Räntää treenirintamalla

Kuten varmasti koko maassa, meilläkin on ollut ihan kamala kevätkeli, räntää ja loskaa, märkää ja kylmää. Odotin jo niin innolla että kentät kuivuvat ja pääsee treenaamaan. Kaiken masistelun päälle tulee nyt jo kolmatta päivää taivaan täydeltä räntää. Videoillakin näkyy melkoisia kelivaihteluja, mutta jotain pientä oli treenattava silti.

Anonyymille kiitos kirjavinkistä, lainaan sen pikimmiten ja ymmärrän koiriani ehkä paremmin!

Lounan treeni täsmentyi itseluottamuksen nostoon ja hauskanpitoon. Yritin keskittyä omaan toimintaani, mutta jo eilisestä videosta huomaan, että palkkaamisessa olisi parantamisen varaa.

Palkkasignaalit, joita lelu-nami vaihdossa harjoittelin, ovat hieman edenneet. Louna ei enää namia ottaessaan lohmase käsiä niin pahasti ja se myös irrottaa lelusta. Huikatessani jes, lelu passivoituu ja aiempaan verraten Louna siirtyy nopeasti namipalkalle. Kun tulee oke, namit menevät pois tarjolta ja lelu aktivoituu. Olin positiivisesti yllättynyt, miten kivasti Louna lähti leikkimään. Välillä se on haihtunut vaan hommista tai väistää minua leikkiessä. Nyt vältin suoraa katsekontaktia, mutta keskityin muuten leikkimään. Leikin merkitystä olen myös vahvistanut ruualla.

Kontaktiharjoitukset vähän hukkuvat videon muun sisällön sekaan ja klippi oli lyhyt. Siitä huolimatta otin askelta sinne tänne ja palkkasin ihan siitä, että Louna oli hommassa mukana. Videolta kiinnitin huomiota, että voisin palkata koiran viereeni, ei niin, että ojennan palkan sille. Palkan suunta vaikuttaisi aika nopeasti toiminnon etenemiseen.

Temppuilut ovat hyvän päivän iloisia puuhia. On ollut kiva huomata, miten Lounan motoriikka on kehittynyt ja miten hauskaa siitä on tehdä temppuja. Välillä se oikein hämmentyy saadessaan lelun tai ruokaa siitä, että hyppii pyydettäessä. Nauttii jo tekemisestä. Selkään hyppääminen opittiin viikonloppuna, nyt harkattiin tuollaista kylki/reisi akselille osuvaa neljää tassua. Varmaan tuolle kömpelölle pomppuharjoitukselle on ihan nimikin. Pyöriminen on myös sujuvampaa kuin ennen ja pikkuhiljaa käsiavun saakin ottaa vallan pois. Istu ja maahan on myös uudelleen opetettu, vaihdot eivät ole näteimmät ja käytän häiritsevää käsiapua vielä toisinaan. Louna on nyt kuitenkin oppinut käskyn nätimmällä äänensävyllä, kuin millä se ne aiemmin osasi.

Kokonaisuudessaan Lounan kanssa tekemisestä jäi hyvä fiilis. Nyt vain lisää täsmätreeniä tekemään ja temppujen avulla suhdetta kehittämään. Savu sen sijaan tuntuukin etenevän niin lujaa, etten itse pysy perässä. Lisää vain haastetta ja uutta asiaa, jotta etenisi.

Seuraaminen on kehittynyt oikeaan suuntaan, vaikkakin perä vielä leviää. Homma on kuitenkin napakampaa ja Savu on paremmin kartalla tekemisestä. Takapään käyttöön käännöksissä olen tyytyväinen, kunhan vain antaisin koiran ehtiä aina mukaan.

Merkin kierto on mennyt huisisti eteenpäin. Olen alkanut saamaan esiin ensimmäisiä merkille juoksujakin, pitkäänhän Savu vain ravasi merkille. Videolla häiriöitä ei näy, mutta illalla junnu bongasi merkin kaikkien namikippojen ja lelujen seasta ja treenikaveri makasi tötsän takana vielä maasta. Mainiosti minimies vain hoiti hommansa ja kiersi merkin.

Pysähdyksissä pitäisi ehdottomasti edetä. Edelleen junnataan tuossa että kun itse pysähdyn, Savu pysähtyy ja seisahduksesta palkka.

Paikalla olemista olen vahvistanut, sillä Savu lähtee todella herkästi seuraamaan liikettä. Palkkaan sitä samalla, kun liikutan tai heiluttelen omaa jalkaani. Lähden pois myös aina oikean puoleisella jalalla, sillä vasurilla lähden yleensä seuruuttamaan. Työsarkaa riittää.

Kaukot etenevät pikkuhiljaa. Olen tehnyt asentoja nyt erikseen ja istumiseen olen alkanut liittää käskyä, sillä se on vahvin. Erikseen joka asentoa olen tehnyt siksi, että muutamasta vaihtotreenistä Savu alkoi jo ennakoida ja viikonlopun mätsäreissä oli kovin innokas istuskelija.

Parempia treenikelejä odotellessa. Voi kun olisi etukäteisviisaana ottanut hallivuoron kuukaudeksi...

Frendejä, kehäilyä ja sirkustemppuja

Lauantaina saatiin uusia leikkikavereita. Ollaan Iidan kanssa nähty pari kertaa sattumalta mätsäreissä edellisten koirieni aikana. Nyt osuttiin samaan aikaan jälleen mätsäreihin ja tämän jälkeen vaihdeltiin viestiä. Iida ajeli porukoilleni ja lähdettiin siitä metsään. Louna pöhisi ja kiukkuili pihassa. On se tarkkaa mihin päästää vieraita koiria, voi vaikka varastaa Lounan kepit. Metässä jengi lähti juoksemaan ja Lounakin rentoutui.

Savu sai aussipentu Nitrosta ihan huikean leikkikaverin. Niin ne nappulat rämisteli menemään ja pikkunen pentu oli aika kovisa otteissa. Louna rakastaa pienet pupelot mielellään viis vaille rikki. Laikaristeytys Nana mennä viipottikin pitkälti omia reittejään ja kävi meitä aina välillä treffaamassa. Sitä vähän epäilyttivät Lounan ja Savun keskinäiset leikit. Ei niistä kyllä aina ole varma, leikkivätkö vai tappavatko toisiaan, äänentaajuudet ovat olleet mielenkiintoisia.

Löydettiin kivat jäkäläkalliot, joilta koirat katselivat maisemia ja painivat. Aurinko oli mennyt aikaa sitten pilveen ja jäätävä raekuuro yllätti meidät. Lähdettiin kengät märkinä talsimaan kotia kohti. Pihassa koiratkin näyttivät ihan uitetuilta, niin paljon sade kasteli. Leikit sujuivat mukavasti ja sovittiin että tapaillaan uudelleenkin haukkujen kanssa.

Louna ja Savu olivatkin lenkin jälkeen mukavan väyneitä, kun olivat saaneet peuhata. Nitro ja Nana olivat oikein mieluisia uusia tuttavuuksia ja tulivat kaikki kivasti toimeen. Aikuisena koirana Nana piti myöskin tilanteet hallussa ja koko nuori kolmikko ottikin kivasti mallia vanhemmasta.

Sunnuntaina suuntasimme siskoni kanssa Pesu ry:n järjestämään mätsäriin Pirkkalaan. Sielläkin nähtiin rutkasti tuttuja. Tapahtuma oli jälleen kivasti järjestetty ja mainio treenipaikka koirille, etenkin Lounalle. Savu jäi tauolle odottelemaan ja Lounan kanssa lähdettiin hengaamaan ihmismassaan. Väkijoukkoa ja kehiä lähestyttiin koiran tahtiin, testailin toimintakykyä nenäkosketuksella. Tuulessa rapisevat ja heiluvat kehänauhat vähän häiritsivät. Jäätiin sille etäisyydelle, että Louna kykeni toimimaan. Aika nopeasti päästiin nauhoille asti ja muutaman kerran mentiin niiden ylikin. Ympäristön ihmiset ja koirat olivat Lounalle nopeasti ok. Eniten se stressaa ja jännittää, jos toiset koirat rähisevät. Tällöin korvat ovat tiiviisti luimussa ja häntä alhaalla ja Louna pälyilee varmuudeksi melko pitkään. Toimintakykyään se ei ole enää aikoihin menettänyt. Edelleen se stressaa tuollaisia paikkoja, luimukorvia saadaan katsella vielä varmaan jonkin aikaa. Toimintakyky säilyy kyllä ja Louna rentoutuu nykyisin jo melko nopeasti, joten edistystä tapahtuu.

Jonkun rähistessä Louna katsoi kuitenkin parhaaksi kiivetä kolmapäilleni kuikuilemaan. Sisko saikin alkukiipeilyistä kivan kuvan. Kehässä Lounaa häiritsivät ensin nauhat ja ensimmäiset liikkeet menivät lähinnä sijaistoimintona maata nuuskien. Seisominen sujui kivasti, mutta korvat olivat visusti liimaantuneet pään myötäisesti. Tuomaria Louna meni iloisena katsomaan ja antoi kosketella. Hampaiden katsomisen jätimme väliin sillä tilanne itsessään oli koiralle riittävän haastava. Yksilöliikkeet sujuivat paremmin ja viimeisissä pari liikkeissä Louna ravasi jo ilmavasti ja rennosti. Ansaitusti saatiin sininen nauha.

Savu painelinkin kehään aika nopeasti taukoilun jälkeen. Sille ympäristö oli oikein fine ja pikkumies tepsutti reippaana vierellä. Seisominen oli jokseenkin työlästä. Pitää vähän tarkentaa kaukotreenejä ja jatkaa asentojen harjoittelua yksittäin. Savu lähtee seisomisen jälkeen tosi nopeasti tarjoamaan istumista tai makaamista, joten vahvistetiheys oli kehässä ehkä häiritsevät tiheä. Muutoin esiintyi hyvin, antoi käsitellä, eikä väistänyt. Hampaat näytin itse ja liikkeet sujuivat tällä kertaa haukkumatta. Namien syötöstä tuli kuitenkin vähän palautetta, kyse ei ole kuitenkaan mistään pikkupennusta. Ihan tiedossa kyllä, olivat vain asennonvaihdot koiralla vähän turhan hyvin muistissa.

Savu sai siis myös sinisen nauhan vahvasti näkyvän palkkaamisen vuoksi. Nauhakehään veinkin vain Savun, koiria oli toistakymmentä juoksemassa ja Lounalle se olisi ollut liikaa. Savu seisoi nauhakehässä jo paremmin ja maltillisemmin ja liikkeet sujuivat hienosti. Nauhakehässä sijoituttiin nippanappa, tuloksena SIN4. Sijoituksesta huolimatta kannoimme kotiin aikamoisen kassillisen tavaraa ja koiranruokaa.

Mätsärin jälkeen menimme koirien kanssa vielä vanhemmilleni, jossa varmaan lomailemmekin nyt hetken aikaa. Nuorempi sisko otti videota Lounan pompuista. Aika nopsaa tuo kömpelö höpsö nämä oppi, tulee ihan tuosta vaan syliin ja selkään. Pientä tekniikkahiontaa itsellä vielä. Lounan motoriikka on kuitenkin hurjasti kehittynyt ja se todella ponnistaa, eikä kiipeä minua pitkin. Tarkastikin se tulee kohdilleen, eikä revi hiuksia tai raavi minua. Ihana pieni Lusku ♥

Mettäläiset reenaa

Mieheke lähti Viron reissuun, niin me muutettiin haukkujen kanssa hetkeksi porukoille. Itse sairaslomailen täällä ja koirat ovat saaneet rellestää aika vapaasti. Auringonlaskuissa on käyty suolla lenkkeilemässä ja hyvinhän noilla natsaa. Lounakin on rentoutunut, vahtii kylläkin tehokkaasti täällä. Savu nyt on aina tuommonen kultapoika.

Paljon kuvia, vähän tekstiä. Postista saapui paketti, ValjasVoltin tekemät kaulapannat tulivat. Ihan huippu kapistukset. Tuskailin kauan, mistä saisin mittatilauksena oikean kokoiset ja riittävän leveät nahkaiset solkipannat. ValjasVoltti vakuutti ja olen aivan myyty, kauniit leveät azalea ja navy kotiutuivat tänään. Nyt kelpaa laittaa leveät pannat remmilenkeille ja retkille kaulaan. Viikonloppuna saadaan seuraa uusista koirakavereista ja sunnuntaina junnut menevät Pesu ry:n järjestämään mätsäriin. Tänään oli itsellä jo parempi päivä ja vähän treenailtiin. Alla ig kautta jaetut videot ja pieni tekstikooste treenilöstä.

Henkilön Jenny Piittinen (@koiria_maalta) jakama julkaisu 21. 04ta 2017 klo 6.16 PDT

Savun kanssa tehtiin vähän frisbeen tueksi temppuiluita ja muutaman kerran kiekkoakin heiteltiin. Kiva oli treenata epätavallisessa paikkaa ja Savulla oli hyvä motivaatio päällä.

Takapään käyttöön on nyt liitetty käsky ja homma on mukavasti kontrollissa. Sisällä Savu nousi sohvaa vasten ja ulkona terassin kaidetta. Kun menin itse maahan, Savu nousi myös minua vasten. Tarkoitus olisi opettaa se nostamaan takapää reisiäni vasten ja hyppäämään selkään, mutta pieni välitemppu tekee hyvää meille.

Merkin kierto on edistynyt hurjasti ja yksi videoklippikin siitä saatiin. Illan treenissä kartion ympärillä oli aika paljonkin sälää ja äitini istui vähän matkan päässä. Matka oli vaihdellen 4-5m ja kivasti saatiin vauhtiakin lisää. Koko ajan etenee hienosti.

Seuraamisen lähtöjä otettiin jälleen lelutekniikalla ja ilmankin. Tarkkaa työskentelyä, lelulla saatiin vähän poweria hommaan. Savu meinaa lähteä vähän poikittamaan, toisin sanoen perä vain irtoaa. Keskityin kovasti palkan suuntaan.

Pyöriminen on jalosteltu nyt myös toiseen suuntaan ja pyrin pyöräyttämään Savun aina samalla kertaa molempiin suuntiin. Samoin pivottia on tehty nyt paljon toiseen suuntaan selän jumien vuoksi. Myös oikean puolen perusasentoa aloitimme.

Henkilön Jenny Piittinen (@koiria_maalta) jakama julkaisu 21. 04ta 2017 klo 10.46 PDT

Henkilön Jenny Piittinen (@koiria_maalta) jakama julkaisu 21. 04ta 2017 klo 10.19 PDT

Louna pääsi myös pitkästä aikaa treenaamaan. Ensin tehtiin totisempia hommia ja sitten hupsuteltiin. Louna tarkkailee ympäristöään melko paljon ja pöhähtelee, kun veli häärää ulkona, myös muovipussit ovat olleet jännittäviä.

Kontaktia teimme heti alkuun. Palkkasin Lounaa tosi tiuhaan että edes vilkaisi ja kivasti sainkin sen kulkemaan hereillä mukanani. Lähestyimme pikkuhiljaa tavaraläjää, johon olin jättänyt kassin, muovipussin, kartion ja noutokapuloita. Häiriölelut ovat vielä liian kova juttu. Kivasti sujui, huima edistys edelliskerroista. Louna oli aika hektisessä mielentilassa, mutta tarjosi mitä pitikin.

Luopumisharjoituksia teimme muiden häiriöiden lähettyvillä. Kävelimme myös rauhassa katsomaan veljeäni autohommiin ja luvan kanssa Louna meni sitten moikkaamaan.

Palkkasignaaleita työstin myös. Lähinnä vahvistin lelun arvoa, Louna leikkii kyllä yksin, mutta ei mielellään tartu leluun minun ollessani siinä kiinni. Heti, kun oli kiinnostunut leikkimään, palkkasin sen nameilla. Tarttuikin paljon innokkaammin leluun ja heti kun alkoi hieman vetämään, annoin voittaa. Hiljaa hyvä tulee, kovasti ajateltavaa nuorikolle.

Kun kaikkia Lounalla raskaita totisia juttuja oli puuhailtu ihan riittämiin, annettiin iltaruoka temppujen parissa. Olen opettanut Lounan jo aiemmin halaamaan minua, kun olen kyykyssä. Hötkyilystään huolimatta se tekee sen ihmeen huolellisesti, eikä revi hiuksiani tai sählää muuta ikävää.

Tänään hommassa edettiin sen verran, että Louna hyppäsi reppuselkääni. On muuten tukeva ote, eikä paljonkaan heilu selässä! Louna olkapäillä pystyi myös kävelemään, siellä kiikkui tyytyväisenä. Tasapaino ja koordinaatiokyky ovat kyllä huimasti kehittyneet, temppuiluissa sen huomaa. Tarkoitus on myöhemmin viedä temppua eteenpäin niin, että vain seison ja Louna hyppäisi hartioilleni. Varsinaista vasten hyppyä ei voi selkään tehdä, sillä Louna on sen verran iso, että kaatuisin maahan. Yritän opettaa sen hyppäämään niin, että ottaisi aina kiinni ja jäisi paikalleen. Näin en ehkä lennä rähmälleni.

Kiva fiilis jäi treeneistä ja mukava oli koirien kanssa touhuta kun omakin olo oli parempi!

Rapa roiskuen pellolla

Viime viikolla käväistiin treenien lisäksi lähipelloilla kaverin vinttareiden kanssa. Savu myyrysti ja köpötteli perässä, mutta Louna mennä viuhtoi sen minkä kintuistaan pääsi. Hiukan on motoriikka kehittynyt ja kunto kasvanut, mutta kyllähän tuo nyt vinteille toiseksi jää. Mukavasti kaverit antoivat tasoitusta, vaikka kaikkia huvitti, kun Louna putosi tämän tästä ojaan. Ojasta löytyikin tosi huikeita jääpaloja ja tämän jälkeen oja olikin Lounan.

Pelto oli sen verran kevätkelistä vetinen, että koirat päätyivätkin kotopuolessa pesulle. Ja sitten vielä toiseenkin kertaan pesulle. Ja iltalenkin jälkeen kyllästyin ja otin ne kuratassuineen keittiöön. Sottapyttyjä kumpainenkin. Vinttaritaloudesta haettiinkin viikonloppuna sapuskaa koirille, kun Pampula sonni oli tullut tiensä päähän. Koirat nautiskelivatkin heti sonnin jalkoja ja pakastimeen tuli pala maksaa ja muita epämääräisiä kökköjä, joita saavista pilkoin.

Lounan leikkaushaava on parantunut hienosti ja vatsa on enää ainoastaan naku. Mistään valtavasta arvesta ei ole tietoakaan. Kumpainenkin on menossa kevään mittaa taas hierontaan ja huhtikuun lopulla ovat petotestit. Pääsiäiselle olen kaavaillut muutamaa retkeä, Siikanevalla saatetaan poiketa ehkä jo viikolla. Pääsiäismaanantaina menen mätsäreihin kuvailemaan ja koissut pääsevät mukaan. Ainakin Savu osallistuu, Louna ehkä vain harjoittelee häiriössä olemista.

Kevät on ollut kaiken osalta melko kiireistä aikaa ja nyt Louna menikin hetkeksi vanhemmilleni kyläilemään, jossa sen oleminen on tällä hetkellä stressittömämpää. Pääsiäiseksi Lusku kuitenkin kotiutuu kun on enemmän koiramaisia touhuja. Yksin se ei oikein viihdy ja reagoi voimakkaasti omiin tunnetiloihini. Stressi ei tee kenellekään hyvää, joten toistaiseksi se viettää hetkellistä hermolomaa täällä metsässä ja minä huilailen itse muutoin.

Ihania aurinkoisia kevätkuvia tulossa lisää.

Nollan alapuolelta

Omien koirien kanssa lähdetään nollista, mutta kun laumaan liittyy joku erilaisen oppihistorian omaava, lähdetään riman alta. Siltä se tuntuu. Nyt kun arki sujuu, voisi kuvitella tekeväni Lounan kanssa jotain suunnitelmallisempaa. Puolen vuoden treenisuunnitelma sisältää vähintään kahdet kenttätreenit  viikossa ja kaupunkitreenin kerran viikossa. Pitkän tähtäimen suunnitelma on lähinnä pohjien tekemistä, jotka koiralla jo pitäisi olla, arkisia asioita ja uusia juttuja harrastusten pohjalle. Muistin tueksi ja kehityksen seuraamiseksi lista, treeniseurakin kelpaa.

Palkkasignaalit, jes on ruokapalkka ja oke lelupalkka. Tarkoitus saada kiinnostumaan molemmista, ruoka ei tule ikinä ilmaiseksi ja leikki muotoillaan niin, että leikkii yhdessä, eikä itsekseen.

Luoksetulo, kun pyydetään, niin tullaan, eikä vatkata ja ihmetellä maisemia. Toiminnan merkitys koiralle selväksi.

Odottaminen, edelleen luopumisharjoituksia, rauhoittumista. Taukokäytös, ovista kulkeminen etc.

Hihnassa kulkeminen, ei kiskomista tai riekkumista, vaan maltillinen ja kuuliainen kulkija.

Hommiin vihje selväksi. Kun mennään kentälle, siellä ollaan joko tauolla tai töissä. Lyhyitä täsmäisku treenejä kentällä, tauko - leikki - tauolle.

Sheippaamisen avulla aktiivisuuden lisääminen. Muutaman minuutin toimintatuokioita, jolloin palkkaa satelee toiminnasta.

Istu, maahan ja muut arkiset asiat ärsykekontrolliin.

Automatkustus kuntoon, ei enää seilaamista tai autosta itsekseen ulos tulemista.

Temppujen harjoittelu muun opettelun tueksi. Oppii samalla oppimaan ja tutustun koiraan paremmin.

Tiivis ja tehokas kevät-kesä tulossa, jospa syksyllä oltaisiin edetty.

Louna on liero

Louna on taas yksi elämäni eriskummallisimmista koiristani. Perusolemukseltaanhan tuo on hauska ja sympaattinen, helppo ja mukiinmenevä koira. Vaan on sillä omia mielenkiintoisia piirteitään, erikoisia päähänpihtoja ja luovia ideoita. Lounalla on pitkä pinna ja hyvä motivaatio tehdä itselleen mieluisia asioita. Hölmöstä olemuksestaan ja häsellyksestään huolimatta se on ihan mielettömän nokkela ja fiksu. Koulutettavana se on minulle jälleen uusi opettaja, sillä kaiken häsläämisen seasta on hankala merkata se toivottu käytös. Olen siis liian hidas ja Louna ei toisaalta ole maailman keskittyvintä sorttia.

Koska Louna oli meille tullessaan kovin arka ja helposti lukkoon menevä, olen rohkaissut sitä kaikkeen ja välttänyt voimakasta puuttumista sen tekemisiin. Toisin sanoen, olen ennakoinut kovasti, jotta koira ei "mokaisi". Pitkäähän Louna olikin ihan nysvä ja sellainen hiippailija ja innostuessaankin mielinkielin. Nyt siltä on alkanut löytymään omaa päätä ja röyhkeyttä. En tiedä, onko vain iän tuomaa vai onko se vain muutoin viimein rohkaistunut, mutta se on suorastaan ruman röyhkeä ja epäkohtelias.

Louna ryntäilee ja säntäilee ja ei kovinkaan kunnioita toisten koirien tiloja. Riitaa se ei haasta eikä kyykytä muita. Kaikki vain eivät arvosta että kuolaposki on koko ajan ihan iholla. Louna myös kulkee ihan missä ja miten haluaa ja tulee minne tykkää. Autossa siirtyilyä tapahtuu erittäin usein ja autoilua onkin nyt erikseen harjoiteltu. Henkisen esteen muovikalterit pitävät kaikki muut koirat takana, mutta eivät Lounaa. Louna änkeää väkisin pienestä kolosta takapenkille. Aivan se ja sama, ärähtääkö sille toinen koira, minä vai repsikka, niin Louna vain tulee. Louna menee tosin käskemällä sitten takaisin, mutta tulee jo muutaman minuutin sisään uudelleen. Sen lisäksi että takana on koiraverkko, Louna on pitkille matkoille kytkettävä myös remmistä, jolloin se alkaa nukkumaan, eikä seilaa.

No, auto on helpohko ratkaista ja harjoittelua vain. Tarha onkin toinen juttu. Louna tulee yli, ihan kaikessa rauhassa. Louna tulee myös läpi. Verkko on kaksinkertainen, mutta toisen verkon Louna repi nurin ja koska toisen verkon silmäsuurus suurenee ylöspäin mentäessä, Louna kiipeä ylimmälle silmäkkeelle. Reikä ei sielläkään ole suuri, mutta sen kokoinen kuitenkin, että kolmessa vartissa Louna saa itsensä siitä taiteiltua ulos. Savu vain istuu ja katsoo vierestä. Monen koiran mielestä operaatio olisi varmasti epämukava, sillä Louna tosiaan videolla kiikkui ylimmässä reiässä, valuen sieltä kaikessa rauhassa alas, ilman mitään kiirettä. Eikä se sieltä päästyään edes säntää minnekään vaan sipsuttelee rappusille istumaan. Tämän jälkeen Louna ei sitten valvomatta olekaan tarhaillut, edes pieniä aikoja.

Ketjussa Louna on mieluummin, jos joskus harvoin se on pihalle kytketty. Vaan viimeksi vartin ulkona odottelun aikana Louna oli syönyt pantansa. Savulta se on syönyt pannan jo aiemmin. Hyvä puoli, Louna ei mene minnekään, vaan istuskelee tyytyväisenä ketjunsa vieressä. Ketjussa olemista on harjoiteltu lähinnä siksi, että retkillä koirat on tarkoitus kytkeä siihen. Valvottunahan Louna on ketjussakin ihan iisisti ja tyytyväisenä, mutta yksin se sitten puuhastelee.

Irti ollessaan Louna vain istuu tai makaa portailla ja katselee. Samoin se tekee, kun sen kanssa ollaan ulkona, jos se ei jaksa leikkiä. Sellainen Louna on ollut pienestä asti. Vähän sitä mieltä kai, että "ei tartte kytkeä ku pysyn muutenki". Pienempänä Louna tuli myös autossa olevasta häkistä ulos. Se sai kaksi salpaa kaikessa rauhassa nostettua pois ja sai luukun auki. Jaksaa nähdä hirvittävästi vaivaa sen eteen, että voisi olla irti, vaikka mitään juoksentelun tarvetta ei sitten kuitenkaan ole.

Koiria on erilaisia, mutta en ole aivan ymmärtänyt Lounan motiivia. Aiemmat koirani jos olisivat tuolla tavoin kepuloineet itsensä irti, ne karkasivat. Louna haluaa vain istua ovella katselemassa. Se on tuollainen hyväntuulinen elohiiri. Tikit siltä poistettiin eilen ja haava parani hyvin. Kuten ultrassakin, myös tikkien poistossa Lounaa piti kiinni kaksi ihmistä, kun kolmas otti tikkejä pois. Siitä huolimatta hommassa meni odotettua kauemmin. Ostin mukaan haavasuihkeen, sillä Lounallahan eivät pysyneet myöskään kauluri ja jesarilla patentoitu suojapukukaan.

Kaiken kaikkiaan Louna on oikein hauska nuorikko. Se on rentoutunut ja reipastunut ja tykkään seurailla sen touhuja. Se on omissa puuhissaan kovin tarkka ja varmasti jatkossa myös harrastuksissa, kunhan päästään vauhtiin. Louna alkaakin nyt saikkunsa jälkeen käydä taas säännöllisesti treenaamassa ja lenkeillä. Nuorella neidillä riittää vielä paljon harjoiteltavaa ja uutta ihmeteltävää. Sen uudesta asenteesta pidän, se on avoin ja huumorintajuinen. Ei enää ujo ja lamaantunut arkajalka. Vaan iloinen ja utelias koira. Perusluonteeltaan häseltäjä on kuitenkin mukavan rauhallinen, jos ympärillä ei tapahdu mitään ihmeempiä.

Ajatella, että Louna on ollut minulla nyt puoli vuotta. Siinä ajassa on tapahtunut paljon, todella paljon. Louna on ihan eri koira, kuin tänne tullessaan. Se on mielenkiintoinen ja ihana persoona. Koulutus etenee hyvää tahtia ja perusarki on kahden junnun kanssa oikein mukavaa ja puuhakasta. Elämä on nyt just sitä, mitä haluan ja tarvitsen ♥

Ulkotreenit korkattu!

Henkilön Jenny Piittinen (@lapponiansmoke) jakama julkaisu 31. 03ta 2017 klo 22.31 PDT

Niin se on sitten maaliskuu taputeltu pakettiin. Ripeätoiminen kuukausi olikin ja huhtikuusta tulossa vielä vauhdikkaampi ja koiramaisempi.

Louna pääsi eilen ihan spessulenkille kahden kanssani. Lähdettiin kävelemään pellolle ja panostettiin hihnakävelyyn sen lyhyen matkan ajan. Kuten aiempienkin koirien kanssa, käännyin ympyrälle. jos Louna ehti vetää hihnan kireäksi. Palkkasin koko ajan löysästä hihnasta. Alku olikin yhtä pyörimistä, mutta lopputulema oli sitten se, että hienosti palkkaantunut Louna käveli kutakuinkin poikittain edessäni. Hihnakäytöksessä on paljon Vilkkumaisia piirteitä. Rekisteröi kaiken ympäriltään ja reagoi hyppimällä ja tempomalla. Mitään määrättyä suuntaa ei aina edes ole, riippuu ihan missä lehdet rapisevat tai linnut lentävät.

Louna on onneksi nopea oppimaan ja tykkää työskennellä ihmisen kanssa. Edelleenkään se ei ole hihnassa rauhallinen kuten toivoisin, vaan nyt se pompottaa paikallaan remmi löysänä. No, edistystä sekin. Parin sadan metrin hihnaharjoittelu alkulenkistä väsytti penskan päätä ihan huolella. Pellon jälkeisellä metsätiellä päästinkin Lounan vapaaksi ja lähdimme metsäpoluille.

Lisääntyvästi on alkanut neiti porhaltaa hajujen perässä, vaan eipä se toistaiseksi minnekään ole mennyt. Nenä käy herkeämättä ja ympäristöä tarkkaillaan. Kaikkea muuta ympäristöä, kuin minua. Harjoittelinkin Lounan kanssa sitten lähellä pysymistä. Vislasin kerran ja kun koira ei tullut, lähdin juoksemaan tietä pitkin pois. Yllätyin hieman, että Louna ei huomannut. Kun se huomasi minun häipyneen, olin juossut jo melko pitkälle, yli sadan metrin päähän. Nuorikko lähti kiljuen perään ja pinkoi minkä jaloistaan pääsi. Ei päästänyt minua tämän jälkeen näkyvistä, mutta kuulolla olo treeniä tehtiin edelleen.

Kaiken kaikkiaan mukava ja rentouttava lenkki. Takaisin tullessa otettiin vielä hihnakävelyä ja kivasti pääsi palkkaamaan. Kyllä tuosta vielä hieno haukku tulee. Maanantaina Lounalta otetaan tikit pois ja se pääsee jälleen rallittamaan kavereiden kanssa, kohottamaan kuntoaan ja treenaamaan normaalisti.

Savun kanssa kävästiin illalla kentällä, viimein pääsee ulos treenaamaan! Treenisuunnitelmani oli vähän hajanainen, mutta kiva setti saatiin pakettiin. Savu on viimeksi treenannut kentällä, ööh, lokakuussa?

Seuraamiseen teimme edelleen asennetta, nyt toiset sellaiset treenit. Videolta näkyy miten koira leviää käsiin ja irtoaa, mutta tarkoitus onkin päästä nyt sunnuntaikävelystä eroon ja hakea vähän boostia. Pienen asennetreenin jälkeen panostetaan taas tarkkuuteen ja sijaintiin.

Merkin kiertoon tein hieman samantyylistä treeniä. Merkkiä ei olla ennen ulkona tehty, joten lyhensin matkaa aluksi ihan reilusti. Palkkasin ensin namilla, jotta Savu pääsi jutun juonesta kiinni. Tämän jälkeen juoksinkin lelun kanssa karkuun. Loput merkin kierrot palkkasin lelulla. Raviaskel merkille oli hiukan ripeämpää ja täysiä juostiin takaisin. Aiemminhan merkinkin kierto on ollut sellaista sipsuttelua. Maksimimatka taisi vaihdellen olla kolmisen metriä. Kertaalleen Savu teki niin tiiviin kierron, että ponkaisi merkistä ja kaatoi sen. Muutoin oikeen mukavaa poweria ja toimintaa.

Asennon vaihtoja näytin kaverille, itselle vieraampi aihe kouluttaa. Kivalla mallilla kuitenkin ovat, nyt vain läpiajetuksi se että etutassut paikallaan. Seisomista täytyy myös harjoitella lisää.

Kaiken kaikkiaan tehokkaat ja hyvät treenit. Läpikäytiin teoriassa myös jääviä ja noutoa ja näiden parissa jatketaankin piakkoin.

Kevätkuvia

Laitetaanpa vähän keväisiä kuvia, jotka on otettu muutama päivä ennen Lounan sterilointia. Neiti on toipunut hyvin, vaikkakin leikkauksen komplikaatiosta vielä soiteltiin. Mitään poikkeavaa koirassa ei kuitenkaan ole, joten kaiketi se on kunnossa. Tikkejä poistellaan sitten ensi maanantaina.

Savu kävi eilen hieronnassa, niska oli todella jumissa, vaikka Savu ei esim. vedä hihnassa. Arveltiin syyksi mahdollisesti frisbeen heittelyä, kiinnitettävä huomiota siihen, miten Savu siinä toimii. Selkä oli jälleen oikealta puolelta kireämpi kauttaaltaan, panostetaan edelleen molemminpuoliseen liikuntaan ja jumppaliikkeisiin. Naksuttelussa ja sheippaamisessa on se vaara, että yritteliäs koira tarjoaa myös sellaista, mihin kroppa ei kykene. Savu esimerkiksi nostaa takapäänsä tuolille aina samaa kautta ja videoilta kelatessa, lihaksisto ei ole vielä kehittynyt ajatellen varsinaista temppua.

Nyt vain jumppaa ja lihaksiston tasapainoista käyttöä, kummallakin. Huhtikuu tulee olemaan melko tiivistahtinen, ulkona pääsee viimein treenaamaan, kaksi retkeä olisi suunnitteilla, toivottavasti toinen ainakin yhden yön yli. Yritämme ehtiä kiertämään myös muutamat mätsärit ja huhtikuun lopulla kumpikin nuorikko pääsee haukkumaan karhua.

Nyt kuvia.