Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulutus. Näytä kaikki tekstit

07 marraskuuta 2016

Arki yhtä treeniä



Kahden pennun arki on pelkkää harjoittelua, opiskelua ja treenaamista. Niin se vain on. On perusasioita, joita pitää harjoitella. Sitten kermat kakun päälle, jotta opitaan heittämään volttia ja tekemään sata eri asiaa pahvilaatikon kanssa. Tulosta ei tule ilman duunia. Käänteisesti, me on edistytty ihan hirveesti ja kaikessa, verraten vaikka vuosi takaperin omaan osaamiseeni.

Tänään oli Savun ohjatut, tavoitteellisten pentujen pohjataidot kurssi. Olen tykännyt kurssin tahdista edetä ja siitä, että on painotettu taukoja. Tunnin hallikerralla ei voi vaatia tekemään koko aikaa töitä ja koiralle pitää antaa selkeä merkki tauosta tai vapautuksesta. Tauolla saa leikkiä tai käydä ulkona ja pitääkin tehdä näin. Pääasia on, että on hauskaa ja tauotetulla toiminnalla oppiminen edistyy. Ulkoilutin Savua melko pitkään hyytävässä viimassa. Se ei oikein tee halliympäristöön tarpeitaan. Veinkin sitä metsään, mutta siellä saimme seuraksi pari räksyttävää, ilmeisesti bordercollieta. Omistajaa ei pimeässä näkynyt, mutta kuului kyllä. Savu otti aika lunkisti tilanteen, vaikkakaan niitä tarpeita se ei enää halunnut tehdä.

Hallissa sitten hetki odottelua, tuttua hommaa jo. Sitten hommiin. Savua ei tarvitse kalastella siirtymissä, eikä kuulukaan joutua. Olen virheistä oppineena kiinnittänyt tähän nyt erityistä huomiota ja on sitä kurssillakin painotettu. Koiran kuuluu itse tarjota kontaktia ja vahvistetiheyden tulee olla niin tiivis, että koira ei voi alkuvaiheessa epäonnistua. Savu tulee kentälle innoissaan minuun päin suuntautuneena ja jos matkalla on häiriötä, niin yhdestä kahteen vahvisteet riittävät jo.

Luoksetuloa otimme ensimmäisenä. Kentälle oli levitelty kaikenlaista tokotavaraa, pusseja ja laukkuja. Kotitreeneissä meillä on ollut myös muita koiria ja ruokaa. Kouluttajista toinen piti Savua ja minä juoksin kentän toiseen päätyyn. Kun Savu rauhoittui, eikä äännellyt, kutsuin sitä. Minua muistuteltiin seisomaan tokoseipäänä ja lähtemään yllättäen karkuun. Ajoitukseen pitää keskittyä, nyt lähden aika ajoissa tai melko myöhään. Voisi ottaa ajatusta enemmän mukaan... Savu leikki hyvin, rajusti patukkaan kiinni ja kunnon pörinät. Toinenkin luoksari sujui, vaan sittenkös pentu rallatti lelun kanssa. Juoksenteli perässä, mutta ei halunnut antaa kiinni. Savu äkkäsi että vuoromme päättyi... Pennun pyydystämisen sijaan juoksin hengästymiseen asti ees taas karkuun ja leikin hihnalla. Eipä siinä kauan mennyt, kun leikittiin Savun kanssa ja palkkasin paremmalla lelulla. Ja sitten hihnaan.

Nimeen reagoimista harjoittelimme myös. Moniko erikseen harjoittelee nimeen reagointia eri ympäristöissä? Ja miten usein näkeekään huudettavan "Musti, Musti, katso Musti, tänne Musti, Musti" vaikka hihnan päässä oleva aikuinen koira ei korvaansa lotkauta. Kentälle mentiin häiriöiden (toisten koirien ja tavaroiden sekaan). Tavoiteltiin onnistumisia, eli ei saatettu koiraa liian vaikeisiin tilanteisiin, esim. liian lähelle muita koiria. Palkattiin myös koiran itse tarjoamasta kontaktista. Ja kun koira reagoi nimeensä, pidettiin bileet. Savu vastaa sosiaaliseen palkkaan tosi kivasti ja muutamat leikkirallatuksetkin vedettiin.

Käsitargettia teimme viimeksikin ja siitä oli nyt pieni skaba. Me Savun kanssa saimme puolen minuutin aikana kahdeksan onnistunutta. Syy puhtaasti se, että olin hidas palkkaamaan. Savu kyllä tykitti koko ajan ja kosketus on sille jo vahva juttu. Käsitargetista on tullut paljon kyselyä, joten siitä on tulossa oma esittelypostaus.

Kosketusalustaa otimme vielä loppuun. Savu alkaa olla siinä pisteessä, että alamme harjoitella pysymistä alustalla. Se ampaisee sinne hyvää vauhtia ja ympäristö tai etäisyys eivät häiritse.

Lunttu on perusarkiasioiden lisäksi harjoitellut myös harrastuskoiran pohjia. Ensisijaisesti olen opettanut sitä "oppimaan" ja olemaan kiinnostunut minusta. Kontaktia ottamalla saa palkkaa ja oikeaa toimintoa tarjoamalla saa bileet. Leikkimistä on harjoiteltu lisää, sillä nuorikosta on tullut vähän lässähtänyt kaveri.

Käsitargetin Lunttu on oppinut hyvin. En ajatellutkaan, miten nopeasti se sen hoksaisi kaiken häsellyksen seasta, mutta kyllä vaan! Nopeita kosketuksia, mutta selkeitä sellaisia.

Tasapainotyynyä on tehty sen kerran, että olen naksuttanut kaikesta reagoinnista tyynyyn. Luna osaa kurkkia ja katsella tyynyä, sekä toisinaan käydä koskettamassa sitä. Erikseen olen myös palkannut pitämään etujalat tyynyn päällä.

Lunttu tekee videolla monenmoista, siinä on parin viikon takaiset puuhamme. Ulkona otin videolle kaiken, mm. kontaktista palkkailun. Iloinen kaveri, kaikessa yksinkertaisuudessaan.


31 lokakuuta 2016

Koirakavereita ja pentukurssilla



Kikin hoitoreissu päättyi tänään, niin mukava turrikka kuin se olikin. Savun kanssa opettelivat uusia temppujakin, halaamista pääasiassa. Sunnuntaina poikkesin pentusten kanssa Koirakoutsin mätsärissä katselemassa. Savulle tuttua puuhaa, Lunalle uutta ja jännää. Lunan nyt ei sinänsä halliympäristöön tai hälinään tarvitse tottua sen kummemmin, halusin vain hiukan nähdä missä mennään.

Tiina lähti meidän kaveriksi juoksuttamaan hurttia ja voi kuinka Luna nautti seurasta! Jedi juoksutti toista ihan täpöllä. Savu tyytyi katselemaan, vaikka kinttuihin on tullut pituutta, on sillä vielä pitkä taival kunnon juoksuleikkeihin. Raasu piäni.

Aika nopea juoksutuslenkki oli, sillä kylmä ilma ja alkava sade latistivat innon. Haukut autoon nukkumaan ja burgeriin evästauolle, nam. Nappastiin kersoista vielä rakennekuvat, siinäpä ne ois. Lunttu reipas puoli vuotta, Savu pikkusta päälle neljä kuukautta.



Tänään alkoi odotettu pentukurssi, käytönnön osuus! Sisko toi Savun minulle työpaikan parkkikselle, josta lähdin sitten suoraan ajamaan Tamskille. Savu oli hiukan veto pois, liekö päivän häärinyt Kikin kanssa. Autossa se kuolasi loppumatkasta, häkkimatkustus ei vain tahdo sopia sille. Näin ollen makupalatkaan eivät samantien maistunut. Kun aloimme sitten leikkiä, irtosi vielä kulmahammaskin ja koko lelu oli ihan veressä. Tämä ei tosin Savua haitannut!

Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme koiran huomion merkkaamista. Kävelimme kenttää ympäri ensin yksitellen, kun kouluttajat neuvoivat milloin ja miten palkata. Ensins naks, sitten käsi taskuun ja palkka. Savulle homma oli tuttua. Muiden koirien aikana Savu piti huomion kivasti minussa. Jos jäin odottelemaan niin se tarjosi pyörimisiä, hyppyä, haukottelua ja peruuttelua. Ympäristöstään se ei ollut erityisen kiinnostunut.

Käsitargettia otettiin viimeisille minuuteille. Sekin tuttua hommaa ja onnistuneita settejä tehtiin useita. Osaava koira, innokas kouluttaja --> liikaa toistoja ja Savu laittoi itse itsensä tauolle. Pisti pötkölleen ja katseli muualle. Tauon jälkeen yksi  onnistunut ja bileet. Kotiläksynä harjoittelua lisää.

Alla video viikonlopun treenailuista. Hiukan pivottia, frisbeetä, jalkojen läpi juoksua ja ennen kaikkea leikkimistä. Lunasta tulossa myös videoita.

30 lokakuuta 2016

Pohjataitoja tavoitteellisille pennuille 24.10

Ai miten niin myöhässä? Tässä vihdoin ja viimein Janika ja Tiia Silfverbergin luennolta muistiinpanot. Tykkäsin, perusasiaa ja tuttua juttua. Mutta luettuna ja pureskeltuna syventävää ja hyödyllistä.

Koiran oppiminen

Klassinen ehdollistuminen
• Kun koiralle merkityksetöntä ärsykettä seuraa jokin merkityksellinen asia riittävän monta kertaa, niiden välille syntyy mielleyhtymä
○ ehdollistuminen tapahtuu tehokkaammin, mitä merkityksellisempi seuraus on
○ Tunnettu esimerkki Pavlovin koirat (kellonsoitto aiheuttaa kuolaamista)
○ Klassinen ehdollistuminen ei ole tahdonalaista toimintaa ja sitä tapahtuu lähes koko ajan

Vastaehdollistuminen
• Vaikutetaan aiemmin opittuun tai perinnölliseen reaktioon ärsykkeen merkitystä muuttamalla
○ Esimerkiksi vastaantulevat lenkkeilijät eivät ole uhka, vaan ne merkitsevät ruokaa/leikkiä. Näin koira suuntaa huomionsa omistajaan räyhäämisen sijaan.
○ Toisena esimerkkinä aiempi huono kokemus vaikkapa äänestä. Jännittävä/pelottava ääni alkaakin merkitä jotain koiralle kannattavaa, kuten ruokaa. Äänen kuuleminen tai sen aiheuttaminen itse onkin palkitsevaa.

Operantti ehdollistuminen
• Koira oppii voivansa käyttäytymisellään vaikuttaa ympäristöön
○ Toisin kuin klassinen, operantti ehdollistuminen on tahdonalaista
○ Koiralle annetaan palaute sen toiminnasta, jollloin se muovaa käytöstään palautteen pohjalta. Koiran on itse keksittävä, miten se saavuttaisi vahvisteen.
○ Koira hahmottaa syy-seuraussuhteita.
○ Koira ehdollistuu operantisti myös ei toivottuisin asioihin, kuten vasten hyppimiseen.

Oppimisen vaiheet
• Koiran oppiminen voidaan jakaa eri vaiheisiin
○ Omaksuminen koira oppii uuden asian
○ Sujuvuus opittu asia alkaa sujua ja automatisoituu hiljalleen. Kriteeriä voi nostaa esim. suoritusnopeuden saralla
○ Yleistyminen opittu asia sujuu eri ympäristöissä ja olosuhteissa. Koira yleistää opittuja asioita melko heikosti, joten tämä vaatii harjoittelua vaiheittain edeten
○ Ylläpitäminen opittua asiaa ylläpidetään vahvistamalla sitä satunnaisesti, jolloin käytöksestä tulee varma


Koiran ja ohjaajan välinen suhde
• Molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus ovat yhteistyön perusta.

• Reilu ohjaaja on selkeä ja johdonmukainen (niin helppo sanoa ja puhua, mutta toisin toimitaan)
○ Koiran on helpompi ymmärtää, kun koulutus on mustavalkoista
○ Harmaata aluetta ei ole. Koiralle ei voi sanoa "meni melkein oikein". Se on joko oikein tai väärin ja sen erottamisessa auttaa selkeä suunnitelma ja valmiiksi päätetty kriteeri.

• Kouluttaminen vaatii ohjaajalta aina kärsivällisyyttä.
○ Harjoittelu on sujuvaa, kun ohjaaja on määrätietoinen ja vie aloittamansa asian loppuun.
○ Kun koiralta pyydetään jotakin, huolehditaan myös käytöksen toteutumisesta.

• Hyvä ohjaaja huolehtii koiransa hyvinvoinnista ja tuntee koiransa. Näin hän osaa olla myös koiran tukena tarvittaessa.

• Koiralle mieluisat asiat tulevat ohjaajalta.
○ Koira itse määrittelee palkkansa, eli asiat jotka toimivat vahvisteina. Ohjaaja voi yrittää hallita näitä (Jirkan luennolla puhuttiin tästä)

• Omasta koirasta pitää olla ylpeä näkyvästi! Koiraa tulee kehua ja kannustaa, itseluottamusta vahvistaa niin, että se tietää olevansa maailman paras.

• Suhde muodostuu arjessa 24/7
○ Kun ohjaaja pitää hauskaa koiransa kanssa ja panostaa laatuaikaan, ohjaajan arvo koiran silmissä nousee.
○ Koiran kanssa vietetty aika maksaa itsensä moninkertaisena takaisin!


Vahvisteet ja rankaisut
• Vahvisteet ja rankaisut vaikuttavat koiran käytökseen joko lisäämällä tai vähentämällä käytöksen esiintymistä
• Koira toimii aina sen mukaan, mikä on sille kannattavinta
• Palkkioiden lisäksi koira määrittelee myös rankaisut itse. Haukkumalla saatu huomio on palkkio, toisarvoiseksi jää huomion laatu, joka saattoi olla komentamista ja ohjaajan mielestä siten rankaisu.
• Tavallisimpia palkkioita koulutuksessa ovat ruoka, leikki ja hyväksyntä, eli sosiaalinen palkkaus. Arjessa palkkiona voi käyttää kaikkea koirasta mukavaa.
• Rankaisun tarpeellisuutta on syytä pohtia
○ Koulutus on hedelmällisintä, kun se on koiralle positiivinen kokemus ja molemmat nauttivat tekemisestä
○ Oppiminen on tutkitusti tehokkaampaa, kun keskitytään onnistumisiin, jolloin koira uskaltaa yrittää ja erehtyä

• Virheisiin keskittyminen aiheuttaa koirassa turhaa paineistumista ja epävarmuutta.
○ Virheen toistuessa ohjaajan tulisi ensisijaisesti miettiä, mistä se johtuu. Useimmiten ongelma on liian vaikea ympäristö tai puutteellinen koulutus. Koira ei ole tyhmä, vaikka se niin mehevältä selitykseltä kuulostaisikin.

• Uutta opetellessa koira toimii ymmärryksensä mukaan.
○ Ongelmien ilmetessä virheitä on haettava ensisijaisesti koulutuksesta, ei koirasta.

• Virheet ovat osa oppimisprosessia, niiden kautta koira oppii, miten sen kannattaa tai ei kannata toimia.
○ Koulutustilanteessa koira pyrkii menestymään ja virheet ovat sille kannattamattomia.
○ Virheet ovat myös hyvä mittari meille ohjaajille, selkeä merkki palata taaksepäin ja tutkailla omaa osaamista.

Primaarinen ja sekundaarinen vahviste
• Primaarinen vahviste eli ehdoton vahviste on asia, jonka koira kokee luonnostaan palkitsevana ja tavoiteltavana
• Sekundaarinen vahviste, eli ehdollinen on koiralle opetettu ärsyke, esim. naksautus tai merkkisana, joka kertoo että primaarivahviste on tulossa. Sekundaarivahvisteita voivat olla arjessa esim. ovikello, jääkaapinoven aukeaminen jne.
• Eri vahvisteilla kannattaa ottaa käyttöön omat merkkisanansa. (Meillä lelulle oke ja ruokapalkalle jes)


Sheippaaminen
• Toimintojen muotoilua "tyhjästä" koiran tarjoamisen kautta.
○ Jos halutaan opettaa koira esim. pyörähtämään, ensimmäinen kriteeri voisi olla sivulle katsominen. Kriteeriä nostetaan pikkuhiljaa, kunnes koira pyörähtää täysin. (Savu oppi kiepin tällä tekniikalla)

• Oppiminen on tehokasta, kun koira joutuu tekemään ratkaisuja itse ja päättelemään, miten saavuttaisi vahvisteen

• Ohjaaja on passiivisessa roolissa koiran tehdessä töitä.
○ Tämä vahvistaa koiran omaa aktiivisuutta ja itseluottamusta.
○ Kun koira ymmärtää, mitä halutaan, on eteneminen nopeaa eikä aikaa tarvitse käyttää houkuttimien häivyttämiseen

• Sheippaaminen on tehokas keino koiran aktivointiin sekä suhteen syventämiseen

• Joskus sheippaus vaatii kekseliäisyyttä, mutta se myös kehittää kouluttajan taitoja näin se on myös loistava osaamisen mittari (ainakin minulla)


Houkuttelu
• Koira ohjataan namin avulla suorittamaan toimintoja
• Ohjaaja on aktiivinen osapuoli eikä koiralla ole suurta roolia
○ Houkuttelemalla koulutettu koira on herkästi passiivinen
○ Koiran ei tarvitse juurikaan työskennellä saadakseen palkkaa

• Koira jää herkästi kiinni apuihin, joten ne tulee häivyttää vähitellen, mutta kuitenkin mahdollisimman pian


Kohdetyöskentely
• Toimintoja muotoillaan kohteiden, kuten käden, kosketuskepin tai -alustan avulla
○ Koira opetetaan koskettamaan kohdetta esim. tassulla tai nenällä, jotta tätä voidaan hyödyntää kouluttamisessa

• Kohdetyöskentelyä voidaan hyödyntää myös silloin kun halutaan
○ koiran oppivan tehokkaampaa työskentelyä
○ parantaa koiran keskittymistä
○ opettaa koiraa toimimaan itsenäisesti
○ siedättää koiraa erilaisiin asioihin
○ kohottaa koiran itsetuntoa jännittävissäkin tilanteissa

• Kohdetyöskentely on myös oiva tapa harjoitella kouluttajan omia mekaanisia koulutustaitoja


Toimintojen pilkkominen
• Haluttu toiminto pilkotaan harjoittelun aloitusvaiheessa useaan osaan
• Myöhemmin osia yhdistellään kokonaisiksi liikkeiksi/käytösketjuiksi
○ Jotta osat voi ketjuttaa, tulee niiden olla tarpeeksi vahvoja
○ Mitä perusteellisemmin yksittäiset osat on opetettu, sitä vahvemmaksi kokonaisuus muodostuu

• Jos liikkeessä ilmaantuu ongelmia, voidaan yksittäinen osa irrottaa ja vahvistaa sitä
○ Osa liitetään takaisin vasta, kun se on taas riittävän vahva


Kriteerit kouluttamisessa
• Ennen harjoitusta kouluttajan tulee aina määritellä kriteerit tavoittelemalleen toiminnolle
○ Koulutus ei ole sujuvaa, ellei ohjaajalla ole valmiiksi mielessä, mitä hän haluaa vahvistaa ja mihin koiralla on edellytykset

• Kriteeriä nostetaan vähitellen, koulutuksessa ei tule edetä liian nopeasti
○ Tehdään esim. 10 toistoa. Onnistumisprosentin ollessa vähintään 80% voidaan kriteeriä nostaa.
○ Kriteeriä lasketaan tarvittaessa olosuhteiden mukaan (esim. uusi ympäristö)


Ajoitus
• Ajoitus on koulutuksen kulmakivi
• Mekaanisten koulutustaitojen kehittymiseen auttaa runsas harjoittelu
• Saat sitä mitä vahvistat, et ehkä sitä mitä haluat. (Katso peiliin!)

Vahvistetiheys
• Koiran tulee saada riittävän tiheästi vahvisteita, jotta koulutus etenee.
○ Etenkin uutta opeteltaessa tai häiriöympäristössä on vahvistetiheyden oltava korkea!
○ Matala vahvistetiheys lisää häiriöihin reagoimista.

• Sopivalla kriteerillä luodaan mahdollisuus riittävän tiuhaan vahvistamiseen-
○ Kriteeriä tulee tarvittaessa laskea niin alas, että onnistumisia saadaan tarpeeksi ja koiraa voidaan palkata.

Koiran tunnetilat ja motivaatio
• Koulutuksessa on huomioitava koiran tunnetila.
○ Millainen tunnetilan halutaan olevan lopullisessa käytöksessä?
○ Koira oppii yhdistämään tietyn mielentilan oppimaansa ärsykkeeseen.

• Kouluttamisessa on tärkeää työskennellä ns. omassa kuplassa.
○ Kouluttajan tulee keskittyä harjoittelussa täysillä koiraan voidakseen vaatia samaa koiralta (puhelin pois)

• Koulutuksessa tähdätään koiran aktiivisuuteen, siten että koira on se joka haluaa tehdä hommia.
○ Koiraa ei tule maanitella hommiin.

• Älä koskaan kouluta koiraa ollessasi huonolla tuulella. Tavoite herkästi liian korkea, vahvistetiheys ja ajoitus ontuvat, turhaudut, suutut ja kaikilla pahamieli. Leiki ennemmin, koira oppii että kireä mielentila merkitsee leikkiä,

• Palkkioille luodaaan mahdollisimman korkea arvo.
○ Ruoka ei tule koskaan ilmaiseksi.

• Laadukas kouluttaminen ei ole pelkkää mekaanista suorittamista, vaan tunteella on ratkaiseva merkitys.

• Lopullinen tavoite on se, että koirasta on palkitsevaa jo pelkkä tekeminen.

• Koirat ja ohjaajat ovat yksilöitä!
○ Kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
○ Omaa koiraa ei pidä verrata toisiin, koirat oppivat eri tavalla ja eri tahtiin. (Niillä on myös eri kouluttajat)
○ Vikoja ei tule hakea koirasta vaan ensisijaisesti omasta toiminnasta. Mikäli haluaa muuttaa koiransa käytöstä, tulee muuttaa omia toimintatapojaan.


Tuliko mitään uutta tai heräsikö kysymyksiä?


22 lokakuuta 2016

Jirkan luento 19.10

Keskiviikkona kävin pitkästä aikaa luennolla. Itselleni uusi tuttavuus Jirka Vierimaa antoi uutta ajateltavaa, ahaa elämyksiä ja se mikä miellytti eniten, väitteet pohjautuivat faktaan ja tutkimustietoon. Ei mututuntumaa vieteistä ja omista kokemuksista, vaan ihan asiapohjaista settiä. Luennoitsijana myös mielenkiintoinen. Positiivinen yllätys oli se, että Vierimaa ei itse ole mikään toko sitä bortsu tätä, vaan on tutustunut kaikenlaiseen vähän laajemmalla skaalalla, mainittakoon valjakkourheilu. Alla luennolta rustaamani muistiinpanot, suosittelen ehdottomasti muillekin tämän kouluttajan luentoja.

• Perustuu kriittiseen eläintutkimukseen ja sovelletuun käyttäytymisanalyysiin
   - naksutinkoulutus
   - suhde ihmisen ja koiran välillä

• Palkitseminen
   - ihmisen olettama palkkio ei välttämättä ole koiran palkkio
   - selvitettävä, minkä koira mieltää palkkioksi (vaihtelee eri tilanteissa)
   - mitä koira tavoittelee?

• Palkitsemistavalla on oppimisen kannalta enemmän merkitystä, kuin määrällä!
   - laadukas palkkio vahvistaa nopeammin haluttua käytöstä
   - kehno palkkio ei vie oppimista eteenpäin, koira turhautuu/pettyy

Palkkion päättyminen antaa koiralle mahdollisuuden tehdä muuta. Usein palkkaamisen jälkeen huomio saattaa herpaantua ja koiraa joutuu kalastelemaan. Palkkiosta voi vahingossa opettaa koiralle luvan poistua yhteisen tekemisen ääreltä.

• Koiran voi vahingossa opettaa laiskaksi/turhautuneeksi
- liian runsas "auttaminen"
- selvitä, mitä todella vahvistat palkatessasi? (istuminen, istahtaminen, kaksi eri asiaa)
- johdonmukaisuus kriteereissä --> kriteerin nosto

Palkkioiden luokittelua
- eivät sulje toisiaan pois

• Funktionaalinen
- merkittävä koiralle, sopii tilanteeseen koiran kannalta
- esim. juoksemaan/haistelemaan pääseminen, hetkeksi "koiran maailmaan"
- syötävä, kun koiralla on nälkä
- vastakohta voisi olla yhteensopimaton, esim. kierroksilla olevan (agilähtö?) koiran palkkaaminen namilla, on koirasta sopimatonta

• Syötävä palkkio
- purtavaa, nuoltavaa, napattavaa, nieltävää

• Toiminnalliset
- toiminnallinen, esim. temppuja (nenäkosketus, kieppi, hyppy, haukutus)
- seuraamisessa esim. käsitargettiin kosketus (voi opettaa välipalkaksi, hyvin menee)

• Sosiaaliset
- limittyy kaikkiin muihin luokkiin
- elekieli, leikkiminen, rapsuttelu, kehu
- väsyessä sosiaalisuus vähenee (esim. leikissä)

• Sensorit - aistiärsyke
- hyödynnetään viettejä tai muita laji/rotutyypillisiä käytöksiä (esim. bc tuijotus, vaikea hyödyntää, ruokkii itse itseään - lähtölaskentaleikki)
- sisäisesti motivoiva
- rajumpi kosketus (jos sopiva viretila)
- viretilan muutokset

• Koira erottelee palkkasignaalit/kehusanat - laukaisee vireen

• Suora vahvistaminen
- meistä ulkopuolinen, valmis
- tavoittaminen, välitön saatavuus
- tekeminen itsessään palkitsevaa esim. vastenhyppiminen, ei merkitystä palautteella, koska pelkkä ponnistus ja fiilis ovat palkitsevia
- ei vahvistu/vähene seurausten johdosta

• Sosiaalisesti välittynyt
- yhteinen, toisen läsnäoloa edellyttävä
- myös välineellinen voi olla tätä

• Luonnollinen vahviste
- funktionaalinen
- sosiaalisuus vaikea hallita - vahvistuu automaattisesti
- virittää
- nopeuttaa oppimista
- tehokas

• Keinotekoinen vahviste
- Yhteensopimaton, haittaako? (esim. hihnakäytöksen harjoittelu - palkkana ruokaa, vaikka kilpaileva palkkio koko ajan saatavilla- ympäristö)
- resurssien hallintaa, mutta oppiminen hidastuu
○ valjakkourheilu
○ hihnakävely
○ vapaanapito
- auttaa rikkomaan rutiinia
- lenkillä palkkailu - hyödynnä ympäristö - syöminen kakkosvaihtoehto

• Koiran pitää tehdä jotain, jotta asia etenee - tekeminen - palkkio
- Kylkiasento, helppo seurata eleitä ja olemusta. Koira vapautetaan leikkiin.

• Välitön/automaattinen
- käytös tuottaa
- laji/rotutyypillinen
- koukuttaa

• Vahvistusviive
- max 5sekuntia
- erikseen opetettava
- turhautuminen
- vahvojen ominaisuuksien hallintaan

• Huonompi
- toimiva, joskus heikosti
- riskinä toiminnan sammuminen
- harjoituksen määrä

• Parempi
- tehokkaampi
- aktivoi koiraa, otettava huomioon
- säilyttää arvonsa pettymyksistä huolimatta

• Whiplash-luoksetulo
- kutsu -> ensimmäinen pienikin ele aikeesta kääntyä - merkkaus ja palkkio
- luoksetulon pilkkominen pieniin osiin
- riistan ajaminen
○ ensin hajusta luopuminen, sitten näköärsykkeestä

Lisäyksiä tulee, kunhan saan vähän selkoa näihin muistiinpanoihini. Väsyneenä kirjoittaminen ei oikein sujunut. Yritän myös muistaa, mitä kaikkea keskusteluista tuli ilmi ja lisäilen tähän ajanmittaa olennaisempia.

08 lokakuuta 2016

Porokoiranpuolikas puuhaa



Savu ja Luna on ihan mainio kaksikko. Luna on oppinut pikkuhiljaa leikkimään iisimmin ja samaa tahtia Savu rohkastuu leikkimään rajummin. Kyllä se on pikkumies pomo talossa, se lähtee sakumaanikon sukuselta luut ja lelut tuosta vaan ja niitä ei takasin anneta. Lumppu on meillä hoidossa vielä toisenkin viikon ja mielelläni tuommosta helppohoitosta otusta pidänkin. Tuossahan se maskottina menee. Mitään ihmeitä ei olla Lunan kanssa harjoiteltu, normaalia arkielämistä ja hihnassa menoa, aika peruskauraa. Ihmisen kanssa Luna tekee mielellään hommia ja ahne se on kuin mikäkin. Siitä syystä neiti lihoo helpolla, onkin nyt täällä ollessaan ollut hiukan dieetillä. Ja ilmaseksihan ruokaa ei tipu, joten hippusen on pitänyt ottaa luoksareita ja luopumisia. Rauhoittumisharjoitukset ovat olleet Lunalle aika avainasia, se kun on vähän hössö ja kovin mielinkielin.

Läheinen kesantopelto oli nätisti kuurassa ja sieltä kuvat. Jatkoimme hissukkaista köpöttelyämme metsäpolulle ja ojan vartta pitkin kotiin. Että rakastan asua täällä. Ei pelkoa vastaantulijoista, ei riesaa solmuun menevistä hihnoista. Saa kävellä ihan omaan tahtiin omalla aikataululla. Maisemissakaan ei ole moitittavaa ja maasto on vaihtelevaa. Lenkkireiteistä tulee myöhemmin kattavampi teksti, kunhan saan napsittua kuvia vähän joka paikasta. Nyt ensimmäisten pakkasten jälkeen ei tarttunut enää hirvikärpäsiäkään hiuksiin.

Tänään Savu vieraili Janikalla leikkimässä Viikka pupun kanssa. Ohjelmassa oli myös studiokuvailua ja metsälenkki. Illalla pikkusen kanssa vielä naksuteltiin, siitä alla oleva video ja siellä suunnalla vähän avausta aiheesta.



Kanin lisäksi Savu tapasi tällä viikolla pörröisiä koiria ja kanoja ja kukkoja. Voi miten Savu olisi halunnut kukon kanssa leikkiä, vaan lintupolo ei arvostanut koiran ripeäliikkeisyyttä, vaikka kohtelias koira olikin. Siskoni kissakaan ei Savusta tykännyt, mutta onneksi Myy tykkäsi. Savu, Myy ja Luna, koko kolmikko rallasivat porukoiden pihassa ihan triljoonaa. Muutama törmäys, ohi juoksu ja päin marjapensasta, vaan se ei vauhtia hidastanut. Veikeitä vesseleitä.

Tosiaan illan naksuttelut. Savu olisi ensin halunnut nukkua koko päivän, mutta illalla se virkistyi. Ravitsemustietoisena koirana Savu ei suostu syömään mitään nappuloita missään muodossa, ei nakkia ei sitä tätä tuota palkkana tai ruokana muutenkaan... Joten piti illalla viimeisenä lähteä vielä kauppaan ostamaan lihoja. Broilerin fileesuikale ja possupihvit olivat niin mukavasti alennuksessa, että niitäpä tuo pupsi sitten illan koulutustuokioissa pisteli 800grammaa poskeen. Luulisi kasvavan jossain vaiheessa!

Tasapainotyynyä teimme pitkästä aikaa ja ihan syviä lihaksia ajatellen. Savu osaa itse mennä tyynylle seisomaan ja nyt uutena otimme tyynyllä pystyyn nousemista. Kehitystä on tapahtunut huimasti.

Kosketusalustana toiminut patalappu oli mainio. Savu hakeutui hyvin, ei ehkä niin tykkinä kuin olisi voinut, mutta kuitenkin aina patalapulle, vaikka sitä siirtelinkin. Kun patalapun vei pois, alkoi Savu hyppiä ja haukkua, tarjosi kaikkea muuta, ennen kuin malttoi laittaa tauolle maaten. Kun lappu tuli näkyviin, pomppasi Savukin taas hommiin.

Aktiivisuutta naksuttelin ennen, jälkeen ja kaiken välissä. Odotin, että Savu tarjoaa ihan mitä vain. Pyörimistä olen alkanut vahvistaa käskyn alle, sillä sitä Savu tarjoaa herkästi. Pyöriminen ja pään viskominen ovat vähän veteen piirretty viiva, ne pitäisi erotella eri tempuiksi, sillä nyt Savu saattaa joko vain viskaista päätään kääntymättä kunnolla ympäri. Savu oppi hiljattain myös haukottelun temppuna, sitäkin hiotaan vielä käskyn alle. Videolla nähdään kuitenkin muutama makea haukotus. Turhautuessaan Savu pomppii ja haukkuu. Merkkasin myös kierähtämistä kyljelleen, pään maahan laskemista ja kumarrusasentoa. Kumarrusasento oli uusin tarjous, sitä Savu ei ole ennen tarjonnut.

Huomiselle treenaamiselle on jo selkeä suunnitelma, nyt itseä niskasta kiinni, niin tapahtuisi etenemistä!

05 lokakuuta 2016

Arkisia asioita

Kaiken muun touhun ja tositreenien ja naksuttelujen ohessa minulta unohtuvat herkästi arkiasiat. Niin on taas päässyt käymään ja nyt onkin tehotreeniä muutaman homman suhteen. Takana on vähän hektisempi viikko, niin eihän sitä ehtinyt kaikkea ihan oikeaoppisesti harjoitella... Itsenäisenä ja reippaana pentuna Savu ei ole tutussa pihassa minusta niin hurjan kiinnostunut. Porokoiramaisuus nostaa päätään, kun se häntä pystyssä tassuttelee ihan muualle, minne piti. Päätin ihan muistini tueksi, selvennykseksi ja etenemisen seuraamiseksi vähän kirjoitella arkiasioiden harjoittelusta.

Luoksetulo
Metsässä ei ongelma ja kyllähän varsinaiset luoksetulotreenit sujuvat. Mutta kun ollaan kotipihassa, ei Savulla olekaan kiire mukaani. Vahingossa tämänkin pennun kohdalla olen saanut kotipihaluoksareista jutun, mitä kannattaa välttää. Nehän johtavat aina autoon tai sisälle ja kaikki hauska ulkoilu päättyy. Hupsiis... Olisi pitänyt kiinnittää tähän huomiota ennen, kuin Savu tämän hoksasi. Olen saman mokannut edellisten kanssa, niin pinttynyt sitä on tapoihinsa.

Nyt ulkona on mukana aina ruoka ja lelut. Leikimme pihassa ahkerasti ja naksuttelen ihan pelkkää lähellä pysymistä. Lukuisia luoksetuloja oven lähettyvillä ja koko pihassa. Luoksetuloista pääsee kuitenkin aina edelleen vapaaksi. Jos luoksetulo on hidas tai Savu pakoilee kosketusta, juoksen karkuun. Sitten muka ojennan namit, mutta lähden pakoon ennen kuin Savu ehtii ottaa. Kertaalleen kokeiltuna, tämä toimii. Ahmatti possua suututtaa, kun ruoka menee karkuun.

Autoon meno
Savu ei voi kovin hyvin epätasaisessa kyydissäni ja nämä maaseudun kärrytiet eivät oikein palvele sitä... Auton arvoa nostellaan nyt muutamallakin eri tavalla. Ensinnäkään kaikki ulosmenot eivät ole sitä että päätyy autoon. Hihna ja avaimet eivät ole yhtäkuin automatka. Ja ensinnäkin, vaikka autoon joutuisi, ei se aina lähde kaahaamaan mutkateille. Se ei välttämättä liiku ollenkaan.

Olen alkanut Savulle naksuttamaan ulkona kaikkea mielenkiintoa ja autoa kohti menemistä. Vielä ei ole edes fyysisesti mahdollista, että Savu hyppäisi autoon itse, mutta olen alkanut tekemään auton lähestymisestä temppua. Olemme harjoitelleet myös kytkemistä ja koskettelua auton lähettyvillä, ne kun Savu on yhdistänyt autoiluun. Välillä nostan Savun takaluukuun, syötän sinne pari namia ja sitten nostan sen pois. Tavallaan autoon menosta tulee hyvä juttu, tavallaan myös vähän merkityksetön. Pääasia ettei se ole elämää haittaava peikko.

Savu on myös iltaisin saanut nakertaa rustoa tai jäistä lihaa auton takaluukussa. Luukku on välillä kiinni, välillä auki. Ja paikalla oleva auto alkaakin olla Savulle ihan fine, eikä se enää niin hullun lailla välttele autoa. Pidemmillä automatkoillahan Savu nukkuu, eikä tällöin voi pahoin. Lyhyillä matkoilla kun se on pirteä ja hereillä, se kuolaa välillä runsaastikin. Mutta kuten sanoin, pahoinvoivan koiran kanssa harjoitteluun nämä tiet ovat ihan aneemisen surkeat.

Sisälle ja ulos meno
Aika samaa settiä, kuin edelliset. Sisällä on tylsää, ulkona olisi niin hauskaa. Miksi lopettaa ulkoilu menemällä sisälle? Ja ei, varmasti ei tule luokse eikä halua. Yksin kun jättää ulos, niin istuu kyllä portailla, mutta ei puhettakaan että tulisi sisälle. Saati ulos, ulosmeno meinaa aina jotakin jännää. Ja tuntuu että pentu ihan periaatteesta tahtoo puuhata muuta, kuin mitä minä aioin sen kanssa tehdä.

Yhdessä siirtymisistä onkin nyt tehty hauskaa puuhaa. Enemmän yhdessä leikkimistä, enemmän ruuan arvottamista. Selkeämmäksi se, että kaikki minun kanssani oleminen on jotain kivaa yhteistä tekemistä. Ja ovista suuntaan tai toiseen meneminen, meinaa aina uutta kivaa asiaa.

Tässä lienee muistilappua kerrakseen ja nyt jo harjoitukset etenevät hyvin. Nyt vain itseä niskasta kiinni ja järjestelmällisesti arkiasioita treenaamaan. Arkiasioiden arvoa ei sovi väheksyä, koska aktiivisenkin harrastuskoiran arki tulee olemaan merkittävä osa elämää. Kun arki sujuu, on paljon kivempi lähteä valloittamaan kisakenttiä!

03 lokakuuta 2016

Se oli sellanen seikkailu






Eilinen menikin isolla poppoolla hengaillessa ja leikkiessä. Kuusi tuntia oli aika touhukasta ja mukavata. Savu korkkasi uskottavuus leimauransa osumalla Teon suuhun. Kyllä siinä kumpikin haukku kummastu ja meno rauhottu, vaan eipä siitä paha mieli jäänyt.

Tänään Savu pääsi leikkimään Viikka pupun kanssa. Ihan kumma kattoa, kuinka innoissaa koira voi olla pitkäkorvan seurasta. Saati se, miten hauskaa Viikasta on leikkiä Savun kanssa. Söpö pari.

Päivä meni pitkälti siinä, että lähdettiin Janikan kanssa tutustumaan asuinseudun kuvauksellisempiin lenkkireitteihin. Ihan alle vartin ajomatkojen päässä sijaitsivat Kyröskoski ja Timin mänty. Kummankin ympäristössä pieniä polkuja ja kuvauksellisia kohtia. Aika loppui ihan kesken, kun tuo aurinko tuppaa aina jossain vaiheessa menemään piiloon. Erityisesti koskella jäi kuvattavaa toisaallekin!

Timin mänty on ihan retkikohde ja oikeastansa näkemisen arvoinen. Mänty oli kerrassaan kammottava. Se on haljennut, oikeasti valtava, toiselta puolelta kuollut. Netistä löytyy informaatiota ja paikan päällä on vieraskirja ja infolappunen puun historiasta. Minua kiinnostaa mennä tutkimaan sitä toistekin. Tällä vuosituhannella puulle oli uhrattu suklaata. Me löysimme siihen viittaavaa materiaalia... Savu oli reissusta kertakaikkisen väsynyt ja hyvä niin.

Luna pääsi pihaan irtoilemaan illaksi. Iltasapuska syötettiin luoksetuloa harjoitellen, ehkä tämän kanssa voisi opetella ennemminkin irtoamista? Luopumista otettiin myös, samoin vihjesanaa ruokapalkkaan. Kilttihän tuo on. Ihan ihmisen mieli. Mutta tyhmä kuin saapas. Vaan pilalle se koiraki menee liialla järjellä, vissiin. Mukava haukku. 

Luna vaan on niin laiska, että ainoona koirana en kestäisi tuollaista. Eiliseltä reissulta se oli ihan rataraato ja väsähteli kesken kaiken. Nukkui kellon ympäri eikä tullut aamulla edes moikkaamaan, kun töihin lähdin. Savu sen sijaan olisi halunnut jo illalla tekemistä ja aamulla oli haukkana ylhäällä. Erilaisuus kyllä aina piristää. Ja kiva kun Savulla on leikkikaveria. Savu tosin juoksuttaa Lunan väsyksii tuosta vaan. Hauska kaksikko.

Alla vähän kuvasaldoa tältä päivältä. Oikeasti vähän, karsin paljon. Paljon jäi myös kuvaamatta.


Kyllä suututtaa ku ei karkkia tule!

09 syyskuuta 2016

Pennun treenaustako?



Sinä päivänä kun en enää rakasta tätä, lopetan 9/15

Ajattelin ensin tehdä tästä jatko-osan oivallus teksteilleni. Ajatuksia on kuitenkin niin paljon, että ne olisi vaikea jäsennellä ranskalaisille viivoille. Sitä paitsi kaikki on omaa pohdintaa, omia kokemuksia, nykyisen tiedon peilaamista vanhaan tekemiseen ja yleisten toimintamallien ihmettelyä. Meidän tekemistämme on taas enempi vähempi ihmetelty, aivan kuten edellisenkin pennun kanssa. Miksi en opeta sitä, tätä ja tuota ja miksi ylipäänsä koulutan niin "vähän".

Käsissä on pikkuinen karvapallero, joka imee tietoa kuin pesusieni. Pesusieni joka ei vielä tiedä mistään mitään ja joka rekisteröi kaiken ympärillään. Pennut ovat hurjan innokkaita. Ne haluavat oppia ja tehdä. Ja ne myös tekevät ja oppivat hurjan nopeasti. Tässä vaiheessa minä ja moni muu yleensä mokaavat. Emme osaa lopettaa. On niin kiva jatkaa ja jatkaa. On niin kiva jatkaa se melkein tuntemattoman (ketään ei opi tuntemaan viikossa tai kahdessa) söpöyden kanssa hommia, että huomaa jo selkeitä väsymisen merkkejä, vain siksi että ei tunnista vielä niitä pienempiä. Ja sitten onkin myöhäistä. Homma on jo pennusta ikävää, tylsää, väkinäistä. Enää ei jaksaisi, vaikkka haluaisi silti yrittää parhaansa.

Mihin meillä on kiire? Miksi on kiire opettaa perusasento tai mikään muukaan liike harrastuksiin? Miksi kaikki puhuvat jostain "pohjasta", mutta oikeastaan kukaan ei tiedä, mitä pohjaa tarkoitetaan? Kaiken perusta on suhde, hyvä suhde. Pitää oppia tuntemaan toinen. Pennulla pitää olla superkivaa oman ihmisensä kanssa. Jos arkikin on kurjaa, miten ihmeessä jokin intensiivinen opiskelu voisi olla hauskaa?

En koskaan ajatellut, että leikkimisen lisäksi koira pitää opettaa oppimaan. Mutta niin se totta vie täytyy tehdä. Tehokasta ja omistajaa kohtaan aktiivista koiraa ei oikeastaan muutoin saa. Savu on harjoitellut naksutinta. Savu on opetellut kohdetyöskentelyä. Kohdetyöskentelyn avulla Savulle pystyy opettamaan tehokkuutta. Savu osaa jo tarjota eri asioita.

Mitäs minä? Minun on tehtävä ne pienet tuokion sekuntikellon kanssa. Muuten en lopettaisi ja muuten homma jatkuisi ajan x, kunnes pentu luovuttaisi. Puolesta minuutista kahteen minuuttiin tuokiot ovat olleet sopivia. Juuri kun Savu tekee maailmanluokan oivalluksen tai kun leikkiminen sujuu hyvin on tauon paikka. Pitää lopettaa silloin, kun molemmat haluaisivat lisää ja enemmän. Seuraavalla kerralla treeni maistuu vielä paremmalta.



Mikä pikkupennun kanssa sitten olisi olennaista? Suhde, se että on hyvä olla yhdessä. Metsälenkit ovat suosikkipuuhaa arkena. Koulutustuokiot ovat pitkälti kohdetyöskentelyä, tasapainoilua ja temppuja. Ihan siksi, että Savu oppii oppimaan ja minä opin lukemaan pentua. Opimme molemmat hurjasti lyhyistä hetkistä. Ei se määrä, vaan se laatu. Jotain lajia ja liikettä vääntäessä pipo kiristyisi ja pennulta tulisi vaadittua. Ei voi vaatia, kun ei ole vielä opettanut. Ja miten vasta kotiin tullut voisi vielä oikeasti osata?

Suurin oivallukseni tässä ajatusmyrskyssä on sheippaus. Minä onnistuin! Vuoden verran sitä ideaa tahkottiin päähäni. Ja vaikka yritin ja yritin, en malttanut, en osannut. En tunnistanut koiran tarjouksia, en merkannut niitä, en laskenut rimaa, en osannut pilkkoa tehtäviä. Enkä malttanut tarpeeksi. Viimein, eräänä iltana, minä onnistuin. Hypin riemusta. Olin niin ylpeä pikkupennusta. Kouluttaminen ei ole ikinä ollut näin helppoa. Video on toinen harjoituskertamme tasapainotyynyn kanssa. Edellisellä kerralla vahvistin sitä, kun Savu katsoi tyynyä.

Vielä vähän sheippauksesta. Olen tiennyt naksuttimen olemassa olosta viimeiset viisi vuotta. Olen tuntenut käsitteen sheippaus aikalailla yhtä kauan. Suhtautumiseni naksuttimeen ja kaikkeen siihen liittyvään oli pitkään halveeraava. Oikeita koiria ei kouluteta nakeilla ja lässynläällä ja muuta sellaista. Kun myöhemmin yritin, perustelut olivat luokkaa "ei tämä koira", "tämä ei toimi", "siksi että", "minun koirani", "tämä ei osaa" ja muuta soopaa. Kyllä koira osaa. Juuri niin paljoin kuin sille annetaan mahdollisuutta. Jos ratkaisevassa hetkessä koiraa ojennetaan/käsketään/ohjataan, miksi se tarjoaisi seuraavalla kerralla? Miksi se näkisi vaivaa, kun joku asettelee sen oikeaan asentoon?

Kaikki uusi ja kehitys on aina vähän jännää. Tuntematon on pelottavaa. Luulo ei ole tiedon väärti ja se mistä ei tiedä on ihan utopisen kuuloista. Kun ei ole nähnyt, ei halua uskoa. Koska itse ei onnistu, ei juttu voi oikeasti toimia. Ja kun sheippaus, naksutinkoulutus yleensä on tuntematonta ja pelottavaa, sitä arvostellaan ja selitetään, miten se oma koira ei tarjoa. Yksikään koira ei tarjoa automaatiosti. Niiden pitää saada siitä vahviste. Kaikki lähtee omistajasta, jos ei halua tehdä töitä, ei voi olettaa saavansa tulosta.

Meidän treenit ovat sitä naurettavaa hömpöttelyä, joksi moni ne mieltää. Mutta koira oppii, minä opin, meillä on kivaa. Eikä meillä sitä paitsi ole kiire, joten miksi tappaa toisen into. Hyvälle pohjalle kelpaa rakentaa pitkä tokoura. Kunhan opin ja osaan tehdä sen pohjan.


Tekstiä päivitetty 9.9.-16 klo 19:12