Viime viikolla Loimu tapasi ystäväni bordercollie pennun nimeltä Keiko. Pennut löysivät nopeasti saman taajuuden ja Loimu ilahtui kun kerrankin joku ymmärsi kilpajuoksun päälle. Tauotimme pentujen leikkiä hieman ja hienosti kaksikko teki muutakin kuin vain riehui heikkopäisenä. Vaikka Loimu onkin aika ronski leikkikaveri, se vastasi hienosti toisen pennun eleisiin lopettamalla esim. näykkimisen.
Savu suhtautui uuteen tuttavuuteen kuten yleensä, kohteliaan välinpitämättömästi. Loimun kanssa Savu hieman juoksenteli ja sieti pennun pureskelua, mutta pääasiassa Savu tykkää puuhastella hiekkakuopilla omiaan. Kuvasarjan jälkeen jatkuu kuulumiset mm. Loimun vierailusta Helsingissä 😊
Eilen vierailimme Loimun kanssa Helsingissä Foto Bakery studiolla. Loimusta otettiin kuvia Polar Barks tuotteiden kanssa markkinointia varten. Hieman jännitti kuinka Rakettikettu malttaa selvitä kuvauksista, mutta hienosti! Alun juoksentelun ja kaikkia vasten hyppimisen jälkeen Loimu malttoi hienosti maata pedillä. Eikä vain yhdellä, vaan varsin monella pedillä eri taustoilla. Ihan viimeiset kuvat petien kanssa alkoivat vähän väsyttää Loimua, mutta saatiin kuitenkin edustavat kuvat purkkiin. Vuolukivisiä Routa kuppejakin Loimu pääsi tutkimaan kuvauksia varten.
Kaikkinensa positiivinen kuvauskokemus, enkä maltta odottaa jatkoa Polar Barks kuvioiden kanssa. Uskoisin että lähiaikoina muutama studiokuva saadaan tänne blogiinkin.
Savun kanssa kipaistiin yksi ilta metsään ottamaan kuvia auringonlaskussa. Raakaversiot kuvista olivat varsin potentiaalisia, mutta käsittelytaidoillani ei juhlita. Pystyy kuvista silti vähän fiilistelemään kevättä, kun vihdoin meidän maastoita löytyi ensimmäiset sinivuokotkin.
Kunnon kohotuksen suhteen päätin alkaa juoksemaan Savun kanssa. (Toki Savukin on kunnon kohotuksen ja pienen laihiksen tarpeessa, vaikka ei trimmattuna ole aivan niin ylipainoisen näköinen kuin miltä tunnustelemalla turkin alla tuntui.) Tarkoitukseni on kohottaa omaa kuntoakin ja pyöräillessä pääsen vähän liian helpolla. Tokikaan itse juoksemalla en saa Savua laukkaamaan, mutta ravilenkit ovatkin meille tarpeellisempia. Eilen illalla juostiin metsässä 1,5km, mikä oli rapakuntoiselle allekirjoittaneelle oikein sopiva pätkä.
Tuo matka meni metsäpoluilla huomattavasti kivuttomammin kuin maantiellä, eikä tarvinnut Savuakaan kahta kertaa pyytää juoksemaan. Savu ei ole mikään huvikseen juoksija, mutta motivoitui ravaamaan polulla ilman mitään kummempia toimia. Loppumatkasta kun olin jo ajatellut kävellä, meidän eteemme pinkaisi rusakko. Savu pinkaisi täyteen juoksuun ja niin minäkin kun olin koiran vyöhön kytkenyt. Tuli varmaan juostua aikuisiän ennätysvauhdit, hyvä kun pystyssä pysyin 😅 Pyytämällä Savu lopulta pysähtyi, mutta kyllä loppumatka kotiin oli aikamoista poukkoilua. Uskoisin että tuonkaltaisen loppupalkan jälkeen Savu juoksee ensi kerralla alusta asti hiukan reippaammin.
Pyrin pääsemään juoksulenkille Savun kanssa kahdesti viikossa, mielellään kolmesti. Tavoitteemme voisi olla vaikka 5km juosten kesän loppuun mennessä. Nähtäväksi jää, päästäänkö tähän 😁
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)