Ilmoitin Savun seuran rallytoko kilpailuihin viikonlopuksi, mölliluokkaan tosin (ei tarvitse maksaa lisenssiä). Toivon saavani varmuutta kisatilanteisiin rallyn kautta, sillä se ei lajina jännitä niin paljon. Jännittäessä saatan houkutella koiraa, se tulee jostain selkärangasta. Siitäkös Savu suivaantuu, kun ei ole houkutteluun tottunut, hämmentyy vain. Jännitys ja kisatilanne aiheuttavat minussa kaikkea muutakin kummaa, kuten kiirehdintää. Toivottavasti saan pidettyä pääni kasassa, sillä aion ensi vuonna päästä ihan oikeastikin kisaamaan.
Lähdimme sunnuntai iltapäivänä ajelemaan kohti Keski-Suomea. Nappasimme matkalta Elinan ja Kujeen kyytiin ja aikomuksenamme oli ajaa Rautalammille asti. Kaunis auringonpaiste kuitenkin houkutteli ja niinpä kurvasimme hetken mielijohteesta Isojärven kansallispuistoon. Koirat olivat tietysti mielissään lyhyestä automatkasta. Parkkipaikalla oli muitakin autoja, mikä vähän ihmetytti. Kello kuuden iltaruuhka? Nuotiopaikalle kävellessä ihmisiä tulikin vastaan useampi. Valitsemallemme nuotipaikalle tuli autolta matkaa noin kilometri. Niin lyhyesti siksi, että rinkan lisäksi kannoin vauvaa sylissä. Niemenkärjessä oli perhe iltanuotiolla, mutta he lähtivät kun saimme teltat koottua.
Ilma alkoi kylmetä melkoisesti auringon laskettua puiden taa. Jos olisimme olleet tunninkin aiemmin, olisimme saaneet kauniit auringonlaskukuvat. Hämärässä vilkkui vain Savun orbiloc ja Kujeen valopanta. Kaksikko tulikin saumattomasti juttuun, mikä yllätti positiivisesti. Edellisellä kerralla leikin lomassa oli pientä kyräilyä ja vähän irvistelyäkin. Ilta kului rattoisasti nuotiolla koirien leikkiessä. Annoimmekin koirien touhuta viimeiseen asti, jotta pysyisivät lämpiminä.
Savu tuli mielellään telttaan ja käpertyi viereeni nukkumaan. Yön pakastuessa Savu tunki niin tiiviisti kylkeeni, että emme meinanneet enää molemmat mahtua retkipatjan päälle. Ohjasin koiran tutisemaan jalkopäähäni makuupussin päälle, olisi ainakin kunnolla eristettä maasta. Kokonaisuudessaan yö meni hyvin ja Savu nukkuikin viimeiseen asti jalkopäässäni lämmittäen mukavasti. Pomppa ei ehkä olisi ollut pahitteeksi, sen lisäksi unohdin myös omat toppahousuni. Onneksi pärjättiin ilmankin.
Aamuun herättiin kohmeisina auringon ollessa vielä piilossa. Savu ja Kuje jatkoivat edellisillan ilottelua ja hyvä niin. Valoisammassa koirat kiinnostuivat myös rannasta ja Savu hyppeli toiveikkaina rantakiville etsimään vesikirppuja. Harmikseen vesikirput taitavat olla talvilevolla. Muutamia rantakiviposeerauksia saimme koirista samalla, kun aurinko värjäsi taivaan vaaleanpunaiseksi. Kymmenen aikoihin aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja me lähdimme kävelemään autolle. Koirat pitivät hihnassa kuuluvan konsertin vastaantulijoista. "Hyvä että teillä on vahdit mukana", kommentoi toinen. Jos olisi aikaa ja motivaatiota, hienosäätäisin Savun äänenkäyttöä.
Poropuolikas ja bc hyppäsivät tyytyväisinä takakonttiin huilaamaan. Liekö kotimatkasta haaveilleet, mutta me lähdimme ajamaan aivan toiseen suuntaan. Siitä seuraavassa postauksessa.
Illat alkavat hämärtyä ja päivät lyhentyä. Omistajan ja koiran näkyvyys liikenteessä on erityisen tärkeää. Vilkkuvalojen lisäksi heijastinliivi tuo turvaa. Mutta mistä sopiva ja kestävä liivi?
Koirien heijastinliiveissä heijastinosa on monissa tapauksissa puutteellinen. Koirille tarkoitetuissa liiveissä ei tarvitse olla CE-merkintää, eikä kyseessä aina ole heijastinliivi nimen varsinaisessa merkityksessä. Näin ollen kyseessä ei välttämättä ole heijastava heijastinnauha, se kuluu pesussa tai lähtee rapisemaan käytössä. Heijastinliivit ovat myös hinnoiltaan kovinkin vaihtelevia, usein melko kalliita. Monenlaisia heijastinliivenä testanneena, kuminauha kiinnitykset venyvät muodottomiksi, tarranauhat lakkaavat pysymästä kiinni aika nopeasti ja muovilukot murtuvat pakkasessa. Hintaansa nähden liivit ovat monesti olleet pettymyksiä. Markkinoilla on totta toki hyviäkin liivejä. Siitä huolimatta edullisen ja taatusti heijastavan liivin askartelee koiralleen helposti.
Sakset, ompelukoneen (tai ihan vaan neulan ja lankaa)
1. Leikkaa heijastinliivi halki. Yhdestä heijastinliivistä saa kaksi liiviä koiralle. Suhteuta heijastinliivin koko niin, että ihmisen kädenaukosta tulee koirasi pääaukko. Pienelle koiralle siis lastenliivi, isolle koiralle oikeasti iso liivi. Kaula-aukkoa on toki mahdollista myös suurentaa.
2. Mittaa koirasi rinnanympärys ja ompele tarranauhat sen mukaisesti. Itse kiinnitin nauhat vahingossa liian eteen ja sen vuoksi liivit hiukan lerpattavat.
3. Viimeistele saumat ja ompele leikattu sivu kaksinkerroin, jotta liivi ei purkaudu.
Itsetehdyt heijastinliivit ovat olleet meillä käytössä miltei vuodenpäivät. Edelleen ehjiä, pysyvät päällä ja leveä tarranauha ei ole mennyt miksikään. Tarranauhan sijoituksen kanssa tuli pieni kämmi ja liivi vähän lerpattaa, mutta se on pelkkä ulkonäköhaitta.
Lähdimme Kankaanpäähän tapaamaan vuosien tauon jälkeen Essiä ja Hiisiä. Voihan Luikku Tuikku aka Hiisi! Ei ole muuttunut sitten yhtään ja miten hyvä muisti, kun melko pian minut tunnisti. Yhtä ihana kuin aina ennenkin ♥ Hiisi on saanut seurakseen suloisen australianpaimenkoira Kidan. Jopas tulvi mieleen muistoja Tuikusta ja Vilkusta - kullattuina tietenkin. Hyvin samantyyppinen parivaljakko olivat Hiisi ja Kida.
Hiisi otti meidät hyvin vastaan, Savunkin joka puhisi karvat pystyssä. Lastenvaunuja Hiisi ensin ihmetteli, mutta sen jälkeen olisi ilomielin hypännyt kyytiin Papun seuraksi. Vähän kuten Lounakin... Savu ja Kida ihmettelivät toisiaan aikansa, olimmehan pöllähtäneet yllättäen toisten tontille. Yhteinen sävel löytyi kyllä käden käänteessä ja Savu rakastui oitis nättiin nuoreen neitoon.
Kävelylenkillä risut lentelivät, kun paimenkaksikko mennä rymisti risukossa. Savu löysi jostain kasan ehtaa sitä itseään ja haisi loppu päivän navetalta. Hiisi lenkkeili sivistyneesti kanssamme hihnassa ja viihdytti Papua. Se siitä vauvan nukutuslenkistä, Papu istua tapitti koiria tarkasti. Koiraihminen tulee, vaikka tekemällä.
Lenkin jälkeen päästettiin kolmikko vielä pellolle peuhaamaan. Hiisi on todellakin kuin Tuikku. Liittyy välillä nuorison seuraan riehumaan, mutta pääasiassa käyskenteli omia polkujaan. Tai tuli hakemaan herkkuja ja rapsutuksia. Rapsutuksia saikin, voi miten salaa kaipaankaan isoa koiraa ♥
Hiisi täyttää joulukuussa kuusi vuotta, ei uskoisi. Niin oli pilke silmäkulmassa ja leikkisä olemus. Tälle syksyä saatetaan saada Hiisi kylään, Kida tietysti myös. Savu tykkäisi, Kidasta siis pääasiassa. Papu tykkäisi Hiisistä, ja Hiisi Papusta. Täytyykin antaa Hiisille vähän pisteitä vauvaan suhtautumisesta - kuin vanha tekijä. Vierailu oli kaikinpuolin mieluisa ja toivottavasti seuraavaan ei vierähtäisi ihan neljää vuotta. Tulee niin hyvä mieli, että yksi niistä yhdeksästä pennusta, päätyi ihan huippukotiin.
Viikon takaiset kimppatreenit Elinan ja Kujeen kanssa olivat todellakin paikallaan! Tauon vaikutukset kyllä huomasi ja jumittaminen alkaa häiritä itseä. Tarkemmin en jaksa treenejä sivuta, ennemmin ryhdyn töihin niiden suhteen. Hallille ostinkin avaimen nyt lokakuuksi ja siellä on tarkoitus käydä ahkerasti.
Yritän päästä eroon mutu- ja spontaaniustreeneistä ja edetä suunnitelman mukaan. Liikkeiden läpikäynti auttaa hahmottamaan tilanteen, muutamahan on jo hyvällä mallilla. Sen sijaan pito, kaukot ja jäävä on aloitettava järjestelmällisesti ja tehtävä valmiiksi asti.
Treenijupina sikseen, Savulla oli hauskaa ja se oli kovin riemuissaan laatuajasta. Sekä bortsuneiti seurasta. Sänkipellolle lempi leiskui ja ääni raikasi. Savua kiukutti kun kunto loppui kesken. Poropuolikkaalla taitaakin olla huonoin kunto ikinä. Emme ole päässeet pyöräilemään, eikä Savu oikein muuten juokse yksinään. Kävelylenkein ei kunto kasva, joten toistaiseksi suurta nousua kunnon suhteen ei ole tulossa. Onneksi kunto kohoaa suunnilleen yhtä nopeasti, kuin laskeekin.
Lokatreenejä kohti, treenianalyysit löytää tulevista treeneistä treenipäivyri tunnisteella.
Viimein koitti lähtöaamu, jota olin kolmisen viikkoa odotellut. Nimittäin lähtö Kiiran kanssa Keski-Pohjanmaalle Salamajärven kansallispuistoon. Emme lähteneet ihan niin superaikaisin aamulla, kuin ensin ajattelimme. Puoli yhdeksän auto oli pakattu ja lähdimme ajamaan. Koda ja Savu matkasivat jaetussa takatilassa. Melko pitkän ajomatkan vuoksi tuntui järkevältä laittaa koirat verkon eri puolille. Saisivat ainakin näennäistä yksityisyyttä. Pieni Kelmi termiitti matkusti repsikan jalkatilassa. Ihana pentu, olen tosin aika varma että perimässä on vähän muutakin kuin collieta. Tai sitten olen yllättynyt iloisesti, kun tuollaisia puuhacollieitakin löytyy. Ei tarvitse kenenkään ottaa nokkiinsa, koiria on erilaisia.
Ajomatka taittui loppuviimein aika joutuisasti. Matkalla pysähdyttiin muutaman kerran vessaan, pikkuihmisen ja pikkupennun asioille, sekä kävimme syömässä. Viimein alkoi näkyä kansallispuiston kylttejä ja saavuimme perille Koirasalmen luontotuvalle. Ajelimme ensin vähän edestakaisin parkkipaikkaa metsästäen. Yllätykseksemme paikalla oli aika paljon muitakin! Ihmisiä ei siis juurikaan näkynyt, mutta parkkis ei suinkaan ollut tyhjä.
Kun koirat olivat käyneet tarpeillaan ja päiväkamat pakkailtu, alettiin tehdä lähtöä. Pahapuron kierros oli merkitty infotaulut karttaan ruskealla ja nimikkeellä "muu polku". Nettisivuilla tämä oli kuvailtu kuitenkin ihan merkityksi reitiksi, ei vain tahtonut lähtöpistettä löytyä. Sitä paitsi maastoon reitti oli merkattu vihreillä täplillä. Talsimme aikamme parkkipaikan viereistä metsää ja kas vain, jokin polku sieltä löytyi. Saimme kuitenkin kävellä sitä aika matkan, ennen kuin ensimminen Pahapuron opaskyltti tuli vastaa.
Maisemat olivat kivan erilaisia kuin kotopuolessa, pirunpeltoa, kiviröykkiöitä ja kiveä siellä täällä. Koda ja Savu meinasivatkin tarjoilla kiviposetuksia vähän kilpaa. Sopivasti reitille osui myös puroja, lätäköitä ja lampia, jotka kiinnostivat Savua ihan valtavasti. Maltillinen hihnassa kulkeminen vesikirppualtaiden ohi ei ollut ihan tyylikkäintä Savua. Vaan ehkäpä tuo "toistaiseksi kotikoira" oli ansainnut pienet pelleilyt.
Lintuja ei kuulunut eikä näkynyt liiaksi, joten niiden osalta Savu ei saanut veriinsä virtaamaan valtavaa adrenaliiniryöppyä metsästyskokemuksen toivossa. Sen sijaan metsäpeuran tuoksu taisi kantautua poikien nenään tämän tästä - Koda ja Savu haistelivat ilmaa ylväinä, kuin mitkäkin ajokoirat. Metsäpeuran papanoita ja joitain kulkujälkiä näkyikin siellä täällä.
Aika pian meille selvisi, että Pahapuron lenkillä ei ole taukopaikkaa tulisijalla. Pysähdyimme juomaan ja syömään välipalaa kaatuneelle puun rungolle. Savulle paikallaan odottelu oli ihan ylitsepääsemätöntä - niin paljon olisi voinut liehitellä Kodaa tai kerjätä rapsutuksia. Kastraatio tekee näköjään kaikenlaista, Koda ja Savu olivat kuin pariskunta kosiskellessaan toisiaan. Reilu vuosi takaperin urokset olivat hormoonihöyryissään hiukan kireinä yhden retken ajan. Kivempi vaihtoehto siis tuo rakastuminen, mutta näyttihän se pöljältä.
Kivikkoinen polku alkoi ottaa kunnon päälle 5km kohdalla. Kivenmurikat polulla alkoivat ärsyttää, kun jalannousu kävi raskaammaksi. Lisämausteensa toi pieni reppukyytiläinen, jolle metsämaisemat ja paikallaan oleminen alkoivat riittää. Kelmikin tuli osan matkaa kantamalla. Urheasti pikku pentu kuitenkin tallusti mukana, vaikka loppumatkasta meno alkoi näyttää vähän humalaisen touhulta. Kivikko teki sopivan mittaisesta reitistä melko raskaan, sillä piti vähän ylimääräisesti keskittyä, mihin astuu.
Loppumatkasta vastaan tuli pariskunta koiran kanssa. Päästivät meidät kiireinemme kohteliaasti ohi. Pariskunta käveli kuitenkin perässä, joten loppumatkan kuvat jäivät ottamatta. Saavuimme Koirasalmelle takaisin, tarkoituksena paistaa kodassa/laavussa makkarat. Nuotiopaikan vieressä oli kuitenkin teltta ja kaksi isohkoa kovaäänistä koiraa kytkettynä. Katsottiin parhaaksi viedä Savu ja Koda autoon, jotta eivät turhaan ärsyyntyisi. Makkaranpaiston jälkeen lähdimme ajamaan tuvalle.
Sysilammella oli autiotupakin, mutta me olimme varanneet samasta rakennuksesta vuokratuvan. Kolmen koiran ja vauvan kanssa olisi vähän epäkohteliastakin änkeytyä ulkopuolisen kanssa samaan tupaan. Päädyimme varmuuden vuoksi siis varaamaan hiukan omaa tilaa. Onneksemme Sysilammella ei ollut ketään, joten saimme saunoa ja syödä rauhassa.
Pieni ihminen oli illalla sitä mieltä, että kun päivän on ollut vain kyydissä, saa illalla vähän kukkua. Kelmi ja Papu* tulivat mainiosti juttuun. Kelmi olisi pussaillut pienen naaman täyteen ja Papusta pennun kaikki touhut olivat tarkan seuraamisen arvoisia. Taitaa poika pyytää omaa Lassieta, kunhan kasvaa. Niin oli ihastunut soopelinvärisiin pehmeäturkkisiin koiruuksiin. Koda toki oli tällä erää reality Lassie vähän erilaisella karvalla. Puolustukseksi sanon, että minusta hienoa rakennetta ei tule peittää niin runsaalla turkilla. Loppuviimein koira näytti mielestäni oikeasti hienolta.
Yö meni kaikkien osalta odotettua paremmin ja aamulla oltiinkin valmiina uusiin seikkailuihin. Muutamat potrettikuvat tuvalla. Paikalle saapunut toinen retkeilijä kysyi lupaa ottaa koirien poseeraamisesta kuvan. Tietysti se sopi ja päätyi kuulemma instagramiin. Kuvailut ja pakkailut tulivat valmiiksi ja sitten rinkat selkään ja menoksi. Kannoimme rinkat vajaan kilometrin päähän autolle, jonka jälkeen Pakosuon reitille lähdettiin päivärepun ja reppumatkustajan kanssa.
Pakosuon kierroksella oli melko paljon ympäristöstä kertovia kylttejä. Suoniityillä koirat nuuskivat tarkasti. Kova puuskittainen tuuli taisi tuoda nenään herkullisi peurantuoksuja. Pitkoksilla kuvatessa takaamme kuului huuto "hei, onko tämä teidän". Vesipulloni oli pudonnut Kiiran repusta polulle. Koda sai hyvää treeniä, hakiessaan pulloni vieraalta mieheltä. Hienosti toi perille asti, eikä pullokaan vaurioitunut. Hyvä Koda!
Pakosuon kierros oli maastoltaan huomattavasti helpompaa ja sen kävelimme nopeammin. Koiratkin olivat kuvissa hiukan virkeämpiä, kuin edellispäivänä. Savukin kulki mukana mukavammin ja maltillisemmin. Rengasreitti päättyi takaisin tuvan pihaan, jossa pidimme evästauon. Sen jälkeen porukka autoon ja taas mentäisiin.
Paluumatkalla kiersimme hiukan, sillä olimmehan jo kaukana kotoa. Pistäydyimme Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Tarkoituksena oli käydä ihan lenkilläkin puistossa, mutta kylmä tuuli ja tihkuva vesisade latistivat tunnelmaa. Lopulta päädyimme kuvailemaan koiria luontokeskuksen piha-alueella. Kuvailujen jälkeen olimmekin riittävän jäässä ja vettä alkoi sataa kaatamalla juuri, kun lähdimme ajamaan.
Pyhä-Häkin Vanha Iso Puu olisi kiinnostanut paljonkin, mutta harmiksemme taivat vetäytyi hyvin synkäksi. Rasti ruuttuun, että kohteessa on käyty, mutta toistamiseen on kyllä palattava. Vanhat metsät ovat kuvausolosuhteiltaan miellyttäviä ja Savukin pääsisi temppuilemaan.
Kotimatka sujui hyvin ja menikin nopeammin, kuin tulomatka. Koirat nukkuivat aikalailla koko matkan. Perille päästesssä oli jo pimeää. Koirat eivät enää jaksaneet leikkiä pihassa, sen verran olivat valmiita reissusta. Pyhä-Häkin parkkipaikalla Savu hyppäsi autoon heti, kun luukku aukesi. Väsy alkoi painaa meitä kaikkia. Hieno reissu taas, kaunis paikka, hyvä seura ja kiva uusi kokemus tuvasta!
Kiitos seuralaisille ja kiikaroidaanhan taas uusia reissuja!
Kävimme viime talvena koirakolmikon kanssa smartDOG testissä. Testi oli hyvin mielenkiintoinen tapa lähestyä koiran luonnetta. Tulokset olivat osuvia ja kuvasivat hyvin testattuja koiriamme. Testituloksiin vaikuttaa toki myös koiran koulutustausta. Myöskään tuloksiin ei tule suhtautua hanskat tiskiin -asenteella, että tällainen koirani on ja sillä hyvä. Erityisesti impulssikontrolliin ja leikkihalukkuuteen on mahdollista vaikuttaa koulutuksen suhteen koiran koko eliniän ajan ja se myös kannattaa. Vahva suositus koiran testaamiselle, lisää testeihin voi tutustua täällä.
Seuraavaa postausta odotellaankin viikko tai pari, sillä pari päivää menee Keski-Pohjanmaan metsissä ja sen jälkeen toivottavasti instensiivisissä treeneisttä. Mainiota viikkoa!
Pieni persoonallisuusarvio, 24.02.2018 testaaja Heli Väätäjä
"Suhtautuminen vieraaseen ihmiseen, sosiaalisuus, vaihtelee paljon koirien välillä. Sosiaalisuuteen vaikuttavat sekä geenit eli perimä, mutta myös koiran kokemukset koko elinajan aikana. Erityisen suuri painoarvo on koiran pentuajan kokemuksilla, niin positiivisilla kuin negatiivisilla."
Myy: erittäin avoin ja sosiaalinen
Louna: erittäin avoin ja sosiaalinen
Savu: avoin
AKTIIVISUUS - TILAAN TUTUSTUMINEN
"Aktiivisuus on ominaisuus, johon perimällä on suuri vaikutus, olemme mm. jalostaneet rotuja joilla on iso ero aktiivisuudessa. Aktiivinen koira tarvitsee paljon liikuntaa ja tekemistä. Testissä tulee esille paitsi koiran aktiivisuus, myös koiran uteliaisuus sekä rohkeus uuteen tilaan tutustuessa. Mikäli koiraa tilanne pelottaa, se saattaa pysytellä mielellään lähellä omistajaa. Tällöin koiran luonnollinen aktiivisuus ei tule näkyviin testissä."
Myy: koira on erittäin aktiivinen, juoksee, tutustuu koko huoneeseen
Louna: koira on erittäin aktiivinen, juoksee, tutustuu koko huoneeseen
Savu: koira on aktiivinen, kävelee pääasiassa, tutustuu koko huoneeseen
ITSEHILLINTÄ
"Itsehillintä on ominaisuus, joka on arkipäivässä hyödyllinen monella tavalla. Optimaalinen suoritus ongelmanratkaisussa tehdään usein kohtuullisen matalassa vireessä, kun taas liian kiihtynyt, tai passiivinen mielentila heikentää suoritusta. Itsehillintä on tärkeä ominaisuus luonnossa eläville eläimille ja se on myös osittain peiytyvä ominaisuus. Hyvä itsehillintä on tärkeä myös koiran arkipäivässä ja koulutuksessa. Koiran kyky hillitä ensimmäinen tunnereaktio ja käytösmalli, helpottaa koiran hallintaa arkipäivän tilanteissa. Koira, joka kykenee kontrolloimaan omia impulssejaan, kykenee todennäköisesti paremmin esim. pitkäjänteiseen yhteistyöhön, kuin koira, jonka on vaikea kontrolloida omia mielihalujaan. Esimerkiksi laumassa metsästäminen vaatii susilta tarkkaa koordinoitua yhteistyötä, jossa yksilön on pidäteltävä suurtakin halua rynnätä liikkeelle, jotta metsästys onnistuisi. Toisaalta olemme tarkoituksella jalostaneet rotuja, joissa haluamme koiran reagoivan nopeasti esim. saaliseläimen liikkeeseen tai uhkaan. Tällaisia ovat monet metsästyskoirat ja työrodut.
Impulsiivisuutta mitattiin testissä sylinteritestillä. Sylinteritestissä koira opetettiin ensin syömään makupala päistä, ja sen jälkeen tilanne muuttui siten, että koira saikin nähdä palkkion. Hyvän itsehillinnän omaava koira pysyttelee pääasiassa juuri oppimassaan tavassa saada palkkio, kun taas koira, jonka on vaikea vastustaa impulsseja, innostuu heti nähdessään palkkion ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä lasin läpi."
Myy: Palkkio näköärsykkeenä häiritsee koiraa paljon; se yrittää ottaa ruokansa toistuvasti lasin läpi, huolimatta siitä, että se oppi juuri ottamaan ruuan sivusta. Impulssikontrolli ei ole koiran vahvuus.
Louna: Hyvä itsehillintä ja impulssikontrolli. Sylinteritestissä koira toimii suurelta osin siten kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa ensimmäisen yrityksen jälkeen.
Savu: Erinomainen itsehillintä ja impulssikontrolli. Sylinteritestissä koira toimii siten kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa.
ELEET
"Eleiden lukukyky - osiossa testattiin miten hyvin koira löytää palkkion ihmisen vihjeen avulla. Koirien on yleisesti havaittu olemaan erinomaisia ihmisen eleiden lukijoita, jopa parempia kuin simpanssi, mutta tämä ominaisuus vaihtelee paljon koirien välillä. Ihmisen kommunikaation ymmärtämiseen ei aikaisempien tutkimusten mukaan vaikuta paljoakaan oppiminen tai intensiivinen koulutus, vaan se on kohtuullisen pysyvä ominaisuus, mutta tästä tarvitaan lisää tutkimuksia. Iälläkään ei ole havaittu olevan suurta vaikutusta eleiden lukukykyyn. Eri rodut todennäköisesti eroavat toisistaan siinä miten hyviä ne ovat lukemaan ihmisen eleitä, ihmisen kanssa työhön jalostettujen rotujen on havaittu olevan keskimääräistä parempia lukemaan ihmisen eleitä. Myös kallonmuoto saattaa vaikuttaa - pyöreäkalloisten on havaittu olemaan parempia lukemaan eleitä kuin pitkäkalloisten."
Myy: Koira ymmärsi ihmisen eleitä hyvin.
Louna: Koira lukee ihmisen kommunikointia oikein hyvin.
Savu: Koira lukee ihmisen kommunikointia oikein hyvin.
ONGELMANRATKAISU, V-AITA
"V-aita tehtävässä koiran oli ratkaistava spatiaalinen eli tilaan liittyvä ongelma - koiran on tajuttava, että menemällä poispäin palkkiosta, se on mahdollista saavuttaa se. Tehtävä mittaa paitsi ongelmanratkaisun nopeutta, myös ongelmanratkaisutapaa ja itsehillintää. Näkyvä ruoka lähellä on houkutteleva, ja vaatii itsehillintää edetä ruoasta poispäin. Testi mittaa samalla myös ongelmanratkaisutapaa - koira voi myös tässä tehtävässä keskittyä pyytämään apua ohjaajalta, sen sijaan että ratkaisisi sen itse. Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20-40 sekunnissa. Koiran iällä ei ole havaittu olevan suurta vaikutusta ratkaisuaikaan, koulutuksella kylläkin, koulutetut koirat ovat keskimäärin nopeampia ratkaisussaan."
Myy: Koira ratkaisee tehtävän keskivertokoiran tavoin. Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti, eikä pyydä apua ihmiseltä. Koiran impulsiivisuus hidastaa tehtävän suorittamista. (Sai nameja kurkottelemalla, hidasti ratkaisua.)
Louna: Koira ratkaisee tehtävän huippunopeassa ajassa. Koiraa ei häiritse näkyvillä oleva ruoka, vaan se ymmärtää nopeasti edetä poispäin palkkiosta ensin sen saadakseen. Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti, eikä pyydä apua ihmiseltä.
Savu: Koira ratkaisee tehtävän nopeasti. Koiraa ei häiritse näkyvillä oleva ruoka, vaan se ymmärtää nopeasti edetä poispäin palkkiosta ensin sen saadakseen. Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti, eikä pyydä apua ihmiseltä.
ONGELMANRATKAISU - MAHDOTON TEHTÄVÄ
"Mahdottomassa tehtävässä testataan koiran ongelmanratkaisu strategiaa - itsenäinen vaiko ohjaajalta apua pyytävä. Molemmat tavat ratkaista ongelma ovat hyviä, ja riippuukin lähinnä koiran käyttötarkoituksesta, kumpi tapa on parempi. Itsenäiseen työskentelyyn tulevan koiran olisi hyvä pyrkiä sinnikkäästi ongelman ratkaisuun. Apua pyytävä strategia on erinomainen silloin kun koiralta vaaditaan suurta ohjattavuutta ja sitä että se ongelmatilanteen kohdatessaan turvautuu ohjaajaan mieluummin kuin toimii itsenäisesti"
Myy: Koira pyrkii ratkaisemaan mahdottoman tehtävän pelkästään itsenäisesti. Koiralla on käytössä vain yksi strategia ratkaista ongelma.
Louna: Koiralla on käytössä molemmat ongelmanratkaisustrategiat hyvin tasaisesti. Molempien strategioiden käyttäminen kertoo käyttäytymisen joustavuudesta ja siitä, että koira pystyy vaihtamaan ongelmanratkaisutapaa tarpeen tullen, eikä jumitu yhteen tapaan.
Savu: Koiralla on käytössä molemmat ongelmanratkaisustrategiat hyvin tasaisesti. Molempien strategioiden käyttäminen kertoo käyttäytymisen joustavuudesta ja siitä, että koira pystyy vaihtamaan ongelmanratkaisutapaa tarpeen tullen, eikä jumitu yhteen tapaan.
LEIKKIHALUKKUUS
"Koirien halukkuus leikkiä ja taistella esineillä ihmisen kanssa vaihtelee paljon iän ja persoonallisuuden mukaan. Aikaisemmissa tutkimuksissa leikkihalukkuuden on todettu korreloivan rohkeuden kanssa - mitä rohkeampi, sitä innokkaampi leikkimään ja taistelemaan. Koirien leikkihalukkuutta voidaan käyttää hyväksi koulutuksessa, ja leikkiä palkkiona koiralle. Rodut eroavat paljon leikkihalukkuudessaan, passiiviset rodut eivät ole kovin kiinnostuneita leikkimisestä, kun taas aktiiviset rodut monesti ovat. Sekarotuisten kohdalla taustalla olevat rodut vaikuttavat tähän piirteeseen."
Myy: Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan.
Louna: Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan, saattaa korjata otetta, ei halua lopettaa - tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/korjaa otetta
Savu: Tarttuu viiveellä - irrottaa/pitää, ei vedä vastaan
OUTOON OBJEKTIIN TUTUSTUMINEN - ARKUUS-ROHKEUS
"Eräs koiran merkittävimpiä persoonallisuus-kategorioita on arkuus-rohkeus akseli. Koirat vaihtelevat valtavasti tällä akselilla, ja kuten muuhunkin koiran persoonallisuuteen, tähänkin vaikuttaa koiran perimä eli geenit sekä monet ympäristötekijät, etenkin pentuajan kokemukset. Tässä testissä koiran arkuutta ja rohkeutta mitattiin "outo objekti" testillä, jonka on todettu korreloivan koiran arkipäivän käyttäytymisen kanssa."
Myy: Koira menee omistajan jälkeen tutustumaan objektiin, aika alle 1min
Louna: Koira menee yhtä aikaa omistajan kanssa tutustumaan objektiin
Savu: Koira menee yhtä aikaa omistajan kanssa tutustumaan objektiin
Lähdimme sunnuntai iltapäivänä ajelemaan kohti Keski-Suomea. Nappasimme matkalta 
