Tokovalkku, ot-tokot ja tokoeskari

Treeniraportti on jo monta päivää myöhässä, mutta täältä pesee!

Lauantaina käytiin siis Canisport tokovalkussa, haikeasti viimeinen kerta. Aluksi oli ryhmätreeniä ja harjoiteltiin paikkista mukavasti osiin pilkottuna; riviin meneminen, siellä häiriökäskyt ja pysyminen.

Seuraaminen Savun kanssa tuntuu vihdota viimein hyvältä ja pitkälti myös näyttää siltä. Seuraamisen viilaamisessa riittää tekemistä varmasti ihan loppuiäksi, mutta tämän keväinen kehitys on ollut huima! Ja kyllä siitä saakin olla iloinen ja tyytyväinen, vaikka ei kokeesta kymppiä tulisikaan :) Mieltä on lämmittänyt myös niin treenikavereiden kuin valmentajankin antama palaute kehityksestä. On aina kannustavaa kuulla, että on osannut tehdä jotakin oikein.

Savun kanssa saatiin valmennuksessa taas hyvät vinkit peruuttamisen harjoitteluun. Rallytokon ratatreeneissä huomattiin ettei peruutus oikein suju. Otetaan peruuttelun nyt vähän jumpan kannalta.

Teimme valkussa myös hyppyä, kun Savu on viimei aikoina herkästi kiertänyt esteen. Kokonaisen liikkeen sijaan tulisikin vahvistaa nimenomaan hyppäämistä erilaisilla esteillä ja myös vinoista linjoista. Nyt toko ja rallytokohyppyjä Savulta katselleena, ei meille hyppytekniikka harjoittelu olisi lainkaan pahitteeksi!

Kaukoihin saimme jälleen lisää jumppaohjeita. Selvä kehitys Savun jumppavaihdoissa olikin kuukauden aikana tapahtunut. Olen panostanut jumppaan miltei joka aamu muutaman minuutin ja pohtinut onko sekin liian vähän, mutta näköjään riittävästi. Toki Savu olikin aivan rapakuntoinen jumpan kannalta, joten pienestä taisi olla järkevä aloittaa.

Tokovalkun jälkeen suuntasimme Haaviston kentälle tokon omatoimitreeneihin. Pitää vielä täällä blogissakin kuuluttaa miten iloinen oon tästä treeniporukasta! 💙

Savun kanssa tein seuraamista liikkuroidusti. Alku oli vähän tahmea, mutta Savu tsemppasi hienosti ja myös vauhdinmuutokset sujuivat. Juostiin jopa ihmisiä kohti ja heistä ohi onnistuneesti. Tämä on ollut meille aiemmin ihan sula mahdottomuus, mutta niin vaan on edistystä tapahtunut. Perusasennot Savulla oli hiukan hukassa, mutta treenikaverikin hoksasi että oon tainnut palkkailla paljon liikkeestä. Ja niin totta tosiaan olen, unohtanut perusasennot vallan, koska oon vaan tavoitellut hyvää kontaktia ja kestoa seuraamiseen 😂

Ahnehdittiin treeneissä vielä hyppynoutokin, joka suju perusasentojen osalta yllättävän hienosti! Kapulan kanssa temppuilut on selvästi auttaneet ja niitä jatketaan vielä lisää. Todennäköisesti nuotokapula treeneistä teen kokonaan oman postauksensa vielä. Hyppynoudossa pantiin merkille myös, että harjoittelua vaatii paitsi kapulan heittäminen, myös Savun linjaaminen hypylle.

Loimu oli lauantain treenireissulla mukana, mutta sen kanssa keskityin hengailuun. Poikkesimme pupukahvilassa kahvilla ja melko pitkän härväämisen jälkeen Loimu lopulta asettui makailemaan. Treenikentän laidalla Loimu oli tosi hieno! Siis siihen nähden että odotin sen kiljuvan muiden perään, niin ei. Loimu hiukan liikuskeli ympäriinsä, mutta pääasiassa katseli treenaajia rauhassa tai tarjosi makaamista. Kentän vieressä hengailua täytyy tehdä paljon, sillä hiljaa (ja myöhemmin yksin) odottaminen on ihan perustaito.

Eilen illalla Loimulla oli Canisportilla tokoeskari. Tällä kertaa otin Loimulle häkin mukaan, jotta se voi halutessaan taukoilla vähän kuin piilossa ärsykkeiltä. Verrattuna viikon takaiseen, meidän treenit meni tosi hyvin! Ollaan alkuviikko melkolailla vain laiskoteltu koirien osalta ja se on selvästi tehnyt sille hyvää. Ylirasittunut Loimu ei suinkaan nukahda pystyyn, vaan härvää ja riehuu vielä enemmän. Todennäköisesti Loimu oli liian väsynyt edellisissä treeneissä.

Loimu tarjosi tosi kivasti häkissä olemista ja tuli sieltä innoissaan hommiin. Aluksi harjoiteltiin lelusta namiin ja namista leluun vaihtoja, sekä pieniä tehtäviä välissä. Tämä sujui melko kivasti, vaikka Loimu kiihtyy nollasta sataan sekunnissa. Harjoittelu on kuitenkin auttanut tässä ja Loimu laantuu sadasta nollaan muutamassa sekunnissa 😁

Noutoliikkeen pohjatreenissä mokasin itse ja tämän johdosta Loimu puri housuihini reiän. Jatkoin tehtävää kuitenkin vain selkeämmin ja saatiin loppuun vielä ehjä setti. Tarkoitus oli siis leikittää Loimua, antaa sen voittaa lelu ja juosta itse karkuun. Epähuomiossa lähdin karkuun takaperin levittämällä käteni ja huutamalla "vau". Loimu reagoi tähän sosiaalisen palkan vihjeeseen kuten kuuluukin, eli pudotti lelun ja hyppi minua vasten. Kun sen reaktiosta ei seurannutkaan uusi leikki (kuten tavallisesti), se turhautui. Juoksin vain itse takaisin maahan jääneelle lelulle ja Loimun voitettua lähdin juoksemaan karkuun ja keskityin olemaan näyttämättä mitään ylimääräisiä vihjeitä. Loimu pääsi turhauman yli ja leikki ja juoksi oikein onnistuneesti.

Tokoeskarin lopuksi Loimu makasikin selällään kieli pitkällä, niin vauhdikasta meno oli 😂

Rallytokon ratareenit ja tokomättö

 

Viimeinen viikko on ollut niin treenitäyteinen että videoita on tässä nyt kootusti useampi, kuten myös treenimuistiinpanoja. Väliotsikoiden perusteella voit lukaista vain sen mikä sattuu kiinnostamaan tai paneutua ajan kanssa havainnoimaan videoita. Mikä lienee kenenkin motiivi toisten treenimuistiinpanojen selaamisessa, mutta itse haluan kerätä muistiinpanoni paperivihkon lisäksi myös tänne.

Omatoimitreenit Canisportilla

Maanantaina kävimme omatoimitreeneissä Canisportilla Kiiran ja collieiden kanssa. Savun kanssa katselin vähän seuraamisen tilannetta ja ollaan siinä menty kyllä hurjasti eteenpäin! Käännöksien sujuvuus nyt vaatii vielä viilausta, mutta suoraan seuraaminen sujuu nyt pitkälläkin matkalla ilman että kontakti putoaa. Olen myös vauhdin muutoksiin tyytyväinen.

Perusasennosta juoksemaan lähtöjä ollaan harjoiteltu sekä lelulle että namille. Perusasennosta juosten kierto sujuu joten kuten, ruutu ei vielä kovin hyvin. Ruutu on ruutuun menemisen osalta jo aika varma, ilman lätkää Savu jää aika etureunaan, mutta lätkän kanssa juoksee sinne missä lätkä on (paitsi jos pysäytän aiemmin). Lelu ruudun takana on Savulle vielä vähän hankala, sillä se mielellään juosisi suoraan lelulle. Pidän eteenpäin pyrkimistä Savulla kuitenkin ihan positiivisena ongelmana, joka on suhteellisen helppo harjoitella kuntoon.

Loimu harjoitelli taukohommia vähän huonolla menestyksellä. Pennulla oli pikkuisen hullua päässä koska jee halli ja toki Loimua kiinnosti kovasti mitä collie Kelmi puuhasi samaan aikaan. Kun Loimu pystyi hetkeksi jokseenkin asettumaan, pääsi se lopulta tositoimiinkin.

Harjoiteltiin tuttuja juttuja, kuten kosketusalustaa ja jonkin verran kontaktia. Kompuroimme myös testiksi perusasennon ja seuraamisen parissa, mutta niissä riittää kyllä vielä tekemistä. Loimun treenit ovat vähän hengästyttäviä itsellekin kun Rakettikettu sinkoaa joka suuntaan. Positiivista kehitystä kuitenkin havaittavissa, sillä kesken treenimme Loimu ei karannut Kiiran tai taukoilevan Kelmin luo! Kunhan saadaa pidettyä treenisetit ehjinä niin varmasti saadaan joskus laadukkaita suorituksiakin 😅

Maneesitreenit

Tiistai-iltana Savu pääsi maneesitreeneihin. Tehtiin seuraamista, ruutua ja merkin kiertoa, sekä tahmattiin jäävien kanssa. Itselle muistiin sen verran, että seuraaminen ei ole paras aloitusliike jos Savu on aivan virtaa täynnä. Aika hyvin selvittiin, mutta ruutu oli Savulle paha häiriö. Ruutua voisi ehkä käyttää välipalkkana hyvästä seuruusta?

Ruudussa maahan menoa täytyy harjoitella lisää, läheltä onnistuu, mutta kymmenestä metristä Savu ei enää ole varma pitikö sen mennä maahan vai ei. Ruutuun juokseminen sujuu kyllä, mutta toistoja olisi hyvä säästellä ja vähentää. Savu väsähtää ja turhautuu helposti, jolloin se alkaa haukkua.

Merkin kierto sujui kylmiltään perusasennosta perusasentoon yllättävän kivasti! Kun saadaan tähän kokonaisuuteen lisää varmuuta, saadaan vaihdettua Savun ravikin laukaksi.

Loppuun otettiin vielä paikkis ja Savu oli tosi kivalla mielentilalla. Paikkistreenit ovat tehneet selvästi hyvää, eikä Savu enää ennakoi tai reagoi toisten käskyihin niin vahvasti.

Tokoeskari ja DiuDiu kimppatreenit

Keskiviikkona oli jälleen Loimun tokoeskari. Saatiin onnistumisia ja hyviä ohjeita, enkä tuntenut itseäni treenin jälkee enää niin surkeaksi kuin ennen treenejä. Vilkas pentu pitää ohjaajan nöyränä jne 😂 Jatkamme valkkumme ohjeiden mukaan kehätreenejä ja sitoutumista! Tulee tarpeeseen paitsi tokokoiralle yleensä, niin meille ihan muutenkin.

Tokoeskarista jatkoin matkaa Diudiulle, jossa treenasimme Lauran ja Riepun kanssa. Savu oli kovasti mielissään iltaspesiaalista ja seuraaminen sekä näytti että tuntui hyvältä! Ruutua ei sille illalle ahnehdittu, sen sijaan kaukoja ja jääviä testailtiin. Jäävät on kyllä yksi työmaa, ainakin tämä alku tuntuu tosi kankealta. Videoilla ei nähdä mitään loistosuorituksia, mutta minun on tärkeä nähdä mitä niillä itse teen. Jatkamme harjoituksia kotona ja ainakin omiin vartaloapuihin (joita ei saisi edes olla) minun on kiinnitettävä reilusti huomiota.

Treenien lopuksi Laura vielä liikkuroi meille liikkeiden alkuja ja välejä. Kerran Savu pinkaisi moikkaamaan Lauran, mutta loppua kohden homma parani :)

Tokotreenit Valkeakoski

Perjantaina suuntasin molempien koirien kanssa Valkeakoskelle issikkatreeneihin. Loimu harjoitteli sujuvasti taukojuttuja häkissä. Epähuomiossa vapautin sen häkistä aivan vapaaksi ja sitten mentiin. Loimu juoksi ympäri kenttää, kun eihän tämä talvipentu ole ikinä mitään kenttää nähnyt. Siinä ihmettelin omaa älyn väläystäni, kun Loimu läträsi lätäkössä, kieri lumessa ja vaan sinkosi sataa ympäriinsä koska paljon tilaa ja vapaus. Kierroksensa jälkeen Loimu oli valmis syömään nameja ja sain sen kytketyksi, ensi kerralla toimin kenties viisaammin 😅

Loimu meni autoon odottelemaan, kun Savu pääsi välissä treenaamaan. Testimielessä (koska uusi kenttä ja vieras ihminen) otin Savulle ruudun riskillä ilman lätkää ja kyllä se ruutuun meni ja pysähtyi. Ei paras suorituksemme, mutta harvointa testikerralla ennätyksiä tehdään. Savu tarjosi oikein kaunista seuraamista ja paikalla makaaminen vieraan koiran kanssa häiriökäskyillä sujui mallikkaasti.

Loimu pääsi toiselle vuorolleen hihnassa ja olikin paremmin samalla aaltopituudella kanssani. Palkkailin kontaktista ja iisistä hillumisesta, myös leikkiminen onnistui. Kuivalla kohdalla temppuilimme hieman istu-maahan liikkeitä, mutta muuten vain hilluimme riittävän kaukana häiriöistä. Hiukan maltillisemman treenin jälkeen Loimu olikin jo aivan puhki.

Ulkokentät täytyy esitellä Loimulle jatkossa järkevämmin, mutta pääasiahan oli tietysti hauskanpito heti ensimmäisellä kerralla 😁

Rallytokon ratatreenit

Tänään oli rallytokon ratareenit Miran ja Netan kanssa. Jo vuosi mennyt siitä, kun Miran kanssa tavattiin ja treenattiin ensi kertaa. Siitä alkaen ollaan käyty rallytokoilemassa joka kuukausi ja lähes joka kerta Nettakin on ollut mukana. Oon kyllä hyvin onnekas ja onnellinen näistä treenikavereista! <3

Kivat treenit oli jälleen ja Savulla oli tosi hyvät vibat ulkotreeneistä. Se ei haistellut tai häiriintynyt ympäristöstä, haukkumista aiheutti vain hämmennys liikkeiden suorituksesta tai epäselvästä ohjaamisesta. Treenilistalle meneekin peruutus joka on hajonnut ihan täysin, sekä koira edessä ohjaajan peruuttaessa liikkeen harjoittelu kuntoon.

Molemmat samaan suuntaan täyskäännökset päädyin tämän päivän perusteella opettamaan uudelleen. Olen tehnyt käännöksiä Savun pyörähdysten kautta, mutta liikkeet ovat kovin epävarmat ja kankeat. Kukkasiin kiepit on toimineet, mutta tässä jotenkin ei.

Liikkeestä seisominen ja maahan meno pitää myös ottaa työn alle, nyt radalla emme seisomista tehneetkään. Maahan menossa työtää vaatii se, että Savu lähtisi mukaan heti.

Sarjahyppy, voi sentään mitä sähläämistä. Ei muuta kuin työn alle tämäkin. Toivon mukaan kotipiha on pian sula, niin saadaan ratatreeni viikottaiseksi kuukausittaisen sijaan. Nyt vain useampi liike varmasti ja muutama alusta asti uusiksi, niin ehkä tästä kokeisiinkin kehtaa mennä.

Pentukoiran retkiharjoitukset

Kaupallinen yhteistyö: ILOMME:n kanssa

Tällä hetkellä omassa arjessa pentukoiran retkitaitojen harjoittelu on ajankohtaista, joten kokosin joitain asioita tähän postaukseen. Ajan myötä tieto ja oma osaaminen on lisääntynyt, vaikka opeteltavaa riittää toki loppuelämäksi. Aina en ole osannut ottaa montaakaan asiaa huomioon, saati että mieleeni olisi tullut opettaa taitoja ennen varsinaista retkeä. Onneksi aina voi oppia uutta ja työstää sekä omaa että koiran asennetta - ja nykyään suosittelen harjoittelemaan retkellä hyödyllisiä taitoja jo ennen retkeä 😊

On aina koirakkokohtaista mitä taitoa pidetään tärkeimpänä, mutta itselleni koiran tärkein retkitaito on taukoilu; käyttäytyminen nuotiopaikoilla ja telttailualueilla. Harjoittelen toki erilaisia kulkemistaitoja koiran kanssa myös (esim. portaat, takana kulkeminen jne), mutta hermoni eivät juurikaan kiristy vaikka hihnassa oleva koira vähän poukkoilisi intoillessaan. Tietysti hihnassa kulkeminen ja jonkinlaiset ohitustaidot kannattaa harjoitella haltuun ennen, kuin suuntaa koiran kanssa retkelle turistirysään.

Lue myös: Koiran varustelista retkelle

Loimu on harjoitellut retkeilyn perusteita niin kotipihassa, kuin lähimetsässä. Laavuilla ja nuotioillakin on käyty, mutta vilkkaisiin retkikohteisiin emme ole vielä pennun kanssa matkanneet. Koira kuin koira osaa useimmiten kävellä eteenpäin, tai Loimun tapauksessa juosta. Sen kanssa retkiharjoittelu onkin painottunut eritoten taukohengailuun, josta kirjoitin muutaman huomion.

Ennen taukoharjoituksia tulee miettiä itselleen tavoite. Mikä on se lopputulos, jota toivot? Mitä haluat koiran tauolla tekevän tai olla tekemättä? Kuinka kauaksi koiran voi jättää tauolle odottamaan tai miten lähellä ruokia se pystyy olemaan rauhassa? 

Loimun tavoite on tulla yhtä taitavaksi retkikoiraksi kuin Savu. Tämä on aika kova tavoite, sillä Savu kulkee retkillä poluilla eikä ohita ketään pyytämättä, se ei vedä hihnassa juuri ikinä ja se ei varasta taukopaikalla ruokaa, vaikka lapsi laskisi voileivän sen nenän eteen. Loimulla on vielä hiukan matkaa tällaiseen lopputulokseen, mutta yrittänyttä ei laiteta 😅

Taukohengailua olemme harjoitelleen luonnossa ihan vain olemalla. Koirat ehdollistuvat ympäristövihjeisiin nopeasti ja esim. metsä voi tarkoittaa usealle koiralle juoksemista. Loimukin mielellään rallattaisi maastossa täysiä kaiken aikaa. Välillä olenkin vain istahtanut metsään ja jäänyt oleskelemaan. Aluksi Loimulle oli hyvin vaikea asettua ja aloinkin ottamaan sille rustoluun mukaan puuhasteltavaksi. Muutaman hengaustreenin jälkeen Loimu tulee lähelleni istumaan huomatessaan minun laskevan repun maahan. Aina Loimulle ei ole rustoluuta mukana, mutta saman asian on ajanut namien etsiminen maasta.

Kun Loimun mielentila on hieman rauhallisempi, olen vahvistanut kaikkea rauhallisuuteen viittaavaa esim. huokaisu, maahan meneminen tai muu rentoutumiseen viittaava ele. Loimu ei tietenkään pysy vielä kauan paikallaan, eikä tarvitsekaan. Tässä vaiheessa meillä on tärkeimpänä tavoitteena mahdollisimman rauhallinen mielentila Loimulle. On toki ollut hienoa huomata, kuinka se on alkanut tarjota paikallaan pysymistä ja myös makaamista.

Takapihalla retkitaitoja harjoitellessa Loimulla on ollut mukana myös sen oma taukomatto.  Taukomatto on Loimulle jo aika tuttu juttu, siihen se menee samantien makaamaan. Taukomatolta alkavat Loimun kaikki treenit niin hallilla, kentällä kuin olkkarissakin ja siihen on heti ensi viikoista alkaen ladattu arvoa - mahdollisimman rauhallisessa mielentilassa.

Jatkamme taukoharjoituksia arjessa ja retkillä, vaihdellen erilaisia häiriöitä ja lisäten helpossa ympäristössä pikkuhiljaa kestoa pysymiselle, sekä etäisyyttä. Toistaiseksi olemme retkeilleet siten, että olen voinut olla Loimun lähellä sen taukoillessa. Näin olen pystynyt myös palkitsemaan sitä riittävän tiheästi. Jos Loimu on lähtenyt taukomatolta pois tai muutoin ollut touhukas silloin kun minä olen halunnut sen taukoilevan, en ole tehnyt asialle tavallaan mitään. Mikäli koira ei suoriudu harjoituksesta halutulla tavalla, tulee tehtävää helpottaa. 

Polulla takana kulkemista olemme ehtineet harjoitella vasta hieman ja videolla näkyy pari klippiä toiselta treenikerralta. Mitään taitureita emme tässä asiassa vielä ole, mutta alkutaipaleen videota voi verrata myöhempään. En tietenkään vaadi Loimua kävelemään koko lenkkiä takanani, mutta lenkin alussa tai lopussa olen ottanut pienen harjoitustuokion jossa Loimu kulkisi takana. Vielä tämä vaatii paljon palkkaamista, sillä Rakettikettu kulkisi mielellään edellä. Takana kulkemiseen on tarkoitus opettaa sanallinen vihje, mutta toivon Loimun myös oppivan polut vihjeeksi takana kulkemiseen ja polulla pysymiseen.

ILOMME koira-arki kategoriasta löytyy paitsi retkeilyyn suunnattu kurssi, myös kursseja koiran perustaitojen harjoitteluun. Kaiken ILOMME materiaalin saat käyttöösi tästä linkistä ja koodilla koiriamaalta_ILOMME2022 vuosipaketin hinta on 90€. Kaikki jo oleva ja vuoden aikana tuleva kurssimateriaali on käytössäsi vuoden ostopäivästä alkaen.

Hihnassa Loimu on melkoisen vauhdikas kulkija ja toki niin retkiä kuin arkea ajatellen sitäkin on syytä harjoitella. Takana kulkemisen lisäksi olen palkinnut Loimua hihnan kiristymisestä. Tämä voi tällaisenaan kuulostaa hullulta, mutta tavoitteena on saada koira löysäämään hihnaa itse. Ja näin on jo käynytkin; kun hihna kiristyy, Loimu kääntyy itse takaisin päin ja malttaa taas tovin kulkea hihna löysemmällä. 

Telttailemaan emme ole vielä päässeet, mutta heti kun lumet sulavat harjoittelemme sitäkin. Teltassa rauhoittuminen korostuu, sillä siellä ei kertakaikkiaan voi riehua vaan olisi suotavaa nukkua. Toivottavasti jo toukokuussa saadaan teltta pystyyn ja harjoitukset käyntiin. Luvassa on ilman muuta videota siitä, miten meidän telttailu lähtee sujumaan tai ei sujumaan.

Taukoilusta raportoin myöhemmin lisää. Tämän hetkiseen vaiheeseen olen kuitenkin jo tosi tyytyväinen. Loimu ehti varastaa jokusen kerran lasten eväät, kun taas nyt se voi olla tauolla vapaana vaikka lapset söisivätkin. Toki Loimua pitää vähän joka välissä palkita siitä, että se malttaa jättää lasten eväät rauhaan. Lopputulosta ajatellen on kuitenkin helpompi opettaa Loimulle yksi taito jonka sille haluan sen sijaan, että Loimua pitäisi koko ajan vahtia ja ohjeistaa.

Uskon että pikkuhiljaa Loimun itsehillintä ja maltti harjoitellessa kehittyvät ja jo ensi vuonna sen kanssa voi taukoilla omalla väellä varsin rennosti. Vielä voileivät houkuttavat Loimua sen verran, etten minä tohdi selkääni kääntää 😆

Onnistuneita retkiharjoituksia teille!

Maaliskuun treenikooste

Ja niin on maaliskuu liki loppuun taputeltu, eli treenikoosteen aika. Tänään illalla alkaa Loimun tokoeskari mutta videokoosteet valmistuivat jo pari päivää sitten enkä malta olla kirjaamatta kuukauden oivalluksia jo julki. Voisi sanoa, että sairasteluviikosta ja täyttymättömistä tavotteista huolimatta maaliskuu oli oikein hyvä treenikuukausi!

Savun treenikooste

Tokoa tehtiin omatoimisesti, kimpassa ja tokovalkussa. Savun ruutu ja kierto ovat muuttuneet jo siten varmoiksi, että seuraavaksi aletaan harjoitella niitä koemaisesti. Esimerkiksi perusasennosta juoksemaan lähteminen on jäänyt meillä aivan liian vähäiselle huomiolle. Korjataan tilanne huhtikuussa!

Seuraaminen on edistynyt tilanpuutteen vuoksi hieman hitaasti mutta kuitenkin varmasti. Myös kaukojen tekniikka ja ensimmäisen vihjeen noudattaminen ovat kehittyneet mukavasti. Noutokapula projektia jatkoimme temppujen kanssa. Näissä on taas haastetta sillä Savu pudottaa kapulan helposti, mutta eihän sitä mitään itse oppisi jos koira tekisi heti mitä haluan. Raportoin noutotreeneistä myöhemmin kattavammin.

Muista koirista ja ihmisistä meidän ei tarvitse enää merkittävästi häiriintyä. Harjoittelimme etenkin leikkimistä muiden aikana ja samoin siirtymiä uusissa paikoissa (maneesi, koirakeskus Hau jne.). Näissä on havaittavissa miellyttävästi kehitystä. Kummasti asiat etenee kun ryhtyy toimeen.

Rallytoko on yksittäisten liikkeiden osalta jäänyt aika vähälle huomiolle, mutta peräti kolmet ratatreenit saatiin tähän kuukauteen upotettua. Ratasuoritus on sinänsä kehittynyt, että Savu malttaa odottaa palkkaa koko suorituksen ajan ja tekee joka kyltillä parhaansa. Omassa ohjaamisessa on kehitettävää, pitäisi ihan aluksi muistella mitä vihjeitä olen mihinkin opettanut.

Rallytokosta tehokuurille päätyivät oikean puolen seuraaminen ja tehtävät, sekä houkutus. Ei unohdeta myöskään ympäristöhäiriöitä, vaikka niiden osalta uskon meidän olevan vihdoin koevalmiita.

Loimun treenikooste

Kirjasin muistiinpanoihini yksien treenien jälkeen että "informaatio koiralta ohjaajalle vastaanotettu". Loimu ei todellakaan aina tee mitä minä haluaisin ja joskus se keksii jotakin sellaista, mitä en ole osannut edes olettaa. Loimu on nyt viisi kuukautta vanha, eli olemme tunteneet toisemme vasta kolme kuukautta. Voi kai sanoa, että tutustumme edelleen ja koiran kuuntelu treeneissä onkin yksi tärkeimpiä juttuja.

Treenien aloitusrutiini meillä on vielä hieman hakusessa, mutta ympäristön häiriöistä huolimatta Loimu vastaa tosi kivasti sosiaaliseen palkkaan ja leikkii. Loimu tarjoaa myös istumista, sekä välillä jos se ei ymmärrä annettua tehtävää, se astelee taukomatolla/häkkiin.

Taukoharjoitukset ovatkin ottaneet suuria harppauksia; kotona Loimulle voi kääntää jo selän ja se pysyy paikallaan, eikä se hallillakaan merkittävästi häiriinny muiden koirien juoksemisesta. Kotona ollaan tehty paljon pivottitreeniä ja halleillakin Loimu hakeutuu mielellään tuttujen vatien ja tasapainotyynyjen luo.

Olin kirjannut maaliskuun tavoitteeksi perusasennon opettamisen... Tavoite saa siirtyä huhtikuulle. Loimun kanssa on työstetty malttia ja rauhoittumista. Hyvien pohjien päälle on miellyttävää lähteä rakentamaan varsinaisia tokoliikkeitä. Eiköhän me aleta tuota pikaa ihmetellä perusasentoa ja seuraamista, sekä yhteisen sävelen löytymistä.

Käsittelytoimia harjoittelimme melko paljon ja nyt Loimun valjaisiin voi tarttua vallan huoletta. Loimu ei oikein pidä valjaista tai niihin tarttumisesta, mutta jälkimmäinen on sille jo ihan ok. Kynsiä olen leikannut päivittäin yhden heti aamulla ja toimenpiteen jälkeen pennun eteen tipahtaa ruokakuppi täynnä lihaa. (No ei nyt ihan täynnä mutta aamupala kuitenkin.) Tämä on vähentänyt Loimun rimpuilua merkittävästi, vaikka ei se nyt ihan hihkuen paikalle juokse sakset nähdessään. Oikea suunta kuitenkin ja yhdessä opitaan.

Innostavia treenejä teille!

Treenejä ja pentutreffit

Loimu ja Joiku (Tunturiketun Fannar)

Tekemistä on riittänyt niin etten ole blogiin ennättänyt vaikka kaikkea kerrottavaa olisi! Aloitetaan postaus pentukuvilla, kun viikonloppuna Loimu tapasi veljensä Joikun. Voi miten pennuilla olikin vauhtia ja hauskaa. Jälleen huhtikuussa treffataan uudestaan 😊

© Tanya Matthews

Perjantaina tapasin ensi kertaa Tanyan ja koiransa Tofun, Haikun ja Velmun. Somessa on tullut seurattua heitä jo vuosia ja nyt vihdoin nähtiin livenä. Olin ajatellut hyödyntää treenissä jännitystäni, mutta jotenkin tällä ensi tapaamisella ei sitten jännittänytkään vaan pystyin olemaan tosi rento 😅 Savun kanssa tein rallytokon ratatreenin ja flow oli pitkästä aikaa ihan hämmentävän hyvä. Ei haistelua tai haukkumista, ilmeisesti oma mielentilani yhdistettynä kissanruokaan taskussa olivat ratkaiseva tekijä. Harmillisesti videota radasta ei ole, sillä pahvimuki jalustani kuvasi kokonaisuutta vähän kehnosti.

Loimun kanssa teimme hallissa ihan vain hengailua samalla, kun Tanya oli Velmun kanssa ottamassa tilaa haltuun. Loimu tarjosi hienosti häkkiin menemistä ja siellä olemista, vaikka toki välillä oli kurkattava mitä muualla hallissa tapahtuu. Leikkiminen ja sosiaalinen palkkaaminen sujui tosi kivasti ja vähän hyödynsimme myös LAT:ia toisen koirakon bongaamisessa. Hyvä mieli jäi näistä treeneistä ja odotan innolla seuraavia!

© Tanya Matthews

© Tanya Matthews

© Tanya Matthews

Maanantai-iltana meillä oli rallytokon ratatreenit Tamskilla tutulla porukalla. Savulla oli aika kiva draivi päällä. Kokonaisuudessa tykkäsin Savun asenteesta ja ylipäänsä siitä, ettei ympäristö enää hajota suoritustamme. Ohjaamiseni oli hiukan epäselvää ja teimme kylteillä pieniä kompromissiratkaisuja. Treenilistalle menee ohjaamisen selkeyttäminen ja kaikkien tehtävien tehotreeni oikealla puolella. Savu ei aina ihan tiedä mitä siltä pyydetään ja itsekin annan melko usein väärän suullisen käskyn.

Houkutus on ollut kyllä yksi murheenkryyni viime aikoina. Joskus se sujui, eikä epäilyttänyt, mutta sittemmin Savu on kokeissa karannut katsomaan mitä houkutuksessa on. Olen tosin itse kokeissa niin jännittynyt stressipallo, ettei se ole ihmekään, jos koira haluaa ottaa vähän etäisyyttä 😒 Videolta voikin havainnoida, miten itse hidastelen, varmistelen ja epäröin houkutusta lähestyessä - tiedän kyllä että moinen vain heikentää tilannetta, mutta jotenkin oman käyttäytymisen muuttaminen on vaikeaa. Muutamasta mokasta johtuen houkutuksesta on tullut mörkö itsellekin ja ajatustyötä saa todellakin tehdä. Toisella kierroksella oli paremmin ajatus mukana ja olihan houkutuksen suorittamisessa eroa!

Rallytokosta treenilistalle tehoiksi valikoituivat houkutus ja eri tehtävät oikealla puolella. Eikä ole haitaksi selkeyttää eteentulon, ympäri kiertämisen ja puolenvaihtojen vihjeitä. Tähtäimessä ovat loppukevään tai alkukesän kokeet, joten on syytä treenata ajatuksella.

Eilen illalla päästiin mukaan maneesitreeneihin, eikä ollakaan ikinä Savun kanssa maneesissa käyty. Siispä jännittelin ja epäröin koko treenejä ja olin aivan varma että Savu vain nuuskisi maata ja etsisi kakkaa 💩 Ja jälleen sain todeta, miten hölmöjä ajattelen ja syytä olisi luottaa koiraan enemmän!

Savu ei ollut yhtään millään hillumistuulella vaan pienen ympäristötsekkauksen jälkeen se oli mainiossa työmoodissa. Meidän kaikki "ongelmat" kääntyivätkin ihan päinvastaisiksi ja Savu leikki muista huolimatta tosi reippaasti ja itsekin sähläsin yllättävän vähän. Vaikka Savun kanssa kerran vähän törmättiin ja yksi kiertotehtävä epäonnistui maassa lojuvien hanskojeni takia, se ei turhautunut niin pahasti kuin aiemmin. Ruutu, merkin kierto, luoksari ja seuraamispätkän menivät oikeastaan tosi hyvin ja tuntuivat hyviltä. Tekniikkaa ja varmuutta saa totta kai hioa vaikka hautaan asti, mutta vitsi että me oltiinkin hyviä!

Ohjaaja ottaa nyt itseään niskasta kiinni, suunnittelee treenit tason mukaan ja luottaa koiraan. Ja se mitä ei vielä osata, opetellaan ja osataan ensi vuonna.

Tokotäyteinen viikonloppu +lampaat

Viikonloppu olikin varsin koirantäyteinen, erityisesti tokopainotteinen. Lauantaina oli Canisportin kuukausittainen tokovalkku, jonne otin molemmat koirat mukaan. Itsellä oli vähän väsähtänyt olo enkä ollut siten aivan parhaimmillani, mutta saimme jälleen valtavasti työkaluja ja inspiraatiota jatkoon.

Savun kanssa aloitettiin tokoilut ryhmätreenillä. Aluksi vaan hilluttiin (eli minä jäykistelin ja jännittelin jne.) kentällä muiden seassa. Palkkailin Savua kontaktista ja teimme helppoja tehtäviä muiden lähettyvillä, josta sitten palkkasin Savun kauemmaksi. Vuoronperään jokainen koirakko teki yhden vauhtiliikkeen, kun muut harjoittelivat sivummalla rauhassa olemista. Tää oli musta tosi kiva idea ja tällaista pitää harjoitella enemmänkin.

Savu teki vuorollaan ruutua ja oikein hienosti tekikin minun jännityksestäni huolimatta. Kouluttajakin teki havainnon että varmistelin paljon kaikkea turhaan, kun Savu kyllä monet perusteet jo osaa. Ehkä vieraiden ihmisten ja koirien läsnäolo haittaakin enemmän minua kuin koiraa ja oman rentoutumisen kautta Savukin voisi loistaa paremmin. Yksilövuorollakin tehtiin huomio, ettei Savun haistelu ole välttämättä aidosti hajuista kiinnostumista, vaan tekemisen välttelyä. Savu tulee kyllä tarjoamaan kontaktia ja saa siitä palkan, mutta sen jälkeen se saattaa valita haistelun uudestaan yhteistyön sijaan. Tämä on tietysti koiralta ohjaajalle vähän kurja palaute, mutta erittäin tärkeää informaatiota.

Sainkin kouluttajalta käytännöllisiä ohjeita, miten lähteä työstämään Savun motivaatiota sitoutumiseen. Tavoitteenahan on, ettei Savu kesken treenin koe minkäänlaista tarvetta lähteä haistelemaan. Ja koska välttelyn lisäksi Savu kuitenkin oikeasti tykkää haistella, otetaan nuuskumatolle vapautus yhdeksi palkkausmuodoksi. Tokoliikkeitä on huomattavasti helpompi treenata, kun koira valitsee ohjaajan kanssa työskentelyn haistelun sijaan. Palaamme siis jälleen perusteisiin, joissa olen aiemmin oikaissut.

Pää löi vähän tyhjää treeneissä, mutta päätettiin esitellä meidän hyppynouto. Poispäin hyppäämiseen tarvitaan varmuutta ja kapulan palautus perusasentoon pitää harjoitella erikseen ihan omana juttunaan. Yksittäisinä osasina meidän hyppynouto on aika kiva, mutta ketjussa on vielä kriittisiä heikkoja lenkkejä joiden osalta ei todellakaan olle koevalmiita. Poispäin hyppäämistä erilaisissa häiriöissä aletaan harjoitella samantien ja kapulatreeniä jatketaan pitkästä aikaa keittiössä. Koska noutokapula on ollut meille aikanaan tosi kova pala, tulen videoimaan tarkasti kaiken siihen liittyvän etenemisen.

Lue myös: Näin opetin noutokapulan pidon 10/2021

Muistiinpanot Savun treenistä

- Hyppynoudossa kapulan palautus käteen, ei vielä perusasentoon

- Kapulatreeneissä jalkojen pujottelua, ympäri kiertäminen jne. temppuilua kapula suussa

- Poispäin hyppäämiseen varmuutta mm. namin heittelyn avulla

- Savun alotteisiin ja kontaktin ottamiseen superpalkka esim. kissanruoka; vahvistetaan koiran halua sitoutua työskentelyyn

- Havainnoi, mikä johtaa välttelyyn/haisteluun (kahden kesken treenatessa ongelmaa ei ilmene, mutta kimppatreeneissä useimmiten kyllä)

Loimukin pääsi vuorollaan kentälle ja pienessä ajassa se oli ehtinyt tehdä vaikka mitä. Pienille tassuille kertyi paljon askelia, mutta tuli pennulle myös aivohiki ja treenien jälkeen uni maittoi. Kysyin ideoita seuraamisen opettamiseen ja niitä saatiinkin. Ehkä alkuun kokeilen selvittäisiinkö tarjoamisen kautta, ollaan sitten viisaampia kun tiedetään sujuiko. 

Kentällä Loimun kanssa harjoiteltiin taas yhteistä kuplaa. Se vastaa sosiaaliseen palkkaan tosi kivasti, joten nyt aletaan hiukan pidentää viivettä sosiaaliseen palkkaan vastaamisen ja lelun saamisen välillä. Ei ole tarkoitus kasvattaa Loimusta ihan hullua pomppijaa, vaikka nyt se hauskaa onkin😁

Muistiinpanot Loimun treeneistä

- sosiaalisen palkkaamisen jälkeen pieni siirtymä; palkitse Loimu mukana kulkemisesta

- hitaan palkkaamisen harjoittelu; malta itse äläkä palkkaa ns. kilpaa koiran tekemisen kanssa

- siirtymärutiini vaikeisiin tilanteisiin esim. sylissä kantaminen

- sosiaaliseen palkkaan vastaamisen säätely käsien asennolla; miten korkealle haluan Loimun pomppaavan?

© Riika Kivirinta

Sunnuntai aamuna startattiin auto ja ajeltiin jo ennen ysiä Lempäälän Lastusiin paimennustreeneihin. Tai en tiedä miksikä näitä piti kutsua, mutta Loimulle oltiin varattu sytyttelykerta 😅 Hyvähän se on hankkia uusia kokemuksia ja mielenkiintoista myös nähdä eri koiraharrastuksia ihan livenä. Meillähän ei lampaita ole joten työkäyttöön Loimu ei tule pääsemään, vaikka kovasti lampaista innostuikin. Loimu oli peloton ja innokas, mutta yllättävän hiljainen eikä yrittänyt napsia lampaita.

Ehkä käydään vielä toistekin, mutta varsinainen treeniaikani valuu kyllä tokon pariin, joten näillä näkymin paimennuksesta ei meidän virallista harrastusta tule. Toki eihän sitä koskaan tiedä, minkä lajin treenikärpänen pääsee puremaan 😊

Paimennustouhuista jatkettiin matkaa Ylöjärvelle Koirakeskus Hau hallille. Oltiin sovittu omatoimiporukan (vitsi että tykkään tästä porukasta!) kanssa tokotreenit ja meitä oli paikalla kuusi. Saatiin siis kivasti vuorot jaettua ja odottelualueella ehti ennen vuoroaan vähän lämpätäkin koiraa. Jokaisen vuorolla oli mukana appari ja videon ottaja, yleisössä oli vielä valokuvaaja ja vuoron kellottajakin. Oon tykännyt kimppatreenien hyvästä ilmapiiristä vaikka kaikki treenikaverit eivät olekaan tuttuja ja joka treeneissä on ollut hiukan eri porukka. On tosi kiva miten jokainen kantaa kortensa kekoon osallistumalla ja kertomalla havaintonsa tai pyytämällä jeesiä omiin juttuihinsa.

Savun kanssa olin aikonut tehdä kisamaisen treenin, mutta se suunnitelma nakattiin roskiin ja keskityttiin olennaiseen. Meillä oli hyvä tilaisuus treenata Savun alotteiden vahvistamista ja ylipäänsä rentoa olemista muiden läsnäollessa. Treenit onnistuikin tosi kivasti! Jonkun silmään saattoi näyttää, ettei tehty mitään, mutta Savu teki monta kertaa hyvän valinnan minua kohtaan, tarjosi itse perusasentoa ja saatiin muutama tosi kiva seuraamispätkäkin. Spessupalkkana oli tonnikalapate tuubista ja näin äkkiseltään se vaikutti toimivan tosi hyvin. Savu ei häipynyt haistelemaan tai muutoinkaan uppoutunut omiin touhuihinsa vaan oli tosi innoissaan mukana.

Harjoittelimme myös hyppyä muita kohti, sekä leikimme yleisön edessä. Savun leikittäminen muiden aikana on mulle itsellenikin vaikeaa, joten ei mikään ihme ettei Savu oikein syty lelulle kimppatreeneissä. Eilen kuitenkin onnistuttiin leikkimisen lisäksi myös merkin kierrossa ja voi miten hyvä mieli treeneistä jäi. Ehdottomasti spessupalkka jatkossakin mukaan nostamaan yhteistyön arvoa, jotta Savu kokisi kannattavaksi valita treenit. Eikä se mikään ihme toisaalta olekaan että Savu välttelee minua kimppatreeneissä; kaikesta harjoittelusta huolimatta mua itseäni jännittää muut ihmiset/koirat ja oon tavallista jäykempi.

Savun treenivideo on leikkaamisesta huolimatta pitkä, koska arvostan rehellisyyttä ja vältän silottelua. Siirtymätreenin pointti ei myöskään aukea sekunnin onnistuneen pätkän jakamisesta. Toivon että video ja teksti tukevat toisiaan, mutta kysy ihmeessä jos jokin askarruttaa.

Videoiden kansikuvista kiitos Mira Kaipainen / Shetlandia

Paikkis meni kivasti! Savu oli yllättävän rento, ei äännellyt lainkaan ja nousi ensimmäisellä vihjeellä perusasentoon. Maahanmenon meinasi ennakoida viereisen käskyllä, mutta muuten ei sooloillut. 

Hyvä treeniseura on kyllä hurjan tärkeä osa onnistuneita treenejä. Kannustava ilmapiiri on ihan best, kun oman koiransa kanssa voi treenata kuinka lystää ja lopuksi saa palautetta ja huomioita, mitä voisi tehdä toisin. Mutta ennen kaikkea myös hyvää palautetta; mieltä lämmittää tosi paljon se, että muutkin huomaavat toisten kehityksen.

Lue myös: Mitä on hyvä treeniseura? 9/2021

Loimukin tuli hetkeksi halliin ja noh, tässähän me kokeilemalla opitaan 😅 Huomaa kyllä, ettei tässä vielä aivan tunne pentuaan eikä vauhdilla kasvava Loimu varmasti aina itsekään tiedä mitä on tekemässä. Irrotin hihnan ja Loimu pinkaisi pomppimaan kaikkia vasten ja säntäili ympäri hallia. Tämä vapautus tyylini ei mene jatkoon vaikka pennulla hauskaa olikin. En kuitenkaan halua päättömän sinkoilun vahvistuvan osaksi treenien aloitusta, vaikka tällä kertaa niin kävikin.

Kun Loimu ennätti riemuralliltaan palata, saatiin tosi kiva setti yhteistä kuplaa. Loimu tarjosi myös istumista ja toki palkkasin Rakettikettua pelkästä olemisesta. Alun sekoilun jälkeen oli myös kiva huomata, että Loimu kääntyi kutsumalla takaisin vaikka oli menossa täyttä vauhtia ihmisiä moikkaamaan. Videolla ei ympäristöä ihan liikaa näy, mutta siloittelematon kokonaisuus yrityksestäni treenata meitä.

Videolta voi kukin katsella, miten olisi itse toiminut. En ollut varautunut riittävän hyvin, joten osa treenistä meni sinänsä hukkaan että vain ihmettelin näkemääni. Ensi kerralle parempi suunnitelma ja oonpahan taas paria havaintoa viisaampi 😄

Suurkiitokset treeniseuralle ja valkulle! 

Videot tulossa

Helmikuun treenikoosteet

 

Helmikuun treenikoosteista tuli videoilla vähän yksipuolisen näköiset, joskin on se ainakin puoliksi totta. Keittiötreenit jäivät tavallista vähäisemmiksi, mutta halleilla käytiin viikottain. Uusien ideoiden käytäntöön saattaminen oli itselläni vähän tahmeaa eikä vanhankaan kertaaminen jotenkin innostanut. Jospa maaliskuussa taas ahkerammin. Treenattu on joka tapauksessa! Muutakin kuin pelkkää Savun ruutua ja Loimun korokkeita 😅

Savun kanssa rallytoko on jäänyt vähän vähemmälle. Joka kuukausittainen ratatreeni tuli toki tehtyä, mutta juuri muuta ajatusta itse rallylle ei ole uhrattu. Keväällä olisi tarkoitus kisata, joten voittajan kylttien suorittaminen täytyy ottaa nyt ohjelmistoon. Toistaiseksi ympäristö ja ihmiset alkavat olla hallussa, niitä onkin treenattu paljon. Kokeita ajatellen lämmittelyrutiinia on vielä hiukan kehitettävä, sillä Savu ei voi tietenkään koetilanteessa haahuilla ympäri hallia nuuskimassa. Raportoin kun olen keksinyt tähän jonkun järkevän tavan joka osoittautuu järkeväksi myös käytännösä.

Tokossa olemme keskittyneet avoimen luokan liikkeisiin. Tykkään Savun ruudusta tosi paljon ja sitä me tehtiin helmikuussa miltei joka treenissä. Savu lähtee juoksemaan varmasti, pysähtyy käskyllä ja menee myös maahan kaukaa käskemällä. Perusasennosta vauhtilähtöjä tulee vielä harjoitella.

Merkin kiertoa aloimme hioa sittenkin kuntoon kokonaan uuden opettamisen sijaan. Nyrkkisääntönä itselle; vain yksi suoritus treenissä. Jos haluan lähettää Savun kiertämään merkkiryhmän uudelleen, sille pitää olla joku erityisen hyvä syy. Vauhtiliikkeissä useimmiten ensimmäinen suoritus on Savun paras, joskus toinen. Kolmatta on turha kokeillakaan.

Seuraamiseen saimme tokovalkusta hyvät ohjeet ja ollaan kotioloissa rakennettu kestoa suoraan seuraamiseen. Myös ihmisten ohi ja ympäri seuraaminen sujuu muutamaa virhearviotani lukuunottamatta tosi kivasti. Seuraamisen ohella olemme alkaneet harjoitella kaukoihin ja jääviin myös istumista ja seisomista. Nämä ovat tosin vielä niin alussa ja uutta opeteltavaa itselle, ettei tässä ole ihmeempää kerrottavaa.

Tunnaria aloin mielestäni opettaa Savulle, mutta lopputulemana Savu vain nosteli kapuloita eikä ollut selvästikään ymmärtänyt etsiä hajuani. Toki myös kontaminaatiomahdollisuus on. Ei muuta kuin alusta koko homma ja steriloiduin välinein 😄

Loimun kanssa on ahkeroitu uusia juttuja tutussa keittiössä ja otettu leikin kautta uusia halleja haltuun. Aina en tiedä mitä ja miten Loimun kanssa jotakin treenaisi, mutta sen ajan olen sitten käyttänyt Loimun leikittämiseen ja paijaamiseen. Hyvä suhde on kaiken treenin perusta, eikä siihen voi liikaa satsata.

Korokkeet alkavat olla Loimulle tuttu juttu ja hiukan ollaan harjoiteltua pivottia. Kummasti unohtuu kaikki mitä on joskus aiemmin opettanut, mutta pikkuhiljaa olen saanut Loimun oivaltamaan että takajalkojen tulisi liikkua. Ehkä pivotin avulla saadaan perusasentoakin pian alkuun.

Loimua kiinnostaa ympäristössä kaikki, joten leikin ja sosiaalisen palkan vahvistamisen kautta olen pyrkinyt saamaan sen tarjoamaan kontaktia. Sitä Loimu kyllä helposti tarjoaakin ja kun se innostuu leikkimään ei sen kupla ihan pienestä puhkea. Kahden lelun leikkikin me otettiin vihdoin ohjelmaan. Loimulle on myös tilattu ikioma Ke-hu lelu, josta on tarkoitus rakentaa superpalkka.

Käsittelytoimissa ja valjaiden pukemisessa on vielä tekemistä, toistaiseksi en ole saanut aikaan mitään valtavaa läpimurtoa. Tunnistan itsessäni myös pienen laiskuuden; olisi kiva treenata vain kivoja juttuja ja sellaisia jotka jo itsekin osaa. Mutta ei auta muu, kuin olla reipas ja poistua mukavuusalueelta kouluttamaan uusiakin juttuja ja ratkomaan haasteita 😆

Maaliskuun lopussa meillä alkaa vihdoin tokoeskari, josta toivon saavani työkaluja ja ideoita Loimun tokotreeniin, sekä tietysti pientä patistelua jotta tulee jotakin tehtyäkin.

OT-tokotreenit DiuDiulla

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa DiuDiu Centerillä, jonne olimme sopineet helmikuun toiset  omatoimitokot. Videoiden kansikuvat on ottanut taas Mira ja videot kuvasivat uudet tutut Laura ja Kati. Lauantai aamu ei ollut minulle tämän viikon paras eikä ajatus oikein toiminut treeneissä, joten vähän sählättiin.

Loimu taukoili nuuskumaton kanssa sen aikaa, kun Rudi oli treenivuorossa. Hieman Loimu haukahti kun Rudi haki kapulaa, mutta olimme riittävän etäällä ja Loimu rauhoittui takaisin. Palkkailin Loimua matollaan makaamisesta, mutta koska uusi halli ja vähän hälinää ympärillä, niin pääasiassa Loimu sai syödä nuuskumatosta.

Omalla treenivuorolla otin Loimun kentälle. Palkkasin sen kontaktista sosiaalisesti, sitten lelulla ja lelun vaihdoin namiin ja sama setti jatkui. Tämä on toiminut aika kivasti ja Loimu pystyy jättämään ympäristön rauhaan. Toki vuoron päätteeksi vapautin Loimun ja se kiersi kaikki ihmiset läpi, mutta kesken yhteisen tuokiomme se ei juurikaan lähde. Ihmisten moikkailuun pitää kyllä kehitellä jokin "kontaktilla pääsee" runko, jotta Rakettikettu pysyy jollakin tapaa kontrollissa myös intoillessaan.

Savun kanssa aloitin treenit taas paikan haltuun ottamisella. Oma pää oli sen verran jumissa, että päästin Savun vain kentälle irti ja se laahusteli ympäriinsä haistelemassa. Olisin tietysti voinut tehdä niinkin, että olisin kiertänyt hallin ympäri Savu hihnassa, mutta tänään näin. Jos itsekin, niin Savukin oli vähän väsähtäneen oloinen eikä tänään innostunut lelupalkasta yhtään - ruokapalkka onneksi motivoi, vaikka ihan parhaassa terässä emme olleet.

Teimme seuraamista liikkuoidusti ja noin kymmenen askelta suoraa sujuu jo tosi kivasti kontaktin putoamatta. Palkkasin Savun omatoimisesti kaikista käännöksistä, hyvin saatiinkin suoraa pätkää pohjalle. Joku ajatuskatkos tuli itsellä ja seuruutin meidät ihan treenikaveria päin, josta Savu menikin katsomaan treenikaverin. Jos jotain positiivista, niin Savu ei haukkunut lainkaan! Vaikka kaksi treenikaveria oli meille ennalta tuntemattomia, niin Savu ei juurikaan häiriintynyt ihmisistä. Kompasteluni jälkeen seuruutin Savun uudelleen kaverin ohi molempiin suuntiin, eikä me siinä sitten enää mokattu.

Hyppynouto oli tälle päivää ihan liikaa etenkin kylmiltää. Savu ei ensin tajunnut yhtään mitä sen piti tehdä. Kun sitten näytin Savulle hyppyesteen, se hyppäsi ja jäi odottelemaan esteen taa. Kävin lopulta näyttämässä kapulankin ja jonkinlainen suoriutuminen saatiin. Toinen hyvin alkuun lähtenyt suoritus vähän katkesi kesken kun huutelin Savulle ohjeita ja pysähtyi katsomaan mitä asiaa minulla oli - olisinpa vaan ollut hiljaa niin olisi ollut saumattomampaa 😆 No mutta hyppynoutoon hiukan varmuutta erilaisilla esteillä.

Kaukot liikkuroidusti menivät varmaan paremmin kuin koskaan. Savu ei äännellyt tai haistellut, vaan se oli "kaukot" vihjeen jälkeen hyvinkin skarppina ja vaihdot mainiot. Selvästi jumppa, vihjeiden päivittäminen ja yleisesti ihmishäiriöiden haltuun ottaminen ovat tehneet tehtävänsä.

Kiva treenikokemus oli silti, vaikka emme tänään loistaneetkaan. Kiitos treeniseuralle! 😊

Rally ratatreenit ja Canisport tokovalkku

Torstai iltana kiirehdittiin Tamskille rallytokon ratatreeniin. Treeneihin oli suunniteltu kaksi rataa, joista toinen oli pelkkiä täyskäännöksiä (ihan superkiva) ja toinen myös käännöspainotteinen. Olimme Netan ja Miran kanssa jo aiemmin puhuneet koiriemme lämppärutiineista ja niistä kiinnipitämisestä. Minulla onkin ollut opettelua hyväksyä Savun voimakas tarve haistella ja toisaalta malttaa antaa sen haistella rauhassa hoputtamatta sitä. Savun työskentelyssä on todella hurja ero, kun se on saanut haistella ennen treenejä. Tokikaan tämän hetkinen lämppärutiini ei ole ihan lopullisessa muodossaan, mutta pikkuhiljaa.

Rallytokon ensimmäinen ratapätkä meni aivan tosi kivasti, samoin toinen. Savulla oli tosi kiva flow päällä, mikä sillä onkin kun se saa itse ilmoittaa olevansa valmis treeniin. Sitä niin helposti itse päättää että me tehdään asiat x ja y, viis siitä mitä koira haluaa tehdä.

Toisessa setissä lämppäsin Savun vähän huolimattomammin ja seuruutin sen hallin perälle, jossa se lähtikin haistelemaan ja nuolemaan mattoa. Ohjaajan vastuulla on tehdä treeniolosuhteista sellaiset että koira onnistuu, ja tuo toinen kokonaisuus ei nyt selvästikään onnistunut. Kaikki klipit ovat silti videolla paitsi itselle muistiinpanoksi, myös jollekin jota kiinnostaa haisteluongelman kääntäminen vahvuudeksi.

Itse rallytoko liikkeet ja useampi kyltti peräkkäin menivät tosi kivasti, eikä Savu varsinaisesti kesken töiden lähtenyt haahuilemaan. Seuraaviin treeneihin vielä paremmalla suunnitelmalla ja kotiläksyt tehtynä.

Kuukausi vierähtikin nopeasti ja lauantaina oli toinen kerta meidän tokovalkkua. Poikkeuksellisesti oli molemmat koirat mukana ja poikkeuksellisesti valkussa väkikato, joten ennätin kysyä vinkkiä kummallekin koiralle. Kahdessa tunnissa tulikin ideoita ja ohjeita niin paljon että nyt pursuan intoa, vaikka samalla pelkään unohtavani kaiken 😅 Siispä nopeasti suurpiirteisen muistiinpanot tänne muhimaan, kenties niistä saa jotakin irti. Saa kysyä, jos jonkin on epäselvää.

Savun kanssa katsottiin alkajaisiksi seuraamista. Meidän ikuisuuspulma on ollut kontaktin putoilu, enkä ole keksinyt siihen mitään huimaa ratkaisua. Tänään saatiin kuitenkin työkaluja, joita olenkin rallytokossa käyttänyt mutta en ole oivaltanut soveltaa samoja tokoon. Vahvistamalla Savun käännöksiä voidaan samalla ladata pohjalle kestoa suoraan seuraamiselle. Hallilla tämä lähtikin hyvin alkuun ja tarkoitus on vahvistaa jokaista eri käännöstä ja vauhdimuutosta ja muistaa vaihdella suoran seuraamisen askelmäärää. Kirjanpito pop!

Kaukoihin saimme hyvät jumppaohjeet ja vinkkejä tassujen paikalla pysymiseen. Asentojen vaihtojen vahvistamiseen otetaan pomppu työkaluksi. Tämän järkevämmin en osaa asiaa kirjoittaa, mutta blogiin tulee varmasti lähiaikoina video meidän kaukoista. Pitää keittiötreenien kanssa ryhdistäytyä ja laittaa treenialustaksi matto - se on ollut kerättynä pois pennun pissailujen vuoksi.

Jäävissä me ollaan maahan menoa lukuunottamatta aivan alussa. Nyt ollaan tehty istumista ja meitä muistutettiinkin tekemään yhdessä setissä vain yhtä asentoa. Etenkin kun liikkeestä seisominen ja istuminen ovat Savulle ihan uusia juttuja, ei niitä ole syytä vielä hetkeen sekoittaa. Istumiselle ja seisomiselle täytyy vielä päättää vihjeet, sekä vahvistaa nimenomaan pysähtymistä pomppimisen tai valumisen sijaan.

Keskustelin myös Savun lämppärutiineista, jotka osin vähän junnaavat. Saatiinkin vinkkejä ja jatkojalostan lämppärutiinit nuuskumaton avulla eteenpäin, tavoitteena se ettei Savulle tule enää treenikentällä treenin aluksi tarvetta haistella. Siihen meillä on vielä hiukan matkaa, mutta jos Savu malttaisi rajata haistelut nuuskumatolle ja tarjoaisi muualla yhteistyötä, oltaisiin me jo tosi pitkällä. Ihan ensiksi on keskityttävä taas erottelemaan tauko treenistä ja satsattava palkkioiden laatuun. Sekä pyrittävä pitämään huoli ettei Savu jää tyhjän päälle hillumaan, jolloin se helposti vajoaa omiin juttuihinsa.

Loimun kanssa lähinnä ihmettelin mitä tehtäisiin, onneksi kouluttajalla oli paljon ideoita pääni menoksi 😂  Kerroin mitä olemme tehneet ja etten ole aivan varma mitä kaikkea kannattaisi tehdä, mutta olen noudatellun "palkkaa silti" periaatetta, jolla ei voi mennä pahasti pieleen. Isosti ei onneksi olla vielä mitään mokattu ja reilusti saatiin ohjeita jatkoon. Taas on monta juttua, millä saadaan pieni issikka tuossa tuokiossa väsyneeksi.

Aloitimme Loimun kanssa treenit kaavalla kontakti, sosiaalinen palkka, lelu ja lelun vaihtaminen namiin, josta jatkoin heti peruuttaen karkuun ja jälleen kontaktista sosiaalinen palkka, lelulla leikki ja lelun vaihtmainen namiin. Loimu lähti hommaan ihan superinnoissaan mukaan ja mm. tämän kautta saan vahvistettua sen suuntautumista ja sitoutumiasta nimenomaan itseeni. Vaikka Loimu bongaa targetit hyvin ja tarjoaa heti vadin päälle kiipeämistä, on tokouraa ajatellen olennaisempaa että se pyrkii kontaktiin minun, eikä kohteiden kanssa 😁

Merkin kiertoa teimme alkuun hallilla, kun siitä ei tullut keittiössä mitään. Loimu oli kierron kanssa siis hiukan eri tyyppinen kuin Savu pentuna, joten osaamiseni vähän töksähti. Nyt valkussa saatiin kuitenkin onnistuminen ja ideasta kiinni, joten tiedetään kuinka jatkaa kotona. Videota tulossa!

Treeni-intoa lukijoillekin!

OT-tokoryhmä Kramiella

Videolla joitakin klippejä eilisestä treenistä.

Sunnuntai iltana toteutuivat toiset tokon omatoimiryhmän treenit (en oikein osaa päättää miten tuo kirjoitetaan tai lyhennetään, mutta mennään näin), jotka pidettiin Kramiella Sastamalassa. Meitä oli treenaamassa paikalla kolme ja kokonaisuus meni kivasti. Puhuttiin tosin, että sujuvampaa olisi jos olisi vähintään neljä treenaajaa. Kaksi olisi treenaajan kanssa kentällä apparina ja vaikka kuvaajana, sillä välin neljäs ehtisi lämmitellä koiraansa. Nyt kolmistaan vuoron vaihdot kävivät vähän lennosta ja koiria lämppäiltiin vasta omalla vuorolla - ei sekään varsinaisesti huono asia ole.

Loimu oli vuorossa heti ensimmäisenä. Olin pakannut mukaan oman vadin ja tasapainotyynyn ja Loimu suuntasikin kiipeilemään niille samantien. Lennosta pyysin Loimua myös istumaan ja menemään makuulleen, sitten leikittiin ja taas tasapainoilemaan. Kohteet olivat Loimulle helppoja ja se keskittyi hyvin ympäristöstä huolimatta.

Siirryimme ikään kuin kentän puolelle, missä ei ollutkaan mitään tuttua. Ajatuksena oli ottaa pentuluoksari joka menikin juoksun osuudelta hyvin, mutta koiran valjaista kiinnipitäminen on ehkä vähän vanhanaikaista ja tarpeetonta. Loimu ei pidä kiinnipitämisestä ja vaikutti myös turhautuneelta, joten luoksareita täytyy harjoitella hiukan erilaisella aloituksella. Pikaratkaisuni on jättää Loimu syömään nameja maasta.

Leikkimisen jälkeen Loimu tutkikin uuden kentän perusteellisesti. Jos kutsuin sitä luo, se vain juoksi iloisesti ohitseni. Oikein hyvä oppitunti taas itselle; pennunkin kanssa pitää ottaa tila haltuun, ennen kuin aikoo harjoitella mitään muuta. Kun Loimu oli rallatellut tutkimassa paikkoja ja moikannut ihmiset, se palasi luokseni. Otettiin loppuun kontaktipelejä, eli aina kontaktista kehuin ja palkkasin Loimun,  sekä juoksin vähän karkuun. Tätä täytyy harjoitella Loimun kanssa kotonakin ja etenkin vieraissa paikoissa, jotta se hoksaa että kontaktilla minut saa aktivoitua.

Savu odotteli vuoroaan välillä vähän kevythäkissä vihellellen, kun kaikilla muilla oli hauskaa ennen sitä. Kun Savun vuoro koitti, yritin muistaa tehdä kaikkea kuten suunnittelin. Treenikaverikin heitti hyvän kysymykse: "Onko Savu valmis tekemään heti ruutua?". Ei varmasti olisi ollut, sillä oltiin käyty Kramiella vain kerran, joten ympäristö oli aika vieras. Menin Savun kanssa kehään kokeenomaisesti, mutta aloitettiin treenit kontaktipeleillä.

Savulle haistelu on ihan todella tärkeää ja olen yrittänyt sitä erinäisin keinoin kitkeä pois, siinä onnistumatta. Enää en yritä estää Savua haistelemasta, sillä vaikka se pitäisikin nenän irti lattiasta, ei haistelun tarve poistu minnekään. Parhaita treenituloksia olen saanut niin, että Savu saa rauhassa haistella sen mitä haistelee ja kun se on valmis, aloitetaan treenit. Helpon kuuloista, mutta on tässä itsellä vielä harjoittelemista; haluaisin helposti vähän hoputtaa koiraa, aivan kuten hoputan itseäni ja kaikkia muitakin.

Lattian haistelun ja tempputuokion jälkeen Savu vaikutti valmiilta ja aloitettiin ruututreenit. Ei olle hirveästi ehditty harjoitella vauhtilähtöjä perusasennosta, joten skipattiin perusasento kokonaan näissä treeneissä. Lähetin Savun ruutuun tempun kautta ensin niin että kosketusalusta oli ruudussa ja sen jälkeen ruudun takana. Ensimmäinen suoritus oli vähän laiska, mutta toinen ja kolmas omaan kriteeriin oikein täydelliset! Savu lähtee juoksemaan ruutuun tosi innoissaan ja pysähtyy käskyllä vaikka kosketusalusta olikin pari metriä ruudun takana. Välillä toki juoksutan sitä myös ruudun läpi lätkälle, mutta eilisissä treeneissä pitäydyin "juoksua max kolme pätkää" tavoitteessani. Savu ei ole mikään hupijuoksija, joten treeneissä sen vauhtiliikkeiden määrässä täytyy pitää joku järki ennen kuin laatu kärsii.

Ruututreenien onnistumiseen olin erittäin tyytyväinen ja jatkettiin treeniä liikkuroidulla seuraamisella. Tavoitteenani on saada liikkurin höpinöistä vihje Savun kontaktille ja varmuutta etenkin liikkeelle lähtöihin. Savun kontakti helposti tipahtaa tai se jää lähdössä askeleen jälkeen, eikä seuraaminen eteenpäin kävellessä siitä merkittävästi parane. Siispä olen palannut vahvistamaan ihan näitä peruspalikoita ja positiivisesti yllätyinkin eilisistä onnistumisista.

Jos jostakin oon tosi iloinen, niin omista oivalluksista Savun haistelun ja ihmisten haukkumisen suhteen! Hitsi etten ottanut asiakseni harjoitella näitä kuntoon jo vuosi sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ohjaaja selvästi oppii ja kypsyy huomattavasti koiriaan hitaammin... Kuitenkin hyvin vähäisillä mutta huolellisilla harjoituksilla ero aiempaan on huomattava. Savu ei eilen häiriintynyt ihmisistä oikeastaan lainkaan. Se ei myöskään upputunut haistelemaan enää sen jälkeen, kun oli aluksi saanut haistella. Pitäydymme näissä rutiineissa, että Savu saa tutkia ympäristön ennen treeniä ja tarvittaessa bongailla ihmisetkin. Näin treenit ovat koirallekin kivat ja on mahdollista edetä halutuissa tokoliikkeissäkin.

Hyvä treeniseura on kyllä ihan a ja o, kiitos taas eilisistä hyvistä keskusteluista ja oivalluksien jakamisesta 💙

Rallytokon ratatreenit

© Piia Perttilahti

Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa Tamskilla. Muistiinpanojen mukaan ensikerran sitten marraskuun jälkeen. Tamskin halli ei ole ollut helpoin treenipaikkamme, vaan niin toko- kuin rallytokosuorituksetkin ovat rakoilleet siellä aika paljon. Kuitenkin eilisissä treeneissä oli jotenkin tosi hyvä flow aiempaan verrattuna, vaikka muutama haukahdus ja haistelu tulikin. Suunnittelimme Netan ja Miran kanssa jokainen oman miniradan, joka olikin tosi kiva idea Miralta.

Itse suunnittelemallani radalla oli pääasiassa käännöksiä, tarkalleen kyltit 34, 44, 67, 47, 6 ja 9. Toisella radalla tehtiin pysäyttäviä liikkeitä joissa kierrettiin koiran ympäri ja viimeiseksi jätetyllä radalla oli hyppy ja putki - varsinainen vauhtirata siis.

Oltiin Savun kanssa toisena treenivuorossa. Sössittiin heti ensimmäinen kyltti, ohjaajan ympäri kiertäminen. Savu tulikin oikealle puolelle perusasentoon, joko se ei ihan kuullut mitä pyysin tai olin epäselvä. Otettiin ympäri kiertäminen uudestaan ja jatkettiin koko minirata loppuun tosi kivassa kuplassa. Pieniä ohjaajan mokia joissa liikkeiden tekniikka koki särön, mutta muuten tosi kivasti. Savu ei karannut tai edes yrittänyt karata, vaikka aiemmin se on järjestäen käynyt haukkumassa videota ottavan Neta. Marraskuun ratatreeniin nähden ihan huima kehitys!

Pysäyttävällä radalla meinasin ensin itse kompastua. Viimeisellä kyltillä Savu pysähtyi perusasentoon vähän hitaasti ja haukahti kertaalleen jollekin ympäristössä. Maahan se meni pyydettäessä ja pysyi hiljaa ja paikallaan sen ajan kun kiersin koiran ympäri.

Viimeinen rata me tehtiin kahteen kertaan. Molemmat suoritukset menivät kyllä kivasti, mutta ensimmäisellä kierroksella Savu meni haistelemaan ja uusittiin pyöriminen. Toisella kierroksella juosten seuraaminen oli tosi kiva, mutta Savu hämmentyi sitten jotenkin putkesta. Pienin sählän jälkeen se juoksi putkeen ja loppurata meni oikein mallikkaasti.

Kiitos jälleen treeniseuralle, taas on toiveikas olo kokeiden suhteen😄

Tokovalkku ja OT-tokoryhmä

© Piia Perttilahti

Lauantai olikin oikein Savun päivä, kun päästiin pitkästä aikaa liikenteeseen ihan kahdestaan. Ensimmäisenä suuntasimme Onnenlemmikit myymälään ja poikettiin Pupukahvilassa kakkukahvilla. Koska oli tilaisuus, enkä voinut jättää sitä käyttämättä. Savu oli mainio kahvilakoira jälleen kerran. Harmillisesti valitsemani luu ei vain kolahtanut Savun makuhermoon, ensi kerralla täytyy valita sille jokin muu herkku 😅 Ennätin kahvitellessa kirjoitella hiukan treenisuunnitelmaa iltaa varten, sekä jakaa kimppatreenien vuorot ja jokaiselle apparin sekä videoijan vuorot.

Kahvilasta suuntasimmekin Canisport koiravalmennuskeskukseen. Saimme Savun kanssa viime hetkellä paikan Janikan tokon kuukausivalkkuun. Kuukausivalkku sopiikin meille paremmin kuin nenä päähän - tähän on helppo sitoutua ja mielelläni hukkaan kerran kuukaudessa kokonaisen lauantain koiraharrastukseen. Tokikaan valmennus ei kestä koko päivää, mutta ennen ja jälkeen sen voi ahnehtia hiukan muitakin koiramenoja. Vaikka kahvilakäynnin, kimppatreenit tai yhteislenkin.

© Piia Perttilahti

Tokovalkussa oli pari koirakkoa meidän lisäksi ja oli mielenkiintoista seurata pitkästä aikaa muidenkin treenejä. Jokaiselle oli reilusti yksilöaikaa ja kentällä olikin vain yksi koira kerrallaan. Sopi meille hyvin, kun ei tarvinnut vilkuilla olkansa yli vaan pystyin keskittymään täysin Savuun vuorollamme.

Aluksi otettiin Savun kanssa tilaa haltuun kontaktipelillä. Aiemmin olen vain kutsunut ja maanitellut Savua mukaani, mutta eihän se kovin häävisti työskentele jos sen haistelut sun muut on keskeytetty. Savulle haistelu on toisinaan todella tärkeää, eikä se tarve mihinkään poistu vaikka miten kieltäisin. Savu heräsikin kivasti hommiin, kun sen tarjoamasta kontaktista aina aktivoiduin juoksemaan vähän karkuun ja heittämään namin. 

Otettiin työn alle ruutu, se on ollut meillä vähän sellainen höntsyliike. Ollaan siis tehty ruutua viime vuonna paljonkin, mutta vailla tietoa siitä miltä liikkeen tulisi kokeessa näyttää. Treenit meni ruudun osalta huippuhyvin, Savu menee kosketusalustalle tosi varmasti, mutta on niin kivasti kuulolla että pysähtyy käskyllä ruutuun vaikka kosketusalusta olisi kauempana. Kokeiltiin ilman ruutua myös maahanmenoa kauempaa ja sekin sujui kylmiltään tosi kivasti.

Kotiläksynä vahvistetaan "kii" palkkasanaa tarkoittamaan eteenpäin juoksemista ilman käsimerkkiä. Tavoitteena on että Savu lähtisi käskyllä juoksemaan myös perusasennosta. Nyt perusasento on niin vahva, että Savu ei siitä ilman hämmennystä lähde minnekään juoksemaan. Ruudun kanssa jatketaan omatoimisesti läpijuoksua, pitkää matkaa ja pienien häiriöiden haltuun ottoa. Tarkoitus on luoda ruudulle paljon arvoa ja Savulle motivaatiota juosta niin pitkälle kunnes stoppikäsky kuuluu.

Perusasentoa en sotke ruutuun lähetykseen vielä hetkeen, vaan ruutuun lähetän Savun vielä toistaiseki tempun kautta. Tosi kivasti Savu lähti ruutuun niin kiepistä kuin ohjaajan ympäri kiertämisestäkin. Seuraavat ruututreenit täytyy ottaa videolle! 

Tarkoitus oli katsoa valkussa vähän myös kiertoa, mutta en käyttänyt aivan koko treeniaikaa loppuun ettei Savu väsähtäisi. Se juoksi niin sujuvasti ruututreenissä monta kertaa, etten halunnut lässäyttää hyvää flowta turhautuneeseen haukkumiseen. Ei ehkä tehty kaikkea mitä aioin, mutta päästiin tavoitteeseen siinä määrin että toimin arvojeni mukaan lopettamalla treenin silloin kun koira oli vielä hyvässä terässä.

© Piia Perttilahti

Jäin Savun kanssa suoraan tokovalkusta hallille laittamalla tokokehään pari hyppyä ja siivoilemalla ruudun pois. Jokin aika sitten hain instagram tililläni treeniseuraa, tavoitteenani kuukausittain vaihtelevilla halleilla pyörivä omatoimi tokoryhmä. Yllätyin miten paljon kiinnostuneita hyppäsi kelkkaan mukaan ja eilen saatiin vihdoin ensimmäiset treenit pidettyä. Paikalle tuli lisäkseni kolme koirakkoa ja oli kyllä tehokkain kaksituntinen pitkään aikaan! Olin tosiaan jakanut ennalta treenivuorot ja sen kuka kuvaa tai apparoi ja jokaisen vuorot kellotettiin. Kukaan ei tainnut käyttää aikaansa kerralla loppuun, vaan ehdimme kaikki treenata kahdesti yksi kerrallaan ja paikkiksen jälkeen otettiin vielä kaikki koirat kentälle niin että jokainen treenasi omaa juttuaan. 

Treenien jälkeen oli kyllä hyvä fiilis, kaikki sujui ihan mielettömän kivasti, vaikka osallistujat olivat keskenään vieraita 💪🔥 Odotan innolla seuraavia kimppatreenejä ja etenkin ulkokenttäkautta, jolloin aikataulun kanssa ei tarvitse olla niin tarkka - kentät kun ovat useimmiten ilmaisia käyttää, mutta hallista jokainen maksaa, jolloin ei viitsi käyttää aikaa pelkkään rupatteluun.

Savun kanssa treenattiin "kato ihminen" juttua alkuun ja tehtiin perusasentoja sekä seuraamista muiden lähellä. Yllätyin miten kivasti meni, vaikka toki videolla pari mokaakin tallentui. Savu on kuitenkin aiemmin karannut ihan järjestäen haukkumaan kaikki, joten kehitys on ollut valtavaa. 

Koska Savu oli tosi kivasti mukana, eikä vaikuttanut kovin väsyneeltä, tehtiin liikkuroidusti myös kapulan pitoa. Savu ei aina meinaa tarttua kapulaan ensimmäisellä käskyllä, jos meitä liikkuroidaan, mutta eilen illalla saatiin onnistumisiakin tämän suhteen. Liikkuroidusti teimme myös kaukojen jättämistä. Savu kun on vähän nukahtanut sillä välin kun otan pari askelta, niin nyt palkkailin sitä pelkästä odottamaan jäämisestä. Olen myös vaihtanut "oottaa" yleisvihjeen hiukan tarkemmin vihjeeksi "kaukot". Varsinaisia asennonvaihtoja ei tällä kertaa tehty.

Loppuun otimme vielä hassutellen hyppyä liikkuroidusti ja siinähän Savu on täysi kymppi. Ylipäänsä liikkurijutut menivät tosi kivasti. Pikkuhiljaa liikkurin puheista "käsky, liike alkaa ym." alkaa muodostua Savulle selkeä vihje kontaktista minuun. Vaikka hetkellisesti juttelinkin treenikaverille, Savu piti perusasennossa kontaktia silti mikä on ihan mahtavaa!

Paikkiksen jokainen suoritti kuten parhaaksi näki. Huihai kokeenomainen puutunut makaaminen, kaikki pelasivat varman päälle ja hyödynsivät treenin - vieraiden kanssa rivissä makaaminen onkin koiralle hyvä juttu muiden käskyt meinaavat sitä että kuuntele omaa ohjaajaa. Savu mussukkakaan ei nyt ennakoinut käskyissä, vaikka sitä vähän bonusliikkuroitiinkin! Meni silti ekalla käskyllä maahan ja nousi myös ensimmäisellä pystyyn. Kummasti hommat etenee kun niitä treenaa.

Aivan superkiitos jokaiselle eilen paikalla olleelle ja Piialle kiitos kuvista ja videoista. Vilpitön kiitos myös jokaiselle omatoimitokoryhmästä kiinnostuneelle. Eiköhän kuukausien mittaan saada sovittua päiviä, jolloin muutkin pääsevät paikalle. Omatoimiryhmää olen paitsi tarvinnut, myös kaivannut. Savukin pisti hienosti parastaan, vaikka oli jo ruututreenit alla. Nykyään on kuitenkin niin harvinaista, että päästään kaksin minnekään, joten treeniaika on niin arvokasta ettei siinä pieni väsymys paina.

Viimeistelisin, että olipa aika mahtava lauantai.

© Piia Perttilahti

Katsaus vuoteen 2021

Tammikuussa tein tälle vuodelle treenisuunnitelmia pitkästä aikaa huolellisesti kirjaten ne oikein kalenteriin. Kirjoitusinspiraatiokin puraisi ja ennätin postailla blogiin kaikenlaista. Kirjoitin mm. listan koiran hyödyistä lapsiperheen arjessa Näin koirasta on hyötyä lapsiarjessa - 5 vinkkiä 1/2021, sekä perehdyin Kuonon tarjoamaan verkkokurssiin tehden siitä yhteistyöpostauksen. 

Aloitimme Savun kanssa vetotreenit hauskan talviurheilun ja kunnon kohotuksen merkeissä. Savu motivoituikin todella hyvin ja sekä ahkio että potkukelkka saivat vauhtia Savun perässä. Jatkoimme vetoharrastusta lumien sulamiseen asti. Vetotreenien lisäksi terästäydyin hajuerottelun opettamisessa ja ostin Tyytyväinen nenätyöläinen verkkokurssin 1/2021. Savu oivalsikin hajutyöskentelyn idean nopeasti ja oppi ilmaisemaan kahvipavut purkkiradalta.

Talven aikana rotuvalintani oli jo lukkoon lyöty ja ilokseni mietin perusteluita toiselle koiralle. Lopulta kirjoitin postauksen ostikolla Miksi toinen koira? 2/2021 ja se keräsikin jonkin verran lukukertoja. Mielestäni ei ole lainkaan pahitteeksi, vaikka jokainen miettisi koiran hankintaa hieman perusteellisemmin. 

Innostuin myös havainnoimaan Savun arjen sisältöä hyvin tarkasti ja julkaisin havainnoistani lopulta ison postauksen Savun viikko päiväkohtaisina kaavioina - aikabudjetti 2/2021. Tulen varmasti havainnoimaan ja kirjaamaan arkemme sisältöä myöhemminkin, että esim. elämän muutokset vaikuttavat merkittävästi siihen, mitä koiralle arjessa tarjotaan.

Koko talven luetuin postaus oli Miksi poistin Instagram tilini? 1/2021. Poistin vanhan instatilini vuosi takaperin syksyllä ja pidin koko alustalta noin puolen vuoden tauon - se olikin hyvä päätös. Aktivoidessani blogia, tulin kuitenkin siihen tulokseen, että näkyvyyden kannalta on oltava jokin rinnakkainen somekanava. Tarjolla olevista vaihtoehdoista päädyin takaisin Instagramiin, sillä sitä osasin jo valmiiksi käyttää ja siellä tiesin olevan valmiiksi koiraharrastajiakin. Edelleen runosuoneni sykkii enemmän blogialustalle ja videoille, sillä nopeatempoiseen somekanavaan ei paljoa sisältöä mahdu.

Some näyttikin heti nurjan puolensa, kun osallistuin kevättalvella instagram sovelluksessa käytävään keskusteluun. Aloittaja ei vastannut kommenttiini, mutta katsoi tarpeelliksi lainata kommenttiani sanasta sanaan ikävässä valossa asiayhteydestä irroitettuna. Vilpittömästä anteeksipyynnöstäni huolimatta (ymmärsin kyseessä olleen väärinkäsitys, sillä en missään tapauksessa halua olla ilkeä hankalienkaan aiheiden äärellä) tekstejä ei poistettu tai korjattu. No, jokainen toimii tietysti parhaaksi katsomalla tavallaan ja näistä opitaan. Ilman eleitä väärinkäsitysten riski kasvaa, eikä aina tule tilaisuutta edes korjata niitä. Anteeksipyyntöä kummempaa en asialle tehnyt, sillä en kokenut julkista mässäilyä tarpeellisena. Päätin siis jättää paikkansa pitävyyden arvioinnin lukijalle. Hetkellisesti ehdin pohtia, olisiko vain pitänyt pysyä poissa instasta - päätin kuitenkin tehdä oman osuuteni iloisemman someilmapiirin luomisessa 😅

Kevään edetessä korkkasimme ulkokenttäkauden ja treenasimme omatoimisesti melko ahkerasti. Ilmoitin instatililläni tarvitsenai treeniseuraa ja sainkin yllättävän paljon viestejä ihan uusiltakin ihmisiltä, joille me kelvattaisiin seuraksi. Todellinen tuuri kävikin, sillä muutamien kanssa olen treenannut lopulta läpi vuoden. Enkä pelkästään treenannut, vaan myös lenkkeillyt ja käynyt hyviä keskusteluja. Kiitos teille ja uusi treeniseura on aina tervetullutta!

Kevättalven suojelukoirakohun jälkeen kirjoittelin tekstin otsikolla Opettele väkivallasta eroon ja ryhdy kouluttamaan koiraasi 3/2021. Toivon sen tavoittaneen kohderyhmänsä ja kannustavan jokaista harrastajaa parempaan muutokseen.

Muutamien kiusallisten treenitilanteiden jälkeen kirjoitin myös Savun haukkumisesta. Saako koira haukkua? 5/2021 Varsinaisesti koiraani ei siis ole haukuttu 😂 Mutta Savu haukkuu välillä enemmän ja välillä vähemmän. Niistä harvinaisista kurjista kommenteista on vain jäänyt mieleeni mörkö, jolloin alan helposti hävetä koirani koiramaista käytöstä lenkillä ja treeneissä. Enää en ajattele ihan niin, kiitos treenien ja rakentavien keskustelujen.

Lenkkimaratoonien ja treenien lisäksi kävin myös eräällä islanninlammaskoira kasvattajalla. Minulle ei tuolloin pentua riittänyt, mutta kävin kuitenkin näyttäytymässä ja näkemässä monta eri issikkaa. Olin myyty. Ei toivoakaan että voisi mitään muuta rotua enää edes harkita, kyllä sen on issikka oltava. Päätin odottaa vaikka hamaan tappiin asti koska hyvää kannattaa odottaa.

Toukokuussa kävimme myös oman seuran rallytokokokeessa. Saimme sieltä vihdoin kohtalaisen tuloksen ja odotetun koularin. Tämän jälkeen aloimme treenaamaan tavoitteellisemmin ja järjestelmällisemmin myös voittajaluokan liikkeitä.

Loska ja kurakelit vaihtuivat kevään edetessä aurinkoon ja ensimmäisenä lämpimänä päivänä suuntasimme koko joukolla hiekkarannalle. Matka sinne aiheuttikin sydämentykytyksiä, kun  tuntematon suurikokoinen koira seisoi yhtäkkiä Savun ja rattaiden välissä. Kaikki päättyi lopulta hyvin, mutta kertomukseni instassa asiasta sai aikaan melkoisesti keskustelua irtokoirista. Lopulta kirjoitin ajatuksiani myös tänne blogiin ja teksti olikin ylivoimaisesti kevään luetuin Irtokoirakohtaaminen ja ajatuksia irtokoirista 5/2021

© Hanna Vorne

Kesä startattiin tietysti vakioretkijengillä Seitsemisen kansallispuistossa. Retkellä sattui yhtä ja toista, koko tekstin voit lukea tuosta Hulluin retkemme ikinä, 4 koiraa, 2 lasta 6/2021. Kommellusten retken jälkeen suunnattiin tokon kisatreeniin, jossa ei kummallisia tehty. Väsymys ja helle verotti sekä koiraa että ohjaajaa.

Kotikentällä pidetty tokokoe meni aivan penkin alle, kun Savun mahan olivat pienet mäkäräiset tulittaneet paukamille. Tämä selvisi tietysti vasta kokeen keskeyttämisen jälkeen. Tuoreemmat fiilikset kokeesta otsikolla Pieleen mennyt tokokoe, Ikaalinen 4.6 6/2021

Sain kesällä vihdoin valmiiksi valmistelemani tekstin otsikolla Perhekoiran tukitaidot osa 1 6/2021. Jatko-osiakin olen kirjoittanut, mutta niissä on vielä hiomista julkaisukuntoon. Perhekoiran taidoista ja erikoisuuksista voisin kirjoittaa vaikka kuinka. Aihe on kiehtova ja lähellä sydäntä. Minulle ei riitä, että koira sietää lapsia ja että kaikki voivat asua samassa asunnossa. Minä haluan että kaikilla on turvallinen olo ja että koira pitäisi lapsista. Koen onnistuneeni tässä hyvin, vaikkakin jatkuvasti kasvavien pikkulasten kanssa uutta mietittävää tulee aika tiuhaan - ja joitain asioita tekisin jo toisin 😄

Kesällä treenattiin vähän aiottua vähemmän, sillä helle ei ole meidän kummankaan ystävä. Savu kävi kuitenkin mukanani hevostallilla, joskin siellä käyminen ei sitten ollutkaan säännöllistä aikeista huolimatta - tosi kivaa silti. Ehdimme vierailla myös Arboretumissa, yölenkkeillä ja tokoilla kaupungin puistoissa, sekä meloa paikallisessa järvessä. 100km viikossa lenkkitavoite jäi kesällä helteen vuoksi tekemättä - olisi myös pitänyt saada lapsenvahti päivittäin kolmeksi tunniksi että olisin ehtinyt kävellä vaadittavat 15km aamulenkkinä. Ensi vuonna sitten, eiköhän tuo aika säännöllinen 50-70km viikossa ole ihan kohtuullista lenkkeilyä Savun kanssa.

Tokoleiri Jämijärvellä 8/2021 tekstistä voit lukea leiritunnelmia. Mutta näin muistellessakin niin ai vitsit että oli kivaa! Sain hurjasti ideoita ja niinpä me tehotreenattiin Savun kanssa paljon syksyn kokeita silmällä pitäen. En kyllä äkkiä keksi parempaa tapaa viettää viikonloppua, kuin telttailu ja tokoilu koiramussukan kanssa.

Koko kesän luetuin teksti oli yhteistyöpostaus Retki Hevonkuusen retkeilymetsään 6/2021. Hevonkuusta todellakin suosittelen!

Syksy meni retkeillessä uusissa ja vanhoissa paikoissa, lähellä ja vähän kauempanakin. Retkeilimme keskenään, apukäsien kanssa ja isommalla porukalla viiden koiran ja kolmen pikkulapsen kanssa. Kaikki reissut ihme kyllä onnistuivat ja kaikilla oli kivaa. Herkulliset eväät motivoivat pikkulapsia aika tehokkaasti taittamaan pidempääkin matkaa. Retkikertomuksia voit lukea otsikoilla Arkea ja koirahaaveita 9/2021, Ritajärven luonnonsuojelualue 10/2021,  Marrasretki Riuttaskorpeen 11/2021. Aivan kaikista reissuista en ennättänyt edes kirjoittaa, mutta voi vitsit sentään miten kivoja muistoja tulvii mieleen.

Lokakuussa Savu oli viikon kaverillani hoidossa, kun isäntäväki kävi perhelomalla. Siltä seisomalta perheloman jälkeen matkasin Savun ja kaverin kanssa Seinäjoelle tokokokeeseen. Minun oli tarkoituksena ottaa kapulan pito ensi kertaa koetilanteessa ja jännitti aivan vietävästi. Kaikki meni paremmin kuin hyvin ja me saatiin Savun kanssa ensimmäinen ykköstuloksemme 😍 Kattavamman koetekstin voit lukea otsikolla Tokokoe Seinäjoki 10.10 10/2021.

Kokeen jälkeen rohkastuin ja innostuin kirjoittamaan postauksen kivisestä tiestämme sujuvaan kapulan pitoon. Teksti Näin opetin noutokapulan pidon 10/2021 keräsi kiitosta ollen samalla syksyn luetuin teksti. Kiitos kaikille palautteesta ja viesteistä, ihan mahtavaa jos meidän opinmatkasta on ollut iloa ja apua.

Loppusyksyn Tokokoe Tasmkilla ja rallytokon voittajaluokan korkkaus eivät menneet kovinkaan hyvin, mutta kokemukset antoivat tärkeää informaatiota treeneihin. Pääsimme Savun kanssa myös Canisportin temppukurssille, jossa laatuaikailimme tiistai-iltaisin. Sieltä saimme erinomaisia vinkkejä niin temppuihin kuin harrastuksiimme tukitaidoiksi. Tulen kirjoittamaan harjoituksistamme lähitulevaisuudessa lisää.

Joulukuun pidimme taukoa lajitreeneistä, mutta jatkoimme arkiasioiden hiomista. Vierailin Savun kanssa kauppojen parkkipaikoilla harjoittelemassa ihmishäiriöitä. Keittiötreeneissä paneuduimme kynsien leikkaamiseen ja harjaamiseen, sekä varusteiden pukemiseen. Savu ei edellä mainituista asioista oikein pidä, joten saanpa taas haastaa itseäni ja kehittää osaamistani. Ihan huimia harppauksia ei tullut muutoin kuin kynsienleikkuun osalta, sillä ahnehdin tekemistä aika paljon.

Joulukuun alussa tein jälleen reissun islanninlammaskoiria katsomaan ja samalla kirjoitin sijoitussopimuksen narttupennusta. Onnen fiiliksiä kirjoitin Odottavan aika on lyhenevä 12/2021 postaukseen, sillä odottavan aika todellakin lyheni kertaheitolla. Joulu ja muut kiireet tulivatkin rytinällä vastaan, mutta pyhinä nautittiin hyvästä seurasta ja ruuasta. Kauan odotettu laumanvahvistuskin saapui ja Tunturiketun Fenna nimettiin Loimuksi. Vuoden viimeinen viikko onkin kulunut tiimin sisäänajossa ja pentuun tutustuessa. Siitä huolimatta että maailman meno on vähän vinksallaan, me suunnataan uuteen vuoteen selkä suorana positiivisella asenteella. 

Kulunut vuosi oli tapahtumarikas ja täynnä ihania muistoja. Olen tavattoman onnellinen ja kiitollinen kaikesta, samalla myös vähän väsynyt ja yksinäinen. Mutta silti ihan huikean onnekas, että minulla on nyt kaikki se, josta vain vuosia sitten haaveilin. Kyllä kelpaa näiden koirien, ystävien ja tukijoukkojen (ilman korvaamatonta lähipiiriä en voisi mitenkään harrastaa koirien kanssa pikkulapsiaikana) kanssa opetella hyväksi koiranohjaajaksi ja olla välillä pelkkä Jenny - se intohimoisesti koiriin suhtautuva ulkoilmaihminen.

Vuoden katsotuin video oli

Oma suosikkivideoni oli

Vuoden 2021 TOP5 postaukset

Irtokoirakohtaaminen yli 700 katselukertaa

Näin opetin noutokapulan pidon yli 700 katselukertaa

Miksi poistin Instagram tilini? yli 400 katselukertaa

Koiran varustelista retkelle yli 300 katselukertaa

Odottavan aika on lyhenevä yli 200 katselukertaa

Hyvää, turvallista ja mieluisaa Uutta Vuotta 2022 jokaiselle!