Ulkokoirat

Tuikku 6kk

Päivitetty, uusi versio kirjoitettu 19.5.2019
Ulkokoirat - mielipiteeni nykyään

DIY: Sovellettu narupallo

Nykyään ehkä suosituin, kätevin ja monipuolisin treenilelu, narupallo. Tein itse sovelletun version kierrättäen kotikäyttöön, kun on nuo treenilelut ollut vähän kertakäyttöisiä :) Tästä oiva joululahja sesselle ja johan on mukavat treenit.

Tarvitset

Sakset

Tennispallo

Parittomia sukkia (riittää siis että menee jonkun toisen sukkakopalle ja hakee sieltä, miesten sukat on aika hyviä)

Rikkinäiset sukkahousut, vaikka paritkin
Myös college paidan hihat on jees, ne lisäsin tuohon jälkikäteen

Isketään tennispallo sukkaan ja vedetään sukkaan

solmu. Tungetaan koko komeus vielä sukkahousuihin ja letitellään oikein napakka varsi. Lelua on helppo tuunata ja korjailla, ainakin meillä tuo on niin kovassa käytössä ettei pallo meinaa pysyä paikoillaan. Väriä ja kokoa saa muutella mielensä mukaan ja jos haluaa vielä hajutehosteen että koira oikein innostuu, niin ei muuta kuin lenkkeilevältä mieheltä sukka pois suoraan jalasta. Tässä kohtaa voi olla, että oma nenä kaipaa jo pyykkipoikaa tai jotain.

Lelu on ehdottomasti ja ylivoimaisesti Tuikun lemppari ja helppo tehdä. Ei paljoa tunnu omassakaan lompakossa. Pienemmälle koirallehan ostetaan pienempi pallo ja laitetaan pienempi sukka, isommalle koiralle jalkapallo ja vaikka housut, jotka ompelee puntista umpeen :p Mitäs me tässä säästettiin, kattelin että itte miellyttävä narupallo olisi maksanut 15€ (yksi oli 7€ mutta sattuneesta syystä väärän värinen ja asustaa nyt järven pohjassa, kiitos Tuikun), tähän nyt meni ehkä 2€? Tennispallo palkintona ja parittomat sukat, hieman aikaa. Kätevä ja toimii :) Linkatkaas kuvia omista treenileluista!

Täällä ohje varsinaiseen narupalloon, jos haluaaa visuaalisesti tyylikkäämmän lelun :D

Luukku 2. Mutta kuitenkin...

Yleisön pyynnöstä tiivistetty ja syvällisempi postaus taas vaihteeksi. Tätä onkin pyydelty ja kyselty jo useaan otteeseen, samoin pitkiä postauksia muutenkin. Varmaan jonkinlainen kakkososa tulossa kun ehdin rustailla, se on sitten seuraavan koiran kriteereistä, joista yritän olla lipsumatta.

Valtaosa blogin  lukijoista tietää minun hartaasti toivovan toista omaa harrastuskoiraa. Ei siitä sen enempää tähän hätään. Poikaystävää myöten liki kaikki ovat kysyneet, miksi en hankkinut silloin kunnon harrastuskoiraa, kun hain Tuikun. No esitän teille vastakysymyksen, miksi olisin silloin hankkinut aktiivisen ja pehmeän harrastuskoiran, ollessani itse nuori ja kokematon? Keskitytäänpä nyt Tuikkuun. Miksi sitten valitsin sen ja miksi se ei kelpaa harrastuskoiraksi yksinään?

Lurun menehtyessä koiralle olivat selvät peruskriteerit, joihin myös vanhempani vaikuttivat. Halusin suhteellisen ison koiran, ulkona pärjäävän, vieteiltään hallittavissa olevan perhekoiran. Vanhempien kriteeri oli kohtalainen hinta ja äidin pitkä luettelo "ei sellaista eikä tällaista" tai mitään muutakaan äidin mielestä pelottavaa koiraa. Näillä kriteereillä surffasimme torin ja apulan lemmikkipalstoilla. Ja niitä ilmoituksia löytyi, oli kodinvaihtaja lapparimixiä ja jämtlanninpystykorvia, hirmuisia hintapyyntöjä ja koiria toisella puolen Suomea. Itse olisin tahtonut (ehdin myös varata) saku/husky/karhukoira risteytyksen. Peruimme kuitenkin varauksen, koska koira oli jo yli 12viikkoinen ja rodut arveluttivat äitiä.

Äiti löysi torista pennun, joka sijaitsi Kurikassa. Nopea pläräys roduista netistä ja mukana tuttu ajokoira. Varma nakki ja hintakin sopiva. Itse en tuolloin ollut järin innostunut, en tahtonut mitään muhkua nöffiä ja olin varma että saisin 80kiloisen möhkäleen, jolla olisi hurja ajovietti. Vanhemmat olivat kuitenkin pentueen valinneet ja seuraavana päivänä ajoimme katsomaan narttuja.

Itse valitsin kuitenkin pennun. Nartut olivat hieman ujoja, eivät millään tulleet itse luoksemme. Yksi musta pentu sen sijaan ryntäsi samantien katsomaan meitä ja innoissaan sähelsi tulijoista. Se oli Tuikku. Kaappasin pennun syliin ja valinta oli tehty, koska luonnejakauma oli selkeä. Kovaluontoinen ja itsevarma pentu lähti matkaamme ja hyvin on käytössäni kestänyt :)

Harrastuskoiraksi Tuikusta ei kuitenkaan ole, palvelualtis se ei ole ja siltä ei sovi vaatia liikaa. Möllit sun muut ovat sen juttu, ALO luokan liikkeet koetetaan saada haltuun, hyvä jos onnistuu. Vedossa Tuikku on vakaa ja tasainen, ei mikään tykki, mutta vetää kuitenkin. Siispä toivoisin vähän sähäkämpää ja reippaampaa kaveria ihan jo vaihtelunkin vuoksi. Toki omissa koulutustaidoissanikin on ollut puutetta ja kenties se on tehnyt Tuikusta hitusen lepposamman treenaajan. Muuttaessani kotoa pois, Tuikku myös tarvitsee kaverin. Se ei ole koskaan ollut ainoa koira, enkä koe tarpeelliseksi pitää sitä ainoana koirana, itsekin tottunut useampaan. Kriteerit koiran hankinnalle muuttuvat ajanmyötä ja varmasti kaikilla. Jo olemassa oleva koira usein muovautuu hyvin elämäntilanteeseen, siispä se että Tuikku ei ole kisatykki tai muutoin herkkä, ei tee siitä huonoa koiraa. Tuolla pennun haku hetkellä muutama vuosi sitten, Tuikku oli juuri silloin täydellinen ja tarpeeksi kova, jotta ei "vaurioituisi" virheistäni. Ja sitä se tulee aina olemaan, loistava perhekoira, sitä omaa lapsiperhettä odotellessa :D

Todellinen tulikoe

"vapaa-ajalla pitää käyttäytyä, mut kun päästää itse asiaan, kannattaa jättää aivot narikkaan"

Mukavasti heti talven alkuun kilpailu. Tänään oli meidän ensimmäinen rallystartti, toki mölli-alossa, mutta isoa tämä on meille! Hurjasti jännitti, me on tosi paljon treenattu, oon päntännyt kylttejä ja on paiskitty ihan järkysti töitä. Tokoa ei taidettu ihan tähän malliin treenata... Me on saatu parin kuukauden aikana huimia tuloksia, siitä huolimatta pidin tavotteet alhaalla ja varauduin kaikkeen, näin ollen rallyt menivät yli odotusten :3

Meidän pro nimikkö tsemppari jäi kotiin kannustamaan, mutta kavereita riitti. Mulla ei ennen ookaan noin iso perhosparvi mennyt  vatsassa ja kalojakin siellä taisi uiskennella. Meidän startti oli ensimmäisenä ja mua ahdisti. Älkää rakkaat lukijat huoliko, mä tykkään tosta hommasta mutta oon ihan sairaan kova jännittään, aina ja kaikessa. Eihän tuommoset kisat ole mitään ilman kunnon jännitystä.

Kesti ikuisuuden päästä radalle, vaikka oltiinkin ekoja starttaamassa. Tai ainakin meidän piti olla ekana, ihmettelin kun radalle asteli reippaasti vaan berni ja sen perään käppänä. Sitten kaveri kävi jo kysymässä, että koska mä pääsen, kun luin listassa ensimmäisenä. Lapuista kävi ilmi että bernin tulokset oli merkattu mulle ja tuomari ei ollut sen koommin katsonut, kuka kentälle tulee. Joutuivat kirjaamaan parin koiran tulokset oikeisiin lappuihin ja kisa jatkui.

Tässä meidän rata

Rata jännitti, 14 kylttiä, pujottelu, pari spiraalia ja toinen tuli suorittaa juosten. Päästiin viimein radalle ja se alkoikin niiiiin laiskasti. Tuikku alotti radan ravistelemalla ja koiran tuntien tiedän ettei se merkkaa hyvää. Kyseessä oli siis Tuikku elementissään, kertakaikkiaan laiskan letkeä lahna perässä vedettävänä. Olin varautunut lähinnä siihen että se kierii, menee maaten, yrittää karata tai hyppiä minua vasten. Järkkyä laiskottelua en ollut odottanut, mutta koettu sekin :D Yhden kyltin uusin ja senkin väärin, mutta hyvä kokemus! Tuloshan oli siis 80/100p.

Tuomarina Suvi Ruuhonen

Spiraali vasemmalle -1p Taluttimen kiristyminen
Käännös oikeaan -1p Koskettaa/nuuskii kylttiä
Pujottelu edestakaisin
Koira eteen, vasemmalta sivulle -3p Epätarkasti suoritettu tehtävä
Käännös oikeaan
Koira eteen, askelia taaksepäin
270C vasemmalle -1p Koskettaa/nuuskii kylttiä
360C vasemmalle
Täyskäännös oikeaan
360C vasemmalle
Käännös vasemmalle
270C oikeaan
Juosten
Spiraali oikealle -1p Taluttimen kiristyminen -3p Uusinta -10p Uusinnasta huolimatta väärin suoritettu, ylimääräinen pyörähdys lopussa

Saatiin kuitenkin ihan hyvää palautetta ja kaikesta huolimatta olin Tuikkuun tyytyväinen. Paremmin olisi mennyt, jos koira olisi ollut hereillä, mutta olisihan tuolla kentällä voinut alkaa kaivamaan nameja esiin ja olla itse hötkyilemättä. Alla video teille, saa antaa palautetta :D

Tämäkö talvi?

Maisema oli viikkoja sitten vielä luminen, kun vetolenkille lähdettiin, tänään ja eilen satoi kaatamalla vettä ja maa on kurainen. Siitä huolimatta käytiin vetelemässä. Toiveestani päästä lomalla suksille ei taida tulla totta, ei ainakaan tämän vuoden puolella. Vetokavereita olen bongaillut ja etsinyt ympäri nettiä ja onhan niitä alkanut löytymään :) Saadaan kavereita maalimiehiksi, koiria valjakkoon kaveriksi ja ohitusapuun muita koirakoita. Eiköhän tästä vielä kelpo vetokoira kuoriudu.

Hurjanmoinen talviturkki tullut Tuikulle. Vedin rakille valjaita päälle ja pelästyin, että ovat jääneet pieneksi. Voiko vähän vajaa 3v narttu vielä kasvaa!? Tarpeeksi repiessä ja kiskoessi ja nahkoja siirrellessä valjaat asettuivat paikalleen. Syy "kiristymiselle" on tuon turriaisen talviturkki. En ole vielä kunnon talviturkkia tuolla nähnytkään, ensimmäisenä talvena luihu pentuturkki ja viime talvena koira oli sisällä pentujensa kanssa, joten turkki oli entistäkin ohuempi. Nyt pohjavilla on paksu ja peitinkarva tiivis ja pitkähkö. Häntä on pörröinen ja tuuhea ja nahkaa ei saa näkyviin mistään nurkasta. Täytyy kyllä sanoa, että on tämä karvamallinkin Tuikku ihan komee :D

Maisa sen sijaan on laihtunut. Pikku mummo on timmissä kunnossa, se nauttii vedosta. Kiva nähdä tavallisesti niin arkaa ja epävarmaa koiraa innoissaan liikenteessä. lähdettiin vetovermein ja painoin kohti pururataa. Tuikulla oli n. 4-5kg paino perässä, eli kevarini rengas. Maisalla 1,5kg vedellä täytetty pullo. Purtsilla rekkulit pääsi irti. Yleensä en siellä päästä, mutta painojen kanssa Tuikunkin uskaltaa päästää. Maisanhan nyt voi päästää missä vain.

Lenkin pituudeksi kertyi itsellä 2km, 500m kävellen, 1000m juosten ja 500m kävellen. Koirathan juoksi tuossa purtsin kilometri osuudella eestaas, joten niillä varmasti pidempi matka. Odotan kyllä innolla niitä pakkasia ja jäitä... ja jos vaikka ostaisi potkurinkin :3

P.S. Klaaran vetovaljaat saapuivat eilen, toivottavasti päästään pian sovittamaan :)

Parempi perusasento

Tänään treenauksessa siis perusasento. Otin videolle meidän kahdet treenit, vähän leikkelin mutta mukana vielä "ei perusasento" kohtiakin. Nopeutettu video, jotta sen joku jaksaisi katsoa. Eiköhän tämä tästä ala sujumaan. Tällä kertaa keskityin vain siihen että perusasento olisi suht tiivis ja koira suorassa. Tuikullahan on nuo etujalat välillä vähän vinksallaan, yritin nyt palkata kuitenkin vain onnistuneimmat perusasennot, että sen varpaat olisivat varpaideni kohdalla. Hankalaa kun on iso koira ja pieni ohjaaja :D Mutta alla video ja semmosta tosiaan, pistäkäähän palautetta.

- palkkaus vain onnistumisista

- kääntyile ja liiku

- käsimerkin häivytystä (ei käsimerkkiä siis kaikissa perusasennoissa)

Valmistautumista talven suorituksiin

Tässä nyt kolmen eri kerran vetotreenit. Talvea vasten on nyt lisätty Tuikun ruoka-annosta ja erilaisia harkkoja tehty vedossa. Suunnat alkaa olla selvillä, tai sitten tuo osaa ne muutamat vetoreittimme ulkoa. No ei sillä väliä, koska omaksi iloksi vedetään. Lähdöt ovat huomattavasti nopeutuneet aiemmasta, vielä kesällä Tuikku saattoi ravata sen sata metriä vetäen kevyesti. Tekee se sitä vieläkin joskus, mutta pääsääntöisesti ampuu käskystä vauhtiin. Ja kun se alkaa tuntea, että nyt valjaat kiristyvät ja pitää vetää, se vain kiihdyttää. En malta odottaa lumia, että saa sukset jalkaan :) Tänään mentiin soramontulla polkupyörällä. Alkulämpöinä reipas ravailu ja pyrähtely, jonka jälkeen valjaat päälle ja menoksi. Otettiin vain pari suoraa ja vaihteluksi lelupalkkauksella. Lelupalkka sai koiraan huomattavasti enemmän potkua, kuin tavallinen nappula. Ja hyvä niin, lelu otetaan jatkossakin mukaan. Alla vauhtilähtöä

Rengastakin vedettiin viime viikolla, tarkoituksena ottaa voimatreenit. Voin sanoa, että se oli raskasta koiralle. Kevarinrengas on kevyt ja se tulee helposti perässä, mutta koska menimme metsässä ja pellolla, aiheutti pehmeä alusta hankaluuksia. Mentiin siis ihan kävellen ja ravissa vain, jotta Tuikku keskittyi kunnolla vetämiseen. Pellolla otettiin pyrähdys ja kentällä samaten. Alla kuvia