Telttaretkellä Riuttaskorvella

 

Kesän ensimmäinen telttaretki toteutui vihdoin! Ajeltiin tuttuun paikkaan Riuttaskorven virkistysmetsään. Seuraksi saimme samanlaisen komppanian, retkellä oltiin siis kahden lapsen, kahden äidin ja kahden koiran voimin. Savu sai ensimmäistä kertaa repun selkäänsä. Reppu on aikanaan hankittu edelliselle koiralleni, mutta laitoin sen samantien eteenpäin. Onneksi meni hyvälle tutulle, jolta ennättää saada tarvittaessa lainaankin! Pari kertaa ennen retkeä ehdimme harjoitella repun kantamista. Kantaminen on Savulle aika ok, pukeminen ei. Treeniä ja aikaa vaatii siis.

Pitkällä tähtäimellä Savulle on tarkoitus hankkia ihan oma reppu, mutta ainakin vielä vain lainaillaan, sillä käyttöä on niin harvakseltaan. On kuitenkin kätevää pakata pienet eväät, vesipullo ja retkinaperon selviytymispakkaus koiran mukaan, kun itse kuljettaa lasta kantorepussa. Savun reppu ei siis paljon painanut, aivan maksimissaan 1kg molemmin puolin.

Tottuneena retkikoirana Savu sai kulkea osan matkasta irti. Reppu rauhoitti koiran kulkua entisestään ja Savu tallusteli rauhaksiin polkuja ja pitkoksia pitkin. Pitkokset olivat melko kehnossa kunnossa ja paikoin niitä ei ollut lainkaan - tarvetta niille kyllä olisi ollut. Pitkokset kestivät kyllä koiran painon, mutta muutama lahompi pitkos petti oman jalan alla.

Mitä koira edellä, sitä retkinapero perässä. Ilmeisesti tässä harjoitellaan taukokäytöstä.

Kiersimme Haukijärven kierroksen, eli varsin lyhyen reitin siis. Retkiseuralaiseni oli ensikertalainen, kuten lapsensakin, joten ulkoiltiin vähän löysemmällä kaavalla. Koirille tämä tuntui sopivan ihan hyvin. Savu viihtyy hyvin veden äärellä vesikirppuja seuraillen. Kuivanakin pysyi siihen asti, kunnes horjahti ja sukelsi niin että roiskui. Ilma oli kuitenkin melko kuuma, joten Savu silminnähden piristyi. Pääsipähän hetkeksi eroon hyttysistäkin.

Leikattu turkki on kasvanut varsin tiheänä ja paksuna takaisin. Harjaamalla Savusta lähtee karvaa ihan kunnolla, mutta muutoin karvaa ei vielä irtoa häiritsevästi. Kuumakin tulee kesälookista huolimatta, vaikka Savu onkin aiempaa jaksavaisempi. Erittäin positiivinen havainto on kuitenkin se, että molskahduksen jälkeen turkki on suunnilleen heti kuiva ja punkit löytyvät ihan helposti. Kaksi punkkia olenkin Savusta jo tänä kesänä nypännyt. Aiempina vuosina Savussa on ollut ainoastaan yksi punkki. Olemme siis päässeet melkoisen vähällä. Tältä retkeltä punkkeja ei onneksi tarttunut matkaan.

Vaikka Suomen suvessa retkeily on yksi suosikkipuuhiani, tuli nyt retkitauon jälkeen taas muistettavia huomioita koiraa koskien. Ensinnäkin hyttysmyrkky, myös koiralle. Harmittavasti kaikki hyttyskarkotteeni olivat päässeet loppumaan, joten alkuun mentiin sekä koira, minä että Papu* ilman mitään. Retkiseuralaisella oli kuitenkin ihan peruskaupan hyttyskarkoite mukana ja sitä sitten lainakkiin. Sumautettiin koirillekin niskaan ja heti helpottui niidenkin olo. Savua seurasi jatkuvasti valtava hyttyspilvi, enkä ymmärrä, mikä siinä niin vetää puoleensa. Vaikuttaako turkin väri oikeasti ötököihin?

Kyykäärmeet ovat myös varomisen arvoisia. Kallioisessa ja kuivassa maastossa otukset viihtyvät varsin hyvin. Käärmeistä ei meille ole koskaan ollut haittaa, mutta tarkkana tuli silti oltua. Hihnassakin koira saattaa innoissaan pompata polulta sivuun ja törmätä pelästyneeseen käärmeeseen. Kaikeksi onneksi myös kyy on fiksu eläin ja mieluummin pyrkii väistämään ajoissa, kuin ajautumaan konfliktiin. Kaikkeen on kuitenkin hyvä varautua ennakoinnilla. Niinpä vahdittiin taukoalueella vipeltäviä lapsia ja koiria varsin tarkasti.

Reitillämme ei ollut muita kulkijoita, joten Savu oli lähes koko vuorokauden ihan hiljaa. Aamuyöllä se kuitenkin havaitsi rannalla outoa liikettä ja kajautti ilmoille kunnon vahtihaukut, kun ei nähnyt rantaan. Heräilin siihen sitten itsekin ja lähdimme katsomaan. Kaksi joutsenta oli rantautunut, mutta havaittuaan meidät lähtivät uimaan pois. Harmi että säikytettiin, mutta linnut siirtyivät vain viereiseen rantaan lepäilemään. Näköhavainnon jälkeen linnut eivät Savua sitten enää kiinnostaneetkaan. Sen sijaan koira aloitti päivänsä vesikirppuja pyydystämällä.

Vaikka retki olikin matkallisesti etenkin koiran kannalta sangen lyhyt, niin kyllä vuorokausi ulkoilmassa tekee hyvää meille molemmille. Kesän aikana meille mahdollistuisi muutama kahden kesken retkikin - tosin vain päiväseltää. Savulle kaikki aidosti kahden keskeinen on kuitenkin hyvin arvokasta spesifiä herkkua, joten eiköhän intensiivinen päiväreissu ole ihan paikallaan. Suunnitelmissa olisi telttailla ihan yksistäänkin Savun ja Papun kanssa, sillä kaksikko on ihan mainiota retkiseuraa. Kemiat kohtaavat myös taaperolla ja koiralla keskenään.

Viimeistään heinäkuussa telttaillaan uudelleen - hyvässä seurassa - näillä näkymin lähipitäjän kansallispuistossa. Siihen mennessä huolehditaan hyttyskarkoitteet koirallekin, sekä muutama muu pikku huomio.

*Papu on vuoden ikäisen lapseni nimimerkki somessa.

Siis karmea kaahari, täällä kuuluisi kävellä PITKOKSILLA! t. Savu