Yleisön pyynnöstä tiivistetty ja syvällisempi postaus taas vaihteeksi. Tätä onkin pyydelty ja kyselty jo useaan otteeseen, samoin pitkiä postauksia muutenkin. Varmaan jonkinlainen kakkososa tulossa kun ehdin rustailla, se on sitten seuraavan koiran kriteereistä, joista yritän olla lipsumatta.
Valtaosa blogin lukijoista tietää minun hartaasti toivovan toista omaa harrastuskoiraa. Ei siitä sen enempää tähän hätään. Poikaystävää myöten liki kaikki ovat kysyneet, miksi en hankkinut silloin kunnon harrastuskoiraa, kun hain Tuikun. No esitän teille vastakysymyksen, miksi olisin silloin hankkinut aktiivisen ja pehmeän harrastuskoiran, ollessani itse nuori ja kokematon? Keskitytäänpä nyt Tuikkuun. Miksi sitten valitsin sen ja miksi se ei kelpaa harrastuskoiraksi yksinään?
Valtaosa blogin lukijoista tietää minun hartaasti toivovan toista omaa harrastuskoiraa. Ei siitä sen enempää tähän hätään. Poikaystävää myöten liki kaikki ovat kysyneet, miksi en hankkinut silloin kunnon harrastuskoiraa, kun hain Tuikun. No esitän teille vastakysymyksen, miksi olisin silloin hankkinut aktiivisen ja pehmeän harrastuskoiran, ollessani itse nuori ja kokematon? Keskitytäänpä nyt Tuikkuun. Miksi sitten valitsin sen ja miksi se ei kelpaa harrastuskoiraksi yksinään?
Lurun menehtyessä koiralle olivat selvät peruskriteerit, joihin myös vanhempani vaikuttivat. Halusin suhteellisen ison koiran, ulkona pärjäävän, vieteiltään hallittavissa olevan perhekoiran. Vanhempien kriteeri oli kohtalainen hinta ja äidin pitkä luettelo "ei sellaista eikä tällaista" tai mitään muutakaan äidin mielestä pelottavaa koiraa. Näillä kriteereillä surffasimme torin ja apulan lemmikkipalstoilla. Ja niitä ilmoituksia löytyi, oli kodinvaihtaja lapparimixiä ja jämtlanninpystykorvia, hirmuisia hintapyyntöjä ja koiria toisella puolen Suomea. Itse olisin tahtonut (ehdin myös varata) saku/husky/karhukoira risteytyksen. Peruimme kuitenkin varauksen, koska koira oli jo yli 12viikkoinen ja rodut arveluttivat äitiä.
Äiti löysi torista pennun, joka sijaitsi Kurikassa. Nopea pläräys roduista netistä ja mukana tuttu ajokoira. Varma nakki ja hintakin sopiva. Itse en tuolloin ollut järin innostunut, en tahtonut mitään muhkua nöffiä ja olin varma että saisin 80kiloisen möhkäleen, jolla olisi hurja ajovietti. Vanhemmat olivat kuitenkin pentueen valinneet ja seuraavana päivänä ajoimme katsomaan narttuja.
Itse valitsin kuitenkin pennun. Nartut olivat hieman ujoja, eivät millään tulleet itse luoksemme. Yksi musta pentu sen sijaan ryntäsi samantien katsomaan meitä ja innoissaan sähelsi tulijoista. Se oli Tuikku. Kaappasin pennun syliin ja valinta oli tehty, koska luonnejakauma oli selkeä. Kovaluontoinen ja itsevarma pentu lähti matkaamme ja hyvin on käytössäni kestänyt :)
Harrastuskoiraksi Tuikusta ei kuitenkaan ole, palvelualtis se ei ole ja siltä ei sovi vaatia liikaa. Möllit sun muut ovat sen juttu, ALO luokan liikkeet koetetaan saada haltuun, hyvä jos onnistuu. Vedossa Tuikku on vakaa ja tasainen, ei mikään tykki, mutta vetää kuitenkin. Siispä toivoisin vähän sähäkämpää ja reippaampaa kaveria ihan jo vaihtelunkin vuoksi. Toki omissa koulutustaidoissanikin on ollut puutetta ja kenties se on tehnyt Tuikusta hitusen lepposamman treenaajan. Muuttaessani kotoa pois, Tuikku myös tarvitsee kaverin. Se ei ole koskaan ollut ainoa koira, enkä koe tarpeelliseksi pitää sitä ainoana koirana, itsekin tottunut useampaan. Kriteerit koiran hankinnalle muuttuvat ajanmyötä ja varmasti kaikilla. Jo olemassa oleva koira usein muovautuu hyvin elämäntilanteeseen, siispä se että Tuikku ei ole kisatykki tai muutoin herkkä, ei tee siitä huonoa koiraa. Tuolla pennun haku hetkellä muutama vuosi sitten, Tuikku oli juuri silloin täydellinen ja tarpeeksi kova, jotta ei "vaurioituisi" virheistäni. Ja sitä se tulee aina olemaan, loistava perhekoira, sitä omaa lapsiperhettä odotellessa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)