Näytetään tekstit, joissa on tunniste erikoispostaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste erikoispostaus. Näytä kaikki tekstit

04 helmikuuta 2021

Maalaiskoira

Kotoisalla hiekkatiellä

Viime kuun alkupuolella Koiranluonto blogiin ilmestyi erinomainen teksti, Kaupunkikoira. Suosittelen lukemaan tuon kirjoituksen siitä, millaista koiran elämä voi olla kaupungissa. Tahdoin kirjoittaa vastaavan version maalla asumisesta, meidän elinympäristöstämme. Postaukseni noudattelee samaa runkoa, kuin alkuperäinen kirjoitus.

Siinä missä netin keskustelupalstoilla moititaan kaupunkilaisia koiran ottamisesta kerrostaloon, moititaan maalla asuvia koiran pitämisestä ainoastaan omalla pihalla. Useimmiten kuulemani väitteet liittyvät siihen, että maalla koiraa ei tarvitse viedä lenkille, jos on oma piha. Tai että maalla koira elää vain narun jatkeena ja pihakoristeena. Asuinympäristöstä riippumatta koiran elämän laadun takaaminen on omistajan vastuulla. 

Me asumme maalla, toisten mielestä enemmän ja vähemmän syrjässä - minusta naapureihin voisi olla vielä enemmänkin välimatkaa. Pihastamme pääsee metsään jossa saa kulkea yksin ja havainnoida eläinten jälkiä. Toisaalta lähimpään taajamaan ja kyläkaupalle on vain muutama kilometri ja mökkikaudella kylällä onkin vilinää. Näin helmikuussa vastaantulijoita saa vähän etsiä.

Kaupungilla kahvilassa

Tuoksumaailma on maaseudulla kaiketi erilainen, mutta varmasti yhtä runsas kuin kaupungissa. Joka lenkkipolulla ei välttämättä tuoksu muut ihmiset, mutta laaja eläinkirjo varmasti. Etenkin sulanmaan aikana haluaisin tietää, minkä eläimen jälkiä Savu innoissaan nuuhkii. Takapihallamme on välillä on riistakamera ja tontin nurkalla kulkeaa kaikkea peuroista kettuihin ja rusakoista supeihin. Metsä onkin täynnä villieläinten jälkiä ja tuoksuja.

Metsässä Savu pysähtyy haistelemaan vähemmän, kuin autotiellä. Pieni tienpätkä, jossa toisinaan kävelemme, on Savulle sellainen "päivän uutiset" reitti. Bussipysäkillä Savu voi haistella pitkäänkin ja minä voin vain arvailla, mistä on kyse. Penkillä on jonkun eväspaperi, koululaisten jälkeen pysäkillä on loikkinut jänis, jostakin autosta on valunut hieman nestettä tielle tai ehkä vapaana ulkoileva maatiaiskissa on jälleen merkannut tolpan. Pieneltä puolen kilometrin lenkiltä voi löytää peräti kuuden eri koiran terveiset ja omistajien tuoksut. Vaikka tuo postinhaku ja roskien vienti lenkki on lyhyt, Savun tahtiin mennessä siinä vierähtää helposti puolituntinen.

Ympäristön monipuolisuus on katsojan silmässä. Lähellämme on paljon erilaista metsämaastoa. On niittyä, suota, peltoa, hakkuuaukeaa, vanhaa pellonpohjaa, lampia, järviä, risukkoa, pusikkoa, kallioita, mäntykankaita ja lehtimetsiä. Vielä viiden vuoden jälkeenkin, olemme Savun kanssa löytäneet täältä uusia mielenkiintoisia maastoja. Tahtoisitko mukaamme metsämansikka rinteeseen tai vattumatojen viidakkoon?

Välillä metsästä tulee ähky. Joskus sekä Savun että minun mielekkyyteni metsää kohtaan laskee, kun kimpussamme on liuta hyttysiä tai hirvikärpäsiä. Toisinaan jotkin reitit ovat olleet liian vaativia ja raskaita. Silloin tällöin olemme myös pettyneet; kelpo sienimetsä onkin kaadettu.

Vaikka pääasiassa kuljemme keskenämme kompastellen ja kiipeillen metsässä, käymme välillä vaihteluksi myös kylällä (myönnän osasyyksi sen, että Papu haluaa leikkipuistoon). Asfaltti tassujen alla saa Savun valppaaksi, sillä muista kulkijoista on mielekästä ilmoittaa. Omalla kylällä mennessä hihnakävelyssä onkin vielä harjoiteltavaa. Sen sijaan leikkipuistojen vierellä odottelu sujuu Savulla jo oikein mallikkaasti. Kylällä voi kuulla kirkon kellot tai koulun kuulutuksia, kiipeillä penkeille ja kiertää katuvaloja. Kesällä kylän reunalla on lehmiä ja kesälampaita, varsin maalainen taajama siis.

Kesäpäivän kävelyllä arboretumissa, täytyy mennä kesällä uudelleen.

Toisinaan lähdemme ihan oikeasti kaupunkiin, jonka muutkin mieltävät kaupungiksi. Tällöin Savu menee ns. kaupunkimoodiin ja malttaa melko hyvin olla haukkumatta. Kaupunkilenkkeilyyn kuuluvat ehdottomasti kuvaus- ja tempputuokiot, sekä koiran kanssa jaettu jäätelö. 

Seuraavana suora lainaus: "Tärkeintä olisi muistaa elää itselle ja omalle koiralleen mielekästä elämää. Osa nappaa kaupungista mansikat ja kakun toisaalta tai päinvastoin. Jyrkkien vastakkainasettelujen sijaan tärkeämpää on tarjota omalle koiralle niin hyvä, rikas ja rakas elämä kuin mahdollista. Oman koiran tarpeita kuunnellen."

Mielestäni tuon paremmin aihetta ei voi kiteyttää, joten siksi en keksinyt tilalle mitään omaa. Minä itse nautin maalla asumisesta, vaikka kaikki palvelut ovat kaukana ja lenkkeilen pääasiassa yksin. Minulle riittää lyhyt vierailu vaihteluksi kaupungilla, ehkä pistäytyminen koiraystävällisessä kahvilassa tai  kävely arboretumissa. 

25 tammikuuta 2021

Miksi poistin instagram tilini?




Poistin instagram tilini syksyllä ja se on herättänyt joissakin ihmisissä kysymyksiä. Pohdin itsekin kysymyksiä pitkään, kunnes pystyin perustelemaan itselleni, että näin olisi parempi. Minulla oli instagramissa kolme tiliä, joista alkuperäisin ja rakkain oli ehdottomasti koiriin keskittyvä käyttäjä. Sen lopullista poistamista epäröin pisimpään. Lopulta päätin, että meidät löytää kyllä blogista, jos haluaa. Ja niin poistin tuonkin tilin lopullisesti.

Alkusysäyksen instagramin poistamiselle antoi tunne, että "en saa tästä enää mitään". Kuvien tykkäykset ja kommentit eivät olleet se jota instagramissa tavoittelin, vaan alunperin etsin samanhenkistä seuraa ja treenikavereita. Usean vuoden sovelluksen käytön jälkeen, minä sain uusia ystäviä, kavereita retkille ja treeneihin. Ja kun muut yhteystiedot on vaihdettu, ei asioita tarvinnut sopia pienessä viestikentässä.


Aidosti läsnä vai pelkästään paikalla?

Sain myös jonkinasteisen someähkyn. Päivittäisestä päivittämisesti tuli häiritsevä rutiini. Vietin aikaa kännykällä ihan liikaa - vaikka en olisikaan kirjoittanut mitään, kaikkien kiinnostavien julkaisujen/tarinoiden selaamisessa humahti äkkiä tunti! Ja minun aikabudjetissani ei todellakaan ole aikaa sellaiseen.

Vaikka toki käytän kännykkää edelleen, se ei ole liimautunut käteeni yhtä tiukasti. Minulla ei ole pakonomaista tarvetta ottaa kuvaa tuosta ja videota tästä, jotta voisin jakaa sen muille. On mielenkiintoista ja pelottavaa, miten sovellus huijaa aivoja ja koukuttaa tekemään asioita, joita en muuten tekisi. Yhtenä esimerkkinä vaikka tuo kuvien ottaminen ja jatkuva kännykkä kädessä kulkeminen.

Välillä jouduin ihan oikeasti pysähtymään miettimään, retkeilenkö koska tykkään retkeillä vai koska haluan että muut näkeävät minun retkeilevän? Treenaanko nyt siksi että tykkään ja että treeni vie meitä eteenpäin, vai haluanko vain näyttää muka treenaavani? Enkä taatusti ole ainoa aktiivisista somen käyttäjistä, joka miettii näin!


Haittaa vai hyötyä?

Kohentaako elämälaatuani merkittävästi tuntemattoman ihmisen postaama kuva koirastaan? Onko jatkuvat tykkäämisilmoitukset oikeasti hyvä vai huono asia? Mitä minä saan siitä, että jaan lukemattomille katsojille videota keittiötreenistämme? Nämä ja monet muut kysymykset voisi kääntää myös niinpäin, että parantaako minun postaamani koirakuva jonkun tuntemattoman elämää merkittävästi? 

Minusta oli kiva katsoa mitä muut tekevät, mutta toisaalta se altisti minut myös jatkuvaan vertailuun ja kilpailuun. Jokaisella on kuitenkin erilaiset resurssit, tavoitteet ja aikeet, joilla koirien kanssa pelaa, eikä vertailu auta ketään. Ja vaikka miten järjellä ajattelin, niin kyllä, minua latistaa se että se nämä nuo ovat varmasti parempia, kuin me. Tässä vaiheessa olisikin hyvä muistaa, että kaikkian katsottavaksi julkaistaan todennäköisesti vain tekemisen paras ja siloiteltu osa.

Jos haluaa, kannattaa katsoa Netflixistä Valvontakapitalismin vaarat. Huvittavaa kyllä, mutta itse katsoin ohjelman vasta kun olin jo poistanut tilini. Tuli kuitenkin vähän kuin helpottunut olo.


Välittömät hyvät seuraukset

Aluksi vilkaisin kännykkää vähän joka välissä, kunnes totuin siihen ettei ole enää sovellusta, jota selata. Aikaa vapautui hurjasti kaikelle. Pystyin treeneissä ja lenkillä keskittymään Savuun paremmin. Etenin käsitöissäni hurjin harppauksin. Jos "tyhjää aikaa" jäi velvollisuuksien ja hauskanpidon jälkeen jäljelle, etenin pleikkaripelien parissa. Kun nyt miltei puolen vuoden aikana "tylsien hetkien" (oikeasti käsite tylsä on meidän arjessa ihan vieras) tilalle on joutunut keksimään kaikkea muuta, ei minulla olisi aikaakaan kännykän jatkuvalle selaamiselle.

En väitä, että kaikki instagramin käyttäjät olisivat stressaantuneita luurin tuijottajia jotka tekevät asioita vain somen vuoksi. Mutta monia huonoja piirteitä kyllä tunnistin omassa käyttäytymisessäni. Minuun sovellus vaikutti niin, että valheellisesti halusin olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja jakaa koko ajan uutta materiaalia. Valheellinen tarve se oli siksi, että nyt ilman instaa, minulla ei ole mitään tarvetta kommunikoida koko ajan ulkopuolisten kanssa. Mielenkiintoista, sanoisin!


Instagram vai blogi?

Muiden syiden päälle "instagram vai blogi" kuvitteellinen kysymys oli oikeastaan helppo. Blogiani en poistaisi, sillä täällä on paljon muistoja ja tekstejä, joihin toisinaan tykkään palata. Minulla on myös uusia asioita ja palo kirjoittaa arjestammekin. Aion jatkaa kirjoittamistani ja nostaa blogini jälleen näkyville, vaikka koirablogipuolella onkin hiljaisempaa, kuin aiemmin.

En usko että palaan enää aivan entiseen malliin instagramin pariin. Ainoa syy, miksi harkitsisin palaamista, olisi blogiin keskittyvä tili. Kaiken lukemani perusteella se toisi blogilleni merkittävästi näkyvyyttä ja helpottaisi etenkin koulutusaiheiden jakamista. Ehkä, ehkä joskus tuleekin blogille oma tili. Sen kanssa olisi tosin oltava tarkka, jotta en vahingossa luo itselleni uutta, arkea häiritsevää someriippuvuutta.

Tykkään kuitenkin enemmän blogeista, kuin instagramin tileistä. Vaikka olenkin kauniiden kuvien ystävä, luen myös mielelläni pitkiä postauksia. Instassa tekstikenttä loppui välittömästi kesken, kun runosuoneni alkoi sykkiä. Vaikka instagramissani oli enemmän seuraajia, kuin blogillani milloinkaan kävijäliikennettä, instagram ei tavoita kaikkia samanlailla, kuin blogini. Blogiini voi seikkailla kuka vain, jolla on käytössään nettiyhteys. Instagramia varten on oltava sovellus ja toinen toistaan hienompien kuvien ja erikoisimpien hästägien seasta ihan meikäläisen löytäminen ei käykään niin helposti.

Ja yksinkertaista; minulla on jo kaikki, mitä vain toivoin instagram tiliä perustaessani. Tämän kaiken kanssa on hyvä jatkaa eteenpäin ja kun siltä tuntuu, jakaa asioita matkan varrelta tännekin. Ensisijaisesti koiriin keskittyen.


Inspiroivaa viikkoa!

15 toukokuuta 2017

100 retkeä koiran kanssa


Koirien kanssa tulee reissattua enemmän ja vähemmän siellä ja täällä. Haluan palata niihin kauniisiin paikkoihin joissa olen ja käynyt, sekä etsiä uusia kohteita. Alician innoittamana päätin listata 100 retkikohdetta, tuttuja ja tuntemattomia, vilkkailta ja syrjäisiltä seuduilta. Kaikki kohteet sijaitsevat Suomessa, mutta ympäri maata. Lista on aakkosjärjestyksessä ja kohteen perässä lukee maakunta, jossa kohde sijaitsee.

Onko listalla sinulle tuttuja kohteita tai löysitkö kenties uusia kiinnostavia?


A

1. Aittakallio, Pohjois-Savo

2. Alkkianvuori, Pirkanmaa

3. Aulangon luonnonsuojelualue, Kanta-Häme

4. Auttiköngäs, Lappi


B

5. Bodvattnetin kierros, Pohjanmaa


F

6. Fäboda, Pohjanmaa


G



H

8. Haapamäen näkötorni, Pohjois-Savo

9. Harola, Satakunta

10. Haukvuori, Etelä-Karjala


12. Hetta-Pallas, Lappi

13. Hiidenvuori, Kymenlaakso

14. Hitonhauta, Keski-Suomi

15. Hämeenkangas, Pirkanmaa


I

16. Isojärven kansallispuisto, Keski-Suomi


J

18. Jal-Paljukka, Lappi


20. Juupajoen rotkolaakso, Pirkanmaa

21. Juveninkoski, Keski-Suomi

22. Jyllinkoski, Etelä-Pohjanmaa

23. Jääskelän luontopolku, Keski-Suomi


K

24. Kaasavuori, Varsinais-Suomi

25. Kairessuon-Mieliäissuon luontopolku, Päijät-Häme

26. Kaldoaivin erämaa-alue, Lappi

27. Karhuvuori, Varsinais-Suomi

28. Kirkkokallio, Kanta-Häme

29. Keisarinharju, Pirkanmaa

30. Kettukallio, Satakunta

31. Kokkokallio, Uusimaa

32. Kolin kansallispuisto, Pohjois-Karjala

33. Koloveden kansallispuisto, Etelä-Savo

34. Kolvananuuron rotko, Pohjois-Karjala

35. Kuhakoski, Uusimaa

36. Kukonkylän luontopolku, Pohjois-Pohjanmaa

37. Kulhanvuori, Keski-Suomi

38. Kupsovaara, Pohjois-Pohjanmaa

39. Kuusiluoto, Uusimaa

40. Kyrkösjärven luontopolku, Etelä-Pohjanmaa


42. Käskyvuori, Pirkanmaa


L

43. Laipanmaa, Pirkanmaa

44. Liesjärven kansallispuisto, Kanta-Häme

45. Loukajanvuori, Etelä-Pohjamaa

46. Luonnonmaan luontopolku, Varsinais-Suomi

47. Lähdekorpi, Pirkanmaa


M

48. Mannanmäki, Pirkanmaa

49. Melkuttimet, Kanta-Häme

50. Mikonsaaren luontopolku, Etelä-Karjala

51. Mustasaaren keidas, Etelä-Pohjanmaa & Satakunta


N

52. Noormarkun retkeilyreitti, Satakunta

53. Nyrölän luontopolku, Keski-Suomi

54. Nåtö, Varsinais-Suomi


O

55. Otamus, Pirkanmaa

56. Oulangan kansallispuisto, Pohjois-Pohjanmaa & Lappi


P

57. Pahkakuru, Pohjois-Pohjanmaa

58. Pappilanniemen luontopolku, Lappi

59. Patvinsuon kansallispuisto, Pohjois-Karjala

60. Petkelijärven kansallispuisto, Pohjois-Karjala

61. Peurajärvi, Pohjois-Karjala

62. Pikku-Ahvenisto, Pirkanmaa

63. Pilpasuo, Pohjois-Pohjanmaa

64. Pinkjärvi, Satakunta

65. Pirulanvuoren näkötorni, Satakunta

66. Poronpolku, Kanta-Häme

67. Puijon reitit, Pohjois-Savo

68. Pukalan virkistysmetsä, Pirkanmaa

69. Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto, Satakunta & Pirkanmaa

70. Pyhä-Häkin kansallispuisto, Keski-Suomi

71. Pyhä-Luoston kansallispuisto, Lappi

72. Pyhällön vuori, Pirkanmaa

73. Pyhävuori, Pohjanmaa

74. Päijänteen kansallispuisto, Päijät-Häme


R

75. Repoveden kansallispuisto, Kymenlaakso & Etelä-Savo


77. Ruuhijärvi, Keski-Suomi

78. Ryövärinkuoppa, Pirkanmaa


S

79. Saaristomeren kansallispuisto, Varsinais-Suomi

80. Sallaajärven luontopolku, Keski-Suomi

81. Seinävuoren rotko, Pohjois-Savo

82. Seitsemisen kansallispuisto, Pirkanmaa

83. Selkämeren kansallispuisto, Satakunta & Varsinais-Suomi

84. Siikalahti, Etelä-Karjala

85. Siikanevan soidensuojelualue, Pirkanmaa

86. Siperian puulajipolku, Lappi

87. Sälgrundin majakka, Pohjanmaa


T


89. Timin mänty, Pirkanmaa



V

91. Vaarniemen näkötorni, Varsinais-Suomi

92. Vaarun vuoret, Keski-Suomi

93. Vahon tokee, Pirkanmaa

94. Valassaaret, Pohjanmaa

95. Vanhan Vaasan rauniot, Pohjanmaa

96. Vatulanharju, Pirkanmaa

97. Vehoniemenharju, Pirkanmaa

98. Västerön vaellusreitti, Pohjanmaa


Y

99. Ystävyydenpuisto, Kainuu

100. Yyterinniemen retkeilyreitti, Satakunta

19 joulukuuta 2016

Lukijan vastuu, onko sitä?

Päätin kirjoittaa jotakin bloggaamisesta. Monet blogit kuitenkin pursuavat ulkoasu- ja sisältövinkkejä ja ohjeita, joten jättäydyn niistä toistaiseksi. Kerrottakoon simppelisti että olen pyörinyt somessa kymmenisen vuotta, aluksi kotisivujen parissa, joista siirryin bloggerin pariin. Bloggerissa minulla oli aluksi vain taideblogi, jonka jälkeen perustin tämän koirablogin. Nykyinen valokuvaussäläblogini pyörii edelleen, mutta hiljaksiin ja jaksottain.

Kirjotellaanpa ajatuksiani lukijan vastuusta. Aina kerrotaan kyllä, että kirjoittaja on itse vastuussa siitä mitä on kirjoittanut ja kaikki palaute tulee kestää, siihen tulee vastata ystävällisesti jne. Ohjeessa on ihan perääkin. Ihan mitä tahansa ei sovi someen suoltaa. Mutta ei sitä ihan kaikkien takapuolia sovi nuoleskellakaan. Eikä voikaan, aina sitä toiselle pyllistää kun yhtä koettaa miellyttää.

On myös lukijan vastuulla, mitä lukee ja kuinka tekstin haluaa ymmärtää. Ihan yksinkertaisetkin asiat voi halutessaan vääntää aika solmuun. On myös lukijan vastuulla, millaisen kommentin kirjoittaa. Ei ole pakko hakeutua blogiin, jonka tietää suuttuttavan. Ei ole pakko lukea tekstiä, josta tietää saavansa päänsäryn. Ei ole pakko kirjoittaa kommenttia, jos tietää että tekee vain mieli oksentaa toisen päälle. Ja jos nyt kuitenkin tekee nämä kaikki, ei ainakaan kannata vetää sitä "bloggaajan vastuu" korttia, jolla saisi luvan purkaa pahaa oloaan.

Blogit ovat hieno asia. Niistä löytää vaikka mitä. Samalla ne kaventavat kovasti sosiaalista kanssakäymistämme. Teksti on vain tekstiä. Siinä voi olla pari kuvaa. Mutta ilmeet ja eleet puuttuvat. Ei ole äänensävyä. Täysin neutraali teksti voi aiheuttaa hyvin erilaisia tuntemuksia lukijoissa, riippuen siitä, missä fiiliksissä sitä luetaan. Ja se on täysin normaalia.

Bloggaajana tulee toki varautua monenlaiseen palautteeseen. Asiallinen palaute tulee poikkeuksetta ihan asiasta. Asiaton kumpuaa yleensä kirjoittajan omista ongelmista. Toisaalta, myös lukijan kannattaa miettiä, mitä hän haluaa lukea ja hakeutua sellaisten tekstien pariin. Voi myös nukkua yön yli ja miettiä kommentoimista sitten (kukaan ei tee näin, mutta verrannollista?). Onko itse juuri nyt sellaisella tuulella, että kykenee kirjoittamaan raivostuttavasta aiheesta eri mieltä olevan kommentin? Vai meneekö helposti huuteluksi?

Ihan näin esimerkkinä, en kommentoi tai kirjoita postauksia, mikäli minulla on huono päivä. Miksi levittäisin pahaa oloani ihan kaikkialle tuolloin. Syy ei kuitenkaan ole muissa.

Ajatuksia aiheesta? Oli kovin minipaketti, mutta keskustelu korvatkoon :)

09 joulukuuta 2016

Yksi vai kaksi koiraa?



Ehdin omistaa reilu vuoden ajan kaksi koiraa. Nyt olen ollut liki puoli vuotta yhden koiran omistaja. Toki olin aiemminkin yhden koiran omistaja. Aina välillä kuuluu niitä kysymyksiä, mitä eroa on omistaa yksi tai kaksi koiraa, entä useampi. Päätin kirjoittaa omia päällimmäisiä ajatuksiani, listasin ne myös tuollaiseen plussa miinus listaukseen.

Yhden koiran kanssa suuri hyvä puoli on se, että koiraan on enemmän aikaa. Kaiken haluamansa energian voi suunnata siihen ainokaiseen. Toisaalta, jos on ahkera harrastaja ja treenaaja, voi elämä käydä yhdelle koiralle liiankin stressaavaksi. Päivittäiset treenit, helposti liian pitkät harjoitukset ja viikottaiset kilpailut kuormittavat yhtä liikaa. Kuluja on vähemmän, ellei koira nyt osu olemaan eläinlääkärin vakioasiakas. Yksi koira kuitenkin syö vähemmän kuin laumallinen vastaavia, ei tarvitse säkillistä varusteita ja näin pois päin. Huomattava huono puoli on se, että kun koiran jättää yksin, se todella on yksin.

Kahden tai useamman koiran kanssa yksinoloasia korjaantuu ja koirilla on seuraa toisistaan. Huonompi homma on toki se, jos koirat eivät tule toimeen. Jos aiemmin yksin ollut koira on kova askartelija tai rakastaa ääntään, hiljaisessa talossa on äkkiä kaksi sisustajaa ja huutajaa. Siinä missä riemunhetkiä saa kokea kaksin verroin kahden kanssa, ovat ongelmat äkkiä tuplasti työtä vaativia. Itse tahkoin hihnakäytöksen kanssa. Yksin kumpikin koira menivät ookoo, kahdestaan toimivat mieluummin laumana ja olisivat halunneet syödä vastaantulijat. Toisen koiran innostus purkautui siihen, että kiusasi toista koiraa.

Jos laumassa on kovin isoja luonne-eroja tai koirat muuten hyvin erityyppisiä, voi elo jo senkin vuoksi olla hankalaa. Tai sitten ei. Kahden erilaisen koiran kanssa voi olla mahdollisuus useampiin harrastuksiin koirien soveltuvuuden mukaan. Kahden kanssa voi myös treenata enemmän, sillä toista koiraa ei tule kuormitettua niin paljon. Toisaalta, kahdesta ei voi samaan aikaan tehdä huippuvalioita, ellei aikaa ole käyttää koiriin 24/7.

Kahdessa ja useammassa on luonnollisesti enemmän työtä kuin yhdessä, riippuen toki koirista. Ovathan nuo yksilöitä. Itse en ole kannalla tai kummallakaan, puolensa ja puolensa. Luultavasti vuoroin tässä kotosalla tulee yksi tai useampi aina pyörimään.

Montako koiraa teiltä löytyy? Omia kokemuksia?

05 joulukuuta 2016

Lenkkireittimme


Nykyisillä lenkkireiteillämme ehdin käydä jo Tuikun ja Vilkunkin kanssa. Takapihalta aukeaa metsä, josta on polku pellolle. Siellä pääasiassa käymme. Pirkan taivaleen hiljaisin pätkä jatkuu pelloilta, sieltä pääsee mm. Kuivaanvuoren ja Lintuharjun laavuille, joihin kummallekin on kävelty. Kertaakaan ei ole tullut ketään vastaan ja oikeastaan muualla emme enää nykyään lenkkeile. Reitillä on peltoa, pikkumonttu, monipuustoisia metsiä, metsäautotietä, harjua, kallioita, useita puroja ja muutama järvi. Joitain kuvia maastosta alla, olen rakastunut tuohon ♥


Toinen vakkari lenkkipaikkamme on Haverin ranta ja siellä muutama lenkkipolku. Talvella sieltä pääsee jäälle. Myös hiljaista, mutta nättiä seutua. Haveriin on meiltä viitisen kilometriä, mutta sinne tulee ajettua autolla, koska joutuisi kävelemään maantien vartta muutoin.




Toisinaan tulee piipahdettua venerannassa ja koulun metsissä. Autolla pääsee myös isolle soramontulle, joka sekin on hiljainen. Hyvin monipuolisia lenkkikohteita siis riittää.

06 heinäkuuta 2016

Viisi vinkkiä ekompaan koiranpitoon



Hetki menia ideoidessa omaa postausta, mutta sitten se tuli, elämäntapani! Dogimanian uusi haaste on kaikkia osallistava ja innostava "viisi vinkkiä", jota lähden tässä nyt työstämään. Olen aina ollut kiinnostunut luomusta, ekologisuudesta, ympäristön säästöstä ja näin pois päin. Koiraharrastus on miljoonabisnes, se on varusteurheilua, se on rahareikä ja vaikka mitä. Mutta vain jos siitä tekee sellaisen. Tässä minun viisi vinkkiäni, sekä muutama bonus.

1. Suosi kotimaista
Niin paljon kuin tämä on mahdollista, niin suosin itse kotimaista, etenkin ruuissa. Ja vielä parempi jos pystyn tukemaan paikallista pienyrittäjää. On aina ilo antaa rahat sinne, missä tuote on valmistettu tunteella ja takuulla. Esimerkkinä MaisArt josta ovat meidän koirafiguuri naulakkomme.

2. Osta kerralla yksi kestävä ja sopiva
Arkiset käyttötavarat, hihna, panta, ruokakupit, valjaat. Osta yksi kestävä, vaikka hiukan hintavampikin. Se tulee pidemmän päälle edullisemmaksi kuin kymmenen halpaversiota. Se myös säästää ympäristöä. Kannattaa myös hankkia kerralla sopivat varusteet. Esimerkiksi taakanvetoon mittatilausvaljaat Jum-Jum's:lta tai canicrossiin huskyvaljaat GMN:ltä.

3. Tee se itse
Netin youtubekanavat, blogit ja foorumit ovat diy ohjeita täynnä, jos on kielitaitoa, ohjeita löytää myös englanniksi. Paracord on kestävä materiaali tehdä pantoja ja hihnoja, leveämpiä pantoja saa tekemällä punoksen nylonnauhan päälle. Loimi, mantteli ja villapaita ohjeita on mielin määrin, samoin makupalaleipomuksia. Nouto- ja tunnarikapulat askartelee äkkiä hukkapätkistä puuta, siinä säästää monta kymppiä hyvin nopeasti. Taitava ompelija tekee kavereidenkin koirille manttelit ja tienaa siinä sivussa pientä taskurahaa. Jos vierastaa itse ompelua, mutta haluaa persoonallisia varusteita, niin esimerkiksi Natina ompelee. Meidän diy tekstejämme täällä.

4. Kierrätä
Pakkausmateriaalit jokainen osaa kierrätää, eikö niin? Mutta entä kun varuste menee rikki? Mikäli varuste on käyttökelvoton ja korjaaminenkaan ei auta, ota kaikki käyttökelpoinen, kuten D-lenkit, o-lenkit, soljet, pistolukot ja liipasinlukot ym. talteen. Voit käyttää niitä askarteluissasi tai antaa kaverille joka tekee varusteita itse. Mikäli jokin varuste on epäsopiva ja jää kaapinperukoille lojumaa, myy se reilulla kirppishinnalla sellaiselle, jolla se tulee käyttöön. Harrastustarvikkeitakin on mahdollista saada kierrätysmateriaalista valmistettuna tai muuten ympäristöä säästäen, kun hiukan etsii. Esimerkiksi koirafrisbee Jawz Deja flew on kierrätysmateriaalista valmistettu.

5. Metsästä tarjouksia ja kolua kirpputoreja
Omilla ruokaostoksilla käydessä kannattaa tsekkailla lihahyllyn tarjouksia. Onko kanasuikale -60%, tai possunpotka puoleen hintaan? Jopa lohta saattaa löytää hyvällä alennuksella, samoin muikkuja. Miksi jättää ruoka kaupan hyllyyn pilaantumaan, kun se menee sieltä roskiin? Nappaa koriin mukaan ja vie kotiin koirille, tai valmista löydöksestä pakastimeen treeninamit. Puhun nyt ihan oikeista kirpputoreista, myös nettikirppiksiltä voi tehdä hyviä löytöjä. Mutta isoilta kirppiksiltä voi löytää vaikka mitä ja ihan pikkuhinnoin, itse olen löytänyt mm. noutokapuloita ja kuljetushäkin. Kirppikseltä saa myös hyvää diy materiaalia, kuten nuhjuisia vaatteita. Onko tullut mieleen tehdä koiralle vaikka peti kirppikseltä löydetystä tyynystä?

Bonus vinkki
Älä osta mitään mitä et todella tarvitse, säästät kukkaroasi ja ympäristöä.

07 tammikuuta 2016

Retkeilyn ABC: Talviretkeilystä ja varusteasioista



Retkeilyn ABC: Perusteita ja retken suunnittelua 7/2015

Talviretkeily

Ei sovi kaikille koirille. Erityishuomioina voisi pitää vaatekerraston lisäämistä, reissuun tujumpaa ruokaa ja enemmän, lämmintä juomaa ja runsaasti vara-pattereita otsalamppuun, kun tulee pimeä. Olen itse menossa viikon kuluttua ensimmäiselle talviretkelleni. Toivon, että olisi hiukan leudompaa keliä, sillä tämä -27 asettaa hiukan uudenlaisia haasteita. Ostin täydennykseksi varusteita itselleni ja varustelistani reissulle (1 yö) tulee olemaan seuraavanlainen

- rinkka
- 2xmakuupussi
- istuinalusta
- retkipatja
- termosmuki
- retkiastiat
- energiapitoista ruokaa ja juomaa
- monikerroksinen vaatetus

Koirille hankin hiljattain reput ja Vilkku pääseekin ensimmäisenä omaansa kokeilemaan. Reput ovat Ruffwearin ja istuvat täydellisesti, eikä ole kyllä moitittavaa. Reput ovat myös melko tilavat ja pidemmänkin ajan sapuskat mahtuvat mukaan. Ruffwearin varusteisiin voit tutustua täällä. Hyvässä maastossa on toki myös mahdollisuus, että koira voi vetää varusteita, mutta Suomen eteläisissä metsissä tämä harvemmin onnistuu. Niin kuin itsekin rinkan kantamista, kannattaa koirienkin treenata repun kantamista pari kolme viikkoa jo ennen kuin varsinaiseen reissuun lähdetään. Mitä pitemmin ehtii harjoitella, sen parempi.



Talvimajoitus onkin toinen juttu, teltta, kota, laavu, lumeen kaivettu peti. Meidän on tarkoitus nukkua ensi viikon minivaelluksella avolaavussa. Sen verran kuitenkin olen aloittelija, että jos pakkanen paukkuu näissä lukemissa, en lähde retkeilemään. Onnistuinhan jo eilen palelluttaa pikkusormeni. Paleltumien hoidosta voi lukea täältä. Tarkoitus on kuitenkin nukkua kahdessa makuupussissa ja selvitä yö ihan lämpimissä tunnelmissa. Koska Vilkku ei ole ulkokoira, olemme ulkoilleet nyt viimeisen kuukauden ajan mahdollisimman paljon. Ja se on tuottanut tulosta, sillä se on alkanut kasvattaa vahvempaa talviturkkia. Siitä huolimatta Vilkku yöpyy talviretkellä fleecehaalarin ja pompan turvin ja ompa sillä mahdollisuus tulla makuupussiinkin, jos haluaa. Mikäli Tuikku tulisi mukaan, nukkuisi se viltin ja avaruuslakanan päällä pomppa päällään. Vanha kunnon ulkokoira.

Koirien kylmänkestosta onkin ollut nyt näillä pakkasilla puhetta ja mielipidettä ääripäästä toiseen. Kukin tuntee varmasti oman koiransa ja missä toinen tarkenee niin yksi palelee ja kolmas läähättää. Ulkokoirasta voi tehdä sisäkoiran, mutta sama ei menekään toisinpäin ihan niin sukkelasti. Muistan, kuinka Tuikku oli aivan tuskastunut, kun talven kovilla pakkasilla otimme sitä sisälle, kun se vielä ulkokoirana oli. Tuolloin se viihtyi paljon paremmin ulkona ja kävi koppiinsa suojaan, jos halusi. Se kasvatti tuuhean ja tiiviin talvikarvan, kun vertasi vaikka Tuikun siskoon joka on sisällä, niin eihän niitä ollut uskoa sisaruksiksi. Nyt sisäkoirana Tuikku on ihan nakupelle. Siis aiempaan verrattuna, ei se palele, mutta ei sitä tuolla karvalla voisi ympärivuorokautisesti ulkona pitää.



Koska en vielä kokemattomana voi tämän enempää talviretkeilystä teitä informoida, niin päätin listata meiltä löytyviä retkeilyvarusteita, jotka olen kokenut hyödyllisiksi. Uusimpina toki nuo reput ja taakanvetovaljaat, mutta tässä muutamia huomioita.

Flexi
Huomattavasti mukavampi kuin mukana raahattava liina. Ottaen huomioon että koira ei kisko.

Valjaat
Meillä on Rukan comfort valjaat, lähinnä oleskelussa päällä ja/tai varmistuskytkennässä.

Ketju
Kun koira ei pysy köydenpätkässä kiinni...

Retkipanta
Talutuspannan lisäksi nylonsolkipanta, jossa nimilaatta ja vilkkuvalo. Retkipanta on koko ajan koiran kaulassa ja niin kireällä, että ei jää mihinkään kiinni.

Palomieshaat
Näitä tarvitaan aina, joka välissä, kaikkeen ja nämä kestävät.

Vielä pitäisi hakea avaruuslakanaa ja onhan meillä toki retkikippo ja ensiapulaukku. Koirien ruokapuolta pohdin myös ja päädyin ottamaan mukaan nappuloiden lisäksi ihraa. Yhdetkään nappulat tuskin ovat riittävän energiapitoisia talviretkelle (enkä yhden retken vuoksi aio maksaa niistä hunajaa), joten lampaanrasva antaa ruualle mukavasti potkua ja lisäenergiaa. Kannattaa huomioida, että koirillekin täytyy kylmässä kelissä juottaa kädenlämpöistä vettä.

Talviretkeilystä tulee jatkoa, kun saan retken toteutettua.

13 joulukuuta 2015

Tuikun kootut


Joku muistanee, että jo parina aiempanakin vuonna olen tehnyt joulukalenteriin näitä "kootut" postauksia. Tuikusta tätä on kyselty iät ja ajat ja ehkä nyt olisi aika julkaistakin se. Kuvia on kaivettu tähän useammalta vuodelta, jotta saatiin vaihtelua.


Tuikun muistilista jouluksi

• vetoa joka asiassa siihen, että et voinut tietää, koska olet ex-ulkokoira
• huolehdi että ruokaa ei mene roskiin
• jotta et saa ruokaasi kylmänä, kannattaa syödä suoraan uunista tai hellalta, varo palovammoja
• paketoi pentu ja lähetä se hyväntekeväisyyteen (jo kolmatta kertaaa kun se pentele tuli aina takaisin)
• toista edellinen, mikäli se taas epäonnistuu
• esitä nauttivasi tonttulakeista, lyhdyistä, kaulureista ja kaikenlaisesta hössötyksestä kameroiden kanssa ihan vain siksi, että siitä saa aina ruokaa


Faktoja

Ylipaino on ylivoimaa, vaikka ylipainoa ei olisikaan
En tunne sanaa epäonnistuminen, teen vain asiat omalla tavallani
En ymmärrä kun toisista koirista valitetaan, että ne eivät irtoa, mulle huudetaan aina että pitää pysyä lähempänä
Ahneena syöttöpossuna ja lehmänhermoilla varustettuna Tuikku on oikeen kiva monitoimimössö

Kuvista ehkä selviää, miten ikävä elämä Tuikulla on, joskin se onneksi suhtautuu kaikkeen aivan yltiöpositiivisesti. Välillä mietin, mitä mielenkirkastusnappulaa se mahtaakaan syödä...

18 marraskuuta 2015

Vähän sekarotuisista

Arvelin tämänkin päivän tulevan joskus, kun olen Hurttahuoneen haasteita selaillut. No nyt se sitten tuli, kun portaalissa sattui olemaa meitä koskeva haaste ja kaikinpuolin mielenkiintoinen. En ole sen kummemmin kysymyksiä aiemmin miettinyt, vaikka niitä minulta silloin tällöin kysytään. Vastaillaan nyt kuitenkin!

1. Mitä rotuja koirassasi on?
Tuikussa on puolet newfoundlandinkoiraa, loput labradorinnoutajaa ja suomenajokoiraa. Vilkussa on 3/4 osaa bordercollieta ja loput australiankelpietä.

2. Miksi valitsit juuri sekarotuisen?
Tuikku oli vähän sattumankauppaa. Edesmenneen koiralle piti saada mikä tahansa toimiva rekku ja vanhempien kriteerien mukaan räätälöin listan jonka perusteella koiraa etsin. Tuikku on ollut kyllä enemmän kuin hintansa väärti, joskaan ei ensimmäiseksi omaksi koiraksi ihan se paras. Vilkku oli tarkkaan harkittu, pitkään odotettu ja etsitty "the koirani kaksi". Vuoden pähkäilin rotuja ja tutustuin eri mahdollisuuksiin, toisen vuoden etsin aktiiivisesti pentuetta ja sopivaa pentua.

3. Kävikö mielessäsi ollenkaan rotukoiran hankinta?
Vilkun kohdalla tutustuin ausseihin ja bortsuihin ja puhdaskin houkutteli jossain kohtaa. Sain kuitenkin riittävästi näyttöä sille, miksi puhdas ei olisi minua varten. Enkä silloisilla etsinnöilläni löytänyt edes kasvattajaa, jonka työtä olisin halunnut tukea. Loppujen lopuksi tarvitsisin puhdasrotuista vain jos haluaisin näytelmöidä tai valioitua agilityssä tai tokossa, tai jos jostain syystä tahtoisin pk-puolelle. Mikään edellä mainituista ei vedä puoleensa pintapuolista mielenkiintoa enempää, joten ei sitä viitsi turhaan hankkia niihin tarkoitettua koiraakaan.

4. Käytätkö ikinä sekarotuisesta koirasta nimitystä "seropi"? Loukkaannutko tästä nimityksestä?
Melkein aina, nopeampi sanoa ja kirjoittaa. Jos joku ihan oikeasti loukkaantuu tuosta, niin mahtaa olla asiat huonosti.

5. Mitä mieltä olet sekarotuisen pennuttamisesta?
Kysymyksen voisi muotoilla, mitä mieltä olet koiran pennuttamisesta. Ihan ok niin kauan kun perusteluissa edes puolet on faktaa ja hommassa on muukin tavoite kuin "jee ihq pentui mun piskillä". Loppujen lopuksi muiden toiminta ei minulle kuulu, joten en jaksa tehdä aiheesta numeroa. 

6. Harrastatko koirasi kanssa jotakin?
Tuikun kanssa rallytokoa, vesipelastusta ja nyt aloittelemme taakanvetoa. Vilkun kanssa tokoa ja frisbeetä ja peko kiinnostaa.

7. Oletko käynyt mätsäreissä, x-rotuisten luokkiin osallistuen?
Juu on tullut käytyä, etenkin Tuikun pentuaikana.

8. Miten varmistuit sekarotuista koiraa ostaessasi, ettet tue pentutehdastoimintaa?
Aikuisten oikeesti siitä ei voi koskaan olla varma, osti sitten minkä tahansa koiran. Ihmiset kun tykkäävät puhua mitä sattuu, tai sitten ovat sopivassa kohtaa puhumatta. Selvitystä parempaan päin auttaa kuitenkin kun googlettaa nimen, puhelinnumeron ja vaikka sähköpostinkin. Kannattaa suhtautua löytämäänsä kriittisesti ja tenttailla moneen kertaan samoja kysymyksiä.

9. Oliko sekarotuinen koirasi suunnitellusta vai vahinkopentueesta?
Tuikku on "muka" vahinkopentueesta, mutta koska Tuikusta on nuorempia ja vanhempia vuosimalleja, on Tuikku lähinnä sellainen välinpitämättömyystuotos. Hinnan puolesta niitä pentueita ei voinut sanoa rahan tekemiseksi. Tuolloin minulla ei ollut tietoa/rahkeita valikoida niin tarkasti pentua. Vilkku on suunnitellusta pentueesta, kun lampuri teetti koirillaan pentueen sitä varten, että saa koulutukseen paimenkoiran.

10. Onko sekarotuinen koirasi FIX-rekisterissä?
Kyllä, kumpikin ovat nykyisin. Toistaiseksi en ole kokenut mitään hyötyä hommasta, mutta ehkä jos joskus kilpaillaan jossain niin sitten.