Loistava tulevaisuus linsseissä kiiltelemäs

Käytiinpä Vilkkulaisen kanssa soramontulla ihmettelemässä tätä minikopio Saharaa. Aurinko paistoi, tuuli ei osunut pahasti, mutta sen verran oli vilpoista, ettei hiekka polttanut jalkoja. Ensin isot hiekkakasat ja niissä kaikuva tuuli ja äänet hämmensivät pentua ja niille piti hiukan pöhistä. Mentiin sitten tarkistamaan kasojen turvallisuus ja pentunen kiipeilikin niillä oikein mielellään.

Kotiin mennessämme mummo oli saapunut vierailemaan ja niinpä pitkästä aikaa näin Klaaraa. Pikkuvaalea oli niin pirteänä ja touhukkaana liikenteessä, ettei tosikaan. Kynnet ehdin siltä leikata ja sen verran totesin, että naama vaatii siistimistä. Taas, ihan siksi että pöhlö näkee eteensä. Eikä ohennuskaan pahaa tee, sillä Klaaran kaulasta turkki menee pahanpäiväisesti takkuun paksuna. Pituus oli nyt vallan miellyttävä, mutta ohennusta turkki kaipaa, heti kun minulla on aikaa.

Klaara ei ole myöskään nähnyt vielä pentuja, mutta tapaaminen sujui hyvin. Myy oli erityisen kiinnostunut Klaarasta, mutta Klaara nyt näin alkuunsa ainakin vähän väisteli pentuja. Myös Vilkku piiritti pörröistä ilmestystä enemmän kuin innoissaan ja ryntäili perään. Eivät ne tainneet mustat ja vaalea tietää oikein kumpikaan, mitä lajia se toinen edusti.

Lauantaina Vilkku pääsi illanistujaisiin mukaan, syötävät kiinnostivat kovasti ja pulahti se puolivahingossa uimaankin. Ensin juoksenteli rannassa reippaana ja eksyi lopulta laiturille keikkumaan. Roiskiva uiskentelija, mutta pääsipä sentään rantaan. Sunnuntaina sitten tepasteltiin metsässä lenkillä ja nautittiin hiljaisuudesta. Hiljaisuudesta puheen ollen, meidän lenkkimaastomme ja elinympäristömme muuttuu radikaalisti tämän viikon aikana. Me nimittäin muutamme. Emme sentään koko perheen kanssa, vaan mieheni kanssa yhteen ja omat koirani mukana. Emme muuta edes nykyisen kaupunkimme rajojen ulkopuolelle, mutta se missä jo pelkkä omilleen muutto jännittää, jännittää tämä tuplaten siksi, että muutamme täältä maalta taajamaan. Kaikeksi onneksi kuitenkin rivariin.

Karttaohjelmien avulla olen yrittänyt kartoittaa matkoja ja lenkkimaastoja. Pururata menee kilometrin päässä, lähimpään koirapuistoon on 8km ja venerantaan reilu 2km. Käytännössä en ole vielä missään käynyt reittejä katselemassa, mutta enköhän loppuviikosta ja viikonloppuna ehdi, kun saadaan hoidettua muutto pois alta. Asunnosta ja ympäristöstä tulossa lisää blogiin sitten joskus, kun asetumme sinne kotoisasti.

Tänään Myy ja Vilkku kävivät rokotuksilla. Vilkku sai tehosteen ja rabieksen ja Myy sai ensimmäiset rokotuksensa. Kaksikko oli oikein reipas ja touhukas, odotusaulassa oli melkoinen sählinki, kun laittoivat leikeissä ranttaliksi. Automatkustuskin sujui moitteetta. Myy painoi 2,8kg ja Vilkku 8,3kg. Mutta palailemme asiaan, kun olemme ensin maisemaa vaihtanut!

Vilkun kesäopinnot

Jotta pysyisin edes itse jotenkin päin kartalla Vilkun koulutuksen suhteen, on pakko hiukan kirjailla tänne ylös. Vilkku on nyt 13vk, joten olisi varmaan ihan hyvä alkaa kirjaimellisesti opettelemaan jotain muutakin, kuin pelkkiä arkirutiineja. Siispä hiukan listaustyyppistä postausta siitä, mitä kesän aikana olisi hyvä ainakin aloittaa.

Tähän mennessä on harjoiteltu (kesän aikana totta kai jatketaan)

- luoksetuloa

- käsittelyä

- rauhoittumista

- odottamista

- hihnakäyttäytymistä

- yksinoloja

Kesällä harjoitellaan myös

- naksutinkoulutuksen perusteet

- hiukan tokon alkeita

Näin pienen rääpäleen kanssa en koe muita juttuja vielä kovin oleellisiksi. Pentu on kasvanut hurjasti, toinen korva pysyy jo sinnikkäästi pystyssä ja tuntuu että kokoakin tuo on humauttanut nyt ihan yks kaks. Ensi viikolla sitten tehosterokotuksille.

P.S. Lauma sivulle on nyt valmistunut Vilkun kuva ja sivullakin on sisältöä.

Haukkujen uimakoulu

Eilisistä vepetreeneistä vähän juttua ja kuvia, jotka sisko otti. Ensimmäisenä otettuun veneestä hyppyä ja tällä kertaa ei Tuikku epäröinyt! Minun ei tarvinnut mennä auton taakse piiloon, vaan terävä vislaus riitti ja Tuikku loikkasi järveen. Ihan superkehut piskille siitä.

Muistettavia asioita

- innosta ja kehu
- soutaja pitää veneen nokan kohti rantaa
- avustaja pitää koiran rauhallisena veneessä ja päästää koiran vasta kun on rauhallinen
- avustaja ohjaa koiraa sen verran, ettei koira pyöri ympäri venettä
- ei makupaloja veneeseen, ellei ole aivan pakko (veneily pelottaa tai koiran on rauhoituttava)

Veneen haku sujui tällä kertaa myös paremmin. Tuikulle riittää että köyden näyttää ja se lähtee uimaan perään. Tällä kertaa ei siis jäänyt räpiköimään rantaan. Uskon että Tuikku ottaisi köyden jo vedestäkin, mutta vielä toistaiseksi se ojennettiin sen suuhun. Hyvin lähtee vetämään, mutta pudottaa aina kun selkä ja maha ovat nousseet vedestä. Siispä kokeiltiiin nypyttämällä, jotta köyteen tuli isompi vastus. Tuikku veti köyttä pidemmälle rantaan ja kun alkoi näyttää että se pudottaa sen, sanoin itse irti. Tavoitteena olisi kuitenkin saada koira aivan hiekalle asti köyden kanssa.

Muistettavaa

- näytä köysi ja hetsaa koiraa

- jos ote on heikko, nypytä köyttä

- sano irrotuskäsky ennen, kuin koira pudottaa köyden

- kasvata taistelutahtoa leikittämällä koiraa köydenpätkällä ja ryöstä köysi siltä

- hae rautakaupasta metrinpätkä köyttä kotiin --> kuivaharjoittelu

Täällä tänään, vaan missä huomenna

Blogin hetkellinen hiljaisuus johtui kiireisestä viikosta. Järjestelimme valmistujaisjuhliani ja koska perjantaina oli palkaton vapaapäivä, olivat viikon muut työpäivät tavallista pidempiä. Koirien kanssa puuhastelu jäi minimiin, saatika että aikaa ja jaksamista olisi riittänyt blogiin asti. Nyt on kuitenkin juhlat pidetty ja koulun tilaisuudessa käyty, todistushan mulla onkin jo ollut. Ja tosiaan lähihoitajaksi valmistuin, lasten ja nuorten koulutusohjelmasta.

Vaikka Vilkku onkin ollut nyt vähäisellä huomiolla (tilanne tosin korjattu jo), on se käyttäytynyt mitä mainioimmin. Se on ollut työpäiväni aivan hiljaa huoneessani ja siivotessani iltaisin, se odotti täysin rauhallisesti ulkona narussaan. Ja vaikka päivät eivät olleet superaktiivisia eikä mitään uutta sinänsä opeteltu, se nukkui yötkin miellyytävästi, eikä herätellyt minua. Juhlapäiväkin sujui moitteetta, Vilkku nautti saamastaan huomiosta, mutta ei kuitenkaan jäänyt haukkumaan pentuaitaukseen, vaikka sitä ei koko ajan rapsuteltukaan. Oon niin ylpee siitä ♥





Saimme naapurilta ison laatikollisen koirille purkkiruokia ja vielä isomman laatikollisen kuivaherkkuja (possunkorvia, kärsiä ym.). Nuorempi pikkusiskoni oli Vilkulle antanut possunkärsän, mikä nyt ei sinänsä ole väärin. Ongelma oli se, että kukaan ei hoksannut vahtia pentua ja itse en ollut paikalla tai ajan tasalla. Kun sitten menin huoneeseeni, istui Vilkku keskellä lattiaa eleettömästi minua tuijottaen. Kutsuin pentua luokseni ja ihmettelin outoa käytöstä. Kun Vilkku sitten henki pihisten yritti kakoa ja yökkiä, sisko ryntäsi apuun.

Minä roikotin pentua pää alaspäin ja S työnsi sormet koiran kurkkuun. Possunkärsästä oli jäänyt melko suuri luinen pala, jota Vilkku oli yrittänyt niellä. Palanen luiskahti eteen päin ja hengitystiet aukesivat. Koira hengitti normaalisti, mutta oli hämillään ja lamaantunut. Ei tainnut mennä minuuttia enempää ja Vilkku sai itsestään oksennettua palasen. Ja se palanen oli iso. Nuorempi pikkusisko sai kyllä sitten ohjeistuksen, että josko jatkossa ei Vilkulle annettaisi yhtään mitään ylimääräistä syötävää, etenkään valvomatta. Säikähdyksellä selvittiin, mutta harvemmin sitä tuohon malliin säikähtää.



Noin muuten meille kuuluu ihan sitä samaa kuin ennenkin. Mitä nyt Vilkku on keksinyt yltävänsä pöydälleni. Pöydältä voi vetää alas esimerkiksi dobo kirjan, mistä Vilkku söikin kannet parempaan talteen. Myös tussien kotelo oli hyvää. Ja ensiapupakkauksen muovikääreet. Myy sen sijaan on erikoistunut vessaharjaan. Pikkuinen katoaa näkyvistä, kuuluu kolina ja se juoksee olohuoneeseen vessaharja suussaan. On nuo aika vesseleitä, iloksenne kuvia kaksikon touhuista. Kysymys: Mistä aiheista jengi haluaa kesällä postauksia lukea?

Aina vähän jossain muualla

Jos lähdetään fiiliksistä, niin kiireinen ja väsynyt. Töitä riittää, koirissa riittää tehtävää, rahat tuntuu loppuvan kesken ja haluaisin perjantain valmistujaisien olevan jo ohi. Noh, viikon sisään tahti helpottaa, alkaa kesä ja mun tarvitsee keskittyä töiden jälkeen vain hurttiin ja omiin puuhiini. Omat puuhat ja ajanvietteet onkin aivan jäänyt, olen valokuvannut maaliskuun jälkeen öö, kerran. Siis muuta kuin koiria. Odotan sitä hetkeä, kun voin kuvata muuta, kuin noita samoja vanhoja rakkejani...

No mutta, enempi vähempi muilla samat fiilikset tähän aikaan vuodesta. Ensimmäisenä kuvatulva Myyn ja Vilkun leikeistä, kuvat ovat jo yli viikon vanhoja, vähän ehtivät lojua käsittelemättöminä. Ja kesken käsittelynkin luovutin ja poistin puolet. Kuka niitä kaikkia jaksaa katsella.

Myy ja Vilkku ovat vähän kimpassa rohkaistuneet ja tyhmistyneet myös. Kun kaksikon päästää ulos, kirmaavat ne välittömästi Tuikun luo. Vilkku on ihan tosissaan alkamassa leikkimään, Myy ryömii pitkin maata ja mielistelee isoa jännittävää otusta. Ja Tuikku, Tuikku tietysti nauttii saamastaa huomiosta ja pusuttelee pienempiään. Onnea omistaa säyseä aikuishaukku ♥

Viikonloppuna käytiin myös hiukan shoppailemassa. Vilkku sai uuden vihreän Rukka pannan ja vihreän ruokakupin. Ah, mä tykkään limestä ♥ Prismasta matkaan tarttui mölleriä iso pullo ja juoksunaru. Testailtiin narua ulos kiinnittämällä se puuhun ja laitettiin Vilkku kiinni. Siinä se istua tönötti, kokeili vaijerinsa pituuden ja totesi, että alue on ilmeisesti rajallinen. Yksin oli jonkin aikaa, ihan kokeiluksi, itsekseen kaikessa rauhassa puuhasteli. Helppo esim. työpäivän jälkeen laittaa vaijeriin koira talteen ja vaihtaa sille sisällä puhtaat paperit.

Tuikun kanssa aloimme kertaamaan rallyn ALO liikkeitä. Josko sitä lähtisi kalastelemaan tuloksia, jahka rahastusliitto saa koirani rekisteriin. Myy halusi ehdottomasti olla häiriö ja kyllähän se tehtävässään onnistui, kun minäkin meinasin kaksi kertaa kaatua Tuikun päälle. Eikä Tuikkukaan aivan puhtaasti voinut kävellä. Otettiin Tuikun kanssa istumisliikkeitä, niitä mitä on rallysivulla viimeisenä... Ei olla niitä ihan hetkeen treenattukaan, mutta kivasti rakki oli hommasta perillä.

Vilkun opiskeluista sen verran, että prioriteetti ykkösemme on luoksetulo. Toinen on kynsienleikkuu ja kolmas odottaminen. Katsellaan sitten kesällä tokon alkeita, naksutinkouluttelua jatkamme tässä arkisten asioiden ohella. Päällimmäisin tavoite on luoda koiralle hyvä pohja ja suhde, sekä odottaa sen kypsymistä. Nyt Vilkku on täysin ohjailtava tapaus ja mitään ohjattavaa lahnaa en halua, vaan aloitteellisen työparin kiitos. Tämmöstä tällä kertaa, palaillaan kun loma alkaa.