12 kesäkuuta 2021

Perhekoiran tukitaidot osa 1

Aluksi

Tämä osuus on etenkin uusille lukijoille, väärinkäsitysten välttämiseksi. Olen koirien kouluttamisesta kiinnostunut harrastaja, mutta en alan ammattilainen. Perheellistymiseni myötä kiinnostuin enemmän koiran arkitaitojen kouluttamisesta ja etenkin koiran ja lasten sujuvasta vuorovaikutuksesta.  Olen aiemmin kirjoittanut koiran valmistelusta vauvan tuloon (Koira ja vauva - valmistaudu etukäteen 9/2018), sekä konfliktitilanteiden ennakoimisesta (Koira ja lapset - konfliktitilanteet 2/2019).  

Tämä teksti käsittelee perhekoiran tukitaitoja; pikkulapsen kovakouraisten otteiden suhteen. Korostan, että olen sillä linjalla että koiria ei saa repiä vaan niitä tulee kohdella kunnioittavasti. Pidän myös itsestäänselvyytenä sitä, että koirille on taattava nukkuma- ja ruokailurauha. Yhteisessä arjessa on kuitenkin todennäköisempää että lapsi joskus kiskoo tai kompastuu koiraan, kuin että niin ei ikinä tapahtuisi. Siksi koen tärkeäksi kirjoittaa tästä. Lapsiperhekoiran tukitaidoista, eli siitä miten koira kokisi vähän epämiellyttävätkin tilanteet kuitenkin turvallisina. 


Mikä on koiralle epämiellyttävää?

On tietysti yksilöllistä, miten kenenkin koira reagoi minkäkin ikäisen lapsen touhuihin. Toiset koirat ovat kärsivällisempiä kuin toiset, mutta mielestäni kärsivällistäkin koiraa on syytä kunnioittaa. 

Vaikka koiraa ei saakaan repiä, useimpien pikkulasten otteet koiran rapsutuksessa ovat verrattavissa enemmän repimiseen kuin silittelyyn. Pikkulapsen hyvääkin tarkoittavat otteet ovat usein varsin kömpelöitä ja voivat paitsi säikyttää, myös oikeasti satuttaa koiraa. Lapsi voi ottaa turkista tiukasti kiinni, rutistaa koiraa tai tarttua vaikka korvasta. Makaava koira voi näyttäytyä liikkumaan harjoittelevalle lapselle mielenkiitoisena kiipeilytelineenä. Lapsi voi myös vahingossa kompastua koiraan tai kaatua koiran päälle.

Useimmat koirat eivät pidä myöskään halailusta tai pussailusta. On syytä perehtyä koiran elekieleen ja etenkin rauhoittaviin signaaleihin (Turid Rugaas Rauhoittavat signaalit). Koiran ensimmäinen vaihtoehto ei ole purra, jos tilanne on epämiellyttävä, vaan koira saattaa ensitöikseen vain kääntää päätä poispäin. Näitä viestejä on syytä havainnoida ja antaa koiralle tilaa. Lasten vastuulle koiranlukua ei voi jättää, vaan aikuisen on oltava tilanteen tasalla.

Ihan aina ei ehdi ja pysty vahtimaan siten kuten pitäisi tai tilanne vaatisi. Lapset ja koirat ovat nopeita ja monet tilanteet vain tulevat ja menevät. Siispä jatkuvan kieltämisen ja kontrollin sijaan, voit opettaa koirallesi "lasten rutistelun" olevan kiva juttu. Älä ymmärrä tätä väärin, lasten ei tule saada vääntää koiraa solmuun, eikä koiran tarvitse sellaista sietää. Voit kuitenkin tukea koiraa lasten kanssa olemisen suhteen.


Tukitaitojen harjoittelu

Kuten käsittelytoimista, myös lasten kosketuksesta voi opettaa koiralle mielekkään asian. Harjoittele koiran omaehtoisuuden kautta karvoista rutistamista tai korvasta tarttumista. Älä satuta koiraa, vaan opeta pienestä epämukavuudesta kiva juttu. Huomio harjoituksessa koiran eleet; aloita harjoitus koiran aloitteesta, keskeytä jos koira vaikuttaa epävarmalta ja vahvista myös sitä, että koira saa lähteä harjoituksesta pois.



Videolla olevat harjoitukset olivat Savulle jo tuttuja, en tokikaan aloittanut ihan noilla otteilla. Meillä on käytössä starttinappulana Savun paikalle saapuminen ja leukakosketus. Tällöin Savu itse aloittaa harjoituksen, antamalla luvan koskemiselle. Olen myös pitänyt harjoitukset hyvin lyhyinä ja palkannut reilusti.

Kylkipainelussa Savu hieman ahdistui, minkä voi huomata etenkin sen korvista ja silmistä, sekä lipaisusta. Haluan olla kuitenkin rehellinen, sillä oikea elämä ei ole pelkkää nousukiitoa voittoihin - enkä siten leikannut tuota pätkää videolta pois. 

Muista palkita koira myös silloin, kun se haluaa lähteä pois. On koiran kannalta parempi valinta poistua lasten luota, kuin ajautua konfliktiin.


Tavoitteeni

Yksinkertainen tavoitteeni oli Savun turvallisuudentunteen lisääminen. En oleta, että koirani automaattisesti pitäisi lasten otteista, eikä sen tarvitse tykätä kömpelöistä silityksistä. Halusin vain, että Savu kokisi olonsa turvalliseksi, vaikka lapset rapsuttaisivatkin vähän rajusti. Tämä tarkoittaa sitä, että Savun mielipiteellä on merkitystä: se saa olla halutessaan rauhassa ja se saa lähteä pois lasten luota. Sitä ei jahdata, eikä sen ole mikään pakko olla lasten vellattavana.

Savu on pitkäturkkinen, joka sai minut mietteliääksi lasten kiinnostuessa koiraan tarttumisesta. Esikoisemme alkaessa liikkumaan, aloin opettaa koirallemme näitä lapsen otteita; turkin rutistelua, kyljestä painelua ja pientä poskivilloista vetämistä. Savu sai itse päättää koska harjoitus alkaa ja milloin se päättyy, samoin kuin teemme käsittelytoimienkin kanssa. 

Käsittelytoimista malli olikin Savulle tuttu ja kun se sai itse vaikuttaa harjoituksiin, etenimme todella nopeasti. Lopulta Savu alkoi itse hakeutua tuolloin 8kk esikoisemme luo. Eikä pelkästään luo, vaan Savu makasi vauvan edessä jotta tämä kiipeäisi koiran yli. Tai tarttuisi vähän korvasta kiinni. Savu alkoi tavoitella tilanteita, jotka olin tehnyt sille tutuiksi ja kannattaviksi. 

Taaksepäin katsoen tämä taito on ollut meillä tarpeellinen: aina välillä on se hetki että en ole huomannut ajoissa ja tapaan lapseni roikkumassa koiramme turkissa. Tällöin koiran asenne lasta ja lapsekkaita otteita kohtaan saavat aivan uuden merkityksen. 

Kysy, jos jokin jäi askarruttamaan. Ja palaute on tietysti tervetullutta.

10 kesäkuuta 2021

Kesätoiveita ja treenilista

Muistan joskus niin kutsuttujen Summer Bucket List postausten olleen suosittuja ja itsekin niitä odotin blogeilta joita seurasin. No, ajat muuttuvat ja nyt on suorastaan vanhanaikaista bloggailla yhtään mistään . Silti täällä porskutetaan, sillä missään muualla ei tekstilaatikkoon mahdu riittävästi merkkejä 😄

Varmasti miltei kaikilla, mutta myös minulla on kesälle sekä toiveita että tavotteita. Tässä blogissa kerron toki vain niistä, jotka liittyvät jotenkin Savuun. Myönnän että muita tavotteita on vähän vähemmän, mutta yhteisesti toivon meille kaikille kivaa kesää.


Retkeily on monipuolinen ja mielekäs ajanviettotapa, mieluiten viettäisin kaiken aikani metsässä.

- Telttaretki Haukanhiedalle

- Päiväretkiä kameran kanssa ulkomuseoihin, kansallispuistot, koiraranta jne.

- Kaupunkipäivä lasketaan tällä erää retkeksi. Haluaisin pistäytyä Savun kanssa ihmisten ilmoilla, sen jälkeen muistan taas miksi oli oikea valinta muuttaa maalle 😆

- Melontaretki ja/tai suppailua. Melomaan haluaisin tosi kovasti, jos vain sää ja lastenvahtien aikataulut osuvat kohdilleen. Kävin melomassa ihan just... siis viime kerrasta on viisi vuotta! Korkea aika hypätä kanoottiin Savunkin kanssa.


Toko ja rallytoko eivät unohdu kesälläkään, mutta kaiken hauskanpidon sekaan on syytä asettaa jokunen tavoite ohjenuoraksi

- Tokoleiri Jämillä, jos vain päästään ja mahdutaan mukaan

- noutokapulan pito on kesän ykkösprojekti. Nyt ollaan vaiheessa kaksi sekuntia ja keppi, kun tavoite olisi tukeva pito oikealla kapulalla. Työtä siis riittää. Tarkoitus on tehdä pidon pohjasta varma, jotta lopulta olisi helppo siirtyä varsinaiseen kapulaan myös häiriöissä. Kun joskus (asennemuutos, aiemmin on kirjoittanut jos) onnistun saamaan kapulan pidon valmiiksi, tulen tekemään aiheesta kokonaisen postauksen siinä toivossa että sen myötä kukaan ei ole yhtä idiootti kuin minä. Jos nyt minkään, niin ainakaan kapulan pidon opettamisen kanssa ei kannata hätäillä ja oikoa.
- kisatreenejä ja häiriöitä, kimppatreenejä. Etenkin asennetreenin kannalta tarvitsisin liikkurointiapua ja toki paikkamakuuseen muita koiria. Kuplamme poksahtelee kun hämmennyn itse, joten tarvitsen rohkeutta ottaakseni tilan haltuun niin treeneissä kuin kokeissa. Harjoitusta siis, etenkin minulle.
- kaukojen uudelleen opettamisen haluan kesän aikana valmiiksi, vaatii enemmän panostusta itseltä kuin koiralta. Aiemmat käskyt ovat olleet istu, maahan, seiso, joista viimeistä ei olla tehty mitenkään valmiiksi. Nyt on tarkoitus opettaa takajalkakaukot ja ns. napakoiksi. Uudet käskyt ovat sit, plats ja up - hirveän vaikeat muistaa ulkoa samalla kun pitäisi pitää käsi paikallaan 😜 Mutta näistä tulee kivat, kunhan viitsin olla huolellinen.
- luoksetulon uudelleen opetus, tavoitteena että Savu juoksisi oikeasti eikä vain hölkyttelisi luokseni. Siinä missä olen panostanut ruudun ja merkin kierron vauhteihin, on luoksetulossa riittänyt pelkkä perusasentoon tuleminen. Emme ole koskaan tehneet mitään vauhtiperusasentoja, mutta ehkä kannattaisi. Luoksetulon kutsu onkin ollut sivu, mutta uudelleen opetuksen myötä käskyksi tulee komps. Oli muuten vaikea päättää yhtään mitään kutsua kun sen pitää merkitä nimenomaan täysiä juoksemista, mutta olla sanana sellainen joka on helppo huutaa ja jota muut eivät tajuaisi käyttää.

- rallytokon ratatreenejä: aina kun on paljon kylttejä se tarkoittaa herkkubileitä. Tällä hetkellä Savun mielenkiinto välillä lopahtaa kylttien keskellä, sillä olen ahnehtinut kokonaisia ratoja aivan liikaa. Tehdään siis paljon asennetreeniä radalla, jotta suoritus olisi näyttävä loppuun asti.
- oikean puolen seuraaminen varmaksi ja selväksi, etenemistä kolmen askeleen junnaamisen sijaan. Oikean puolen seuraamisella pitäisi sujua täyskäännökset, saksalainen, erilaiset puolen vaihdot, molemmat suunnat ja peruuttaminen. Pelkkä "seuraa oikealla puolella", kuulosti ilman edeltävää listaa helpolta jutulta.
- ohjaajan tulisi opiskella voittajan kyltit ennen, kuin alkaa säätämään koiran kanssa - jospa saataisiin liikkeet kerralla kuntoon ilman omaa säätöäni 😁
- houkutuksen häiriöt haltuun, myös hajumaailma. Savu on retkahtanut houkutuksissa hajujen perään, joten näitä täytyy todellakin treenata.


Hyödyllistä ja hauskaa

- temppujen opettelu on ollut mielekästä, mutta kesällä temppujen kanssa on kiva tehoilla. Haluan opettaa Savulle kesän aikana vahvoiksi kuplien puhaltamisen, vilkuttamisen ja kurkkaustempun, muutamia mainitakseni. Muutamia uusiakin temppuja voisin opettaa sen mukaan, mitä meidän temppuringissä keksitään.
- kantarellien etsiminen! En malta odottaa uutta sienisatoa, mutta kantarelleja on vaikea löytää. Olen alkanut esitellä Savulle kuivatun kantarellin hajumaailmaa ja toivon saavani siirrettyä taidon myös metsään ja tositoimiin.
- Savun ja Jouhu-hevosen yhteislenkit. Syvennän omatoimisesti oppimistani ja käymme Savun kanssa tallilla aina kun suinkin pääsemme. Tarkoitus on tutustuttaa Savu ja Jouhu toisiinsa siten, että Savu voisi tulla kärrylenkeille mukaan. Näistä lisää sitten, kun jotain kerrottavaa on. Savu ja Jouhu ovat tavanneet kerran; Savua vähän pelotti, sillä Jouhu oli todella utelias tekemään läheisempääkin tuttavuutta 😅
- kuvia auringonlaskussa ja edes yksi yölenkki. Näissä vähän turhissa joka kesäisissä jutuissani on sitä jotain, mistä tykkään.

07 kesäkuuta 2021

Yhteistyö: Retki Hevonkuusen retkeilymetsään

Saimme aivan erityisen yhteistyötarjouksen ja totta kai halusimme tehdä retken Hevonkuuseen. Hevonkuusi on aidattu yksityinen retkeilymetsä, joka sijaitsee Pirkanmaan Ylöjärvellä, Karhen maalaismaisemissa. Retkeilymetsä on kooltaan noin kaksi hehtaaria ja paikan päältä löytyy hyvin pidetty laavu tulisijalla. Laavulta löytyy niin makkaratikut, roskis, kuin huussikin. Retkeilymetsä pidetään siistinä, joten jokainen siivoaa roskansa ja koirien jätökset.

Pakkasin reppuun aamupalat, sekä Savun ja lapset autoon. Sitten suuntasimme hakemaan mummun ja Myyn mukaan. Vietimme Hevonkuusessa pari tuntia aamuauringosta ja herkullisista eväistä nauttien. Retki Hevonkuuseen onkin oivallinen syy syödä aamupalaksi mansikoita, suklaata ja popcornia. Toki lapset söivät herkkujen alle voileivät ja oli koirillekin omat luut varattuna.

Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa maanantai, kuin päästää lapset ja koirat leikkimään turvallisesti luontoon? Retkeilymetsän ympäri menee riista-aita ja siellä saa nauttia luonnosta omassa rauhassa. Suosittelen varaamaan aikaa reilusti, sillä metsässä riittää tutkittavaa, eikä eväitäkään kannata kiireellä syödä. Pikkuväki temmelsi metsässä tehokkaasti koko kaksi tuntia, jonka jälkeen autoon raahautui melko väsynyt porukka. Itse olisin viihtynyt paikalla kauemminkin.

Retkeilymetsän laavussa on mahdollista viettää myös kokonainen yö, omassa rauhassa. Tähän kohteeseen haluat tutustua itse valitsemasi seuran kanssa - tietysti parhaassa siis. Maasto on helppokulkuista, luonnontilaista sekametsää, jossa on jonkin verran korkeuseroja. Pääasiassa lapseni Papu 3v ja Pipa 1v kulkivat joka paikassa itse. Oikeastaan he olisivat hyvin uhkarohkeasti halunneet kiivetä jokaiselle siirtolohkareelle ja kannolle. Savu ja Myy rallittivat riemuissaan pitkin metsää, tilaa olikin oikein riittävästi.

Retkeilymetsä sopii kaikille, mutta erityisesti sinulle joka

- haluat olla luonnossa yksin tai itse valitsemassasi seurassa törmäämättä muihin

- haluat lastesi ja koirasi voivan ulkoilla turvallisesti

- et välitä eksyä tai kohdata isoja villieläimiä

- haluat harjoitella erätaitoja


Nyt kun on erityisen lämpimiä kelejä, muista varata riittävästi juotavaa mukaan niin itsellesi kuin koirille. Hyviä retkiä!

05 kesäkuuta 2021

Pieleen mennyt tokokoe, Ikaalinen 4.6


 

Perjantai iltana käytiin taas Ikaalisten seudun kennelkerhon järjestämässä kokeessa. Olin menossa kokeeseen luottavaisin mielin; tällä kertaa onnistuisimme paremmin kuin viimeksi. Vaan toisinpa kävi. Huomasin jo vuoroa odotellessa, että Savu oli hieman tavallista kireämpi ja haukkui tavallista enemmän. Arvelin tämän kuitenkin johtuvan omasta jännityksestäni.


Tuomarina Juha Kurtti

Paikkikseen meno alkoi jännittää, sillä Savu haukkui koko riviin kävelyn ajan ja vaikutti levottomalta. Savu kuitenkin pysyi makuulla, vaikkakin alkoi kesken kaiken nuolla mahaansa. Perusasentoon kutsuin Savun kahdesti, sillä koira makasi aivan mutkalla. Paikkiksesta saatiin 8, fiilis oli kamala.

Yksilövuorolle mentiin taas aika äänekkäästi. Vaikka Savu tykkääkin haukkua, niin sille tuollainen räksyttäminen ei ole normaalia treeneissä tai kokeissa. Koko seuraamisen Savu vain haukkui, eikä tehty mitenkään meidän tasoista seuruuta. Liikkeestä maahan menossa Savu oli yhtä levoton, se nousi seisomaan ja haistelemaan maata. 

Luoksetuloa liikkuroidessa Savu ei tullut enää perusasentoon, joten päätin keskeyttää. Harmitti, mutta Savu ei kertakaikkiaan ollut sillä tuulella että tokoiltaisiin. Olisi ollut silkkaa kiusaamista pitkittää suoritusta ja yrittää väkisin loppuun asti, kun koira aivan selvästi kertoi, ettei sen ole hyvä olla.

Tarkistin tietysti Savun mahan kun se sitä yhtäkkiä nuoli ja siellähän se syy oli. Viime viikolla pihaamme ilmestyneet mäkäräiset olivat pureskelleet Savun mahan aivan punaiseksi. Ei siis mikään ihme, että Savun oli niin epämukava olla. Onneksi puremat paranevat nopeasti ja parin viikon kuluttua mäkäräisetkin häipyvät. Sitä ennen ei kuitenkaan hengailla pihassa tunti tolkulla, vaikka Savu tykkääkin olla siellä missä mekin.

Nyt kesä pidetään kokeista taukoa ja toivottavasti syksyllä ollaan taas osaavampia palaamaan kentille. Lähipäivinä kirjoitan kesäsuunnitelmat tänne blogiinkin; paperisessa treenikalenterissa ei meinannut tila riittää 😅

02 kesäkuuta 2021

Hulluin retkemme ikinä, 4 koiraa 2 lasta

Kaikenlaisia retkiä olen tehnyt, eikä kaikki ole mennyt aina suunnitelmien mukaan, mutta tämä retki ylitti aivan kaiken. Ajatukseni leppoisasta telttaretkestä keltaisen toukokuun vaihtuessa kesäksi romuttui hetki hetkeltä reissun edetessä. Kivaa oli kaikesta huolimatta, mutta reissun päätteeksi ei ollut ihan niin levännyt olo kuin olin toivonut. Nyt seuraa pitkänpuoleinen reissukertomus, ehkä tästä joku saa vaikka vinkkiä 😅

Pakkasin toukokuun viimeisenä päivänä telttaretkivarusteet autoon ja suuntasin Savun ja lasten kanssa Seitsemisen kansallispuistoon. Papu 3v oli aivan innoissaan retkestä ja myös Pipa 1v tykkää olla kaikessa mukana. Aloitimme retkemme Koveron perinnetilalta, jonne retkiseuramme Hanna ja koiransa Auri, Kuura ja Rana saapuivat myös. Kävelimme Haukilammelle syömään eväät ja valokuvailemaan. Matkaahan ei edestakaisin kovin paljon kertynyt, mutta noin 3km oli sopiva matka jonka Papu jaksoi mukisematta kävellä. Onnea on Savu (ja muut retkikoirat), joka kulkee pitkoksilla maltillisesti seuraillen lasten villityksiä.

Sää oli mitä mainoin ja koko reissuksi olikin luvattu pelkkää aurinkoa. Tuulenvire piti hyttysten määrän kohtuullisena. Tosin heti tauolle pysähdyttyämme valtava parvi itikoita hyökkäsi koirien kimppuun. Emme taukoilleet kovinkaan kauan, vaan jatkoimme kävelyä takaisin tilalle. Olimme päättäneet yöpyä kansallispuiston ulkopuolella Rysäslammella (voin suositella), jossa poikkesin toissa syksynä Pirkan taipale reissun aikana (Savu vaelluksella - Pirkan taival 9/2019). Kuten arvelimmekin, paikalla ei ollut muita, joten sirkuksemme ei häiritsisi ketään.

Ilta vierähti ruokia kokkaillessa ja telttaa kootessa. Pipa viihtyi suurimmaksi osaksi repussa ja Papu kohelsi kaikissa askareissa mukana. Jaksan ihailla innokkuuttaan ja yrityksiään, vaikka en aina ilahdu kaikista tempauksistaan. Koirat taukoilivat esimerkillisesti, vaikka lapset järjestivätkin vähän ohjelmaa. Rysäslammilla keli jäähtyi ja oli haettava autolta vähän takkia päälle tuulen yltyessä.
 

Iltapalojen jälkeen kömmin lasten kanssa telttaan, laittamaan pikkuväkeä yöunille. Siitä alkoikin sattumusten ja kommelluksien liuta. Pipa nukahti miltei heti, mutta Papu ei. Lopulta Papu alkoi kysellä, josko lähdettäisiin kotiin ja myöhemmin intti tiukasti, että kotio olisi päästävä. Koti-ikävään eivät auttaneet liioin unipupu tai Savu, eikä sekään että me nukkuisimme kaikki yhdessä teltassa. Itselläni oli niin kova nälkä, että keskeytin nukutustouhut ja Papu tuli teltasta ulos leikkimään. Päätin että katsoisimme tilannetta puoleen yöhön tai ehkä odottelisimme aamuyöhön, johon mennessä lapsi varmasti nukahtaisi.

Yliväsyneen ja koti-ikäväisen pikkulapsen jännitys telttayöstä kuitenkin yltyi kovaksi ja meno muuttui niin villiksi, että Papu herättäessä lopulta Pipankin, päätin luovuttaa. Ei muuta kuin nöyrästi lakki kouraan ja lapset autoon, sekä tietysti Savu mukaan. Retkikamat jäivät kaverin kanssa metsään ja me ajeltiin yön jo hämärtyessä miltei 60km kotiin. Myönnän että otti hiukan päähän ja harmitti. En tokikaan pettynyt lapsiin, sillä olin kyllä varautunut siihen että jostain syystä x koti voisi kutsua kesken reissun. Tuli vain todella typerä ja pettynyt olo itseen, kun en ollut tajunnut ajatella koti-ikävää ollenkaan. Pohdin myös, että olisi ollut ihan viisasta pystyttää teltta vaikka kotipihaan ennen retkeä. Olisi edullisempaa kävellä viisi metriä kotiovesta sisään ja omaan sänkyyn, kuin ajaa silmät ristissä yömyöhään pitkähköä matkaa.

No onni kaikessa, oli hirveän nätti ajokeli vaikka vähän vettä ropisikin - siis ihan oikeasti tuli vettä, vaikka luvattiin pilvettömältä taivaalta aurinkoa. Sinänsä olikin näppärä lähteä kotiin nukkumaan, kun teltan lisäksi meillä ei ollut mukana minkäänlaisia sadevarusteita. Sekä Savu että lapset nukahtivat autoon ja nukkuivat heräämättä koko yön kotona. Itselläni unet jäivät hiukan lyhyiksi, kun ajelun jälkeen oli lähinnä ylipirteä olo. Heräsin myös ilman kellonsoittoa jo kuudelta. Lapsetkin ovat aamuvirkkuja, joten aamulla tehtiin voileivät mukaan ja palattiin teltalle jo klo 8. Ja niinpä retkemme jatkui siitä mihin jäikin, ihan kuin ei oltaisi yli 100km yöllä ajeltukaan 😂 Tässä vaiheessa voisi todeta, että onneksi niin Savu kuin lapsetkin, ovat erinomaisia automatkustajia.


Aamupalalla olikin vilinää, kun kaikkia neljää koiraa kiinnostivat lasten voileivät kuin muurahaisia sokeriliemi. Hyväkäytöksiset koirat kuitenkin malttoivat antaa lasten syödä voileivät ihan itse. Pipa kuitenkin halusi kovasti ruokkia koiria ja niinpä hän antoi Aurille maissinaksuja. Sen sijaan Papu kiirehti laavuun syömään, sillä hän oli huolissaan voileipänsä turvallisuudesta. Harmiksemme aamulla ei käynyt juurikaan tuuli, joten hyttysiä ja mäkäräisiä oli sakeina pilvinä. Lapsia ötökät pistoineen eivät ihan mahdottomasti haitanneet, mutta meitä aikuisia ja koiria kyllä. 

Aamupäivällä jatkoimme matkaa autoilla Seitsemisen luontokeskukselle. Pistäydyimme sisällä pullakahvilla ja pikaisesti luontonäyttelyssä. Koirista täytetyt eläimet olivat vähän liian mielenkiintoisia, joten vierailumme ei kauaa kestänyt. Jatkoimma autoin matkaa Soljasten alueelle, jossa oli tarkoitus kiertää parin kilometrin mittainen luontopolku.

Vaan eipä ehditty Soljasille asti, kun edellisenä iltana nilkkansa nyrjäyttäneen kaverin auto hajosi kesken matkan. Jatkoin itse matkaa alle kilometrin ja kurvasin ensimmäiselle parkkikselle. Herättelin matkalla nukahtaneet lapset ja myös Savun. Hyttysten määrä oli melkoinen, aurinko paahtoi kuumasti ja lapset olivat vähän epävireisiä väsymyksestä. Niinpä emme lähteneet kiertämään koko reittiä, vaan kävimme vain katselulavalla asti. Vipinää riitti siinäkin, kun ensin Papu ei olisi jaksanut kävellä ja yhtäkkiä hän jaksoikin juosta kaikkialle.


Koirat lepäilivät tauolle oikein mielellään. Vaikka kilometrehjä kävellen ei tullut kummoisesti, oli kaiken touhun seuraaminen ja ulkoilu tehnyt tehtävänsä. Hyttyset, kuuma ilma ja vähän lyhyeksi jääneet yöunet alkoivat hieman kiristää hermojani. Lopulta Papu sai koheltaessaan pitkoksilta tikun käteensä ja siitäkös melkoinen itkuparku alkoikin. Emme saaneet maastossa koko tikkua irroitetuksi kun potilas rimpuili melkoisesti. Tikku ja tikun poistoyritys sattuivat lasta ainakin hänen mielestään vähintään yhtä paljon ja oikeastaan kaikki oli sen jälkeen pilalla. Pipa hermostui, kun olisi halunnut kävellä jokaiseen lätäkköön ja mättääseen, mutta joutuikin reppuun. Hinauspalvelun ja laina-auton selvittely toivat oman mausteensa. Oma autoni oli niin täynnä koiraa, lapsia ja retkivarusteita, ettei ollut toivoakaan saada kaveria koirineen kyytiin.

Lasten sosiaalisen ja iloisen ajan tullessa täyteen, oli pakko luovuttaa reissu ja lähteä kotia kohti. Alkuperäiseen suunnitelmaan ei kuulunut hylätä kaveria metsään, mutta olisimme olleet aika epävireistä odottelu seuraa. Kaikista muuttujista, haasteista ja vastoinkäymisistä (tästä unohtui mm. kylmä pasta ja triljoona kutiavaa hyttysenpistoa) huolimatta kivaa oli. Lapsilta jos kysyy, niin heillä oli todella hauskaa ja lähtevät mielellään uudestaan. Ihan koko jengin kanssa en kyllä hetkeen lähde telttailua yrittämään kotipihaa kauemmaksi 😅 Oppia ikä kaikki, ensi kerralla ollaan taas taitavampia. Onneksi koirat olivat tosi taitavia jo nyt ja lapsetkin super hyväntuulisia ja iloisia pienistä itkunhetkistä huolimatta.

Savu, Papu, Pipa, Auri, Rana ja Kuura


31 toukokuuta 2021

Ikaalisten tokokoe ja toukokuun treenikooste



Yli puolen vuoden tokokoetauon jälkeen kävimme eilen Ikaalisten seudun kennelkerhon järjestämässä kokeessa. Jännitti taas melkoisesti ja oli inasen liian kuumakin - ei onneksi niin kuuma, etteikö olisi voitu osallistua. Oltiin luokkamme viimeisiä, joten ehdin parin tunnin aikana lämppäillä Savua useamman kerran, sekä tietysti panikoida rauhassa.

Meidän vuoron tullessa kohdalle, jouduin hetken odottelemaan että Savu olisi taas kuulolla. Kiirehdin odottelualueelle ja omasta mokastani törmättiin ihmisiin ja koiriin vähän liian reippaaasti. Ei toki osuttu kehenkään, vaan aiheutin Savulle henkisen törmäyksen. Päästiin kuitenkin kentälle ja suoritus lähti käyntiin. Radalla oli yllättävän hyvä fiilis, mitään aivan yllättäviä virheitä ei tullut; jos treeneissä olosuhteet on liikaa, Savu alkaa helposti haistella tai haukahdella. Melkein kaikissa liikkeissä annoin tuplakäskyt, sillä Savu ei aina kriittisellä hetkellä ollutkaan aivan kuulolla. Pisteillä ei juhlita, mutta on tästä silti kiva jatkaa.

Tuomarina Ilkka Sten

Pisteet 118p

Paikalla makaaminen ryhmässä 1 min 0

Tämä oli kyllä karvas pettymys! Paikkis on meidän suurimpia vahvuuksia, Savu ei ennakoinut ja meni ekalla käskyllä makaamaan ja kaikki oli ihan niin kuin pitikin. Kun paikkis alkoi Savun naamalla pyöri jokin pörriäinen, mikä sai koiran ajatuksen hieman katkeamaan. Kun sitten viereinen koira singahti pois rivistä aloin epäröidä osaamistamme ja niinpä Savukin nousi pystyyn. Palasin heti Savun luo ja kytkin sen hihnaan. Ei ole sen tapaista lähteä rivistä, joten ei myöskään ole kokemusta siitä, minne se suuntaisi. Treeneissä on kyllä näitä "rivistä karkaamis" häiriöitä tehty, mutta eilinen tilanne kokonaisuuksineen oli meille liikaa.


Seuraaminen 8

Aivan riman alitus, pystytään huimasti parempaankin. Savu haukahti kerran tuomarin kohdalla ja muutenkin tuntui että törmäillään. Annoin myös vahingossa käännöksessä rallytokon käskyn, pitäisi muistaa olla vain hiljaa 😅


Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8

Toinen bravuurimme meni ihan penkin alle. Savu iski nenän maahan juuri ennen kuin liikkuri ohjeisti meitä, joten tuplakäskyllä maahan. En tiedä, olisinko voinut kävellä pari ylimääräistä askelta ja käskyttää kontaktiin palanneen koiran vasta sitten. No viis pistekikkailuista, treenataan tietty haisteluhäiriöt kuntoon.


Luoksetulo 10

Aivan meidän näköinen luoksari. Ensimmäisellä käskyllä leppoisasti lönkytellen luo ja sievästi perusasentoon. 


Noutoesineen pitäminen 0

Tämän jätimme suunnitellusti tekemättä.


Kauko-ohjaus 8

Nenä vei koiraa rankasti. Istumiseen taidettiin vaatia kolme käskyä, kun ensimmäiset kaksi menivät ihan oikeasti ohi. Otin meille kyllä röyhkeästi omaa aikaa kaukoissa, enkä seurannut liikkurin ohjeistusta. Savu ei kuitenkaan pienestä odottelustani huolimatta ehtinyt ottaa kontaktia, joten triplailtiin käskyjä vähän. 


Estehyppy 8

Liike alkoi samasta kohtaa kuin kaukot. Nyt nenä pysyi kurissa mutta Savu kääntyi katselemaan yleisön tapahtumia. Hitsi kun oisin vaan odottanut pari sekuntia ja kutsunut Savun vasta sitten, nyt kuitenkin tuplakäskyllä. 


Kokonaisvaikutus 8


Onpahan taas mitä tietää ottaa huomioon ja treenata lisää. Tämän hetkisillä taidoilla mennään vielä perjantain iltakokeeseen ja sitten reilu aikalisä koetouhuihin. Ainakin noutokapulan pito on tehtävä kesän aikana kuntoon, ennen kuin kehtaa kokeisiin uudestaan mennä.


Toukokuun treenikooste

Toukokuun omatoimitreenit olivat hieman aiempaa pienimuotoisempia. Toukokuussa meillä oli tokon koulutuspäivä, yhdet rallytokon kisatreenit, sekä kaksi rallytokokoetta. Kävimme myös kerran Tamskin hallilla. Toukokuun viimeiselle päivälle osui myös tokokoe ja toinen koe on heti kesäkuun ensimmäisenä perjantaina. Omat treenit ovat siis olleet pääasiassa asennetreeniä.

Muistilista

Rallytoko rintamalla siirrymme harjoittelemaan voittajan liikkeitä perusteellisemmin. Hioimme toukokuussa eteen tulemista ja saman aikaisia liikkeelle lähtöjä. Houkutuksessa pehmolelut eivät olleet treenatessa ongelma, mutta kokeessa pennuille tuoksuvat pehmot veivät Savun mennessään. Jatkossa otetaan houkutustreeniin myös erilaisia hajumaailmoja. Rallytokon jatkosuunnitelmana on tehdä useammin ratatreenejä ja lisätä näin koepäivän sujuvuutta. Oikean puolen seuraaminen vaatii siinä määrin työstämistä, etten usko meidän korkkaavan voittajaa ennen syksyä.

Tokon suhteen on uusia ajatuksia ja opetellaan uudestaan kaukot ja luoksari. Tehdään lisää varmuutta häiriöihin, etenkin hajuihin ja vieraisiin ihmisiin. Muiden liikkeiden ylläpitoa ja säännöllisempiä kisatreenejä,

 

24 toukokuuta 2021

RTK2

Eilinen koepäivä ei alkanut hohtoisesti ja vielä koepaikallakin fiilis oli kertakaikkisen maassa. Savun kanssa ohiteltiin koirakoita kuitenkin onnistuneesti ja lopulta Savu käveli rennosti hipihiljaa koko parkkiksen läpi kaikkien ohi, joten mieliala nousi itselläni tuosta vain. Onnistuminen Savun mielentilan kanssa hälyisässä ympäristössä oli sellainen erävoitto, että koestressi vierähti sydämeltä sen siliän tien. Paineita toki oli; kyseessä oli jo aika mones avoimen koe, josta metsästimme viimeistä hyväksyttyä tulosta. Liikkeet ovat olleet teknisesti hallussa jo pitkän aikaa, mutta jännitys, koetilanne ja ihmiset (tuomari ja sihteeri) radalla ovat meille välillä vaikeita.

Rata oli kiva ja suoriuduimme siitä melko hyvin. Oma fiilis radalla oli vähän epävarma, sillä Savua joutui hieman kalastelemaan: nenä vei koiraa, tuomari kiinnosti ja tavallisesti skarppi koira oli askeleen jäljessä. Räpiköintimme riitti kuitenkin tulokseen vieläpä meille hyvillä pisteillä ja ulkopuolisen silmiin tekemisemme näytti kuulemma kivalta. Kokeissa kyllä jännittää sen verran, etten usko ihan hetkeen tuntevani oloa mukavaksi radalla. 



Tuomarina Maria Riski
92p 2:35:66 RTK2

Istu, käännös oikeaan, istu -1p tvä hitusen oli tahmeaa, ei oltu ihan yhdenaikaisia eikä Savu ollut aivan kuulollakaan kun tuuli toi jotain herkullisia tuoksuja.
360 vasempaan -3p uusittiin koska Savu oli kuin nukahtamaisillaan. Tämän jälkeen kasasi itsensä hienosti ja tehtiin tosi kivaa settiä loppuun.
Eteen istu, vasemmalta perusasentoon -1p vino, -1p tvä Omat kädet vähän heilui ja Savu ei ollut aivan varma pitikö kiertää ohjaaja vai istua eteen. Savu istui ihan vinoon ja ehti tassutella niin että oli varma kympin virheestä. En uusinut, koska eteentulo on ainoa epävarma liikkeemme ja säädöstä huolimatta Savun asenne oli hyvä.
Istu, seiso, kierrä koiran ympäri -1p tvä Luulisin että Savun "pomppu puolikas askel seiso" -tyyli ei nyt vakuuttanut tuomaria. Ja vaatii toki omastakin mielestä hiukan täsmällisempää hiontaa tämä liike.
Istu, täyskäännös vasempaan, istu -1p kyl Menin aivan liian lähelle kylttiä, ei ollut toivoakaan etteikö Savu kääntyessään osuisi siihen. Noin muuten tosi kiva käännös vaikka nenä meinasi viedä.

Tuomarin kommentti: Hieno rata!

Suorituksella oli kyllä huima ero reilu viikon takaiseen hellepäivän kokeeseen. Meidän tapauksessa kuuma sää vaikuttaa siis enemmän kuin voisi kuvitellakaan. Kaikkinensa koepäivästä jäi lopulta hyvä mieli, muutamista vähennyksistä huolimatta me onnistuttiin monessa asiassa hyvin. Savu ei esimerkiksi äännellyt suorituksen aikana, vaikka aikoi. Eikä myöskään karannut, vaikka tuomarin ohittaminen tervehtimättä olikin sille vaikeaa.


Tästä eteenpäin?

Nyt edessä on pieni koetauko, sillä en aivan muista voittajaluokan kylttisuoritusohjeita. Oikean puolen seuraamisemme ei myöskään ole vielä koevalmis ja ehdottomasti ratatreenejä tulee tehdä useammin kuin kerran kuukaudessa. Kesä tulee rallytokon osalta olemaan ratatreeniteemaista, jotta syksyllä oltaisiin valmiit korkkaamaan voittaja. Treeniseura kelpaa aina :)