Kuumottava aihe, jolla vähätellään tai liioitellaan oman tai kaverin koiran ominaisuuksia. Karkeasti jaoittelemme kokonaisia rotuja/ryhmiä helpoiksi ja vaikeiksi. Yhtä ja toista suositellaan tai ei suositella ensikoiraksi, riippuen keneltä kysytään. Lähtökohtaisesti mikään koira ei ole helppo ensikoira, eikä ehkä toinenkaan koira, jos eläinlajiin ja rotuun ei ole oikeasti perehtynyt. Aihe on valtavan laaja, joten postaus on melko karkea pintaraapaisu, mutta pohdintaa silti.
Helppo ja vaikea ovat adjektiiveja, kuten myös hauska ja tylsä. Hauskan ja tylsän määrittelee tilanteen tai asian kokija itse. Samoin helpon ja vaikean. Näin ollen ei voida koiriakaan tosen puolesta kategorioida helpoiksi ja vaikeiksi. Tai voi toki, mutta koska kokemus- ja makuasioista ei voi kiistellä, on se ihan yhtä tyhjän kanssa.
Koirat roduista ja yksilöistä riippumatta edustavat kaikki samaa lajia. Ei sitä aina uskoisi, niin paljon ihminen on jalostuksellaan saanut lajia muovattua. Koirilla on kuitenkin samat lajityypilliset tarpeet; ne haistelevat, ovat uteliaita, liikkuvat, ääntelevät ja ovat toiminnallisia eläimiä. Rotukohtaiset erot ovat suuria ja rotukohtaisia erityisominaisuuksia ovat mm. voimakas kiinnostus riistaa kohtaan, huomattava reviiritietoisuus tai haukkuherkkyys. Nämä ominaisuudet on saatu jalostamalla, mutta niihin voi vaikuttaa kouluttamalla.
Rodustaan riippumatta koira ansaitsee saada asianmukaisen koulutuksen ja sosiaalistuksen. Vaikka suuria tavotteita koiralle ei olisikaan, on vähintäänkin arkikoulutus perusedellytys hyvälle yhteiselolle. Arkiasiat ovat koirallekin helpompia, kun se tietää, miten sen on kannattava toimia. Yhdessä tekeminen myös syventää suhdetta ja lisää vuorovaikutustilanteita koiran kanssa. Vuorovaikutteinen koulutus itsessään on myös mainiota aivotyöskentelyä ja omien koulutustaitojen kehittämistä.
Peruskoulutuksen lisäksi jokaisen koiran tulee saada riittävästi liikuntaa, monipuolisia virikkeitä ja sosiaalista kanssakäymistä lajitovereiden kanssa. Nämä tarpeet ovat yksilöllisiä ja koirat arvottavat ne erilailla. Kaikki koirat eivät ole yhtä sosiaalisia, eikä kaikista koirista tule leikkikaveria naapurin koiralle. Koiralle ei aina ole luontaista leikkiä jokaisen vastaantulijan kanssa, eikä tarpeellistakaan. Monille koirille riittää oman lauman seura, tai muutama tuttu ja turvallinen leikkikaveri. Hyvin harva koira kokee tilanteen mieluisana joutuessaan esim. koirapuistossa lukuisten tuntemattomien koirien joukkoon.
Nykymaailmassa koiran tulisi olla mahdollisimman huomaamaton. Kitkemme sinnikkäästi haukkumista, hyppimistä ja säntäilyä, aiheuttaen samalla ristiriitoja ja ongelmia. Koiran luontaista käyttäytymistä ei voi vain sammuttaa pois. Elävänä olentona koira kiihtyy tai on kiihtymättä. Kiihtymisen purkautumiseen voimme vaikuttaa ja opettaa vaihtoehtoisia käytöksiä. Kielletyistä asioista saadaan aikaiseksi pitkä lista. Miten koiran sitten tulisi käyttäytyä? Miten koira voisi itse oivaltaa, mikä on kannattavaa, jos jatkuvasti passivoimme koiraa? Huomaamatta puutumme myös elekieleen haitallisesti ja tulkitsemme koiraa monesti väärin.
Jokainen koira ja omistaja kohtaavat joskus jonkinlaisia haasteita. Niistä ei kannata lannistua, vaan ottaa ne oppimisen kannalta. Jatkuvasti haastavasti käyttäytyvä koira on usein lähtökohtaisesti väärässä ympäristössä tai kokemattomissa käsissä. Koira voi olla ahdistunut tai sen on tavalla tai toisella muuten paha olla, mikäli se pyrkii esim. toistuvasti karkaamaan (muutoinkin kuin haju- tai näköärsykkeen perään), välttelee yhteistyötä ohjaajan kanssa tai on aggressiivinen ympäristöään kohtaan. Koira on ympäristönsä muovaama ja reagoi ympäristön ärsykkeisiin, hyvin yksilöllisesti. Haastavan koiran kanssa elo käy äkkiä raskaaksi ja vippaskontit loppuvat kesken. Tällöin on syytä kääntyä ammattikouluttajan puoleen, sen sijaan että koira vaihtaisi kotia.
Helpoiksi koiriksi luokitellaan herkästi koirat jotka ovat ns. luonnostaan huomaamattomia. Koira on ehkä haluton liikkumaan, osallistumaan mihinkään tai oleskelemaan muiden koirien kanssa. Koira voi olla sairas tai niin passivoitunut, ettei "jaksa olla koira". Kyseessä ei ole tällöin helppo, vaan huonostivoiva koira. Toki koirien luontainen itsehillintä ja impulsiivisuus vaihtelevat huomattavasti. On olemassa myös oikeasti rauhallisia koiria, jotka kiihtyvät vain harvoin. Impulsiivinen koira voi olla odotettua haasteellisempi arjessa, mutta impulssikontrollia on mahdollista ja suotavaakin harjoitella. Vaihtoehtoisesti myös koulutettu koira voi vaikuttaa helpolta, mikä saa harkitsemaan samanrotuisen koiran hankkimista.
Helppojen ja vaikeiden koirien suhteen voisimme pohtia, mille koiralle olemme riittävän hyviä ohjaajia ja paljonko haluamme itseämme haastaa. Minkä me oikeastaan koemme haasteeksi tai ongelmaksi? Haukkuminen ja vartioiminen maaseudulla ei välttämättä ole samanlainen ongelma, kuin kaupungissa. Herkästi kiihtyvä koira voi olla lapsiperheessä huomattavasti työläämpi, kuin rauhallisempi lajitoverinsa. Mitä meillä on tarjota koiralle ja millainen koira vastaa realistisesti toiveitamme (muutoinkin kuin ulkonäöltä)? Mitä jo osaamme/tiedämme koirista ja mitä teemme, jos ilmenee ongelmia? Näitä on hyvä pohtia ennen, kuin pentu kasvaa suureksi, eikä ehkä käyttäydy odotusten mukaisesti.
Jokaisella riittää opittavaa, aina. Koulutus ja suhde koiraan eivät ole mikään pisteestä a paikkaan b tehtävä, vaan elämänmittainen prosessi. Ja se tekeekin koiran omistamisesta niin hienoa, kuin se on. Kannattaa myös muistaa, että mikäli ei ikinä poistu omalta mukavuusalueeltaan koirien suhteen, ei voi myöskään kehittyä. Toiset koirat kestävät ja antavat ohjaajiensa virheitä paremmin anteeksi, kuin toiset. Tämänkin vuoksi talouden seuraava voikin hämmentää suuresti.
Saa keskustella ja kertoa minkä on itse kokenut helpoksi tai vaikeaksi etc.
Lisää luettavaa
Turid Rugaas - Rauhoittavat signaalit
Tuire Kaimio - Koirien käyttäytyminen