06 toukokuuta 2016

En mee jonon ohi, mul on oma ovi

Viime viikkoon on mahtunut kynittyjä koiria, ensimmäisiä uintireissuja, yökylä vieraita, reissu Pohjanmaalle ja auringon polttamat huulet, unohtamatta västäräkkejä ja haarapääskyjä, joista lopputulema on se, että nyt on kesä. Otin Tuikun keskiviikkona töihin mukaan ja säilöin sitä (kyllä vaan) päivän ajan miesten pukuhuoneessa. Hienosti se siellä vartoili, joskin oli välillä piipittänyt kuin pieni lintu. Töiden jälkeen treffattiin sitten Henna ja Dora ja lähdettiin läheiselle järvelle. 

Kuten arvelinkin, oli Doran turkki ihan yhtä kamala, kuin Tuikun. Koirahan oli jo ihan läkähtyntyt paksussa pehkossaan. Kone jännitti Doraa, joten päätettiin olla kiusaamatta ja leikeltiin saksilla. Kerrassaan siisti tulikin, etuosaa viimeistellään vielä myöhemmin, mutta nyt on suurimmat pois. Loppujen lopuksi aika "siroja" meidän nöffinpuolikkaat, kun turkit ajeltiin. Tuikku nautiskeli järvessä, niin kuuma oli. Dorakin kävi kahlailemassa, mutta ei enempää. Sitä vielä uimaanlähtö jännittää. Ihana ilma oli ja kiva nähdä, eiköhän kesää kohden taas touhuta enemmän yhdessä.


Aamulla käytettiin paimenet uimassa ja lähdettiin suoraan uimarannalta ajamaan. Edessä oli pitkä ja melko lämmin matka kuumassa autossa Etelä-Pohjanmaalle Lapualle. Pysähdyimme matkalla vessaan ja ostamaan limua. Huoltoaseman pieni villakoira ihastutti meitä, se istuskeli portailla helmen kaulassa, kuin pieni nukkehaukku. Pikaisen tauon jälkeen matka jatkui koirien nukkuessa takapenkillä.



Saavuimme Lapualle hyvissä ajoin ja lähdimme metsään juoksuttamaan koiria. Pentutapaamiseen pääsivät paikalle Vilkun siskot Nelli ja Hukka ja vanhemmat veljet Vili ja Rane. Koirat juoksentelivat sopuisasti metsässä ja oli kiva vaihtaa kuulumisia. Kaikilla kersoilla on kyllä semmonen samanmoinen venkula ilme. Ja aika velmuja mokomat ovatkin.

Metsästä lähdimme Lapuan raunioradalle. Käytimme koiria uimassa viereisellä louhoksella, kylmä vesi tulikin tarpeeseen! Vilkkua äkkisyvä ei haitannut, käytännössä pohjaa ei kivikielekkeen jälkeen ollut. Siellä se pulikoi kaikessa rauhassa, vaikka ei mitään heitettykkään.

Raunioradallekin pääsimme, oli mielenkiintoista olla maalimiehenä ja katsella muiden harjoittelua. Vilkkukin pääsi radalle, ensin pari helppoa piiloa. Toiseen se juoksi näkemällä ja toisella kertaa palasi jäljelle mentyään ohi ja tuli ihan nenää käyttäen. Kolmas piilo oli haastava, sillä tuuli piti taukoa. Kiertelimme melko kauaskin piilolta ja Vilkku ehti jo tehdä tarpeita ja keräillä keppejä ja muuta, ennen kuin lopulta eksyi hajulle. Vähän sitä epäilytti mennä kelojen väliin, mutta kyllä se maalimies sieltä löytyi ja saatiin bileet. Neljäs piilo oli helpompi ja sinne Vilkku menikin mukavasti nenää käyttäen.

Mielenkiintoni pelastuskoiratoimintaa kohtaan nousi taas, kenties sitten ensi vuonna valinnoissa mukana? Lopuksi esittelin muille vielä frisbeetä ja muutamia temppuja mitä me olemme harjoitelleet. Vilkku oli jo melko väsynyt, mutta jaksoi silti keskittyä kivasti, koppaukset olivat huolimattomia ja se vain löi frisbeen tassuilla naamaansa. Ohjauskuviot menivät paremmin ja kyllä kaikki saivat harrastuksen ideasta kiinni.

Lopuksi veimme koirat vielä uimaan toiselle puolen louhosta, jossa oli ritilä-lankku laituri viritys ja vedessä yksi piilo. Vilkku se paineli rämisevällä laiturilla ihan mielissään eikä ollut moksiskaan jännästä alustasta. Velipoikien kanssa kelpasi rellestää ja uiskennella ja aito bortsu Teokin istui hyvin joukkoon! Kiitos ihanasta päivästä ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)