Lähiöunelmii

Eilinen räntäsade ei meitä haitannut. Jälleen Tiinan kanssa reilu tunnin lenkille, tällä kertaa hiekkakuopille ja pikkupoluille. Nuoriso rellesti keskenään ja Tuikku sai vetää taakkaa. Perinteisesti kevarin rengas toimi painona, mitähän se olisi, about 6kg ehkä. Ei kovin raskas, mutta maa tuo sopivasti kitkaa. Tasaisesti Tuikku veti ja tykkää kyllä hommasta. Mitä enemmän vastusta kivistä tuli sen kovemmin hurtta veti. Hieno tessu!

Kirjoittelin aiemmin hihnakäytöksestä. Harjoittelu on tuottanut tulosta. Todellakin, ihan näkyvää. Ensimmäinen nautinnollinen lenkki Vilkun kanssa, pitkään pitkään aikaan. Alkuinnostuksensakin hillitsi hyvin ja tarjoili löysää hihnaa ja kontaktia. Pääsin hyvin palkkailemaan. Polkupyöristä innostui alkumatkalla. Kaksi koirakkoa ohitimme ilman ääntä, mutta hyppi ja pomppi kyllä. Tarjoili ennen ja jälkeen ohituksen kontaktia josta pääsin palkkaamaan. Kävelijöiden ohittelu moitteetonta ja loppumatkasti Vilkku ei reagoinut lainkaan. Pyöräilijätkin menivät loppumatkasta hyvin, eikä koira tempoillut hihnassa juuri ollenkaan.

Näimme myös fasaanikukon ja -kanan. Niitä Vilkku ihmetteli, olisi mennyt katsomaankin. Kunnes se kukko lähti juoksemaan ja koira sai sätkyn. Hahah, pitää kunnioittaa lintusia. Pikkumetsässä kiipeiltiin kiville ja otettiin asentojumppaa.

Nyt kai uskaltaa jo paljastaa, että tämä oli viimeinen lenkkimme näissä maastoissa. Me nimittäin muutamme. Kämpässä on melkoinen kaaos, kun sitä sun tätä on pakkailtu ja pikkuhiljaa hyllyjä tyhjennetty. Huomenna olisi tarkoitus mennä pystyttämään aitaa uudelle kämpälle. Meitä odottaa isompi rivariasunto pienessä maalaiskylässä. Blogi onpi loppuviikon hiljaisempi, palaillaan asiaan kun ollaan uusissa maisemissa.