01 syyskuuta 2014

Milloin tarina saa päättyä?

 
Lähteet:
Ovatko koirat onnellisia siitä, mitä ihmiset niille tekevät?
Milloin on parempi lopettaa koira?

Pohdin jo kesällä, tekisinkö jutun raskaasta päätöksestä, koiran lopettamisesta ja vaihtoehtojen valitsemisesta. Pähkäilin, onko aihe liian raskas, vaikea ja haastava kirjoittaa neutraalisti, mutta päädyin siihen, että jokainen koiranomistaja kamppailee näiden kysymysten parissa joskus. Koirat ja ihmiset ovat yksilöitä tällaisten asioiden edessä, eikä minusta ole oikein alkaa arvostelemaan toisen toimintatapaa. Sen lisäksi, että pohdin asiaa blogissani ääneen, kerron toki oman mielipiteeni, miellytti se muita tai ei. Teksti pohjautuu yllä linkitettyyn tekstiin ja keskusteluun, mutta paljolti myös omaan ajattelutapaani.

Voin sanoa melkein tietäväni, että tästä tulee myös negatiivista palautetta ja varmaan osa vetoaa taas ikääni miksi teksti on tällaista. En anna sen häiritä, oppia ikä kaikki ja blogi ei ole pelkkiä ruususia varten. Haluan synnyttää keskustelua, rakentavaa sellaista, en turhaa riitaa. En myöskään aio tekstissäni uppoutua sen tarkemmin mihinkään koiraan yksilöllisesti.

Vakavien terveydellisten ongelmien kohdalla päätyisin itse oikopäätä todennäköisesti päättämään koiran elämän. Siis mikäli ennuste olisi huono ja vaikka koira tilanteesta selviäisi, olisi huomattava riski, ettei se voi enää elää normaalia elämää. Jotenkin olen ainakin toistaiseksi sitä mieltä, että on pienempi paha lopettaa koira "liian aikaisin", kuin antaa sen kitua ja kitkuttaa vuodesta toiseen. Vetoan aina lausahdukseen jossa on mielestäni järkeä "Parempi lyhyt ja iloinen elämä, kuin pitkä ja surullinen." -Kaunotar & Kulkuri
Koira on nykyään seuraeläin, lemmikki, harrastuskaveri... Sillä on monta virkaa ja se on täysin riippuvainen ihmisestä, ainakin pääsääntöisin. Se olet sinä, joka päätät mitä kaikkea eläimen tulee kestää ja milloin sen on aika päättää matkansa.

En ala kirjoittamaan tähän sen kummemmin omakohtaisia kokemuksia, osoittelemaan ketään, enkä aio avata henkilökohtaisuuksia. Mutta lyhyesti olen sitä mieltä, että koira tulisi lopettaa ennen, kuin elämä käy ylitsepääsemättömän kivuliaaksi/haastavaksi. Koira on eläin ja minusta sen on päästävä toteuttamaan itseään tavalla tai toisella. Tämä harvoin toteutuu, jos puoli koiraa on hautavalmis tai jos koiran hermorakenne ei kestä ympäristön asettamia ärsykkeitä

Koirille on nykyään hyvin lääkinnällisiä hoitoja. Olen kirjoittanut itselleni muutama vuosi sitten lapun, että en pitkitä koirani elämää. Siinä on muutama muukin lausahdus ja siinä on pointtia. En edelleenkään aio pitkittää koiran elämää loppuelämän lääkityksellä. Olen jollain tapaa periaatteen ihminen, koiran pitää saada elää laadukasta koiran elämää lääkkeittä. Lyhytaikaiset lääkkeet ovat eri asia, mutta kun on tiedossa loppuelämän lääkitys, on mielestäni syytä puntaroida uudelleen ja ajatella kokonaisuutta. Itse ajattelisin niin, että haluan päästää koiran pois silloin, kun koiran oireet eivät vielä niin pahat, että kaikki päivät ovat raastavia sekä koiralle että omistajalle, mutta tiedossa on kuitenkin etenevä, parantumaton sairaus. Koska minulla ei ole kokemusta, niin en tiedä. Mutta toistaiseksi ajattelisin, että en ehkä aivan loppuajoilla kiusaisi koiraa kaikilla mahdollisilla tutkimuksilla tai lääkkeiden kokeiluilla. Sopivan lääkkeen hakemisesta minulla on oma kohtaista kokemusta, se on kamalaa.

Isoin syy siihen, että en aio lääkitä koiraani loppuelämään asti, on se, että koira ei kerro, miltä siitä tuntuu. Se näyttää kipua, sitten kun se oikeasti on kipeä. Ainakaan toistaiseksi itselläni ei ole ollut kovin herkkähipiäisiä koiria. Koira ei kerro toimiiko lääke, se voi olla oireeton, mutta ihminen ei oikeastaan edes huomaa kaikkia oireita. Pieniin oireisiin myös tottuu, eikä niihin kiinnitä huomiota.

Kaikeksi onneksi koirani ovat olleet melko terveitä. Kun veimme Lurun eläinlääkäriin viimeistä kertaa, se käveli sinne häntä tötteröllä reippaana ja iloisena. Ultran jälkeen tiesimme, että Lurulla oli pitkälle edennyt märkäkohtu ja kohtu oli revennyt. Ei epäilystäkään koiran matkan päättämisestä. Toivon, että saan päättää seuraavan koirani matkan aiemmin, ennen samanlaisia kipuja. Toivon että voin antaa koirilleni laadukkaan elämän ja viedä sen arvokkaasti loppuun asti.

Entäs kun puhutaan koiran psyykkisistä ongelmista? Käytösongelmista tai muusta vastaavasta, omistajan jaksaminen ei yksinkertaisesti riitä, koira ei selviä arkisista haasteista ja tuntuu, että mikään koulutus ei tehoa. Olen ehkä tyhmä ja yksinkertainen, mutta mielestäni kodinvaihto ei aina ole vaihtoehto. Se ei vain jokaisen koiran kohdalla onnistu tai toimi.

Toisilla koirilla on oikeasti psyykkisiä ongelmia ja ne voivat olla pahoja. Niin pahoja, että niiden kanssa pystyy vain vaivoin arkea pyörittämään. Minusta on enemmänkin vastuutonta luovuttaa vakavasti ongelmainainen koira uuteen kotiin, kun ei voida olla varmoja, muuttuuko käytös. Enkä nyt tarkoita mitään remmirähjiä, vaan oikeasti haastavaa koiraa, jota ei ole mahdollista hallita millään tavoin. On toki omistajia, jotka luovuttavat liian helposti, mutta se on heidän päätöksensä ja heille totta; liian haastavaa, emme pärjää.

Jokaisen koiran psyyke ei kestä kodin vaihtamista, vaikka useimpien hankalienkin koirien kohdalla siitä on apua. Ja kun ajattelee sitäkin, että on hankala luovuttaa koira ihmiselle, jota ei tunne ja yrittää saada selville, että se uusi ihminen todella pärjäisi koiran kanssa. Karusti sanottuna, joskus lopetus yksinkertaisesti vain on parempi ratkaisu. Reilumpaa koiralle, reilumpaa sen kanssa olleelle ihmiselle. Erityisesti nuorten koirien lopetuksesta nostetaan usein suuri haloo. Uskaltaisin kuitenkin sanoa, että ei koiria tavallisesti aivan huvikseen lopeteta. Kyllä siihen on syy tai toinenkin.

Tarvitseeko aina odottaa niin kauan, että tilanne totaalisesti räjähtää käsiin, hoidot eivät auta tai muuta? Eikö koiran voisi antaa arvokkaasti nukkua pois vielä, kun sen elämän viimeiset hetket ovat valoisia? Se jää koiran omistajan päätettäväksi. Jokainen tuntee oman koiransa ja tekee ne raskaimmatkin päätökset, ajatellen koiransa parasta. Kaikille tsemppiä siihen, sitten kun sen aika on ♥

1 kommentti:

Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)