Heinäkuu olikin varsin treenintäyteinen ja monipuolinen. Kuukausittaiset tokon kimppatreenit ja rallytokon ratatreenit, viimeiset kerran viikottaisia ohjattuja ja reilu määrä omatoimitreenejä kotiympäristössä, sekä CU koulutuspäivä Loimun kanssa. Itselle merkityksellisissä asioissa myös edettiin, vaikka tämä ei vielä koetuloksissa Savun kanssa näkynyt.
Savun treenimuistiinpanot
Tokon kokeenomaisuuteen vielä varmuutta. Muista treeneissäkin palkata kentän laidalta ja harjoitella tätä vielä rutiininomaisemmaksi.
Kaukojen vahvistamista etenkin koiran jättämisen osalta. Etäisyyttä ja asennonvaihdot, sekä temppuja sopivassa tasapainossa.
Kapulatreeniin itsehillintää; Savu voisi malttaa istua aloillaan vaikka liikkuri kävelisikin kapula kädessään 😂
Rallytokossa oikean puolen liikkeet vahvemmiksi; asennon vaihdot, stopit, sekä oikealta eteen tuleminen ja ohjaajan ympäri kiertäminen. Puolenvaihdot edessä ja takana vahvemmiksi molemmin puolin, olivat ratatreeneissä aivan liian haastavat vähäisen treenimäärän vuoksi.
Lähtökylttiä harjoiteltiin muutaman kerran onnistuneesti; tavoitteena ettei Savu lässähtäisi odotuksen aikana, eikä myöskään reagoisi tuomariin.
Loimun treenimuistiinpanot
Päällimmäisenä mielessä että vau mikä huima harppaus sitoutumisharjoituksissa ja kontaktissa. Treenit kentillä muiden seurassa maistuvat itselle taas paremmin, kun Loimulla on varmistuksena liina. Turhaumaa ei esiinny enää juuri yhtään siinä määrin, että Loimu kokisi tarvetta näykkiä. Siirtymät tehtävältä a tehtävälle b sujuvat joka kerta paremmin niin hallilla kuin kentälläkin.
Perusasento vaatii vielä tarkempaa harjoitusta. Asenne ja motivaatio ovat hyvät, mutta juuri minkäänlaista stabiliteettia itse asennossa ei ole. Huolellisemman työn alle tämä, samoin seuraamisen tekniikka.
Taukoilun ja paikalla olemisen alkeiden harjoittelu alkavat näkyä kentällä muidenkin aikana. Pikkuhiljaa kohti tokoliikkeitä.
Kiitos kaikille osallistuneille heinäkuun treeneistä!
Viikko on mennyt nopeasti ja kiireisissä merkeissä, joten kaikki tokokuulumiset postaan nyt tähän samaan pakettiin. Tekstintuotto hiukan takkuaa unirästisenä, mutta kysyä saa jos tekstissä on jotakin epäselvää. Videot ovat pitkiä, jälleen, jotta niistä ei jää mitään olennaista pois. Väliotsikot toivottavasti helpottavat löytämään sen mitä haluat lukea.
Savun tokokoe Seinäjoki 12.7
Tiistai iltana lähdettiin parin treenikaverin kanssa kimppakyydillä Seinäjoelle tokokokeeseen. Lämpimän kesäkelin ja muiden syiden vuoksi Savu on pääasiassa lomaillut tokon suhteen pientä olkkaritreeniä lukuunottamatta. Savu siis innostuikin samantien, kun tajusi että lähdetään liikenteeseen ilman Loimua ja lapsia. Perille päästessä Savu tunnisti paikan, mikä oli yllättävää. Olemme käyneet Lakeuden tokoilijoiden hallilla vain kerran (Tokokoe Seinäjoki 10.10 10/2021), mutta toki siihen kertaan liittyi hotellireissu Savun parhaan ystävän kanssa ja pekonia, sekä silloinen kaikkinensa hyvä koekokemus.
Savu oli melkoisen innokas ja ylivirittynyt, mikä on sille epätyypillistä. Havaitsin kyllä vuoroa odotellessa että koiralla on aikalailla virtaa, koska Savu paitsi tarjosi kontaktia aivan tosi mallikkaasti, se myös vinkui ja oli vähän levoton. Odotteluun ja lämppään olen muuten tyytyväinen, joskin jälkiviisaana Savusta olisi voinut lelun kanssa juoksuttaa vähän isoimpia paukkuja pois 😁
Koe meni aika toisin kuin odotin, sillä Savu oli omaksi itsekseen todella ylivirittynyt ja villillä tuulella. Oli sillä myös valtava motivaatio tekemiseen ja kokonaisuudessa oli paljon hyvääkin. Olen erityisen tyytyväinen paikalla makuuseen ja noutokapulan pitoon, jotka epäoptimaalisesta mielentilasta huolimatta onnistuivat. Hämmennyin kun Savu vastasi sosiaaliseen palkkaan hyppimällä ja haukkumalla (en olisi Savusta uskonut sillä sosiaalinen palkkio on ollut sen kanssa melkoinen työmaa) ja palkitsin sen jälkeen latteammin. Tällainen hämmensi Savua ja niinpä suorituksessamme näkyy siirtymien jälkeen pientä rakoilua; kun alan kuunnella liikkuria Savu häipyi touhumaan omiaan. Jännityksissäni myös käskytin Savua tavallista kovemmin vaikka eihän sen kuulossa mitään vikaa ollut, eikä se äänekkäämpi käskeminen mitään auttanut. No, näistä opitaan ja hyvä kun koe meni kuten meni, niin onpahan treenattavaa.
Tuomarina Marjo Halmiala
Pisteet 134,5
Paikalla makaaminen ryhmässä 1min7
Savu paineli paikkisriviin häntä tötteröllä ja oli kyllä mielentilaltaan menossa tekemään jotakin vauhtihommia. Savu meni maahan vieruskaverin kolmannella käskyllä ja jättäessä hieman vinkui. Oon pistevähennyksistä huolimatta tosi tyytyväinen kokonaisuuteen; Savu selvisi liikkeestä ylivirittyneenäkin vaikka sen kimpussa pörräsi kärpänen. Savu myös nousi ensimmäisellä käskyllä perusasentoon.
Seuraaminen 7,5
Alun hetkellisen haahuilun jälkeen ehdottomasti parasta pätkää mihin tuolla pystyimme! Käännöksiin ja pysähtymisessä perusasennon automatisointiin tarvitaan kyllä harjoitusta, mutta itse seuraamiseen eri vauhdeissa olen oikein tyytyväinen.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Savu oli tosi kiihtynyt ja äänekäs ja kävi samanlailla kuin tänä kesänä treeneissä. Savu lähti juoksemaan maahanmenosta luokseni perusasentoon, hups.
Luoksetulo 8
Hauhau ja vähän vino perusasento.
Noutoesineen pitäminen 9
Liikkuri ehti just sanoa "liike alkaa" ja Savu päätti haukahtaa vielä ennen kapulaan tarttumista 😂 Oon kuitenkin aivan supertyytyväinen että haukkasi kapulan ekalla ja piti hyvin.
Kauko-ohjaus 5
Meidän temppukuuri kaukoihin vähän näkyi ja Savu pomppasi seisomaan, sekä toki louskotti.
Estehyppy 10
Tää on musta huvittavan lohdullista. Olipa kokonaisuus millainen fiasko vain, niin hypyllä Savu on aina "joo tämän mä osaan" 😅💙
Kokonaisvaikutus 6
Yleinen sekoilu ja haukkuminen vähensivät pisteitä aika roimasti.
Alla video koesuorituksesta. Vaikka pisteillä ei juhlita ja Savu oli äänekäs ja pomppiva, niin oon tosi iloinen että se oli mun kanssa. Se ei vajonnut sellaiseen omaan kuplaansa haistelemaan kuten aiemmin, vaan se oli varsin yhteistyökykyinen vaikka toteutus tehtävistä ei kaikessa ollutkaan mitä toivoin. Hyvä mieli jäi!
Loimun tokoykkönen
Keskiviikkona oli haikeasti meidän viimeinen tokoykköskerta Loimun kanssa. Toistaiseksi emme saaneet järjestymään resursseja niin, että voisimme viikkokurssilla jatkaa ja kuukausivalkkukin on tällä hetkellä epätodennäköinen. Ollaan siis vähän kuin omillamme, mutta pyrin käymään Canisportilla irtotunneilla jotta pysytään jossakin ruodussa.
Teimme viimeisissä treeneissä siirtymäharjoituksia viime kertaisen kuplamallin tyyliin. Pentu tauolta mukaan ja tötsältä tötsälle eri tehtäviä tekemään. Pennun kanssa tehtävä voi olla myös palkitseminen ja niin sen meillä monessa kohdassa onkin; Loimun homma on vastata sosiaaliseen palkkaan hyppimällä ja tästä seuraa leikki sopivan viiveen jälkeen.
Treenit menivät tosi hyvin, ihan uskomattoman hyvin. Loimu on ollut hyvin vilkas ja puuhakas ja kuten aiemmassa Loimun oivallustokot 7/2022 tekstissä kirjoitin, tunnen itseni sen kanssa välillä hitaaksi. Ei ole helppo nakki vahvistaa haluamaansa, kun se haluamani osanen on usein aika pieni hetki.
Maaliskuussa aloittamastamme tokoeskarista on kuitenkin tultu paljon eteenpäin ja Loimulla on jo aika monipuoliset pohjataidot. Huolellisella suunnitelulla, ennakoinnilla ja järjestelmällisellä harjoittelulla tulemme kyllä pääsemään sinne minne haluamme.
Kiitos valmentajallemme!💛
Savun tokovalkku
Savun kanssa käytiin valkussa läpi seuraamista. Kuten kokeessakin huomattiin, käännökset ja pysähtymiset vaativat harjoitusta. Treeneissä opettelin itse askeltamaan käännöksen oikein. Tarkoitus on opettaa vasemman jalan tietystä liikkeestä Savulle vihje käännöksestä. Oma askeltaminen onkin huomattavasti hankalampaa kuin koiran koulutus, mutta ehkä se tästä.
Vauhdin muutos pelillä aloitin Savulle (ties miten monetta kertaa) perusasentojen vahvistamisen. Olen tehnyt valtavasti massaa seuraamiselle palkkaamalla nimenomaan liikkeestä ja seuraaminen onkin tosi kiva. Pysähtyessäni Savu jää kuitenkin seisomaan ja istuu vasta kun pyydän. Sen pitäisi kuitenkin kokeessa istua automaattisesti, joten tätä tullaan nyt treenaamaan järjestelmällisemmin.
Tokon omatoimitreenit
Sateinen lauantai aamu klo 9 on oivallinen tapa aloittaa tokotreenein, koska mitäs muutakaan! Treeneissä oli myös kakkua, kun treenikaveri ja labbis Emma vetäisivät tokon avoimesta luokasta ykköstuloksen 💪 Treenit olivat taas täynnä hyvää keskustelua, havainnointia ja ohjeita.
Onneksi treenit myös kuvattiin, en muuten tajuaisi mitä kaikkea kummaa touhuan mm. jäävässä kurkkaan taakseni jäikö Savu. Tähän me otetaan ehdottomasti tehokuuri apparin kanssa, jotta saadaan liikkeestä maahanmeno kuntoon!
Kaukoissa tuntuu taas vaihteeksi prakaavan vähän kaikki. Tehtävä on Savun silmissä tylsä ja arvoton eikä mikään ihme. Olen ladannut huomattavasti enemmän palkkioita noutokapulan ja hypyn suorittamiseen, mutta en kaukoihin. Niinpä Savu jää helposti haistelemaan odotellessaan tai muutoin ei keskity kuten haluaisin. Kaukot pilkotaan nyt ihan osasiin taas ja harjoitellaan sekä jättämistä että asennon vaihtoja erikseen - temput mukana myös. Palkkioihin tulee muutos ja iänikuisen "nami suoraan suuhun" tilalle otan takapalkan ja ylipäänsä vauhdikkaamaan palkkaamisen myös ruualla. Uskon että merkittävää muutosta nähdään jo parin viikon kuluttua.
Toisella kierroksella otimme Savulle kokonaisuustreenin koemaisesti. Suoritus jäi kesken koska Savulle tuli jo aika monetta kertaa kakkahätä... Otan opikseni, enkä anna treeniä edeltävänä iltana koirille rustoluita 💩 Savu ei viimeisissä liikkeissä halunnut enää perusasentoon, joten jätettiin hommat sitten kesken. Sain kuitenkin paljon informaatiota miksi mitäkin tapahtuu ja mitä kaikkea kannattaa muuttaa.
Ainakaan sosiaalista palkkaamista ei kannata laimentaa kokeessa. Jos Savu vastaa iloiseen kehuun hyppien ja haukkuen, niin sehän on mahtava juttu eikä mikään säikähtämisen asia. Jatkamme siirtymäharjoituksia ja pitkäkestoisuuden sietämistä ehjää koesuoritusta tavoitellen.
Liikkeestä maahanmeno sujui meidän ekalla vuorolla kivasti. Kokonaisuustreenissä ei oikein onnistunut, osin ehkä maha syynä, mutta näytti siltä että Savua jännitti treenikavereiden lähellä mennä maate. Mene ja tiedä, mutta harjoitus tekee kuulemma mestarin.
Loimun kanssa harjoittelimme taukoilua ja sitoutumista. Yhden virhearvio karkaamisen jälkeen pidin visusti hihnasta kiinni ja otin lisää etäisyyttä muihin. Olin unohtanut Loimun hihnan kotiin joten lainattiin Savun sinistä hihnaa. Loimulle täytyy ehdottomasti tehdä liina, 3m hihna on liian lyhyt näissä treeneissä.
Loimu rakastaa juosta ja sen sitoutumisessa näkyy heti muutos kun palkkaaminen on vauhdikkaampaa. Kun Loimu oli saanut sopivasti revitellä ja vahvistusta kontaktilleen, se tarjoaa maahan menoa edessäni ja makaa varsin levollisesti. Tuumasinkin treenikavereille että Loimu on vasta saanut lämmiteltyä ja itseäni jo hengästyttää se kaikki juokseminen.
Loppuun otettiin vielä pari kuolleelle lelulle lähetystä ja viimeisin meni hyvin. Epähuomiossa lelu siis vietiin kauas ja jätettiin sinne, kun tähän asti olen sen heittänyt. Mielenkiinto lelusta sitten vähän herpaantui ensi toistoissa, mutta ei mikään sentään lopullisesti pieleen mennyt.
Kaikkinensa taas hyvä mieli treeneistä ja selkeämmät ajatukset jatkoon. Kiitos kaikille paikalla olleille! 😊
Kävimme keväällä Loimun kanssa Polar Barksin tuotekuvauksissa joista tosin unohdin ne studiokuvat jakaa tänne. Korjataan tilanne aivan uusilla kuvilla, sillä mallikeikka poiki meille kaupallisen yhteistyön. Muutama viikko sitten meille kotiutui L-kokoinen kaamoksen harmaa Polar Dreams peti. Peti on ollut koirilla ahkerasti käytössä ja siihen mahtuvat makaamaan sekä Savu että Loimu samaan aikaan. Pedin päällinen on jo kertalleen pesty, eikä kangas mennyt ohjeenmukaisesta pesusta miksikään. Sekä koirat, että allekirjoittanut ovat kotimaiseen laatuun enemmän kuin tyytyväisiä.
Itselleni kotimaisuus on tuotteessa kuin tuotteessa hyvin tärkeä arvo. Olin siis todella iloinen, kun pääsimme Loimun kanssa tuotekuvauksiin ja saimme mahdollisuuden kokeilla juuri tätä petiä. Kotimaisuuden lisäksi pidän uusiokäyttöä ja kierrätämmistä tärkeänä ja siksi peti kolahtaa arvoihini paremmin kuin hyvin. Polar Dreams pedin sisätyynyn täyte on nimittäin PET-pulloista valmistettua vanua.
Vieraile Polar Barksin verkkokaupassa tutustumassa tarkemmin Polar Dreams koiranpeteihin ja muihin tuotteisiin. Loimu suosittelee pedin lisäksi myös Softcare hoitoainetta tuuheaturkkisille herkästi korvan takusistaan takkuuntuville koirille. Polar Barksin kuulumisia voit seurata myös Instagramissa.
Täsmäiskutietoa Polar Dreams pedistä
- suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa
- täyte on valmistettu PET-pulloista
- liukueste pitää pedin paikallaan
- pedin päällisen voi pestä koneessa 30°C
Ajaton design sopii moneen sisustukseen; myös meille hieman vanhempaan taloon, jossa kaikki pinnat ovat jo pikkuisen elämää nähneitä. Polar Dreams värivalikoimasta löytyy varmasti sopiva sävy jokaisen olohuoneeseen. Olisiko teidän juttu lohenpunainen vai kenties hiilenharmaa peti?
Meillä peti on asettunut olohuoneeseen, niin sanottuun koiranurkkaukseen. Kun aamuisin pidän koirieni kanssa pienet treenit, peti siirtyy hetkeksi keskelle lattiaa, jossa toinen koira odottaa vuoroaan. Pedin pohjassa oleva liukueste pitää pedin paikallaan, vaikka Loimu hyppiikin siinä edestakaisin tyypilliseen tapaansa. Treenien jälkeen tasapainotyynyt ja muut tavarat kerätään takaisin nurkkaan ja peti saa palata asemiinsa. Savu on koiristamme se mukavuudenhaluisempi ja hiukan vaativampi tuotteiden laadun suhteen. Tämä peti on ollut Savusta täysi kymppi ja se on viihtynyt pedillä nyt hellekelilläkin. Koirista Savu onkin se, joka käyttää petiä eniten makoiluun. Toki Savu on hiukan Loimua rauhallisempi ja lepäilee mielellään silloinkin kun pentu vielä juoksee huonetta ympäri.
Kesän menovinkkinä vinkkaamme Naantalin asuntomessut, sillä Polar Barksin tuotteita on siellä nähtävillä. Asuntomessut pidetään 15.7-14.8 ja voit lukea aiheesta täältä tarkemmin. Asuntomessut ovat oivallinen tilaisuus päästä näkemään petejä ja vuolukivikuppi osana sisustusta.
Jos tulee mitä vain kysyttävää Polar Dreams pedistä niin kysy kommenteissa tai suoraan Polar Barksin asiakaspalvelusta. Savun ja Loimun perusteella suosittelen lämpimästi antamaan kotimaiselle pedille ansaitsemansa arvostuksen.
Pitkästä aikaa vanha kunnon kuvapostaus. Uusi kamera kotiutui ja jokusen kerran olen ehtinyt harjoitella Canon 6D Mark II käyttöä. Vielä vaatii harjoitusta, mutta onhan tämä täyskenno ihan huippu verrattuna vanhaan kroppikennooni.
Alla mättöläjä kuvia meidän arkiseikkailuista, nokkospusikoiden läpi hiljaisille rannoille.
Tänään kävimme Savun kanssa rallytokokokeessa Kangasalla. Kokeen piti alunperin olla samalla kentällä kuin epikset (ja näitä virallisia kokeita ajatellen käytiin siellä epiksissä), mutta helteen vuoksi koe siirretiin halliin. Onneksi, sillä keli oli hyvin hiostava ja kotimatkalle lähtiessä alkoi salamoida.
Savun kanssa en ole käynyt Taidogaan hallilla ikinä ja se tietysti hieman jännitti. Ilmoittautumisen jälkeen käytin Savun kävelyllä ja sitten mentiin halliin. Savu haukahti pari kertaa, mutta kaikkinensa olen hyvin tyytyväinen sen kehitykseen odottelualueella. Tilaa oli kohtuullisesti, mutta sen verran vähän että pari vuotta sitten siinä lämppäily olisi ollut Savulle sula mahdottomuus. Lämppäillessä Savu otti kuitenkin kivasti paikan haltuun ihmisiä bongailemalla.
Rata oli tosi kiva, siellä oli meille sekä vahvoja että haastavia liikkeitä. Tuomarina oli Kirsi Petäjä. Koealue oli vähän kuin eri hallissa vallan, mikä sai Savun hämmentymään. Jänskätti tämä toki itseäkin. Savu oli tosi kivasti mukana ja liki pitäen oma itsensä (vähän väsähtänyt koska kuuma oli hallissakin), mutta kun siirryttiin sille puolen missä koe oli, se vähän lässähti.
Savu oli vähän jännittynyt kun olimme menossa kehään. Lämppäilin sitä vielä ennen kehänauhaa, ja lähtökyltille yhdessä kävely menikin hyvin. Savu tosin vaikutti nukahtavan heti lähtökyltille, sillä se jäi vain katselemaan ympäristöään. Päästiin lopulta yhdenaikaisesti liikkeelle, mutta liikkeestä seiso ja kierrä koiran ympäri ei vahvana liikkeenämme sujunut lainkaan. Savu oli ihan nukuksissa ja lähti vain seuraamaan ympäri mukanani 😅
Kun sitten spontaanisti päätin että uusitaan, Savu vajosi hajujen maailmaan ja nuuskutteli tiensä parin metrin päähän kehänauhan ulkopuolelle haistelemaan harjoittelijatuomarin. Kysyin saataisiinko kuitenkin vielä jatkaa ja saatiin. Ei siitä jatkosta vain mitään tullut. Savu ei tsemppaamisesta huolimatta noussut ihan siihen fiilikseen mihin olisi pitänyt ja parin omatoimisen tempun jälkeen päätin keskeyttää. Kytkin Savun ja lähdin sen kanssa kesken radan voittajina ulos ja tarjoilin sille mukana olleen kissanruuan.
Tällä kertaa näin, ei juuri yllättänyt sillä Savulle on hyvin tärkeää saada ympäristö haltuun ennen suoritusta. Nyt sitä jännitti aivan liikaa, mutta kehitystä on tapahtunut jännityksenkin siedossa: se "vain" haisteli, se ei sännännyt ympäriinsä haukkumaan.
Vaikka tulosta ei saatu, jäi käteen hyvä määrä treeniaihioita, ratapiirros seuraaviin treeneihin ja suunnitteilla on käydä Taidogaan hallilla itsenäisesti treenaamassa. Eikä olisi lainkaan pahitteeksi treenatakin eri paikoissa, kuten talvella tehtiin. Toki kesätreenit sijoittuvat eri kentille, mutta taas syksyllä voisi pitää huolen siitä että käytäisiin ottamassa eri hallit haltuun.
Omassa itsessä huomasin kehitystä sen verran, että minua ei hävettänyt, eikä harmittanut. En ole pettynyt koiraani tai itseeni, me tehtiin se mitä näissä olosuhteissa pystyttiin. Jatkamme harjoituksia ja kiikaroimme uusia kokeita. Ollaanpa kokemusta rikkaampia!
Kesäkuu on mennyt aivan hurjaa vauhtia! Niin hurjaa että "eihän me tehty mitään", kun ei me kaikilta tekemisimmälte ennätetty mihinkään ylimääräisiin. Kotona treenaaminen jäi vähän vähemmälle kokeiden, tokoleirin ja ohjattujen treenien viedessä tilaa kalenterista. Yhdet ohjatut tosin jouduin perumaan, samoin tokon omatoimiryhmän treenit - niissä olenkin käynyt tänä vuonna joka kuukausi, mutta se osallistumisputki nyt sitten katkesi. Toivottavasti heinäkuussa saan aikataulut sovitettua ja päästään mukaan, niin kivaa on ollut.
Kuukausi alkoi rallytoko kokeella, josta saimme Savun kanssa 80p. Seuraavan viikonlopun olimme tokoleirillä ja ennen juhannusta rallytokon ratatreeneissä. Kotona tehtiin mitä ehdittiin ja koirat jaksoivat. Muistin tueksi olen alkanut kirjaamaan kurssien sisällön vihkoon heti paikan päällä. Muuten ei jäisi kyllä yhtään mieleen mitä on tehty ja mitä ei ja tällaisen kuukausikoosteen kirjoittaminen kävisi mahdottomaksi. Kaikkea kuitenkin tehtiin, videoiden alla koirakohtaiset muistiinpanot.
Savun kanssa käytiin rallykokeen lisäksi myös rallyepiksissä. Kotitreeneissä jatkettiin etenkin samaan suuntaan täyskäännösten ja eteentulon harjoittelua.
Tokoleirin ohjeilla teimme kotipihassa muutaman kerran hässäkkää, sekä kaukoja. Viime päivinä helle on tehnyt tehtävänsä, eikä olla tehty juuri mitään. Hypyille hakeminen on kuitenkin lähtenyt kivasti alkuun ja merkkiryhmän kiertokin sujuu jo paremmin juosten ilman askellajin vaihdosta.
Savun sitoutuminen treenatessa on edennyt valtavasti, siinä määrin että itseäkin ihan ihmetyttää. Ohjattujen treenien kokeenomaiset harjoitukset sekä omatoimi treeneissä palkattomuustreenit sujuvat paremmin kuin koskaan. Ilmoitinkin Savun yli puolen vuoden tauon jälkeen tokokokeeseen, josko tänä vuonna saataisiin alokkaasta koulari.
Loimu on tehnyt kaikenlaista ja kaikkea siltä väliltä. Rehellisesti myönnettäköön että sitä on taas itse sössitty ja osa treenitilanteista on näyttäytynyt Loimun silmissä vähän tylsältä. Parin edellisen päivän treeneihin olen lisännyt palkkaamiseen enemmän leikkiä ja omaa liikettä ja ero pennun sitoutumisessa on valtava. Täytyy siis rohkeammin käyttää vähän vauhdikkaampaa palkkaamista, koska siitä Loimu tykkää. Vähän vain olen ollut varovainen kun niin helposti sain hammasta pohkeeseen 😂 Mutta nyt kun treenirunko on Loimulle selvempi, ei se enää leikissähään kiihdy ja turhaudu niin että ohi tarttuisi.
Loimu harjoitteli mm. paikallaan olemista ja ruutuun juoksemista, sekä takapalkkaa. Noutokapula on Loimusta mainio hammastelukapistus, mutta saatiin jo hiukan ajatusta rauhallisemmastakin pidosta.
Perusasento on se, mikä sujuu helpoissa ympäristöissä. Loimu on oivaltanut idean ihan tosi hyvin. Tällä viikolla isäntä teki koirille omat korokkeet, joten päästään Loimunkin kanssa harjoittelemaan seuraamisen tekniikkaa. Olen aiemmin kouluttanut seuraamista pelkän imuttamisen tai tarjoamisen kautta, joten tämä korokkeiden avulla aloittaminen on itselleni ihan uutta. Tosi mielenkiintoista ja Loimu on ollut tässä hurjan pätevä! Kunhan päästään syvemmälle seuraamisen saloihin, kirjoitan tästä kokemuksesta varmasti lisää.
Yleistä hallintaa Loimu harjoittelee edelleen. Sen maltissa on huomattava eroavaisuus hihnalla ja ilman hihnaa. Hihnassa treenatessa kaikki pääasiassa sujuu eikä ympäristö juurikaan häiritse. Vapaana ollessa Loimu pursuaa riemua, eikä kerta kaikkiaan pysty hillitsemään itseään. Loimu sinkoaa pindball tyyliin ympäriinsä ihmisten ja koirien luo. Näin ei ole käynyt montaa kertaa eikä mitään ole sattunut, mutta meidän koutsin ohjeilla jatketaan irtioloharjoituksia vähemmän kokeillen ja enemmän järjestelmällisesti. Tämän päivän harjoitukset toisen koiran kanssa menivätkin jo tosi hyvin verrattuna aiempaan!
Selkeillä suunnitelmilla ja helteen pehmittämillä aivoilla heinäkuun treeneihin.
Hyvää syntymäpäivää maailman paras Savu ja siskonsa Cismet!
Savu täyttää tänään kuusi vuotta ja pitäähän sitä vähän tunnelmia kirjoitella ylös. Olen onnekas, että Savu on saanut elää tähän synttäripäiväänsä asti. Savu on siis ensimmäinen koirani, joka on tähän ikään asti päässyt. Osin tämä tuntuukin saavutukselta vaikka järjellä tiedän etteivät epäonniset aikaiset loput aiemmilla koirillani olleet minun syytäni.
Kuusi vuotta yhteistä arkea Savun kanssa on ollut kasvattavaa ja kehittävää näin koiranohjaajan näkökulmasta. Vaikka Savu on varsin leppoisa tapaus, ei se silti ole päästänyt minua helpolla vaan pitänyt hyvinkin nöyränä. Savun kanssa olenkin saanut paneutua koiran tunnetilojen muuttamiseen. Suurimpina koulutuspulmina mainittakoon noutokapula Näin opetin noutokapulan pidon 10/2021 ja ohitukset hihnassa Remmirähjän omistaja 5/2022. Näiden projektien lisäksi olen päässyt perehtymään hyvin perusteellisesti koiran palkkaamisen, sosiaalisen palkitsemisen vahvistamiseen sekä siihen, miten saan koiran sitoutumaan harjoitukseen häiriöistä huolimatta. Savu on ollut hyvin kärsivällinen opettaja, joskaan se ei ole antanut virheitäni juurikaan anteeksi. Minkä on itse mokannut, sen on joutunut itse myös korjaamaan.
Kuusivuotias Savu on arjessa mutkaton tapaus ja treenikentillä tuntuu että olemme vihdoin päässeet vauhtiin. Kaikkinensa kaikki tekeminen on Savun kanssa tosi kivaa. On ollut palkitsevaa seurata koiran kehitysti siinä ohella, kun oppii itsekin uutta. Treeneissä on kivaa ja kuvausprojekteihin Savu on luottomallini. Sen paikalla olemisen vahvuus on olennainen asia, kun otettiin talvella kuutamokuvia öisessä metsässä.
Harrastus- ja retkikoiran tekemisten lisäksi Savu on mitä mainioin perhekoira. Sille pikkuväkemme on hyvin tärkeä ja Savu viihtyy oma-alotteisesti lasten lähellä. Se tykkää seurata leikkejä tarkasti, maata sohvalla lapsen kainalossa lastenohjelmia seuraten ja nukkuu mielellään osan aikaa illalla lapsen vieressä.
Järjestyksestä ja harmoniasta pitävä Savu on osoittanut joustavuutensa ja mukautuvaisuutensa paitsi lasten, myös rakettina sinkoilevan Loimun kanssa. Pentu on selvästi piristänyt Savua, sillä nyt Savulla on jatkuvasti kaveri jonka kanssa tehdä koiramaisia juttuja. Päivä päivältä vähemmän Savu haluaa eri huoneeseen Loimun kanssa, vaan nykyisellään Savu vastaa lähes kaikkiin Loimun leikkialotteisiin ja tykkää nukkua myös Loimun kanssa yhdessä.
Toivon saavani jatkaa opinmatkaani Savun kanssa vielä monen monta vuotta. Synttäriviikkonsa Savu viettää vesileikeissä, keliolosuhteet ovat sen kaltaiset. Synttärilahjaksi nimitettiin eilistä osteopaattikäyntiä; Savu oli hitusen jumissa, mutta kokonaisuutena varsin hyvässä kunnossa. Kelpaa jatkaa kesän seikkailuja luonnossa ja treenikentillä.
Alla Savun kesätouhuista koostettu video synttäreiden kunniaksi 😊
Treenikuulumiset miltei viikon myöhässä, mutta kirjattakoon muistiin silti. Tällä viikolla ei kummempia treenatakaan, kun keskiviikon ohjatut jouduin lapsenvahdin puuttuessa perumaan. Toisaalta tänään Savu kävi osteopaatilla ja koko viikon on melkoista hellekeliä, joten ihan spotaanistikin tulee otettua vähän rauhallisemmin kaikilta osin.
Tokovalkku
Savun tokovalkussa oli aiheena palkattomuustreeni. Täytyy tähän väliin kertoa että palkattomuus ei mielestäni aivan rehellisesti kuvaa aihetta vaikka itsekin tästä palkattomuustreeninä puhun. Tokokokeeseen emme voi kuitenkaan ottaa nameja tai leluja suoritukseen mukaan, joten myös treeneissä on vahvistettava sosiaalista palkkaa (eli kansankielisesti kehumista) jota kokeessakin saa käyttää. Savun kanssa itselläni on mennyt aika kauan oivaltaa sosiaalisen palkkion tärkeys, toivottavasti Loimun kanssa saadaan tämä haltuun nopeammin.
Kävin kehän puolella Savun kanssa ensin ottamassa tilan haltuun, jotta treenissä olisi jotain järkeäkin. Sen jälkeen mentiin kehään kokeenomaisesti, tehtiin haluamamme liikkeet sosiaalisen palkan voimin ja lopuksi palkkasin Savun kourallisella lihanameja. Koemittaisten liikkeiden sijaan tein hiukan typistetyn liikkeestä maahan menot, kaukot kieppitempun kanssa (oli kyllä melkoisen iso kieppi mutta kuitenkin 😂) ja luoksetulon. Luoksetulon perusasennosta lähdin kehumisen jälkeen seuraavaan siirtymään ja kun Savu lähti samantien seuramaan ihan superhyvällä asenteella, lopetimme treenin ruokapalkkaan.
Näistä kehätreeneistä pitää kyllä ottaa videota omatoimiharjoituksissa, kun ei tästä tekstinä taida olla kovinkaan ymmärrettävä.
Toisena tehtävänä harjoittelimme takapalkkaa luoksetulon stoppeja varten. Savu osaa takapalkan jo varsin vahvasti, joskin sillä oli kova hinku lihakupille. Niinpä se jäi kyllä nätisti istumaan, mutta kun kutsuin sitä se kääntyi ensin kohti kuppia ja oivalsi sitten vihjeen olleen eri ja juoksi haukkuen luokseni. Savun takapalkkavihje on siis "taka" ja kun koira sitä kovasti odotti, niin kyllähän "tule" kuulostaa aika samalta 😆
Tokoykkönen
Loimun tokoykköskerralla oli touhua ja tapahtumaa kiitos Loimun. Aloimme jumppaamaan kaukoja
(näitä on tullut tehtyä ihan hävyttömän laiskasti) ja kokeilimme sekä etu- että takajalkakaukoja. Jatkamme jumppakokeiluja ja havainnointia, kummat Loimulle sopisivat paremmin.
Toisena harjoituksena teimme ruutua, niin että Loimu juoksi lelulle ruutuun. Loimuhan onkin tässä aika pro, sillä sen on aina kova kiire tarttua leluun täysiä. Koska harjoitus meni tosi hyvin ja Loimu tuli lelun kanssa luokseni, päästin sen toisella kierroksella irti.
Irti ollessaan Loimu juoksi lelulle ruutuun, mutta sillä hetkellä kun se tajusi olevansa vapaa, se sinkoili ympäri hallia moikaten toisen kurssilaisen. Loimua ei sitten niin vain kiinni otetakaan kun se on vauhtiin päässyt, mutta aika nopeasti se juoksi kouluttajan luo rapsuteltavaksi. Yksin ollessamme Loimu ei irti ollessaan poukkoile ympäriinsä ja hihnassakin se keskittyy kivasti tehtäviin ympäristön häiriöistä huolimatta. Mutta vapaana Loimu haluaa juosta ja tutkia kaiken.
Saimme kouluttajalta hyvät ohjeet jatkoon ja siinä pohtiessani tulin siihen tulokseen, että varmasti osa treeneistäni on ollut Loimun mielestä vähän tylsiä. Tässä täytyy taas ravistella itseään ja muistaa pitää treeneissä säpinää ja riehumista sopivissa määrin, koska siitä Loimu tykkää ja motivoituu.
Pääsimme loossiin tekemään irtipitoharjoituksia, jotka sermien takana sujuivatkin. Tosin kesken juoksemisen Loimu päätti yhtäkkiä kakata halliin. Kiiruhdimme ulos jatkamaan tarpeiden tekoa ja kävi ilmi että Loimu oli nielaissut narua tai hyvin paljon heinää. Tavara ei oikein meinannut tulla koirasta ulos ja kun lopulta tarpeet oli tehty, Loimun takapuoli oli melkoisen sotkussa siitä itsestään. Niinpä Loimu meni lopputreenien ajaksi autoon ja itse hain vain ohjeet tunnarin jatkoharjoituksiin.
Nyt onkin ohjelmassa paitsi tunnarin kanssa alkuun pääseminen, myös turvallisissa ympäristöissä irtiolemisen harjoittelu treenitilanteessa. Eihän Loimu muutoin karkaile tai häviä näköpiiristä, mutta se rakastaa muita koiria ja ihmisiä juoksemisen lisäksi. Silloin sen on hyvin vaikea malttaa tehdä mitään omasta mielestään tylsää. Vaikka välillä pennun (ja itsen) keskeneräisyys hieman turhauttaa niin ai että miten tykkään haasteista ja niiden ratkomisesta!
Rallytokon ratatreenit
Torstaina meillä oli rallytokon ratatreenit Netan ja Miran kanssa. Mira oli suunnitellut meille jälleen tosi kivan radan ja pidettiin me toki Juhannuksen kunniaksi samassa yhteydessä myös piknik. Tehtiin Savun kanssa rata kahteen kertaan, josta molemmat videolla.
Ensimmäisellä kierroksella menin tuplasaksalaisessa aivan liian lähelle kylttiä, jolloin Savu kiersi kyltinkin ympärille. Rata kokonaisuutena meni aivan tosi kivasti, mutta hyppy oikealla puolella aiheutti hämmennystä. Kehityksenä huomattakoon sellainen, että vaikka Savu alkoi haukkua hämmennyttyään, se pääsee näistä konflikteista nykyään tosi nopeasti yli ja jatkaa tehtäviä mielellään. Aiemmin se on siis saattanut lässähtää vallan ja alkanut haistelemaan, kuten myös välinamipalkkojen jälkeen. Täytyy koostaa näistä oma postaus.
Toisella kierroksella kentällä oli pari muutakin ulkoilijaa pelaamassa sulkapalloa. Hieman jännitteli onko se Savulle liikaa, mutta mitä vielä. Ihan kuin Savu olisi vain tsempannut lisähäiriöstä. Hiukan yksittäisiä liikkeitä täytyy kerrata ja hioa vielä, mutta hyvillä mielin ollaan menossa lauantain kokeeseen 😊 Joskaan kummoisia tuloksia ei näillä helteillä odoteta, sillä Savu on kuumalla kelillä oikeasti ihan puhki.
Ai miten hyvä fiilis jäi tämän päivän epiksistä ja ekaa kertaa myös radalla tuntui aidosti hyvältä! Tällaista fiilistä ja varmuutta kokeeseen, niin liikkeiden tekninen hionta on olkkarin pikkutreeneillä pelkkä loppusilaus. Kävimme Savun kanssa tänään PKY:n järjestämissä hyväntekeväisyys rallytokoepiksissä. Parin viikon päästä meillä on samalla kentällä virallinen koe, joten ilman muuta halusin epiksetkin hyödyntää. Olemme aloittaneet koeuramme tältä kentältä; nollatuloksella ukkosmyrkyssä 😂
Meillä jäi radalta käteen 78p, yksi uusiminen, pikkumiinuksia puutteellisesta yhteistyöstä ja epätarkoista suorituksista. Isompi pistevähennyt jälleen ylimääräisestä istumisesta, minun mittapuullani ei mitään vakavaa ottaen aiemmat haasteet huomioon.
Savu oli tosi hyvällä asenteella kentällä. Muutamassa kohdassa se jäi haistelemaan ja maassa ihan näkyikin nameja. Täyskäännökset samoihin suuntiin olivat vähän kömpelöt kuten odotinkin, näitä on jumpattava lisää. Asennonvaihdoissa Savu istahti kaksi kertaa, kunnes lopulta nousi seisomaan ja suoritti lopputehtävän tarkasti. Seuraaminen oikealla ja vasemmalla pujotellessa ja spiraalissa oli varmasti parasta mitä rallyradalla meiltä on nähty! Liikkeestä seisominen ja koiran ympäri kiertäminen sujui taas, vaikka tehtävä tuntui maaliskuussa mahdottomalta.
Jos aiemmin Savu on haukkunut paljon ja karannutkin, niin nyt ei ollut tietoakaan sellaisesta. Savu äänteli hieman, mutta lähinnä innostuksestaan, ei siitä että olisi jännittänyt kentällä olevia ihmisiä. Houkutus oli tänään ihan peruskauraa ja kaikkinensa olen erittäin tyytyväinen kokonaisuuteen. Aivan mahtavaa, jos meidän ympäristönjännityshaasteet alkavat olla ohi ja voidaan oikeasti vain keskittyä tekemään radalla osaamamme temput. Ne mitä ei osata, harjoitellaan sitten kotopuolessa kuntoon.
Kiitos treenikavereille ja etenkin ylimmän kuvan ottaneelle Miralle, joka tuli meitä kisapaikalle kannustamaan 😍
Perjantaina hoidettiin loppusilaus auton pakkaamisessa ja sitten suuntasin koirien kanssa Jämijärvelle. Luvassa oli tokoleiri ja viime hetken leiriytymispaikan vaihdon kun selvisi, että Jämillä on samaan aikaan Kankaanpää Custom show. Viime vuodesta viisastuneena äänekkäiden tapahtumien aikaan telttailijan paikka ei ole leirinätalueella jos mielii nukkua. No säästyipä rahat ja vaiva kikkailla telttaa asuntovaunujen sekaan, kun päädyin pystyttämään teltan treenikentän viereiseen metsään. Tosin puolikilometriä tapahtuma-alueelle ei ollut riittävä matka kaiken torven tööttäämisen häviämiseen, mutta saatiin kuitenkin nukutuksi.
Teltan pystytyksen jälkeen kävin koirien kanssa lenkillä, onhan Jämillä ihan ensiluokkaiset lenkkimaastot. Tarkastettiin Sormelan laavu ja todettiin se kelpopaikaksi pitää seuraavan iltana leirinuotio. Perjantai-illan ohjelmassa oli kokoontuminen mökillä toisten leiriläisten kanssa. Iltapalatarjoilut olivat varsin ruhtinaalliset, kiitos leivontataitoisille herkullisista kakuista. Leirin kouluttajina olivat tuttuun tapaan Riitta Kivimäki ja Piia Karinen.
Iltalenkillä kierreltiin tapahtuma-alueella, jossa olikin jo kelpo määrä rekkoja näytillä. Savu ei erityisemmin humalaisista ihmisistä välitä, joten vähän väisteltiin kaikkia. Loimu suhtautui ympäristön hälinään ja musiikkiin tosi lunkisti, joten muutamien kuvien ottaminen sujui mukavasti. Kaikkinensa yllätyin positiivisesti molempien koirieni taidoista hälyisämmässä ympäristössä, meille kuitenkin aika harvinaista törmätä lenkkeillessä muihin.
Lyhyen mutta ärsyketäyteisen iltalenkin jälkeen koirille uni maittoi ja Loimukin asettui telttaan samantien. Sen verran oli lämmin, ettei Savu tarvinnut mukaan varalta pakattua Pomppaansa, ja itsekin tarkenin nukkua t-paidassa.
Lauantaina nousimme jo aikaisin, sillä halusin ehtiä nauttimaan niistä kivoista lenkkimaastoista. Ennätinkin käydä koirien kanssa miltei tunnin lenkin ennen päivänohjelman läpikäymistä ja treenien aloittamista. Savu oli vuorossa ensimmäisenä; en itse tykkää olla ensimmäinen yleisön edessä, mutta viileässä aamussa Savu jaksoi pistää parastaan.
Koska Savun kanssa on tavoitteena voittajaluokka (hullu pitää olla), kysyin leirillä vinkkejä ensisijaisesti sitä silmällä pitäen. Savun liikkeestä seisominen on jo aika kiva, mutta istumista ei olla kauheasti tehty. Istumista kokeilimmekin nyt leirillä ja hassuna huomiona "istu" ei tarkoita Savulle selkeästi mitään. Se meni lähestulkoon aina makaamaan pelkällä sanallisella vihjeellä. Sen sijaan kaukokäskyistä tuttu "sit" oli selkeämpi ja Savu valitsi oikean asennon.
On mahdollista että meillä yleisessä käytössä oleva "istu" vihje on etenkin lasten aikana johtanut palkkioon riippumatta siitä mihin asentoon Savu on asettunut. Ensimmäinen oikaisu voidaan siis ottaa vihjeen muuttamisella, mutta aika paljon työtä jää silti tehtäväksi. Ihan alkaen omasta ryhdistä, tahdista ja käsien heilumisesta.
Muistiinpanoja
- harjoittele asentoa ja jäämistä erikseen, kiinnitä huomiota omaan vauhtiin ja ryhtiin; katse eteen (peili avuksi)
- seuraamisessa asentovihjeen sijaan jokin temppuvihje (esim pyörähdys), josta palkkio taakse heittäen samalla kun itse jatkan matkaa eteenpäin. Tää toimii Savulla kivasti heti kun se hoksaa että nami lentää taakse, nyt se juoksi aluksi eteenpäin 😂
- hyödynnä jo olemassa olevat temput sekä takapalkka jäävien harjoitteluun
- muista harjoitella myös vauhdinmuutokset
Tavoitteena on saada jäävät haltuun kesän aikana, kenties voittajan tyyliin. Videoita luvassa, koska oman toiminnan havainnoinnin suhteen treenit on pakko dokumentoida.
Kaukot on menneet hivenen eteenpäin vuodentakaisesta, mutta vähän uusia eväitä tarvittiin niihinkin. Olen jo aiemmin ottanut Savulle käyttöön vihjeen "kaukot", jolloin se tietää jäädän hiukan kuulolle eikä uppoudu ajatuksiinsa maatessaan. Voittajaluokassa kaukoihin tulee mukaan myös seisominen ja etäisyys kasvaa reippaamista alo ja avo luokista. Treeneissä oltiin taitotasomme mukaisia, kaukojahan on viime aikoina pääasiassa jumppailtu.
Saatiin Riittalta hyvä, itselle uusi ajatus kaukoista että varsinkaan Savun kanssa pysymistä ei kannata liiaksi vahvistaa. Kaukojen pointtihan on nimenomaan asentojen vaihtaminen, ei maahan liimautuminen. Savu kyllä pysyy hyvin asennoissa, mutta napakat vaihdot ovatkin ihan toinen juttu. Ja myönnettäköön, että olenhan minä sitä pysymistä ja olemista huomaamattani vahvistellut tosi paljon 😅
Muistiinpanoja
- palkitsemiseen vauhtia, ei namia suoraan suuhun
- säästä kaukoja, harjoittele etäisyyttä ja kuulolla olemista myös tempuilla
- harjoittele pyörähdys ja peruuttaminen siten, että Savu suorittaa ne minun ollessa koiraan selin
- kaukoissakin on monta osasta; jääminen, oleminen, vauhti, etäisyys, vihje tehtävään jne.
Ensi alkuun täytyy käydä kotona vihjeet läpi, että kaikki ovat Savulla varmasti hallussa. Samalla hiukan päivitetään meidän apuvälineitä takajalkatargetista muihin variaatioihin ja toisaalta kaukoja olisi hyvä harjoitella ihan tasamaallakin. Projektia riittää.
Iltapäivällä oli vuorossa Loimu, jonka kanssa päästiin Piian oppiin. Loimu oli mukana tosi kivasti ja niinpä päädyin päästämään sen irti. Virhearvio! Loimu istui hetken kauniisti ja sitten se luvan saatuaan (tosin ihan muihin hommiin oli se lupa) ampaisi kentän toiseen päätyyn treenaavan koirakon luo. Tavallaan yllätti ja sitä tunsi itsensä vähän tyhmäksi omasta mokasta. "Kyllä Loimu tulee aina lelulle luo" ja kas ei tullut tällä kertaa. Pennut on pentuja jne. 😂
Mitään kamalaa ei onneksi sattunut, hain Loimun vain takaisin. Jälkiviisaus paras viisaus, ei Loimu välttämättä vieraan koiran luo olisikaan mennyt (toki en hetkeen uskalla kokeilla uusiksi), mutta samaan aikaan treenaavan koiran kanssa sillä oli ollut edellisiltana hyvät rallatusleikit. Ei siis sinänsä ihme, että Loimu kävi moikkaamassa. Lopputreenin Loimu oli hihnassa, eikä hihna häirinnyt sitä lainkaan niin paljon kuin minua.
Loimun kanssa kehitettävää on aloitusrutiineissa ulkokentillä ja saatiin muistinvirkistykseksi ohjeita myös kontaktiharjoituksiin. Kummasti sitä pitää perusasioita niin itsestäänselvyyksinä että jättää ne pennulleen opettamatta. Ensitöiksi työn alle vihje "vapaa", joka tarkoittaa ettei minua tarvitse kuunnella 😜 Tämän vihjeen myötä koiran on helpompi erottaa ne hetket, kun huomiotani kannattaa tavoitella ja ohjeita kuunnella.
Perusasento sujui alkukankeuden jälkeen kuten kotonakin, eli hyvin. Oli kiva saada Loimulle perusasentokokemus myös vieraassa paikassa. Perusasennon tapaan myös merkinkierto lähti vauhtiin kivasti.
Otettiin tehtävien väliin pieni siirtymä namien kanssa. Vähän kuin siirtymiä olen Loimun kanssa huomaamatta tehnytkin ja sehän lähtee hirmu reippaasti mukaani odottamaan mitä sitten tehdään. Myös sosiaaliseen palkkaan Loimu vastaa innoissaan. Täytyy vain muistaa pitää sosiaalista palkkaa yllä ja vahvistaa sitä. Kuitenkin tulevaisuuden koekehissä (ollaan nyt toiveikkaita ainakin) sosiaalinen palkka on ainoa, mitä kehään saa viedä, joten sitä kannattaa junnukoirien kanssa vaalia.
Kaikkinensa ensimmäinen leiripäivä meni tosi kivasti! Savun kanssa treenatessa fiilis vähän herkistyi. Miten erilainen se olikaan kuin vuosi sitten. Nyt pidin sitä luottavaisin mielin irti treeneissä, palkkasin vapautuneemmin ja ylipäänsä osattiin enemmän ja olin paremmin tilanteen tasalla. Valtava motivaatio jatkaa tavoitteellista tahtia, jotta oltaisiin taas koevalmiita ja kenties jo tänä vuonna avoimeen.
Loimu oli treenivuorollaan parempi kuin odotin (kai tän kehtaa myöntää 😂) sillä olin varautunut esim. haukkumiseen. Loimu myös hillui kentän laidalla kanssani oikein maltillisesti ja tarjosi itse makaamista. Sen sijaan autossa odottaminen sille on haasteellista. Siinä missä Savu nukkui vuoronsa ulkopuolella kevythäkissä, Loimu haukkui välillä lähes taukoamatta autossa. Tiesin tämän toki ennakkoon, tehtiin se mitä voitiin ja jatketaan harjoituksia kotona. Loimu on autossa ihan hiljaa ja nukkuukin, jos se ei näe sieltä. En kuitenkaan saanut kaikkia ikkunoita peitettyä täysin, joten kun jotakin nähtävää oli, niin tokihan Loimu haukkui. Sille on myös vaikeaa se, että Savu pääsee autosta pois ja Loimu ei.
No niillä taidoilla mentiin mitä oli ja tilapäiseen unirästiin ei Loimun maailma kaadu. Ideaalitilanteessa sen tulisi nukkua autossa odotellessa, mutta toistaiseksi näin ei ole. Se kuitenkin noin muuten viihtyy autossa, mutta haukkuu lähelle tulijat tai jos joku muu koira leikkii. Loimu kun olisi mieluusti menoilla mukana. Kerrottakoon heti tähän väliin, että toisena päivänä Loimu nukkui, sen verran väsytti ettei kaikkea jaksanut seurata.
Sunnuntaina treenit alkoivat kentällä hieman aikaisemmin, joten nousin koirien kanssa jo kuudelta. Kävimme aamulenkillä keräilemässä tölkkejä Custom Show alueelta ja koko reissun tölkkisaaliilla tienasin miltei 20€. Kassit keräämistä varten loppuivat kesken, joten kenties tuplaten olisi voinut tienata.
Aamun treeneissä olimme vuorossa toisina. Ryhmäpaikkani vaihtui ja koska epäilin päivästä tulevan kuuma, otin Savun aamun treeniin. Näin ollen Savu oli kahdesti Riittalla ja Loimu kahdesti Piialla, mutta ei se mitään. Päästiinpä jatkamaan siitä mihin oli lauantaina jääty.
Ensimmäisenä oli vuorossa kokeenomainen paikalla makaaminen. Oli ihan Savun näköinen suoritus. Se ennakoi istumaan nousun liikkurin osuessa kohdalle, mutta epäilen sitä ötököiden kiusanneen kun aiemmin vinkui paikkiksessa ja yritti raapia itseään. Pari puremaa mahastaan löytyikin, joten kenties ilman niitä olisi maannut loppuun. Liikkuri kävi meidän kohdalla vielä uudestaankin ja toisella kerralla Savu oli mallikas. Kehitystä siinä määrin että muut koirat tai muiden käskyt eivät Savua häirinneet 💙
Hyppynouto
Kun viime vuonna arvuuttelin leirillä tarttuisiko Savu kapulaan, niin kyllä hymyilytti kun tänä vuonna päästi tekemään hyppynouto ihan oikealla kapulalla. Kerroin vähän kuinka on hyppynoutoa harjoiteltu ja näytettiinkin sitten.
Ihan ensimmäisenä vinkkinä minun kannattaisi heittää kapula pidemmälle. Kun on riski että kapula menee vinoon, koiran on helpompi linjata takaisin hypylle kun matka no pidempi. Tämä näkyikin heti käytännössä. Jonkin verran hypyille linjaamista ollaan ehditty harjoitellakin, mutta on meillä siinä vielä tekemistä.
Hässäkkä
Tämä liike on minulle lähinnä hässäkkä nimellä tuttu ja jokusen suorituksen olen nähnyt. Olen kuitenkin päättänyt ottaa hässäkän meille kesäprojektiksi, joten kaikki viime hetken vinkit ja ohjeet kokeneemmalta tulivat tarpeen.
Savun kanssa ei ole tarkoitus mennä EVL:n (en usko että oma osaamistasoni kehittyy riittävän nopeasti ennen Savun eläkeikää), mutta ihan harjoituksen vuoksi sillekin voi laittaa hässäkkään kapulat. Savu osaa kiertää kartiot riittävältä etäisyydeltä ja sen voi ohjata hypyllekin (sitä ei nyt leirillä tehty), mutta pysäytykset puuttuvat täysin. Eikä se kiertokaan vielä hirveän vahva ole pitkältä matkalta häiriössä, sekin tuli taas todettua.
Kerroin bongauttaneeni merkkejä Savulla ja nyt viime aikoina näyttäneeni niitä. Vähän sain Savun treeneissä turhautumaan kun se jo katsoi merkkejä, otti kontaktin kuin lupaa kysyäkseen, mutta minä käskin katsoa merkkejä vielä uudestaan 😅 Ehkä tässä voisi luottaa koiraan enemmän ja vaikka se juostessaan merkit hukkaisikin niin ei se mihinkään kuuta kiertävälle radalle joudu.
Savu juoksee merkkiryhmälle hyvin, mutta vauhti hiipuu takaisin tullessa jos vain seison. Tiedän, että olen vahvistanut kartioiden taakse ehtimistä ihan x määrän liikaa ja samaten käsitargetin olen laittanut tarjolle todella ajoissa. Mikäli näitä kumpaakaan ei näy, Savu alkaa ravata. Nyt siis tehotreeniin pieni kestävyysharjoittelu, että takaisinkinpäin tulee juosta ihan loppuasentoon asti.
Seuraaminen
Kun vuosi sitten seuraamisemme leirillä meni aivan penkin alle, niin tämän vuoden treeneissä oli ilo huomata että Savu tarjosi seuraamista ja perusasentoa itsenäisestikin. Riitta liikkuroi meille alokkaan seuraamisen ja se näytti siltä miltä ajattelinkin, mutta tuntui silti hyvältä.
Pari kontaktin putoamista ja pysähtyessäni Savulla meni jokunen sekunti tajuta istua. Täytyykin ottaa taas vähän kuin kertausharjoituksiin tuo että pysähtyessäni Savu istuisi heti. Seuraamisen palkitsemiseen myös lisää vauhtia ja ylipäänsä motivaatiotreeniä siihen että Savu kestäisi kontaktissa läpi suorituksen.
Riitta vinkkasi meille BH-kokeeseen menemisestä. En ole koskaan asiaa ajatellut, mutta nyt aiheeseen hiukan tutustuneena BH-koe voisi olla Savun kanssa mielenkiintoinen. Ei muuta kuin koekalenteria selaamaan ja hiukan pikkujuttuja hiomaan 😄
Loimu oli iltapäivällä jo hiukan väsynyt, vaikka olikin nukkunut päivällä paremmin kuin lauantaina. Leirielämä oli junnukoiralle ihan uutta ja toki vähän jännittävääkin. Kentän laidalla odottelu sujui taas kivasti ja Loimu viihtyi nuuskumatollaan.
Katsottiin Piian kanssa Loimun kapulan pitoa, joka yhtäkkiä sujuikin niinkuin olisi aina sujunut. Loimu on alunpitäen tarttunut kaikkeen mielellään ja hakee kapulan kun sen sille heittää, tuoden sen käteeni. Kuitenkin paikallaan istuminen ja kapulaan tarttuminen ovat olleet ihan mahdoton yhtälö, kun Loimu on vain alkanut pomppia superpallon tapaan. Vaan nytpä sujui, ehkä Loimua väsytti sopivasti tai se on hiukan kypsynyt. Oli mitä oli niin päästiin ainakin vahvistamaan sitä mitä haluttiin.
Muistiinpanoja
- vahvista kapulan palautusta
- harjoittele kaikenlaisten tavaroiden nostamista
- muista palkita välillä myös lelulla
- tekniikan päätökseksi vähän jotain riehakasta, jotta asenne kapulaan säilyy
Luoksetuloharjoitukset menivät kivasti, Loimullahan on kova kiire perääni. Jalkojen välistä juoksemisen sijaan Loimu päätti hypätä syliini, se on siitä paras tyyli. Jalkojen välistä menoa harjoiteltiin sitten omana juttunaan ja ahkerasta treenistä huolimatta tämä vaatii edelleen paljon harjoitusta. Vastenhyppy on yksi vaihtoehto harjoitteluun, se on itselleni fine ja Loimulle ylivoimaisesti palkitsevin. Mikäs sen parempaa koiralle, kuin tehtävä joka palkitsee jo itsessään?
Jos lauantaina vähän huvitti "vapaa" vihjeen opettamisen unohtaminen, niin ei Loimu ole vielä kuullut takapalkastakaan. Kotiläksylistalle siis sekin, sentään lelupalkalle eteenpäin Loimu osaa juosta, mutta takapalkkakin on niin monikäyttöinen että treenilistalle ehdottomasti.
Vuoronsa lopuksi Loimu olikin jo ihan puhki ja kaikkensa antanut. Lämmin keli ja univelka saivan pienen islantilaisen haaveilemaan kauneusunista.
Päivät (tai myöhään valvovan ja aikaisin heräävän yöt myös) Jämijärvellä kuluivat tosi nopeasti erinomaisessa kelissä ja hyvässä seurassa. Taas on hyvä mieli, ylpeä saa olla koirista ja hirveästi motivaatiota jatkaa järjestelmällistä harjoittelua resurssien puitteissa. Väittäisin treenaamisen olevan pitkälti asenteesta kiinni. Pitää vain tarttua toimeen ja kumman paljon saa aikaan kotipihassa, leikkipuiston laidalla tai Pikku Kakkosen aikaan olkkarissa. Täytyy vain löytää omasta arjesta ne luontaiset ja helpot hetket, jotka sitten käyttää tehokkaasti asioiden harjoitteluun. Tässähän vain nälkä kasvaa syödessä, nyt on kyllä pakko antaa koirien levätä keskiviikon tokoihin asti.
Reissu vähän jännitti, kun telttailin ensi kertaa yksin kotipihan ulkopuolella (aiemmin ollut aina joku tuttu kaveri seurana) ja toki pohdin mikä hullunmylly reissusta tulee innokkaan Loimun kanssa. Mutta kaikki sujui hyvin! Ja oli kivaa, ihan tosi kivaa, ehdin tehdä kaikkea mistä tykkään. Enemmänkin olisi voinut lenkkeillä ja valokuvailla, mutta aika on rajallista.
Kiitos vetäjille ja muille leiriläisille viikonlopusta. Hyvillä mielin ja motivaatiorepun kanssa koti uusia kesätreenejä!
