06 toukokuuta 2017

Kaikki koirani käyvät lähteellä



Nyt tuntuisi kevätkin käynnistyneen kunnolla ainakin hetkeksi, sillä ulkona ei oikeastaan tarvitse takkia. Reippailimme koirien kanssa eilen viitisen kilometriä metsän läpi naapuriin. Porukoilla ollessa kävin koirian kanssa lähteellä, jossa olen jo pikkutyttönä käynyt ihan ensimmäisen ajokoirasekoitukseni kanssa. Kuvat ovat siis viime viikolta. Poikkesimme haukkujen kanssa ensin suolle ihmettelemään hirven jälkiä. Louna viihtyi rapaojassa kaikilla neljällä jalallaan, Savua moinen suttaaminen näytti jälleen ärsyttävän.

Suolta lähdimme pienelle polulle mummoni maille ja syvälle kuusikkoon. Siellä se lähde oli, kirkasvetinen ja kasvustoltaan vihertävä kaunis paikka. Talven jäljiltä vettä oli runsaasti ja itse lähteen ympärillä oli useita reikiä kuusien juurakoissa. Niissä vettä on syvältikin, kaikki aukon juusi sellaisia jalanmentäviä. Yhdessä olen saappaani joskus täyttänytkin. Pikkusammakoita ei vielä näkynyt, mutta auringonsäteet osuivat otollisesti hämärään kuusikkoon. Muutama kuvanen siis saatiin.



Pitkästä aikaa päästiin Savun kanssa ihan tositoimiin ja kunnolla kaverin kanssa treenaamaan. Olen puuhastellut aika paljon temppuja sen kanssa viime aikoina, eikä pääkoppa ollut ihan heti tokojutuissa mukana. Ensimmäisenä hoksattiin, että en voi käyttää kaikkeen treenaamiiseen samaa vihjesanaa. Sana hommiin, on iskostunut voimakkaimmin siihen, että Savu tekee vapaamuotoisia tarjouoksiaan. Tokon suhteen sana vaihdettiin, muuhun puuhailuun hommiin käy edelleen hyvin. Ongelma havaittiin, kun piti alkaa tekemään perusasentoa, mutta viime päivien perusteella Savu tarjosikin peruuttamista minua vasten. Luovaa toimintaa, vähän hommaa vain koiralle selkeämmäksi.

Perusasentoa teimme muutaman kerran asennon kanssa. Nyt painotettiin nimenomaan niihin perusasentoon tuloihin. Savu oli melkoisen kiihtynyt ja vähän itseä häiritsevässä mielentilassa. Olimme toki uudella kentälläkin. Perusasentoon tullessaan Savu istahti, tarjosi kontaktin ja jos palkka ei tullut riittävän nopeasti, alkoi se peruuttaa minua ympäri. Alusta helpotti asiaa ja saimme onnistuneita perusasentoon tuloja.

Taukokäytöstä fiksailimme, sillä pikkumies oli kovin touhuhuuruissa ja olisi vain nuuskutellut, juoksennellut ja ihastellut omaa ääntään. Alustalla Savu meinasikin vinkua ja ujeltaa. Koiran äännellessä käännyimme poispäin, nopeasti päästiin palkkaamaan hiljaista olemista. Savu harjoitteli nyt myös alustalla pysymistä, kun otin askelia poispäin ja kävin välillä palkkaamassa. Kun taukokäytös oli hillitympää ja hallitumpaa, jatkettiin muita hommia.

Jääviä pitäisi nyt saada nopeasti eteenpäin. Liikkeestä seisominen alkaa olla kiva ja harjoittelimme napakkaa pysähtymistä. Aloimme myös liittämään toimintaan käskyä. Jotta hommasta saatiin vielä napakampaa, jätimme takapalkaksi lelun. Aluksi pysähdykset olivat hieman vinoja, lelua odottaessa, tällöin palkkasin taskusta namille. Kun saatiin suora ja napakka stoppi, sai kiitää lelulle riekkumaan. Näillä jatketaan, pikkuhiljaa tehdään myös istuminen ja makaaminen alkuun.

Seuraaminen on edennyt sunnuntaikävelystä napakampaan toimintaan. Uudelle kentällä teimme täsmäiskuja ja pyrin suunnittelemaan homman huolella, ennen kuin joutuisin kalastelemaan koiraa. Savu lähtee edelleen hieman aukeamaan perästä ja sen selkä on aina melkojuminen. Olen pyrkinyt palkkaamaan sen vasemmalta puoleltaan, mutta se kääntyisi mielummin oikealle päin. Tällä erää otimme seuraamista luopumisen kautta ja pidinkin vasemmassa kädessäni lelua roikkumassa. Pari ensimmäistä pätkää olivat Savulle vähän epäselvät, kun palkkasignaali tuli, ei se oikein tiennyt kuinka päin se lelulle menisi. Erikoista pohdintaa. Muutaman toisten jälkeen nappasi paremmin lelusta kiinni. Teimme myös pyörimistä molempiin suuntiin, ihan lihaksiston kantilta.

Noutoa tehtiin nyt aikalailla ensi kertaa räväkämmin. Pitäminen on Savulle haastavampaa, enkä ole noutoa koskaan oikein millekään osannut opettaa, joten homma on ollut hieman jäissä. Kotona olen naksutellut pitoa, tai homma on siinä vaiheessa että Savu nostaa tunnaripalikkaa. Nyt viskaistiin sorvattu kapula ja Savu sai lähteä hakemaan. Kun se tarttui kapulaan, lähdin itse juoksemaan pakoon, huutaessani palkkasignaalin sai kapulan pudottaa ja hyökätä leluun kiinni. Onnistuneitakin noutoja tehtiin, kertaalleen kapula putosi liian aikaisin, jolloin palkkaa ei tullut. Muutaman kerran Savu kantoi kapulaa laipasta, pari kertaa kapula putosi ja toisella kertaa Savu ei enää poiminut sitä mukaan. Yhdellä heitolla kapulaa ei meinannut löytyä, sillä se jäi jotenkin ruohikkoon piiloon, löytyi kuitenkin. Pientä mälväämistä meinasi esiintyä. Ainakin päästin nyt tämänkin homman pariin ja päästään viemään osa-alueita eteenpäin.

Treenistä jäi hyvä mieli, uutta itselle, ideaa ja motivaatiota. Enemmän pitäisi päästä muiden kanssa treenaamaan, toivottavasti kelit nyt sallivat. Yksin jään herkästi jynssäämään samoja asioita ja ihmettelemään kaikenlaista. Jumittamisesta seuraa sitä, että on hankalampi edetä. Savun kanssa edetä voisi nopeamminkin, se sisäistää asiat aika mukavasti. Edelleen "ongelmamme" olen minä, tulen liian hissuksiin reippaan koiran perässä.

04 toukokuuta 2017

Keisarinharjulla päiväretkellä



Tiistaina pääsimme nauttimaan ihanasta kelistä, kun treffattiin Millan kanssa. Oltiin kaavailtu päiväretkeä kolmen koiran ja yhden muksun kanssa. Päädyttiin Kangasalalle Keisarinharjulle. Aurinko paistoi ja taivas oli pitkästä aikaa sininen, näkyvillä. Pieni tuulenvire piti ilman raikkaana, mutta liikkuessa pysyi lämmin.

Keisarinharjun polku oli n. 2,5km pitkä ja kuljimme sen edestakaisin. Harju jatkui molempiin suuntiin, kokonaisuutena 200km pitkä. Harjun monissa osissa onkin tullut vierailtua, Soppeenharju, Hämeenkangas, Vehoniemi jne. Harjulla oli matalahko näköalapaikka, josta saattoi katsella maisemia. Savua kauhistutti, kun yläilmoissa pitikin kiikkua syliin kuvaa varten. Oli sitten viimeisen päälle närkästynyt! Ritiläportaat jotka tasolle menivät, olivat myös vähän epämiellyttävät, mutta vapaaehtoisesti sinne koissut kävelivät.

Kirpan kanssa Savu pisti ihan leikiksikin. Tosin niin neitimies että yhyy, belgialainenhan astui melkein päälle ja siitäkös itku tuli. Kepit olivat tarkan jaon alla ja sinivuokko kuviin oli kummankin päästävä. Varjomaskit huippuvalotuksessa, just kummankin nassu varjossa.

Eväitä nautiskeltiin näköalapaikalla ja käveltiin takaisin autolle. Matkassa mukava oleva vuoden ikäinen lapsukainen oli oikein mukavaa seuraa ja vaikutti myös viihtyvän. Savu oli pienestä ihmisestä hyvin kiinnostunut. Onnistunut ystävyys oli taattu, kun pikkuihminen tarjoili Savulle maissinaksuja.

Ihana päivä kului hyvässä seurassa ja mainiosta kevätkelistä nauttien ♥

03 toukokuuta 2017

Korvessa kulkevi koiruisten tie




Kaikki varmaan muistaa että just ennen vappua tuli talvi. Se poistui onneksi yhtä nopeasti kuin tulikin, en vaivautunut silloin ulkoilemaan. Nyttemmin onkin samoiltu täällä lapsuuteni metsissä ja nautittu auringonpaisteesta. Tässä kuvat yhdeltä lenksulta, lisää tulee. Rakastan näitä maastoja ♥

27 huhtikuuta 2017

Louna 1v - niin nätti neiti



On ollut tapahtumarikasta aikaa viimeinen vuosi. Niin siinä kävi, että meille muuttanut puolivuotias nulikka on nyt oikein hieno vuosikas. Rumasta ankanpoikasesta on kuoriutunut huumorintajuinen ja utelias nuori neiti. Lounan kanssa on ilo puuhastella ja nähdä miten iloisesti se työskentelee. Jälleen olen itse oppinut paljon, on ollut hienoa tutustua tähän tapaukseen. Yhteiselo on vasta alussa.

Onnea ihanaiselle! ♥



Yllä ennen julkaisemattomia, saamiani puhelikuvia. Vasemmalla Lounan isä, ensimmäinen selfieni seitsemänviikkoisen kanssa ja viimeisimpänä Lounan emä. Kovasti on tummanpuhuva pentu vaalentunut! Alla kuvakoonti Lounan kasvusta ja elämänvaiheista.



Ensimmäinen kuvani Lounasta, olin siskon mukana tuolloin hakemassa pentua.



Pikkuinen tutustumassa perheen muihin koiriin, ehti tavata Tuikun ja Vilkunkin.



Louna minulla hoidossa, ikää vajaa 4kk.



Savu 10vk ja Louna 4kk tapasivat ensi kertaa.




Louna hoidossa syksyllä, uusia ystäviä tapaamassa.



Louna hoitoreissussa meillä, uusiin lenkkimaastoihin tutustumassa.



Louna juuri muuttanut meille ja porokoira Kiki hoidossa.



Louna 6kk, viikon meillä asunut.



Savu 5kk ja Louna 7kk, yhteisellä kannolla.



Jäällä lenkkeilemässä.



Lounan uusi ystävä Elli, neidit totuttelemassa hälinään.



Louna 11kk ja Savu 9kk, alkaa käydä kanto ahtaaksi.



Louna kesäturkissaan lenkillä.



Neiti nättimys 1v mätsäreissä.

26 huhtikuuta 2017

Räntää treenirintamalla



Kuten varmasti koko maassa, meilläkin on ollut ihan kamala kevätkeli, räntää ja loskaa, märkää ja kylmää. Odotin jo niin innolla että kentät kuivuvat ja pääsee treenaamaan. Kaiken masistelun päälle tulee nyt jo kolmatta päivää taivaan täydeltä räntää. Videoillakin näkyy melkoisia kelivaihteluja, mutta jotain pientä oli treenattava silti.

Anonyymille kiitos kirjavinkistä, lainaan sen pikimmiten ja ymmärrän koiriani ehkä paremmin!

Lounan treeni täsmentyi itseluottamuksen nostoon ja hauskanpitoon. Yritin keskittyä omaan toimintaani, mutta jo eilisestä videosta huomaan, että palkkaamisessa olisi parantamisen varaa.

Palkkasignaalit, joita lelu-nami vaihdossa harjoittelin, ovat hieman edenneet. Louna ei enää namia ottaessaan lohmase käsiä niin pahasti ja se myös irrottaa lelusta. Huikatessani jes, lelu passivoituu ja aiempaan verraten Louna siirtyy nopeasti namipalkalle. Kun tulee oke, namit menevät pois tarjolta ja lelu aktivoituu. Olin positiivisesti yllättynyt, miten kivasti Louna lähti leikkimään. Välillä se on haihtunut vaan hommista tai väistää minua leikkiessä. Nyt vältin suoraa katsekontaktia, mutta keskityin muuten leikkimään. Leikin merkitystä olen myös vahvistanut ruualla.

Kontaktiharjoitukset vähän hukkuvat videon muun sisällön sekaan ja klippi oli lyhyt. Siitä huolimatta otin askelta sinne tänne ja palkkasin ihan siitä, että Louna oli hommassa mukana. Videolta kiinnitin huomiota, että voisin palkata koiran viereeni, ei niin, että ojennan palkan sille. Palkan suunta vaikuttaisi aika nopeasti toiminnon etenemiseen.

Temppuilut ovat hyvän päivän iloisia puuhia. On ollut kiva huomata, miten Lounan motoriikka on kehittynyt ja miten hauskaa siitä on tehdä temppuja. Välillä se oikein hämmentyy saadessaan lelun tai ruokaa siitä, että hyppii pyydettäessä. Nauttii jo tekemisestä. Selkään hyppääminen opittiin viikonloppuna, nyt harkattiin tuollaista kylki/reisi akselille osuvaa neljää tassua. Varmaan tuolle kömpelölle pomppuharjoitukselle on ihan nimikin. Pyöriminen on myös sujuvampaa kuin ennen ja pikkuhiljaa käsiavun saakin ottaa vallan pois. Istu ja maahan on myös uudelleen opetettu, vaihdot eivät ole näteimmät ja käytän häiritsevää käsiapua vielä toisinaan. Louna on nyt kuitenkin oppinut käskyn nätimmällä äänensävyllä, kuin millä se ne aiemmin osasi.

Kokonaisuudessaan Lounan kanssa tekemisestä jäi hyvä fiilis. Nyt vain lisää täsmätreeniä tekemään ja temppujen avulla suhdetta kehittämään. Savu sen sijaan tuntuukin etenevän niin lujaa, etten itse pysy perässä. Lisää vain haastetta ja uutta asiaa, jotta etenisi.

Seuraaminen on kehittynyt oikeaan suuntaan, vaikkakin perä vielä leviää. Homma on kuitenkin napakampaa ja Savu on paremmin kartalla tekemisestä. Takapään käyttöön käännöksissä olen tyytyväinen, kunhan vain antaisin koiran ehtiä aina mukaan.

Merkin kierto on mennyt huisisti eteenpäin. Olen alkanut saamaan esiin ensimmäisiä merkille juoksujakin, pitkäänhän Savu vain ravasi merkille. Videolla häiriöitä ei näy, mutta illalla junnu bongasi merkin kaikkien namikippojen ja lelujen seasta ja treenikaveri makasi tötsän takana vielä maasta. Mainiosti minimies vain hoiti hommansa ja kiersi merkin.

Pysähdyksissä pitäisi ehdottomasti edetä. Edelleen junnataan tuossa että kun itse pysähdyn, Savu pysähtyy ja seisahduksesta palkka.

Paikalla olemista olen vahvistanut, sillä Savu lähtee todella herkästi seuraamaan liikettä. Palkkaan sitä samalla, kun liikutan tai heiluttelen omaa jalkaani. Lähden pois myös aina oikean puoleisella jalalla, sillä vasurilla lähden yleensä seuruuttamaan. Työsarkaa riittää.

Kaukot etenevät pikkuhiljaa. Olen tehnyt asentoja nyt erikseen ja istumiseen olen alkanut liittää käskyä, sillä se on vahvin. Erikseen joka asentoa olen tehnyt siksi, että muutamasta vaihtotreenistä Savu alkoi jo ennakoida ja viikonlopun mätsäreissä oli kovin innokas istuskelija.

Parempia treenikelejä odotellessa. Voi kun olisi etukäteisviisaana ottanut hallivuoron kuukaudeksi...