Kahden pennun arki on pelkkää harjoittelua, opiskelua ja treenaamista. Niin se vain on. On perusasioita, joita pitää harjoitella. Sitten kermat kakun päälle, jotta opitaan heittämään volttia ja tekemään sata eri asiaa pahvilaatikon kanssa. Tulosta ei tule ilman duunia. Käänteisesti, me on edistytty ihan hirveesti ja kaikessa, verraten vaikka vuosi takaperin omaan osaamiseeni.
Tänään oli Savun ohjatut, tavoitteellisten pentujen pohjataidot kurssi. Olen tykännyt kurssin tahdista edetä ja siitä, että on painotettu taukoja. Tunnin hallikerralla ei voi vaatia tekemään koko aikaa töitä ja koiralle pitää antaa selkeä merkki tauosta tai vapautuksesta. Tauolla saa leikkiä tai käydä ulkona ja pitääkin tehdä näin. Pääasia on, että on hauskaa ja tauotetulla toiminnalla oppiminen edistyy. Ulkoilutin Savua melko pitkään hyytävässä viimassa. Se ei oikein tee halliympäristöön tarpeitaan. Veinkin sitä metsään, mutta siellä saimme seuraksi pari räksyttävää, ilmeisesti bordercollieta. Omistajaa ei pimeässä näkynyt, mutta kuului kyllä. Savu otti aika lunkisti tilanteen, vaikkakaan niitä tarpeita se ei enää halunnut tehdä.
Hallissa sitten hetki odottelua, tuttua hommaa jo. Sitten hommiin. Savua ei tarvitse kalastella siirtymissä, eikä kuulukaan joutua. Olen virheistä oppineena kiinnittänyt tähän nyt erityistä huomiota ja on sitä kurssillakin painotettu. Koiran kuuluu itse tarjota kontaktia ja vahvistetiheyden tulee olla niin tiivis, että koira ei voi alkuvaiheessa epäonnistua. Savu tulee kentälle innoissaan minuun päin suuntautuneena ja jos matkalla on häiriötä, niin yhdestä kahteen vahvisteet riittävät jo.
Luoksetuloa otimme ensimmäisenä. Kentälle oli levitelty kaikenlaista tokotavaraa, pusseja ja laukkuja. Kotitreeneissä meillä on ollut myös muita koiria ja ruokaa. Kouluttajista toinen piti Savua ja minä juoksin kentän toiseen päätyyn. Kun Savu rauhoittui, eikä äännellyt, kutsuin sitä. Minua muistuteltiin seisomaan tokoseipäänä ja lähtemään yllättäen karkuun. Ajoitukseen pitää keskittyä, nyt lähden aika ajoissa tai melko myöhään. Voisi ottaa ajatusta enemmän mukaan... Savu leikki hyvin, rajusti patukkaan kiinni ja kunnon pörinät. Toinenkin luoksari sujui, vaan sittenkös pentu rallatti lelun kanssa. Juoksenteli perässä, mutta ei halunnut antaa kiinni. Savu äkkäsi että vuoromme päättyi... Pennun pyydystämisen sijaan juoksin hengästymiseen asti ees taas karkuun ja leikin hihnalla. Eipä siinä kauan mennyt, kun leikittiin Savun kanssa ja palkkasin paremmalla lelulla. Ja sitten hihnaan.
Nimeen reagoimista harjoittelimme myös. Moniko erikseen harjoittelee nimeen reagointia eri ympäristöissä? Ja miten usein näkeekään huudettavan "Musti, Musti, katso Musti, tänne Musti, Musti" vaikka hihnan päässä oleva aikuinen koira ei korvaansa lotkauta. Kentälle mentiin häiriöiden (toisten koirien ja tavaroiden sekaan). Tavoiteltiin onnistumisia, eli ei saatettu koiraa liian vaikeisiin tilanteisiin, esim. liian lähelle muita koiria. Palkattiin myös koiran itse tarjoamasta kontaktista. Ja kun koira reagoi nimeensä, pidettiin bileet. Savu vastaa sosiaaliseen palkkaan tosi kivasti ja muutamat leikkirallatuksetkin vedettiin.
Käsitargettia teimme viimeksikin ja siitä oli nyt pieni skaba. Me Savun kanssa saimme puolen minuutin aikana kahdeksan onnistunutta. Syy puhtaasti se, että olin hidas palkkaamaan. Savu kyllä tykitti koko ajan ja kosketus on sille jo vahva juttu. Käsitargetista on tullut paljon kyselyä, joten siitä on tulossa oma esittelypostaus.
Kosketusalustaa otimme vielä loppuun. Savu alkaa olla siinä pisteessä, että alamme harjoitella pysymistä alustalla. Se ampaisee sinne hyvää vauhtia ja ympäristö tai etäisyys eivät häiritse.
Lunttu on perusarkiasioiden lisäksi harjoitellut myös harrastuskoiran pohjia. Ensisijaisesti olen opettanut sitä "oppimaan" ja olemaan kiinnostunut minusta. Kontaktia ottamalla saa palkkaa ja oikeaa toimintoa tarjoamalla saa bileet. Leikkimistä on harjoiteltu lisää, sillä nuorikosta on tullut vähän lässähtänyt kaveri.
Käsitargetin Lunttu on oppinut hyvin. En ajatellutkaan, miten nopeasti se sen hoksaisi kaiken häsellyksen seasta, mutta kyllä vaan! Nopeita kosketuksia, mutta selkeitä sellaisia.
Tasapainotyynyä on tehty sen kerran, että olen naksuttanut kaikesta reagoinnista tyynyyn. Luna osaa kurkkia ja katsella tyynyä, sekä toisinaan käydä koskettamassa sitä. Erikseen olen myös palkannut pitämään etujalat tyynyn päällä.
Lunttu tekee videolla monenmoista, siinä on parin viikon takaiset puuhamme. Ulkona otin videolle kaiken, mm. kontaktista palkkailun. Iloinen kaveri, kaikessa yksinkertaisuudessaan.
