Aion tänään mun kellon kadottaa

Viikonloppuna treenailimme frisbee hommia ja ihan kivasti sujuikin. Ensimmäisenä pitää hihkua siitä, että mahdumme treenaamaan ihan "takapihalla" pitkiäkin heittoja.  Aidatun pihamme takana on suuri nurmialue, jossa en ainakaan vielä ole nähnyt ketään. Siispä olen surutta käyttänyt sitä koirien kanssa treenaamiseen, pääasiassa frisbeeseen.

Jalkojen pujottelu on lähtenyt hyvin käyntiin ja Vilkku on viimein tajunnut idean. Vaihtelen kolmesta seitsemään askelta, vähän fiiliksen mukaan. Vilkun kipuraja meinaa olla viisi, siinä se katsoo kysyvästi, ennen kuin jatkaa. Nyt toistaiseksi en sen tähden heitä siinä kohtaa, haluan että pujottelu on sujuvaa, ennen kuin kiekko lentää.

Hyppy on kehittynyt, mutta vielä löytyy tekniikan hiomiselle aihetta. Videolla toinen hyppy on ponnistukseltaan ja kokonaisuudessaan hyvä. Ensimmäinen on yleisempi muoto, epämääräinen pystypomppu ja ihan vain kiekkoa päin. Näitä kuitenkin työstetään vielä.

Viikonlopun ajan takapihallamme ja portaillamme pyöri pieni vaalea koira. Oli kovin kiinnostunut koiristamme (Vilkulla toki juoksutkin), mutta ei päästänyt ihmisiä lähelleen. Levollisen ja rauhallisen oloinen, löntysti ja tallusti pitkin pihoja. Perjantai iltana se istui ulko-ovemme takana yöhön asti. Lauantai aamuna se oli pihassamme. Sunnuntaina näin sen joka kerta, kun menin ovesta ulos. Harmikseni en saanut sitä kiinni, vaikka yritin, kaverinkin kanssa. On kuulemma sellainen haukku, joka on useinkin omilla retkillään. Jospa vielä joskus saisin sen toimitettua takaisin, kun törmään.

Tiistaina oli aivan paahtavan kuuma, mutta pakkauduimme silti autoon ja ajoimme vaihtelun vuoksi Julkujärvelle. Eipä ole tullut hetkeen käytyä. Hyttysiä lenkkipoluilla oli ihan tolkuttomasti ja loppujen lopuksi itse lenkki olikin melko lyhtt. Vilkku touhusi komeita uimahyppyjä ja Tuikku laahusteli ja yritti tehdä tuttavuutta Monican beagleen.

Keskiviikkona touhut jatkuivat, kun Janika koirineen tuli kyläilemään. Lähdimme ensimmäisenä uittamaan piskejä, Tuikku tosin jäi kotiin. Tuikku ei niin perusta narttujen seurasta ja eipä se pysy irtikään, kun juoksutimme kuitenkin muita. Kävimme tsekkaamassa laavun, johon olisi tarkoitus joskus retkeillä syömään. Tällä kertaa kuitenkin meidät syötiin, ne viheliäiset verenimijät.

Lenkkeilyn jälkeen käytiin paikallisella kiskalla syömässä. Eipä jääty neljän koiran kanssa huomiotta, kuulemma hyvin käyttäytyviä ja silleesti. Aina kiva kuulla. Takapihalla ehdittiin vielä hiukan fribailla ja höpötellä, sekä hömpsätä koirien kanssa. Mutta niin vain aika rientää, että sekin vuorokausi mokoma loppui kesken. Piti sanoa hei hei ja mennä nukkumaan.

Lenkillä löysimme muuten ihan arkisen asian meitä piristämään. Ensin se oli vitsi, koirathan eivät tee epämiellyttäviä asioita. Mutta kuumalla se olikin kiva leikki. Nimittäin ojarumpu, sinne viskasi lelun/kiven mitä vaan lentävää, nii johan lähti nuorikko paimenet perään rälläämään. Ensin siellä mentiin vähän räpiköiden, mutta lopulta oikein hallitusti ja innoissaan uudestaan ja uudestaan. Koirien vesiliukumäki hei, uus bisnesidea! Näin väsyneenä ei lohkea mitään järkevää tekstiä, mutta nauttikaahan valkotasapainon vihertämistä kuvista ja hupailuvideosta.

Nauretaan kovempaa, kun pitäs olla hiljaa

Olen ehtinyt parina iltana - ja vielä tänäänkin kun otin lyhennyksiä - valokuvaamaan tyttöjä. Olen lenkkeillessä katsellut kivoja kuvausmestoja, vielä on paljon löytämättä ja löydetyistäkin olen ehtinyt hyödyntää vasta murto-osan. Täällä on huisin kivoja paikkoja, pidän tuosta koulun metsästä ja takapihalla aukenevasta voikukkapellosta. Aika perfect miljöö. Kuvailut sujuivat mukavasti, lenkeissä onkin ollut omat yllätyksensä, eilisen 3,5km aikana vastaan tuli kolme kulkukissaa, irtokoira ja rusakko. Oli himpun verran pitelemistä, mutta mukavasti selvittiin.

Laittelin tähän blogin puolelle muutamia onnistuneimpia kuvia, löytyykö lempparia?

Yllä video Vilkun ruutuharjoituksesta. Voi miten kivasti toissapäiväiset treenit menivätkään ja Vilkku pieni on niin reipas. Kotona on tarkoitus jatkaa naksuttelemalla sijaintia. Ei jatketa liikaa ilman ohjaajaa, koska minulla on tapana nostaa kriteeriä paljon enemmän kuin saisi ja liian nopeasti... Oppia ikä kaikki.

Tänään kävimme Vilkun kanssa ensimmäisen varsinaisen "vetolenkin". Tutustuin samalla kartasta löytämääni pyöräreittiin. Reitti osoittautui oikein mukavaksi ja hiljaiseksi ja matkalla on laavukin. Matkaa kertyi kokonaisuudessaan noin viisi kilometriä. Annoin Vilkun vetää vain 500metriä, olihan tämä aivan  ensimmäinen keissi, videolla on puolisko siitä. Ääneni pauhaa videolla aika mukavasti, mutta pakko oli rohkasta ja kannustaa nyt, kun koira vielä tukea tarvitsi. Vilkkuhan veti nyt ensi kertaa yksin ja menimme ilman avustajaa. Mielestäni kannustuksestani oli hyötyä, vauhti nimittäin kiihtyi.

Ojarummusta pamahti ilmaan isohko metsäkanalintu kovalla rääkymisellä. Se ei näy videolla, mutta videon lopulla Vilkku kääntyilee katselemaan lintua. Otimme tämän jälkeen vielä pienen vedon ja sitten Vilkku juoksenteli vapaana. Asutusalueella, kokolailla 2,5km reitistä Vilkku oli kytkettynä ja hölkötti pyörän vierellä. Reipas kersa. Lenkin päätteeksi kävimme venerannassa ja Vilkku pääsi haeskelemaan keppiä. Uipa se ilman keppiäkin ja kuuntelee suuntahuutoja.

Tuikun kanssa lähdimme illalla Ylöjärven keskustan suunnille (edellisen kämpän huudeille). Haimme kauppakeskukselta lihatilauksemme, nyt on pakkasessa 15kg tänään teurastettua possua. Koirille maistui! Treffasimme Tiinan ja lähdimme kentälle treenailemaan rallytokoa. Tulostetut kylttimme meinasivat vähän leijua, mutta ei se haitannut. Treenit menivät tosi kivasti ja Tuikunkin kanssa oli kiva verestää hommia. Jospa kesäkuussa uskaltautuisi radalle taas... Tiinan kanssa poikettiin vielä lenkille, haukkuja olisi kovasti kutkuttanut juoksuhommat, mutta eipä tällä kertaa. Jedi ja Tuikku on kyllä ihan paita ja peppu, hulvattomasti kokoerosta huolimatta. Treeneistä oli ofc pakko koota hömppäkooste, meillä oli niin hauskaa ♥

Hetken oli kesä

Pari viikkoa sitten oli kesä. Toivottavasti se tulee takaisin. Koirat kävivät uimassa ja viimein sain kuvat valmiiksi. Muuttomme sujui sukkelasti koirien kanssa. Ovat kotiutuneet mainiosti. Ei ollenkaan samanmoisia metkuja, kuin viimeksi. Tilaa on paljon enemmän ja maastot huisisti paremmat ja paikka kaikenkaikkiaan koiraystävällisempi. Vilkunkin nyt aikuistuessa kaksikon yhteiselo on ollut rennompaa. Tuikku on ollut levollinen ja relax oikeastaan koko toukokuun ja sen kanssa on ollut miellyttävää treenata ja lenkkeillä. Kaikki eivät sovi kaikkialle ja Tuikulle kaupunkiympäristö oli liian stressaava ja hälyisä, vaikka suht rauhallisella seudulla asuimmekin.

Kunhan nyt vähän oleminen täällä vielä tasoittuu ja saadaan lamput kattoon ja näin pois päin, niin teen kämpästä pientä esittelyä tänne. Kesän aikana aion myös tutustua lenkkimaastoihin perinpohjaisesti, jotta voin laittaa niistäkin pientä esittelyä. Kerrottakoon kuitenkin, että venerantaan on alle puoli kilometriä ja siellä voi koiria hiljaisina aikoina uittaa. Kuvat sieltä ♥

Totista touhua

Hilpastiin eilen kaverin kyytiin ja isommalle hallille reenaamaan. Vähän jänskätti kuinka Vilkun kanssa hommasta selviää, kun uusi iso ja hälyisä paikka ja toisella juoksut. Ei kuitenkaan mitään ongelmaa, Vilkku ignooras tosi hyvin muut ja keskitty, muutaman kerran vuoto häiritsi, mutta muuten ei mitään. Pöksytkään eivät menoa haitanneet ja saatiin taas hyviä vinkkejä tekemiseen. Pikkuiset muistiinpanot itselle ja höntsyvideon kokosin tokostelustamme. Kiitos seurasta Janika ja Tiia!

Ruutu on meillä vielä alkutekijöissään. Otettiin muutama riemukas syöksyminen ruuttuun josta bileet ja leikkimistä. Tämän jälkeen naksuteltiin sijaintia ja fokusta kohti ruutua. Kriteerinä mielenkiinnon osoittaminen ruutuun. Vilkku olisi kovasti mennytkin ruutuun ja intoutui tarjoamaan kaikkea kaivamisesta huitomiseen ja kierimiseen, mutta kriteeri pidettiin matalana. Säilyy koiran into ja jää ensi kerrallekin naksuteltavaa.

Hyppy meni ihan tosi hyvin! Sitä onkin viime kerroilla treeneissä työstetti, joskin nyt arvelutti pitkä tauko. Ensimmäistä kertaa umpinaisella esteellä ja Vilkku alkoi itsekin hyppyä tarjoamaan. Lopulta hyppäsi lelu suussa vielä takaisinkin, mistä vedettiin uudet bileet ja jätettiin hyppy siihen. Oli nimittäin aidosti hauskaa.

Seuraamista ja perusasentoa otimme lopuksi, vahvistellen oikeaa paikkaa. Tässäkin olemme edenneet, opeteltavaa lienee enemmän minulla, kuin koiralla.

Takapääharjoituksia teimme tauoilla, ihan omia aikojamme. Vilkku harjoitteli samalla myös häkissä oloa ja luopumisharjoituksia tehtiin myös. Eteenpäin on menty ja tosi hienosti Viikari hormooneissaan suoriutui ison hallin hälystä ja melusta.

Ei siks että pitää, vaan siks että tykkää

Rakastaako kukaan muu vesisadetta yhtä paljon kuin minä? Koiranilma paras ilma, ei ketään missään, saa kuunnella sateen ropinaa. Välillä se on lähes äänetön, välillä sen rummutuksen läpi ei kuule mitään muuta. Vesi valuu pitkin asfalttia etsien reittiä pakoon ja paikoin se jää umpikujaan muodostaen tien levyisiä lammikoita. Olimme puolen tunnin lenkin jälkeen uitettuja ja todella märkiä. Mutta kyllä mieli lepäsi, lenkit sateessa ovat sellainen salainen henkireikä. Koirat lenksutti rennosti matkassa ja remmikäytös on täällä uudessa ympäristössä tosi bueno. Kun itse voi olla rento ja nauttia olosta, ei koirillakaan ole mitään tarvetta säätää. Vertaa aiempaan, pälyilin koko ajan itse irtokoiria tai flexi pitkänä tulevia koiria, ei puhettakaan että omat koirat olis voinut mennä remmit löysinä remmissä. Nyt ei ole mitään tarvetta kuonopannoille ja Tuikkukin on mennyt lenkit ilman koppaa. Eikä se hihna edes kiristy. Jäniskin nähtiin tänään, tai minä näin, Tuikku merkkasi hienosti jäljen ja olisi halunnut heittää ysikymppi kulmat. Luopui kuitenkin ja jatkettiin lenkkiä.

Tuikku oli tänään kaupoilla mukana, haettiin Vilkulle uudet juoksupöksyt, koska edelliset meni parempiin suihin. Noh, olivat ne vähän piukatkin. Sitä paitsi pinkkihän on liian neitiväri kun Vilkku on tommonen true kovin niin huomaamaton musta sopii paremmin... Mukaan tarttui myös lompakkoa aivan liikaa laihduttava vesilelu. Olihan tuommonen majakka nyt ihan sikasöpö ja hyvin näkyyki!

Tuikku on ollut Vilkusta melko kiinnostunut nyt juoksujen aikaan. Käy säännöllisesti tarkistamassa takapuolen ja pyörittelee kersaa ku mitäki pehmolelua. Leikiltä se vaikuttas, mutta pikkusen tahtoo runnella. Välistä oon joutunut huomautteleen, kun Tuikulla ei mene jakeluun toisen vinkasut. Mitään muuta kummoista juoksujen seurauksena ei ole ollut, ehkä Viikari on astetta vaisumpi ja ulkona ihan hormoonihyrrä. Tänään se alkoi kunnolla merkkaillakin, lenkillä olis pitänyt joka kohtaan ruikkasta ja takapiha on merkattu huolellisesti.

Toivon ehkä vähän, että Vilkku himppusen kasvaisi... No joo en, se vaan on hiukan tuommone luihupetteri niin saa sapuskaa edelleen niin paljon kuin syö. Tämän päivän bon apetit olikin 500g rasvaista lihaa ja 5dl nappulaa. Nappuloita onkin kolmea sekaisin, itse ostettu JV extra energia, kaverilta saatu Voima Rokka ja viimeisimmistä mätsäreistä Nutrican. Kivasti on kaikki hurtille maistunut ja ainakin ruokaa piisaa, lihatoimitusta odotellaan, niin saadaan taas kokonaisia annoksia lihaa.

Emme ole nyt treenanneet mitään ihmeellistä, mutta ilman sen kummempaa ajatusta hiukan temppuilleet kyllä. Ja nyt todellakin vanne löysällä ilman stressiä. Mitä sen niin väliä mitä siitä tulee, jos on hauskaa? Silloinhan ne parhaat temput syntyvät. Vilkku muisteli vanhaa heilutus temppuaan ja kuonon tökkimistä. Takapäätä olemme treenanneet ja tänään kierreltiin kartiota ja yritettiin muutenkin kieppiä. Kovin on hukassa kropan hahmotus, mutta paljon se on jo edennyt.

Tuikku oli oma itsensä, "moi oon Tuikku en millään mahu työskenteleen täs olkkaris". Siinä meinasi temppujen ohessa telkkarit tippua ja kartiokin kaatui ja temput olivat yhtä hyppy pomppua. Tuikusta kaikki oli niin huisin hauskaa ja se maltti valtti on jäänyt pois samalla reissulla kun aivot jäivät narikkaan. Mutta Tuikulla oli hauskaa ja pikkuhiljaa senkin takapään hallinta kehittyy.

Vielä viimeisimpänä, sivulinkeistä löytyy nyt kirpputori. Roinaa on todellakin muille jakaa ja nyt saa jo heittää tarjouksiakin, pääasia että tavara liikkuu.

Tosi hurjat suurpedot

Tuikun karhu- ja susitesti 3/2014

Tänään olikin odotettujen petotestien vuoro. Jos jollekin Asko Sorvon pitämät petotestit ovat uusi juttu, niin niihin voit tutustua täällä. Lähdin aamulla ajelemaan Hämeenkyrön perämetsiin (täältä meiltä katsottuna ja meikäläiselle vierasta seutua). Nopeasti sinne ajoi perille ja helppo oli löytääkin. Kävin ilmoittamassa saapumiseni ja katselin muutaman muun koiran karhutestit. 

Vilkun juoksujen vuoksi se testattiin viimeisenä ja sille vedettiin oma jälki, tulimme taistelutantereelle toisesta päästä, kuin muut. Ensimmäisenä testattiin karhu, koira liinaan ja jäljelle. Vilkku nuuskaisi olkikökkärettä ja lähti yhtä rivakasti jatkamaan matkaa. Karhu tuli sermin takaa näkyviin ja koira suorastaan räjähti. Olin odottanut jotain sukkelaa paimenpakoa, mutta Vilkku olikin suorastaan raivonvallassa täysi rähinä päällä valehyökkäyksiä tekemässä. Vilkku reagoi rohkeammin kuin Tuikku ja jo sen väistöliikkeetkin olivat ihan omaa luokkaansa. Positiivinen yllätys, hyvähermoinen ja vielä rohkeakin tessu.

Koiran reaktio hajujälkeen voimakas, lähtee jäljelle

Reaktio pedon nähdessään, siirtyy omistajan ja pedon väliin

Haukkutyöskentely, aloittaa haukun heti, haukkuu kohti ja hakee katsekontaktia

Koiran toimintakyky pedon liikkuessa, suuri

Rohkeus, suuri (tiivis katsekontakti)

Etäisyys, sopiva turvaetäisyys

Taistelutahto, suuri (tekee valehyökkäyksiä)

Väistöliikkeet ja ketteryys, erittäin nopea

Työskentelykestävyys, suuri

Palautuminen, palautuu välittömästi

Testi oli yksipäiväinen, joten koiran sai halutessaan testata kahdella pedolla, mikä koiran olemus sen sallisi. Olin arvellut, että Vilkun testaisin vain yhdellä ja mahdollisesti en muilla lainkaan, mikäli se pelkäisi. Kuitenkin yltiörohkea ja reipas toimintakyky sallivat suden testaamisen samana päivänä ja Vilkku pitikin vain pari tuntia taukoa. Testipaikalle tullessa Vilkulla oli jo kauhea veto ja repiminen päällä, niin innolla se oli menossa hommia hoitamaan. Hetki sillä meni että lamppu syttyi, ei ihan heti ajatellut sen koiraelukan olevan susi ja vielä peto. Suden kanssa meni liian lähelle, ei puhettakaan mistään turvavälistä.

Koiran reaktio hajujälkeen voimakas, lähtee jäljelle

Reaktio pedon nähdessään, siirtyy omistajan ja pedon väliin

Haukkutyöskentely, aloittaa haukun heti, haukkuu kohti ja hakee katsekontaktia

Koiran toimintakyky pedon liikkuessa, suuri

Rohkeus, suuri (tiivis katsekontakti)

Etäisyys, liian lähellä

Taistelutahto, suuri (tekee valehyökkäyksiä)

Väistöliikkeet ja ketteryys, erittäin nopea

Työskentelykestävyys, suuri

Palautuminen, palautuu välittömästi

Valikoimaan on tässä parin vuoden aikana tullut koneilves Elvis, jolle totta kai halusin viedä Tuikun. Aiemmasta postauksesta on katsottavissa Tuikun susi- ja karhutestivideot, suunnilleen samaa reaktiota odotin ilveksestä ja se saatiinkin. Tuikku ryntää aluksi kohti hyvällä metelillä ja palaa sitten taaemmas. Se ilmoittaa ja on kiinnostunut, mutta sillä ei ole mitään mielenkiintoa ottaa yhteen tai sen kummemmin lähteä puolustuskannalle. Tuikku sanoo wuf wuf ja ottaa vähän takavasenta. Ihan fiksua tuommoselta kömpelömmältä höpsöltä.

Koiran reaktio hajujälkeen voimakas, lähtee jäljelle

Reaktio pedon nähdessään, siirtyy omistajan sivulle, mutta on tarkkaavainen

Haukkutyöskentely, aloittaa haukun heti, haukkuu hetkittäin kohti

Koiran toimintakyky pedon liikkuessa, keskitasoa

Rohkeus, keskitasoa (ajoittainen katsekontakti)

Etäisyys, sopiva turvaetäisyys

Taistelutahto, keskitasoa

Väistöliikkeet ja ketteryys, keskitasoa

Työskentelykestävyys, suuri

Palautuminen, palautuu viiveellä

Oli mukava testata hurtat, taas on viisaampi. Tuikun reaktiota osasin aiempien perusteella odottaa, mutta Vilkku todella yllätti. Siinä on koira jolla on palikat kohdallaan. Kyllä, olen ylpeä, tuosta suorituksesta saa ja pitääkin olla.

Oletko sinä testannut koirasi? Millä pedoilla testasit ja miten koirasi reagoi?

Mehtäilyä ja true vinttarit

Yllä vähän kuvasatoa narttulauman mettäilyistä. Kiva trio käyttää ulkoilemassa, kun vain paimen omistaa korvat ja nyt niissäkin vikaa koska aivot ovat ainakin juoksujen ajan narikassa. Tuikku on ilman liinaa ihan kaistapää "tapan ton tän ja sen ja oota kun haen vielä noi tuolta". Liina perässä se on ihan flegu "tää painaa nii paljo et en meinaa pystyy käveleen ja tää koppaki aiheuttaa happikatoa". Myy on aivan reikäpää, kuten terrierit yleensä "i'm free, i'm free, jee et saa kiinni, hei älkää jättäkö, hehee enpäs tulekaan". Vilkku muuten hyvä mutta "hei ihan hetki pieni kun en oo ainakaa minuuttiin moikannu tota kivee". Ja sitten kun kaikki ovat hollilla ja muka hallinnassa, selvittelee teinihuuruinen vanhemman kanssa välejä aiheista "mun kivi, mun keppi, minun oja, mun maa, älä koske mun hiekkaan, hyi älä kato mua, tää on mun, se on mun, minä minä minä, iik älä pure, älä vahtaa, miks seisot siinä" ja sitten Tuikku "nyt sä pentu niin kuolet". Ja niin karvat pöllysivät ja neiti hienohelma putosi taas hetkeksi maantasalle.

No joo, kaiken kaikkiaan mukava ulkoilutuskeikka pitkästä aikaa kaikkien kolmen kanssa, yksin se vain käy vähän työlääksi, jos ajattelee jotain söpöjä asetteluja sun muita. Ja onhan siellä metsässä kivoja hajuja ja eihän me täällä joka päivä olla, joten suotakoon pienet haahuilut. En sitten jaksanut turhaan ketään huudella ja juuri kun huomasin että Tuikkua ei ole näkynyt, löntysti se jostain puskasta takaisin jengiin. Höntti.

Eilen olikin laatuaikaa Tuikun kanssa, ajeltiin Ylölle ja hypättiin Tiinan kyytiin. Jedin ja Tuikun kanssa ajeltiin Kauppiin vinttikoiraradalle, jossa Hanna jo vartoilikin. Olen käynyt tuolla joskus joka koiran sprinttimestaruudessa, mutta silloin Tuikku juoksi vain huudosta luokse syömään makkaraa. Nyt ilmoitin Tuikun käsivieheelle, jolle Jedikin oli menossa. Auri kokeneempana kävi moottorivieheellä. Olin jotenkin ajatellut että käsiviehe on ensin, vaan fibaan meni. Moottorivieheelle about 50 vinttaria ja siinä oli sitten kolmisen tuntia odottelua... Ehdittiin ainakin lenkkeillä ja palella, sekä toki mussuttaa eväitämme.

Viimoset moottovieheet kun oli menossa, lämppäiltiin koiria. Tuikku kun näki vieheen niin kyttäsi ensin pitkään ja tarkkaan. Kun moottoriviehe sitten viuhahti aidan takana ohi heräsi Tuikku eloon ja tempaisi kunnolla. Odotellessa saatiin mustasta irti oikein kunnon haukku ja ulvonta. Kun meidän vuoro käsivieheelle sitten tuli, oli Tuikulla hirmunen veto päällä.

Hyvin lähti ensimmäisellä vedolla perään. Juoksi vähän ohi vieheen pysähdyttyä ja kävi ihmettelemässä sitä. Ykskaks lamppu sytty ja koira honas olevansa irti ja säntäsi nurtsille ryntäilemään miljoonaa, pitihän se kunniakierros saada. Saavuin paikalle niin lujaa tultiin takasi "älä suutu olin jo matkalla sun luo". Ihana piski. Toisella vedolla Tuikku meinasi aivan tempasta minut mukaan, niin vauhdilla se oli lähdössä. Tällä kertaa ampui suoraan kiinni vieheeseen ja retuutteli oikein urakalla. Hieno hurtta, enpä ajatellut että siitä noin hienosti poweria löytyisi! Varmasti mennään toistekin, josko kolmikon laittas loppukesästä ryhmänä moottorille...