Loimun oivallustokot

© Essi Vuorenmaa

Viime viikon ohjatut treenit jouduimme jättämään väliin, mutta kävimme omatoimisesti Canisportilla Essin ja Kidan kanssa. Loimu teki hiukan ruutua ja muutoin harjoitteli yleistä olemista toisen koiran läsnäollessa. Kaikkinensa treenit menivät tosi kivasti Loimulle uusien tuttujen kanssa, eikä se häiriintynyt oman pikkuväen juoksuleikeistä lainkaan.

Treenivuoron jälkeen suuntasimme Birgitanpolulle ulkoilemaan. Loimu ja australianpaimenkoira Kida tapasivat ensimmäistä kertaa ja paimenilla synkkasi miltei samantien. Molemmista oli nastaa että toinenkin kaveri ymmärsi juoksuleikkien päälle. 

Kiva oli nähdä vanhoja tuttuja ja toivottavasti syksyllä ehditään yhdessä treenaamaan taas useammin. Postauksen treenikuvat ovatkin Essin käsialaa. Varsin hyviä kuvia kuvittamaan mättöpostausta Loimun treeneistä.

Loimun kanssa yhteinen kupla on aiheuttanut hieman harmaita hiuksia. Kontrasti koirieni vilkkaudessa ja vauhdissa on valtava ja kun edellisestä vilkkaasta koirasta on jo vuosia aikaa, olen ollut vähän hidas ja kömpelö Loimun kanssa. Kotona sisällä ja pihassa treenihetki sujuu ja Loimu ei arkisista häiriöistämme (esim. lapset ja Savu muissa touhuissa) häiriinny. Mutta kun lähdemme kodin ulkopuolelle kentälle tai halliin, Loimu uppoutuu omiin juttuihinsa.

Kodin ulkopuolella harjoitukset sujuvat yleensä hihnassa hyvin, eikä Loimu kesken treenin häiriinny kohtuuttomasti muista. Tämä on luonut itselleni pienen harhan taidoistamme, jonka johdosta Loimu onkin pari kertaa päässyt karkaamaan toisen koiran luo. Loimu kyllä tietää kun se on kytkettynä, eikä se tällöin erityisemmin pyri muiden luo kesken tekemisen. Mutta kun se tajuaa olevansa irti ja voivansa ottaa paikat haltuun kuten haluaa, se todella säntäilee ympäriinsä ilakoiden.

Jokunen uusi vippaskonsti ja neuvo ei olisi lainkaan pahitteeksi. Siispä ilmoitin meidät Canisportilla pidettävään Control unleashed koulutuspäivään, jossa kouluttaa Saara Uljas. Virhearvioista oppineena Loimu on treenannut muiden aikana pääasiassa hihnassa ja olen muutoinkin välttänyt tilanteita joissa se saattaa lipsahtaa tekemään aivan muuta, kuin pitäisi. Uusi haluttu toiminto on helpompi kouluttaa tilalle, kun ei toivottu osuus ei ehdi vahvistua ihan hulluksi 😁

© Essi Vuorenmaa

Eilen olimme Loimun kanssa ainoat paikalla tokoykköskurssilla ja niinpä me saatiinkin ikään kuin yksäri. Kysyin neuvoa juurikin näihin häiriöasioihin ja Loimun irti päästämiseen ja irti olemiseen. Palasimme perusasioiden äärelle kuplamallin pariin suunnittelemaan, miten saisimme mahdollistettua 100% onnistumiset treeneissä.

Aluksi tein Loimun kanssa ihan vain naminheittelypeliä. Kontaktin ottamisesta heitin Loimulle namin ja heti kun se nielaisi juoksin karkuun, jolloin Loimu tietysti pinkaisi perään ottamaan uudestaan kontaktin josta seurasi nami. Kun olimme siinä aikamme juosseet ees taas ja aloin jutella kouluttajan kanssa, Loimu meni itse makaamaan eteeni 😍 Se ei poukkoillut hihnassa tai kierinyt, eikä ollut kiinnostunut ympäristöstä vaan odotti ihan täydellisessä mielentilassa mitä seuraavaksi tehtäisiin. Ja kuplamalliharjoitukseenhan me siirryttiin.

Loimun kuplamalli meni rungoltaan niin että pentu tauolta palkalle - tehtävä - palkka- tauko. Tehtävästä sai palkkion (keskityimme Loimun fokukseen muiden temppujen sijaan) ja palkkiolta saatoimme jatkaa toiselle palkkiolle. Esimerkiksi sosiaalisen palkan jälkeen seurasi nami tai lelu, tai namin jälkeen tehtiin siirtymä sosiaalisen palkan kanssa. Loimuhan on harjoitellut näitä hallilla ihan pikkupentuna ja se selvästi muisti silloin oppimansa!

© Essi Vuorenmaa

Alla olevalta videolta voit saada paremmin treenistämme kiinni ja tehdä omat havaintosi. Videon lopussa on pari noutokapulan heittoa joissa kömmähtelin itse oikein huolella, mutta ei mitään maata mullistavaa onneksi. Eilinen treeni oli varsinainen hyvän mielen treeni ja tuli kyllä tarpeeseen. Taas on uskoa ja luottoa sekä itseen että pentuun, että kyllä meistä vielä jotakin tulee! Ja kunhan vielä tutustutaan toisiimme paremmin ja saadaan videon flow ja fokus yleistettyä kaikkeen, ei meitä pysäytä mikään.

Aiempaan verraten omakin toiminta Loimun kanssa on kehittynyt. Halusin nopean, vilkkaan ja räiskyvän koiran, jollaisen sain. Loimu vain reagoi nopeasti kaikkeen siihenkin mihin ei tarvitsisi ja niinpä se on tilaisuuden sattuessa juoksemassa ihan muissa seikkailuissa perusasennon sijaan. Järjestelmällisyys ei ole vahvuuteni, mutta Loimun kanssa tässäkin saa kehittyä. Loimun treenituokio on suunniteltava pilkun tarkasti etukäteen, jotta tyhjiä tai "mitäs nyt pitikään tehdä" hetkiä ei synny. Jatkamme myös sitoutumisharjoituksia muuten.

Olen kiinnittänyt myös huomiota Loimun palkkaamisasioihin. Niin tympeä kuin onkin myöntää, osa treeneistämme on varmasti ollut Loimun silmään ihan aidosti tylsiä. Se rakastaa juosta, se haluaa juosta ja se ei malta olla juoksematta. Loimu myös syttyy leikkimiselle ihan satasella, joten ehdottomasti vauhtia (myös ruokapalkan kanssa) ja leikkiä kannattaa hyödyntää palkatessa.

Lelulla palkkaamisessa pidin hieman taukoa kun tuntui että Loimu tosi herkästi kilahti tai jotenkin muuten hämmentyi ja puri lelun sijaan minua jalkaan. Vaikka Loimu on pieni, niin kun se kaikella islantilaisen voimalla tikkaa kiinni, niin se tekee sen täysillä - niinku kaiken muunkin. Muuten Loimu ei näyki lainkaan, eikä se treeneissäkään pure ilman syytä. En ole reagoinut itse puremiseen mitenkään, vaan purkanut puremista edeltäviä tapahtumia.

Nykyisellään Loimu vastaa sosiaaliseen palkkaan hyvin ja tietää että siitä seuraa useimmiten viive leluun. Se ei myöskään enää odota lelua niin satamiljoona lasissa vaan myös ruoka on sille mielekäs palkkio. Voisi kuvailla simppelisti niin, että kun Loimu tietää mitä sen pitää tehdä ja mitä siitä seuraa, se työskentelee täysiä ilman ääntä ja ketään purematta. Aivan kympin koira 💛

P.S. Savu kävi viime viikolla osteopaatilla ja oli oikein hyvässä kunnossa. Osteopaatin vuoksi Savu ei ollut kimppatreeneissä mukana. Eilisessä tokovalkussaan oli totta kai ja meidän kehätreenit menivät tosi kivasti. Raportoin Savun tokokuulumisia paremmin ensi viikon kokeen jälkeen.

Metsäkasteen issikkatapaaminen

Lauantaina olikin kiva päivä, suuntasimme Loimun kanssa Metsäkasteen kenneliin. Paikalla oli hyvä määrä issikoita, joista valitettavasti kaikista ei ole kuvia. Keli oli melko kasteinen tosiaan, välillä tuli ihan kaatamalla vettä joten märkää oli. Onneksi aidattu alue oli nurmea eikä kuraa, kun koirat siellä rallittivat 😂

Oli kiva tutustua uusiin ihmisiin vaikka kauheasti en ehtinyt monenkaan kanssa jutella. Kuitenkin muutama issikoiden Facebook ryhmästä tuttu koira tuli nyt nähtyä livenä. En tosin enää muista koirienkaan nimiä, joten tämä postaus on nyt täynnä kuvia ilman enempää infoa.

Loimu otti aidatusta pihasta ilon irti ja parhaaksi juoksukaveriksi valikoitui smoolanninajokoira Bitti. Kaksikkoa ei sade haitannut, vaan leikit mätsäsivät tosi hyvin yhteen. Jos Loimu on terve ja kaikki menee hyvin, Loimu tekee pentueen Metsäkasteen kennelissä. Sen kannalta onkin kiva, että Loimu ja Bitti tulivat erinomaisesti juttuun ja toivottavasti ehditään vielä tapailla useammankin kerran. 

Kamera harmillisesti hajosi reissun jälkeen. Yli kymmenen vuotta vanha runko palveli kyllä pitkään ja onhan se ollut vain ajan kysymys koska kosahtaa. Uusi runko on nyt tilattu, vaan saapa nähdä ehtiikö se juhannukseksi. Hetken pohdin olisinko vähän kauemmin ilman kameraa, mutta kyllä kesä on kuvaamisen kulta-aikaa, joten ei. Toivottavasti seuraavan kameranvaihdon yhteydessä olen kaukaa viisas ja säästän hankintaan etukäteen 😆

Retkelle Hevonkuuseen

Tässä kootusti kuvia retkiltämme Hevonkuuseen, ilman kaupallista yhteistyötä. Hevonkuusessa on nyt kahdesti nautittu nuotioeväitä, sekä perheretken lisäksi tavattu koirakavereita. Kuvien alta löytyy upotettu video, jonka kokosin yhdeltä retkeltämme. Kuten kuvista ja videolta voi havaita, Hevonkuusessa ollaan kesäsäiden armoilla 😂

Kuvia koirien leikeistä

Loimu, Savu, Auri, Rana ja Kuura 
© Hanna Vorne

© Hanna Vorne

Toukokuun aikana säät ovat suosineet harrastelijakuvaajaa ja ylipäänsä motivaatio niin koirien kuin lasten valokuvaamisessa on ollut huipussaan. Kuvia siis riittää, kamera on pitänyt ihan tarkoituksella jättää välillä kotiinkin jotta aivan päivittäin pelkkiä lenkkikuvia ei olisi tuhansia - huvinsa kullakin 😂

Yhtenä arki-iltana ennätettiin mukaviin lenkkimaastoihin, joissa nyt toista vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti ollaan kaverin kanssa lenkkeilty. Ensimmäiset lenkit taisin tehdä tuolla niin että työnsin molempia lapsia rattaissa, mutta nythän he eivät tohdi pysyä aloillaan missään laitteissa. Niinpä lenkistä ei vipinää puuttunut, kun toiminnan tahdista vastasivat vikkeläjalkaiset Papu ja Pipa, sekä viisi koiraa.

Savulle lenkikaverimme ovat tuttuja ihan junnusta asti, mutta Loimulle tämä lenkki tällä porukalla oli toinen. Ja ihan samanlailla meni kuin ensimmäisellä kerralla; Loimu vain sinkoaa rakettina ympäriinsä ja tervehtii kaikki. Pääasiassa Loimu haluaa juosta yksin tai kilpaa, mutta ei se käytä mitään harkintaa vaikkapa sen suhteen kannattaako suursnautseria taklata vai ei. No isompi koira nyt ei pienen issikan taklaamisesta minnekään heilahda ja onnea on että meidän lenkkikaverit on varsin kärsivillisiä 😅

Miltei parin tunnin rallattamisen jälkeen alkoi askel hidastua niin koirilla kuin lapsillakin. Vaan onhan Loimu kerrassaan hauska, kun juoksee virne naamallaan. Savun tuli lenkillä ihan tolkuttoman kuuma, vaikka se ei aivan hullunlailla juossutkaan. Vielä ei ole ollut edes hellettä, mutta aurinko ja vähänkään lämpimämpi keli ottavat porokoiranpuolikkaalla oudokseltaan vähän koville. Toivomme lämmintä kesää jotta uimaan pääsee, mutta helteitä ihan minimaalisen vähän kiitos 😁

Alla kuvia kimppalenkiltä.

41h seikkailua

Oikealta sukuun kuulumaton Loimu, Savun täti Cicaro, emä Caramel, Savu itse, tätipuoli Aurora, mummo Sani ja sisko Cismet - Loimu kaikista pienin ja nuorin 6kk ja Sani mummo jo 14v

Yllä kuvassa lueteltuna Savun sukulaiset ja Loimu, koko reissun kohokohta 💙

Odotettu toukokuinen viikonloppu saapui ja lauantai aamuna lähdin koirien kanssa matkaan jo ennen kuutta aamulla. Ei meillä mikään kiire ollut, mutta kun on seikkailunhaluinen aamuvirkku, niin mitä sitä lähtöä vetkuttelemaan. Parin pysähdyksen taktiikalla saavuimme hyvissä ajoin Kuopioon annettuun osoitteeseen ihmettelemään, mihin oltiin saavuttu. Meillä oli siis lauantaina Ilomme tiimiläisten muutaman tunnin kestävä miitti Koirakeskus Metkassa. Ennätin rauhassa lenkittää koiria, ennen kuin muut saapuivat paikalle.

© Suvi Halonen

© Suvi Halonen

© Suvi Halonen

Kun kaikki löysivät perille, tiimipäivä lähti käyntiin omilla esittelyillä (ei oo yhtään mun vahvuus ja sillisalaatiksi meni taas) jonka jälkeen Laura Sutinen ohjasi meille hyppytekniikkaa. Itsehän en hyppytekniikasta mitään ennalta tiedä, kun aiheesta ei liikaa jos juuri yhtään tokon tai rallytokon parissa puhuta. Hyppytekniikasta ei tiennyt mitään myöskään Savu, joka vain asetteli tassujaan riman päälle. Saatiin hyviä havaintoja ja ohjeita jatkoon Savun notkon selän suhteen.

Iltapäivän jumppaan ajatelin ottavani Loimun mukaan, mutta se oli kaikesta hengaamisesta jo aivan yliväsynyt. Vein sen kentän laidalle toisen ihmisen haltuun, mutta se olikin vikatikki se. Loimulla meni vähän kuppi nurin kun Savu pääsi kentälle, joten lopulta vein pennun sitten kuitenkin autoon - ja sinnehän se kaiken ihmetttelyn jälkeen nukahti. Joku ajattelumoka itseltä ja menköön jännityksen tai ajantajun kadottamisen piikkiin, kun Loimun väsähtäminen jäi jotenkin ajoissa huomaamatta 😁

Tiimipäivän jälkeen suuntasin koirien kanssa hotellille hakemaan avaimen huoneeseemme. Näin kolmannen kerran kohteessa yöpyessä, voin lämpimästi suositella Hotelli Iso-Valkeista Kuopiosta. Jälleen todella ystävällinen palvelu. Hetken levon jälkeen päädyimme lähtemään lenkille. Katsomani reitti piti olla rauhallinen, mutta niin me vaan päädyttiin kuitenkin vähän turhan cityyn ympäristöön. Savun ja Loimun hihnalenkit ei vielä muutenkaan pelkkää herkkua, joten aivohiki tuli kaikille. Ohitukset kokonaisuutena me hyvin molemmilla ottaen huomioon päivän muun sisällön. 

Yksi vähän kurja ohitus sattui kun oli juuri tsekannut ettei ketään ole missään ja aloin selaamaan kännykästä karttaa, jotta voisin tarkistaa kulkevani oikeaan suuntaan. Muutama pyöräilijä pyyhälsi ääneti kohdalle ja koirillahan kilahti ihan totaalisesti - hyppivät ja haukkuivat. Säpsähdin itsekin, harmitti ja hävetti niin että huusin perään anteeksi, vaikkakin olisin väistänyt ja ottanut koirista paremman otteen jos olisin havainnut pyöräilijät. Jos tätä tekstiä nyt lukee joku koiranvihaaja (tiedän toki että koirat ovat minun vastuullani ja onneksi tällä erää säikähdystä kummempaa ei sattunut), niin voisin minä yhtä hyvin olla liikenteessä kahden pikkulapsen kanssa, jotka ovat potentiaalisia polkupyörän alle kävelijöitä. Useasta kymmenestä pyöräilijästä vain yksi soitti kelloa (ja tätä pyöräilijää koirat eivät edes huomanneet kun ehdittiin vähän sivuun) ja muutoin kuljinkin lenkin koko ajan olkani yli vilkuillen.

Lenkki ei ollutkaan varsinaisesti palauttava, mutta saatiinpa pitkän istumisen päälle käveltyä hiukan. Kun pääsimme hotellille, koirat painelivat hyvillä mielin suoraan nukkumaan. Seuraavan aamuna sää oli muuttunut sateiseksi ja jouduin perumaan osan suunnittelemistani menoista - kaikkea olin kyllä pakannut mukaan, mutta en sadevaatteita tai edes saappaita. Huilailtiin aamu huoneessa ja sitten jatkoimme matkaa auton tankkaamisen jälkeen kohti Tervoa - ennalta tarkistin että saan lainaksi saappaat 😂 Savu on käynyt Tervossa mökkeilemässä viimeksi aivan junnuna, joten olikin jo korkea aika suunnata sinne!

Reissun kohokohtaan sattui tietysti kaatosade ja raekuuro, mutta se ei meitä tai koiria liiaksi haitannut. Savu riemastui ja muuttui aivan villiksi kun tajusi missä ollaan ja tunnisti kasvattajansa. Paikalla oli Savun emän ja tädin lisäksi myös tätipuoli Aurora, jota Savu ei ollut ennen tavannut. Myöhemmin pihaan saapuivat Savun sisko Cismet ja mummo Sani. Loimuahan ei ollut vielä tavannut kukaan, mutta niin vain islantilainen huligaani otettiin hyvin vastaan. Kaikki seitsemän koiraa tulivat toimeen kuin olisivat aina tunteneet toisensa. Hienoja ovat Savun sukulaiset 😍

Seuraavaksi valtava kuvaspämmi.

Kävimme koko lauman kanssa lenkillä samoissa maastoissa kuin viisi vuotta aiemmin - tosin silloin viimeksi oli helle ja auringonpaiste. Keskellä ei mitään koirat saivat olla aivan koiria. Savu joka on rauhallinen viilipytty, juoksi ympäriinsä leikkimässä aivan reikäpäisenä. Loimu tervehti tasapuolisesti kaikkia ja juoksi minkä pienistä jaloistaan pääsi. Aivan jokainen koira oli lenkin päälle väsynyt; olivat saaneet juosta ja haukkua sydämensä kyllyydestä. Haukkuminen ottaa välillä vähän korviin, mutta kyllä onnellisia koiria on kiva katsella 😊

Kiitos Leenalle jälleen vieraanvaraisuudesta 💗 Kiva oli pitkästä aikaa nähdä ja lyhyenkin Paimenlauma visiitin takia kannattaa lähteä reissuun! 

Koska aikatauluni oli vielä kotimatkalle lähtiessä väljä, poikkesimme kotimatkalla Jyväskylässä lyhyelle iltalenkille. Ja tietysti hyvässä seurassa islanninlammaskoira Iivon ja isäntäväkensä kanssa. Kaikki koirat olivat aika väsyneitä, joten lenkin teema oli lähinnä hengailu 😁 Toivottavasti ehditään treffata joskus uudestaan oikein ajan kanssa!

Kotimatka jatkui Jyväskylästä kotiin kahden pysähdyksen taktiikalla. Ihailin kaunista, aivan punaiseksi taivaan värjännyttä auringolaskua. Kun vihdoin pääsimme p-paikalle, kuvaamisen estikin hirviaita jossa ei ollut yhden yhtä aukkoa p-paikan lähettyvillä. Toisen kerran pysähdyttiin täysikuun houkuttelemina. Vaan kun pääsin kuvausasemiin, kuu katosi pilven taa 😂 Ei sitten auttanut muu kuin jättää auringonlasku- ja kuutamokuvat hamaan tulevaisuuteen ja jatkaa matkaa kotiin. Perillä pääsimme hiukan ennen puolta yöytä, eli sovitusti sunnuntain puolella.

© Tytti Tyrväinen

Vaikka rennoista suunnitelmistani osa meni ihan myttyyn ja tuli pari muuttujaa, oli reissu silti just sitä mitä piti. Eipä ne ole aiemmatkaan seikkailut pariin kommellukseen kaatuneet, vaan päinvastoin, seikkailunhaluiselle tekee hyvää seikkailla spontaanisti ja vaihdella suunnitelmia lennosta. Oonpahan  tehnyt kaikkea mistä tykkään hyvin tehokkaasti 41h ajan. Aivan täydellinen miniloma minulle ja taas on kiva palata omaan arkeen toisenlaisiin seikkailuihin 😊

Koirille onkin tiedossa iisimpi viikko, jotta palautuvat reissusta. Käytännössä koko maanantain koirat ovat ulkona käymisiä lukuunottamatta vain nukkuneet. Savulle reissaaminen on jo tuttua peruskauraa, mutta Loimulle tämä oli eka reissu. Ja hienosti se suoriutui! Kyllä tulee hieno reissukaveri Loimustakin, kun saadaan kaikkia taitoja hiukan hiottua 💛