13 marraskuuta 2015

Hektinen arki



Tavattoman raskaat kaksi viikkoa takana, eivätkä koirat yhtään helpottaneet tahtiani. Vilkun yksinolo alue on nyt laajennettu koko asuntoon Tuikun kanssa. Ensimmäiset kaksi päivää olivat tosi bueno. Eilen täällä olikin koko kämppä räjäytetty ja pitkitetyn työpäivän jälkeen siitä seurasi totaaliromahdus. Uaah, uskoisin että Vilkku aloittelee juoksujaan tai jotain, sillä Tuikku ei voi sietää tuota tärpättiä välillä. Toki ruoka-aikaan ovat eri tiloissa, kun kumpikin vahtii, mutta välillä Tuikku vain päättää että pentu ei saa liikkua. Yhtään. Ei mihinkään. Sellaista pelleilyä olen rajoittanut, ruuasta saa rähjätä ja leluja saa jakaa ja ryöstää, mutta minä määrään kuka liikkuu ja miten liikkuu minun asunnossani.

Koirat ovat olleet melko minimillä, kun Niko oli nyt pari viikkoa pois. Kelikään ei ole mitenkään päätä huimannut, kotona ollessa on aina pimeää ja todennäköisesti sataa vettä. Uusi objektiivini kotiutui ja heti töiden jälkeen ryntäsin sitä kokeilemaan. No jaah, alla oleva kuva ei ihan näytä 70-200mm tuotokselta, mutta minkäs teet kun säkkipimeässä kuvaat.

Tuikulla oli eilen kaverikoiravierailu ja mainiosti meni. Ylpeä piskistä! Saatiin viimein huivitoimituskin ja nyt ollaan virallisia duunareita. Sunnuntaina meitä voi tavata Tampereen jouluparaatissa ja Tuikku ottaa mielellään rapsutteluja vastaan. Hurtta on päässyt melko timmiin kuntoon, eikä kilo pari lisää tekisi pahaa. Huonompi homma on se, että tuohon honteloon on vaikea saada tarttumaan mitään. Josko se maltilla ja ajan kanssa.

Nyt työtahtini hellittää ja ansaittu viikonloppu alkaa. Lauantai on tosin videokuvaushommia ja sunnuntaina on se paraati... Mutta ehkä sunnuntaina saadaan jo valoisassa kuvia koirista ja alkuviikosta pitäisi olla aamuvuoroja, joten niistäkin toivottavasti hyödyn.

01 marraskuuta 2015

Treenipäivä



Aivan huisit frisbeetreenit takana, viime viikolta siis! Lähdettiin aamupäivällä juuri ennen sadetta viskomaan junnulle kiekkoa. Niko muuten osaa heittää hyvin, meikäläisen heittokäsi on melkoinen vapinaräpylä. Parit rollerit, niissä Vilkku jyrää aika paljon yli, mutta kun heitto onnistuu, koira saa haettua sen oikean kiertokaarensa.

Butterfly on haastava, en ehkä osaa ihan kunnolla sitä heittää, eikä pentu aivan tiedä miten kopata. Nämä siis harjoittelussa vielä, maan kautta menee usein. Floatereissa ei myöskään oma taito ihan pelaa, mutta ne ovat Vilkulle jo sellainen "helppo nakki", niin kuin näin meidän tasolla.

Ensimmäiset pituusheitot otettiin tänään Nikon vakaalla taidolla ja voi vitsi tuo junnuhan koppasi ne hienosti! Saatiin videollekin yksi koppi. Tosi hienosti Vilkku hakee paikkaa missä frisbee tulee alas ja hyppää hallitusti. Melkonen hypetys, mutta yhteinen sävel alkaapi löytyä ja hommat maistuu hyvältä ♥





Vilkun kanssa otettiin tänään frisbeehommia, perjantainahan saapuivat postissa uudet kiekot. Frost Bite, Hero Xtra ja Hyperflite Jawz ovat kaikki aivan uusia tuttavuuksia ja tilasinkin ne pitkälti kiekkovertailun arvioiden perusteella. Näin ensimmäisen kerran jäljiltä ehdottomasti mukavin oli Jawz ja sen kanssa Vilkkukaan ei epäröinyt. Jawz muistuttaakin eniten toista Hyperfliten kiekkoamme. Kaksi muuta olivatkin paljon kovempia, etenkin Hero Xtra vaati Vilkulta hetken. Mutta kun vauhtiin päästiin, niin eipä pentua kiinnostanut, mitä kiekkoa se koppaili. Heitoissa huomasi isot erot ja minun onkin mentävä järjestelmällisesti ajatuksen kanssa harjoittelemaan eri heittoja eri kiekoilla.

Butterfly ei suju meiltä lainkaan. Olen varma että tekniikkani on pielessä tai sitten koira ei vain tajua kopata. 9/10 kerrasta frisbee lässähtää Vilkun naamalle. Eri kiekoilla menee vähän erilailla, vanhin kiekkomme on hulvaton lätty ja heiluu ihan kamalasti. Jawzilla menee hallitummin mutta ei siltikään toimi...

Floater onkin ihan meidän juttu ja siitä olen kehitellyt meille jo eri variaatoita. Tämän Vilkku myös koppaa aina ja nyt hommaan on alettu liittämään jalan yli hyppäämistä. 

Pituudet sujuvat myös kivasti, kunhan vain heitto on tasainen ja hyvä, Vilkku koppaa tosi taitavasti. Tänään tuuli tarttui lättyihin kovasti ja hankaloitti hommaa, joten jätettiin pituudet sikseen.

Temppujen osalta työn alla on jalan yli hyppääminen. Yritimme kentällä myös selkään hyppäämistä, mutta kesken frisbee hommien koira oli pihalla kuin lumiukko. Eiköhän aloiteta siis sisällä tuo selkään tulo, josko sen ensi kevääksi saisi valmiiksi.

Videolle saatiin pätkä myös meidän nykyistä leikkiä. Aloitimme Vilkun kanssa viime viikolla motivointi koulun ja tuo leikki on nyt sitä, mitä siellä neuvottiin. Omasta mielestäni koiralla on mahdollisuus jäädä tuossa vähän liian passiiviseksi? Toisaalta, vauhtia ainakin löytyy ja saatiin pennulle kunnon draivi päälle!

Nyt illalla vielä sisällä tehtiin tokolle vähän pikkutarkkaosasia. Enpä tiedä mitä näistäkin tulee, mutta mitä sitä turhaan stressaamaan!

Kohdetyöskentelyä tehtiin ruutua ajatellen ja Vilkun piti käydä täppäämässä hillopurkin kantta. Aluksi pennulle oli epäselvää, pitikö sitä syödä, kantaa vai koskea, mutta lopulta se tassulla lätkäisy tuli sieltä. Seuraavaksi pitäisi jäädä seisomaan siihen...

Noutoa ajatellen aloitimme kapulanpitoharjoitukset. Vilkun suurin ongelma on mälvääminen liikkeessä, eri asennoissa ja kaikessa. Ja paikallaanhan se ei pidä kapulaa edes suussa. Yritän nyt lähteä rauhallisen mielentilan kautta hakemaan hyvää ja varmaa puruotetta. Toistaiseksi homma ei pelitä ollenkaan niinkuin pitäisi, muuta kuin että koira hätäseen purasee kapulaa ja on että "jes onnistuin". En toistaiseksi tiedä, miten saan tuon tajuamaan, että otteen pitäisi olla sadasosaa pidempi.



Tuikku palailee sairaslomaltaan, riisi ja kana ovat tehneet tehtävänsä ja koira on kaksi päivää totutellut jo nappuloihin, ilman ongelmia. Tänään tehtiin luopumisharjoituksia rallytokoa ajatellen. En kiusannut koiraa ollenkaan ruualla, sillä Tuikun annokset ovat edelleen normaalia pienempiä ja koira on koko viikon syönyt vajaata annosta joten... Olisi silkkaa suhteen pilaamista alkaa nyt vaatimaan ruuasta luopumista, kun toisella on tosissaan nälkä, ainakin luulen niin.

Siispä hetsasin piskin kunnolla narupalloon ja hitsi vieköön ku lähti! Tuikku ampas liikkeelle ku tykki konsanaan ja ei paljon hetsaamisia tarvinnut. Viikon saikku oli kerännyt vähän energiaa ja koira nautti yhdessä tekemisestä. Ihan mahtava fiilis, lelua sai tosissaan repiä ja koira rämisti menemään pitkin poikin, eikä hihnakaan haitannut. Kunnon hetsin jälkiin koira perusasentoon ja lelu pään viereen heilumaan. Ihan näki miten koira täpinöissään tärisi ja palkkasin heitolla.

Otettiin leluhäiriöllä vielä seuruuta, peruutus ja täyskäännös takaperin. Vitsi miten hieno rakki! Kunpa saisi jokasissa treeneissä kaivettua tuommosen mielentilan, niin johan kelpaisi treenata!

Tuikku on pääsemässä myös uuden lajin pariin melko piakkoin. Taakanveto on kiinnostanut jo liki vuoden. Kaikki netin tarjoama tieto on ahmittu ja kesän aikana keskusteltu useiden taakkaharrastajien kanssa. Hiljan vielä muutama yhteydenotto ja homma varmistui, tämä olisi meidän juttu, onhan Tuikku päässyt sitä aiemminkin kokeilemaan. Tilaukseen lähtevät siis taakanvetovaljaat ja toivottavasti vielä marraskuun aikana pääsemme ryhmään treenaamaan.

31 lokakuuta 2015

Pentutapaaminen


Yllä Vilkun isä Hugo, sisko Täppi ja emä Hupi

Viimein se odotettu päivä koitti ja pääsisimme tapaamaan Vilkun sukulaisia. En ollut itse tietoinen muista sisaruksista, mutta kesällä minuun otti yhteyttä Moona. Moona oli löytänyt blogini ja omisti Vilkun veljen Kirpun. Ei mennyt kovinkaan kauan, kun yhteyttä samoissa asioissa otti Sari. Hän oli saanut kasvattajalta blogini osoitteen ja omistaa aiemman pentueen uroksen Vilin. Me intouduimmekin nopeasti kalastelemaan yhteystietoja muihinkin pennunomistajiin ja tuota pikaa järjestimme jo tapaamista.

Lauantaina lähdimme sitten ajamaan, nappasimme Moonan ja Kirpun kyytiin ja mekin tapasimme ensimmäistä kertaa. Pennut tulivat hyvin juttuun, Vilkku perinteisesti mielisteli, Kirppu suhtautui ihanan rauhallisesti ja viileästi. Taisi vähän jätkää jänskättää. Kirppu oli myös selvästi maskuliinisempi ja ihan huomattavasti Vilkkua isompi ja hieman vankempi. Hyvin koirat matkustivat reilu 200km, ei mitään ongelmia matkalla.


Yllä Vilkun sisko Hukka, veli Kirppu ja aiemmasta pentueesta veli Vili

Olimme Alajärvellä Sarin luona tapaamispaikalla ennen puoltapäivää. Päästimme pennut ulos ja pellolle juoksemaan. Seurakseen ne saivat isoveljensä Vilin. Vili on saman yhdistelmän aiemmasta pentueesta. Vilillä ja veljellään Ranella on molemmilla harrastuksina pelastuskoiratoiminta ja kumpikin ovat edenneet aivan hälytysryhmiin asti. Saimmekin tapaamisessa kysellä vaikka mitä ja vähän maistiaisiakin toiminnasta, kun koirat hakivat piiloutujia.

Kun kaikki osallistujat olivat saapuneet paikalle, lähdimme kasvattajalle. Oli kiva päästä sinne kertomaan kuulumisia ja rapsuttelemaan Vilkun vanhempia. Vilkun sisko Täppi oli aivan ihana venkula ja häslä, paljon samaa Vilkun kanssa. Kasvattajalta jatkoimme matkaa Pyhävuoreen, jossa viimein päästimme kaikki koirat irti.


Yllä Vilkun sisko Nelli ja aiemmasta pentueesta veli Rane

Vauhtia riitti, kun koirat rämistelivät ja loikkivat pitkin vaikeakulkuista maastoa. Vauhdista kyllä huomasi, minkätyyppisiä koiria omistetaan... Kaikki tulivat sopuisasti toimeen, eikä mitään varsinaisia välienselvittelyjä tarvittu. Oikeastaan koirat eivät kovin paljon edes tehneet tuttavuutta, vaan ryhtyivät suoraan leikkiin. Muistaisivatkos?

Ryhmäkuvan saaminen olikin työn takana, mutta viimein olivat kaikki samassa kuvassa ja katsoivat ainakin suunnilleen kameraan! Oli leppoisaa syödä nuotiolla eväitä (kiitos tarjottavista Sari) ja jutustella muiden omistajien kanssa. Koiria onkin mennyt monenlaisiin koteihin, mm. Hukka on työkoirana lypsytilalla. Vili ja Rane ovat tosiaan pelastuskoirina ja Nelli, Kirppu ja Vilkku ovat harrastuskoirina. Lähes kaikki aikovat kokeilla paimennusta.


Rane, Kirppu, Nelli, Vili, Hukka, Vilkku



Oli aivan ihana tavata samanhenkisiä ihmisiä. Lyhyesti kaikki kuvailivat koiriaan "vilkkaiksi ja energisiksi". Sehän se paljasti sen, että pakko olla sukua! Oli kyllä mahtava reissu ja toivottavasti kokoonnutaan uudestaankin, oikeastaan toiselle kerralle suunnittelimme jo hieman jotain toiminnallisempaa. Vilkku ja Kirppu matkustivat oikein rauhallisina ja uneliaina takaisin. Moonan kanssa treffaillaan varmasti jatkossakin, meillä ei niin kauhean pitkä välimatkakaan ole. Kiitos kaikille mukavasta päivästä! ♥

26 lokakuuta 2015

Ei kiitos vielä...


Päivä töissä oli stressaavaa odotusta. Mielessä kelautui Vilkun päivystysreissu, veltto ja kuivunut koira. Taas oltiin rajujen oireiden saattelemana menossa vastaanotolle, hakemaan tuomiota. Mikä koiralla olisi, ovatko oireet niin pahat kuin ajattelen? Feikkaako Tuikku? Vai onko se todellisuudessa kipeämpi? Ovatko rakkaan jättimustani päivät luetut? Miljoona kysymystä ja vaihtoehtoa, jotka ehdin päivän aikana kelaamaan lävitse monta kertaa. Viimein lähdimme klinikalle, koiran yleisolemus ihan ok, Tuikuksi hieman rauhallinen, mutta ei mikään hälyyttävän näköinen.

Oirekuvaus: Oksentanut toissayönä kuivatut possunkorvat/kärsät ym. ja oksennukset muistuttivat lähinnä luusälettä. Oksentanut useita kertoja, saanut parafiiniöljyä. Oksentanut seuraavana yönä vettä, aamulla vaivalloisesti ripuloinut parafiiniöljyt. Juo, mutta oksentaa veden puolen tunnin sisään. Yleisolemus epänormaalin rauhallinen, mutta siitä huolimatta kivuttoman näköinen.

Yleistutkimus: Pirteä. Lämpö 38,6C. Nestehukka ainakin 5%. Suoliston tunnustelussa ei tukoslöydöstä. Peräaukon tunnustelussa ei murskaummetusta, miltei tyhjä, niukkaa verensekaista ulostetta.

Hoito aloitetaan oireenmukaisesti.

Tuikku nesteytettiin ja se sai pahoinvoinnin estolääkkeet, sekä antibioottia. Toisen nesteytyspistoksen jälkeen Tuikulle alkoi riittää ja lääkkeitä pistäessä sille haettiin koppa, niin railakkaasti koira rimpuili. Mukaan tulivat ruokintaohjeet (vielä paastoa) ja lääkkeitä. Se tietysti rutkasti hyvää onnea ja tsemppiä. Jos oksentelu jatkuu seuraavana päivänä, suunnataan jatkotutkimuksiin isommalle klinikalle.

Tällä hetkellä Tuikku on onneksi pirteä ja reipas, eikä ole iltapäivän jälkeen oksentanut. Nesteytys selvästi helpotti oloa, totta kai kuivuminen tekee koirasta hyvin nuutuneen. Ensimmäisen lääkeannoksen ottaminen sujui hyvin. Nyt vain toivotaan että vatsa rauhoittuu, raju oksentelu on sitä varmasti ärsyttänyt. Ehkä saan nukkua seuraavan yöni jo ihan rauhassa ♥


25 lokakuuta 2015

Tukka tapasi kaljun

Tänään lähdettiin bortsuseurassa Puuvuoreen. Tukkapuucee Tuisku laittoi pentua ruotuun ja rämisteli liukkaan luikun perässä. Hyvin tulivat neidit juttuun ja varmasti mennään toistekin!

22 lokakuuta 2015

Juntin häiriö ja pennun toko



Nopeaa repertuaaria eilisistä tokotreeneistä. Taukoilu auttoi, mutta toisaalta itsellä valmiiksi vähän huono fiilis joten ei nyt ihan parasta settiä saatu aikaiseksi. Pentu kuitenkin kivasti kartalla ja keskittyi hommiin. Vilkku on myös oppinut odottamaan melko hyvin. Ensi viikolla meillä alkaa vielä leikkikurssi, niin saadaan vähän potkua ja oppia siitäkin aiheesta.

Kaukot ovat hyvällä alulla, maahan meno sujuu tosi hienosti ja jo pienellä matkallakin. Istuminen sen sijaan on haastava, Viikari kun mielellään nyppäisi pyllyä liikkeelle. Istumiseen se tarvitsee myös sen käsiavun, eikä vielä aivan hahmota mikä on homman nimi.

Kapulan pito on ärsyttävää jyrsimistä ja mälväämistä. Saimme tähän hyvät ohjeet ja kapulanpitoa aletaan nyt järjestelmällisesti opettaa.

Seuraaminen oli melkoista kuraa tauon jälkeen, mutta se lukee vierellä ja pitää kontaktin ja pari kivaa pätkääkin saatiin.

Jäävistä otimme maahan menoa ja seisomista, maahanmeno selvästi vahvempi ja varmempi. Seisomisessa vähä "ai pysähtyä?" ja vielä pari askelta. Käsiapuja tarvitaan kummassakin.

Paikkamakuuta harjoiteltiin niin että Vilkun piti tippua perusasennosta maahan ja parin ohjeistuksen jälkeen pentu hiffasi homman nimen. Loppujen lopuksi siis oikein mukavat treenit ja eteenpäin tässä mennään.

Tuikun kanssa meillä alkoi tiistaina häiriökurssi, kestää kolme viikkoa, kouluttajana Mari Kallio. Ensimmäisellä kerralla vähän pohjustettiin hommia sillä, että selvitettiin mikä kullekin koiralle on se pahin häiriö. Liike osoittautui yhteiseksi, mutta toisella pahin häiriö oli toisen koiran leikki ja touhuaminen, kun taas Tuikulle ruoka. Pätkäähään ei hurttaa kiinnostanut lelut tai patukat, mutta kun ruokaa näkyi tai kuului, niin sitten ei kestänyt. Lähdemme Tuikun häiriönsietoa kouluttamaan luopumisen kautta.

Ensimmäinen harjoitus oli ihan vain että molemmissa käsissäni oli makupaloja, käsi oli auki. Kun koira otti selkeästi pidemmäksi aikaa kontaktin, palkkasin sitä satunnaisesti kummastakin kädestä. Tuikku tajusi melko nopeasti, mutta se on kova kokeilemaan ja lohmi käsiäni melko tehokkaasti. Myöhemmin tehtävää vaikeutetaan käsien liikkeellä.

Toisessa harjoituksessa Tuikku oli perusasennossa ja sen piti luopua avopalkasta vieressään. Se kesti myös käden pienen liikkeen. Pystyin myös pudottelemaan makupaloja ilman hallinnan menetystä, joskin koira vilkaisi makupaloja.

Lopuksi perusasentoon tehtiin häiriö niin, että koutsi tarjosi makupaloja. Tuikku hyvin sitkeästi yritti, että tältä saadaan, mutta lopulta oli perusasennossa keskittyneesti.

Kyllä huomasi, että luopumisharjoitukset ja itsensä hillitseminen on koiralle erittäin raskasta, varsinkin kun homma on jokseenkin vähän uutta. Namiharjoittelulla luodaan luopumiskäytökselle alku, tämän kautta muu luopumiskäytön on helpompi opettaa. Riistaan tuskin koskaan edes yritän, sillä siitä häiriöstä koira on palkannut itsensä niin monta kertaa.

19 lokakuuta 2015

Iltafribailua


Kuvat © Csilla Bakos

Reissusta pikkuhiljaa toivuttu, joskin koira on vielä melkoisen leppoisana nukkumassa jatkuvasti. Lähdettiin kuitenkin frisbeetreeneihin, kun kerrankin tuohon lähelle ne saatiin ja asiantunteva ihminen paikalle. Ensin näytin kun heitän Vilkulle rollereita ja että miten se homma sujuu. Vilkku kiersi frisbeen vasemmalta puolet tallaten aina frisbeen yli. Vaihdoin hieman heittokulmaa ja koira alkoi kiertää oikealta napaten onnistuneesti frisbeen suuhun.

Kotiläksyksi saimme takaakierron, jolloin koira olisi suorassa kun heitän. Nythän Vilkku tönöttää edessäni ja joutuu tekemään erittäin tiukan kierron lähtiessään. Opimme paljon muutakin uutta ja Vilkulle osoittautui haastavaksi rauhoittua ja olla hiljaa, kun aivan vieressä kuumuivat muutkin ja hakivat frisbeetä. Hihnassa Viikarin kierrokset nousivat ja homma oli yhtä ölinämölinää, mutta vapaana Vilkku pysyi silti käskystä luonani, eikä karkaillut muiden heitoille. Ensi kerralla malttanee paremmin.

Harjoittelimme myös uusien heittojen perusteita, butterfly ja ylös alas heitto, joka oli ilmeisesti helikopteri? Englanninkielen taitoni on heikko ja välillä piti tarkistaa suomeksi hommat. Joka tapauksessa opin kaksi uutta koppausta, joita Vilkunkin kanssa jo kokeilimme. Natiainen oli hyvin innoissaan ja joku päivä otamme oppimamme videolle.

Tästä se lähtee!