17 heinäkuuta 2016

Oivalluksia part 2



Oivalluksia 6/2016



...sydän täynnä intoo... 
...paljon sai sietää oman unelmansa takii...
...ku tehään duunii nii tehää eli takas sinne kehää...
...mul on paljon sanoi...
...tää on paras tapa lievittää sisäistä ahdistusta...
...nousee pää ylös ja nousee ylös suost...
...mul on takana vuodet vakavat, 
nyt se kortinjakaja saa nakata ne kortit...

En osaa olla kirjoittamatta. Sitä paitsi johonkin piti työntää tuo tsemppibiisini ja triljoona ihkua kuvaa maailman parhaasta kaksikosta. On minulla ihan asiaakin, sillä neljässä päivässä voi oppia näköjään ihan rutosti enemmän ja tärkeämpiä asioita, kuin mitä koko viiden vuoden aikana ehti edes ajatella. Minulla ei ole mitään velvollisuutta selitellä kenellekään mitään tai kaunistella kokemaani. Kirjoittelen omalla vastuulla, kuten tavataan sanoa, mutta sinä luet ja kommentoit omalla vastuulla.

Kirjoittaminen helpottaa ja pahimman ajatusmyrskyni olen saanut jo paperille. Yritän koota ajatukset tähän jollain tasolla järkevästi ranskalaisin viivoin ja hiukan avata niitä oman kokeman ja käytännön esimerkin kautta. Aiempi oivalluspostaus koski täysin eri aihetta ja varmasti oli selkeämpi. Tuohon neljään päivään osui niin paljon tapahtumaa ja asiaa, että en sisäistänyt kaikkea kovinkaan järkevästi. Kirjoitan nämä myös siksi, että voin tarvittaessa palata asian äärelle.

Teksti on kirjoitettu täysin kokemani pohjalta ja niissä fiiliksissä mitä olen läpi käynyt (suuttumus, pettymys, suru), joten turha tulla siitä länkyttämään. Minua ei sinänsä kiinnosta, jos joku toimii toisin, ei se minulta ole pois. Eikä minulla ole mitään intressiä alkaa käsittelemään tässä kohtaa poikkeuksen poikkeuksia ja harvinaistapauksia. Tässä kohtaa sellaiset eivät kosketa minua.


- oireeton ja oireileva koira on eri asia (diagnoosilla ei oikeastaan ole merkitystä jos koira ei kerran oireile)
- luonteen radikaali muuttuminen on oikeastaan aika selvä oire. Perusluonteeltaan rauhallinen koira ei ihan syyttä muutu aggressiiviseksi ja ympäristöään kohtaan arvaamattomaksi
- pitkäaikaissairauden kohdalla jatkosuunnitelmaa tehdään aina yksilön mukaan. Ei sen mukaan että serkun kummin kaiman koira eli just ja just 15-vuotiaaks kolmijalkasena eikä se koskaan hei valittanu olostaan.
- ei ole reilua antaa koiran elää loppueläämänsä puoliteholle, liikunnassa pihistellen ja pumppaamalla koira lääkkeisiin
- lääkkeiden vaikutuksia koiralta on myös vähän haastava tutkia. Ofc sitä itse toivoo että ne toimisi --> lumevaikutus valmis (eihän koira tänään seonnut kuin kerran)
- moniko koira oikeastaan kertoo "tää lääke on muuten ihan jees mut se väsyttää mua kauheesti"?
- koira on kovin sopeutuvainen eläin, joten kyllähän se näennäisesti pysyy onnellisena. Varsinkin kun oikein toivoo itse ja ei katso sitä silmiin
- siinä vaiheessa kun oireet ovat jo voimakkaat ja selkeät ja on todennäköisyys diagnoosista, tyydyttää läpivalaisusta ja "oikeilta" ammattilaisilta haettu diagnoosi ainoastaan kuvottavan uteliaan somekansan
- koira ei tee diagnoosillaan mitään. "Sulla on vaan spondyloosi" ei lohduta koiraa, kun selkäkipu säteilee koko kroppaan ja kipu on sietämätön. "Sulla voi olla viikon, kuukauden tai puolen vuoden päästä kivuton kausi siihen asti että tulee uus piikki", jes kiva. Lohdutti varmaan omistajaa, mutta koiralle se tietää tosi paskaa viikkoa, kuukautta tai puolta vuotta ja taas uutta kipua odotellen...
- kiitä onneasi jos koirasi on ihan oikeasti oireeton ja selviää normaalista arjesta lääkkeittä. Minä en ollut niin onnekas, eivätkä koiranikaan.


- omaan tuntemukseensa pitää luottaa. Omistajana on kuitenkin aika tuttu koiransa kanssa ja sitä katsellut päivittäin.
- seuraavien koirieni ei tarvitse kärsiä yhtä pitkään, kuin mitä nyt kävi.
- yhdenkään koirani ei tarvitse käyttäytyä minua kohtaan uhkaavasti, että ymmärtäisin sitä sattuvan aivan liikaa, lääkkeistä huolimatta.
- yhdenkään koirani ei tarvitse lopettaa syömistä, juomista ja halua elää vain siksi, että minä tajuaisin päästää irti.
- yhdenkään minun taloudessani asuvan eläimen ei tarvitse tulla tiensä päähän tuollaisissa kivuissa.
- jatkossa mietin paljon tarkemmin mitä tutkitaan ja tutkitaanko, kannattaako edes tutkia? Kahden päivän tutkimuksissa ei löytynyt mitään (paitsi iso lasku) ja toisen kanssa mietittiin loppuelämän lääkitystä... Eikö nykyään ole sallittua sanoa että "hei, koiranne ei ehkä tule kuntoon, oletko ajatellut lopettamista"???
- kannattaa suhtautua klinikoilla vähän varauksella kaikkeen ehdotettuun. Näin jälkiviisaana, meitä oltiin laittamassa yötä vasten leikkaussaliin. Kieltäydyin, koska koira ei minusta ollut leikkauskunnossa, nippanappa tajuissaan. Vähän ajan kuluttua koiralla ei ollut edes varmaa diagnoosia, koska eläinlääkäri ei ollut varma märkäkohdusta, joten koira olisi avattu turhaan? Ja vielä niin huonossa hapessa, kuin se oli.
- eläinlääkintäbisnestä pyörittää raha, karu totuus. Täällä ei kukaan tee mitään hyvää hyvyyttään.



- netissä huutelu on kovin helppoa
- et voi sanoa kun et ole nähnyt
- et voi sanoa koska et tunne
- et voi sanoa koska et tiedä, luulo ei ole tiedon väärti
- oireiden tai diagnoosin vähättely on aika turhaa, samoin päätöksen arvostelu ja siitä vääntäminen (etenkin kun mitään päätöstä ei ole tehty)
- käytä maalaisjärkeäsi tai yritä hankkia sellaista jos et omista
- loppuelämän lääkitys vai kivuttomat pari viikkoa ja armelias loppu?
- omistaja joka lopettaa koiransa ennen kuin sen elämänhalu loppuu vai omistaja, joka on tehnyt koiralleen jo pyörät alle, niin ei huonot niveletkään haittaa. Niin ja tietysti lääkekaappi on täynnä jos jotakin. Kumpikos näistä nyt olikaan eläinrakkaampi ja luonnosta vieraantuneempi?
- oikein oksettaa, miten luonnosta vieraantuneita ihmiset ovat
- on typerää yrittää jatkaa jo hävittyä taistelua ihan vain sädekehää kiillottaakseen
- ihminen on vain ihminen, itselleen voi uskotella mitä vain, mutta tosi asiassa emme voi tehdä kovin paljon

 

- koira elää hetkessä
- koira ei ymmärrä että kuukauden päästä sen voi olla parempi olla
- koira ei ymmärrä, miksi se ei saa enää tehdä asiaa mitä rakasti
- koira ei ymmärrä miksi sitä sattuu
- koira ei ymmärrä mitään tutkimuksista, lääkkeistä tai siitä, mikä ihmisestä on auttamista
- koira on ansainnut arvoisensa elämän, ilman kipuja

 

- kuolema/menehtyminen, maailman luonnollisin asia siinä missä uuden syntyminenkin
- vaikeampi kohdata koska pettymys, ikävä, suru
- ei haluta kohdata koska luopuminen on niin vaikeaa
- huono pettymyksen sietokyky, uuteen sopeutuminen, tilanteen hyväksyminen jne.
- koiria ei ehkä olisi liikaa jos sairaat/kivuliaat päästettäisiin oikeasti ajallaan pois...
- viime hetkien hoidot, tippaletkunesteytyksineen ja lääkkeineen vain tekohengitystä
- teitpä mitä vain, niin tee se kuten parhaaksi näet, muista välittämättä
- ulkopuolisten mielipiteet ja painostus eivät auta koiraasi, auttavatko siis sinuakaan?
- kukaan ei päätä sinun puolestasi, mikä on koirallesi parasta
- anna koirallesi paras mahdollinen elämä ja mikäli elämän laatu merkittävästi laskee, eikä paluuta entiseen näy, tee se, minkä olet koirallesi velkaa
- elä täysillä ja nauti hetkestä, koirasi kanssa, sillä se voidaan viedä sinulta nopeammin kuin uskotkaan
- kukaan ei määrittele sitä, miten ja miten kauan sinun pitää surra
- ihmisiä on erilaisia, niin koiriakin
- sure ja työstä prosessia omalla tavallasi, siten kuin sinusta tuntuu
- ajattele koiriasi, halusivatko ne, että olisit onneton? Tuskin.

 

Siitä huolimatta että kokemukseni oli kaikinpuolin ikävä, kamala ja osin odottamatonkin, niin se kasvatti. Se selkeytti ajatuksiani, arvomaailmaani ja ajatusmaailmaani. Se kasvatti ihmisenä ja koiranomistajana. Se opetti, että elämä pitää kyllä nöyränä. Koskaan ei voi pitää asioita itsestäänselvyyksinä. Ei terveyttä, eikä liioin rakkaimpien olemassa oloakaan. En toivo vastaavaa kenellekään. Mutta toivon, että vastaavan tilanteen kuvittelu omalle kohdalle pistää ajattelemaan asioita. Ihan siksi, että ei tarvitsisi kenenkään käydä käytännössä samaa läpi.

19 kommenttia:

  1. Niin kuin aiemmin sanoin, lueskelen kauhulla ja surullisena tekstejä missä koira ei saa elää normaalia elämää, kun ei siihen pysty, edes jatkuvalla lääkityksellä vaan elämä on pelkkää lyhyttä hihnalenkkiä. Kamalempaa se on, kuin päästää koira sopivan ajoissa pois.

    Rakkautta on myös luopuminen. Sitä ei ikävä kyllä moni tunnu tajuavan, vaan kitkutellaan koiraa ihan vain ihmisen itsensä takia. Kuten sanoit, maalaisjärki tuntuu puuttuvan monilta ihmisiltä kokonaan. Päätökset oli varmasti raskaita, tavallaan helpottavia ja oikeita.

    Tuntuu myös, että bloggaajana on tilivelvollinen aivan kaikesta tai muuten pimitetään asioita. Moni unohtaa, että mekin ollaan vain ihmisiä eikä ole tarve mitenkään selitellä ja puolustella joitakin tekoja ja päätöksiä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kirjoituksistasi, voimia jatkoon ja toivottavasti vielä löydät itsellesi harrastuksiisi koirakaverin ja perheenjänenen. Luopuminen on aina vaikeaa, lyhyellä ja pitkälläkin ajalla ja jokainen tassukaveri jättää oman suuren jälkensä elämään.

    VastaaPoista
  3. "Toistan itseäni, mutta ei mulla oo muuta sanottavaa, ku että kunnioitan sua tosi paljon."

    Musta tulee isona yrittäjä (älä kerro kenellekään), ja tosta biisistä tulee munkin tsemppibiisi.

    Kiitos <3

    VastaaPoista
  4. Se jos mikä tekee ihmisestä vahvan, että osaa sanoa oikeassa kohtaa hyvästi. Eikä yritä kitkuttaa sitä koiraa/eläintä elossa, vain sen takia ettei itse pysty päästään irti.

    Jenny, ajattele että kun selviät tästä, selviät mistä vain!
    Tää tapaus sai mutkin ajattelemaan, ja tekemään tiettyjä asioita erilailla ku ennen. Ja tekemään ne päätökset loppuun, mitä on vain suunnitellut ja ajatellut. Koska elämä ei kestä ikuisesti, eikä ikinä voi tietää mikä päivä on viimeinen.

    VastaaPoista
  5. Koiran elämä on vääjäämättä lyhyempi kuin ihmisen, jonain päivänä jokainen meistä joutuu näiden vaikeiden asioiden äärelle, joku jo huomenna, jollain menee vuosia ennen kuin tarvitsee asiaa sen kummemmin ajatella. Kuitenkin siihen olisi hyvä asennoitua, että kun se päivä koittaa, on oltava yhtä hyvä omistaja koiralle, kuin koira on ollut lemmikki ja kumppani läpi sen elämän sekä antanut kaikkensa.

    Joillain itsekkyys on suurin vika, kun tulee aika luopua, ajatellaan enemmän omaa pahaa oloa kuin sitä, että koiralla voisi vihdoin olla hyvä olla. Jokainen kokemus kasvattaa ihmistä, siten meistä muovautuu sitä mitä me ollaan. Ja joskus on toimittava koiransa parhaaksi itsensä yli.

    VastaaPoista
  6. sun koirien tapaus sai kyllä varmaan jokaisessa lukijassa/tutussa/yms. jotain aikaan. mun tapauksessa huomasin juurikin tuon, että pitää elää täysillä hetkessä koiran kanssa koska se yhteiselo voi oikeasti päättyä milloin vaan.

    ihana teksti ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseäkin hämmensi, miten moni tuntematonkin reagoi tilanteeseen. Kiitos :)

      Poista
  7. Haluan tämänkin viestin kautta muistaa sua. Koirien irtipäästäminen on aina vaikeaa ja kivuliasta, oot äärettömän rohkea ollut, kun oot jaksanut kirjoitella tapauksesta. Kiitos siitä.
    Muistan kun luin Tuikun ja Vilkun lopetuksesta, miten kylmät väreet meni läpi kehon, en pysty enkä halua kuvitella sitä tuskaa, kaksi nuorta koiraa saman aikaisesti.
    Ja miten mua kuvottaa, oksettaa ja samalla hämmästyttää, jos ihmiset on arvostelleet päätöstäni. Nykymaailmassa empatia on kadonnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiset olivat hiukan sitä mieltä että koira ei ole kipeä ilman diagnoosia, nuorella koiralla ei voi olla diagnoosia tai että sillä on elämä edessä niin ei voi lopettaa. Minähän olin kuulemma heti heittämässä kirvestä kaivoon :D ja moniko heistä näki koirat? Ei kukaan, koskaan. Ihan kuin tilanne olisi ollut mulle helppo ja päätös jotenkin mukava...

      Poista
  8. Huipputeksti, ja antanee ajateltavaa monelle. Rakkautta on osata irroittaa ajoissa. Sä annoit kummallekin mahdollisuuden toipua ja osasit irroittaa silti tarpeeks ajoissa ennen ku kumpikaan kerkes kärsiä tarpeettomasti. Tosi informatiivinen teksti ja oot kyllä purkanu ajatuksias ja tuntojas tässä pohjia myöten. Rispektit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, helpotti kyllä oloa purkaa kaikki ajatustulva ulos.

      Poista
  9. Tosi hyviä asioita olit laittanut listalle, mielenkiintoinen postaus! Voimia ja tsemppiä sulle tulevaan <3

    VastaaPoista
  10. Toi mitä Luuhullut komentissaan sanoi on ihan totta. Tuntuu että kaikki ovat netissä tilivelvollisia koiriensa elämästä, vaikka ne asiat ei kuulu pätkääkään kenellekään muulle, kuin koiranomistajalle itselleen. Se, että jakaako niitä vai ei, on jokaisen oma päätös. Harmillistahan vaan on se, että jos ei jaa täysin kaiken kattavaa syväanalyysia tapahtumista niin ihmiset luulevat sinun salailevan jotain...
    Blogi on monelle terpeuttinen paikka purkaa tuntemuksia ja selventää ajatuksia ja meillä jokaisella on oikeus kirjoittaa sinne mitä itsestä tuntuu ja avata asioita ulkopuolisille juuri niin paljon kuin haluaa.
    Hyvä kirjoitus ja muistutus siitä, ettei ihmsiten tarvitse tunkea nokkaansa joka paikkaan. Tietoa kyllä tulee jos on tullakseen ja jokainen tekee elämässään omat päätökset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niinhän se on, että omalla vastuulla tänne kirjoitetaan, ensisijaisesti itseä varten. Mulle blogi on juurikin tapa purkaa ja koota ajatuksia, aika marginaaliosa teksteistä on tehty yleisöä ajatellen. Jos luettu ei miellytä ja tekstin sisältöä on vaikea käsitellä, niin ei tarvitse lukea tai elätellä kuvitelmia siitä, että olisin jollain tapaa tilivelvollinen jostain. Kritiikki ja palaute ovat eri asioita kuin haukkuminen ja asiaton kielenkäyttö.

      Tilanteessa ei tosiaan ole mitää salailtavaa, mutta ei myöskään mitään kerrottavaa. Jälkikäteen mässääminen aiheella ei hyödytä tai auta ketään, tilanne kun on viimein ohi ja koirat kivuitta. Jahkailu ja jossittelu olisi siinä kohtaa auttanut vähiten ja vielä vähemmän somekansan kyltymätön ruotiminen ja vääntäminen, asioista mitään tietämättä.

      Poista

Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)