Tässäpä heinäkuun treenikooste videon kera. Helteet sen kuin jatkuivat ja pääasiassa keittiössä treenattiin - niin paljon oli tarkkaa hiottavaa että pieni tila riitti. Ennätettiin toki myös kentälle kimppatreeneihin, rallytokon ratatreeniin ja jokusen kerran kokeiltiin pihassa treenaamista hyttysarmeijan seassa. Videolla näkyy myös jokunen pätkä namijumppailuista, jolla ei ole mitään tekemistä varsinaisen kouluttamisen kanssa. Toiset treenit onnistuivat, toisissa kompasteltiin enemmän, mutta pääasiassa nautittiin hyvää fiilistä.
Toko liikkeistä päätin heinäkuun teemaksi noutoesineen pidon. Liike on ollut meille erittäin haastava ja myrkyttynyttä asennetta on ollu kova työ purkaa. Nyt alkusysäys on kuitenkin tehty ja kuutena päivänä viikossa treenaaminen tuotti tulosta. Savu osaa nyt tarttua kapulaan ja pitää sitä muutamia sekunteja suussaan eri tilanteissa. Paljon on työtä vielä ennen, kuin ollaan koevalmiita, mutta olen hurjan tyytyväinen että tähän asti on päästy!
Muita tokoliikkeitä tuli harjoiteltua vain satunnaisesti ja niinpä laatu kaikissa on vähän lässähtänyt. Uusia kaukokäskyjä ja tekniikka aloimme harjoitella, mutta aikas alkuvaiheessa ollaan vielä. Elokuussa on tarkoitus rakennella tehokuurina kaukot ja luoksetulo kuntoon. Ei olisi myöskään lainkaan pahitteeksi ylläpitotreenata hyppyä, seuraamista ja jääviä.
Paikalla makaamisissa ei olla viime aikoina ihan loistettu; ötökät, helle, anaalirauhaset, oma sählääminen jne. kaikenlaisia pieniä muuttujia häiritsemässä suoriutumista. Ei muuta kuin pilkkomista ja uusia rivejä kohti.
Rallytoko liikkeet ovat edenneet hiljaksiin. Puolen vaihdot ja pyörähdykset sujuvat ilman haukkua ja pääpiirteittäin eteen tuleminenkin onnistuu. Houkutuksessa pääsimme eteenpäin oikein harppauksen. Ratatreeni yleisesti ottaen meni oikein kivasti, vaikka häiriöt vähän haittasivatkin.
Oikean puolen seuraaminen ja perusasento ovat jääneet todella vähälle ja käytännössä unohtuneet täysin. Ilman niitä ei ole mitään asiaa kokeisiin, joten elokuun tehoon kuuluu myös oikean puolen perusasento ja seuraaminen. Pohjia on tehty koko puoli vuotta, mutta järjestelmällinen päivittäistreenaaminen alkaa olla ajankohtaista.
Kiitos kaikille meidän seurassa treenennaille häiriöstä ja vinkeistä! Jatkamme harjoituksia :)
c. Mira Kaipainen Tällä kertaa selvittiin houkutuksesta hyvin. Kanin kuljetuslaatikko on omani ja se on ollut joka kerta Savulle hyvin haastava - toinen kanimme menehtyi alkukesästä ja toinen kani muutti uuteen kotiin. Savu oli kasvanut Vekku kanin kanssa pennusta asti, joten on mennyt aina vilkaisemaan löytyisikö kani boxista. Nyt ohitettiin boxi isommitta ongelmitta, mitä nyt seuraaminen ei ihan kauneinta ollut.
c. Mira Kaipainen
Meillä oli toissapäivänä jo neljännet rallytokon ratatreenit Miran ja Rudin kanssa. Treeniseuralla on suuri merkitys oman kehityksen kannalta ja tänä vuonna minulla on käynyt hyvä tuuri uusien treenikavereiden kanssa. Jokaisella ratatreenikerrallakin olen aina oppinut ja oivaltanut uutta ja saanut hyviä vinkkejä Miralta :)
Suunnittelin meidän radan itse ja se sisälsi muutamia mestariluokan liikkeitä. Savu suoritti kaikki tehtävät vasemmalla puolella seuraten, sillä oikean puolen seuraamista emme vielä osaa. Puolenvaihtoja vähän kokeilimme ja nyt tiedän miten alamme niitä harjoitella. Nyt siis selvisi, miten ne ylipäänsä tehdään.
Suoriuduimme radalta yllättävän kivasti. Savu haukahti muutaman kerran ympäristön häiriöille, mutta ei juurikaan minulle - onnistuin siis ohjaajana. Savun istumiset olivat melko kiireisiä, niissä olisi saanut olla kestoa enemmän. Tällainen hätäily ei ole Savulle tyypillistä, mutta uskoisin syyn olleen tuuli ja kalju pylly. Savu sai päivitetyn kesäturkin ja tuuli ja viileä maa tuntuvat siitä oudokseltaan vähän ikäviltä. Toki tämä viikko onkin ollut aiempia viileämpi, mutta helteiden pitäisi lähipäivinä jatkua.
Radanpiirros ohjelmaa harjoittelin vasta käyttämään, enkä selvästikään aivan onnistunut. Mittasuhteet on mitä on, mutta en mitenkään saanut tallennettua kuvaa siten että laatu olisi säilynyt. Niinpä meidän ratapiirros on nyt vähän suttuinen. Mikäli joku haluaa suorittaa samankaltaista rataa, niin meillä oli käytössä kylttinumerot 62, 26, 17, 46, 81, 61, 63, 78, 69, 12, 14, 41, 40, 83
Videota radalta ei ole, vaikka kuvasinkin: jalusta pysyi kyllä pystyssä, mutta kännykkä kuvasi niin kaukaa ettei meitä käytännössä näy. Parempi kuvaustuuri ensi kerralla.
Eräänä perjantai-iltana lähdin lenkille tavanomaista myöhemmin ja hyvä niin. Täydellä tuurilla ja sattumalla osuimme huikean hienolle kuvauspaikalle auringonlaskun aikaan. Valitettavasti taitoni ja kalustoni eivät tuo kaunista auringoslaskua ruudulle niin upeana kuin voisi, mutta josko kuvista jokin tunnelma välittyisi. Muutama iltalenkin auringonlaskukuva löytyy postauksen lopusta. Treenikuvat on ottanut Hanna Vorne.
Ulkona treenaaminen on ollut melko vähäistä koska kuuma, enkä ihan joka ilta jaksa valvoa puoleen yöhön tai herätä aamulla viideltä, kun päivät on pakko jaksaa olla hereillä. Niinpä olen ahkeroinut lähinnä keittiötreeneissä ja Savun kapulan pito onkin ottanut huimia harppauksia! Treenikoosteeseen tulee kapulatreeneistäkin videota myöhemmin.
Toissa viikolla kävimme kimppatreeneissä Tampereen Turtolassa. Vaikka olikin melkoinen helle, niin se ei Savua haitannut. Savu oli siis ihan hurjan innoissaan kun päästiin pitkästä aikaa treenaamaan ja meidän lyhyet setit olivatkin melkoista räiskimistä. Tekniikasta viis, sillä asenne jos joku oli kohdallaan!
Mitään kovin isoa ei tehty; pieniä seuraamispätkiä, pyörähdys ja hyppyä. Paikalla makuussa oli Savun lisäksi kolme koiraa. Kävin palkkailemassa Savua muutaman kerran, sillä heti jätön jälkeen sen naamaan laskeutui paarma. Savu pysyi kuitenkin levollisesti makuulla, vain kerran haukahti minun lähtiessä pois sen luota. Treenikaverin mukaan Savun ilmekään ei värähtänyt, vaan ääni vain käveli sen suusta ulos :D Uskoisin menneeni liian kauas liian nopeasti, sillä toisella kertaa Savu ei enää haukkunut.
Jos jotakin voi kehua, niin Savun taukokäytöstä! Ihan huima harppaus kevääseen verrattuna. Pääasiassa Savu makasi levollisesti hiljaa, haukahteli vasta kun puistoon alkoi tulla muita koiria. Tästä on hyvä jatkaa odottelutreenejä.
Tänään käytiin Haaviston kentällä kimppatreeneissä. Helteellä ollaan treenattu aika vähän ja pelkästään kotona, joten Savu ei ollut häiriössä ihan parhaimmillaan. Alkuperäiset treenisuunnitelmani menivätkin siis lennosta uusiksi ja pidin Savun hihnassa. Mitään erityisiä liikkeitä emme tehneet, vaan keskityimme ottamaan tilanteen haltuun.
Savu on nyt pari kertaa yllättänäyt minut säntäämällä vierasta koiraa kohti. Savu ei ole erityisen kiinnostunut muista koirista, eikä lainkaan sellaista vallatonta tyyppiä. Turtolan treeneissä se kesken leikkirevittelyn (ollessaan siis minusta aika kaukana) lähti moikkaamaan paikalle tullutta koiraa. Onni onnettomuudessa tuntematon koira olisi halunnut leikkiä Savun kanssa eikä omistajansakaan pahastunut. Itseä kyllä hävetti, kun en ollut koirakkoa huomannut ennen kuin se jo olivat vieressämme. Treenin kannalta kuitenkin hyvä; voihan kokeessakin käydä mitä vain kohtaamisia ennen omaa suoritusvuoroa ja suorituksesta pitäisi jotenin selvitä vaikka mieli olisikin vähän maassa.
Tämän päivän treeneissä kävi miltei vastaavat. Avasin Savun häkin vetskarin ja jäin vain tuijottamaan kun aina maltillisesti odottava koirani singahtikin häkistä ulos ja lähti jolkottamaan kentän poikki. Savu tuli kyllä heti kutsumalla luo, eikä ehtinyt kovin lähelle treenikaverin koiraa. Tämän jälkeen treenasinkin sitten Savu hihnassa.
Molemmat tilanteet ovat yllättäneet minut, sillä "ei ikinä ennen" ole tapahtunut noin. Jos olettaisin että Savu aina säntää sinne tänne ja tuonne, toimisin sen kanssa totta kai erilailla. Mutta tavallisesti se ei tule autosta tai häkistä ilman että sitä kutsun. Ja kun on vuosikaudet kutsunut koiran häkistä ulos, on pienoinen yllätys kun se ryntää sieltä omia aikojaan ulos. Mitään vahinkoa ei onneksi ole käynyt, mitä nyt häpeävyöry omassa mielessä. Näistä kuitenkin opitaan eikä varmasti ole lainkaan pahitteeksi olla vähän tarkempi ja vahvistella Savulle haluttua toimintamallia enemmän. Mikäänhän ei ole itsestäänselvää, vaan tilanteet elävät.
Tämä postaus on milteinpä jo myöhässä mutta parempi tänään kun ei lainkaan! Kesäkuu oli sellainen kuukausi, että tuntui kuin ei olisi tehty mitään. Vaan ehdittiin kuitenkin vähän retkeillä, valokuvailla ja pikkuisen treenatakin. Pidettiin tosin parin viikon tauko treeneistä koska kuuma ja en tiennyt miten jatkettaisiin. Aktiivisen toukokuun jäljiltä Savu ei laittanut taukoa pahakseen ja kiva oli ehtiä itsekin ajattelemaan ennen enempää hutkimista.
Poikkeuksellisesti upotin koostevideon instagramin puolelta (vähän teknisiä ongelmia kännyköiden kanssa ja ennen Youtubeen lataamista mitään videota ei enää ollutkaan), toivottavasti toimii.
Toko meni kesäkuun osalta niin että sähläsin kisatreenissä ja keskeytin meidän kokeen. Kasa pettymyksiä varjosti kesäkuun treenejä jotka jäivätkin aloluokan liikkeiden opettelun suhteen ihan minimiin. Tuntui aika paskalta, kun ei olla vieläkään missään vaikka töitä on kyllä tehty.
Nyt on sentään jo parempi fiilis, sekä enemmän uskoa meidän tekemiseen ja mahdollisuuksiin. Ostin Sporttirakki jäsenyyden, sillä Savun treenitauon aikana oli pakko opetella jotain uutta. Tiia Silfverbergin pitämää Tokon työkalupakki luentoa voin suositella aivan jokaiselle koiraharrastajalle.
Rallytoko junnaa vähän paikallaan, mutta teimme kesäkuussa kahdet ratatreenit. Ollaan sellaisessa vaiheessa, että nyt on panostettava yksittäisiin liikkeisiin ja hiottava niistä varmoja. Savu alkaa haukkua ja häröillä radalla, jos se ei tiedä mitä tehdään. Nyt moni uusi liike on siinä vaiheessa, ettei niitä voi vielä muiden tehtävien välissä suorittaa. Jatketaan toki ratatreenejäkin, mutta asenne edellä ja lisätään uudet liikkeet ja oikean puolen seuraaminen mukaan vasta vähän myöhemmin.
Heinäkuusta toivon viileämpää, aktiivisempaa ja onnistuneempaa treenikuukautta.
Muutoin kesämme on lähtenyt oikein kivasti käyntiin. Yhtenä iltana kävimme Hatanpään Arboretumissa kuvailemassa ja toisena päivänä meloimme paikallisessa järvessä. Laitoin myös ilmoittautumisen loppukesänä pidettävälle tokoleirille ja toivon hartaasti pääseväni sinne. Muita ajatuksia ja treenipohdintoja kirjoittelen myöhemmin paremmalla ajalla.
Kuvien myötä, aurinkoista mutta vähemmän helteistä viikkoa!
Savu täyttää tänään viisi vuotta! Miltei viisi vuotta yhteistä taivalta takana ja taaksepäin katsoen miltei hengästyttää. Sellainen tuntemattomien mutkien ja sattumien seikkailu ovat nämä viisi vuotta olleet kaikilta osin. Savusta voisi runoilla pitkästikin, mutta Korvaamaton koirani 3 vuotta tekstistä löytyy kaikki tähänkin päivään sopiva.
Savu nauttii synttäripäivänään vähän ylimääräisiä herkkuja, lepoa ja metsälenkin hyvässä seurassa. Tavaroita ei ehkä voi synttärilahjaksi nimittää, mutta tarkoitus on lähteä Savun kanssa kaupoille sovittamaan pelastusliivejä ja sopivampia retkivaljaita.
Eipä mennyt toissailtaiset rallytokon ratatreenit aivan putkeen, mutta treenattiinpa silti. Seurana olivat taas Mira ja Rudi ja tosi kivan radan Mira olikin meille tehnyt. Radalla oli jokunen voittajan liike ja pyynnöstäni myös pieni pätkä oikean puolen seuraamista. Kaikkinensa radalla oli pariin kertaan ämpäreiden pujottelu, spiraali ja houkutus pikkuämpäreitä merkkeinä käyttäen. Houkutuksen häiriöinä oli minun tuomani pehmolelu ja kanin kuljetuslaatikko - ja Savu haksahti näihin molempiin vaikka kuvittelin olevan helppo nakki!
Savu oli koko treenien ajan vähän äänekäs ja turhautunut/ylivirittynyt. Kun palkkailin tiheämmin, saatiin tekemisestäkin kivempaa. Yleisenä syynä tietysti reilu kuukauden tauko ratatreenistä, mutta Savu vaikutti myös vähän liian nälkäiseltä. Savu saa käytännössä kaiken ruuan treenaillessa, mutta aamun treenituokio oli tuolloin aika lyhyt ja rallytokoilimme vasta iltasella. Ei myöskään ollut fiksu veto antaa Savun ulkoilla koko päivää lasten leikkejä seuraillen ja palloa jahdaten. No ensi kerralla ohjaaja on taas fiksumpi ja ehkä terävämpi ymmärtääkseen ennakoida tällaiset asiat 😜
Onnistumisiakin saimme yksittäisissä liikkeissä ja viimeinen ratatreenimme meni jo oikein kivasti. Itseä ärsytti kyllä oma mokailu ja säätö, mikä tietysti tarttui koiraankin. Jatkoa ajatellen kertyi melko pitkä muistilista, mutta tyhmähän tämä harrastus olisi ilman haasteita.
- liikkeelle lähdöt yhdenaikaisiksi - puolenvaihdot istumisen kautta työ alle - puolenvaihto jalkojen välistä haukahtamatta - pujottelu ja spiraali oikealla puolen seuraten - houkutuksen lähestyminen maltilla; koiralle onnistumisen takaaminen - sivulla peruuttamiselle oma käsky ja peruuttaminen vahvemmaksi - plan b jos Savu haukkuu tai keskittyminen herpaantuu: laske rimaa ja/tai jokin helppo tehtävä koiran itseluottamuksen tueksi - voittajan käännöksiin vihjeet ja kuivaharjoittelua ilman koiraa
Ja tämän työmaan lisäksi yleiset häiriöt ja lämmittelyrutiinien noudattaminen.
Tämä osuus on etenkin uusille lukijoille, väärinkäsitysten välttämiseksi. Olen koirien kouluttamisesta kiinnostunut harrastaja, mutta en alan ammattilainen. Perheellistymiseni myötä kiinnostuin enemmän koiran arkitaitojen kouluttamisesta ja etenkin koiran ja lasten sujuvasta vuorovaikutuksesta. Olen aiemmin kirjoittanut koiran valmistelusta vauvan tuloon (Koira ja vauva - valmistaudu etukäteen 9/2018), sekä konfliktitilanteiden ennakoimisesta (Koira ja lapset - konfliktitilanteet 2/2019).
Tämä teksti käsittelee perhekoiran tukitaitoja; pikkulapsen kovakouraisten otteiden suhteen. Korostan, että olen sillä linjalla että koiria ei saa repiä vaan niitä tulee kohdella kunnioittavasti. Pidän myös itsestäänselvyytenä sitä, että koirille on taattava nukkuma- ja ruokailurauha. Yhteisessä arjessa on kuitenkin todennäköisempää että lapsi joskus kiskoo tai kompastuu koiraan, kuin että niin ei ikinä tapahtuisi. Siksi koen tärkeäksi kirjoittaa tästä. Lapsiperhekoiran tukitaidoista, eli siitä miten koira kokisi vähän epämiellyttävätkin tilanteet kuitenkin turvallisina.
Mikä on koiralle epämiellyttävää?
On tietysti yksilöllistä, miten kenenkin koira reagoi minkäkin ikäisen lapsen touhuihin. Toiset koirat ovat kärsivällisempiä kuin toiset, mutta mielestäni kärsivällistäkin koiraa on syytä kunnioittaa.
Vaikka koiraa ei saakaan repiä, useimpien pikkulasten otteet koiran rapsutuksessa ovat verrattavissa enemmän repimiseen kuin silittelyyn. Pikkulapsen hyvääkin tarkoittavat otteet ovat usein varsin kömpelöitä ja voivat paitsi säikyttää, myös oikeasti satuttaa koiraa. Lapsi voi ottaa turkista tiukasti kiinni, rutistaa koiraa tai tarttua vaikka korvasta. Makaava koira voi näyttäytyä liikkumaan harjoittelevalle lapselle mielenkiitoisena kiipeilytelineenä. Lapsi voi myös vahingossa kompastua koiraan tai kaatua koiran päälle.
Useimmat koirat eivät pidä myöskään halailusta tai pussailusta. On syytä perehtyä koiran elekieleen ja etenkin rauhoittaviin signaaleihin (Turid Rugaas Rauhoittavat signaalit). Koiran ensimmäinen vaihtoehto ei ole purra, jos tilanne on epämiellyttävä, vaan koira saattaa ensitöikseen vain kääntää päätä poispäin. Näitä viestejä on syytä havainnoida ja antaa koiralle tilaa. Lasten vastuulle koiranlukua ei voi jättää, vaan aikuisen on oltava tilanteen tasalla.
Ihan aina ei ehdi ja pysty vahtimaan siten kuten pitäisi tai tilanne vaatisi. Lapset ja koirat ovat nopeita ja monet tilanteet vain tulevat ja menevät. Siispä jatkuvan kieltämisen ja kontrollin sijaan, voit opettaa koirallesi "lasten rutistelun" olevan kiva juttu. Älä ymmärrä tätä väärin, lasten ei tule saada vääntää koiraa solmuun, eikä koiran tarvitse sellaista sietää. Voit kuitenkin tukea koiraa lasten kanssa olemisen suhteen.
Tukitaitojen harjoittelu
Kuten käsittelytoimista, myös lasten kosketuksesta voi opettaa koiralle mielekkään asian. Harjoittele koiran omaehtoisuuden kautta karvoista rutistamista tai korvasta tarttumista. Älä satuta koiraa, vaan opeta pienestä epämukavuudesta kiva juttu. Huomio harjoituksessa koiran eleet; aloita harjoitus koiran aloitteesta, keskeytä jos koira vaikuttaa epävarmalta ja vahvista myös sitä, että koira saa lähteä harjoituksesta pois.
Videolla olevat harjoitukset olivat Savulle jo tuttuja, en tokikaan aloittanut ihan noilla otteilla. Meillä on käytössä starttinappulana Savun paikalle saapuminen ja leukakosketus. Tällöin Savu itse aloittaa harjoituksen, antamalla luvan koskemiselle. Olen myös pitänyt harjoitukset hyvin lyhyinä ja palkannut reilusti.
Kylkipainelussa Savu hieman ahdistui, minkä voi huomata etenkin sen korvista ja silmistä, sekä lipaisusta. Haluan olla kuitenkin rehellinen, sillä oikea elämä ei ole pelkkää nousukiitoa voittoihin - enkä siten leikannut tuota pätkää videolta pois.
Muista palkita koira myös silloin, kun se haluaa lähteä pois. On koiran kannalta parempi valinta poistua lasten luota, kuin ajautua konfliktiin.
Tavoitteeni
Yksinkertainen tavoitteeni oli Savun turvallisuudentunteen lisääminen. En oleta, että koirani automaattisesti pitäisi lasten otteista, eikä sen tarvitse tykätä kömpelöistä silityksistä. Halusin vain, että Savu kokisi olonsa turvalliseksi, vaikka lapset rapsuttaisivatkin vähän rajusti. Tämä tarkoittaa sitä, että Savun mielipiteellä on merkitystä: se saa olla halutessaan rauhassa ja se saa lähteä pois lasten luota. Sitä ei jahdata, eikä sen ole mikään pakko olla lasten vellattavana.
Savu on pitkäturkkinen, joka sai minut mietteliääksi lasten kiinnostuessa koiraan tarttumisesta. Esikoisemme alkaessa liikkumaan, aloin opettaa koirallemme näitä lapsen otteita; turkin rutistelua, kyljestä painelua ja pientä poskivilloista vetämistä. Savu sai itse päättää koska harjoitus alkaa ja milloin se päättyy, samoin kuin teemme käsittelytoimienkin kanssa.
Käsittelytoimista malli olikin Savulle tuttu ja kun se sai itse vaikuttaa harjoituksiin, etenimme todella nopeasti. Lopulta Savu alkoi itse hakeutua tuolloin 8kk esikoisemme luo. Eikä pelkästään luo, vaan Savu makasi vauvan edessä jotta tämä kiipeäisi koiran yli. Tai tarttuisi vähän korvasta kiinni. Savu alkoi tavoitella tilanteita, jotka olin tehnyt sille tutuiksi ja kannattaviksi.
Taaksepäin katsoen tämä taito on ollut meillä tarpeellinen: aina välillä on se hetki että en ole huomannut ajoissa ja tapaan lapseni roikkumassa koiramme turkissa. Tällöin koiran asenne lasta ja lapsekkaita otteita kohtaan saavat aivan uuden merkityksen.
Kysy, jos jokin jäi askarruttamaan. Ja palaute on tietysti tervetullutta.
