04 helmikuuta 2021

Maalaiskoira

Kotoisalla hiekkatiellä

Viime kuun alkupuolella Koiranluonto blogiin ilmestyi erinomainen teksti, Kaupunkikoira. Suosittelen lukemaan tuon kirjoituksen siitä, millaista koiran elämä voi olla kaupungissa. Tahdoin kirjoittaa vastaavan version maalla asumisesta, meidän elinympäristöstämme. Postaukseni noudattelee samaa runkoa, kuin alkuperäinen kirjoitus.

Siinä missä netin keskustelupalstoilla moititaan kaupunkilaisia koiran ottamisesta kerrostaloon, moititaan maalla asuvia koiran pitämisestä ainoastaan omalla pihalla. Useimmiten kuulemani väitteet liittyvät siihen, että maalla koiraa ei tarvitse viedä lenkille, jos on oma piha. Tai että maalla koira elää vain narun jatkeena ja pihakoristeena. Asuinympäristöstä riippumatta koiran elämän laadun takaaminen on omistajan vastuulla. 

Me asumme maalla, toisten mielestä enemmän ja vähemmän syrjässä - minusta naapureihin voisi olla vielä enemmänkin välimatkaa. Pihastamme pääsee metsään jossa saa kulkea yksin ja havainnoida eläinten jälkiä. Toisaalta lähimpään taajamaan ja kyläkaupalle on vain muutama kilometri ja mökkikaudella kylällä onkin vilinää. Näin helmikuussa vastaantulijoita saa vähän etsiä.

Kaupungilla kahvilassa

Tuoksumaailma on maaseudulla kaiketi erilainen, mutta varmasti yhtä runsas kuin kaupungissa. Joka lenkkipolulla ei välttämättä tuoksu muut ihmiset, mutta laaja eläinkirjo varmasti. Etenkin sulanmaan aikana haluaisin tietää, minkä eläimen jälkiä Savu innoissaan nuuhkii. Takapihallamme on välillä on riistakamera ja tontin nurkalla kulkeaa kaikkea peuroista kettuihin ja rusakoista supeihin. Metsä onkin täynnä villieläinten jälkiä ja tuoksuja.

Metsässä Savu pysähtyy haistelemaan vähemmän, kuin autotiellä. Pieni tienpätkä, jossa toisinaan kävelemme, on Savulle sellainen "päivän uutiset" reitti. Bussipysäkillä Savu voi haistella pitkäänkin ja minä voin vain arvailla, mistä on kyse. Penkillä on jonkun eväspaperi, koululaisten jälkeen pysäkillä on loikkinut jänis, jostakin autosta on valunut hieman nestettä tielle tai ehkä vapaana ulkoileva maatiaiskissa on jälleen merkannut tolpan. Pieneltä puolen kilometrin lenkiltä voi löytää peräti kuuden eri koiran terveiset ja omistajien tuoksut. Vaikka tuo postinhaku ja roskien vienti lenkki on lyhyt, Savun tahtiin mennessä siinä vierähtää helposti puolituntinen.

Ympäristön monipuolisuus on katsojan silmässä. Lähellämme on paljon erilaista metsämaastoa. On niittyä, suota, peltoa, hakkuuaukeaa, vanhaa pellonpohjaa, lampia, järviä, risukkoa, pusikkoa, kallioita, mäntykankaita ja lehtimetsiä. Vielä viiden vuoden jälkeenkin, olemme Savun kanssa löytäneet täältä uusia mielenkiintoisia maastoja. Tahtoisitko mukaamme metsämansikka rinteeseen tai vattumatojen viidakkoon?

Välillä metsästä tulee ähky. Joskus sekä Savun että minun mielekkyyteni metsää kohtaan laskee, kun kimpussamme on liuta hyttysiä tai hirvikärpäsiä. Toisinaan jotkin reitit ovat olleet liian vaativia ja raskaita. Silloin tällöin olemme myös pettyneet; kelpo sienimetsä onkin kaadettu.

Vaikka pääasiassa kuljemme keskenämme kompastellen ja kiipeillen metsässä, käymme välillä vaihteluksi myös kylällä (myönnän osasyyksi sen, että Papu haluaa leikkipuistoon). Asfaltti tassujen alla saa Savun valppaaksi, sillä muista kulkijoista on mielekästä ilmoittaa. Omalla kylällä mennessä hihnakävelyssä onkin vielä harjoiteltavaa. Sen sijaan leikkipuistojen vierellä odottelu sujuu Savulla jo oikein mallikkaasti. Kylällä voi kuulla kirkon kellot tai koulun kuulutuksia, kiipeillä penkeille ja kiertää katuvaloja. Kesällä kylän reunalla on lehmiä ja kesälampaita, varsin maalainen taajama siis.

Kesäpäivän kävelyllä arboretumissa, täytyy mennä kesällä uudelleen.

Toisinaan lähdemme ihan oikeasti kaupunkiin, jonka muutkin mieltävät kaupungiksi. Tällöin Savu menee ns. kaupunkimoodiin ja malttaa melko hyvin olla haukkumatta. Kaupunkilenkkeilyyn kuuluvat ehdottomasti kuvaus- ja tempputuokiot, sekä koiran kanssa jaettu jäätelö. 

Seuraavana suora lainaus: "Tärkeintä olisi muistaa elää itselle ja omalle koiralleen mielekästä elämää. Osa nappaa kaupungista mansikat ja kakun toisaalta tai päinvastoin. Jyrkkien vastakkainasettelujen sijaan tärkeämpää on tarjota omalle koiralle niin hyvä, rikas ja rakas elämä kuin mahdollista. Oman koiran tarpeita kuunnellen."

Mielestäni tuon paremmin aihetta ei voi kiteyttää, joten siksi en keksinyt tilalle mitään omaa. Minä itse nautin maalla asumisesta, vaikka kaikki palvelut ovat kaukana ja lenkkeilen pääasiassa yksin. Minulle riittää lyhyt vierailu vaihteluksi kaupungilla, ehkä pistäytyminen koiraystävällisessä kahvilassa tai  kävely arboretumissa. 

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista pohdittavaa! Mun koira on syntynyt maalaistaajamassa mutta asunut myös kaupungissa ja nyt taas maalla. En tiedä osaako se itse sanoa missä on ollut onnellisin, ehkäpä onnea on se oma ihminen, se miten koiralle tarjotaan tekemistä ja kavereita.

    Maalla sillä on nyt toinen koira kaverina, mikä on kiva, koska muutoin se tapaisi harvemmin muita koiria tai saisi lenkilläkään koirien hajuja ellei välillä käytäisi kylillä lenkillä. Mutta metsässä se saa riistan hajua ja maalla se tapaa vapaammin ihmisiä eikä sen haukkumista tai riemua rajoiteta. Kaupungissa ei pysty pitämään irti eikä juoksuttamaan sitä energiaa pois.

    Maalla kyllä on sitten susivaara että ei vahtimatta pysty olla pihalla. Kaupungissa on taas myrkkyvaara eli en uskaltanut antaa haistella tai työntää päätä pusikoihin. Lenkillä käyminen oli ongelmallista jos vastaantulija päästää lupaa kysymättä koiransa haistelemaan ja rähinähän se aina syntyi. Myös kolme irtokoiran hyökkäystä kaupungissa sai oman koiran varpailleen.

    Että on näitä miinuksia ja plussia, puolensa kummassakin. Ehkä se enemmän on siitä kiinni omistajasta, keksiikö koiralle aktiviteettia, tekemistä ja viettääkö sen kanssa sitä yhteistä aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :)

      Itse olen asunut vajaan vuoden kaupungin vilkkaassa taajamassa. Ei ollut yhtään mun juttu, eikä siten silloisten koirienikaan. Lopulta paluumuutin maalle ja sen jälkeen kaikilla oli kivempaa.

      Maalla ja kaupungilla asuessa on tosiaan puolensa; esim. nuo mainitsemasi myrkyt. Meidän sijainnilla ei onneksi tiettävästi ole petovaaraa. Ehdottomasti hyvänä puolena pidän sitä, että lenkillä ei ole vastaantulijoita. Toisaalta se on saanut minut laiskaksi ohitustreenien suhteen, kun taas kaupungilla hihnailuun olisi pakko satsata ihan erilailla.

      Mielestäni asia on juurikin niin, että lopputulema on kiinni omistajasta. Suosittelen lukemaan tuon Koiran luonto blogin tekstin aiheesta. Siinä on mielestäni kuvattu kaupunkiasuminen positiivisesti, siten mitä sekin parhaimmillaan on :)

      Poista

Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)