Mahtava veto!

Tuikun kanssa taas eilen kohti Soppeenmäkeä, Hanna olikin meitä jo vastassa (Tuikku tunnisti ja hepuloi). Käppäiltiin hakemaan Auri ja potkuri kämpiltä ja lähdettiin kävelemään harjun taakse. Pakkanen huiteli siinä -17C asteen korvilla, mutta aurinko piti lämpöjä mukavasti. Tuikku löntysteli pinkki possumantteli päällä ja lämmitteli. Kun päästiin perille, koirille nykäistiin valjaat päälle ja remmit potkuriin kiinni. Lähdin itse juoksemaan maalimieheksi. Kyseessä oli tämän vuoden ensimmäinen kunnon vetopätkä ja Tuikulla uusi vetokaveri, joten jännitti hieman. Odotukset olivat ainakin vauhdin suhteen korkealla, laiskastihan tuo musta jätti yksin vetää. Hurjalla vauhdilla koirat potkuria vetivätkin, matkaa kertyi yhteensä reippaat 500metriä ja se oli ensivedoiksi oikein hyvä määrä. 

Itsekin ajoin pari kertaa, mutta pienestä koostani on vain haittaa. En saa yksin pidettyä koiria paikallaan kun ne nykivät eteenpäin, vaan ne ottavan kerta toisensa jälkeen varaslähdön kanssani :D Ensi kerralla tarvitaan joku pitämään noita virtapiikkejä siksi aikaa, että maalimies pääsee paikalleen. Tosi hienosti rakit veti, ei mitään känää kesken vetämisen, vaan kumpikin ryntäsi aivan miljoonaa ja kiskoi täysiä. Toivottavasti päästään pian uudestaan!

Vetämisen jälkeen lähdettiin reippailemaan vielä metsäpolulle ja päästettiin koirat irti. Saivat juoksennella ja leikkiä töiden jälkeen ja voi sitä riemua. Hirmuiset kilpajuoksut ja painit ja riehumiset, oltaiskohan tunti kutakuinkin seisoskeltu siinä. Auringon laskettua tuli sininen hetki tai pikemminkin arktinen jääkausi. Lähdettiin hipsimään takaisin päin ja sisälle lämpimään. Aurin veli Osma rakastui Tuikkuun täysin (on kuulema vähän naistenmies), tunne ei kuitenkaan ollut molemmin puolinen :D Hienosti Tuikku kuitenkin käyttäytyi ja nukku jo kotimatkalla ihan lahnana. Yönkin oli hiljaa ja pääsi sisälle nukkumaan :) Toivon mukaan päästäis viikottain vetämään aina jonkun kanssa!

Vaihtelua arkeen

Reppuun evästä ja kameraa ja koira hihnaan. Suunnattiin Ylöjärvelle Soppeenmäkeen, jossa tavattiin Hanna ja Auri. Auri olikin tämän vuoden ensimmäinen uusi koirakaveri ja kyllä Tuikku tykkäsi.

Bussissa koko sen vartin matkan Tuikku piti semmosta ärsyttävää ujellusta ja mölinää, tietty kun vieras koira kurkki sitä penkkien takaa. Kun sitten päästiin Tampereelle, pääsi Tuikku viimein haistelemaan uutta tuttavuutta. Käppäiltiin Santalahden koirapuistoon, jossa Jonna jo olikin Monan & Nitan kanssa.

Vaihtelu piristi, oon niin kyllästynyt (taas kerran) talsiin noita samoja mettäpolkuja yksikseen Tuikun kanssa. Etenkin kun se rapakeli kesti niin kauan, niin meni vähän maku yksin lenkkeilyyn. Oli sata kertaa mukavampaa nähdä vähän muitakin ihmisiä ja Tuikku se vasta nauttikin muiden koirien seurasta. Santalahden koirapuistosta käveltiin vielä Pyynikin näkötornille, sieltä Keskustorille ja sieltä kävelin itse Rautatieasemalle. Isot kiitokset Hannalle seurasta!

Iloinen vastaanotto

Puuvärein ja tussein väsätty ensimmäisestä ideasta, kehitysvaraa riittää, mutta eipähän tule tylsää koulussa, kun sarjakuvia piirtelee.

Poikaystävä ei hennonnut antaa omaa nimeään käyttööni, joten piti nimetä hänet sarjakuvassa Anteroksi. Sarjakuvaan on ujutettu Tuikun liioiteltu riemu ja poikaystävääni on hiukan kutistettu, sillä oikeasti hän ei kaadu Tuikun loikkimisesta huolimatta. Sarjakuvan idea tuli kuitenkin siitä, kun Tuikku sisällä ollessaan riemastuu hurjasti, kun poikaystäväni tulee. Hyppii vasten, yrittää pusutella ja murkkuiässä myös nylkytti, jota näyttäisi sarjakuvassa tekevän. Nykyisin vastaanotot kaikeksi onneksi säyseämpiä vaikka onhan toi Antero edelleen Tuikun lempparivieras c(:

Onkos muilla näin onnellisia vastaanottoja? :D

Ulkokoirat

Tuikku 6kk

Päivitetty, uusi versio kirjoitettu 19.5.2019
Ulkokoirat - mielipiteeni nykyään

DIY: Sovellettu narupallo

Nykyään ehkä suosituin, kätevin ja monipuolisin treenilelu, narupallo. Tein itse sovelletun version kierrättäen kotikäyttöön, kun on nuo treenilelut ollut vähän kertakäyttöisiä :) Tästä oiva joululahja sesselle ja johan on mukavat treenit.

Tarvitset

Sakset

Tennispallo

Parittomia sukkia (riittää siis että menee jonkun toisen sukkakopalle ja hakee sieltä, miesten sukat on aika hyviä)

Rikkinäiset sukkahousut, vaikka paritkin
Myös college paidan hihat on jees, ne lisäsin tuohon jälkikäteen

Isketään tennispallo sukkaan ja vedetään sukkaan

solmu. Tungetaan koko komeus vielä sukkahousuihin ja letitellään oikein napakka varsi. Lelua on helppo tuunata ja korjailla, ainakin meillä tuo on niin kovassa käytössä ettei pallo meinaa pysyä paikoillaan. Väriä ja kokoa saa muutella mielensä mukaan ja jos haluaa vielä hajutehosteen että koira oikein innostuu, niin ei muuta kuin lenkkeilevältä mieheltä sukka pois suoraan jalasta. Tässä kohtaa voi olla, että oma nenä kaipaa jo pyykkipoikaa tai jotain.

Lelu on ehdottomasti ja ylivoimaisesti Tuikun lemppari ja helppo tehdä. Ei paljoa tunnu omassakaan lompakossa. Pienemmälle koirallehan ostetaan pienempi pallo ja laitetaan pienempi sukka, isommalle koiralle jalkapallo ja vaikka housut, jotka ompelee puntista umpeen :p Mitäs me tässä säästettiin, kattelin että itte miellyttävä narupallo olisi maksanut 15€ (yksi oli 7€ mutta sattuneesta syystä väärän värinen ja asustaa nyt järven pohjassa, kiitos Tuikun), tähän nyt meni ehkä 2€? Tennispallo palkintona ja parittomat sukat, hieman aikaa. Kätevä ja toimii :) Linkatkaas kuvia omista treenileluista!

Täällä ohje varsinaiseen narupalloon, jos haluaaa visuaalisesti tyylikkäämmän lelun :D

Luukku 2. Mutta kuitenkin...

Yleisön pyynnöstä tiivistetty ja syvällisempi postaus taas vaihteeksi. Tätä onkin pyydelty ja kyselty jo useaan otteeseen, samoin pitkiä postauksia muutenkin. Varmaan jonkinlainen kakkososa tulossa kun ehdin rustailla, se on sitten seuraavan koiran kriteereistä, joista yritän olla lipsumatta.

Valtaosa blogin  lukijoista tietää minun hartaasti toivovan toista omaa harrastuskoiraa. Ei siitä sen enempää tähän hätään. Poikaystävää myöten liki kaikki ovat kysyneet, miksi en hankkinut silloin kunnon harrastuskoiraa, kun hain Tuikun. No esitän teille vastakysymyksen, miksi olisin silloin hankkinut aktiivisen ja pehmeän harrastuskoiran, ollessani itse nuori ja kokematon? Keskitytäänpä nyt Tuikkuun. Miksi sitten valitsin sen ja miksi se ei kelpaa harrastuskoiraksi yksinään?

Lurun menehtyessä koiralle olivat selvät peruskriteerit, joihin myös vanhempani vaikuttivat. Halusin suhteellisen ison koiran, ulkona pärjäävän, vieteiltään hallittavissa olevan perhekoiran. Vanhempien kriteeri oli kohtalainen hinta ja äidin pitkä luettelo "ei sellaista eikä tällaista" tai mitään muutakaan äidin mielestä pelottavaa koiraa. Näillä kriteereillä surffasimme torin ja apulan lemmikkipalstoilla. Ja niitä ilmoituksia löytyi, oli kodinvaihtaja lapparimixiä ja jämtlanninpystykorvia, hirmuisia hintapyyntöjä ja koiria toisella puolen Suomea. Itse olisin tahtonut (ehdin myös varata) saku/husky/karhukoira risteytyksen. Peruimme kuitenkin varauksen, koska koira oli jo yli 12viikkoinen ja rodut arveluttivat äitiä.

Äiti löysi torista pennun, joka sijaitsi Kurikassa. Nopea pläräys roduista netistä ja mukana tuttu ajokoira. Varma nakki ja hintakin sopiva. Itse en tuolloin ollut järin innostunut, en tahtonut mitään muhkua nöffiä ja olin varma että saisin 80kiloisen möhkäleen, jolla olisi hurja ajovietti. Vanhemmat olivat kuitenkin pentueen valinneet ja seuraavana päivänä ajoimme katsomaan narttuja.

Itse valitsin kuitenkin pennun. Nartut olivat hieman ujoja, eivät millään tulleet itse luoksemme. Yksi musta pentu sen sijaan ryntäsi samantien katsomaan meitä ja innoissaan sähelsi tulijoista. Se oli Tuikku. Kaappasin pennun syliin ja valinta oli tehty, koska luonnejakauma oli selkeä. Kovaluontoinen ja itsevarma pentu lähti matkaamme ja hyvin on käytössäni kestänyt :)

Harrastuskoiraksi Tuikusta ei kuitenkaan ole, palvelualtis se ei ole ja siltä ei sovi vaatia liikaa. Möllit sun muut ovat sen juttu, ALO luokan liikkeet koetetaan saada haltuun, hyvä jos onnistuu. Vedossa Tuikku on vakaa ja tasainen, ei mikään tykki, mutta vetää kuitenkin. Siispä toivoisin vähän sähäkämpää ja reippaampaa kaveria ihan jo vaihtelunkin vuoksi. Toki omissa koulutustaidoissanikin on ollut puutetta ja kenties se on tehnyt Tuikusta hitusen lepposamman treenaajan. Muuttaessani kotoa pois, Tuikku myös tarvitsee kaverin. Se ei ole koskaan ollut ainoa koira, enkä koe tarpeelliseksi pitää sitä ainoana koirana, itsekin tottunut useampaan. Kriteerit koiran hankinnalle muuttuvat ajanmyötä ja varmasti kaikilla. Jo olemassa oleva koira usein muovautuu hyvin elämäntilanteeseen, siispä se että Tuikku ei ole kisatykki tai muutoin herkkä, ei tee siitä huonoa koiraa. Tuolla pennun haku hetkellä muutama vuosi sitten, Tuikku oli juuri silloin täydellinen ja tarpeeksi kova, jotta ei "vaurioituisi" virheistäni. Ja sitä se tulee aina olemaan, loistava perhekoira, sitä omaa lapsiperhettä odotellessa :D

Todellinen tulikoe

"vapaa-ajalla pitää käyttäytyä, mut kun päästää itse asiaan, kannattaa jättää aivot narikkaan"

Mukavasti heti talven alkuun kilpailu. Tänään oli meidän ensimmäinen rallystartti, toki mölli-alossa, mutta isoa tämä on meille! Hurjasti jännitti, me on tosi paljon treenattu, oon päntännyt kylttejä ja on paiskitty ihan järkysti töitä. Tokoa ei taidettu ihan tähän malliin treenata... Me on saatu parin kuukauden aikana huimia tuloksia, siitä huolimatta pidin tavotteet alhaalla ja varauduin kaikkeen, näin ollen rallyt menivät yli odotusten :3

Meidän pro nimikkö tsemppari jäi kotiin kannustamaan, mutta kavereita riitti. Mulla ei ennen ookaan noin iso perhosparvi mennyt  vatsassa ja kalojakin siellä taisi uiskennella. Meidän startti oli ensimmäisenä ja mua ahdisti. Älkää rakkaat lukijat huoliko, mä tykkään tosta hommasta mutta oon ihan sairaan kova jännittään, aina ja kaikessa. Eihän tuommoset kisat ole mitään ilman kunnon jännitystä.

Kesti ikuisuuden päästä radalle, vaikka oltiinkin ekoja starttaamassa. Tai ainakin meidän piti olla ekana, ihmettelin kun radalle asteli reippaasti vaan berni ja sen perään käppänä. Sitten kaveri kävi jo kysymässä, että koska mä pääsen, kun luin listassa ensimmäisenä. Lapuista kävi ilmi että bernin tulokset oli merkattu mulle ja tuomari ei ollut sen koommin katsonut, kuka kentälle tulee. Joutuivat kirjaamaan parin koiran tulokset oikeisiin lappuihin ja kisa jatkui.

Tässä meidän rata

Rata jännitti, 14 kylttiä, pujottelu, pari spiraalia ja toinen tuli suorittaa juosten. Päästiin viimein radalle ja se alkoikin niiiiin laiskasti. Tuikku alotti radan ravistelemalla ja koiran tuntien tiedän ettei se merkkaa hyvää. Kyseessä oli siis Tuikku elementissään, kertakaikkiaan laiskan letkeä lahna perässä vedettävänä. Olin varautunut lähinnä siihen että se kierii, menee maaten, yrittää karata tai hyppiä minua vasten. Järkkyä laiskottelua en ollut odottanut, mutta koettu sekin :D Yhden kyltin uusin ja senkin väärin, mutta hyvä kokemus! Tuloshan oli siis 80/100p.

Tuomarina Suvi Ruuhonen

Spiraali vasemmalle -1p Taluttimen kiristyminen
Käännös oikeaan -1p Koskettaa/nuuskii kylttiä
Pujottelu edestakaisin
Koira eteen, vasemmalta sivulle -3p Epätarkasti suoritettu tehtävä
Käännös oikeaan
Koira eteen, askelia taaksepäin
270C vasemmalle -1p Koskettaa/nuuskii kylttiä
360C vasemmalle
Täyskäännös oikeaan
360C vasemmalle
Käännös vasemmalle
270C oikeaan
Juosten
Spiraali oikealle -1p Taluttimen kiristyminen -3p Uusinta -10p Uusinnasta huolimatta väärin suoritettu, ylimääräinen pyörähdys lopussa

Saatiin kuitenkin ihan hyvää palautetta ja kaikesta huolimatta olin Tuikkuun tyytyväinen. Paremmin olisi mennyt, jos koira olisi ollut hereillä, mutta olisihan tuolla kentällä voinut alkaa kaivamaan nameja esiin ja olla itse hötkyilemättä. Alla video teille, saa antaa palautetta :D