Tavattoman raskaat kaksi viikkoa takana, eivätkä koirat yhtään helpottaneet tahtiani. Vilkun yksinolo alue on nyt laajennettu koko asuntoon Tuikun kanssa. Ensimmäiset kaksi päivää olivat tosi bueno. Eilen täällä olikin koko kämppä räjäytetty ja pitkitetyn työpäivän jälkeen siitä seurasi totaaliromahdus. Uaah, uskoisin että Vilkku aloittelee juoksujaan tai jotain, sillä Tuikku ei voi sietää tuota tärpättiä välillä. Toki ruoka-aikaan ovat eri tiloissa, kun kumpikin vahtii, mutta välillä Tuikku vain päättää että pentu ei saa liikkua. Yhtään. Ei mihinkään. Sellaista pelleilyä olen rajoittanut, ruuasta saa rähjätä ja leluja saa jakaa ja ryöstää, mutta minä määrään kuka liikkuu ja miten liikkuu minun asunnossani.
Koirat ovat olleet melko minimillä, kun Niko oli nyt pari viikkoa pois. Kelikään ei ole mitenkään päätä huimannut, kotona ollessa on aina pimeää ja todennäköisesti sataa vettä. Uusi objektiivini kotiutui ja heti töiden jälkeen ryntäsin sitä kokeilemaan. No jaah, alla oleva kuva ei ihan näytä 70-200mm tuotokselta, mutta minkäs teet kun säkkipimeässä kuvaat.
Tuikulla oli eilen kaverikoiravierailu ja mainiosti meni. Ylpeä piskistä! Saatiin viimein huivitoimituskin ja nyt ollaan virallisia duunareita. Sunnuntaina meitä voi tavata Tampereen jouluparaatissa ja Tuikku ottaa mielellään rapsutteluja vastaan. Hurtta on päässyt melko timmiin kuntoon, eikä kilo pari lisää tekisi pahaa. Huonompi homma on se, että tuohon honteloon on vaikea saada tarttumaan mitään. Josko se maltilla ja ajan kanssa.
Nyt työtahtini hellittää ja ansaittu viikonloppu alkaa. Lauantai on tosin videokuvaushommia ja sunnuntaina on se paraati... Mutta ehkä sunnuntaina saadaan jo valoisassa kuvia koirista ja alkuviikosta pitäisi olla aamuvuoroja, joten niistäkin toivottavasti hyödyn.
Aivan huisit frisbeetreenit takana, viime viikolta siis! Lähdettiin aamupäivällä juuri ennen sadetta viskomaan junnulle kiekkoa. Niko muuten osaa heittää hyvin, meikäläisen heittokäsi on melkoinen vapinaräpylä. Parit rollerit, niissä Vilkku jyrää aika paljon yli, mutta kun heitto onnistuu, koira saa haettua sen oikean kiertokaarensa.
Butterfly on haastava, en ehkä osaa ihan kunnolla sitä heittää, eikä pentu aivan tiedä miten kopata. Nämä siis harjoittelussa vielä, maan kautta menee usein. Floatereissa ei myöskään oma taito ihan pelaa, mutta ne ovat Vilkulle jo sellainen "helppo nakki", niin kuin näin meidän tasolla.
Ensimmäiset pituusheitot otettiin tänään Nikon vakaalla taidolla ja voi vitsi tuo junnuhan koppasi ne hienosti! Saatiin videollekin yksi koppi. Tosi hienosti Vilkku hakee paikkaa missä frisbee tulee alas ja hyppää hallitusti. Melkonen hypetys, mutta yhteinen sävel alkaapi löytyä ja hommat maistuu hyvältä ♥
Vilkun kanssa otettiin tänään frisbeehommia, perjantainahan saapuivat postissa uudet kiekot. Frost Bite, Hero Xtra ja Hyperflite Jawz ovat kaikki aivan uusia tuttavuuksia ja tilasinkin ne pitkälti kiekkovertailun arvioiden perusteella. Näin ensimmäisen kerran jäljiltä ehdottomasti mukavin oli Jawz ja sen kanssa Vilkkukaan ei epäröinyt. Jawz muistuttaakin eniten toista Hyperfliten kiekkoamme. Kaksi muuta olivatkin paljon kovempia, etenkin Hero Xtra vaati Vilkulta hetken. Mutta kun vauhtiin päästiin, niin eipä pentua kiinnostanut, mitä kiekkoa se koppaili. Heitoissa huomasi isot erot ja minun onkin mentävä järjestelmällisesti ajatuksen kanssa harjoittelemaan eri heittoja eri kiekoilla.
Butterfly ei suju meiltä lainkaan. Olen varma että tekniikkani on pielessä tai sitten koira ei vain tajua kopata. 9/10 kerrasta frisbee lässähtää Vilkun naamalle. Eri kiekoilla menee vähän erilailla, vanhin kiekkomme on hulvaton lätty ja heiluu ihan kamalasti. Jawzilla menee hallitummin mutta ei siltikään toimi...
Floater onkin ihan meidän juttu ja siitä olen kehitellyt meille jo eri variaatoita. Tämän Vilkku myös koppaa aina ja nyt hommaan on alettu liittämään jalan yli hyppäämistä.
Pituudet sujuvat myös kivasti, kunhan vain heitto on tasainen ja hyvä, Vilkku koppaa tosi taitavasti. Tänään tuuli tarttui lättyihin kovasti ja hankaloitti hommaa, joten jätettiin pituudet sikseen.
Temppujen osalta työn alla on jalan yli hyppääminen. Yritimme kentällä myös selkään hyppäämistä, mutta kesken frisbee hommien koira oli pihalla kuin lumiukko. Eiköhän aloiteta siis sisällä tuo selkään tulo, josko sen ensi kevääksi saisi valmiiksi.
Videolle saatiin pätkä myös meidän nykyistä leikkiä. Aloitimme Vilkun kanssa viime viikolla motivointi koulun ja tuo leikki on nyt sitä, mitä siellä neuvottiin. Omasta mielestäni koiralla on mahdollisuus jäädä tuossa vähän liian passiiviseksi? Toisaalta, vauhtia ainakin löytyy ja saatiin pennulle kunnon draivi päälle!
Nyt illalla vielä sisällä tehtiin tokolle vähän pikkutarkkaosasia. Enpä tiedä mitä näistäkin tulee, mutta mitä sitä turhaan stressaamaan!
Kohdetyöskentelyä tehtiin ruutua ajatellen ja Vilkun piti käydä täppäämässä hillopurkin kantta. Aluksi pennulle oli epäselvää, pitikö sitä syödä, kantaa vai koskea, mutta lopulta se tassulla lätkäisy tuli sieltä. Seuraavaksi pitäisi jäädä seisomaan siihen...
Noutoa ajatellen aloitimme kapulanpitoharjoitukset. Vilkun suurin ongelma on mälvääminen liikkeessä, eri asennoissa ja kaikessa. Ja paikallaanhan se ei pidä kapulaa edes suussa. Yritän nyt lähteä rauhallisen mielentilan kautta hakemaan hyvää ja varmaa puruotetta. Toistaiseksi homma ei pelitä ollenkaan niinkuin pitäisi, muuta kuin että koira hätäseen purasee kapulaa ja on että "jes onnistuin". En toistaiseksi tiedä, miten saan tuon tajuamaan, että otteen pitäisi olla sadasosaa pidempi.
Tuikku palailee sairaslomaltaan, riisi ja kana ovat tehneet tehtävänsä ja koira on kaksi päivää totutellut jo nappuloihin, ilman ongelmia. Tänään tehtiin luopumisharjoituksia rallytokoa ajatellen. En kiusannut koiraa ollenkaan ruualla, sillä Tuikun annokset ovat edelleen normaalia pienempiä ja koira on koko viikon syönyt vajaata annosta joten... Olisi silkkaa suhteen pilaamista alkaa nyt vaatimaan ruuasta luopumista, kun toisella on tosissaan nälkä, ainakin luulen niin.
Siispä hetsasin piskin kunnolla narupalloon ja hitsi vieköön ku lähti! Tuikku ampas liikkeelle ku tykki konsanaan ja ei paljon hetsaamisia tarvinnut. Viikon saikku oli kerännyt vähän energiaa ja koira nautti yhdessä tekemisestä. Ihan mahtava fiilis, lelua sai tosissaan repiä ja koira rämisti menemään pitkin poikin, eikä hihnakaan haitannut. Kunnon hetsin jälkiin koira perusasentoon ja lelu pään viereen heilumaan. Ihan näki miten koira täpinöissään tärisi ja palkkasin heitolla.
Otettiin leluhäiriöllä vielä seuruuta, peruutus ja täyskäännös takaperin. Vitsi miten hieno rakki! Kunpa saisi jokasissa treeneissä kaivettua tuommosen mielentilan, niin johan kelpaisi treenata!
Tuikku on pääsemässä myös uuden lajin pariin melko piakkoin. Taakanveto on kiinnostanut jo liki vuoden. Kaikki netin tarjoama tieto on ahmittu ja kesän aikana keskusteltu useiden taakkaharrastajien kanssa. Hiljan vielä muutama yhteydenotto ja homma varmistui, tämä olisi meidän juttu, onhan Tuikku päässyt sitä aiemminkin kokeilemaan. Tilaukseen lähtevät siis taakanvetovaljaat ja toivottavasti vielä marraskuun aikana pääsemme ryhmään treenaamaan.
Tänään lähdettiin bortsuseurassa Puuvuoreen. Tukkapuucee Tuisku laittoi pentua ruotuun ja rämisteli liukkaan luikun perässä. Hyvin tulivat neidit juttuun ja varmasti mennään toistekin!
Reissusta pikkuhiljaa toivuttu, joskin koira on vielä melkoisen leppoisana nukkumassa jatkuvasti. Lähdettiin kuitenkin frisbeetreeneihin, kun kerrankin tuohon lähelle ne saatiin ja asiantunteva ihminen paikalle. Ensin näytin kun heitän Vilkulle rollereita ja että miten se homma sujuu. Vilkku kiersi frisbeen vasemmalta puolet tallaten aina frisbeen yli. Vaihdoin hieman heittokulmaa ja koira alkoi kiertää oikealta napaten onnistuneesti frisbeen suuhun.
Kotiläksyksi saimme takaakierron, jolloin koira olisi suorassa kun heitän. Nythän Vilkku tönöttää edessäni ja joutuu tekemään erittäin tiukan kierron lähtiessään. Opimme paljon muutakin uutta ja Vilkulle osoittautui haastavaksi rauhoittua ja olla hiljaa, kun aivan vieressä kuumuivat muutkin ja hakivat frisbeetä. Hihnassa Viikarin kierrokset nousivat ja homma oli yhtä ölinämölinää, mutta vapaana Vilkku pysyi silti käskystä luonani, eikä karkaillut muiden heitoille. Ensi kerralla malttanee paremmin.
Harjoittelimme myös uusien heittojen perusteita, butterfly ja ylös alas heitto, joka oli ilmeisesti helikopteri? Englanninkielen taitoni on heikko ja välillä piti tarkistaa suomeksi hommat. Joka tapauksessa opin kaksi uutta koppausta, joita Vilkunkin kanssa jo kokeilimme. Natiainen oli hyvin innoissaan ja joku päivä otamme oppimamme videolle.
Vilkun eiliset frisbeetreenit toivat mukavasti vauhtia sunnuntai iltapäiväämme. Ei olla harjoiteltu kovinkaan paljon ja tarvitsisin jonkun kaverin katsomaan noita mun rollereita, ehkä sitten ajan kanssa pääsen treffaamaan jotakin... Noh rollereita olen viskonut ja mielestäni Vilkku tähtää hyvin ja alkaa hoksata kiekon liikeradan. Ainoa vain, että pikkupaimen jyrää mieluummin kiekon yli, kuin että tarttuisi siihen heti. No, täytyy kiekko toki pysäyttää.
Ensimmäistä kertaa ulkona frisbeen kanssa harjoittelimme myös kieppejä. Kuvista katsoessa huomaa, että vartaloeleet on ihan jäätävän megasuuret, hupsiiis! No mutta josko tästä lähtis sitten opettamaan sitä oikeaa pienempää merkkiä. Peruuttelua alettiin myös harjoitella, Vilkulle vain on treeneissä vierasta irrota minusta enkä ole peruutusta onnistunut opettamaan muillekaan koirille. Siispä rauhassa edetään.
Viime viikon ohjatuissa oli ohjelmassa merkin kiertoa. Hallissa homma vähän häiriintyi taustatekijöistä. Harjoiteltiin myös hyppyä ja seuruuta, sekä noutoa. Kenttä oli jos jonkinlaista tavaraa täynnä ja neljä muuta koirakkoa aiheuttivat Vilkulle hiukan haastetta. Pidettiin melko paljon taukoja ja pentu oli varmuuden vuoksi kytkettynä. Yhdessä välissä muut sitten lopettivat tekemisensä ja sain ottaa noudot ilman hihnaa ja pentu pääsi rallattamaan täysiä. Noudot menivätkin kivasti, joskin silmien alla toimiessa ohjaajalla oli vähän rimakauhua.
Treenailtiin me tokoakin ja otettiin videollekin nämä. Merkin kierto on aivan alkutekijöissään, mutta mielestäni ollaan hyvällä alulla. Vilkulla oli mukavasti vauhtiakin, vaikka itse kiertäminen on hidasta. Eihän vielä toki voi edes ymmärtää, mikä on homman nimi.
Kentän ympärillä hääräsi paljon jos jonkinmoista lenkkeilijää, joten muutama perusasento harkka otettiin. Ihan selkeästi Vilkku tietää ja osaa hakea kontaktia, mutta hälyisässä ympäristössä oli pakko bongailla ja vilkuilla sinne sun tänne. Seuraaminen sujuu paremmin reippaasti kuin hitaasti. Ja totaali aivopieru oli käännös, joita emme ole treenanneet, argh. Siihen nähden kiva mutka, mutta on se niin kiva kokeilla KAIKKEA, kun joku kuvaa.
Videon loppuun vielä muutamia paikkamakuita, jotka tosin ovat ihan vain rauhallista, mutta valpasta makaamista häiriössä. Makaamisen Vilkku on nyt oivaltanut hyvin, lantio on viimein suora ja se pyrkii pitämään kontaktiakin melko hyvin. Loppuvideolla kuvaajan viheltelytkin häiritsivät vain minua...
Videolle emme ottaneet tätä, mutta luoksetulo oli viimeisimpänä. Kenttä leluja täyteen ja minä toiseen päähän, Niko piti pentua. Ja sitten hulvaton kentän läpijuoksu ja lelun perässä omistajan ohi ja kilpaa autolle. Täytyypä sanoa, että kerrankin oli mun mielestä hyvät treenit.
Tuikun kanssa teimme nakkihäiriötä kotonakin, valitettavasti ei näy kunnolla videolla. Kentällä otettiin muutama epämääräinen seuruupätkä, Niko heitti meitä kohti pari palloa, vihelteli ja lopuksi tarjoili Tuikulle nakkeja. Nakit ovat se pahin, muu häiriö on Tuikulle ihan fine. Kyllä me tästä!
Arki on ollut kiireistä, epämiellyttävää sähläämistä eikä mikään ole tuntunut sujuvan. Helpotin omaa olemistani lukujärjestyksellä, joka antaisi runkoa ja osviittaa ympäri vuoden koirien aktivointiin ja harrastuksiin. Nyt kaikki on ollut hiukan leväperäistä ja hatusta temmattua vailla tarkoitusta ja sehän ei pitkälle kanna. Tämän suunnitelman kanssa mennään ainakin syksy, varmasti talveksi teen jo uuden rungon. Päätin tähän kuitenkin kirjata suunnitelmia ja tavoitteita nyt syksyn ajaksi, eli mihin pitäisi keskittyä. Talveksi sitten oma vastaavansa, niin ehkä joskus etenen koirieni kanssa.
Suunnittele treenit huolellisesti etukäteen. Valitse aina kolme vähiten treenattua liikettä ja niiden lisäksi seuraaminen. Mieti, mitä osaa liikkeestä harjoittelette ja kirjaa suoritus. Jos mahdollista, videoi harjoittelu ja tarkista jälkikäteen, mitä tapahtui. Palkkaa ja kehu koiraa runsaasti. Treenaa omalla ajalla kentällä ja levittele kentälle ylimääräiset treenivälineet häiriöksi. Aloita harjoittelu rauhoittumisella, sitten leikki ja työntouhuun. Oppia haetaan Mika Jalosen valkkuryhmästä.
Suunnittele harjoitukset huolellisesti, pyri sheippaamaan ohjauskuviot ym. Jos mahdollista, ota suoritukset videolle. Käy yksin harjoittelemassa heittoja. Korkeintaan kerran viikossa rollereita pennulle, pyri heittämään oikein ja ohjaamaan koira oikeassa linjassa. Opeta sisätiloissa tarttumista liikkuvaan kiekkoon. Opettele ensin itse ja vasta sitten koiran kanssa.
Rallytoko
Harjoiteltavana; ALO luokan liikkeet
Videoi harjoitukset ja suunnittele ne hyvin. Panosta naksutinkoulutukseen. Palkkaa vauhtisuoritukset lelulla ja tarkkuusharjoittelut makupaloilla. Eliminoi riskit epäonnistua, käytä siis liinaa, jotta koira ei pääse karkaamaan. Ota harjoituksiin kolme eri liikettä ja mieti mitä niissä treenataan.Vaihtele liikkeitä tarpeeksi usein ja vältä kaavamaisia treenejä. Oppia haetaan Krista Karhun valkkuryhmästä syyskuun ajan.
Vesipelastus
Harjoiteltavia liikkeitä; hyppy, haku, vienti ja hukkuva
Käytännössä kun vedessä treenaaminen loppuu, keskitytään kunnon kasvatukseen. Kuivalla maalla on harjoiteltava erityisesti vientiä. Harjoitukset on suunniteltava tarkkaan ja mietittävä, miten liikettä saa vietyä eteenpäin. Treeneihin tarvitaan avustaja ja suoritukset on otettava videolle. Myös veneen hakua, eli käytännössä köyden noutamista treenattava. Suosi märkiä ja kosteita alustoja treeneissä, jotta vesi elementtinä pysyisi mukana. Talvella suorita liikkeet hangessa.
Valjakkourheilu
Harjoiteltavaa; kunnon kasvatus
Kokeile taakanvetoa jossakin heti kun mahdollista. Suunnittele matkat ja painot hyvin. Treenaa lihaskunto talveksi valmiiksi ja harjoittele erilaisissa häiriöissä. Vedä ahkiota ja kelkkaa eri alustoilla, kävellen ja ravaten. Aloita harjoitukset renkaalla ja vaihtele matkoja ja nopeuksia. Talven aikana tarkoitus olla koirakkona 2-5 talviriehassa tai muussa lasten tapahtumassa.
Tiistaina pakkasin koirat autoon ja lähdimme pitkästä aikaa maalle vanhemmilleni. Myy meitä odottikin, voi miten rääpäle on saanut jalkaa! Yritin räiskiä pennuista kuvia, mutta voimakkaat varjot ja kirkas aurinko pilasivat valtaosan niistä, eivätkä nämä jäljelle jäävätkään silmää hivele. No mutta mitäs pikku Myylle, oikein reipas pieni ärrieri, on löytänyt äänitorvensakin. Myy on tutustunut pikkusiskoni kissaan ja kaksikkoa on ahkerasti totuteltu ja tutustutettu toisiinsa. Myy olisi niin mielinkielin viiksiniekan kanssa, mutta mirripoikanen ei ole moista kielimielistelijää arvostanut. Kuonokoppaakin Myy on harjoitellut pitämään, ihan vain kaikkiruokaisuutensa ja sieniriskin vuoksi!
Pakko oli napata ovelan terrierin metkut videolle, pentuaitaukseen on viritetty katto ja kaikki, jotta pikkuneiti siellä pysyisi. On viileää varjoa, nurtsia ja vaikka mitä. Mutta koska aina voi kiivetä ja ängetä, ei aitauksessa kannata aikaansa viettää.
Tuikun kanssa köpötimme illalla läheiselle mökille treenaamaan vepeä. Seurana oli Pilvi Kelmi-lansunsa kanssa, sekä kaksi muuta koirakkoa. Rakkimus odotteli vuoroaan puuhun sidottuna, kun auttelin landseerien treenaamisessa. Tuntuu muuten ihan selkeesti, kun köyden pätkää riepottelee 50kg koira, kuin että Tuikku vähän laiskasti tarttuu patukkaan. No mutta sitten itse treeniin.
Vienti on nyt purettu kaikin tavoin osiin. Rannalla vientiin liittyvä hommamme oli vain ja ainoastaan palkkapurkin haku veneestä. Hetsattiin Tuikku kunnolla, käsky ja sai rynnätä perään. Veneellä soudettiin vielä vähän karkuun ja saatiin koiraan vauhtia. Purkista sai palkan sitten rannasta. Tällä on tarkoitus ihan vain rohkaista Tuikku uimaan veneelle ja vahvistaa tieto siitä, että veneestä saa palkan. Kuivalla maalla harjoittelemme patukan pitoa ja varsinaista vientiä. Vedessä itseksemme treenaamme patukan pitoa ja liikkumista patukka suussa. Nyt koko liikettä yrittäessä Tuikku räkäsee patukan suustaan rantavedessä. Harmi kun vepekausi alkaa juuri olla loppumaisillaan, taitaa jäädä ensi kesälle vesiharjoittelu viennin osalta. Tuikku saa seuraavaksi alkaa tekemään veneeseen vaihtokauppaa rannan tuntumassa. Sitä otettiin lopuksi, koiran etujalkojen piti kastua ja sen piti ottaa askel venettä kohti. Patukka ei pudonnut maahan, vaikka apparilla homma menikin veneessä vähän koppaamiseksi. Pienin askelin eteenpäin ja palaset kohdilleen, niin kyllä tämä alkaa sujua.
Veneen haku otettiin pariin kertaan. Ei taaskaan mitään syttymistä köydelle rannassa, vaikka kuinka yritettiin leikittää. Kun sitten vene vietiin ulapalle ja vähän läiskyteltiin köyttä veteen, niin johan oli rakki liekeissä. Hyvällä vauhdilla ja keskittyneesti lähtee hakemaan, mutta turhan aikaisin irrottaa köydestä. No joo, jalat osuu pohjaan ja selkä on pinnalla, jolloin suoritus on periaatteessa hyväksytty, mutta arvostaisin jos koira jäisi hiukan repimään köyttä. Pienellä auttelulla ja oikeassa ajankohdassa Tuikun saa kiskomaan koko veneen hiekalle.
Muita liikkeitä emme ottaneet, koira oli muutamista toistoista aivan riittävän väsynyt. Nyt vain joku innokas kuivanmaan treeneihin auttamaan, niin olisin erittäin kiitollinen!
Vilkku pääsi tiistaina vielä myöhään illalla isolle nurtsikentälle frisbeen kanssa. Älkää huoliko, koira ei mitenkään päivittäin hae frisbeetä, eikä todellakaan sataa heittoa. Joka tapauksessa, edelleen rolleria, sitä Vilkku saa hakea ainakin vuosikkaaseen asti, kunnes heittokäteni kehittyy muissa heitoissa, jotka teen vielä ilman koiraa. Tässäkin lajissa tulee vähän olosuhteet vastaan, talvella ei kiekkoa paljon viskota, ainakin alustan etsiminen on vaikeaa? Viisaammat, ohjeistakaa tyhmää!
Ilman kiekkoa harjoitellaan myös kuvioita ja erilaisia liikkeitä. Olen pyrkinyt jättämään varsinaiset hyppyhommat tuonnemmaksi, vaikka olen nekin jo listannut. Yritin listata näitä hiukan harjoittelu järjestyksessä, nyt on treenailtu kolmea ensimmäistä.
- pyöri (molempiin suuntiin)
- peruutus (treenattu jalkojen väliin peruutusta)
- takajaloilla seisominen
- kurre
- kumartaminen
- kieriminen
- ryömiminen
- kiertäminen
- vilkuttaminen
- jalkojen päällä seisominen
- syliin hyppy
- selkään hyppy
- käsien yli hyppääminen
- jalan yli hyppääminen
Siinä riittää harjoiteltavaa. Onpahan aktivointia ja puuhaa sisällä! Pyrin opettamaan sheippaamalla, mutta jo peruutus osoittautui sen verran hankalaksi, että menin ja autoin koiraa alkuun. Virhe tai ei, niin koira hoksasi asian.
Keskiviikko menikin töiden jälkeen ihan siivoillessa ja ruokakaupassa käydessä. Koirat olivat kotona jo vähän sitä mieltä että homma ei näin toimi ja niinpä sohvan suojana olevaa peittoa oli silputtu. Vilkku kaivoi takapihalle myös uuden kuopan. Koska en iltahämärällä jaksanut enää maratoonilenkkiä lähteä heittämään, tuli naapuri pelastamaan minut. Bichon Milo on oikein reipas iloinen pikkumies ja aidan takaa kuikuilee nättejä neitoja, eli koiriani. Ajateltiin että Milo tulisi Vilkun kanssa leikkimään, mutta Vilkku puuhailikin koko ajan sitten aivan omiaan. No, se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kun Tuikku ja pikkupörrö tapasivat. Ja leikithän olivat sen mukaiset. Muutama rallikierros heitettiin myös ja niihin osallistui paimenkin. Tuollainen intiimipelleily ei sitten Vilkkua kiinnostanutkaan. Tunti hengailtiin ulkosalla koirien kanssa ja taas olivat tyytyväisiä!
Torstaina lähdin Vilkun kanssa treenaamaan tokoa. Saimme aivan uutta seuraa, Tiia ja Lilo ja Janika ja Teo. Facebookista tsekkaillessa en tunnistanut, mutta paikan päällä aloin kyllä ounastella, että koirat näyttävät tutuilta. Ja blogitutuiksi kaksikko paljastuikin.
Meillä on opeteltavaa, paljon. Tällä viikolla Vilkku on toki ollut tavallista vähemmällä aktivoinnillakin, mutta jooh. Vilkulla kesti hyvän aikaa rauhoittua, hirmuinen kiskominen treenikavereiden luo, kiljahtelua ja haukuskelua. Puutuin hommaan parhaani mukaan, vaikka moista ei ole ennen ollut. Ainakin tuli selväksi, että kentälle mennään jatkossakin treenaamaan muiden kanssa!
Kun Vilkku sitten rauhoittui, saimme treeniäkin aikaiseksi. Erityisesti muiden koirien palkkaustuokiot ja lentävät lelut sitä häiritsevät, meinaa syöksyä perään tai vähintäänkin jää tuijottamaan. Mutta useilla toistoilla ja siedättämisellä homma alkaa sujua. Otettiin hiukan etäisyyttä, niin reagointi loppui. Mitäs me sitten treenattiin...
Perusasentoa otettiin, koska se on helpoin Vilkulle. Otettiin sitä ihan siksi, että meillä oli haastavin häiriö ikinä, joten en mitään hurjaa pähkäilyä viitsinyt siinä tilanteessa vaatia. Keskittyminen haparoi aluksi, mutta pian pentu tarjoili kontaktia ja tiivistä perusasentoa. Aivot raksuttamaan, niin homma toimii!
Istu-maahan jumppaa mentiin myös, Vilkku on oppinut käskyt hyvin, mutta siitä on tullut hiukan ennakoiva! Istumisesta se valuu suoraan maahan, istumaan se menee käskystä ja välillä tarvitsee käsiavun. Vaikka oli ilta, oli todella kuuma ja istu-maahan oli tosiaan enemmän valuvaa, kuin sellaista reipasta, mitä todellisuudessa.
Seuruuta otimme vielä loppuun, kun Vilkku oli tosiaan katsellut muiden treenejä jo rauhallisesti nurmella maaten. Hereillä ollessaan Vilkku lähtee heti liikkeelle kun otan askelia, yhden askeleen verran se pysyy mukanakin ja siitä yhdestä askeleesta olen palkannutkin runsaasti. Pyrin vaatimaan heti saman tien skarppia olemusta ja kontaktia ja näin ollen seuruupätkät ovat korkeintaan sen kaksiaskelta. Vielä toisinaan muistutan koiraa hommasta imuttamalla, mutta pääsääntöisesti pelkkä kävely riittää, naks palkka ja bueno.
Puolen tunnin treeni oli meille tarpeeksi, eivätkä Teo ja Lilokaan paljoa kauemmin treenanneet. Uskaltauduttiin päästämään paimenkolmikko sitten nurmialueella irti ja vauhtia riitti. Liloa ei kiinnostanut yhtään tai ainakin se ohjeisti bortsuja äänekkäästi. Teo suhtautui Vilkkuun ensin vähän epäillen ja hammastellen. Sitkeä pentu ei kuitenkaan luovuttanut ja sai kuin saikin murkkuilevan nuoren leikkiin mukaan. Aika rallia kaksikko vetikin! Oli tosi kiva nähdä ja ehdottomasti tullaan toistekin ♥
