08 tammikuuta 2023

Kuutamoretki

Vuoden ensimmäinen retki suuntautui lähimetsään. Alunperin aioin mennä kuvaamaan kuutamoa torstaiyönä, mutta sää muuttui äkisti ja saatiinkin taivaan täydeltä lunta. Loppiaisena tarjoutui uusi mahdollisuus myös yöpyä maastossa ja tuumasta toimeen siis. Sääennuste lupasi pilvistä yötä, joten yökuvausintoilijana valokuvattiin kuutamokuvat jo hyvissä ajoin illalla. Itse kuu on kohtuullisen helppo ikuistaa jonkinlaisena otoksena, mutta minä olen päättänyt ikuistaa samaan ruutuun myös koirani. Eksyin tällä kertaa itsekin kameran eteen ja vaikka lopputulokset olivat ihan kivoja, pysyn kyllä jatkossakin pääasiassa kameran takana 😂

Savun jähmettyneenä olemistaito on ihan huippuluokkaa näihin kuvauksiin. Joskin ympäriinsä härväävä Loimu sotki lumen ja teki Savun ja kameran välille polun. Seuraavat kuutamokuvat käydään ottamassa ilman Loimua, saadaan kenties siistimpi lopputulos. Kuutamokuvat ovat käyneet Lightroomin kautta, ihan näin valoisia eivät olleet kamerassa. RAW tiedostoja kuvattaessa käsittelyvaraa on kuitenkin aika reilusti ja minä pidän valoisista kuvista. Se on tietysti makuasia mihin valoja yökuvissa säätää, tällä kertaa näin ja ehkä joskus toiste erilailla. 

Valokuvailin myös laavulla nuotion ja kuunvalossa. Koska koirat olivat jo aikansa touhunneet, malttoi Loimukin asettua pitkän valotusajan kuviin. Kuvaussää oli läpi illan mitä hienoin, vain niukasti pilviä taivaalla ja kuu riitti valaisemaan kulkumme myös ilman otsalamppua, tiheää kuusikkoa lukuunottamatta. Kuvausvisioita jäi toisellekin kerralle, tällä kertaa ollaan tyytyväisiä näihin ruutuihin ja onnistuneisiin hetkiin. Kunhan saan kaikki yökuvat käsiteltyä, teen niille vallan oman postauksensa ja jaan lisää ajatuksia valokuvauskokemuksestani.


Nuotioeväiden jälkeen oli tarkoitus nukkua yö laavussa. Ja niin toki nukuimmekin, kunnes vähän myöhemmin heräsin aivan kylmissäni. Ei auttanut asennonvaihto tai syvemmälle pussiin meneminen, sillä makuupussini oli sisältäkin kauttaaltaan kylmä. Lopulta päädyin siihen, että lähdetään takaisin kotiin. Pilvinen ja leuto yö olikin vaihtunut kirkkaaksi tähtitaivaaksi ja kireäksi pakkaseksi. Yöllä oli aivan uskomattoman kaunista, vaikka en enää jaksanutkaan kaivaa kameraa.

Ei sitä tarvitse näköjään mennä edes kovin pohjoiseen, kun talvikeli saattaa heilahtaa suuntaan tai toiseen. Vähän jo aikaa nähnyt kolmenvuodenajan makuupussini ei pidä nukkujaansa lämpimänä jo mittari painuu ohi kymmenen pakkasasteen. Ja yöllä olikin huomattavasti kylmempi, kuin mitä alunperin piti. Tämän hetkinen varustukseni onkin kelpo talvikelissä vain kodin lähellä yöpymiseen; jos tuleekin liian kylmä, voi lähteä takaisin. Kylmissään on hankala nukkua ja vaikka tiedän kyllä nukahtavani takaisin, en välitä palelluttaa itseäni jos ei ole aivan pakko. Kunnollinen talvimakuupussi on hankintalistalla.

Koirat sen sijaan tarkenivat hyvin. Savu ja Loimu eivät pakkasta hätkähdä. Yöksi puin niille kotimaiset Propalttoo manttelit. Savu nukkui laavussa takkini päällä, Loimu minun päälläni. Kumpikin koira oli täydessä unessa kun aloin pakkaamaan tavaroita. Eivät kuitenkaan pahakseen laittaneet, että mentiinkin sisälle nukkumaan.

Retken tavoitteena oli harjoitella Loimun retkeilytaitoja talviyössä. Se ei ole vielä talvikelissä yöpynyt ulkona ja minun kehnosta varustuksesta johtuen vähän lyhyeksi jäi retki nytkin. Vaan oli ihan tosi onnistunut retki silti, hirmuisen kaunis yö, luovat kuvaushetket, nuotio, vain minä ja koirat. Ei haitannut yhtään, että yöunet metsässä jäivät kylmän vuoksi kesken, kaikki olennainen tuli nähtyä ja tehtyä.

Savulla yöpyminen laavuissa ja taivasalla on jo tuttua puuhaa, mutta Loimu nukkui nyt ensi kertaa laavussa. Telttaillut se on ja toki nuotiolla hengaaminen on tuttua. Olikin oikein iloinen yllätys että Loimu oli tilanteen tasalla ja tuosta vain asettui nukkumaan kun minäkin aloin. Minun ollessa illalla hereillä, Loimua selvästi vähän jännitti pimeä metsä. Sen oli pakko haukahtaa tai murahtaa läheltä kuuluville äänille ja kyllähän metsässä ääniä kuuluu. Ollaan me pimeässä lenkkeilty mutta ei tokikaan usein olla puoleen yöhön oleskeltu metsässä. Onneksi Savun esimerkistä Loimu lopulta vain kuunteli ja tuumaili ääniä, eikä ollut pääkkönä hyökkäämässä joka risun rasahduksesta.

Talviretkeily on sydäntä lähellä mutta seuraava yön yli reissu saa odottaa paremman makuupussin puutteessa. Vaikka et haluaisikaan yöpyä maastossa, niin suosittelen metsän ihailua kuunvalossa ihan kaikille. Oli aivan erityisen kaunista, kun kuu valaisi harvaan kasvavan, lumen peittämän koivikon. Alunperin minun pitikin kuvata siinä, mutta alkuillasta kuu ei näkynyt koivikkoon lainkaan. Ehkä ensi kerralla osutaan kuun ja kameran kanssa koivikkoon samanaikaisesti ja kuvat onnistuvat joiltain osin paremmin kuin nyt.

1 kommentti:

  1. Perjantaina oli se mahtava kuutamo. Ihailin moneen otteeseen ja pari kuvaa puhelimalla otin. Pakkanen oli kova -15. Varmasti olisi nähnyt metsässä hyvin mutta pelkään metsän eläimiä niin paljon ettei käy kävelyllä pimeän aikaan ;D karhu liikkuu meidän pellolla toisinaan ja susia on. Ja kun niitä pelkään niin kaikki pienemmätkin säikäyttää :D mutta olisi ehkä uskomaton kokemus nukkua yö taivasalla, nuorena viimeksi telttaillut :) aikuisiällä asuntoautossa, sekin pelottaa jos on outo paikka..

    VastaaPoista

Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)