Nyt tuntuisi kevätkin käynnistyneen kunnolla ainakin hetkeksi, sillä ulkona ei oikeastaan tarvitse takkia. Reippailimme koirien kanssa eilen viitisen kilometriä metsän läpi naapuriin. Porukoilla ollessa kävin koirian kanssa lähteellä, jossa olen jo pikkutyttönä käynyt ihan ensimmäisen ajokoirasekoitukseni kanssa. Kuvat ovat siis viime viikolta. Poikkesimme haukkujen kanssa ensin suolle ihmettelemään hirven jälkiä. Louna viihtyi rapaojassa kaikilla neljällä jalallaan, Savua moinen suttaaminen näytti jälleen ärsyttävän.
Suolta lähdimme pienelle polulle mummoni maille ja syvälle kuusikkoon. Siellä se lähde oli, kirkasvetinen ja kasvustoltaan vihertävä kaunis paikka. Talven jäljiltä vettä oli runsaasti ja itse lähteen ympärillä oli useita reikiä kuusien juurakoissa. Niissä vettä on syvältikin, kaikki aukon juusi sellaisia jalanmentäviä. Yhdessä olen saappaani joskus täyttänytkin. Pikkusammakoita ei vielä näkynyt, mutta auringonsäteet osuivat otollisesti hämärään kuusikkoon. Muutama kuvanen siis saatiin.
Pitkästä aikaa päästiin Savun kanssa ihan tositoimiin ja kunnolla kaverin kanssa treenaamaan. Olen puuhastellut aika paljon temppuja sen kanssa viime aikoina, eikä pääkoppa ollut ihan heti tokojutuissa mukana. Ensimmäisenä hoksattiin, että en voi käyttää kaikkeen treenaamiiseen samaa vihjesanaa. Sana hommiin, on iskostunut voimakkaimmin siihen, että Savu tekee vapaamuotoisia tarjouoksiaan. Tokon suhteen sana vaihdettiin, muuhun puuhailuun hommiin käy edelleen hyvin. Ongelma havaittiin, kun piti alkaa tekemään perusasentoa, mutta viime päivien perusteella Savu tarjosikin peruuttamista minua vasten. Luovaa toimintaa, vähän hommaa vain koiralle selkeämmäksi.
Perusasentoa teimme muutaman kerran asennon kanssa. Nyt painotettiin nimenomaan niihin perusasentoon tuloihin. Savu oli melkoisen kiihtynyt ja vähän itseä häiritsevässä mielentilassa. Olimme toki uudella kentälläkin. Perusasentoon tullessaan Savu istahti, tarjosi kontaktin ja jos palkka ei tullut riittävän nopeasti, alkoi se peruuttaa minua ympäri. Alusta helpotti asiaa ja saimme onnistuneita perusasentoon tuloja.
Taukokäytöstä fiksailimme, sillä pikkumies oli kovin touhuhuuruissa ja olisi vain nuuskutellut, juoksennellut ja ihastellut omaa ääntään. Alustalla Savu meinasikin vinkua ja ujeltaa. Koiran äännellessä käännyimme poispäin, nopeasti päästiin palkkaamaan hiljaista olemista. Savu harjoitteli nyt myös alustalla pysymistä, kun otin askelia poispäin ja kävin välillä palkkaamassa. Kun taukokäytös oli hillitympää ja hallitumpaa, jatkettiin muita hommia.
Jääviä pitäisi nyt saada nopeasti eteenpäin. Liikkeestä seisominen alkaa olla kiva ja harjoittelimme napakkaa pysähtymistä. Aloimme myös liittämään toimintaan käskyä. Jotta hommasta saatiin vielä napakampaa, jätimme takapalkaksi lelun. Aluksi pysähdykset olivat hieman vinoja, lelua odottaessa, tällöin palkkasin taskusta namille. Kun saatiin suora ja napakka stoppi, sai kiitää lelulle riekkumaan. Näillä jatketaan, pikkuhiljaa tehdään myös istuminen ja makaaminen alkuun.
Seuraaminen on edennyt sunnuntaikävelystä napakampaan toimintaan. Uudelle kentällä teimme täsmäiskuja ja pyrin suunnittelemaan homman huolella, ennen kuin joutuisin kalastelemaan koiraa. Savu lähtee edelleen hieman aukeamaan perästä ja sen selkä on aina melkojuminen. Olen pyrkinyt palkkaamaan sen vasemmalta puoleltaan, mutta se kääntyisi mielummin oikealle päin. Tällä erää otimme seuraamista luopumisen kautta ja pidinkin vasemmassa kädessäni lelua roikkumassa. Pari ensimmäistä pätkää olivat Savulle vähän epäselvät, kun palkkasignaali tuli, ei se oikein tiennyt kuinka päin se lelulle menisi. Erikoista pohdintaa. Muutaman toisten jälkeen nappasi paremmin lelusta kiinni. Teimme myös pyörimistä molempiin suuntiin, ihan lihaksiston kantilta.
Noutoa tehtiin nyt aikalailla ensi kertaa räväkämmin. Pitäminen on Savulle haastavampaa, enkä ole noutoa koskaan oikein millekään osannut opettaa, joten homma on ollut hieman jäissä. Kotona olen naksutellut pitoa, tai homma on siinä vaiheessa että Savu nostaa tunnaripalikkaa. Nyt viskaistiin sorvattu kapula ja Savu sai lähteä hakemaan. Kun se tarttui kapulaan, lähdin itse juoksemaan pakoon, huutaessani palkkasignaalin sai kapulan pudottaa ja hyökätä leluun kiinni. Onnistuneitakin noutoja tehtiin, kertaalleen kapula putosi liian aikaisin, jolloin palkkaa ei tullut. Muutaman kerran Savu kantoi kapulaa laipasta, pari kertaa kapula putosi ja toisella kertaa Savu ei enää poiminut sitä mukaan. Yhdellä heitolla kapulaa ei meinannut löytyä, sillä se jäi jotenkin ruohikkoon piiloon, löytyi kuitenkin. Pientä mälväämistä meinasi esiintyä. Ainakin päästin nyt tämänkin homman pariin ja päästään viemään osa-alueita eteenpäin.
Treenistä jäi hyvä mieli, uutta itselle, ideaa ja motivaatiota. Enemmän pitäisi päästä muiden kanssa treenaamaan, toivottavasti kelit nyt sallivat. Yksin jään herkästi jynssäämään samoja asioita ja ihmettelemään kaikenlaista. Jumittamisesta seuraa sitä, että on hankalampi edetä. Savun kanssa edetä voisi nopeamminkin, se sisäistää asiat aika mukavasti. Edelleen "ongelmamme" olen minä, tulen liian hissuksiin reippaan koiran perässä.
Olen viime aikoina viettänyt Lounan kanssa paljon aikaa ja keskittynyt tutustumaan siihen. Sehän on kaiken ärsyttävyytensä lisäksi oikeastaan ihan hauska heppu. Reipas ja iloinen ja nauttii yhdessä tekemisestä. Vaikka Louna onkin pääasiassa kotikoira, olen pohdiskellut sille kuitenkin joitain kotona toteutettavia harrastuksia. Joitain, mitkä kiinnostaisivat minua ja sopisivat sillekin. Savun kanssa ei tarvitse ihmetellä ollenkaan, sillehän oli tavoitelista jo valmiina ja pikkuinen solahti muottiinsa hyvin. Lounalle pelkkä lenkkeily ja temputtelu riittävät, mutta kivempi olisi tarjota enemmän. Tempuissa jämähdän herkästi tietynlaisiin ja metsälenkit ovat miltei aina samassa metsässä.
