Näytetään tekstit, joissa on tunniste hoitokoira. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hoitokoira. Näytä kaikki tekstit

03 lokakuuta 2016

Se oli sellanen seikkailu






Eilinen menikin isolla poppoolla hengaillessa ja leikkiessä. Kuusi tuntia oli aika touhukasta ja mukavata. Savu korkkasi uskottavuus leimauransa osumalla Teon suuhun. Kyllä siinä kumpikin haukku kummastu ja meno rauhottu, vaan eipä siitä paha mieli jäänyt.

Tänään Savu pääsi leikkimään Viikka pupun kanssa. Ihan kumma kattoa, kuinka innoissaa koira voi olla pitkäkorvan seurasta. Saati se, miten hauskaa Viikasta on leikkiä Savun kanssa. Söpö pari.

Päivä meni pitkälti siinä, että lähdettiin Janikan kanssa tutustumaan asuinseudun kuvauksellisempiin lenkkireitteihin. Ihan alle vartin ajomatkojen päässä sijaitsivat Kyröskoski ja Timin mänty. Kummankin ympäristössä pieniä polkuja ja kuvauksellisia kohtia. Aika loppui ihan kesken, kun tuo aurinko tuppaa aina jossain vaiheessa menemään piiloon. Erityisesti koskella jäi kuvattavaa toisaallekin!

Timin mänty on ihan retkikohde ja oikeastansa näkemisen arvoinen. Mänty oli kerrassaan kammottava. Se on haljennut, oikeasti valtava, toiselta puolelta kuollut. Netistä löytyy informaatiota ja paikan päällä on vieraskirja ja infolappunen puun historiasta. Minua kiinnostaa mennä tutkimaan sitä toistekin. Tällä vuosituhannella puulle oli uhrattu suklaata. Me löysimme siihen viittaavaa materiaalia... Savu oli reissusta kertakaikkisen väsynyt ja hyvä niin.

Luna pääsi pihaan irtoilemaan illaksi. Iltasapuska syötettiin luoksetuloa harjoitellen, ehkä tämän kanssa voisi opetella ennemminkin irtoamista? Luopumista otettiin myös, samoin vihjesanaa ruokapalkkaan. Kilttihän tuo on. Ihan ihmisen mieli. Mutta tyhmä kuin saapas. Vaan pilalle se koiraki menee liialla järjellä, vissiin. Mukava haukku. 

Luna vaan on niin laiska, että ainoona koirana en kestäisi tuollaista. Eiliseltä reissulta se oli ihan rataraato ja väsähteli kesken kaiken. Nukkui kellon ympäri eikä tullut aamulla edes moikkaamaan, kun töihin lähdin. Savu sen sijaan olisi halunnut jo illalla tekemistä ja aamulla oli haukkana ylhäällä. Erilaisuus kyllä aina piristää. Ja kiva kun Savulla on leikkikaveria. Savu tosin juoksuttaa Lunan väsyksii tuosta vaan. Hauska kaksikko.

Alla vähän kuvasaldoa tältä päivältä. Oikeasti vähän, karsin paljon. Paljon jäi myös kuvaamatta.


Kyllä suututtaa ku ei karkkia tule!

01 lokakuuta 2016

Nautin vapaudesta, kuin villi pohjatuuli



Jopas on ollut kiirusta. Viime viikon perjantaina Savu kävi tosiaan Lunan seurassa koirauimalassa. Siellähän ne polskuttelivat. Mitä nyt lappalainen meinasi jäähä noutajarötkäleen alle. Pariinkin kertaan. Luna osoittautui oikeaksi vesipedoksi ja pääsee toistekin matkaani. Raskastahan tuo uiminen ja on vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Tottumattomana uijana (ensikertalaisena) ja stressimahaisena Luna tyhjensikin suolensa heti ulos päästyään. Ja ulos mentiinkin aika juosten.

Keskiviikkona oli Savun viimeinen pentu-uinti. Enää ei tarvita uittajaa altaaseen, vain pieni avustus rampilta, kun pikkumies meinaa aina vähän lähtöä empiä. Tasaisen varmasti ui ja nyt jaksoi jo hyvin tunnin aikana ne kokonaiset kolme altaan mittaa. Savu on uinnin ohella tottunut myös suihkussa käymiseen, kun koira tulee joka kerta pestyä pari kertaa.

Savu kävi viikolla myös tehosterokotuksilla, nyt kelpaa liikuskella ihmistenilmoilla. Painoakin oli tullut miltei kolme kiloa lisää, Savu painoi 7,85kg. Luihu se on kuin mikä, vaikka syö yhtä paljon, kuin Tuikku. Koipia se sen sijaan on kasvattanut. On se toki vielä ihan pikkuinen kaikinpuolin, rakenteeltaan kyllä mukavan jäntevä.



Nyt loppuviikosta Luna tulikin meille hoitoon, johan minä jo mötkistä tänne vähän odottelinkin. Eilen kävin pupsien kanssa sänkkärillä ja lähimetsässä samoilemassa. Ihana pikkujoki löydettiin, aivan satumainen menninkäisten venereitti tuolla kuusimetsässä. Valosalla ilmalla aion tutkailla tuota paremmin! Pennut ylittivät virtauksen sujuvasti, olihan se matala. Sänkkärillä meno villiintyikin täysin, kun kaksikko rallatti hullunmoisesti pallon perässä.

Tänään aamulla oli niin huikea keli, että lähdimme Tiinan kanssa vanhoille lenkkireiteillemme Ylöjärvelle. Postista kotiutunut GoPro pääsi ensi kertaa testiin ja alla video lenkistämme. Kovin erikoista nähtävää videolla ei ole, sillä kapistuksen käyttö vaatii vielä harjoittelua. Siitä huolimatta olen tyytyväinen hankintaanii. Vielä jos valjaat ja kepin hankkisi tuota varten, niin alkaisi olla bueno.

Koirilla meni keskinäisesti oikein mukavasti. Savu oli tilannepoliisina ja ryntäili muiden perässä. Jedi juoksuttti Lunaa oikein antaumuksella ja laiskanpulskea möhis olikin ensimmäisenä aivan raato. Rinteillä juoksentelu, kivillä pomppiminen ja lätäköissä rämpiminen oli raskasta. Kömpelönä koirana Luna vielä liukastui kurakkoon ja pyöritti Savunkin siellä liejussa. Neiti ja poika jotkut, saattoivatkin joutua kylpyyn...

Illan tullen keiteltiin vielä kanafilettä ja porsaan sydänsä. Savulle naksuttelin haukottelu temppua (niin porokoiran juttu!), peruuttamista, pyörimistä ja tasapainoilua. Haastavaa tuntuu olevan reiteni päällä pysyminen neljällä jalalla. Jalkani on vähän turhan tikku ja Savulla aika paljon intoa ja vauhtia. Noh, hiljaa hyvä tulee ja tasapainokin kehittyy. Herkuista laitettiin puolet talteen huomista varten. Päästään Janikan kanssa metsään ja treenailemaan. Kumpainenkin junnu pääsee mukaan tössöttämään.

13 syyskuuta 2016

Kaveritaitoja auringonlaskussa



Savu on saanut taas uuden koirakontaktin. Pikkuinen Milo otti puuhkan innoissaan vastaan. Vaikka näistä pumpulipalloista ei aina uskoisi, Milo rallatti oikein antaumuksella ja opetti pennun riehumaan sänkkärillä kunnolla. Välillä pidettiin taukoa ja sitten mentiin taas miljoonaa. Savukin leikki nätisti ja oli mielissään uudesta kaverista.

Sänkkäripainien jälkeen olikin hyvä möllöttää muutamassa kaverikuvassa ennen lähtöä. Kotimatkalla haimme miehen lisäksi myös Lunan kyytiin. Luna tuli meille taas hoitoon, onneksi tällainen mahdollisuus on. Illan Luna harjoitteli kaveritaitoja, Savu ei ole lelu, eikä sitä voi riepottaa kuinka haluaa. Tänään leikit ovat sujuneet moitteetta, eikä ole tarvinnut puuttua. Luna sai majapaikan eteisestä ja Savu on meidän makkarissa. Kaksinhan nuo eivät osaa rauhoittua, mutta kun laittaa eri tiloihin niin sippaavat heti. Eteisessä sattui olemaan ylimääräinen häkki, johon pistin petiaineksia. Sinnehän se pentunen sitten tunki itsensä ja siellä halusi pönöttää.



Illalla, alkuyöstä? Tai mikä lie aika olikaan, vein pentuja juoksemaan Teon ja Kikin kanssa. Tepsu ja Kiksu olivat mainioita poliiseja ja leikit eivät yltyneet liian rajuiksi. Hiekkakuopilla oli nätti auringonlasku ja parituntinen vierähti äkkiä.


näin makaa porokoira


tuumaustauko


poromaiset puuhat

Aurinko laskikin hurjan nopsasti ja taivas muuttui punaiseksi. Punataivasta vasten oli hyvä reenailla tokoa ja ottaa kunnon häiriöluoksarit. Videota tai kuvia niistä ei ole.

Luoksetulo sujui hyvin. Janika levitti leluja, noutokapulan ja Savun löytämän mehupurkin maahan. Sitten huuto ja karkuun, Savu vilkaisi mehupurkkia, mutta ryntäsi vauhtia hidastamatta tavarapaljouden läpi useampaan kertaan. Leikitin ensimmäisillä kerroilla narupallolla, viimeisenä yllätin Savun mehupurkilla, olihan se pennusta paras!

Täytyy sanoa, että olin yllättynyt, miten äkkiä häiriötä voi ja kannattaakin lisätä. Käytännössä siis ensimmäisellä kerralla. Nyt vain luoksareita joka päivä, jospa sitä piakkoin saisi ruokahäiriötä, lentäviä palloja ja vaikka muita koiriakin. Huomenna Savulla onkin vuorossa pentu-uinti.