Tuikku hoitsukoulussa

Tänään olikin se kauan odotettu ja jännittävä päivä, kun sain koirani kouluun... Postaukset tulevat nyt hiukan käänteisjärjestyksessä, nimittäin kirjoittelen opinnäytteen teosta pari tausta- ja sisältöpostausta myöhemmin... Mutta tänään siis, koira mukaan ja koulua kohti. Oltiin Tuikun kanssa hyvissä ajoin perillä ja ehdin ennen koulun alkua vielä harjaamaan koiran. Sitten vain sisälle ja omalle käytävälle istuskelemaan ja jännitys tiivistyy.

8.30 oli esitysvuoromme ja siinä sitten seistiin Tuikun kanssa luokan edessä. Esitys meni kaiken kaikkiaan mukavasti ja Tuikku jaksoi hyvin. Oli kätevä käyttää sitä esiintymisen aikana esimerkkinä. Esiintyminen jännitti kamalasti, vaikkakin odotin sitä innolla. Pahin jännitys helpotti, kun olin saanut työstä palautteen ja alkoi syntyä keskustelua.

Muiden esitysten aikana Tuikku oli hiukan levoton, sitä kiinnosti muiden opiskelijoiden syötävät, oli pissahätä ja kuuma ja tylsää. Meni siis seuraavat pari tuntia ihan uikutukseksi ja ulkona ravattiin muutamaan kertaan. Ruokailun aikana oltiin ulkosalla pidempään ja sitten käytävällemme istumaan. Viimein koira rauhoittui ja rentoutui ja alkoi nukkua. Ja nukkuikin niin kauan, että luokkalaiseni toivat minulle syötävää. Johan muuttui koira skarpiksi.

Ruokatauon aikana ehdittiin näyttää temppuja muille ja puuhastelemaan yhtä sun toista. Tuikku nautti loputtomasta huomiosta ja kieritteli lattialla ihmisten iloksi. Opetustunnit Tuikku nukkui hiljaa jaloissani. Tauot ulkoiltiin ja sai olla muiden hyysättävänä. Oli kyllä kiva piristys koulupäivään ja viimein tuo oppariurakka on ohitse. Kirjoittelen opparin teosta ja sisällöstä myöhemmin tarkemmin, antaa nyt kuvien puhua tästä päivästä.

Tilanteen tasalle Tuikusta

Keskiviikkona tein poikkeuksen ja olin laiska. Siis opiskelujen osalta, jäin nimittäin kotiin touhuamaan hurttien kanssa. Päivä vierähti suurimmilta osin Popin kanssa, josta päivitinkin heti ensimmäisenä. Instaa seuranneet kuitenkin huomasivat, että Tuikun kanssa touhuttiin. Otettiin nimittäin heti aamulla noutotreenejä vesipelastukseen liittyen.

Aluksi muisteltiin taas, että patukkaan tartutaan lujalla otteella ja innokkaasti. Varsinaisia pitoja Tuikku ei osaa, se osaa poimia patukan maasta tai kädestäni ja saa tämän jälkeen palkan. Lopuksi otettiin vielä noutoja. Tuikku odotti vierelläni ja luvan saatuaan ryntäsi hakemaan patukan ja toi sen takaisin. Ei se sitä käteeni luovuta tai muutenkaan kovin siististi tuo, vauhdilla ryntää hakemaan ja tuo patukan viereeni ja odottaa palkkaa.

Koska kyseessä ei ole mikään tokonouto, on tämä mielestäni vallan hyvällä mallilla. Seuraavaksi yritetään harjoitella pitoja ja pidentää noudon matkaa. Kevättä kohti mentäessä noudot tuleekin suorittaa järvestä. Vesipelastusta koskien olin saanut sähköpostiakin, helmikuussa kokoukseen ja maaliskuussa näyttelytalkoisiin. Pitää myöskin maksaa treenikausi. Treenit alkavat keväällä Ikaalisissa tai Hämeenkyrössä ja päättyvät syksyllä.

Rahat kurssia varten laitoin jo talteen, odotan innolla että päästään tosihommiin. Jäsenmaksuja tuli tosiaan makseltua, kuten fb päivityksestä näkee. Nyt odotellaan Tuikulle sirua ja rekisteröintiä. Ja tietysti lumien sulamisia, jotta päästään järvelle veden ääreen työskentelemään.

Oltiin laavuilemassa

Tänään oli pitkästä aikaa puuhastelua. Tarkoitus oli alkujaan lähteä kävelemään järven jäälle, pieneen saareen. Mutta koska jäätilanteesta olimme hiukan epävarmoja, päätimme lähteä laavulle. Matkaa oli about 4km ja sankan lumisateen vuoksi päätettiin olla laiskoja ja ajaa autolla hiukan lähemmäksi. No ei me suunniteltua lähemmäksi päästykkään, vaan lähdettiin tallustamaan hankea pitkin. Tuikulle valjaat päälle ja vasta ostettu ahkio perään, vähän meinasi hurtta kapinoida vastaan. Ensin ei meinannut ahkio kulkea ja sitten sen kanssa oltiin syöksymässä riistan jälkien perään.

Laavulla oli lappu, että sisälle on laitettu hiirille myrkkysyöttejä. Iso kiitos tiedosta, oltaisiin muutoin otettu Tuikku sisälle. Nyt jätettiin hurtta sitten narussa ulos ja heitettiin hankeen luu ja vesikuppi kaveriksi. Siinä ovellahan se norkoili, kun makkaroita paistettiin, mutta muutoin pysyi ihan kivasti ulkopuolella.

Sää ei aivan suosinut meitä, kuvitelmissa oli jokseenkin aurinkoinen pakkaspäivä? No se niistä haaveista, saimme taivaantäydeltä lunta ja tuulta. Vähän siinä meinasi vilu tulla, mutta pakko oli vähän pulkkailla. Niko juoksi metsätieltä makupalojen kanssa autolle ja me viiletettiin Tuikun kanssa perässä. Kyllä sai ahkiosta pitää lujaa kiinni ja eteensä ei nähnyt kun lumi pöllysi, mutta se fiilis ♥ Autolla kaivettiin vielä kameraa ja otettiin tiellä muistoksi kuvaa, kun pulkkailtiin. Ahkio testattu hyväksi ja toimivaksi, parin viikon päästä olisikin talvirieha keikkaa vedon merkeissä.

Rallytreenit videolla

Saapi heittää palautetta, ohjeita vinkkejä, mitä mieleen tuleekaan. Mulla tuli mieleen että miltä kuulostaisi varustepostaus videolla? Hyvä vai huono idea?

Kisakuumetta pukkaa

Me ei olla startattu rallytokossa yli puoleen vuoteen. Se alkaa pikkuhiljaa tuntua vähän kaoottiselta. Onko me oikeesti joskus kisattu? Kun vasta nythän tuo kestää häiriötä ja osaa hommat? Jaa-a, seuraavilla rokotuksilla isketään kyllä siru niskaan ja menoksi! Uskomatonta, näin sanon minä joka olen vannottanut kauan, että Tuikkua en rekkaa ja SKL:n jäseneksi en liity. Hups... No mutta asiaan, eli tämän päivän treeneihin, jotka olivatkin ihan huiput!

Pujottelu edestakaisin mentiin pariin kertaan. Tätä jynssättin syksyllä, kun piti saada koira pysymään tiiviisti menossa mukana, hyvällä vireellä ja innokkuudella, mutta samalla hillittynä. Nyt homma alkaa sujua, osaan itse antaa Tuikulle vihjesanoja ja näin ollen koiran ajatus tulee liukkaasti mukana. Tuikku ehtii toimia tarkoituksen mukaisesti ja ei ole aikoihin osunut törppöihin, mikä oli aluksi suurin haasteemme. Huolimatta siitä, että koira pitää kontaktin, se ei enää törmäile minuun (paitsi jos pujottelu mennään juosten, kuten ensimmäisissä mölleissämme).

Spiraaliin olen myös liittänyt vihjesanoja, joista Tuikku tietää, että liike jatkuu vielä. Takapään käyttö on kehittynyt ja paljon. Spiraalin menimme vain kertaalleen ja pidin suorituksesta, uskallan sanoa, että Tuikun kanssa se oli kyllä täydellinen. Tiivis, maltillinen ja hyvällä takapään käytöllä.

Eteen, askel, eteen, kaksi askelta, eteen, kolme askelta eteen on ollut ehkä haastavin liikkeemme. Tätä nykyä Tuikulle on kuitenkin aivan selvää, mitä tarkoittaa eteen ja se se seuraa liikkeessä tiiviisti edessä ja istuu paikalleen kiihtymättä liikaa. Mun mielestä hurja eteneminen syksyyn verrattuna.

Sivu, askel, sivu, kaksi askelta, sivu, kolme askelta sivu otettiin vielä loppuun. Vanha tuttu liike, joskin ollaan jouduttu harjoittelemaan malttia ja tiiviyttä. Opettelin itse käyttämään tässäkin vihjesanoja ja antamaan koiralle aikaa. Jos otan yhden askeleen liian nopeasti, jää Tuikku jälkeen, jonka vuoksi se kiihdyttää eikä ehdikään istua kun pitäisi. Nyt liike sujuu hyvin.

DIY: Heijastinliivi

Pimeässä tulee ehdottomasti näkyä ja sormistaan näppärä koiranomistaja väkertää itse heijastintuotteet koiralleen. Tämä heijastinliivi on tehty Popille, kaavan mallin on sovellettu kaupan liivistä. Liivin materiaalien hinnaksi tuli 4,50€.

Tarvitset

Mitat koirasta (kaulan ympärys, rintakehän ympärys, selän pituus kaulasta rintakehän yläosaan)

Sakset

Mittanauhan

Kynän

Ompelukoneen

Tarranauhaa

Huomiokangas

Heijastisnauha

1. Piirrä kaavat kankaalle mittanauhan avulla, piirrä sentti tai pari ylimääräistä reunoihin.
2. Ompele ompelukoneella reunat siksakilla, jotta kangas ei purkaannu.

3. Ompele heijastinnauhaa reunoihin ja selkään.

4. Lisää tarranauhat.

5. Päättele työ nyppien roikkuvat langanpätkät pois.

Ei mikään kauneuden multihuipentuma, mutta sopiva ja toimiva. Istuu Popille hyvin, kaulaosa on hiukan leveä, mutta sen saa taitettua kaksinkerroin, joten ei haittaa. Popi innostuu heti, kun liivi laitetaan päälle, tietää että ollaan menossa lenkille. Kuvassa hiukan paleli, kun pakkasta oli niin reippaasti ja piti ottaa vain liivin sovituskuva. Laittakaa linkkejä omista teoksistanne!

Vetokoira mä oooooooon!

Pikkujärvi vierestämme oli jäätynyt ja sinne suunnattiin koko perhe! Kolattiin alue luistelua varten, mutta minähän en luistimia mukaan ottanut. Matkassa minulla Tuikku, kelkka ja vetovermeet. Ensin meinasi hurttaa laiskottaa, eivätkä makupalat motivoineet lainkaan. Mutta härreguud kun tajusin viskaista palloa menemään, niin johan ampaistiin liikkeelle! Ja lujaa mentiin, lumi vain pöllysi ja viima piiskasi kasvojani.

Edestakaisin vedettiin ja olisikohan matkaa tullut yhteensä alta kilometri? Sopivasti kuitenkin, takaisin Tuikku sai vetää kelkan tyhjänä. Kivat, onnistuneet vetotreenit ja yllättävän äkkiä järvikin jäätynyt. Toki keskellä oli hiukan sula railo ja pikkuinen järvi kuitenkin...

Myös Maisa pääsi nauttimaan jäälle juoksentelusta, kunhan oltiin ensin turkkia vähän kuosittu kuntoon. Sai näyttää harjan lisäksi saksia ja trimmeriä, pakko oli ohentaa niska ja kaulakarvoja melko paljon, ne kun alkoivat näyttää jo ihan kummallisilta.

Harmiksemme Maisa alkoi nopeasti jäällä ontua taas kinttuaan ja palelemaan. Kotio viedessä jalan kipuilu loppui ja koira käveli taas normaalisti. Mikä siinä tassussa sitten on, niin en tiedä. Ei trimmatessakaan kipuillun, kun antoi nätisti pidellä ja ajella.