Nykyään tuttuun tapaan aina kaikki myöhässä. Vaan yrittänyttä ei laiteta ja yks kooste sinne tänne jäljessä niin ihan sama. Huhtikuussa treenattiin keskenään ja siellä täällä muiden kanssa. Loimu vähän vähemmän, kun nuorikko aloitti toiset juoksunsa.
Savun muistiinpanot
Paljon hyvänmielen treenejä, kun moni perusasia rullaa kivasti! Merkkiryhmän kierto lähti kulkemaan aiempaa sujuvammin. Ollaan kikkailtu vähän yhtä ja toista, kun Savun motivoiminen juoksemaan edestakaisin haukkumatta on ollut yllättävän hankala projekti. Nyt kuitenkin namikuppi merkin takana vaikuttaisi olevan hyvä vahviste etäisyyden kasvattamiseen.
Erikseen merkkiryhmän kiertoa harjoitellaan läheltä tarjoamisen kautta. Tarjoamalla tehtävä on Savulla tosi vahva parista metristä, eikä siinä ole ilmennyt ääntelyä. Luulen että ääntely on johtunut epävarmuudesta ja on Savu silloin tällöin lähtenytkin juoksemaan ihan mihin sattuun. Eiköhän tänä kesänä saada merkkiryhmän kierto hanskaan, kun pohjia siihen on kuitenkin aika kivasti.
Ohjatun noudon suuntia aloimme harjoitella myös. Tässä liikkeessä Savulla onkin jo osasia hallussa; odottaminen, liikkeestä seisominen ja kapulaan tarttuminen. Suuntia harjoitellaan ensisijaisesti namikupeilla ja erottelu tehtävissä Savu on parhaimmillaan. Yksittäisiä kertoja kokeilin lähettää Savun hakemaan kapulankin ja voi vitsi se oli innoissaan! Jotenkin tosi ihanaa, että kapulahommat on nykyään helppoja aiemman mahdottoman sijaan.
Kokeenomaisuuteen tarvitsee lisätä satunnaisuutta. Me käytettiin meidän kimppatreenivuoro kisatreeniin ja siitä onkin video tässä mukana kokonaisuudessaan. Savu sinällään osaa liikkeet, mutta palkan viiveen vai lisääntyessä sen suorittaminen oli epävarmaa. Ei ihme, Savu pettyi ja alkoi haistella ja haukkua. Jos jotain positiivista, niin haisteluista se palasi huomattavasti aiempaa nopeammin takaisin. Nyt otetaan kokeenomaiset treenit taas säännölliseksi ja vahvistetaan etenkin sosiaaliseen palkkaan vastaamista. Täytyy vähän valaa Savuun uskoa että se pärjää kyllä viisi minuuttia ilman ruokaa ja kissanruoka odottaa aina lopussa 😄
Rallytokon ratatreeneissä havahduttiin jotta niitä liikkeitäkin olisi hyvä harjoitella. Toimeen on ryhdytty ja vähän varovasti kokeitakin kiikaroitu. Aika näyttää.
Loimun treenikooste
Loimu se on mennyt ja yllättänyt toistamiseen halleilla muiden koirien kanssa! Vielä riittää duunia tavoitteisin pääsemisessä ja mutta edistyminen on ollut huimaa.
Ohjatun noudon alkeita alkoi opiskella Loimukin. Ollaan vaiheessa olemispysymisvalmentautuminen ja katseen lukitseminen oikeaan suuntaan.
Seuraaminen! Voi hyvänen aika miten hienosti Loimu seuraa yhtäkkiä. Vaikealta on tuntunut, mutta selvästi Rakettikettu on oivaltanut tässä monta juttua kuten jalkani liikkeeseen tarkan reagoinnin 😍 Jatketaan käännöskuurilla ja perusasento erottelulla - eli siis sitä jalkani seuraamista jotta pitääkö seistä vaiko istua.
Kosketusalustaan ollaan otettu etäisyyttä. Tutussa hallissa Loimu irtoaa sinne hyvin, vieraissa ei. Tehdään kosketusalustasta vähän selkeämpi tehtävä, vahvistetaan sinne juoksemista ja erikseen siellä pysymistä. Työkalumme ruutua ja kaikkea muuta sinkoilua varten valmistunee pikku hiljaa.
Canicross kimppatreenit jäivät harmillisesti välistä, kun Loimu on juoksuisena niin nuutunut. Itsekseen kuitenkin juostiin pari kertaa ja homma tuntuu Loimun kanssa yllättävän helpolta. Toki se nyt ei mitään suuntia tai ohituksia osaa, mutta juokseminen sujuu vallan hyvin.
Menneinä viikkoina on ehditty käydä valkussa, kaverin kanssa tokoilemassa ja startattu tämän vuoden rallytoko ratatreenitkin. Loimu jäi treenatessa (ja jää) vähän vähemmälle, sillä sen juoksut alkoivat. Juoksuinen Loimu on vähän nuutunut ja innokas merkkailemaan, joten en näe pientä halli/kenttätaukoa haitallisena. Tosin opastettujen canicross kimppatreenien väliin jääminen vähän harmitti, mutta en usko että Loimu olisi siellä pystynyt hormooniensa kanssa keskittymään juoksemaan. Otetaan sen kanssa nyt vähän chillimmin muutama viikko.
Heti huhtikuun alussa kävimme toistamiseen Kramiella Tiian ja Voiton kanssa. Loimua vähän kiinnostavat ja haukututtavat toiset koirat, joten treeniseuran löytyminen tämän harjoitteluun on tullut tosi tarpeeseen. Siis ettei kukaan kohtuuttomasti säikähdä tai hermostu siitä, että Loimu raportoi ääneen.
Tällä kertaa viritin järkkärin kuvaamaan treeniä, jotta voin itsekin videolta havainnoida, mihin Loimu tarkalleen reagoi. Järkkärin videon siirtämisessä oli vähän ongelmia ja lopulta sain videosta talteen vain osan. Mitään merkittävää nyt ei kuitenkaan hävinnyt, eikä tuo video ole mikään esitelmä "tätä me osataan" vaan ihan havainnointia varten.
Loimulle vaikeinta on jos se osuu katsekontaktiin toisen koiran kanssa, mutta kyllä sillä kiehahti yli koirakaverin leikitkin 😂 Paljon on kuitenkin tultu eteenpäin; Loimu ei saa enää haukkukohtauktia, eikä se reagoi jokaiseen merkkiin toisen koiran olemassa olosta. Kesää kohti mennessä saadaan toivon mukaan koirahäiriötreeneistä säännöllinen rutiini ja ehkä jo syksyllä tällaiset haasteet ovat ainakin osin historiaa.
Siinä mielessä ongelma on harmiton, että Loimu on kiinnostunut toisista koirista ystävällisyyttään ja uteliaisuuttaan. Useimmista koirista Loimu tykkää, vaikka leikkiä ei lopulta syntyisikään. Sinänsä ei ole siis erityisen vaarallista, että se on kiinnostunut ja kiihtynyt muista koirista. Jatkamme harjoituksia.
Iltatokoilut Ylökkillä
Käytiin pitkästä aikaa kaverin siivellä Ylökkillä treenaamassa. Ei erityistä kerrottavaa. Loimua vei nenä, matolla oli vähän nameja. Se oli jotenkin kertakaikkisen pihalla, eikä me saatu aikaiseksi kuin pari perusasentoa ja vähän leikkejä. Silloin kun on liian vaikeaa eikä tunnetila ole optimi, en koe järkevästi lähteä harjoittelemaan uutta tai hiomaan mitään keskeneräistä. Yksi projekti on kyllä tuo maassa olevista nameista luopuminen. Pelkät hajun on jotenkin helpompi, niitä ei voi kesken kaiken syödä 😅
Video Loimun treenistä onkin lähinnä viihdearvollinen, muistoksi. Ei se aina kaikki mene niin kuin ajattelisi. Ehkä turhauttavinta on tuo, kun olen sataprosenttisen varma että lelu on palkitseva, niin Loimu singahtaakin touhuamaan ihan muuta. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, että koira määrittelee itse sen, mikä on palkitsevaa ja mitä voi käyttää vahvisteena. Vaatii kyllä itseltäni vielä pelisilmän kehittymistä, milloin mikäkin meidän palkkarepertuaarissa olisi varmin vahviste. No, emme lannistu yksistä treeneistä ja oli tuossa hyviäkin hetkiä. Vuosien takaiseen verrattuna oma maltti on kehittynyt koirantahtiseksi; jos koiralla on syystä tai toisesta tarve haistella, niin ei siinä oikein ihmisen itkupotkuraivarit auta. Mikä koira sitä haluaisi kiukkuisen ohjaajan luo palatakaan?
Savulle Ylökkin halli on tutumpi, onhan se siellä tokoillut nuoruutensa. Oikeastaan Ylökkin piha on ainoa piha, jossa Savu karkaa minulta autosta. Savu ei karkaa autosta ikinä, ei ikinä. Olen unohtanut siltä luukun auki jopa raviradan vieressä, puoleksi tunniksi. Sen saattaa jättää odottamaan autoon luukku auki missä vain, paitsi hallin pihassa. Savulla oli jälleen kova kiire sisälle ja siinä oli aivan sellaista nuoren pojan virtaa kun alettiin treenaamaan.
Savun kanssa treenattiin seuraamista ja jälkiviisaana on aina hyvä todeta että liian pitkä pätkä. Ajatuksena oli tehdä myös jääviä, mutta epähuomiossa astuin Savun tassun päälle. Savu sitten ansaitusti vähän räksytti ja karkasi takapalkalle purkamaan tilannetta.
Liikkeestä seisominen sujui nyt melko kivasti! Toki Savulla tuli muutama ylimääräinen askel jonka videolta huomasin, mutta kuitenkin. Se pysyy paikallaan kun kävelen sen ohi ees taas ja tähän ollaankin pyritty. Iltatreenit ei olleet mikään onnistumisien multihuipentuma, mutta kevyet hyvänmielen höntsyt sentään. Asenne ratkaisee.
Napattiin Loimun kanssa irtovuoro Canisportille nuorten koirien tokovalkkuun ja olipahan kivaa! Saatiin hyvät täsmäiskuvinkit ohjatun noudon suuntien harjoitteluun, sekä seuraamiseen. Ohjatun suuntia en ole koskaan opettanut millekään koiralle, joten kyllä oli kömpelöä sähläämistä. Vaan sain ideasta kiinni ja päästään tätä jatkamaan Loimun kanssa yhdessä. Loimuhan tajusi ruokakupille juoksemisen ja oikean suunnan tuosta vaan. Minun on tarkoitus opettaa se lukitsemaan suunta vihjeestä ja juoksemaan siihen suuntaan vasta vihjeestä. Työtä siis riittää, koska Loimu ei vielä kykene odottamaan edes sitä hetkeä että veisin sen namikupin kohteeseen.
Seuraamisen kanssa mulla on ollut tosi epävarma olo. Loimu kun on aika pieni ja vähän sähikäinen, niin ollaan vähän haparoiden harjoiteltu ja toivottu parasta. No turhaa ei treeni ole ollut, Loimu seuraa jalkani liikettä aivan yllättävän tarkasti. Saatiin kouluttajalta jälleen hyvät ohjeet kuinka jatkaa harjoituksia. Saatiin myös tosi kiva palaute; Loimu oli koko treenin ajan kanssani, vaikka hallissa oli sermin takana toinen koira 💛 Palkitsevaa, kun harjoittelu alkaa tuottaa tulosta.
Tokotreenit Koirakeskus Hau
Ollaan alettu käydä ystävän kanssa edes kuukausittain treenaamassa oikein ajan kanssa ja kyllä teki taas terää. Loimu oli paljon paremmin kuulolla ja hanskassa kuin edelliskerralla, vaikka en nyt vielä voi väittää sen olleen aivan täysin kanssani 😂 Oli kuitenkin oikein hyvänmielen treenit ja paljon treenikuvia muistoksi, mikä olikin osatoive treenaamaan mennessä.
Loimu yllätti seuraamisellaan. Voi sentäs! Mentiin useamman askeleen suoraa ja liikkeelle lähdötkin tuntui varmalta. Seuraaminen tuntui ylipäänsä hyvältä, tykkään Loimun asenteesta ja askelluksesta. Oli tosi kiva saada nämä onnistumiset sekä kuviin että videolle. Kelpaa jatkaa!
Muina yleisinä harjoitteina tehtiin vähän kosketusalustaa ja kontaktipelejä. Loimu pysyy aina paremmin mukana, kun harjoituksissa on liikettä, tai kun se ylipäänsä tietää mitä sen pitää tehdä. Rakettikettu harvoin jää pyörittelemään tassujaan tyhjän panttina. Loimun tuntien, jos se yhtäkkiä olisi treeneissä passiivinen, epäilisin sen olevan kipeä.
Noutotreenit ovat olleen Loimun kanssa vähän vähäisiä. Se voi hakea kapulan tai sitten ei. Se saattaa pitää kapulaa aivan stabiilisti tai sitten se voi jyrsiä kapulan sahajauhoksi. Loimu voi tehdä suunnilleen ihan mitä vain 😂
Vauhtinoudot lähtivät kuitenkin rullaamaan kivasti, kun käytiin Loimun kanssa ensin katsomassa sekin pääty hallista, jonne aioin kapulan heittää. Luokseni juostessa Loimu tiputtaa kapulan toisinaan vähän aiemmin kuin olisi tarpeen, mutta en ole tästä nillittänyt. Harjoitellaan kapulan kanssa ohjaajan lähellä olemista erikseen. Epäilen että Loimulla on luoksetullessa kiire nameille 😁
Varsinainen läpimurto treeneissä oli koirakaverin kanssa kuvan ottamisen harjoittelu ilman, että edes otettiin kuvaa. Näin sen pitäisi mennä jokaisella! Meillä oli junnukoirille omat targetit sopivan etäisyyden päässä toisistaan. Loimu harjoitteli targetille menemistä, siinä istumista, paikallaan oloa kun peruutin ja menin kyykkyyn. Tämä oli tosi hyvä harjoitus toisen koiran kanssa samaan aikaan, etenkin kun koiria vapautettiin palkoille eri aikaan. Näinhän voi kaverikuvassakin käydä, että joku lähtee rivistä ennen muita.
Loimulla oli tosi hyvä fiilis koko harjoituksen ajan ja tehtävässä eteneminen oli kummallekin koiralle sopivan helppoa. Huolellisella harjoitelulla nuorikot istuvat joskus rinnakkain kuin ammattilaiset konsanaan! 😍
Savun kanssa tokoilu onkin Loimuun verrattuna sellainen aivojen lepotauko 😂 No ei ihan, mutta oon oikeasti suoraan Loimun jäljiltä niin aivot loppu että Savun kanssa en jaksa itseäni turhanpäiten rasittaa. Ja onhan sen kanssa jo perusteet hanskassa, joten treenit ovat sen suhteen leppoisampia.
Savun seuraamiset ei nyt näihin treeneihin olleet edenneet ihan kauheasti, mutta ruutu on tosi kiva! Hartaan aivotyöskentelyn ja sääteliäiden käytännön treenien jälkeen Savu bongaa ruudun ja juoksee sinne haukkumatta. Koko liike oli varsin tyylipuhdas ja voi ettien että tykkään lopputuloksesta!
Tokovalkku Canisport
Tokovalkkuun menin pelkän Savun kanssa, kun Loimun juoksut ehtivät alkaa. Savukin oli paikalla oikein kauniina, sillä olin ehtinyt esiparturoida sen kesätukkaa saksilla. Onneksi Canisportille ammattilaisten oppiin on kaikki tervetulleita 😂
Aloitettiin vuoromme samantien kiertämisellä, kun ei ole ottanut sujuakseen sitten millään. Siis Savu osaa kiertää kohteita, mutta ei koekelpoisesti. Koska kouluttaja tuntee Savun pentuajoilta asti, saatiin taas vallan toimivat täsmäiskuvinkit tuosta vain. Laitettiin merkkiryhmän taakse namit ja kun Savu bongasi merkin se sai vihjeestä lähteä juoksemaan. Kun se söi namit, se sai juosta takaisin luokseni suoraan nameille. Kauhean kömpelöä selittää kirjoittaen, mutta muistiinpanoteksteissä kaiketi riittää että itse ymmärrän 😆
Matkaan tehtäisiin nyt tällaisella namiloopilla varmuutta, sillä kulutukseltaan säästeliäs Savu ei turhaan juokse. Merkkiryhmän kiertoon erikseen varmuutta sitten lähempänä ja tarjoamisen kautta. Matkan kanssa ongelmia on tullut kaiketi siksi, ettei Savu ole aina ollut ihan varma, mitä sen piti tehdä. Ja niin sen juoksemiseen on yhdistynyt haukkuminen ja matkan keskeyttäminen.
Liikkeestä istumiseen otetaan käyttöön koroke. Savulle pelkkä "istu" sanana, ei tarkoita mitään ilman käsiapua. En tiedä itkisikö vaiko nauraisiko 😂 Mutta "istu" käsiavun kanssa on yleisvihje kuvissa tai odotuksissa. Perusasentoon se istuu kun seison tokoseipäänä ja kaukoissa istumisen vihje on "sit", toki sekin käsiavulla mutta tekniikka on eri. Luokse tullessa Savu menee maahan, jos käteni osoittavat alas, riippumatta mitä sanon. Alustalla istuminen on kuitenkin yksi temppu, jota Savu osaa tarjotakin, joten päästään sillä alkuun. Hyvä se on vähän herrasmiehen kaavaa rikkoakin, että joskus tosiaan on istuttava eikä aina maattava.
Savun kanssa keksittiin aloittaa nyt myös ohjatun suunnat. Vaikka meillä toistaiseksi on koetaukoa, niin ei sitä koskaan tiedä vaikka joskus voittajaluokkaan mentäisiin. Savu oivalsi kuppitreenin hienosti ja sillä oli kovasti kiva fiilis koko treenien ajan päällä. Kuka ei tykkäisi juosta treenin varjolla jatkuvasti namikupeille 😂 Spontaanisti kokeiltiin loppuun viedä riviin kapula ja lähetin Savun hakemaan sen. Haki, nosti, nouti ja toi hienosti luo! Palkan jälkeen Savu nosti kapulan vielä uudestaankin. Ihan hitsin kivalta tuntui itsestä! Kapulan pito kaikki oli joskus niin toivottomalta tuntuva työmaa, että iloisesti noutava ja oma-aloitteisesti noutotehtäviä ehdottava Savu on ihan kullanarvoinen palkkio 😍
Rallytokon ratareenit ulkokentällä
Viikonloppuna meillä oli tämän vuoden ensimmäiset rallytokon ratatreenit. Tuttu porukka ja jo kolmas kerta kun päästään huhtikuussa kentälle. Vähän viileä keli osui, mutta ihme kyllä kaljuksi ajeltu Savu tarkeni oikein mukavasti. Savulla oli myöskin taas semmoista into piukeana virtaa kenttäkaudesta ja toki meillä on ollut ratatreeneissä monet kerrat pelkkää hauskaa.
Niin oli nytkin! Oikean puolen seuraaminen oli itselle tosi kömpelöä ja joku haju vei Savun vähän mennessään. Sähelöinti sai aikaan haukkua, mutta kaikkinensa onnistuttiin monessa. Nyt tehotreeniä yksittäisiin liikkeisiin ja järjestelmällisiä ratatreenejä alle, niin kehtaa katsella koekalenteriakin.
On se nyt ihme ja kumma kun mitään ei muka ennätä kirjoittaa ajantasaisesti. Kirjoittamisen tarve tai aiheideat eivät ole minnekään hävinneet, toistaiseksi vain resurssin omaksi iloksi kirjoittamiseen ovat olleet vähän vähäisemmät. Tai toisin sanoen, olen panostanut yöaikaan aiemman kukkumisen sijaan nukkumiseen.
Kuvaustekniikka treenien videoinnissa on ontunut perusteellisesti, on ihan tuskastuttanut. Treenien videoiminen on minulle tärkeää (siis niin tärkeää että siitä on oikein postausluonnos viimeistelyä vaille valmiina) että kännykän temppuilu on vähän kiristänyt hermoa. Viime treenit kuvasin järkkärillä, mutta joku videotiedoston siirtämisessä tietokoneelle on nyt takunnut, enkä ole päässyt videoon käsiksi. On jatkettava perehtymistä, sillä se on minulle tärkeää dataa Loimun koirahäiriötreenistä; videolta näkisin, mihin se tarkalleen ottaen reagoi.
Se rutinoista tältä erää ja sitten tiivis paketti maaliskuun treenimuistiinpanoja.
Loimun kanssa ehdittiin käydä peräti kolmesti eri koirien kanssa treenaamassa. Tuli käytyä siten myös kolmessa eri hallissa joten sinänsä koirahäiriötreenejä ei voi keskenään vertailla. Kuitenkin monessa kohdassa tuli uutta informaatiota ja oivalluksia, mikä tarkalleen ottaen vielä on haasteellista. Helpossa häiriössä tuli edistymistä. Loimua helpottaa se että sillä on jokin selkeä tehtävä häiriössä tehtäväksi ja kosketusalustat onkin olleet kovassa käytössä. Kuitenkin jos ympäristö on liian hankala, Loimu saattaa teknisesti kyllä juosta alustalle mutta haukkuu koko ajan. Riittävä etäisyys toiseen koiraan ja sopivan rauhallinen häiriökoira saavat Loimun malttamaan mielensä ja tekemään omia tehtäviään hiljaa. Kyllä tästä vielä hyvä tulee, oikein muutakaan ei kannata uskoa 😂
Kosketusalustaharjoitukset etenivät siten että Loimu osaa nyt juosta alustalle myös kauempaa ja pysähtyä sinne. Se osaa myös juosta liikkuvan alustan kiinni ja pysähtyä siihen vaikka jatkaisin itse liikettä. Alkuun on päästy ja tästä jatketaan eteenpäin.
Yleisesti ottaen Loimun on helpompi sitoutua yhteistyöhön silloin, kun minulla on tarjota sille paljon mielekkäitä tehtäviä tai spontaania yhteistä sekoilua. Tämä haastaa vähän itseäkin, mutta koiran palaute on ollut kyllä selkeä. Loimu ei määräänsä enempää ainakaan toistaiseksi motivoidu odottelusta ja asettumisesta, vaan sen on paljon helpompi käsitellä ympäristön erilaisia häiriöitä liikkuen.
Perusasennosta ensimmäisiä askeleita seuraamiseen on harjoiteltu ja helpossa ympäristössä Loimulla vaikuttaisi olevan näistä ihan ideakin hallussa. Perusasento yleisesti ottaen sujuu pääsääntöisesti kivasti. Sen sijaan palkitseminen on välillä yksi mysteeri; Loimu voi leikkiä tai sitten ei. Se saattaa syödä namin, mutta ei jää tavoittelemaan toista namia. Näistä lisää raporttia sitten, kun ollaan päästy eteenpäin. Ehkä 😁
Savun kanssa jatkoimme kisamaisia treenejä liikkurin osalta; liikkeen aloituksia ja muutaman kerran seuraamista temputtaen. Savun siirtymät ja sosiaalisen palkkaan vastaaminen ovat nykyään sitä mitä joskus tavoittelin, joten kyllä me saadaan vielä seuraamisesta häiriössäkin mielekäs ja sujuva tehtävä.
Rallytokon liikkeitä hiukan kerrattiin ja ohjaajan kotiläksy on harjoitella vihjeet uudelleen ulkoa. Voi hyvänen aika olen unohtanut kaiken, mutta onneksi Savun puolen vaihdot ja oikean puolen seuraaminen oli edelleen tosi hienot. Varovasti ollaan tsekkailtu koekalenteria, josko sitä uskaltaisi tutuille kentille rallytokokokeisiin tänä vuonna. Kunhan maa sulaa, aloitetaan taas kuukausittaisen ratatreenitkin. Ja on se reipastuttava ihan olkkarin nurkassakin näissä kiemuroissa.
Ruutuun lähetystä saatiin Savun kanssa kivasti eteenpäin; juoksee haukkumatta. Sen sijaan merkin kierto on varmaan ikuinen murheenkryyni. Jatketaan sitä jotenkin ruutujuttuja soveltaen, namikupin sijoittelu vain tällaista tehtävää varten on tuntunut hankalalta.
Tunnari jonka kanssa olen kriiseillyt ja joka on ollut joka treenin jälkeen tauolla, onkin edennyt. Savun ilmaisu purkkiradalla on oman kapulan lipaisu 😂 Ei harmistuta tästä, sillä myöhemminhän Savun tulee nimenomaan ottaa kapula suuhun. Ja Savun tuntien se ei ihan turhan päiten mitään suuhunsa ota, joten ollaan tyytyväisiä tuollaiseen oma-alotteisuuteen.
Paikkaistuminen harppasi eteenpäin korokkeen avulla. Riviin siirtymän muiden koirien kanssa alkavat myös sujua rutiinilla. Kunhan saadaan vielä kokeenomaista liikkuritreeniä ihan ohjaajan pääkopan vuoksi, voisi sitä uskaltaa taas kokeisiinkin kokeilemaan. Ahkerasta avoimen treenaamisesta huolimatta jatketaan Savun kanssa vielä alokas luokassa koularin metsästystä. Tai jatketaan, jos uskalletaan kisaamaan. Onneksi treenaaminen on palkitsevaa ja kivaa ilman koetavoitteitakin, kai se on tätä se aito koiraurheilun ilo 💙
Hyvänmielen treenikoosteet helmikuulta tännekin muistiin. Sitä on ollut niin hektistä ja haipakkaa kun monelta osa-alueelta kuukauden jutut kasaantuivatkin kahdelle viikolle. Että mitä tässä nyt sitten ehtisi kirjoittaa. Kirjoitusintoa on, aikaa ei ja mitään analyyttistä ei treeneistä tällä erää irtoa.
Helmikuu oli kuitenkin täynnä oivalluksia ja hyvää mieltä treenien saralla. Siitä on hyvä jatkaa.
Tammikuun treenikoostevideot ja muistiinpanot tännekin. Parempi se on vähän myöhässä kuin ei ollenkaan. Videoihin ujutin myös muutaman klipin joulukuulta, kun samoja teemoja treenailtiin kuitenkin. Kokonaisuutena omatoimisessa treenaamisessa on ollut hiukan hiljaiseloa motivaation ja jaksamisen puutteesta.
Viimein eilen sain kuitenkin koirien nurkkauksen takaisin käyttövalmiiksi. Viikonloppuna saimme kannettua perintölipaston yläkertaan. Johan se treeninurkkauksen edessä pari kuukautta odottelikin toimeen tarttumista. Tänä aamuna ennätettiin pitkästä aikaa treenata ensimmäiset kotitreenit muutamaan kuukauteen ja olipahan vain kivaa. Kyllä se tästä taas lähtee 😁
Savun kanssa ehkä vähän korostetunkin eniten tuli harjoiteltua siirtymiä ja kehään menemisiä. Toki näitä kannatti kimppatreeneissä tehdäkin, kun ei sitä yksinään voi liikkurointia harjoitella. Ja kun paneutuu kauemmin samaan asiaan, niin oli tuossa jo kuukauden aikana ihan huomattava muutos havaittavissa!
Savun siirtymiin tuli (ihan meillä molemmilla) rutiinia ja selkeyttä, sekä sitä kautta varmuutta. Taukomatolta perusasentoon tuleminen on osoittautunut hyväksi startiksi aina kun mahdollista.
Ympäristön haltuunotto muuttui yhtäkkiä helpommaksi niinkin yksinkertaisella asialla, kuin kosketusalusta. Sitä tunsi itsensä vähän hölmöksi, kun en ollut aiemmin tajunnut. Mutta taas parempi vähän myöhässä kuin ei koskaan ollekaan. Savu siis on ihmisten kanssa tosi sujut, kun juoksee kaikkien lähelle tekemään kosketusalustalle seisomisen.
Paikalla istuminen hiukan junnaa, Savu menee tietyn ajan kuluttua (noin 20sekuntia) jälkeen makaamaan. Nyt kuitenkin jättäessä se jää tukevasti istumaan, kun tajusin vaihtaa jättövihjeen kokonaan. Paikalla rivissä oleminen muutoin sujuu hyvin kavereiden luoksetulojenkin ajan ja jonossa kulkeminen on edennyt melkoisesti.
Avoimen tokoliikkeitä tehtiin omatoimisesti jonkin verran. Ruutu, hyppynouto ja kiertoliike ovat olleet meille vähän hupitemppuja ja se näkyy. Alkuun on päästy mutta koekelpoisuus vaatii vielä melkoista hiomista.
Loimun kanssa onkin saanut yllättyä vähän joka treenissä eri asioista, mutta ensisijaisesti positiivisesti! Treenikaveri sen kertoikin että olen itse oppinut selkeämmäksi ja tämä näkyy myös Loimussa. Joku harmonia sen kanssa on löytynyt, vaikka sujuvuuden ohella joka treenissä pikkuisen räjähtääkin. Kuitenkin esim. puremiseni tai täydellinen lapasesta lähteminen vaikuttaisi viimein olevan historiaa.
Perusasento Loimun kanssa on jäänyt vähän vähälle harjoittelulle, mutta se on alkanut tarjoamaan sitä itse! Siis ihan hallissakin, muiden silmien alla, jäädessään tyhjän päälle. Vautsi, tämän haluan oletusasetuksiin.
Loimu tarjoaa siirtymissä (silloin kun se tietää meidän tekevän siirtymiä, eli kun olen onnistunut ohjeideni kanssa 😂) erihienoa seuraamista. Sen kun saisi napatuksi ihan seuraamistehtävään niin johan näytettäisiin hienoilta viihdyttävän lisäksi!
Muiden ihmisten ja koirien läsnäoloen sietämisessä huomattavaa kehitystä, mutta vielä paljon tekemistä. Vaan Loimu pystyy kuitenkin jo jotenkin asettumaan häiriöiden läsnäollessa tai tekemään helppoja tehtäviä hyvin kiihtyneenäkin. Harjoitusta vain ja toisaalta onhan Loimu vielä nuorikin. Olisi se kai aika huolestuttavaa, jos sen mielessä ei mitään liikkuisi.
Pieni ennakkotieto että läppärin näppäimistössä on epämääräinen häiriö, pahoittelut kirjoitusvirheistä.
jViikot on menneet ihan hullua vauhtia ja kotona treenaaminen on jäänyt vähemmälle kuin ajattelin. Hallilla on kuitenkin käyty kohta kolmesti viikon sisään ja uutta opittua on tullut jäsenneltyä. Teoriatietoa on karttunut ja suunnitelmat Savun kokeenomaiseen treeniin ovat aiempaa kirkkaammat. Suunniteltu treenitauko ei ole ihan toteutunut, eikä käsittelytoimia ole kerrattu yhtään vaikka piti. On ollut pakko antaa itselle vähän löysää ja relata suorittamisen suhteen.
Viime viikolla oli joulukuun omatoimitokotreenit. Varauskalenteri olikin ehtinyt täyttyä välissä ennen meidän porukan varauksia, joten oltiin toisen treenikaverin kanssa kahdestaan. Treenit menivät hiukan höntsäteemalla koska olin niin väsynyt, mutta teki Savu paremmin ajatuksella hyppynoutoa ja kehään tuloja. Kehään tuloissa on nyt tarkoitus palkita Savua kehässä ja nostaa kehän arvoa. Tätä on tehty ihan liian vähän (kuten kisamaista muutenkin) ja etenkin kokeiden jännityksessä Savulla on kova kiire pois kehästä vaikka se ei olekaan karannut.
Loimu teki omia tyypillisiä harjoituksiaan. Se jäi kivasti taukomatolle odottamaan ja kun ajattelin vapauttavani sen leluun, ei se ollutkaan vielä valmis leikkimään. Alkusäntäämisen jälkeen Loimu keskittyi kuitenkin tosi hyvin ja saatiin tehtyä jopa meidän kestoharjoituksetkin (istu-sos-istu-sos-istu-tassu-lelu) videolle. Kaikkiaan Loimun kanssa treenaamisesta jäi nyt tosi hyvä mieli.
Arvelin ensin että Loimun oli helpompi keskittyä kun häiriötä oli vähemmän, mutta oikeammin syy taitaa olla päässäni. Yhden ihmisen läsnäollessa minua jännitti huomattavasti vähemmän, kuin isomman yleisön edessä.
Seuraavana aamuna oltiin jo Canisportilla uudestaan eri treenikaverin ja lasten kanssa. Meillä oli vauhdikas paikkis (kiitos pikkuväen) ja Savukin vinkui. Funktio Savun vinkumisesta on vähän epäselvä, koska se on tavallisesti treeneissä hiljaa. Toki nyt kaverin koiralla oli juoksut, joihin Savu yleensä reagoi aika voimakkaasti. Mene ja tiedä.
Loimu oli edellispäivää vauhdikkaampi, mutta reagoi nyt palkkiovihjeisiin aiempaa paremmin ja oli muutoinkin pitkäkestoisemmin kontaktissa minuun. Hiukan haistelua esiintyi mikä on sinänsä yllättävää Loimulta, mutta toisaalta kivempi vaihtoehto kuin reikäpäinen sekoilu. Saatiin monta suunnittelemaani harjoitusta tehtyä, eikä mitään aivan fiaskoa mokaa tullut. Vahvistetiheydessä ja ennakoinnissa on itselläni vielä harjoiteltavaa sen suhteen, että arvioisin tilanteita oikein.
Keskiviikkona meillä oli rallytokon pikkujoulutreenit. Rata oli täynnä kaikkien lempparikylttejä, eli tietysti putki ja hyppy, sekä mm. pujottelu juosten. Savu oli tosi hyvällä fiiliksella ja itsekin onnistuin siirtymässä ja lämpässä. Ratamme meni kaiken kaikkiaan kivasti mutta hyppy oli tänään hankala. Ensimmäisellä kerralla Savu seurasi hienosti ja pyysin sen hyppäämään aivan liian myöhässä. Ja Savuhan ei liian läheltä hyppää, ei vaikka pyytäisin. Tehtiin rallyhyppyä muutaman kerran ja täytyypä kirjata se muistiin että harjoiteltava erikseen ajatuksella.
Tämän vuoden kimppatreenit ovat nyt ohi, Loimulla olisi ollut tänään valkkukerta mutta olen nyt itse sairaana. Kalenterin hidastuttua on tarkoitus reipastua kotona etenkin Loimun varusteiden pukemisen ja riisumisen harjoittelun kanssa. Vuosikoosteen ja ensi vuoden tavoitteet postaan vasta hiukan myöhemmin, mutta jotakin suunnitelman tynkää ja suuntaa on jo kaavailtuna.
Kerrankin ajallaan! Marraskuun treeneissä tehtiin yhtä ja toista, kummankin koiran kanssa palattiin vähän kuin perusasioiden äärelle. Samalla ollaan opeteltu uutta ja tutustuttu uusiin harjoituksiin joista meille voisi olla hyötyä.
Savun kanssa palkkion viiveharjoituksia (tai palkattomuus useimmille tutumpi) jatketaan, mutta ehdottomasti loppuvuoden positiivisena on mainittava seuraaminen ja kapulanpito. Seuraaminen on monissa tilanteissa parempaa kuin uskalsin Savun kanssa odottaa ja kapulaankin se tarttuu tukevasti myös ei optimaalisessa mielentilassa. Ei optimaalinen mielentila ilmenee pääasiassa ääntelynä ja sitä onkin marraskuussa riittänyt syistä x y z kun ohjaaja on ollut vähän pihalla.
Tunnarin saimme Savun kanssa alkukankeuden jälkeen alkuun. Olin itse vähän epäselvä harjoituksissa ja toisaalta olen aika varma että Savu etsi kahvipapuja purkkiradalta. Olemme menneinä vuosina harjoitelleet hajutyöskentelyä kahvipapujen ja kantarellien kanssa, joten Savulla on niihin aika vahva ehdollistuma purkkiradoilla, samoin kuin minun hajuni skippaamiseen. Niinpä olikin odotettua hankalampaa saada Savu hoksaamaan, että se olisi nyt ohjaajan haju se etsittävä 😄
Rallytokossa liikkeiden treenaaminen jäi vähemmälle, mutta sujuvuutta lisääviä palasia ollaan alettu harjoitella. Kirjoittelinkin uusimisesta ja lähtökyltin rutiineista juuri edellisessä postauksessa ja raportoin myöhemmin lisää kun raportoitavaa on.
Loimun kanssa treeneissä ehti tapahtua kaikenlaista, mutta keskenään treenatessa kokonaisuudet olivat onnistuneempia. Koko syksyn treenit ovat tuntuneet hiukan takkuavan Loimun kanssa ja se on varmaan käynyt ilmi jokaisesta treenipostauksestakin. Minun pitäisi saada haltuun uusia juttuja ja ajoituksia paljon nopeammin kuin mikä tuntuisi mukavalta ja tämä jos mikä on aiheuttanut pientä väsähdystä.
Vaikka Loimu tarvitseekin halleilla ja kentillä paljon harjoitusta, on tunnelin päässä valoa. Se osaa arjessa monet asiat erittäin hyvin, sellaisetkin jotka olivat sille aiemmin vaikeita (esim. kun joku menee pihan ohi Loimu reagoi tähän hyvin voimakkaasti). On siis vain ajan ja ahkeruuden kysymys, milloin saamme arjessa hyödylliset itsehillintätaidot siirrettyä myös harrastuksiin.
Joulukuulle on suunnitteilla rallytokon pikkujoulut ja tokon omatoimitreenit. Noin muuten keskitymme lajitaitojen sijaan temppuihin, käsittelytoimiin ja tukitaitoihin. Ollaan kaikki ansaittu pikkuisen hitaampi treenitahti tokosta ja rallytokosta.
Sitä kertyi taas treenejä, oivalluksia ja havaintoja sitten viimepostauksen, joten olkoot tämänkertainen teksti sarjaa mättö. Viime viikon maanantaina oli Loimun toinen tokovalkku kerta ja kylläpä vain on haasteellista tuo hallissa oleminen nykyään. Savun kanssa kävimme rallytokon ratatreeneissä ja treenikaveri olikin suunnitellut meille ihan tosi kivat harjoitukset. Lauantaina kävimme vielä Canisportin lajiesittelypäivässä esiintymässä, kumpikin koirani suoriutui kivasti tasonsa mukaan huolehtien myös viihdearvosta.
Skrollaa sua kiinnostavaan treenijuttuun väliotsikoiden perusteella. Postauksen kuvituskuvat ovat Canisportin lajiesittelypäivästä, kiitos kameraani lainanneelle Netalle 💕
Loimun tokovalkku meni intensiivisissä merkeissä. Loimu on alkanut reagoida hallilla ihan kaikkeen, se näkee ja kuulee kaiken ja reagoi kaikkeen sitten varsin näkyvästi ja kuuluvasti. Loimu on kyllä pienestä asti ollut hyvin perillä siitä mitä ympärillä tapahtuu, mutta sen nykyisiä reaktioita voisi kuvailla vähän kuin "tiloihin menemiseksi" koiran kiihtyessä ihan miljoonaan. Loimu lakkaa hetkellisesti syömästä ja leikkimästä, jolloin siirtymä ja koiran ohjaaminen vaatiikin itseltäni jo vähän enemmän. Liike ja pureminen rentouttaa Loimua ja suuri osa en tunnista menikin leikkimiseen ja erilaisiin kontaktipeleihin.
Olemme keskittyneet valkussa (siis vain me, koska Loimu) vähän vähemmän tokoliikkeisiin, mutta onneksi meillä on osaava kouluttaja ja saatiin roppakaupalla ohjeita Loimun kanssa harjoitteluun. Kotona ollaan ehditty aloittaa hallin äänten kuuntelu tietokoneelta. Nyt tuntuukin järkevältä, että olen videoinut treenejä PALJON ja ladannut ne Youtubeen alkuperäisillä ääniraidoilla. Ensimmäiset harjoittelut ovat sujuneet hyvin ja tavoitteena on siirtää äänet hallin kaiuttimeen omatoimivuoroilla. Nyt kalenteri tosin pursuaa sen verran, että tähän menee vielä hetki, mutta onneksi nyt tiedetään mitä tehdään.
On myönnettävä että Loimun äkillinen ääniin reagoiminen pääsi vähän yllättämään, kun tällaista ei ole ennen ilmennyt. Mutta on hyvä, että Loimu pitää ohjaajan kehityksestä kiinni! Oma oppimisnopeus Loimun kanssa tuntuu olevan vierivän sijaan rotkoon putoamassa oleva kivi, joskaan pohjaa ei näy koska opittavaa riittää.
Tokovalkun ekan kerran kotiläksynä oleva useamman perusasennon suorittaminen sosiaalisella palkalla meillä sujui kivasti kotona. Hallilla Loimu oli valmis sujuvaan yhteistyöhön vasta viimeisen vartin aikana, jolloin se oli jo niin väsynyt ettei me enää osaamisiamme esitelty 😂 Ollaan kuitenkin jatkettu kotopuolessa siirtymien ja palkan viiveen harjoittelua.
Koska valkku on illalla aika myöhään, en muista sieltä mitään. Paitsi että olen alkanut äänittää muistamani asiat kotimatkalla puhelimeen. Savun kanssa muistiinpanot voi kirjoittaa kursseilla vihkoon. Loimun kanssa tämä onnistunee koiran eläköityessä...😁 Perehtymislistalla on siis mm. switch-off (kirjoitinkohan edes oikein) josta Loimu voisi hyötyä. Raportoin Rakettiketun kehityksistä tai kehityksettömyydestä sitä mukaa kun ollaan ehditty harjoitella.
Marraskuun rallytokon ratatreenit sovittiin Kramielle ja treenikaveri Netta suunnitteli meidän päänmenoksi kaikkea järkevää. Minä unohdin tietysti Savun kaulapannan kotiin, joten harjoiteltiin lähtökyltillä muita osia paitsi koiran kytkemistä. Videolta näkyykin nyt aikalailla kaikki, alla vielä tekstinä jäsenneltynä.
- kehään yhdessä meneminen
- lähtökyltin rutiinit
- uusimisen harjoittelu
- ratasuorituksen sujuvuus
Oli kyllä kaikkiaan niin hyvät ja antoisat treenit että huh! Olispa tajunnut harjoitella tällaisia asioita ennen koeuraa tai edes vaikka jo viime vuonna. Onneksi nyt kuitenkin ja tällaiset harjoitukset otetaan ihan säännöllisiksi treeneihin mukaan.
Olen jättänyt kokeissa ihan tarkoituksella uusimatta, koska tiedän ettei Savu ilahtuisi sellaisesta. En kuitenkaan jotenkin ole tajunnut miten ja miksi harjoittelisin uusimista 😂 Toki en ole erityinen pisteiden perässä juoksija, joten niiden vuoksi tuskin jatkossakaan mitään uusin. Koiran nostatustehtäväksi opetettuna uusimisesta tulee kuitenkin olemaan kokeissa hyötyä.
Voin sanoa että kyllä muuten jännitti! Savun kanssa teimme voittajan rataa ja eihän meillä tuommoisesta esiintymisestä mitään kokemusta ole. Sain Savun vielä hanskaan hyppykyltin jälkeen mutta siitä se jo samantien ratkesikin kun ihmisiä kohti sermille mentiin. Savu yllättikin karkaamalla kehästä vallan tuttujen luo 😅 Sen jälkeen Savu haksahti sermille haukkumaan ihmisiä ja taasen toiseen suuntaan tarkastamaan houkutuksen lelut. Tästä eteenpäin Savu suoritti voittajan rataa aivan priimasti, myös oikealla puolen seuraamisen ja puolen vaihdot.
Aikaa oli varattuna sen verran reilusti että jäin Savun kanssa ratasirkuksemme jälkeen tekemään tehtäviä vielä yleisön läheisyyteen. Saatiin hyvää harjoitusta lopulta vaikka siinä jännitellessäni unohdin vähän palkkailla Savua ja toisaalta vein sen varsin niukoilla lämmittelyillä koitokseen. Vaan menipä rata vähän ralliksi sentään hyvillä mielin!
On myönnettävä että Loimun vuoro jännitti vielä enemmän. Saavuttiin vuorollemme tavan mukaisesti kuuluvasti ja Loimu ympäriinsä kierien. Kehässä päästin Loimun aika nopeasti irti ja aika nopeasti kävi selväksi että tukikohta oli siirrettävä kehän perälle kauemmas ihmisistä. Loimu reagoi kuuluvasti ja näkyvästi siihen että sillä oli epäilys muista koirista ja ylipäänsä ihmisistä jotka jäivät tervehtimättä.
Aikansa sinkoiltuaan ja kaikkeen reagoituaan Loimu jäi kuitenkin yhtäkkiä keskittymään minuun ja kuplauduimme aikas kivasti. Teimme targettitehtäviä, lyhyitä paikallaan oloja, taukomattoharjoituksia ja pari kertaa jopa merkkiryhmän kierronkin. Loimu leikki hyvin ja ruokakin maistui. Vauhtia siinä yhteistyössäkin oli sillä jännityksissäni juoksin sitten silloinkin kun en välttämättä normaalitreenissä olisi juossut. Lämmin tuli!
Loimu vetäisi yhden namin väärään kurkkuun ja näytti hetken pahoinvoivalta. Kannoin sen nopeasti taukomatolle jos se sattuisi yökkäämään. Ja sehän yökkäsi. Sirkusesityksemme päätteeksi Loimu okseni taukomatolle koko vatsalaukkunsa sisällön. Bravoo, nyt Loimu on toimittanut hallissa ollessaan kaikki eritetahrat mitä vain mahdollista - onneksi tämä yrjöylläri meni siihen taukomatolle eikä hallin lattiaan!
Luonnollisestikin Loimun vuoro päättyi, joskaan koiran oksentaminen ei kuulunut suunnitelmiimme. Loimu kaiketi vain söi, juoksi ja riehui samaan syssyyn niin paljon, että lopulta huono olo iski. Koira oli loppuillan muutoin täysin normaali oma itsensä, pitihän se viihdearvo jollakin viimeistellä 😁
Tällä viikolla treenit sijoittuvat kotiympäristöön, tehdään mitä ehditään ja kuinka huvittaa.
Nämä treenikoosteethan alkavat ihan järjestäen tulla vähän myöhässä blogiin. Sitä on muka niin kiireistä olevinaan ettei tänne ehdi, vaikkakin vanhoja treenimuistioita tulee selattua nimenomaan blogista. Tässä kuitenkin muutaman päivän marraskuun puolella lokakuun treenikoosteet. Treenifiilis on kaikkiaan parempi eikä treeneissä enää mättää kaikki. Oikeastihan kaiken mättääminen on ollut vain tunnetila korvieni välissä.
Savun muistiinpanot
Rallytokorata meni treeneissä ensimmäistä kertaa ihan tosi täydellisesti. Tehtiin vaihteluksi alokkaan rata, eikä Savu haukkunut kertaakaan tai yrittänyt karata treenikaverin luo. Eteentuleminen on krooninen murheenkryynimme ja toki voi/mes liikkeet vaativat hiontaa ollakseen vahvoja tehtäviä myös radalla.
Rallytokon treenaaminen noin muutoin on jäänyt vähän vähäisemmälle, kun toko vetää enemmän puoleensa. Olkkarissa on vahvistettu yksittäisiä liikkeitä, jotka ovat meille haasteellisia. Suurin haaste lienee itsellä vihjeiden ja käsiapujen oikein muistaminen.
Tokossa sosiaalinen palkka vaikuttaa sen kuin vahvistuvan ja minun pitäisi ehdottomasti käyttää sitä rohkeammin. Ja kisamaisia treenejä tulisi tehdä säännöllisemmin, kuin kerran kuukaudessa jossain vaiheessa. Paikkiksen riviinmenot kehittyivät treeneissä mukavasti ja paikkaistumisestakin Savulla alkaa olla joku käsitys.
Loimun muistiinpanot
Nyt kiireesti Loimulle muitakin taitoja kuin istuminen ja käsiavulla pyöriminen. Taukoilu edistyi mukavin harppauksin kun vihdoin ryhdyttiin toimeen. Oma olemus vaikuttaa Loimuun paljon ja sen saa yllättävän hyvin rauhoittumaan omaehtoisesti hengittämällä itse syvään.
Loimu tykkää matkia, hyödynnä enemmän Do as I do menetelmää.
Skippaamme lelupalkan hetkeksi, sillä ruoka toimii varmemmin. Pyritään maksimoimaan onnistumiset ja minimoimaan turhautuminen. Opeta Loimulle kuppipalkka valmiiksi, hyvä työkalu ruudun kanssa.
Torstaille osui lokakuun rallytokon ratatreenit ja omatoimiryhmän tokotreenit. Kuka ei haluais viittä tuntia yötä vasten hillua koirien kanssa hallilla 😂 Spoiler, oli todellakin valvomisen arvoista taas! Rallytokon ratatreeneihin saatiin seuraksi Iida ja Hokkus ja rallysta jatkettiinkin suoraan tokotreeneihin.
Tehtiin vaihteluksi alokas luokan kohtuullisen lyhyttä rataa, Savu tosin suoritti sen ilman hihnaa. Hyödynnettiin vieraampi treenikaveri tuomarin roolissa ja toisella kierroksella tehtiin tehtäviä ihan lähellä treenikaveria. Savu on mennyt kyllä rutkasti eteenpäin ihmisten lähellä suorittamisessa, mutta toisaalta tuntuu että Kramien hallilla me onnistutaan aina 😅
Rallytokon alokas tehtävät menivät kaikkinensa kivasti ja vaikka Savu vähän ekalla kierroksella häiriintyi halliin tulleesta koirasta, se ei kuitenkaan lähtenyt lapasesta vaan yhteistyö toimi kivasti. Voittajan liikkeissä meillä on vielä hiottavaa, mutta koetilannetta on järkevä harjoitella helpommalla radalla. Näiden treenien jälkeen jäi vahva tunne, että voitaisiin jaksaa ensi vuonna koularin tavoittelua. Koetilanteen sujuvuus on ollut kompastuskivemme, mutta säännöllisemmillä ratatreeneillä (ja liikkeiden harjottelulla olkkarissa) ollaan alettu kuitenkin edetä.
Omat havaintosi meidän radalta voit tehdä videolta.
Tokon omatoimiryhmästä meitä oli paikalla kaikkiaan kuusi, mikä oli tosi kiva! Jokaiselle riitti appari ja kuvaaja, sekä enemmänkin ihmisiä kehään seisomaan jos tarvis. Savu teki omalla vuorollaan siirtymiä ja liikkeiden alkuja. Otettiin liikkuroidusti myös kapulan pito ja hyppy, sekä luoksetulo.
Siirtymät ja sosiaaliseen palkkaan vastaaminen menivät tosi kivasti. Sosiaalisen palkan sujuvuus roikkuu nykyisellään lähinnä siitä, käytänkö sitä kunnolla ja aidosti. Savu tykkää toki ruuastakin, mutta nykyään pelkkä nami yksinään ei riitä saamaan sitä sitoutumaan. Tosin eiliset hirvinamit (keitin hirven roippeet ja pilkoin jotkin tunnistamattomat hyväntuntuiset osat treeninameiksi) motivoivat Savua tosi hyvin ja otetaankin nämä jatkoon.
Kapulan pidossa Savu ei tarttunut heti, vaan tarjosi kapulaan nenäkosketusta. Kuulinkin kuvaajan kysymyksen tässä väärin (oliko sulla kiire) ja vastasin pöhkösti. Ei siis oikeasti ole kiire, mutta Savun kapulajuttuja tulee helposti vähän ylianalysoitua. Se kuitenkin tarttui ja piti hyvin. Otettiin loppuun vielä uusi kapulan pito ja se menikin omaan silmään paremmin. Mitään varsinaista hämminkiä kummassakaan pidossa ei ollut, mutta ennen lauantain koetta halusin päästä tekemään pidot kokeenomaisesti tuhdilla ruokapalkalla.
Hyppy oli vallan Savun tyylinen ja se tuli perusasentoon ekalla! Savulla on välillä ollut hypyssä, mutta etenkin luoksetulon paluussa tapana tehdä pieni haistelukierros. Ja miten en olekaan tähän osannut tehdä oikein mitään menneinä vuosina... Eilen hyppy kuitenkin meni just kuin pitikin!
Luoksetulo otettiin myös, jotta saisin vahvistettua suoraan perusasentoon tulon. Ensimmäinen kutsu meni Savulta vähän ohi kun juuri kehuin sitä paikallaan pysymisestä kun meinasi vähän ilmaa nuuhkia. Hyvin kuitenkin tuli luo ja ilman epäilyksiä perusasentoon. Kyllä me tuo perusasentoon tuleminen saadaan korjatuksi nyt kun on viimein toimeen ryhdytty!
Ihan treenien lopuksi otettiin ryhmätreeniä ja Savu pääsi paikkisriviin labbisten kanssa. Itse paikallaan odottaminen ei ollut se juttu, vaan muiden koirien kanssa jonossa kävely ja riviin jääminen. Nämä osaset menivätkin kivasti. Liikkurista Savu kuitenkin ennakoi perusasennon, ennen kuin ennätin sitä perusasentoon kutsua. Tokossa kyllä riittää aina treenattavaa. Ensin ongelma on se kun koira nousee perusasentoon vasta toisella vihjeellä. Nyt ongelma on se, että koira nousee perusasentoon jo liikkurin saapuessa paikalle 😂
Loimun treenivuoro menikin intentiivisesti ja vauhdikkaasti. Saatte huvitukseksenne yli kymmenen minuutin videon Loimun tokoiluista. Ihan ensimmäisenä Loimua inhotti päällä ollut takki, joten Loimu aloitti vuoronsa kierimällä ympäriinsä.
Taukomattoharjoittelu on mennyt eteenpäin viikossa melko harppauksen, joskin alun sähläämiseni nosti esiin Loimumaisia juttuja. Irti päästyään Loimu ratkesi ja pinkaisi moikkailemaan ihmiset. Aloin lopulta nauraa, että se on ihan samanlainen kuin huhtikuussa. Huhtikuussa Loimu hyppi ihmisiä vasten, säntäsi ympäri hallia ja lopulta kun se tuli luo, se puraisi minua pohkeesta. Eilen Loimu ei viipynyt poissa kauaa eikä se luokse tullessaan purrut minua, joten ollaan me nyt oikeasti huhtikuusta edetty 😂
Tunnistan itsessäni kuitenkin pienen asennevamman Loimun suhteen kun Rakettiketun kanssa tuppaa sattumaan ja tapahtumaan, en oikein vieläkään tiedä mitä se haluaa palkkioksi, enkä aina edes arvaa että nytpä se koira aikoo singota johonkin muualle. Tämä johtaa toisinaan siihen että keskityn kovasti välttämään vertaamista muihin mutta samalla märehdin ettemme osaa mitään. Toki aikamme suhteutettuna tokotreeniin on mennyt isosti arkitreeniin ja lopputuloksena Loimu ei varasta ruokaa tai karkaile lenkillä (tai jos karkaa, se tulee vihellyksestä välittömästi takaisin). On kuitenkin kiva huomata, että yksinkertaiset temput, vahva istuminen ja pikkupennun pohjataidot paistavat kentälläkin. Omassa tekemisessä tässä enemmän on kehitettävää, ensi alkuun haluaisin Loimun kanssa yhtä varman olon, kuin Savunkin kanssa. Ja toisaalta kun treenikavereiden edessä pääsin lopulta vähän rentoutumaan, niin Loimuhan oli ihan tosi hieno.
Loimu oli lopulta niin hienosti yhdessä kuplassa kanssani, että aivan ääneen sitä hämmästelin ja helpottuneesti alkoi naurattaa että sillä on aivotkin. Totta kai Loimulla on aivot, ne eivät vain aina näyttäydy kuten haluaisin. Tässä yhteydessä on kyllä mainittava, että huumorintajuinen treeniseura on tosi best!
Loimun kotiläksy on opetella uusia helppoja temppuja, joita se voi tehdä ihmisten läheisyydessä treeninä. Ohjaaja muistaa nyt myös namipalkkavihjeiden erottelun ja ryhdistäytyy järjestelmällisyyden kanssa. Onneksemme ollaan menossa Canisportille tokovalkkuun, jotta päästään johokin ruotuun. Ilahduttavaa on huomata miten nopeasti Loimu oivaltaa ja oppii, kun vain ehdin bongata ne palkittavat hetket sen touhuista.
Alla video Loimun treeneistä. Kyllä tästä vielä tokokoira tulee.
Syyskuun treenit jäivät melko vähäisiksi ja tunnelma oli hieman junnaava. Oltiin koko perhe vuoronperään kipeinä (ei onneksi koirat) ja toki Loimu oli aivan veto pois juoksujensa vuoksi. Samalla Savu oli jatkuvasti omissa ajatuksissaan ylivirittynyt Loimun juoksujen takia, joten emme kyllä kukaan loistaneet 😂 Savun kanssa kävimme rallytokon ratatreeneissä, sekä tokon kimppatreeneissä jossa meitä tosin oli paikalla vain kaksi.
Loimu treenaili pääasiassa kotona ja kerran kentällä (joka oli sille ihan utopisen vaikeaa juoksuineen). Issikkaleirillä Loimu ehti treenata aktiivisimmin, sittenhän sillä alkoikin ne juoksut ja suosiolla koomailtiin treenin suhteen syyskuu.
Jos kuitenkin joku positiivinen huomio molemmista, niin asenne. Loimu on oivaltunut käsieni seuraamisen kun pidän niitä tietyllä tapaa edessäni. Pystytään kulkemaan peruutellen jo aika pitkä matka mutkineen ilman että Loimun kiinnostus katkeaa. Perusasentoa ja seuraamisen alkeita tehtiin tosi vähän ja näiden suhteen panostan nyt pääasiassa jumppaamiseen antaen nuorelle koiralle aikaa kehittyä.
Savun kanssa käytiin treenaamassa myös meille hankalemmissa häiriöissä ja tässä on kyllä valtava kehitys. Tokoliikkeistä kaukojen jättö ja asennon vaihdot ovat nyt paremmat ja sujuvammat kuin aiemmin. Etäisyyttäkin ollaan kasvatettu avointa luokkaa silmällä pitäen.
Aina treenaaminen ja koirien kouluttaminen ei ole pelkkää nousukiitoa, vaikka siltä tämä vuosi elokuulle asti tuntui 😄 Joskus pitää hieman relata, levätä ja kerrata vanhaa, jotta uudet ideat ja opit saavat hetken hautua. Jos itselle, niin on se uuden oppiminen koirillekin raskasta ja kuluttavaa. Hyvän mielen vähemmän tekniset treenit joskus isommissakin määrin, eivät ole huono idea.
Syksyn olkkariprojektiksi valikoitui tunnari molemmille - itselle uutta ja sopivan haastavaa, eikä tätä vielä kumpikaan koira osaa.
Torstai iltana käytiin Savun kanssa kuukausittaisissa rallytokon ratatreeneissä. Vielä treenattiin pihalla, vaikka hämärä tuleekin jo aikaisi. Yllättävän lämmin keli oli, joten sinänsä hyvä valinta olla vielä ulkona. Loimun juoksujen takia Savullakin on ollut vähän treenitaukoa ja toisaalta Savulla tuntuu olleen myös testosteronitasot ihan huipussaan. Treeneissä Savu oli aika vauhdikkaalla ja äänekkäällä tuulella. Joskaan ei äänekäs siksi että sitä olisi jännittänyt ympäristö, vaan lähinnä se vähän pursusi intoa - ja toki haukkui paikoin epäselvää ohjaamista.
Liikkeissä oli yhtä ja toista haparointia, mutta yleiseen fiilikseen oon tyytyväinen. Savu teki hyvällä draivilla yhteistyötä, vaikka vähän sovelsi joitan osioita, niin palasi aina hienosti hommiin. Puolen vaihtoisin oon erityytyväinen, ne olivat viimeksi hankalia.
Oikealla peruuttaminen ei ottanut sujuakseen yhtään, täytyy ottaa liike lämmittelyrutiineihin. Eteen tulemisissa selkeää kehitystä, olivat nyt varmempia. Oikealla puolen seuraamista täytyy taas itsekin vähän kerrata, kun jo pelkässä pujottelussa meinasin koiraan törmäillä. Ylipäänsä kääntymiset oikealla seuraten ovat molemmille vaikeita ja se kyllä näkyi.
Onpa taas informaatiota treeneistä mikä vaatii harjoitusta ja kertausta. Tarkoitus olisi vielä syksylle katsoa koe tai pari ja toivoa vähemmän kummia sattumuksia ja muuttujia niihin. Tavoitteenahan oli saada tänä vuonna tulokset RTK3 varten kasaan, mutta kokeissa on nyt ollut kaikkinensa kehnoa tuuria. Mikäli tavoite ei täyty niin harjoitellaan lisää ja jatketaan tulosten metsästämistä ensi vuonna.
Treeneistä Savu lähti hoitoon treenikaverille Loimun loppujuoksujen ajaksi. Savu on varsin viriili ollakseen kuitenkin kastroitu joten Loimun tärppipäivät se saa viettää toisaalla. Johan se on tässä pari viikkoa vai kuolannut ja liehitellyt Loimua, joten kaiketi ihan terveellistäkin saada vähän muuta ajateltavaa 😂
Elokuun treenikooste videoista voi havaita, että määrällisesti treenejä oli aiempaan verrattuna aika vähän. Aiempaa vähemmän tuli myös otettua videota yksin treenaamisesta, etenkin kun Loimun kanssa pääasiassa kerrattiin vanhaa.
Savu kävi tokon kimppatreeneissä ja rallytokon ratatreeneissä. Samoista lajeista käytiin kokeissa keskeyttäen ja saaden myös hylky. Kumpikaan koira ei ole laittanut pahakseen iisimpää tahtia treenien suhteen. Ei harjoittelu voikaan olla koko ajan pelkkää nousujohteista etenemistä, vaan joskus pieni taukokin on ihan paikallaan.
Etenkin Savun kanssa hitaampi tahti tuntuu tehneen hyvää, sillä se on ollut sekä treeneissä ja kokeissa huomattavasti parempi (en keksi tähän nyt muuta kuvaavaa sanaa) kuin aiemmin. Yleisesti treenien sujuvuus ja kokeiden suoritusvarmuus ovat toistaiseksi niin huipussaan, että olen yhden jos toisenkin kerran hämmästellyt miten aiemmin niin vaikeat tilanteet menevät nykyään tosi helposti.
Tällä kertaa sää oli vesisateen voimin meidän puolellamme, kun startattiin kotiseuran kokeessa. Tämä taisi olla jo kaikkinensa neljäs startti rallytokon voittajaluokassa ja niin vain ohjaaja meni nappaamaan hylyn tältä kertaa. Muutoin rata meni kivasti ja jäi hyvä fiilis. Eiköhän tämäkin moka jää mieleen kerrasta ja seuraavan hylyn hankin jostain muusta 😂
Savu oli lämppäalueella tosi hyvällä mielellä ja lähdettiin kentällekin yhdessä kuplassa. Alla tavanmukainen läpikäynti radan vikalistasta.
Tuomarina Anna Klingenberg
270° käännös vasempaan, -1p puutteellinen yhteistyö, -3 epätarkasti suoritettu tehtävä, -3p ohjaajavirhe, Savu jäi katsomaan lämppäalueelle tullutta koiraa ja oli vähän kuutamolla, pysähdyttiin kesken seuraamisen kun odotin koiraa. Saatiin jotenkin käännyttyä mutta varsin kömpelösti.
Käännös oikealle -1p puutteellinen yhteistyö Tää ei ollut enää niin pahaa säätöä kuin alku mutta ei oltu ihan yhdenaikaisia kääntyessämme.
Ohjaajan ympäri vastapäivään -10p tvä (rintamasuunta) Liike tehtiin Savun seuratessa oikealla eikä se ollut ihan kartalla. Savu teki yhden ylimääräisen kiemuran edessäni, en uusinut koska ihan sama 😂
Puolenvaihto jalkojen välistä -3p uusi ja hylky koska blaah. Savu herpaantui ja luulin sen lähtevän haukkumaan tuomarille. Se kuitenkin paineli vain tuomarista ohi nenä maassa ja alkoi SYÖMÄÄN. Tulipa tämäkin koettua kokeessa kun refleksinomaisesti lähdin Savun perään toteamaan että kyllä, se syö nameja maasta 😅 Aika kallis virhe mutta nytpä muistan että koiran perään lähteminen katsotaan koiran hakemiseksi (vaikken Savun luo mennytkään) ja siten se on hylkäävä virhe. Savuhan tuli kutsumalla luo ja jatkettiin suoritustamme.
Eteen istu, oikealta sivulle -3p ohjaajavirhe liike suoritettiin Savu oikealla puolellani ja tässä oon voinut tehdä epähuomiossa ihan mitä vain. Sen verran kömpelöä oli.
Molemmat oikeaan täyskäännös -1p kylttiin osuminen, varsinainen klassikko meidän treeneissä. Vein Savun liian lähelle kylttiä ja kun se hyvällä draivilla kääntyi, se potkaisi kylttiä samalla.
Ekaa kylttiä ja tuota syömiskohtaa lukuunottamatta rata meni tosi kivasti. Savu ei haukkunut, eikä mulla ollut yhtään sellainen olo että se lähtisi. Oli kuitenkin ne jännittävät teltat, ihmisiä sun muuta, joka on aiemmin ollut meille haasteellista. Ilman mun amatöörivirhettä oltaisiin saatu tulos, mutta pääasia on kuitenkin hyvä kokemus ja onnistuminen koesuorituksessa.
Ei muuta kuin uutta koetta kalenteriin ja ohjaaja kertaa sääntöjä ennen seuraavaa suoritusta 😁
Heinäkuu olikin varsin treenintäyteinen ja monipuolinen. Kuukausittaiset tokon kimppatreenit ja rallytokon ratatreenit, viimeiset kerran viikottaisia ohjattuja ja reilu määrä omatoimitreenejä kotiympäristössä, sekä CU koulutuspäivä Loimun kanssa. Itselle merkityksellisissä asioissa myös edettiin, vaikka tämä ei vielä koetuloksissa Savun kanssa näkynyt.
Savun treenimuistiinpanot
Tokon kokeenomaisuuteen vielä varmuutta. Muista treeneissäkin palkata kentän laidalta ja harjoitella tätä vielä rutiininomaisemmaksi.
Kaukojen vahvistamista etenkin koiran jättämisen osalta. Etäisyyttä ja asennonvaihdot, sekä temppuja sopivassa tasapainossa.
Kapulatreeniin itsehillintää; Savu voisi malttaa istua aloillaan vaikka liikkuri kävelisikin kapula kädessään 😂
Rallytokossa oikean puolen liikkeet vahvemmiksi; asennon vaihdot, stopit, sekä oikealta eteen tuleminen ja ohjaajan ympäri kiertäminen. Puolenvaihdot edessä ja takana vahvemmiksi molemmin puolin, olivat ratatreeneissä aivan liian haastavat vähäisen treenimäärän vuoksi.
Lähtökylttiä harjoiteltiin muutaman kerran onnistuneesti; tavoitteena ettei Savu lässähtäisi odotuksen aikana, eikä myöskään reagoisi tuomariin.
Loimun treenimuistiinpanot
Päällimmäisenä mielessä että vau mikä huima harppaus sitoutumisharjoituksissa ja kontaktissa. Treenit kentillä muiden seurassa maistuvat itselle taas paremmin, kun Loimulla on varmistuksena liina. Turhaumaa ei esiinny enää juuri yhtään siinä määrin, että Loimu kokisi tarvetta näykkiä. Siirtymät tehtävältä a tehtävälle b sujuvat joka kerta paremmin niin hallilla kuin kentälläkin.
Perusasento vaatii vielä tarkempaa harjoitusta. Asenne ja motivaatio ovat hyvät, mutta juuri minkäänlaista stabiliteettia itse asennossa ei ole. Huolellisemman työn alle tämä, samoin seuraamisen tekniikka.
Taukoilun ja paikalla olemisen alkeiden harjoittelu alkavat näkyä kentällä muidenkin aikana. Pikkuhiljaa kohti tokoliikkeitä.
Kiitos kaikille osallistuneille heinäkuun treeneistä!
Tänään kävimme Savun kanssa rallytokokokeessa Kangasalla. Kokeen piti alunperin olla samalla kentällä kuin epikset (ja näitä virallisia kokeita ajatellen käytiin siellä epiksissä), mutta helteen vuoksi koe siirretiin halliin. Onneksi, sillä keli oli hyvin hiostava ja kotimatkalle lähtiessä alkoi salamoida.
Savun kanssa en ole käynyt Taidogaan hallilla ikinä ja se tietysti hieman jännitti. Ilmoittautumisen jälkeen käytin Savun kävelyllä ja sitten mentiin halliin. Savu haukahti pari kertaa, mutta kaikkinensa olen hyvin tyytyväinen sen kehitykseen odottelualueella. Tilaa oli kohtuullisesti, mutta sen verran vähän että pari vuotta sitten siinä lämppäily olisi ollut Savulle sula mahdottomuus. Lämppäillessä Savu otti kuitenkin kivasti paikan haltuun ihmisiä bongailemalla.
Rata oli tosi kiva, siellä oli meille sekä vahvoja että haastavia liikkeitä. Tuomarina oli Kirsi Petäjä. Koealue oli vähän kuin eri hallissa vallan, mikä sai Savun hämmentymään. Jänskätti tämä toki itseäkin. Savu oli tosi kivasti mukana ja liki pitäen oma itsensä (vähän väsähtänyt koska kuuma oli hallissakin), mutta kun siirryttiin sille puolen missä koe oli, se vähän lässähti.
Savu oli vähän jännittynyt kun olimme menossa kehään. Lämppäilin sitä vielä ennen kehänauhaa, ja lähtökyltille yhdessä kävely menikin hyvin. Savu tosin vaikutti nukahtavan heti lähtökyltille, sillä se jäi vain katselemaan ympäristöään. Päästiin lopulta yhdenaikaisesti liikkeelle, mutta liikkeestä seiso ja kierrä koiran ympäri ei vahvana liikkeenämme sujunut lainkaan. Savu oli ihan nukuksissa ja lähti vain seuraamaan ympäri mukanani 😅
Kun sitten spontaanisti päätin että uusitaan, Savu vajosi hajujen maailmaan ja nuuskutteli tiensä parin metrin päähän kehänauhan ulkopuolelle haistelemaan harjoittelijatuomarin. Kysyin saataisiinko kuitenkin vielä jatkaa ja saatiin. Ei siitä jatkosta vain mitään tullut. Savu ei tsemppaamisesta huolimatta noussut ihan siihen fiilikseen mihin olisi pitänyt ja parin omatoimisen tempun jälkeen päätin keskeyttää. Kytkin Savun ja lähdin sen kanssa kesken radan voittajina ulos ja tarjoilin sille mukana olleen kissanruuan.
Tällä kertaa näin, ei juuri yllättänyt sillä Savulle on hyvin tärkeää saada ympäristö haltuun ennen suoritusta. Nyt sitä jännitti aivan liikaa, mutta kehitystä on tapahtunut jännityksenkin siedossa: se "vain" haisteli, se ei sännännyt ympäriinsä haukkumaan.
Vaikka tulosta ei saatu, jäi käteen hyvä määrä treeniaihioita, ratapiirros seuraaviin treeneihin ja suunnitteilla on käydä Taidogaan hallilla itsenäisesti treenaamassa. Eikä olisi lainkaan pahitteeksi treenatakin eri paikoissa, kuten talvella tehtiin. Toki kesätreenit sijoittuvat eri kentille, mutta taas syksyllä voisi pitää huolen siitä että käytäisiin ottamassa eri hallit haltuun.
Omassa itsessä huomasin kehitystä sen verran, että minua ei hävettänyt, eikä harmittanut. En ole pettynyt koiraani tai itseeni, me tehtiin se mitä näissä olosuhteissa pystyttiin. Jatkamme harjoituksia ja kiikaroimme uusia kokeita. Ollaanpa kokemusta rikkaampia!
Kesäkuu on mennyt aivan hurjaa vauhtia! Niin hurjaa että "eihän me tehty mitään", kun ei me kaikilta tekemisimmälte ennätetty mihinkään ylimääräisiin. Kotona treenaaminen jäi vähän vähemmälle kokeiden, tokoleirin ja ohjattujen treenien viedessä tilaa kalenterista. Yhdet ohjatut tosin jouduin perumaan, samoin tokon omatoimiryhmän treenit - niissä olenkin käynyt tänä vuonna joka kuukausi, mutta se osallistumisputki nyt sitten katkesi. Toivottavasti heinäkuussa saan aikataulut sovitettua ja päästään mukaan, niin kivaa on ollut.
Kuukausi alkoi rallytoko kokeella, josta saimme Savun kanssa 80p. Seuraavan viikonlopun olimme tokoleirillä ja ennen juhannusta rallytokon ratatreeneissä. Kotona tehtiin mitä ehdittiin ja koirat jaksoivat. Muistin tueksi olen alkanut kirjaamaan kurssien sisällön vihkoon heti paikan päällä. Muuten ei jäisi kyllä yhtään mieleen mitä on tehty ja mitä ei ja tällaisen kuukausikoosteen kirjoittaminen kävisi mahdottomaksi. Kaikkea kuitenkin tehtiin, videoiden alla koirakohtaiset muistiinpanot.
Savun kanssa käytiin rallykokeen lisäksi myös rallyepiksissä. Kotitreeneissä jatkettiin etenkin samaan suuntaan täyskäännösten ja eteentulon harjoittelua.
Tokoleirin ohjeilla teimme kotipihassa muutaman kerran hässäkkää, sekä kaukoja. Viime päivinä helle on tehnyt tehtävänsä, eikä olla tehty juuri mitään. Hypyille hakeminen on kuitenkin lähtenyt kivasti alkuun ja merkkiryhmän kiertokin sujuu jo paremmin juosten ilman askellajin vaihdosta.
Savun sitoutuminen treenatessa on edennyt valtavasti, siinä määrin että itseäkin ihan ihmetyttää. Ohjattujen treenien kokeenomaiset harjoitukset sekä omatoimi treeneissä palkattomuustreenit sujuvat paremmin kuin koskaan. Ilmoitinkin Savun yli puolen vuoden tauon jälkeen tokokokeeseen, josko tänä vuonna saataisiin alokkaasta koulari.
Loimu on tehnyt kaikenlaista ja kaikkea siltä väliltä. Rehellisesti myönnettäköön että sitä on taas itse sössitty ja osa treenitilanteista on näyttäytynyt Loimun silmissä vähän tylsältä. Parin edellisen päivän treeneihin olen lisännyt palkkaamiseen enemmän leikkiä ja omaa liikettä ja ero pennun sitoutumisessa on valtava. Täytyy siis rohkeammin käyttää vähän vauhdikkaampaa palkkaamista, koska siitä Loimu tykkää. Vähän vain olen ollut varovainen kun niin helposti sain hammasta pohkeeseen 😂 Mutta nyt kun treenirunko on Loimulle selvempi, ei se enää leikissähään kiihdy ja turhaudu niin että ohi tarttuisi.
Loimu harjoitteli mm. paikallaan olemista ja ruutuun juoksemista, sekä takapalkkaa. Noutokapula on Loimusta mainio hammastelukapistus, mutta saatiin jo hiukan ajatusta rauhallisemmastakin pidosta.
Perusasento on se, mikä sujuu helpoissa ympäristöissä. Loimu on oivaltanut idean ihan tosi hyvin. Tällä viikolla isäntä teki koirille omat korokkeet, joten päästään Loimunkin kanssa harjoittelemaan seuraamisen tekniikkaa. Olen aiemmin kouluttanut seuraamista pelkän imuttamisen tai tarjoamisen kautta, joten tämä korokkeiden avulla aloittaminen on itselleni ihan uutta. Tosi mielenkiintoista ja Loimu on ollut tässä hurjan pätevä! Kunhan päästään syvemmälle seuraamisen saloihin, kirjoitan tästä kokemuksesta varmasti lisää.
Yleistä hallintaa Loimu harjoittelee edelleen. Sen maltissa on huomattava eroavaisuus hihnalla ja ilman hihnaa. Hihnassa treenatessa kaikki pääasiassa sujuu eikä ympäristö juurikaan häiritse. Vapaana ollessa Loimu pursuaa riemua, eikä kerta kaikkiaan pysty hillitsemään itseään. Loimu sinkoaa pindball tyyliin ympäriinsä ihmisten ja koirien luo. Näin ei ole käynyt montaa kertaa eikä mitään ole sattunut, mutta meidän koutsin ohjeilla jatketaan irtioloharjoituksia vähemmän kokeillen ja enemmän järjestelmällisesti. Tämän päivän harjoitukset toisen koiran kanssa menivätkin jo tosi hyvin verrattuna aiempaan!
Selkeillä suunnitelmilla ja helteen pehmittämillä aivoilla heinäkuun treeneihin.
Treenikuulumiset miltei viikon myöhässä, mutta kirjattakoon muistiin silti. Tällä viikolla ei kummempia treenatakaan, kun keskiviikon ohjatut jouduin lapsenvahdin puuttuessa perumaan. Toisaalta tänään Savu kävi osteopaatilla ja koko viikon on melkoista hellekeliä, joten ihan spotaanistikin tulee otettua vähän rauhallisemmin kaikilta osin.
Tokovalkku
Savun tokovalkussa oli aiheena palkattomuustreeni. Täytyy tähän väliin kertoa että palkattomuus ei mielestäni aivan rehellisesti kuvaa aihetta vaikka itsekin tästä palkattomuustreeninä puhun. Tokokokeeseen emme voi kuitenkaan ottaa nameja tai leluja suoritukseen mukaan, joten myös treeneissä on vahvistettava sosiaalista palkkaa (eli kansankielisesti kehumista) jota kokeessakin saa käyttää. Savun kanssa itselläni on mennyt aika kauan oivaltaa sosiaalisen palkkion tärkeys, toivottavasti Loimun kanssa saadaan tämä haltuun nopeammin.
Kävin kehän puolella Savun kanssa ensin ottamassa tilan haltuun, jotta treenissä olisi jotain järkeäkin. Sen jälkeen mentiin kehään kokeenomaisesti, tehtiin haluamamme liikkeet sosiaalisen palkan voimin ja lopuksi palkkasin Savun kourallisella lihanameja. Koemittaisten liikkeiden sijaan tein hiukan typistetyn liikkeestä maahan menot, kaukot kieppitempun kanssa (oli kyllä melkoisen iso kieppi mutta kuitenkin 😂) ja luoksetulon. Luoksetulon perusasennosta lähdin kehumisen jälkeen seuraavaan siirtymään ja kun Savu lähti samantien seuramaan ihan superhyvällä asenteella, lopetimme treenin ruokapalkkaan.
Näistä kehätreeneistä pitää kyllä ottaa videota omatoimiharjoituksissa, kun ei tästä tekstinä taida olla kovinkaan ymmärrettävä.
Toisena tehtävänä harjoittelimme takapalkkaa luoksetulon stoppeja varten. Savu osaa takapalkan jo varsin vahvasti, joskin sillä oli kova hinku lihakupille. Niinpä se jäi kyllä nätisti istumaan, mutta kun kutsuin sitä se kääntyi ensin kohti kuppia ja oivalsi sitten vihjeen olleen eri ja juoksi haukkuen luokseni. Savun takapalkkavihje on siis "taka" ja kun koira sitä kovasti odotti, niin kyllähän "tule" kuulostaa aika samalta 😆
Tokoykkönen
Loimun tokoykköskerralla oli touhua ja tapahtumaa kiitos Loimun. Aloimme jumppaamaan kaukoja
(näitä on tullut tehtyä ihan hävyttömän laiskasti) ja kokeilimme sekä etu- että takajalkakaukoja. Jatkamme jumppakokeiluja ja havainnointia, kummat Loimulle sopisivat paremmin.
Toisena harjoituksena teimme ruutua, niin että Loimu juoksi lelulle ruutuun. Loimuhan onkin tässä aika pro, sillä sen on aina kova kiire tarttua leluun täysiä. Koska harjoitus meni tosi hyvin ja Loimu tuli lelun kanssa luokseni, päästin sen toisella kierroksella irti.
Irti ollessaan Loimu juoksi lelulle ruutuun, mutta sillä hetkellä kun se tajusi olevansa vapaa, se sinkoili ympäri hallia moikaten toisen kurssilaisen. Loimua ei sitten niin vain kiinni otetakaan kun se on vauhtiin päässyt, mutta aika nopeasti se juoksi kouluttajan luo rapsuteltavaksi. Yksin ollessamme Loimu ei irti ollessaan poukkoile ympäriinsä ja hihnassakin se keskittyy kivasti tehtäviin ympäristön häiriöistä huolimatta. Mutta vapaana Loimu haluaa juosta ja tutkia kaiken.
Saimme kouluttajalta hyvät ohjeet jatkoon ja siinä pohtiessani tulin siihen tulokseen, että varmasti osa treeneistäni on ollut Loimun mielestä vähän tylsiä. Tässä täytyy taas ravistella itseään ja muistaa pitää treeneissä säpinää ja riehumista sopivissa määrin, koska siitä Loimu tykkää ja motivoituu.
Pääsimme loossiin tekemään irtipitoharjoituksia, jotka sermien takana sujuivatkin. Tosin kesken juoksemisen Loimu päätti yhtäkkiä kakata halliin. Kiiruhdimme ulos jatkamaan tarpeiden tekoa ja kävi ilmi että Loimu oli nielaissut narua tai hyvin paljon heinää. Tavara ei oikein meinannut tulla koirasta ulos ja kun lopulta tarpeet oli tehty, Loimun takapuoli oli melkoisen sotkussa siitä itsestään. Niinpä Loimu meni lopputreenien ajaksi autoon ja itse hain vain ohjeet tunnarin jatkoharjoituksiin.
Nyt onkin ohjelmassa paitsi tunnarin kanssa alkuun pääseminen, myös turvallisissa ympäristöissä irtiolemisen harjoittelu treenitilanteessa. Eihän Loimu muutoin karkaile tai häviä näköpiiristä, mutta se rakastaa muita koiria ja ihmisiä juoksemisen lisäksi. Silloin sen on hyvin vaikea malttaa tehdä mitään omasta mielestään tylsää. Vaikka välillä pennun (ja itsen) keskeneräisyys hieman turhauttaa niin ai että miten tykkään haasteista ja niiden ratkomisesta!
Rallytokon ratatreenit
Torstaina meillä oli rallytokon ratatreenit Netan ja Miran kanssa. Mira oli suunnitellut meille jälleen tosi kivan radan ja pidettiin me toki Juhannuksen kunniaksi samassa yhteydessä myös piknik. Tehtiin Savun kanssa rata kahteen kertaan, josta molemmat videolla.
Ensimmäisellä kierroksella menin tuplasaksalaisessa aivan liian lähelle kylttiä, jolloin Savu kiersi kyltinkin ympärille. Rata kokonaisuutena meni aivan tosi kivasti, mutta hyppy oikealla puolella aiheutti hämmennystä. Kehityksenä huomattakoon sellainen, että vaikka Savu alkoi haukkua hämmennyttyään, se pääsee näistä konflikteista nykyään tosi nopeasti yli ja jatkaa tehtäviä mielellään. Aiemmin se on siis saattanut lässähtää vallan ja alkanut haistelemaan, kuten myös välinamipalkkojen jälkeen. Täytyy koostaa näistä oma postaus.
Toisella kierroksella kentällä oli pari muutakin ulkoilijaa pelaamassa sulkapalloa. Hieman jännitteli onko se Savulle liikaa, mutta mitä vielä. Ihan kuin Savu olisi vain tsempannut lisähäiriöstä. Hiukan yksittäisiä liikkeitä täytyy kerrata ja hioa vielä, mutta hyvillä mielin ollaan menossa lauantain kokeeseen 😊 Joskaan kummoisia tuloksia ei näillä helteillä odoteta, sillä Savu on kuumalla kelillä oikeasti ihan puhki.
© Nonnu Jukkala
© Nonnu Jukkala
© Nonnu Jukkala
© Onnu Jukkala
© Nonnu Jukkala
© Nonnu Jukkana
© Nonnu Jukkala
© Nonnu Jukkala
© Nonnu Jukkala
.jpg)
© Mira Kaipainen
© Netta Elomaa
© Netta Elomaa
© Netta Elomaa
© Netta Elomaa
© Netta Elomaa
© Netta Elomaa
© Netta Elomaa
