14 elokuuta 2022

Aurongonnousuun

Kesän auringonnousukuvailut ovat jääneet aivan olemattomiksi. Minulla ei ole varaa kukkua koko yötä hereillä, mitä keskikesän auringonnousukuvaaminen vaatisi, joten nyt elokuussa vasta päästiin asiaan. Tämä kallio ei ehkä ole ihan otollisin sijainti auringonnousun kuvaamiselle, mutta huipulle kipusimme koska siellä on kaunista. Tuuli ei juurikaan käynyt, mutta huipulla ei ollut itikoita lainkaan riesaksi asti.

Savu jo tietää että tällä sijainnilla vain istuskellaan ja katsellaan. Loimulla on kalliosta hiukan eri käsitys, mutta kameran edessä sekin jo osaa istua. Viime kuvausreissusta tässä lähikalliolla onkin jo aikaa. Kevättalvella kuvasin koiria hiukan ennen auringonnousua, nyt osattiin ajoittaa saapumisemme ja asettumisemme paremmin. Kevättalven kuvia voit selata postauksesta Auringonnousussa 3/2022. Maaliskuun kuvia tämän aamun kuviin verratessa kyllä huomaa, että on se Loimukin kasvanut.
 

Yksittäisiä kanervakuviakin otin, kun niin kauniisti kukkivat. Täytyy tosin suunnata maantasalla kuvaamiseen päiväsaikaan valoisammalla. Vaikka paljaalla silmällä näkeekin kulkea metsässä vallan hyvin aamulla viideltä, ei kamera koe ympäristöä yhtä valoisaksi. Asetusten kanssa onkin vielä harjoittelua, samoin kuin käsittelyn suhteen aurinnousua ja -laskua kuvatessa.


Huipulla kuvaamisen ja auringonnousun ihailun jälkeen laskeuduimme alas metsään ja lähdimme keräämään mustikoita. Mustikkamaastoihin pääseminen tosin kesti hetken, sillä matkan varrella oli runsaasti villivadelmia. Ja vieläpä aivan hyvälaatuisia kerättäviksi. Toisinaan vadelmat ovat olleet aika homeisia tai matoisia, mutta nyt syömäkelpoisia marjoja oli niin paljon että pitää lähteä keräämään toisenkin kerran.

Varhain aamulla hyttysiä oli vähemmän kuin aiemmalla retkelläni illalla. Vaan aika pian hyttyshatun sai kaivaa taskusta päähän. Punkit tuntuvat lisääntyneen täällä suunnalla. Aiempina vuosina olen ottanut Savusta pois suunnilleen yhden punkin vuodessa. Tänä kesänä yksittäisiä punkkeja on ollut useampi ja onpa niitä kipittänyt myös lapsissa. Silloin kun muistan laittaa eteerisiä öljyjä (mm. laventeli) punkkeja ei tarkastuksen yhteydessä löydy, mutta ilman öljyjä kyllä. Tästä voisi karkeasti vetää johtopäätelmän että punkit eivät pidä laventelista, tai sitten emme vain ole osuneet punkkien kohdalle öljyä käyttäessä. Jatkamme havainnointia. Vaikka punkkeja nyt on ilmaantunut kotipihaammekin, en toistaiseksi aio käyttää koirillani muita punkkikarkotteita.


Retkijalkaa vipattaa melkoisesti, mutta päiväretkeilystä innon ovat vieneet hyttyset. Vietimme aamulla metsässä aikaa yli kolme tuntia ja päivän lämmetessä hyttysiä oli perässämme jälleen harmaana pilvenä. Tervetuloa yöpakkaset, vaikka toki tiedän että hirvikärpäsetkin tulevat vielä ennen pakkasia. Ei auta kuin suunnata päiväretkeilemään aukeampaan maastoon ja tuulisella säällä 😜

Islanninlammaskoirien leiriin on vielä muutama viikko. Sitä odotan jo kovasti innoissani kaikilta osin, varsinkin kun päästään majoittumaan Loimun kanssa telttaa. Leiri onkin ensimmäinen reissu ihan kahdestaan Loimun kanssa, sillä Savu jää kotiin. Ennen leiriä onkin pelkkiä koiramaisia viikonloppuja, kun Savulla on ensi viikolla tokokoe ja sitä seuraavalla rallytokokoe.

Savun treenit (ja toki myös Loimun) ovat olleet nyt teemaa täsmäisku. Ollaan viilattu erityisesti tokon kaukoja, ihan pelkkää istumista ja makaamista jotta Savu ei seuraavassa kokeessa ehdottaisi muita temppuja. Treeniraporttia yritän kirjoittaa paremmin ensi viikolla, kun saan muutamat harjoituksemme vielä videolle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)