Vauhdikas toukokuu on aivan lopuillaan, joten on aika jakaa treenifiilikset. Tarkasta suunnitelmastani huolimatta treenasimme sekalaisesti kaikkea, enkä lopulta käynyt kotiseuran kentällä lainkaan vaikka piti. No, tuurilla ja taidolla sitten viikonlopun rallytokokokeeseen sinne 😅
Tänään meillä oli kuukausittaiset rallytokon ratatreenit. Vähän viime tippaan jäivät, mutta toukokuun ratatreeni on nyt kuitenkin tehtynä ja kivaa olikin! Savu oli aikas lennokkaalla tuulella ja sitä myötä vähän äänekäs. Toisella kierroksella rata meni kaikkinensa tosi hyvin vaikka kerran karkasi haukkumaan liikahtavan treenikaverin.
Aikamoinen tuuli meidän treeneissä kävi ja vähän kylttitelineistä lähti laput kesken lentoon. Selvittiin kuitenkin. Eteen tuloissa Savu herkästi haukahtaa ja peruuttamisessa saa itse laskea askeleet tarkasti, mutta kyllä me kokeisiin mennään luottavaisin mielin. Pääasia on hyvä fiilis, ei se miten suoriudumme liikkeistä. Hurjasti on kuitenkin menty monessa asiassa eteenpäin, ihan viis siitä mitä mieltä joku ulkopuolinen on 😜
Alla video ratatreeneistä. Sama rata oli molemmilla kierroksilla, mutta kaksi kertaa tehtiin se. Suurkiitokset treeniseurasta Miralle ja Netalle 💙
 |
| © Iida Lähdekorpi |
Tiistaina kävin molempien koirien kanssa omatoimi tokotreeneissä, paikalla oli lisäksemme kolme koirakkoa joten vuorot pyörivät sujuvasti. Savulle treeniolosuhteet olivat vähän poikkeuksellisen haastavat, sillä ensimmäisen kuuman päivän lisäksi paikalla oli kaksi juoksuista narttua. Savu ei ole reagoinut kastraation jälkeen narttuihin erityisen voimakkaasti, mutta selvästi pari tuntia juoksunarttujen tuoksuissa otti koville.
Kokonaisuus meni Savun kanssa kivasti, mutta se oli tavallista hitaampi. Lisäksi ensimmäisten onnistuneiden kaukojen jälkeen (olisi pitänyt lopettaa kaukotreeni niihin ensimmäisiin) se meinasi nousta koko ajan seisomaan tai muutoin vaihtoi asentoja miten sattuu. Minulle valkeni vähän viiveellä että Savu reagoi juoksunarttuihin ihan fyysisestikin 😁 Katsellaan istu-maahan vaihtoja toisella kerralla uudestaan.
Hyppy sujui ohi ajavasta moposta huolimatta. Savu jäi odottamaan, ei varastanut lähdössä, hyppäsi eikä kiertänyt ja tuli melko sujuvasti perusasentoon. Luoksetulot olivat näissä treeneissä aika fiasko, mutta laitettakoon hankalien olosuhteiden piikkiin.
Paikalla makaaminen meni tosi hyvin, vaikka Savu olikin rivin keskellä. Se ei ennakoinut tai reagoinut liikkurin tai muiden käskyihin. Onpahan tehokokeiltu kuinka Savu selviää juoksuihäiriöistä, ja hyvin selviää 😅 Se muuttuu hitaaksi ja vähän kuolaa, mutta ei kuitenkaan karkaa.
Treenien perusteella Savu tulee menemään hoitoon siksi aikaa kun Loimulla joskus on juoksut. Vaikka Savu ei voi enää jälkikasvua saada, se reagoi juoksuihin sen verran voimakkaasti että mieluusti vältän turhaa koiran stressaamista. Treeneissä silloin tällöin häiriönä jees, mutta muutoin en koe tarpeelliseksi tuottaa Savulle lähinnä tuskastunutta oloa 😆
 |
| © Laura Gummerus |
Loimu odotteli Savun vuoron ajan autossa (tässä onkin harjoiteltavaa ja ryhdyttiin heti kotipihassa toimeen, lisää myöhemmin) ja ennen omaa vuoroaan hengaili kentän laidalla. Meidän kentälle meno alkoi vähän huonosti kun Loimu sinkoili ympäriinsä ja onnettomasti astuin sen takajalan päälle ihan kunnolla. Pennusta lähti aika paha ääni mutta säikähdyksellä selvittiin molemmat. Täytyy katsoa itse tarkemmin jalkoihinsa 😒 Loimun hengailut menivät melko hyvin, huomattavaa kehitystä on havaittavissa. Se malttoi keskittyä nuuskumattoon ja tarjosi taukomatolle menemistä, sekä ympäristön tarkkailua myös hiljaa. Koirille se haukkui joitain kertoja, mutta mitään taukoamatonta ääntä siitä ei lähtenyt. Videolla näkyy Loimun kahdet sitoutumisharjoitukset, joista jälkimmäiset tehtiin kentällä. Ennakkoon vielä juttelin treenikaverin kanssa, että pidän harjoituksen helppona enkä pyydä Loimulta ylimääräisiä tehtäviä. Vaan enpä malttanut olla ahnehtimatta, kun Loimu lähti hommiin ja leikkimään niin hyvin. Annetut tehtävät olivat uudessä ympäristössä kuitenkin liian hankalia ja Loimu lähti hetkeksi haistelemaan. Haistelutaukonsa jälkeen se palasi leikkimään ja saatiin lopetettua ehjään siirtymään. Sitoutumisharjoituksissakin on tapahtunut kehitystä; kenttä on suht vilkkaalla paikalla ja meidän lähellä seisoi kaksi ihmistä. Loimun keskittymisen rakoillessa se ei sännännyt kentän toiseen päähän kuten olisi aiemmin voinut tehdä, vaan päätyi vain haistelemaan. Vaikka sähläsinkin itse, olen kokonaisuuteen tyytyväinen ja ensi kerralla huolellisempi.
Tokovalkku Keskiviikkona oli sekä Savun tokovalkku, että Loimun tokoykkönen (joskin meinaan edelleen puhua tokoeskarista). Saatiin Savun kanssa hyviä vinkkejä ihan hässäkkään asti, mutta tunnilla treenattiin kiertoa ja hyppyjä. Savu innostui kartioryhmän kierrosta kovasti myös matkaa lisätessä ja matkaa pitäisikin lisätä ihan reippaasti. Täytyy myös muistaa olla tarkkana mistä palkitsee, sillä usein merkkaan palkan jo siihen kun Savu on vasta kartioiden takana. On myönnettävä, että vuodessa en ole kehittynyt tämän asian suhteen kovinkaan kummoisesti, kenties tänä kesänä. Hässäkän hyppyjä ajatellen alettiin opettaa Savulle käsimerkkiä siihen kumman hypyn se hyppää. Hyppytekniikan lisäksi Savulle on haastavaa linjata hypylle jos hyppy on siihen nähden vinotta tai jos itse olen vinossa hypyltä. Kokeiltiin tunnilla muutamaakin eri tekniikkaa ja kotona lähdimme harjoittelemaan tehtävää tarjoamisen kautta. Tavoitteena on saada Savusta sillä tapaa varma hyppääjä, että kun se näkee esteen jolle sitä ohjaan, se lähtökohtaisesti pyrkisi hyppäämään eikä kiertämään. Hyppy sellaisenaan on Savulla vahva liike, mutta vain tietynlaisena. Savu on tehnyt satoja, ellei tuhansia toistoja hyppyjä niin, että se jää istumaan esteen toiselle puolen suorassa linjassa hyppyyn, josta kutsun sen hyppäämään. Sillä ei ole (kuten ei minullakaan) mitään käsitystä hakeutua hypylle joka ei jo ole sen nenän edessä. Lisäksi Savun hyppytekniikassa riittää kehitettävää.  |
| © Laura Gummerus |
Tokoykkönen
Loimun tokoykkösellä jatkoimme sitoutumisharjoituksista seuraamisen alkeisiin. Ensimmäisessä setissä palkkasin Loimun huomaamattani siitä kun se avasi suunsa jalkani vieressä. Arvatakin saattaa, että toisessa setissä Loimu tarrasi samantien pohkeeseeni. Sitä saa mitä vahvistaa! Pätee Loimun kanssa oikein täsmällisesti ja oman työn tuloksen voi havaita välittömästi 😆 Pienen tauon jälkeen harjoitus sujui kuten pitikin, kun kutsuin Loimun hommiin hiukan rauhallisemmin ja palkkasin sen aiemmin, mutta maltillisesti.
Aloimme harjoitella seuraamista myös tekniikkanäkökulmasta. Kaikki ohjeet tähän liittyen olivat minulle ihan uusia ja vaativat taas hiukan motorisia harjoituksia alati heiluville käsilleni. Kunhan saan omat kädet hallintaan, jaan tännekin videon miten harjoituksemme etenevät.
Taukoharjoituksien aikaan olimme Loimun kanssa jo molemmat melko väsyneitä. Loimu toki ilahtui lainatusta korokepedistä ja ampaisi sinne tämän tästä. Kesto oli väsyneen pennun kanssa vähän kehnonlaista, kun väsyneenä Loimu haluaisi vain riehua lelu suussa. Kirjasin kuitenkin vinkit kirppupelistä ja muista taukoharjoituksista ylös, jotta voimme jatkaa harjoituksia kotona 😄
 |
| © Iida Lähdekorpi |
 |
| Oikealta sukuun kuulumaton Loimu, Savun täti Cicaro, emä Caramel, Savu itse, tätipuoli Aurora, mummo Sani ja sisko Cismet - Loimu kaikista pienin ja nuorin 6kk ja Sani mummo jo 14v |
Yllä kuvassa lueteltuna Savun sukulaiset ja Loimu, koko reissun kohokohta 💙
Odotettu toukokuinen viikonloppu saapui ja lauantai aamuna lähdin koirien kanssa matkaan jo ennen kuutta aamulla. Ei meillä mikään kiire ollut, mutta kun on seikkailunhaluinen aamuvirkku, niin mitä sitä lähtöä vetkuttelemaan. Parin pysähdyksen taktiikalla saavuimme hyvissä ajoin Kuopioon annettuun osoitteeseen ihmettelemään, mihin oltiin saavuttu. Meillä oli siis lauantaina Ilomme tiimiläisten muutaman tunnin kestävä miitti Koirakeskus Metkassa. Ennätin rauhassa lenkittää koiria, ennen kuin muut saapuivat paikalle.
 |
| © Suvi Halonen |
 |
| © Suvi Halonen |
 |
| © Suvi Halonen |
Kun kaikki löysivät perille, tiimipäivä lähti käyntiin omilla esittelyillä (ei oo yhtään mun vahvuus ja sillisalaatiksi meni taas) jonka jälkeen Laura Sutinen ohjasi meille hyppytekniikkaa. Itsehän en hyppytekniikasta mitään ennalta tiedä, kun aiheesta ei liikaa jos juuri yhtään tokon tai rallytokon parissa puhuta. Hyppytekniikasta ei tiennyt mitään myöskään Savu, joka vain asetteli tassujaan riman päälle. Saatiin hyviä havaintoja ja ohjeita jatkoon Savun notkon selän suhteen.
Iltapäivän jumppaan ajatelin ottavani Loimun mukaan, mutta se oli kaikesta hengaamisesta jo aivan yliväsynyt. Vein sen kentän laidalle toisen ihmisen haltuun, mutta se olikin vikatikki se. Loimulla meni vähän kuppi nurin kun Savu pääsi kentälle, joten lopulta vein pennun sitten kuitenkin autoon - ja sinnehän se kaiken ihmetttelyn jälkeen nukahti. Joku ajattelumoka itseltä ja menköön jännityksen tai ajantajun kadottamisen piikkiin, kun Loimun väsähtäminen jäi jotenkin ajoissa huomaamatta 😁
Tiimipäivän jälkeen suuntasin koirien kanssa hotellille hakemaan avaimen huoneeseemme. Näin kolmannen kerran kohteessa yöpyessä, voin lämpimästi suositella Hotelli Iso-Valkeista Kuopiosta. Jälleen todella ystävällinen palvelu. Hetken levon jälkeen päädyimme lähtemään lenkille. Katsomani reitti piti olla rauhallinen, mutta niin me vaan päädyttiin kuitenkin vähän turhan cityyn ympäristöön. Savun ja Loimun hihnalenkit ei vielä muutenkaan pelkkää herkkua, joten aivohiki tuli kaikille. Ohitukset kokonaisuutena me hyvin molemmilla ottaen huomioon päivän muun sisällön.
Yksi vähän kurja ohitus sattui kun oli juuri tsekannut ettei ketään ole missään ja aloin selaamaan kännykästä karttaa, jotta voisin tarkistaa kulkevani oikeaan suuntaan. Muutama pyöräilijä pyyhälsi ääneti kohdalle ja koirillahan kilahti ihan totaalisesti - hyppivät ja haukkuivat. Säpsähdin itsekin, harmitti ja hävetti niin että huusin perään anteeksi, vaikkakin olisin väistänyt ja ottanut koirista paremman otteen jos olisin havainnut pyöräilijät. Jos tätä tekstiä nyt lukee joku koiranvihaaja (tiedän toki että koirat ovat minun vastuullani ja onneksi tällä erää säikähdystä kummempaa ei sattunut), niin voisin minä yhtä hyvin olla liikenteessä kahden pikkulapsen kanssa, jotka ovat potentiaalisia polkupyörän alle kävelijöitä. Useasta kymmenestä pyöräilijästä vain yksi soitti kelloa (ja tätä pyöräilijää koirat eivät edes huomanneet kun ehdittiin vähän sivuun) ja muutoin kuljinkin lenkin koko ajan olkani yli vilkuillen.
Lenkki ei ollutkaan varsinaisesti palauttava, mutta saatiinpa pitkän istumisen päälle käveltyä hiukan. Kun pääsimme hotellille, koirat painelivat hyvillä mielin suoraan nukkumaan. Seuraavan aamuna sää oli muuttunut sateiseksi ja jouduin perumaan osan suunnittelemistani menoista - kaikkea olin kyllä pakannut mukaan, mutta en sadevaatteita tai edes saappaita. Huilailtiin aamu huoneessa ja sitten jatkoimme matkaa auton tankkaamisen jälkeen kohti Tervoa - ennalta tarkistin että saan lainaksi saappaat 😂 Savu on käynyt Tervossa mökkeilemässä viimeksi aivan junnuna, joten olikin jo korkea aika suunnata sinne!
Reissun kohokohtaan sattui tietysti kaatosade ja raekuuro, mutta se ei meitä tai koiria liiaksi haitannut. Savu riemastui ja muuttui aivan villiksi kun tajusi missä ollaan ja tunnisti kasvattajansa. Paikalla oli Savun emän ja tädin lisäksi myös tätipuoli Aurora, jota Savu ei ollut ennen tavannut. Myöhemmin pihaan saapuivat Savun sisko Cismet ja mummo Sani. Loimuahan ei ollut vielä tavannut kukaan, mutta niin vain islantilainen huligaani otettiin hyvin vastaan. Kaikki seitsemän koiraa tulivat toimeen kuin olisivat aina tunteneet toisensa. Hienoja ovat Savun sukulaiset 😍
Seuraavaksi valtava kuvaspämmi.
Kävimme koko lauman kanssa lenkillä samoissa maastoissa kuin viisi vuotta aiemmin - tosin silloin viimeksi oli helle ja auringonpaiste. Keskellä ei mitään koirat saivat olla aivan koiria. Savu joka on rauhallinen viilipytty, juoksi ympäriinsä leikkimässä aivan reikäpäisenä. Loimu tervehti tasapuolisesti kaikkia ja juoksi minkä pienistä jaloistaan pääsi. Aivan jokainen koira oli lenkin päälle väsynyt; olivat saaneet juosta ja haukkua sydämensä kyllyydestä. Haukkuminen ottaa välillä vähän korviin, mutta kyllä onnellisia koiria on kiva katsella 😊
Kiitos Leenalle jälleen vieraanvaraisuudesta 💗 Kiva oli pitkästä aikaa nähdä ja lyhyenkin Paimenlauma visiitin takia kannattaa lähteä reissuun!
Koska aikatauluni oli vielä kotimatkalle lähtiessä väljä, poikkesimme kotimatkalla Jyväskylässä lyhyelle iltalenkille. Ja tietysti hyvässä seurassa islanninlammaskoira Iivon ja isäntäväkensä kanssa. Kaikki koirat olivat aika väsyneitä, joten lenkin teema oli lähinnä hengailu 😁 Toivottavasti ehditään treffata joskus uudestaan oikein ajan kanssa!
Kotimatka jatkui Jyväskylästä kotiin kahden pysähdyksen taktiikalla. Ihailin kaunista, aivan punaiseksi taivaan värjännyttä auringolaskua. Kun vihdoin pääsimme p-paikalle, kuvaamisen estikin hirviaita jossa ei ollut yhden yhtä aukkoa p-paikan lähettyvillä. Toisen kerran pysähdyttiin täysikuun houkuttelemina. Vaan kun pääsin kuvausasemiin, kuu katosi pilven taa 😂 Ei sitten auttanut muu kuin jättää auringonlasku- ja kuutamokuvat hamaan tulevaisuuteen ja jatkaa matkaa kotiin. Perillä pääsimme hiukan ennen puolta yöytä, eli sovitusti sunnuntain puolella.
 |
| © Tytti Tyrväinen |
Vaikka rennoista suunnitelmistani osa meni ihan myttyyn ja tuli pari muuttujaa, oli reissu silti just sitä mitä piti. Eipä ne ole aiemmatkaan seikkailut pariin kommellukseen kaatuneet, vaan päinvastoin, seikkailunhaluiselle tekee hyvää seikkailla spontaanisti ja vaihdella suunnitelmia lennosta. Oonpahan tehnyt kaikkea mistä tykkään hyvin tehokkaasti 41h ajan. Aivan täydellinen miniloma minulle ja taas on kiva palata omaan arkeen toisenlaisiin seikkailuihin 😊
Koirille onkin tiedossa iisimpi viikko, jotta palautuvat reissusta. Käytännössä koko maanantain koirat ovat ulkona käymisiä lukuunottamatta vain nukkuneet. Savulle reissaaminen on jo tuttua peruskauraa, mutta Loimulle tämä oli eka reissu. Ja hienosti se suoriutui! Kyllä tulee hieno reissukaveri Loimustakin, kun saadaan kaikkia taitoja hiukan hiottua 💛
Huhtikuu olikin kiireinen treenikuukausi, se tuli huomattua niin kalenterista kuin Loimun ylirasituksestakin. Nyt viimeisen viikon olemme melkolailla vain lorvineet, kun tämän päiväinen rallyepiskin peruuntui osaltamme syystä x. Vaikka on treenattu paljon, ei onneksi merkittävästi laadun kustannuksella. Kaikkinensa molempien koirien treeniyhteenvedosta tuli varsin hyvä mieli, tästä on taas hyvä jatkaa.
Savun huomiot
Tokon alokas liikkeet ihan seuraamista myöten alkavat olla vihdoin kivalla mallilla. Koularin saavuttaminen tänä vuonna tuntuu realistiselta tavoitteelta. Avoimen luokan liikkeistä ruutua ja kiertoa ollaan treenattu asenne edellä tosi paljon. Molempiin pitää ottaa vielä matkaa ja kokeenomaisuutta mukaan, mutta eiköhän kissanruoka ja pekoni kanna Savun näistäkin läpi.
Rallytokon ratatreenit menivät monilta osin kivasti, mutta tekemistä on useissa liikkeissä. Ilmoitin Savun kesäkuulle rallytokokokeisiin, joten toukokuu menee puuttuvia liikkeitä hioessa. Radalla on kuitenkin tapahtunut huima kehitys meidän kuplassa. Vaikka Savu ei ymmärtäisi annettua tehtävää, se selviää turhaumastaan melko vähäisellä haukahduksella ja on koko radan yhdessä kanssani. Se ei turhaudu enää varsinaisesti palkan viivästyessä tai häiriöistä, vaan lähinnä jos ohjaamiseni on epäselvää.
Toukokuun tavoitteet kallistuvat tokon kokeenomaisiin treeneihin sekä rallytokon yksittäisiin liikkeisiin (mm. peruutus ja sarjahyppy). Taidan myös ottaa ILOMME:n materiaaleista haltuun hyppytekniikkakurssin.
Loimun huomiot
Loimu treenaili tokojuttuja pääasiassa olohuoneessa tutussa ympäristössä. Perusasento alkaa olla jollakin mallilla käsiavun kanssa ja seuraamiseenkin ollaan saatu kauniimpi askellus aiemman pomppuhypyn tilalle. Noutokapulaan ollaan tutustuttu ja tokon tukitaitoja harjoiteltu.
Uusissa ympyröissä harjoittelimme hillumista ja sitoutumisleikkejä. Teen näistä myöhemmin erikseen videon. Treenien määrästä (meni ehkä kuitenkin vähän laadun kustannuksella) huolimatta Loimu ei ottanut huimia harppauksia. Oma ohjaamiseni oli vähän kömpelöä, sillä rohkea ja reipas Rakettikettu on kasvanut vielä rohkeammaksi ja nopeammaksi.
Alla kuvamättö joistakin treeneistämme.
 |
| © Mira Kaipainen |
 |
| © Mira Kaipainen |
 |
| © Mira Kaipainen |
 |
| © Mira Kaipainen |
 |
| © Mira Kaipainen |
 |
| © Kiira Käyhkö |
 |
| © Kiira Käyhkö |
 |
| © Kiira Käyhkö |
 |
| © Kiira Käytkö |
 |
| © Kiira Käyhkö |
 |
| © Kiira Käyhkö |
 |
| © Riika Kivirinta |
 |
| © Mira Kaipainen |
