28 toukokuuta 2017

Kevätretkellä - Riuttaskorpi



Keskiviikkona oli pienen retkireissun aika. Savu ja Louna lähtivät mukaan, kun lähdimme Elinan ja Kiiran, sekä heidän koiriensa seurassa kohti Kurua. Valikoitiin kohteeksi Seitsemisen ja Helvetinjärven välimaastossa oleva Riuttaskorpi. Olenkin siellä pariin kertaan käynyt edellisten koirieni kanssa ja molempina kertoina on ollut vielä lumi maassa. Nyt aurinko paistoi ja oli lämmintä, varmaan kevään lämpimin päivä.

Pääsimme perille ja retkifiiliksen saamiseksi rinkat selkään ja Haukijärven kierrokselle. Kiinnitin huomiota siihen, että vuoden aikana reitille oli kaatunut useampikin puu. Talvella pitkospuitakaan ei näkynyt, mutta nyt pohdittiin, että ainakin osa olisi ehkä aika vaihtaa. Paikoin hyvin lahoja ja joku taisi hajota päälle astuessakin. Haukikallioiden näkötorni oli suljettu, elämää nähneeltä näytti sekin. Aurinko paistoi melko kuumasti kallioille, joten kauaa emme siinä viihtyneet maisemia katsellessa.



Matka jatkui kohti Haukijärven nuotiopaikkaa. Koirat pääsivät kallioiselta rannalta juomaan ja vähän uimaankin. Koda ja Elli kävivät ihan varsinaisesti uimassa. Savu kertaalleen itsekseen ja toistamiseen kun putosivat Lounan kanssa. Louna kyllä katseli ja tarkkaili muiden uinteja. Sen kepin hakemiset olivat kuitenkin lähinnä kahlaamista ja putoamisen jälkeen se piti takajalkansa kuivalla maalla. Täysiä se juoksi aina kalliolla muiden perässä, mutta äkkijarrutus juuri ennen vesirajaa. No, kyllä se vielä tänä kesänä oppii. Savu ei viitsinut nähdä vaivaa uimisestaan, sillä vesikirputhan olivat rannassa ja kiinnostivat pikkumiestä kovasti. Kupliakin se puhalteli, kun ihmetteli minne kirpun livahtivat.

Pidettyämme pientä juoma- ja välipalataukoa, jatkettiin taas matkaa. Melko verkkaiseen etenimme, tarkoitus oli vain viettää aikaa kimpassa ja nauttia ulkoilusta. Oma fyysinen kuntokin on nyt aika pohjalukemissa, joten senkin vuoksi pakko aloittaa hissukseen. Tällä erää lämpimän kelin retki sujui siinä mielessä paremmin, että muistin juoda ja sopivasti napostella, enkä pyörtynyt.

Portaita noustessa avautui edessä pieni näköalatasanne. Harmiksemme siinä oleva pöytä oli lahonnut niin, että pöytälevy oli jotenkin katki. Maisemia kyllä kelpasi katsella ja pieni tuulenvire vei itikatkin pois. Toisella puolen järveä näkyi joutsen ja toista pariskuntaa veikkaisin telkäksi äänen perusteella.



Päivän rennon reippailun jälkeen saavuimme Suutarilankosken laavulle. Laiteltiin tulet ja alettiin paistaa makkaroita ja kypsyttelemään perunanyyttejä. Kirsikkatomaatit toivat mukavaa raikkautta eväisiimme. Tähän väliin täytyy kehaista, että koirien taukokäytös on kyllä kehittynyt. Jokainen laittoi maate ihan itsekseen. Ainoastaan Lounan kytkin vähän etäämmälle puuhun, sillä se on ruuanlaitossa vähän kärkäs apulainen. Viime kertaan verraten Louna rauhoittui kytkettynä hyvin, käpertyi kerälle ja alkoi oikeastaan nukkua. Ei tempoilua tai haukkumista, ei tietoakaan sellaisesta.

Ruokaa odotellessa (laiska retkeilijä katsoo kun muut ahkeroivat) piti ottaa koskesta muutamia kuvia, samoin koirista. Savu olikin ihmeen seurallisella kuvaustuulella, yleensä se on kärttyisän näköinen. Nyt saatiin ikuistettua oikein muikea hymykin. Savu oli myös kiinnostunut laavun vieressä kaatuneesta puusta. Siihen peruutettiin, yli hypittiin ja lopulta pikkuinen tönötti siinä kaikilla kintuillaan. Hyvää tasapainotreeniä.



Evästysten ja muutaman tunnin oleskelun jälkeen lähdimme käyttämään koiria vielä iltalenkillä. Jätimme rinkat laavun perälle ja lähdimme kävelemään Kuttulammin kierrokselle. Siellä en ollutkaan käynyt ja näin ensikertalaisena pidin kyllä reitistä. Metsämaastojen ja pitkospuiden jälkeen löytyivät korkeat, mutta loivat kalliot. Näiden rannalta koirat pääsivät polun varresta uimaan. Savu se nökötti kivellä metsästämässä vesikirppuja, ainakin tarkasti ihaili niiden touhuja. Louna kävi hieman kastautumassa ja mennä touhotti Ellin perässä.

Kuttulammille päästessämme, oli aurinko jo piiloutunut puiden taa. Epähuomiossa emme ottaneet iltalenkillemme pulloja tai mukia tai mitään mukaan. Näin ollen päädyttiin juomaan suoraan kaivon pumpusta. Iltaa kohden hyttyset alkoivat lenkillä kiusata ja isoja hämähäkin seittejä takertui poluilla naamaan.

Tiheään kuusikkoon kävellessämme koirat vähän jumittivat. Louna jäi tönöttämään eteeni, eikä olisi halunnut edetä ja Savu laahusti epäileväisenä takana. Ympärillemme emme oikein nähneet eikä märässä maassa nyt äkkiseltään mitään tunnistettavia jälkiäkään näkynyt. Jos siellä nyt joku meni, niin kuljimme sopuisasti ohi.



Myöhemmin illalla palailimme laavulla ja sytytimme vielä iltanuotion. Maistelimme kuivattamiani pasta-aineksia, vakavia haukkuja en saanut ja koko pasta tuli syötyä. Olin tällä erää arvioinut ruokamäärän hieman paremmin. Nautiskelimme suklaabanaaneita ja juttelimme kuulumisia. Auringon laskiessa tuli huomattavasti kylmempi ja pakko oli vetää takkia päälle. Kun tarkoitus oli mennä nukkumaan, olimme niin viluissamme että päätimme käydä vielä kävelemässä. Laavulta oli autolle lyhyt matka, joten kipitimme käymään autolla, nappasimme sieltä pari polttopuuta mukaan ja kävelimme takaisin.

Tämän jälkeen oli lämpimämpi ja mukavampi mennä nukkumaan. Savu olikin simahtanut jo laavun edustalle, meidän kömpiessä makuupusseihimme. Läträsimme vielä vähän hyttysmyrkyllä siinä toivossa, että meitä ei yön aikana kovin pahasti pistettäisi. Louna kiehnäsi ärsyttävän lähellä ja ramppasi laavussa, vuoroin kenenkin vieressä. Pyysin sen sitten omaan makuupussiini, sinne se solahti jalkopäähän, vetoketju kiinni ja pikkuhaukku rentoutui aivan veteläksi ja nukkui. Ehkä se viime kerran laavuilussa haukuskeli epävarmuuttaan, kun nukkui yksinään. Nyt se veti koko yön sikeitä, lämmittäen mukavasti. Lounahan oli jo pentuna ihan sylikoira, on edelleen. Se selviää mistä vain rentona, jos pääsee syliin.



Aurinko valaisi laavua jo aamuyöllä neljän aikaan. Saimme (ilmeisesti kaikki?) nukuttua kuitenkin seitsemään asti. Savukin oli yön aikana hypännyt laavuun jalkopäähän. Louna kurkisti makuupussin perältä kovin väsyneenä ja unisena. Kyllä se sieltä pois tuli kun piti alkaa pakkaamaan. Aamupuuro tulille ja vaatetta päälle. Karpaloilla höystetty ruiskaurapuuto lämmitti ja täytti mukavasti. Pakkasimme rinkat valmiiksi ja tuuppasimme ne laavun perälle, jos sataisi. Sadetta oli lupailtu ja ihan todella ministi saimme vartin verran tihkusadetta. Sen jälkeen aurinko taas paistoi, eikä mistään sateesta tietoakaan.

Yhtä lämmin ei ollut kuin edellispäivänä, päinvastoin. Viileä tuuli piti kyllä hereillä. Lähdimme vielä kävelemään illalla löytämäämme polkua, jota karttaan ei oltu merkitty. Päädyimme metsäautotielle ja pienelle lammelle. Lammen vartta jatkui polku, joka menikin kosken vartta takaisin laavulle. Joku oli kosken varteen siinä matkalla tehnyt nuotionkin. Melko uhkarohkea paikkakin kuivalla kelillä, kuusenoksat heti yläpuolella. Muutenkin taisi olla vähän omatekoinen polku.

Hetki vietettiin laavulla vielä aikaa kuvaillen muistoksi kaverikuvia, sekä vähän itse koskea. Retki sujui mukavasti, rennosti ja kohtuullisella kilometrimäärällä. Koirat nukkuvat automatkan oikein tehokkaasti, oikeastaan koko loppu päivän. Seuraavanakin päivänä lenkillä oli mukana vähän väsähtäneitä laahustajia. Itseä kyllä piristi, en ole aikoihin syönyt noin hyvin tai nukkunut noin pitkään yhtäsoittoa. Kiitos hyvälle seuralle! ♥

17 toukokuuta 2017

Rantakelit jee!

Ainakin yhden päivän oli oikeasti kevät. Aurinko paistoi, oli lämmin, tarkeni ilman takkia ja teki mieli lähteä rannalle. Junnut pääsivät ensi kertaa luonnonvesiin uimaan, viimeksi Savu lähinnä ihmetteli rannalla ja Louna ei ole käynyt kertaakaan. Ehkä kesän vakkaripaikka kutsuu meitä pian taas päivittäin ♥

Kuvaspämmi ja fiilisvideo, enjoy.

15 toukokuuta 2017

100 retkeä koiran kanssa


Koirien kanssa tulee reissattua enemmän ja vähemmän siellä ja täällä. Haluan palata niihin kauniisiin paikkoihin joissa olen ja käynyt, sekä etsiä uusia kohteita. Alician innoittamana päätin listata 100 retkikohdetta, tuttuja ja tuntemattomia, vilkkailta ja syrjäisiltä seuduilta. Kaikki kohteet sijaitsevat Suomessa, mutta ympäri maata. Lista on aakkosjärjestyksessä ja kohteen perässä lukee maakunta, jossa kohde sijaitsee.

Onko listalla sinulle tuttuja kohteita tai löysitkö kenties uusia kiinnostavia?


A

1. Aittakallio, Pohjois-Savo

2. Alkkianvuori, Pirkanmaa

3. Aulangon luonnonsuojelualue, Kanta-Häme

4. Auttiköngäs, Lappi


B

5. Bodvattnetin kierros, Pohjanmaa


F

6. Fäboda, Pohjanmaa


G



H

8. Haapamäen näkötorni, Pohjois-Savo

9. Harola, Satakunta

10. Haukvuori, Etelä-Karjala


12. Hetta-Pallas, Lappi

13. Hiidenvuori, Kymenlaakso

14. Hitonhauta, Keski-Suomi

15. Hämeenkangas, Pirkanmaa


I

16. Isojärven kansallispuisto, Keski-Suomi


J

18. Jal-Paljukka, Lappi


20. Juupajoen rotkolaakso, Pirkanmaa

21. Juveninkoski, Keski-Suomi

22. Jyllinkoski, Etelä-Pohjanmaa

23. Jääskelän luontopolku, Keski-Suomi


K

24. Kaasavuori, Varsinais-Suomi

25. Kairessuon-Mieliäissuon luontopolku, Päijät-Häme

26. Kaldoaivin erämaa-alue, Lappi

27. Karhuvuori, Varsinais-Suomi

28. Kirkkokallio, Kanta-Häme

29. Keisarinharju, Pirkanmaa

30. Kettukallio, Satakunta

31. Kokkokallio, Uusimaa

32. Kolin kansallispuisto, Pohjois-Karjala

33. Koloveden kansallispuisto, Etelä-Savo

34. Kolvananuuron rotko, Pohjois-Karjala

35. Kuhakoski, Uusimaa

36. Kukonkylän luontopolku, Pohjois-Pohjanmaa

37. Kulhanvuori, Keski-Suomi

38. Kupsovaara, Pohjois-Pohjanmaa

39. Kuusiluoto, Uusimaa

40. Kyrkösjärven luontopolku, Etelä-Pohjanmaa


42. Käskyvuori, Pirkanmaa


L

43. Laipanmaa, Pirkanmaa

44. Liesjärven kansallispuisto, Kanta-Häme

45. Loukajanvuori, Etelä-Pohjamaa

46. Luonnonmaan luontopolku, Varsinais-Suomi

47. Lähdekorpi, Pirkanmaa


M

48. Mannanmäki, Pirkanmaa

49. Melkuttimet, Kanta-Häme

50. Mikonsaaren luontopolku, Etelä-Karjala

51. Mustasaaren keidas, Etelä-Pohjanmaa & Satakunta


N

52. Noormarkun retkeilyreitti, Satakunta

53. Nyrölän luontopolku, Keski-Suomi

54. Nåtö, Varsinais-Suomi


O

55. Otamus, Pirkanmaa

56. Oulangan kansallispuisto, Pohjois-Pohjanmaa & Lappi


P

57. Pahkakuru, Pohjois-Pohjanmaa

58. Pappilanniemen luontopolku, Lappi

59. Patvinsuon kansallispuisto, Pohjois-Karjala

60. Petkelijärven kansallispuisto, Pohjois-Karjala

61. Peurajärvi, Pohjois-Karjala

62. Pikku-Ahvenisto, Pirkanmaa

63. Pilpasuo, Pohjois-Pohjanmaa

64. Pinkjärvi, Satakunta

65. Pirulanvuoren näkötorni, Satakunta

66. Poronpolku, Kanta-Häme

67. Puijon reitit, Pohjois-Savo

68. Pukalan virkistysmetsä, Pirkanmaa

69. Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto, Satakunta & Pirkanmaa

70. Pyhä-Häkin kansallispuisto, Keski-Suomi

71. Pyhä-Luoston kansallispuisto, Lappi

72. Pyhällön vuori, Pirkanmaa

73. Pyhävuori, Pohjanmaa

74. Päijänteen kansallispuisto, Päijät-Häme


R

75. Repoveden kansallispuisto, Kymenlaakso & Etelä-Savo


77. Ruuhijärvi, Keski-Suomi

78. Ryövärinkuoppa, Pirkanmaa


S

79. Saaristomeren kansallispuisto, Varsinais-Suomi

80. Sallaajärven luontopolku, Keski-Suomi

81. Seinävuoren rotko, Pohjois-Savo

82. Seitsemisen kansallispuisto, Pirkanmaa

83. Selkämeren kansallispuisto, Satakunta & Varsinais-Suomi

84. Siikalahti, Etelä-Karjala

85. Siikanevan soidensuojelualue, Pirkanmaa

86. Siperian puulajipolku, Lappi

87. Sälgrundin majakka, Pohjanmaa


T


89. Timin mänty, Pirkanmaa



V

91. Vaarniemen näkötorni, Varsinais-Suomi

92. Vaarun vuoret, Keski-Suomi

93. Vahon tokee, Pirkanmaa

94. Valassaaret, Pohjanmaa

95. Vanhan Vaasan rauniot, Pohjanmaa

96. Vatulanharju, Pirkanmaa

97. Vehoniemenharju, Pirkanmaa

98. Västerön vaellusreitti, Pohjanmaa


Y

99. Ystävyydenpuisto, Kainuu

100. Yyterinniemen retkeilyreitti, Satakunta

12 toukokuuta 2017

Naksutinkoulutus - mitä se on?



Pohjatiedoksi kannattaa lukea luentoteksti Pohjataitoja tavoitteellisille pennuille.

Kirjoittaessani Minä kouluttajana postauksen, minulta kysyttiin naksutinkoulutuspostausta, alkeista. Aikani asiaa mietittyäni totesinkin, ettei naksutin tai sen käyttö ole välttämättä kaikille lukijoille edes kovin tuttu aihe. Näin ollen monet treenitekstinikin saattavat jäädä epäselviksi tai syntyy muita väärinkäsityksiä.

Listasin kysymykset joita useimmiten naksuttimen käytöstä saan ja pyrin niiden pohjalta avaamaan naksuttimen hyötyjä ja ohjeistamaan sen käyttöä. Aiheesta tulee mahdollisesti tarkentava jatko-osa, mikäli se koetaan tarpeelliseksi.

Sitten asiaan saamieni kysymyksien pohjalta. Yritin muotoilla vastaukset mahdollisimman selkeiksi perusteluineen. Tämän postauksen lisäksi kannattaa ehdottomasti tutustua Morten Egtvedtin ja Cecilien Kosten kirjoittamaan Naksutinkoulutusta koirallesi kirjaan. Oikein kätevä alkeisiin.
Mikä on naksutin?


Naksutin on pieni kapistus napilla, jota painaessa kuuluu naksaus. Yksinkertainen, neutraali ja ympäristöstä erottuva ääni on ylivoimainen kun koiran käytöstä merkitään eri tilanteissa. Naksutinta käyttäessä ei myöskään haittaa, jos oma ääni on vaikkapa flunssan johdosta käheä.


Mihin naksutinta käytetään?


Naksuttimella merkataan haluttu toiminto, jota koira tarjoaa. Naksuttelun avulla koiran toimintoja ja käytöstä on mahdollista jatkojalostaa ilman houkuttimia. Kun ohjaaja antaa koiran ajatella ja tarjota itse tietoisesti, oppimista tapahtuu nopeasti ja koira on aktiivisena toiminnassa mukana.

Naksuttimen ei ole tarkoitus korvata palkkiota, vaan se on koiralle nimenomaan merkki oikeasta toiminnasta ja palkasta, eli palkkasignaali. Naksautusta seuraa aina palkkio.



Miten naksuttimen käytön voi aloittaa?

Koira ehdollistetaan naksuttimeen esimerkiksi syöttämällä muutamia aterioita naksuttimen kanssa. Naks - nami, naks - nami. Kun naksutinta vasta ehdollistetaan, ei koiralta odoteta mitään toimintoa. Naks ja koira saa palkan, nielee ja tulee uusi naks ja palkka. Koko nappulakuppia ei kannata syöttää kerralla, kymmenen naksautuksen sarja useasti päivän mittaan kuluttaa kupin kyllä tyhjäksi.

Pääsääntöisesti koirat yhdistävät naksun ja ruuan hyvin nopeasti. Koiran reaktiota ääneen voi koettaa joidenkin harjoituksien jälkeen naksauttamalla ja jos koira reagoi ääneen, anna heti palkkio. Mikäli koira ei reagoi, jatka vielä harjoituksia naksauttamalla ja palkkaamalla. Palkkaa riittävän nopeasti, mikäli naksautuksen ja palkan välillä kuluu useampi sekunti aikaa, ei koira enää yhdistä asioita. Koira yhdistää palkan viimeisimpään huomaamaansa asiaan.

Naksautusta tulee seurata välittömästi palkkio. Huolehdi, ettei kätesi mene esim. taskuun jo ennen naksautusta, jotta käden liikkeestä ei tule merkki. Harjoitus on koiralle sekava, jos palkkaa ennakoi vuoroin naksu ja vuoroin kädenliike. Palkkio tulee vasta palkkasignaalin (tässä tapauksessa naksautuksen) jälkeen.


Miten koiran saa tarjoamaan eri toimintoja?

Houkuttimet ja avut pois ja anna koiran itse tarjota. Esimerkiksi kohdetyöskentely on hyvä harjoitus, kehittää omaa naksuttimen käyttöäsi ja koiran omatoimisuutta. Päätä kriteeri ja pilko harjoitus osiin. Älä etene liian nopeasti, mutta älä jää myöskään junnaamaan. Etene rohkeasti kun onnistuneita toistoja alkaa olla esim. 4/5.

09 toukokuuta 2017

Mikä olisi Lounan laji?

Olen viime aikoina viettänyt Lounan kanssa paljon aikaa ja keskittynyt tutustumaan siihen. Sehän on kaiken ärsyttävyytensä lisäksi oikeastaan ihan hauska heppu. Reipas ja iloinen ja nauttii yhdessä tekemisestä. Vaikka Louna onkin pääasiassa kotikoira, olen pohdiskellut sille kuitenkin joitain kotona toteutettavia harrastuksia. Joitain, mitkä kiinnostaisivat minua ja sopisivat sillekin. Savun kanssa ei tarvitse ihmetellä ollenkaan, sillehän oli tavoitelista jo valmiina ja pikkuinen solahti muottiinsa hyvin. Lounalle pelkkä lenkkeily ja temputtelu riittävät, mutta kivempi olisi tarjota enemmän. Tempuissa jämähdän herkästi tietynlaisiin ja metsälenkit ovat miltei aina samassa metsässä.

Tokikaan tuon tyyppiselle koiralle ei välttämättä ole pakko kehitellä mitään harrastusta, eikä tarkoitus olekaan harrastaa verenmaku suussa. Itse olen kuitenkin vähän huolimaton siellä ja täällä ja varsinainen temppujen järjestelmällinen opettaminen on vielä vähän hakoteillä. Olisi ikään kuin helpompi mennä ohjeiden ja raamien mukaan tekemään jotain jo valmista lajia. Myös etenemistä olisi tavallaan helpompi seurata.

Liikunnallisimmaksi lajiksi ajattelin vetoa. Louna juoksee mielellään ja se juoksee lujaa. Se on myös helppo hömpöttää vetämään ja se nauttii jo pelkästään juoksemisesta. Sopivia valjaita en ole vielä hankkinut, josko kesän aikana. Liinat ja vyö löytyvät ja pyörään kun vaihtaa renkaan, niin pääsee fillaroimaan. Alkuharjoittelut hoidan varmaan juosten, toivoen että omakin kunto kasvaisi.

Jälki ja nosework olivat kiinnostavia nenänkäyttöharrastuksia. Kumpikin minulle tosin vähän vieraampia ja pitää aiheisiin perehtyä, mutta kiinnostavat. Louna käyttää muutoinkin mielellään nenäänsä ja nuuskuttelu on sille rauhoittavaa tekemistä. Näin ollen se saisi toteuttaa itseään ja harjoitukset olisi mahdollista toteuttaa kotioloissa.

Kursseille en toistaiseksi ole Lounan kanssa menossa. Halliympäristöt ja hälinä stressaavat sitä vielä liikaa ja keskitymme harjoittelemaan yleistä olemista eri paikoissa. Kaikkien kompastusten ja sähläämisten jälkeen, olen alkanut oikeasti tykätä tuosta höpsöstä. Louna on mennyt hurjasti eteenpäin, rauhoittunut ja tasaantunut ja se on oikein miellyttävä seuralainen. Viikonloppuna nähdäänkin, mitä Louna tuumaa karhusta, kun vien koirat petotestiin.

Vielä räntäsade päivän piristykseksi, Lounan uusin hyppytemppu. Syliin ja reppuselkään tulon lisäksi Louna osaa hypätä neljällä jalalla vasten. Miksiköhän tuonkin tempun nyt nimeäisi?