Pentutreffit ja auringonlasku

Viime viikolla Loimu tapasi ystäväni bordercollie pennun nimeltä Keiko. Pennut löysivät nopeasti saman taajuuden ja Loimu ilahtui kun kerrankin joku ymmärsi kilpajuoksun päälle. Tauotimme pentujen leikkiä hieman ja hienosti kaksikko teki muutakin kuin vain riehui heikkopäisenä. Vaikka Loimu onkin aika ronski leikkikaveri, se vastasi hienosti toisen pennun eleisiin lopettamalla esim. näykkimisen. 

Savu suhtautui uuteen tuttavuuteen kuten yleensä, kohteliaan välinpitämättömästi. Loimun kanssa Savu hieman juoksenteli ja sieti pennun pureskelua, mutta pääasiassa Savu tykkää puuhastella hiekkakuopilla omiaan. Kuvasarjan jälkeen jatkuu kuulumiset mm. Loimun vierailusta Helsingissä 😊

Eilen vierailimme Loimun kanssa Helsingissä Foto Bakery studiolla. Loimusta otettiin kuvia Polar Barks tuotteiden kanssa markkinointia varten. Hieman jännitti kuinka Rakettikettu malttaa selvitä kuvauksista, mutta hienosti! Alun juoksentelun ja kaikkia vasten hyppimisen jälkeen Loimu malttoi hienosti maata pedillä. Eikä vain yhdellä, vaan varsin monella pedillä eri taustoilla. Ihan viimeiset kuvat petien kanssa alkoivat vähän väsyttää Loimua, mutta saatiin kuitenkin edustavat kuvat purkkiin. Vuolukivisiä Routa kuppejakin Loimu pääsi tutkimaan kuvauksia varten.

Kaikkinensa positiivinen kuvauskokemus, enkä maltta odottaa jatkoa Polar Barks kuvioiden kanssa. Uskoisin että lähiaikoina muutama studiokuva saadaan tänne blogiinkin.

Savun kanssa kipaistiin yksi ilta metsään ottamaan kuvia auringonlaskussa. Raakaversiot kuvista olivat varsin potentiaalisia, mutta käsittelytaidoillani ei juhlita. Pystyy kuvista silti vähän fiilistelemään kevättä, kun vihdoin meidän maastoita löytyi ensimmäiset sinivuokotkin.

Kunnon kohotuksen suhteen päätin alkaa juoksemaan Savun kanssa. (Toki Savukin on kunnon kohotuksen ja pienen laihiksen tarpeessa, vaikka ei trimmattuna ole aivan niin ylipainoisen näköinen kuin miltä tunnustelemalla turkin alla tuntui.) Tarkoitukseni on kohottaa omaa kuntoakin ja pyöräillessä pääsen vähän liian helpolla. Tokikaan itse juoksemalla en saa Savua laukkaamaan, mutta ravilenkit ovatkin meille tarpeellisempia. Eilen illalla juostiin metsässä 1,5km, mikä oli rapakuntoiselle allekirjoittaneelle oikein sopiva pätkä. 

Tuo matka meni metsäpoluilla huomattavasti kivuttomammin kuin maantiellä, eikä tarvinnut Savuakaan kahta kertaa pyytää juoksemaan. Savu ei ole mikään huvikseen juoksija, mutta motivoitui ravaamaan polulla ilman mitään kummempia toimia. Loppumatkasta kun olin jo ajatellut kävellä, meidän eteemme pinkaisi rusakko. Savu pinkaisi täyteen juoksuun ja niin minäkin kun olin koiran vyöhön kytkenyt. Tuli varmaan juostua aikuisiän ennätysvauhdit, hyvä kun pystyssä pysyin 😅 Pyytämällä Savu lopulta pysähtyi, mutta kyllä loppumatka kotiin oli aikamoista poukkoilua. Uskoisin että tuonkaltaisen loppupalkan jälkeen Savu juoksee ensi kerralla alusta asti hiukan reippaammin.

Pyrin pääsemään juoksulenkille Savun kanssa kahdesti viikossa, mielellään kolmesti. Tavoitteemme voisi olla vaikka 5km juosten kesän loppuun mennessä. Nähtäväksi jää, päästäänkö tähän 😁

Treenejä ja pentutreffit

Loimu ja Joiku (Tunturiketun Fannar)

Tekemistä on riittänyt niin etten ole blogiin ennättänyt vaikka kaikkea kerrottavaa olisi! Aloitetaan postaus pentukuvilla, kun viikonloppuna Loimu tapasi veljensä Joikun. Voi miten pennuilla olikin vauhtia ja hauskaa. Jälleen huhtikuussa treffataan uudestaan 😊

© Tanya Matthews

Perjantaina tapasin ensi kertaa Tanyan ja koiransa Tofun, Haikun ja Velmun. Somessa on tullut seurattua heitä jo vuosia ja nyt vihdoin nähtiin livenä. Olin ajatellut hyödyntää treenissä jännitystäni, mutta jotenkin tällä ensi tapaamisella ei sitten jännittänytkään vaan pystyin olemaan tosi rento 😅 Savun kanssa tein rallytokon ratatreenin ja flow oli pitkästä aikaa ihan hämmentävän hyvä. Ei haistelua tai haukkumista, ilmeisesti oma mielentilani yhdistettynä kissanruokaan taskussa olivat ratkaiseva tekijä. Harmillisesti videota radasta ei ole, sillä pahvimuki jalustani kuvasi kokonaisuutta vähän kehnosti.

Loimun kanssa teimme hallissa ihan vain hengailua samalla, kun Tanya oli Velmun kanssa ottamassa tilaa haltuun. Loimu tarjosi hienosti häkkiin menemistä ja siellä olemista, vaikka toki välillä oli kurkattava mitä muualla hallissa tapahtuu. Leikkiminen ja sosiaalinen palkkaaminen sujui tosi kivasti ja vähän hyödynsimme myös LAT:ia toisen koirakon bongaamisessa. Hyvä mieli jäi näistä treeneistä ja odotan innolla seuraavia!

© Tanya Matthews

© Tanya Matthews

© Tanya Matthews

Maanantai-iltana meillä oli rallytokon ratatreenit Tamskilla tutulla porukalla. Savulla oli aika kiva draivi päällä. Kokonaisuudessa tykkäsin Savun asenteesta ja ylipäänsä siitä, ettei ympäristö enää hajota suoritustamme. Ohjaamiseni oli hiukan epäselvää ja teimme kylteillä pieniä kompromissiratkaisuja. Treenilistalle menee ohjaamisen selkeyttäminen ja kaikkien tehtävien tehotreeni oikealla puolella. Savu ei aina ihan tiedä mitä siltä pyydetään ja itsekin annan melko usein väärän suullisen käskyn.

Houkutus on ollut kyllä yksi murheenkryyni viime aikoina. Joskus se sujui, eikä epäilyttänyt, mutta sittemmin Savu on kokeissa karannut katsomaan mitä houkutuksessa on. Olen tosin itse kokeissa niin jännittynyt stressipallo, ettei se ole ihmekään, jos koira haluaa ottaa vähän etäisyyttä 😒 Videolta voikin havainnoida, miten itse hidastelen, varmistelen ja epäröin houkutusta lähestyessä - tiedän kyllä että moinen vain heikentää tilannetta, mutta jotenkin oman käyttäytymisen muuttaminen on vaikeaa. Muutamasta mokasta johtuen houkutuksesta on tullut mörkö itsellekin ja ajatustyötä saa todellakin tehdä. Toisella kierroksella oli paremmin ajatus mukana ja olihan houkutuksen suorittamisessa eroa!

Rallytokosta treenilistalle tehoiksi valikoituivat houkutus ja eri tehtävät oikealla puolella. Eikä ole haitaksi selkeyttää eteentulon, ympäri kiertämisen ja puolenvaihtojen vihjeitä. Tähtäimessä ovat loppukevään tai alkukesän kokeet, joten on syytä treenata ajatuksella.

Eilen illalla päästiin mukaan maneesitreeneihin, eikä ollakaan ikinä Savun kanssa maneesissa käyty. Siispä jännittelin ja epäröin koko treenejä ja olin aivan varma että Savu vain nuuskisi maata ja etsisi kakkaa 💩 Ja jälleen sain todeta, miten hölmöjä ajattelen ja syytä olisi luottaa koiraan enemmän!

Savu ei ollut yhtään millään hillumistuulella vaan pienen ympäristötsekkauksen jälkeen se oli mainiossa työmoodissa. Meidän kaikki "ongelmat" kääntyivätkin ihan päinvastaisiksi ja Savu leikki muista huolimatta tosi reippaasti ja itsekin sähläsin yllättävän vähän. Vaikka Savun kanssa kerran vähän törmättiin ja yksi kiertotehtävä epäonnistui maassa lojuvien hanskojeni takia, se ei turhautunut niin pahasti kuin aiemmin. Ruutu, merkin kierto, luoksari ja seuraamispätkän menivät oikeastaan tosi hyvin ja tuntuivat hyviltä. Tekniikkaa ja varmuutta saa totta kai hioa vaikka hautaan asti, mutta vitsi että me oltiinkin hyviä!

Ohjaaja ottaa nyt itseään niskasta kiinni, suunnittelee treenit tason mukaan ja luottaa koiraan. Ja se mitä ei vielä osata, opetellaan ja osataan ensi vuonna.

Pentujen pihaleikit

Loimulla kävi eilenaamuna leikkikaveri pitkästä aikaa, kun saatiin belgipentu Turpo kylään. Kuvat puhukoon puolestaan, mutta kaksikolla oli tosi hyvät ja sujuvat leikit. Uni maittoi tunnin rallittamisen jälkeen .

Sisko ja sen veli

Eilen treffasimme Loimun veljen Joikun Pikku-Ahvenistolla ja yhteislenkki ansaitsee ihan oman palstatilansa. Olen käynyt paikan päällä joskus, mutta nyt ajoin auton väärään päätyyn reittiä, vähän haahuilin ja lopulta alkuperäisestä suunnitelmasta huolimatta Savukin tuli lenkille mukaan, mutta selvittiin 😂 Olin aikeissa jättää Savun autoon odottamaan (se oli mukana koska olimme menossa lenkin jälkeen tokovalkkuun), mutta parkkipaikka olikin niin ruuhkaisa etten raaskinut jättää Savua sinne ihmettelemään. Niinpä Savu lenkkeili hihnassa pentujen viilettäessä vapaana. Autolta ensimmäiset 500m olivat haukkumista ja ympäriinsä sinkoilua kun en pystynyt keskittymään kahteen koiraan samaan aikaan - eikä Savu ole vielä tänä talvena nähnyt hiihtäjiä, jotka Loimukin tapasi vasta ekan kerran.

Lenkki alkoi väljemmillä poluilla sujua mukavammassa ja hiukan hiljaisemmassa tunnelmassa. Loimu vaikutti tunnistaneen velipoikansa samantien, niin erilailla rennosti ja innokkaasti haastoi heti leikkimään. Leikit sujuivatkin pennuilla tosi hyvin, vaikka Savu aina ohimennen vähän päsmäröi sääntöpoliisina. Vaan hyvin Savukin lopulta viihtyi lenkillä, vaikka joutuikin katselemaan riekkuvia pentuja vain hihnassa.

Tavoitteena olisi tavata pentujen kanssa kuukausittain, josko Loimusta ja Joikusta tulisi oikein ystävät. Nyt pennut tapasivat ensimmäistä kertaa sitten pentulaatikon ja väittäisin yhteisleikin olleen vallan saumatonta. Alla lisää kuvia vauhtiviikareista.

Leikkirallia jäällä

Perjantaina lähdettiin treffaamaan kaveria ja koiraansa Tampereen jäille. Kotona lähtiessä paistoi aurinko, joten nappasin kamerankin mukaan. Perillä taivas oli kuitenkin melkoisen musta ja pilvet riippuivat raskaina järven päälle. Ajoittain kävi aikamoinen tuulikin, mutta meidän lenkin aikana ei sentään satanut mitään. Luvattua myrskyä oli kyllä ilmassa.

Loimu innostui (yllätys) uudesta koirakaverista samantien ja olisi halunnut samantien leikkiä. Loton leikkityyli olikin Loimulle sopiva kilpajuoksu, siten Loimu ei päässyt jatkuvasti napsimaan kaverin turkkia. Pentu päästikin jaloistaan niin paljon kuin pystyi ja on Loimu kyllä nopea! Vaan ei se nyt sentään ihan bordercollien perässä pysynyt, mutta yritys oli kyllä hyvä.

Savukin intoutui tuulessa juoksemaan ja leikkimään. Loppulenkistä kun Loimu alkoi jo väsähtää, Savu vasta lämpeni Lotolle ja kaksikko sai oikein hyvät leikit aikaiseksi. Savu on vähän hitaasti lämpiävä ja muutenkin leikkii vain harvojen koirien kanssa, mutta kun palikat osuvat kohdilleen se tykkää leikkiä.

Ehdittiin jäältä pois sopivasti ennen pimeää ja muita ulkoilijoita. Saatiin olla tunti ihan keskenämme, sen jälkeen jäälle alkoi lipua muita koiranulkoiluttajia. Harmillisesti meidän lähimmän järven jäällä on lunta niin tolkuttomasti, ettei siellä pääse kulkemaan. Täytynee käydä katselemassa muita lähempiä järviä, josko tuuli olisi piakkoin puhaltanut myrskyn mukana tulleet lumet pois.