Näytetään tekstit, joissa on tunniste frisbee. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste frisbee. Näytä kaikki tekstit

02 maaliskuuta 2016

Itä-Suomi Round 2016

Paimenlauman postaus vierailustamme
Miiran postaus vierailustamme





kuinka olet rohkee, ei sua taida pelottaa...
seuraan keskiviivaa kunnes silmissä sumenee,
unessa kilometrit hupenee...

Takana viisi yötä, kolme kaupunkia, 1250km. Erittäin väsynyt reissukoira ja vähän enemmän rähjääntynyt omistaja. Matkamuistoja, Vilkulla korvassa vekki ja massussa naarmu. Minulla useampia rakkoja ja mustelmia. Ikimuistoinen, onnistunut, loistava reissu! Fiilikset on vieläkin huikeet, taisin saada reissussa muutaman adrenaliinipistoksen. Kävelin täysin uusiin kaupunkeihin, vieraiden ihmisten luokse nukkumaan, seilasin yössä. Katsoin maisemia, minne juna veisi. Jaloissa oli varmasti maailman reippain ja luotettavin reissukaveri, vajaa vuosikas kuraveriseni. Reaaliaikaisia kuulumisia on näkyvillä Instagramissa.



Lähdimme torstaina heti töiden jälkeen Vilkun kanssa Tampereen rautatieasemalle. Pääsimme oikeaan junaan ja matka meni ihan hyvin. Joskaan Vilkku ei rauhoittunut nukkumaan, kun viereinen vinttikoira oli aivan hysteerisessä stressissä. Junanvaihto Tikkurilassa sujui moitteetta ja matka jatkui kohti Lappeenrantaa. Juna oli aivan täynnä, edessä oli sheltti, takana joku isompi piski ja vieressä kolme kissaa. En tiedä mitä kissojen omistaja oikein ajatteli nostellessaan kissoja koko ajan kopasta pois ja antaessaan niiden tallustella vapaana penkeillä... Tai siis itse en luottaisi niihin viereisiin koiriin sen kissan kannalta. No jaa, pääsimme vihdoin ja viimein neljän ja puolen tunnin matkustamisen jälkeen Lappeenrantaan perille. Miira odotti meitä rautatieasemalla ja lähdimmekin samantien juoksuttamaan piskejä. Vastoin oletustamme koirat olivat metsässä ihan nahjuksia ja niinpä suunnattiin kämpille.

Totta kai siellä asunnolla sitten piti riehua ja remuta ja laittaa lelut jakoon. Vilkku suhtautui ihan hyvin nuoreen, melkoisen innokkaaseen kelpiepoikaan. Eikä Kääminkään käytöksessä moittimista ollut, kun vieras koira tungettiin samaan kämppään yökylään! Aamulla käytiin lenkillä juoksuttamassa piskejä. Ei me ihan sinne kuvausbaanalle asti päästy, kun melko kookas kultsu käyskenteli vastaan. Ehdittiin jo vähän funtsia mitä tehdään jos tulee rähinää, mutta kyllä se omistaja sieltä sadan metrin päästä sitten laahusti...

Lumisade haittasi näkyvyyttä kesken touhujen ja niinpä lähdettiin Mäkkäriin syömään. Ruuat tilattuamme aurinko paistoi kirkkaalata taivaalta. Suunnattiin sitten syönnin jälkeen Linnakkeille kuvailemaan, voin vain kuvitella, miten nätti paikka on kesäisin! Kuvailujen jälkeen Miira heitti meidän rautatieasemalle, jossa istuskelimme kolmisen tuntia. Vilkku otti homman ihan lunkisti, mitä nyt kurkkusalaatit olivat kiinnostavia, ihania ja vaikka mitä.

Lappeenrannasta matkamme jatkui Mikkeliin, toiseen tuikituntemattomaan mestaan. Olin asemalla jokseenkin hukassa, mutta pääsin sieltä sitten sinne sovittuun viistoparkkiin, josta Enni ja Juuso poimivat minut kyytiinsä. Vilkku vaikutti himpun verran pettyneeltä kun vastassa oli toinen yhdeksän kuinen nuorikko uros, hirvikoira tällä kertaa. Riki oli hiukan suorasukaisempi kuin Käämi, mutta kohtuu kivasti jätti Vilkun myös rauhaan.

Kävimme koirapuistossa (oli muuten huisisti hienompi kuin mikään Tampereen puistoista) juoksuttamassa koiria. Eivätpä paljon juosseet, melko väsyneitä kun olivat. Vilkku leikki staffin kanssa jonkin aikaa, sitten kaksikolle tuli jotain kähinää ja nyt Vilkulla on korvassaan reikä, hups. Yöpyminen Ennillä sujui hyvin ja Vilkku tajusi melko nopsaan että sohvalle ei ole asiaa ja että keittiöön ei saa syönnin aikana tulla.

Meillä oli Mikkelissä huisin kivaa, kiitos majoituksesta ja hyvästä sapuskasta ♥ Pariskunta heitti meidät seuraavana päivänä rautatieasemalle, josta matkamme jatkui kohti Kuopiota.



ja me saatettiin voittaa, tai sit vaan tuli rotsiin...
koulut on käymättä, ku on kivii kääntämättä...

Kuopiossa meitä odottivat Leena ja pikkupaimenet. Cicaro ja Caramel ottivat Vilkun ihan hyvin vastaan, vaikka nuori narttu paineli vähän turhan röyhkeänä sisään. Vilkku oli heti illalla sitä mieltä, että Leena siivoaa liian harvoin... Joten fiksuna meni ja kusaisi toisen sänkyyn. Ja jotta liikaa en pääsisi reissupiskiä kehumaan, pissasi se kaksi kertaa Cicaron ruokakuppiin osuen kuitenkin kahdelle eri matolle. Mutta kiva kiitos kun saimme kuitenkin kaksi yötä siellä yöpyä!

Käytimme piskejä Niuvan pellolla lenkillä, johon saimme seuraksemme Saran ja Elmo lagoton. Koirat tulivat hyvin juttuun ja vauhtia riitti. Oli aika hauska ajatus, että Elmo ja Vilkku painavat saman verran, mutta Elmo näyttää turkkinsa vuoksi tuplaten isommalta. Pörriäiset rallittivat lumen perässä ja kuikuilivat kauempana juoksevaa koiraa. Uhkailin Vilkkua heippa huudoilla ja teinirakki pysyi lähettyvillä.


© Leena Hanhinen



Peltoilun jälkeen nopsasti syömään. Tunnetusti terveysalan ammattilaisten terveysruokaa ovat BBQ perunat, lihapullat ja sipulirenkaat? No mut hei me tehtiin ne ite! Eli laitettiin pussista uuniin... Oli hyvää, nam, ja majoneesia. Mussuttelun jälkeen meillä meinasi olla jo vähän kiire, mutte kerettiin kuiteski, nimittäin Koirauimala Aaltotassuun. Vilkku ui koko rahan edestä, se ui Cicaronkin edestä ja vei Caramelinkin lelut. Kun uintivuoro päättyi ja Vilkku kuuli, miten seuraava sai nauttia aaltojen loiskeesta, oli itkupotkuraivareiden vuoro.

Uimalasta sen verran, että ramppi oli tosi hyvä, leveä ja porrasaskelmat olivat hyvä idea. Asiakaspalveluhenkisyyttä olisin kaivannut hiukan enemmän, mutta en halua antaa ensivaikutelman pilata fiilistä. Ja koska reissussa oltiin, myymälästä tarttui mukaan makupaloja, luu ja tottakai vihreä kuminen puuhapallo. Se oli pakko ostaa siksi että Vilkun väri on vihreä...

Illalla kävimme vielä Rypysuon koirapuistossa ja siinä olikin episodia kerrakseen. Isompi saksanseisoja mennä ryskyytti ympäri pihoja valtoimenaan ja kävi meidänkin iholla, saaden kyllä hiukan kengästä. Ei millään tasolla hallinnassa, koiralla melkoisesti virtaa ja riemua. Häipyi sitten näkyvistä omistajansa perään ja me pääsimme puistoon. Tarkoitus oli treffata puistossa Aapo kelpie, mutta Vilkkuhan olikin jo niin väsynyt, että närkästyneenä vain hammasteli kaveriaan. Touhukkaan päivän jälkeen meillä oli melkoisen uneliaita paimenlikkoja!

Maanantaina  hoitelin haukut ja kämpän kuntoon ja omia aikojani poistuin Kuopion kaduille. Tarkoitus oli suunnistella Puijonlaakson kauppakeskukselle, mutta tuttuun tapaan kävelin muutaman kilometrin väärään suuntaan. Toisaalta, reppureissussa ei ole muuta kuin aikaa, joten väliäkös sen. Pääsimme kuitenkin perille ja meidät poimi matkaan Mirkku.

Juoksuteltiin koirat jossain maastossa jonka nimeä en enää muista, mutta mukavaa baanaa oli. Vilkku oli kovasti kiinnostunut Sirpistä, mutta iso paha susi sanoi pör (koska Vilkku hidasteli), niin sitten se olikin pelottava. Kivasti kaksikolla sujui, siellä ne mennä löntystivät. Koska aikaa oli, lähdettiin vähän shoppailemaan, ah Musti ja Mirri. Oli muuten tilava kauppa, huisin iso! Oli pakko ostaa emalipurkki, namiämpäri ja ämpärillinen niitä nameja, älyttömän kallis, huonosti muotoiltu pimeässä loistava frisbee jajaja.

Tämän jälkeen suuntasimme kellarikerrastoon hallireeneihin. Vilkkua häiritsivät pari kyttäävää shelttiä, mutta melko kivasti se jaksoi keskittyä. Emme me mitään tokoa edes yrittäneet, kunhan frisbeetä viskottiin ja temppuja harjoiteltiin. Agilityynkin pääsimme tutustumaan ja voi jehna miten penska oli väsynyt.


Uimakuvat © Leena Hanhinen


Mirkku heitti meidät Niiralaan, jossa aloin etsiä serkkuni asuntoa. Tulin asuntojen takapihalta poikkikadulle ja katselin kännykkää ja molempiin suuntiin. Vähän olen ehkä puusilmä, en olisi vastaan kävelevää serkkua tunnistanut jos ei olisi moikannut. Vilkku olikin jo mukavan rauhallinen ja itse söin hyvällä ruokahalulla tarjottavia. Sain vielä kyydinkin hotellille, jossa Vilkun kanssa yövyimme.

Hotelli Iso Valkeinen oli koiran kanssa oikein mukava paikka. Nukuimme koko yön, olimmehan melko väsyneitä. Vilkku oli aamulla ensin vähän kauhuissaan kun poistuin huoneesta, mutta hiljeni sitten ja kävin syömässä itse aamiaista. Hotellilta suuntasimme paikallisbussiin ja ihana iäkäs rouva opasti meidät rautatieasemalle.

Nälkä alkoi painaa ja junan lähtöön oli vielä reilu pari tuntia. Nyt isoa kiitosta ja rispektiä saa Asema ravintola Bar Cafe, johon henkilökunta toivotti minut tervetulleeksi Vilkun kanssa. Ja voi miten mainiosti pentu käyttäytyi, nukkui sen ajan kun itse söin. Juna tuli, hyppäsimme kyytiin, torkuimme nelisen tuntia, pääsimme Tampereelle, raahauduimme porukoiden autoon ja aiomme kotopuolessa rötvätä loppuviikon. Kiitos ihanille ihmisille jotka reissun mahdollistivat! ♥

Jatkopaljastuksia, meillä on syksyllä uusi reissu, jos länsi rannikolla asustaa mukavia koiraihmisiä, ilmoittakaa itsenne!

21 helmikuuta 2016

Mustat ja huskyt



Tuli suojakeli ja teki mieli puuhata jotain vauhdikkaampaa. Vetovaljaita Vilkulla ei vielä ole, joten pitkästä aikaa fribailtiin takapihalla. Täytyy sanoa, että muutaman kuukauden tauon aikana teini on mennyt ihan sikana eteenpäin! Vitsi mikä ohjailtavuus, tulkinta ja hienosti skarppasi keskittymisessäkin! Oma heittokäsikin on harjaantunut, mutta vielä tulee lätkittyä koiran nassuun...

Floaterit sujuivat hyvin ja Vilkku nappasi valtaosan.

Takaakierto on hoksattu, kun vain malttaisi kiertää.

Jalan yli hyppääminen on mennyt aimoharppauksen eteenpäin. Sehän hyppää eikä kaarra karkuun ja perskule ottaa kiekonkin kiinni! Mahtikersa!

Butterflyita kokeiltiin mutta njah, kiekko pläjähtää päin naamaa kun Vilkku vaan suu ammollaan hyppää päin.



Tuikun taakkailusta otin pätkän videota, ällöttävän sävyinen ja hämärä, eikä musiikkia. Ei paljon silmiä hivele, mutta todistettavasti vetää. Tuikulle ehdottomasti sopivin vetomuoto, se tykkää. Käytännössä kaikilla hihnalenkeillä sillä on rengas perässä. Nyt ei olla hetkeen remmilenkkeilty, joten mentiin vaan vajaa 2km. Ei sitä joka treenin tarvitse olla hirveä tappohiitti.

Ystävänpäivänä Tuikku vetikin maalla porukoiden naapurin pikkutyttöä. Päiväkodin iltatapahtumaan meidän piti mennä, mutta kelin takia se jouduttiin perumaan. Ensi viikolla kun se olisi, minulla alkaa loma ja lähden reissuun, joten jääpi nyt sitten väliin.


Illastakaan ei vauhtia puuttunut. Suuntasimme koirien kanssa Ikaalisiin. Olen vepetreeneihin ajaessa nähnyt siellä jonkun aitauksen tönön, jonka seinässä oli koiran kuva. Olin luokitellut sen puistoksi, mutta en koskaan käynyt siellä, koska se oli niin huonokuntoisen näköinen. Nyt aita oli uusittu ja portti siirretty. Puisto oli siisti ja ihan tosi tilava! Tykättiin paljon, kun nyt ensimmäistä kertaa siellä käytiin. Varmasti mennään toistekin, kun oli niin hiljainenkin. Seuraksi saimme Sanna-Kaisan ja teinihuskyt. Tuikku pisti heti säännöt selväksi ja sen jälkeen sekin hepuloi ja leikki. Vilkusta pennuille oli kuitenkin enemmän seuraa, sillä Tuikku vetäytyi nopeasti viileäksi ja tylsäksi aikuiseksi. Oli oikein mukavata!
 

21 joulukuuta 2015

Hyppyä ja koppia



Kerrottakoon ensimmäiseksi, että haastepostauksia tuli liki kymmenen. Nyt kaikki on luettu ja valinta oli vaikea, mutta tällä kertaa palkinto lähtee Tipsulle, eli Tempputaituri blogin koiralle. Matleenaan on otettu yhteyttä :)

Frisbeen kannalta sää on suosinut ja olemmekin Vilkun kanssa treenailleet melkeinpä viikottain. Olen sisällä naksutellut jalkani yli hyppäämistä, mutta tosi herkästi junnu lähtee kiertämään. Olen käyttänyt siis seinää apuna ja ulkona puuta. Nyt olikin ensimmäiset hyppytreenit frisbeen kanssa ulkona. Heti kun Vilkku hyppää ja koppaa, irrotan otteen. Toivottavasti pikkuhiljaa kyetään irrottautumaan puusta ja koira silti hyppäisi... Maltti on valttia, meillä molemmilla!

Takaakierrot ovat alkaneet sujua tosi hyvin ja niihin olen tyytyväinen. Koira saa haettua loivan kehän ja tajuaa juosta ikään kuin varaslähtönä. Tätä myötä koppauksetkin onnistuvat tosi hyvin, kun Vilkku on matkalla jo ennen heittoa. Heittokäsikin on muuten harjaantunut!

Nyt noita neljää kiekkoa viskoneena voisin kai todeta, että lempparini on ehdottomasti Jawz! Se on vakaan tuntuinen, Vilkun suuhun hyvä, tukeva ja lentää tasaisesti. Pitänee shoppailla niitä muutama lisää...