05 helmikuuta 2022

Retkihaaveita 2022

Ja kuinka ollakaan, sääolosuhteet muuttuivat sen verran villeiksi, että tämän päivän retki peruuntui. Ensin olisi pitänyt liukastella pari tuntia autolla ja sen jälkeen polulla jalkaisin, joten toistaiseksi Selkämeren kansallispuistoa käyntiä vähän lykätään. Toisaalta eilen onnistui sellainen hankinta, että itsenäinen arkiretkeily lasten kanssa helpottuu huomattavasti. Ystävällinen naapuri vinkkasi Tori kohteesta, ja meille kotiutui eilen Deuterin vanhinta mallia oleva lapsenkantorinkka. Nyt päästään helposti pienille retkille omalla väellä, kun Papu jaksaa jo kävelläkin ja Pipan saa eväiden kanssa kyytiin. Loimu onkin naapurin Deuterin todennut tauolla hyväksi nukkumapaikaksi.


Peruuntuneesta retkestä huolimatta on silti retkifiilis, joten kirjoittelen aiemmin instagramissa jakamani retkihaaveet tänne hiukan paremmin avattuina. Retkihaaveet otsikkona toimii paremmin kuin tavoitteet, sillä luonnossa liikkumisen pitäisi olla matalan kynnyksen lataavaa tekemistä, eikä pakonomaista suorittamista. Jokainen saa tietysti retkeillä miten itselleen parhaaksi kokee, mutta itse yritän opetella tuosta "pakko pakko pakko" meiningistä pois 😁

Retkihaaveet

Telttayö itikoiden herkkuna
Jos telttailee sulanmaan aikaan, niin itikoiden herkuksi siinä joutuu. Asiaa täytyy ennalta muistella aina hieman, jotta ei todellisuutta kohdatessa pety. Kenties tänä kesänä telttaillaan Loimun harjoitukseksi myös ihan pihassa. Vähintään Savun kanssa lähdetään kuitenkin pikkuisen kotipitäjää kauemmas telttailemaan. Toisaalta lähimaastossakin pihasta kävellen on kivoja telttamaastoja, joten ei ola mahdoton ajatus tehdä telttaretkeä ihan jalkaisin tästä.

Laavuyö pakkaskelissä
Tämä on mun suuri toiveeni kevättalvelle! Ei pelkästään se että saa nukkua ulkona, vaan saa nukkua yksin ja silloin on mahdollista nukkua eikä vain yrittää nukkua. Toki nukun ulkona hyvin muutenkin. Viikot menevät vinhaa vauhtia ja kohta on kevät, mutta ennen itikoita aion ehtiä lähilaavulle nukkumaan. Olisi ihanaa jos olisi vaikka tähtitaivat tai kuutamo, mutta minun tuurillani nautittaisiin varmaan vesisateesta.

Uusi kansallispuisto
En ole sitten toissavuoden käynyt yhdessäkään minulle uudessa kansallispuistossa. Olen pyöritellyt Teijoa ja Päijännettä kohteina. Vasta muutama viikko sitten tämän päivän retkeä suunnitellessa havahduin, että Selkämeren kansallispuiston mannerpolut ovat paljon lähempänä.

Kanoottiretki paikallisessa järvessä
Viime kesänä kävin Savun kanssa melomassa Karhepääskyn kanootilla. Tänä vuonna haluaisin melomaan ajan kanssa ja ehkä jonain vähemmän itikkaisena ajankohtana. Jos kanoottiretki nyt ei jostain syystä toteudu, niin aina voi lainata mummolasta SUP-laudat ja laskeutua tunnelmaan niillä.

Retki uuden retkiseuran kanssa
Kuka lähtee mukaan? 😅

Minivaellus 2-3 yötä ja vaikka 60km
Pari vuotta sitten olin maastossa miltei neljä päivää ja taitoimme kaverin kanssa 65km. Vielä en tiedä miten pitkälle reissulle pääsen tänä vuonna, mutta kyllä yksi reissu voisi olla kilometrien keräämistä. 

Lappi isolla ehkällä
Joka vuotinen ja varmaan puoli elämää kestävä. Lappiin lähtö vaatii muutakin resurssia kuin aikaa ja mielenkiintoa, enkä toisaalta välitä lähteä niin kauaksi tekemään lasten kanssa pieniä päiväretkiä jotka voin tehdä kotopuolessakin. Haaveilen viikon vaelluksesta erämaassa, mutta se nyt ei ole tälle vuodelle mitenkään realistinen haave. Kenties muilla menoilla käydessä pistäydytään jossakin Lapin retkikohteessa.


Nyt vain kalenteriin uusia retkiä suunnittelemaan, sekä varaamaan kaappiin varaeväät spontaania retkeä varten. Ovat tuollaiset varaeväät tulleet käyttöön, joten siksi pitää varata uudet. Jos retkikärpänen on puraissut, vilkaise ihmeessä Retkihaasteen 2022 lista joka motivoi ja innostaa kaikenlaisiin isoihin ja pieniin, arkisiin ja juhlallisiin retkiin.

Seikkailunhaluisia retkiä!

02 helmikuuta 2022

Toko muistiinpanot

Tammikuun viimeisen illan vietin Loimun kanssa Canisportin Tavoitteellisten pentujen irtotunnilla. Meitä koutsasi Riitta Kivimäki. Olin ajatellut kysyä vinkkiä perusasennon opettamiseen ja ideoita siihen saatiinkin. Tunnilla ei kyllä ihmeitä tehty sillä Loimu oli aivan into piukassa kaikesta uudesta ja sinkoili hihnan mitan verran joka suuntaan. Leikkiminen ja namit kyllä kelpasivat, mutta aktiivisuus minua kohtaan oli kaikelta kiireeltä hiukan vähäistä.

Saatiinkin vinkiksi harjoitella hallilla rauhallista olemista, sekä kotoa tuttuja tehtäviä. Tasapainotyyny onkin Loimulle jo tuttu juttu ja teimmekin Loimulle vähän kuin korokeradan. Oli vati, tasapainotyyny, ruokakuppeja ja muita erilaisia korokkeita. Palkitsin Loimun kaikesta aktiivisuudesta korokkeita kohtaan ja pääsin vahvistamaan alustalla pysymistäkin. Vinkiksi saatiin ottaa käyttöön vihje vapautuksellekin - Riittan mukaan vapautus on olennainen osa pysymistä, hyvä muistisääntö itselle 😁

Loimu on vilkas ja aktiivinen pentu, kuten toivoinkin. Sen kanssa on suotavaa vahvistaa kaikkea olemista pysymistä siinä, missä Savulta olen vahvistanut kaiken tekemistä ja liikkumista. Vaikka Loimu oppisikin paikallaan pönöttämisen vahvaksi tempuksi, ei sen vilkkaus ja sähäkkyys minnekään katoa. Keskittymistä ja sitoutumista harjoitellaan nyt ainakin näillä korokevinkeillä, näin olisi mahdollista saada ns. ehjä treeni ilman jatkuvaa sinkoilua kaikkialle.


Heti seuraavana aamuna, eli helmikuun ensimmäisenä päivänä suuntasimme takaisin hallille. Kalenterimerkinnöissäni on ollut viime aikoina kehityksen tarvetta, nyt menot eivät sentään olleet päällekkäiset vaikkakin yöunet jäivät aikataulutukseni jäljiltä vähän lyhyiksi. Napattiin hallille mukaan pikkusiskoni, jonka käsialaa tämän postauksen kuvat ovat - unohdin ohjeistaa zoomata ihan vain Loimuun mutta näillä mennään 😆

Savun kanssa treenattiin ruutua, sitä kun ei mahdu keittiössä tekemään eikä oikein ole tuolla lumihangessakaan kätevä. Aluksi laitoin targetin ruudun sisälle ja sen jälkeen pari metriä ruudun taakse. Treeni meni ihan yllättävän hyvin! Lähetin Savun vihjeellä targetille ja välillä annoin juosta ruudun läpi sinne asti, välillä pysäytin ruutuun. En tietääkseni ole treenannut pysäytystä erityisen järjestelmällisesti, mutta Savu on kyllä ihan superkivasti kuulolla! Tokikaan sitä ei voi vielä lähettää lelulle tai ruokakupille niin että se pysähtyisi kesken, mutta niitä aletaan harjoitella seuraavaksi.

Vauhti hiukan himmaantui vihje-erottelussa, mutta stoppi oli silti napakka. Aioin tehdä merkkiryhmän kiertoa ruudun jälkeen, mutta siitä ei tullutkaan mitään. Savu ei juokse juoksemisen ilosta, eikä se yksissä treeneissä juokse montaa kertaa ees taas sujuvasti. Niinpä meidän kierto oli aika haukkuva ja pelkkää ravaamista. Jäi kahteen yritykseen tällä erää. Täytyy seuraavat treenit suunnitella paremmin, niin että vauhtiliikkeitä olisi vain yksi ja muut liikkeet jotakin vähemmän kierroksia nostavaa.

Olen alunperin opettanut merkin kierron temppuja ja tehnytkin siinä kaikki aloittelijan mokat. Viime kesänä aloin korjata kiertoa niin että Savu suorittaisi sen haukkumatta ja mielellään ihan laukaten. Sittemmin tämän vuoden puolella olen tullut siihen tulokseen että harjoitellaan kierto kokonaan alusta ja vaihdetaan vihje. Vanha vihje on saanut niin paljon vahvistusta myös kaikesta ylimääräisestä touhusta, että uskon pääseväni helpommalla opettamalla koko tehtävän uudelleen. Uskoisin sen olevan myös Savulle selkeämpää.

Loppuun tein Savun kanssa pienen pätkän seuraamista. Saatiin onnistuneita lähtöjä ja pysähdyksiä. Savu on välillä ollut askeleen jäljessä lähdöissä joten yhden askeleen lähtöjä on hiottu aika paljon. Samoin pysähtyessä Savu on ollut jotenkin epävarma, eikä ole oma-alotteisesti istunut perusasentoon. Nyt sujuivat nämäkin. Tehtiin myös pari juoksuun lähtemistä ja vähän peruuttelua. Peruuttamisessa Savu aukeaa tosi paljon mutta korjaa kyllä kun käännyn poispäin. Sen verran seuraamisessa on vielä tekemistä tavoitteisiini nähden, ettei me ihan ensi viikolla olla kokeisiin menossa 😅

Sunnuntaina on taas tokon omatoimiryhmän treenit ja vähän varovasti olen suunnitellut tekeväni seuraamista liikkuroidusti. Ajatuksena on opettaa liikkurin höpinöistä vihje kontaktille ja sitä myötä kivalle seuraamiselle. Eli varsinaista kokeenomaista pätkää tuskin tehdään, sillä en usko sen tauon jälkeen sellaineen onnistuvat.


Loimun vuoron odottelun meni kohtuullisen hyvin. Se ei tosin viihtynyt häkissä, mutta hihnassa kyllä ja malttoi syödä rustoluutakin kaikessa rauhassa. Taukotreeniä on harjoiteltava kotona ahkerasti, sillä Loimulle on todella haastavaa odottaa vuoroaan jos Savun kanssa tehdään jotakin. En voikaan koiria vielä vähään aikaan treenata yksin samalla kertaa, sillä en tahdo rauhattoman odotuksen vahvistuvan liiaksi.

Omalla vuorollaan Loimu pinkoi ympäri hallia riemuissaan, tuli sentään kutsulla luokse. Loimu on ihan hullu leikkijä ja leikkisi varmasti hamaan tappiin asti. Kun se voittaa lelun, se ei karkaa sen kanssa vaan on alunpitäen juossut lelun kanssa syliini. Koska leikittäminen on minustakin kivaa, olisi todella houkuttelevaa riehuttaa Loimua vähän jatkuvasti. Tässä täytyy kuitenkin ottaa järki käteen ja pitää riehakas leikki kohtuullisissa rajoissa 😅

Rakentelin Loimulle taas korokeradan ja Loimu tarjosikin heti alustoille nousemista sekä niillä istumista. Vahvistin eri alustoille hakeutumista ja niillä pysymistä. Hienosti Loimu keskittyi tehtäväänsä, vaikka pikkuväki kiljui ja juoksi vierestä! Eli kun motivaatio on kohdillaan ja tehtävä hallussa, ei ympäristö häiritse liikaa.

Hiukan kerrattiin myös istumisen ja makaaamisen vihjeitä vieraassa ympäristössä. Loimu suorittikin ne kuin vanha tekijä. Hiukan liian pitkäksi treenisetti venähti (se on tuo 5min ihan maksimi mitä Loimu kerralla jaksaa) kun lopussa käsikosketuksesta ei tullutkaan enää mitään. Tässä sitä oppii itsekin malttia.

Maaliskuun lopulla Loimulla alkaa tokoeskari. Siihen asti nappaillaan irtotunteja ja treenataan itsenäisesti saaduilla ideoilla. Loimu kyllä oppii ja oivaltaa tosi nopeasti aina kun vahvistetiheys on kohdallaan. Maltin lisäksi tässä kehittyy taas oma tekniikka ja naksutinkäsikin.

30 tammikuuta 2022

Leikkirallia jäällä

Perjantaina lähdettiin treffaamaan kaveria ja koiraansa Tampereen jäille. Kotona lähtiessä paistoi aurinko, joten nappasin kamerankin mukaan. Perillä taivas oli kuitenkin melkoisen musta ja pilvet riippuivat raskaina järven päälle. Ajoittain kävi aikamoinen tuulikin, mutta meidän lenkin aikana ei sentään satanut mitään. Luvattua myrskyä oli kyllä ilmassa.

Loimu innostui (yllätys) uudesta koirakaverista samantien ja olisi halunnut samantien leikkiä. Loton leikkityyli olikin Loimulle sopiva kilpajuoksu, siten Loimu ei päässyt jatkuvasti napsimaan kaverin turkkia. Pentu päästikin jaloistaan niin paljon kuin pystyi ja on Loimu kyllä nopea! Vaan ei se nyt sentään ihan bordercollien perässä pysynyt, mutta yritys oli kyllä hyvä.

Savukin intoutui tuulessa juoksemaan ja leikkimään. Loppulenkistä kun Loimu alkoi jo väsähtää, Savu vasta lämpeni Lotolle ja kaksikko sai oikein hyvät leikit aikaiseksi. Savu on vähän hitaasti lämpiävä ja muutenkin leikkii vain harvojen koirien kanssa, mutta kun palikat osuvat kohdilleen se tykkää leikkiä.

Ehdittiin jäältä pois sopivasti ennen pimeää ja muita ulkoilijoita. Saatiin olla tunti ihan keskenämme, sen jälkeen jäälle alkoi lipua muita koiranulkoiluttajia. Harmillisesti meidän lähimmän järven jäällä on lunta niin tolkuttomasti, ettei siellä pääse kulkemaan. Täytynee käydä katselemassa muita lähempiä järviä, josko tuuli olisi piakkoin puhaltanut myrskyn mukana tulleet lumet pois.

28 tammikuuta 2022

Tammikuun treenikooste

 


Ja näin on loputtomalta tuntunut tammikuu aivan loppusuoralla, siistä on treenikoosteen aika. Alkujansa pohdin että mistä edes kirjottaisin, kun eihän me mitään treenattu. Toki puolitoista viikkoa menikin vähän masistellessa ja tekemättä mitään Loimun ripulin vuoksi, mutta ennen ja jälkeen sitä on kyllä treenattu varsin aktiivisesti.

Savun kanssa osallistuimme myös Jaana Pohjolan Reaktiiviset ryhmässä koulutukseen, sen lisäksi käytiin Canisportilla tokovalkussa ja siihen perään vielä OT-tokoryhmän ensimmäiset treenit. Ennätettiin myös kahdesti rallytokon ratatreeneihin ja näiden lisäksi on käyty hallilla itsenäisesti sekä piiperretty keittiössä kaikkea mitä keittiössä voi treenata. Joten toimettomuus on täysin väärä sana tammikuutta kuvaamaan - myönnän kyllä että liikuttiin varmasti vähemmän kuin koskaan... Lenkkimotivaatio oli vähän hukassa, eikä taidettu kiertää kympin lenkki kuin kerran. Jokapäiväistä noin kolmen kilometrin kävelyä en laske liikunnaksi, jos joku nyt ajattelee että ei olla kotipihasta poistuttu lainkaan 😅 Mutta huomattavasti normaalia vähemmän on liikuttu syistä x, y ja z. Valoisat illat tekisivät paljon!


Tokoon keskityttiin etenkin tokovalkussa ruudun merkeissä. Omatoimisesti tein Savun kanssa hyppynoutoa, johon oon vinoa perusasentoa lukuunottamatta ihan super tyytyväinen! Perusasentoihin tuloja kapula suussa täytyy tehdä vielä erikseen, samoin perusasennossa kapulaan tarttumista ensimmäisenä. Liikkurointitreenit tokossa meni tosi kivasti ja selkeetä kehitystä on havaittavissa. 

Keittiössä ollaan treenattu etenkin asentoja ja niiden vaihtoa, kaukoja ja jääviä ajatellen. Harjoittelu on ollut hiukan tahmeaa kun en ole ihan satavarma vielä tekniikasta. Eniten oon keskittynyt vihje-erotteluun ja käsimerkkien häivyttämiseen. Tekniikkaakin on helpompi hioa, kun koira tietää paremmin mitä siltä pyydetään. Liikkeestä istumista alettiin harjoitella jo hallillakin, mielestäni ollaan päästy kivasti alkuun.

Rallytokoa tehtiin muutaman ratatreenin verran, sekä etenkin ihmishäiriö näkökulmasta. Savu on rallykokeissa karkaillut tai "melkein karannut", joten ollaan tehty meille hankalia liikkeitä ihmisten lähellä. Etenkin ohjaajan ympäri kiertäminen ja saksalainen täyskäännös ovat olleet niitä, mistä Savu singahtaa haukkumaan lähimmän ihmisen. Ja ai ettien että miten hyvä fiilis on, kun Savu tekee annetun tehtävän karkaamatta! 😍 Jatkamme parin minuutin tehotreenejä kauppojen parkkipaikoilla, sekä tietysti kimppatreeneissä. Muutoin rallytokoliikkeet jäivät vähän vähemmälle, ne kun ovat hallussa kohtalaisesti.

Vetotreenit jäivät tänä talvena tosi vähäisiksi, laskin että varsinaista vetoa tuli maksimissaan 10km 😂 No toki veto ei meidän päälaji olekaan, saati ainoa liikuntamuoto. Potkukelkka hajosi heti ensimmäisellä vetolenkillä, sitten tie suli, tuli hiekotus, oli super liukasta, loskaa, jäälle aurattu reitti jatkuvasti ummessa jne. Lisäksi pieni motivaatio- ja aikapula, kun yksin vetäminen on meillä vielä pelkkää harjoittelua eikä varsinaista vetämistä. Lapsetkin ovat taas isompia kuin vuosi sitten, eikä Savu jaksa vetää täyttä ahkiota. Pikkuväki ei vielä vuorottele kovin taitavasti, joten heidän kanssaan vedeltiin pätkiä vain pari kertaa. Vetohommiin laskee yhden jos toisenkin mielenkiinto sitä parkumista kuunnellessa 😆 Josko ensi talvena saa Loimunkin valjaisiin ja sitä myötä valjaiden kiinnityksen kelkkaan korkeammalle. Tämän hetkiset valjaat eivät ole ihan ykkösvalinta ahkion vetämiseen, mutta toki parempi kuin ei mitään ja meidän vähäiseen käyttöön ihan jees.

Käsittelytoimia treenattiin harjaamisen, kynsien leikkaamisen ja valjaiden pukemisen merkeissä. Savu ei näistä mistään vieläkään tykkää ja etenkin valjashommat tuntuu junnaavan kuin paikallaan. Vaan niin tuntui kynsitreenitkin junnaavan vaikka nyt yhtenä päivänä leikattiin treeneissä ensimmäinen kynsi 😍 Jatkamme siis harjoituksia, sillä omaehtoisen käsittelyn treenaaminen on vähentänyt Savun vastustelua merkittävästi myös niissä tilanteissa, kun turkki on pakko harjata tai kynnet leikata.


On ollut erittäin virkistävää vaihtelua aloittaa treenit ihan alusta pikkupennun kanssa. Vaan kyllä sitä tuntee samalla itsentä tyhmäksi ja osaamattomaksi, kun vanhasta tottumuksesta heittää koiranpennulle namin, joka ei saa sitä kiinni eikä osaa lähteä myöskään etsimään maahan pudonnutta namia. Ylipäänsä tuntui että ensimmäiset pari viikkoa Loimu yritti syödä pääasiassa vihkisormukseni eikä avokämmenellä olevia herkkuja 😂 Nyt meillä on jo aika kiva yhteinen sävel, enkä minäkään tunne itseäni enää niin kömpelöksi. Loimu on ihan hurjan nopea oppimaan ja potentiaalinen kaikkeen. Ollapa itse vielä taitavampi niin tuosta pennusta olisi varmasti vaikka mihin. On sitä jo jokunen kommentoinut, että erottuu kultakimpaleena monien muiden joukosta. Eli kelpaa aloittaa harrastusura tämän rakettiketun kanssa!

Palkkasignaalit otettiin harjoitteluun heti aluksi. Naksuttimen äänestä seuraa aina nami, samoi "jes" tarkoittaa ruokaa. Leluun hyökätään heti kun kuuluu "oke" ja syliin tullaan kun kädet ovat levällään ja lässytetään "vau" Loimu leikkii hyvin ja vaihtaa jo hienosti lelulta namille ja namilta lelulle. 

Istumista Loimu on tarjonnut alunpitäen tosi helposti, joten sitä aloin vahvistaa samantien. Loimu tuleekin kertomaan asioitaan ensisijaisesti istuen, paitsi jos se jo pursuaa riemua ja intoa niin hyppien. Mutta hienosti Loimu on tarjonnut istumista niin hallilla kuin klinikallakin! Istumiseen on myös liitetty jo vihje, jota nyt yleistetään eri ympäristöihin. Maahanmenoa alettiin harjoitella myös, mutta siihen ei ole vielä vihjettä.

Perustemppuna on myös harjoiteltu käsikosketusta jonka Loimu hoksasi nopeasti. Myös tasapainotyynyyn on ehditty muutaman viikon aikana tutustua.

Taukokäytöstä olemme harjoitelleet muutaman kerran ja ai että miten taitava pentu! Koska haluan tulevaisuudessa treenata kahta koiraa samalla hallikerralla, on rauhallinen taukoilu aivan välttämätön taito. Loimulla ei ole tähän minkäänlaisia luontaisia taipumuksia, sillä se kiljuu ja sinkoilee ympäriinsä kentän laidalla odotellessa. Kokeilin kerran ja totesin etten kokeile toiste, vaan nappaan hallille aina jonkun apulaisen pentuvahdiksi mukaan jos aion treenata Savuakin oikeasti 😁

Nyt Loimu osaa tarjota häkkiin menemistä ja siellä makaamista. Ollaan samaan yhteyteen harjoiteltu myös luopumista niin, että pidän nameja avokämmennellä syöttäen niitä samalla Loimulle. Vähän vanhempi variaatio luopumisesta on se, että nami on nyrkissä ja koira saa sen lakattuaan tavoittelemasta namia. Loimu on niin nopea ja temperamenttinen että sen kanssa mielelläni välttelen kaikkea turhaa turhaumaa ja tämä toisenlainen luopumistreeni onkin tuntunut oikein hyvältä. Loimu pystyy jo sekunnin pari malttamaan, tai jo hieman vetäytymään nähdessään namin ja tämän jälkeen se saa tietysti heti palkkion.

Käsittelytoimia olen tehnyt vähän laiskasti, pari kertaa on harjoiteltu valjaiden pukemista. Nyt on ehdottomasti ryhdistäydyttävä, sillä Loimu on jo kertonut inhoavansa kaikkea kiinnipitämistä, pukemista ja tassujen tutkimista. Loimu onkin ensimmäinen koirani, jolle tajuan opettaa näitä toimia jo pentuna. Ei vasta sitten, kun minulla on aikuinen koira jota ei voi käsitellä ilman valtavaa rimpuilua. Raportoin videoin ja kommentein käsittelytreenien etenemistä tänne. Tavoitteena on siis hoitaa esim. valjaiden pukeminen ja kynsien leikkaaminen niin, ettei Loimu halua vastustella.

Ihan aikaan saava tammikuun pienestä kankeudesta huolimatta.

27 tammikuuta 2022

Rallytokon ratatreenit

© Piia Perttilahti

Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa Tamskilla. Muistiinpanojen mukaan ensikerran sitten marraskuun jälkeen. Tamskin halli ei ole ollut helpoin treenipaikkamme, vaan niin toko- kuin rallytokosuorituksetkin ovat rakoilleet siellä aika paljon. Kuitenkin eilisissä treeneissä oli jotenkin tosi hyvä flow aiempaan verrattuna, vaikka muutama haukahdus ja haistelu tulikin. Suunnittelimme Netan ja Miran kanssa jokainen oman miniradan, joka olikin tosi kiva idea Miralta.

Itse suunnittelemallani radalla oli pääasiassa käännöksiä, tarkalleen kyltit 34, 44, 67, 47, 6 ja 9. Toisella radalla tehtiin pysäyttäviä liikkeitä joissa kierrettiin koiran ympäri ja viimeiseksi jätetyllä radalla oli hyppy ja putki - varsinainen vauhtirata siis.

Oltiin Savun kanssa toisena treenivuorossa. Sössittiin heti ensimmäinen kyltti, ohjaajan ympäri kiertäminen. Savu tulikin oikealle puolelle perusasentoon, joko se ei ihan kuullut mitä pyysin tai olin epäselvä. Otettiin ympäri kiertäminen uudestaan ja jatkettiin koko minirata loppuun tosi kivassa kuplassa. Pieniä ohjaajan mokia joissa liikkeiden tekniikka koki särön, mutta muuten tosi kivasti. Savu ei karannut tai edes yrittänyt karata, vaikka aiemmin se on järjestäen käynyt haukkumassa videota ottavan Neta. Marraskuun ratatreeniin nähden ihan huima kehitys!

Pysäyttävällä radalla meinasin ensin itse kompastua. Viimeisellä kyltillä Savu pysähtyi perusasentoon vähän hitaasti ja haukahti kertaalleen jollekin ympäristössä. Maahan se meni pyydettäessä ja pysyi hiljaa ja paikallaan sen ajan kun kiersin koiran ympäri.

Viimeinen rata me tehtiin kahteen kertaan. Molemmat suoritukset menivät kyllä kivasti, mutta ensimmäisellä kierroksella Savu meni haistelemaan ja uusittiin pyöriminen. Toisella kierroksella juosten seuraaminen oli tosi kiva, mutta Savu hämmentyi sitten jotenkin putkesta. Pienin sählän jälkeen se juoksi putkeen ja loppurata meni oikein mallikkaasti.

Kiitos jälleen treeniseuralle, taas on toiveikas olo kokeiden suhteen😄

23 tammikuuta 2022

Tokovalkku ja OT-tokoryhmä

© Piia Perttilahti
Lauantai olikin oikein Savun päivä, kun päästiin pitkästä aikaa liikenteeseen ihan kahdestaan. Ensimmäisenä suuntasimme Onnenlemmikit myymälään ja poikettiin Pupukahvilassa kakkukahvilla. Koska oli tilaisuus, enkä voinut jättää sitä käyttämättä. Savu oli mainio kahvilakoira jälleen kerran. Harmillisesti valitsemani luu ei vain kolahtanut Savun makuhermoon, ensi kerralla täytyy valita sille jokin muu herkku 😅 Ennätin kahvitellessa kirjoitella hiukan treenisuunnitelmaa iltaa varten, sekä jakaa kimppatreenien vuorot ja jokaiselle apparin sekä videoijan vuorot.

Kahvilasta suuntasimmekin Canisport koiravalmennuskeskukseen. Saimme Savun kanssa viime hetkellä paikan Janikan tokon kuukausivalkkuun. Kuukausivalkku sopiikin meille paremmin kuin nenä päähän - tähän on helppo sitoutua ja mielelläni hukkaan kerran kuukaudessa kokonaisen lauantain koiraharrastukseen. Tokikaan valmennus ei kestä koko päivää, mutta ennen ja jälkeen sen voi ahnehtia hiukan muitakin koiramenoja. Vaikka kahvilakäynnin, kimppatreenit tai yhteislenkin.

© Piia Perttilahti


Tokovalkussa oli pari koirakkoa meidän lisäksi ja oli mielenkiintoista seurata pitkästä aikaa muidenkin treenejä. Jokaiselle oli reilusti yksilöaikaa ja kentällä olikin vain yksi koira kerrallaan. Sopi meille hyvin, kun ei tarvinnut vilkuilla olkansa yli vaan pystyin keskittymään täysin Savuun vuorollamme.

Aluksi otettiin Savun kanssa tilaa haltuun kontaktipelillä. Aiemmin olen vain kutsunut ja maanitellut Savua mukaani, mutta eihän se kovin häävisti työskentele jos sen haistelut sun muut on keskeytetty. Savulle haistelu on toisinaan todella tärkeää, eikä se tarve mihinkään poistu vaikka miten kieltäisin. Savu heräsikin kivasti hommiin, kun sen tarjoamasta kontaktista aina aktivoiduin juoksemaan vähän karkuun ja heittämään namin. 

Otettiin työn alle ruutu, se on ollut meillä vähän sellainen höntsyliike. Ollaan siis tehty ruutua viime vuonna paljonkin, mutta vailla tietoa siitä miltä liikkeen tulisi kokeessa näyttää. Treenit meni ruudun osalta huippuhyvin, Savu menee kosketusalustalle tosi varmasti, mutta on niin kivasti kuulolla että pysähtyy käskyllä ruutuun vaikka kosketusalusta olisi kauempana. Kokeiltiin ilman ruutua myös maahanmenoa kauempaa ja sekin sujui kylmiltään tosi kivasti.

Kotiläksynä vahvistetaan "kii" palkkasanaa tarkoittamaan eteenpäin juoksemista ilman käsimerkkiä. Tavoitteena on että Savu lähtisi käskyllä juoksemaan myös perusasennosta. Nyt perusasento on niin vahva, että Savu ei siitä ilman hämmennystä lähde minnekään juoksemaan. Ruudun kanssa jatketaan omatoimisesti läpijuoksua, pitkää matkaa ja pienien häiriöiden haltuun ottoa. Tarkoitus on luoda ruudulle paljon arvoa ja Savulle motivaatiota juosta niin pitkälle kunnes stoppikäsky kuuluu.

Perusasentoa en sotke ruutuun lähetykseen vielä hetkeen, vaan ruutuun lähetän Savun vielä toistaiseki tempun kautta. Tosi kivasti Savu lähti ruutuun niin kiepistä kuin ohjaajan ympäri kiertämisestäkin. Seuraavat ruututreenit täytyy ottaa videolle! 

Tarkoitus oli katsoa valkussa vähän myös kiertoa, mutta en käyttänyt aivan koko treeniaikaa loppuun ettei Savu väsähtäisi. Se juoksi niin sujuvasti ruututreenissä monta kertaa, etten halunnut lässäyttää hyvää flowta turhautuneeseen haukkumiseen. Ei ehkä tehty kaikkea mitä aioin, mutta päästiin tavoitteeseen siinä määrin että toimin arvojeni mukaan lopettamalla treenin silloin kun koira oli vielä hyvässä terässä.


© Piia Perttilahti

Jäin Savun kanssa suoraan tokovalkusta hallille laittamalla tokokehään pari hyppyä ja siivoilemalla ruudun pois. Jokin aika sitten hain instagram tililläni treeniseuraa, tavoitteenani kuukausittain vaihtelevilla halleilla pyörivä omatoimi tokoryhmä. Yllätyin miten paljon kiinnostuneita hyppäsi kelkkaan mukaan ja eilen saatiin vihdoin ensimmäiset treenit pidettyä. Paikalle tuli lisäkseni kolme koirakkoa ja oli kyllä tehokkain kaksituntinen pitkään aikaan! Olin tosiaan jakanut ennalta treenivuorot ja sen kuka kuvaa tai apparoi ja jokaisen vuorot kellotettiin. Kukaan ei tainnut käyttää aikaansa kerralla loppuun, vaan ehdimme kaikki treenata kahdesti yksi kerrallaan ja paikkiksen jälkeen otettiin vielä kaikki koirat kentälle niin että jokainen treenasi omaa juttuaan. 

Treenien jälkeen oli kyllä hyvä fiilis, kaikki sujui ihan mielettömän kivasti, vaikka osallistujat olivat keskenään vieraita 💪🔥 Odotan innolla seuraavia kimppatreenejä ja etenkin ulkokenttäkautta, jolloin aikataulun kanssa ei tarvitse olla niin tarkka - kentät kun ovat useimmiten ilmaisia käyttää, mutta hallista jokainen maksaa, jolloin ei viitsi käyttää aikaa pelkkään rupatteluun.

Savun kanssa treenattiin "kato ihminen" juttua alkuun ja tehtiin perusasentoja sekä seuraamista muiden lähellä. Yllätyin miten kivasti meni, vaikka toki videolla pari mokaakin tallentui. Savu on kuitenkin aiemmin karannut ihan järjestäen haukkumaan kaikki, joten kehitys on ollut valtavaa. 

Koska Savu oli tosi kivasti mukana, eikä vaikuttanut kovin väsyneeltä, tehtiin liikkuroidusti myös kapulan pitoa. Savu ei aina meinaa tarttua kapulaan ensimmäisellä käskyllä, jos meitä liikkuroidaan, mutta eilen illalla saatiin onnistumisiakin tämän suhteen. Liikkuroidusti teimme myös kaukojen jättämistä. Savu kun on vähän nukahtanut sillä välin kun otan pari askelta, niin nyt palkkailin sitä pelkästä odottamaan jäämisestä. Olen myös vaihtanut "oottaa" yleisvihjeen hiukan tarkemmin vihjeeksi "kaukot". Varsinaisia asennonvaihtoja ei tällä kertaa tehty.

Loppuun otimme vielä hassutellen hyppyä liikkuroidusti ja siinähän Savu on täysi kymppi. Ylipäänsä liikkurijutut menivät tosi kivasti. Pikkuhiljaa liikkurin puheista "käsky, liike alkaa ym." alkaa muodostua Savulle selkeä vihje kontaktista minuun. Vaikka hetkellisesti juttelinkin treenikaverille, Savu piti perusasennossa kontaktia silti mikä on ihan mahtavaa!

Paikkiksen jokainen suoritti kuten parhaaksi näki. Huihai kokeenomainen puutunut makaaminen, kaikki pelasivat varman päälle ja hyödynsivät treenin - vieraiden kanssa rivissä makaaminen onkin koiralle hyvä juttu muiden käskyt meinaavat sitä että kuuntele omaa ohjaajaa. Savu mussukkakaan ei nyt ennakoinut käskyissä, vaikka sitä vähän bonusliikkuroitiinkin! Meni silti ekalla käskyllä maahan ja nousi myös ensimmäisellä pystyyn. Kummasti hommat etenee kun niitä treenaa.

Aivan superkiitos jokaiselle eilen paikalla olleelle ja Piialle kiitos kuvista ja videoista. Vilpitön kiitos myös jokaiselle omatoimitokoryhmästä kiinnostuneelle. Eiköhän kuukausien mittaan saada sovittua päiviä, jolloin muutkin pääsevät paikalle. Omatoimiryhmää olen paitsi tarvinnut, myös kaivannut. Savukin pisti hienosti parastaan, vaikka oli jo ruututreenit alla. Nykyään on kuitenkin niin harvinaista, että päästään kaksin minnekään, joten treeniaika on niin arvokasta ettei siinä pieni väsymys paina.

Viimeistelisin, että olipa aika mahtava lauantai.

© Piia Perttilahti

19 tammikuuta 2022

Pentu- ja lapsiarjen yhdistäminen

Toista koiraa hankkiessa minua varoiteltiin ja tsempattiin etenkin pennun sovittamisesta tämänhetkiseen pikkulapsiarkeeni. Nyt miltei kuukauden yhteiselon jälkeen täytyy todeta, ettei tämä paremmin ois voinut mennä - no Loimun ripulitaudin olisin mielelläni skipannut mutta muuten 😅 Lapset ovat juuri sen verran pieniä tai isoja, miten päin sen haluaa ottaa, että koiranpentu sopi porukan jatkoksi paremmin kuin hyvin. 

Ehkä osin sujuvuuden kokemukseen vaikutti se, ettei Loimu ole ensimmäinen koirani. Tiesin jo etukäteen useimpien pentujen purevan kaikkia ja kaikkea, sekä vasta harjoittelevan sisäsiisteyttä. Vilkkaan pennun riehumisista ja metkuista huolimatta koen tämän pissakakkarumban ja jatkuvan lattioiden pesemisen kaikista kuormittavampana osuutena - kuten aiemminkin. Mutta kokemuksesta tiedän, ettei tämäkään onneksi kovin kauaa kestä. 






Ennalta en tiennyt, pitäisikö pentua suojata lapsilta vai lapsia pennulta. Tämä on varmasti ihan yksilökohtaista, mutta meidän tapauksessa lapset tarvitsevat turvaa pennun hampailta enemmän kuin Loimu heiltä 😆 Loimu on peloton ja määrätietoinen pieni piraija, joka tappaisi lasten pehmolelut tuosta vain ja mielellään murisee myös lasten punteissa. Pienin porttijärjestelyin täällä on onneksi jokaisella tilaa ja turvallista kasvaa.

Jokunen väliaikainen erikoisjärjestely väsättiin ennen pennun tuloa. Lastenhuoneen oviaukoille asetettiin portit ja makuuhuoneeseen pentuaitaus. Keittiöstä siistittiin pentuturvallisin huone ja desinfiointisuihke on käden ulottuvilla. Portit ovat ihan kaikkien turvallisuuden ja viihtyvyyden takaamiseksi. Lasten lelut eivät ole Loimua varten (lisäksi ne ovat nieltyinä vaarallisia), eikä lastenhuoneen räsymattoja ole talvella kovin kätevä alkaa pesemään. Siispä Loimu ei ole lastenhuoneessa pienintäkään hetkeä valvomatta.

Pentuaitaus on meillä vain yökäytössä, sillä Loimu kiipesi sieltä pois jo alle yhdeksän viikkoisena. Haluan että yöt ovat niin rauhallisia kuin mahdollista, enkä välitä että lapset ja pentu törmäilevät toisiinsa öisin saati mahdollisista eritetahroista siellä täällä. Siispä on kaikkien kannalta kätevintä, että yön nukkuma-alue on hiukan kompaktimpi kaikki muuttuja huomioiden. Aitauksesta ei siis löydy ihan hillitöntä määrää erilaisia virikkeitä, koska Loimu ei siellä muuta aikaa vietä. Iltaisin se hakeutuu pentuaitaukseen itse nukkumaan, sillä siellä saa oleskella rauhassa.


















Vaikka meille osunut pentu on mielellään mukana kaikessa, on Loimullekin taattava nukkumarauha. On päiviä jolloin pentu ei kiinnosta lapsia lainkaan ja päiviä kun he eivät malttaisi jättää Loimua rauhaan. Hiukan samanlaista sykliä noudattaa Loimu itse; on päiviä kun se on lasten kanssa rauhallinen ja päiviä, kun se ei voi olla riehumatta lasten kanssa. 

Se että pentu murisee ja puree vähän kaikkea luvatontakin, on aika normaalia. Pyrin välttämään tilanteita, joissa Loimu käyttäytyy ei toivotusti, jotta esimerkiksi lasten puntissa roikkuminen ei vahvistu. Ja silloin kun Loimu on lasten kanssa rauhallisesti, sitä palkitaan siitä. Leluilla leikkiminen lasten ja Loimun kesken sujuu aikuisen valvonnan alla tosi kivasti. Lapset tykkäävät leikittää Loimua ja Loimu haluaisi leikkiä aina. On mielekkäämpä seurata vastavuoroista lelulla leikkimistä sen sijaan, että pikkupentu laittaisi lapset itkemään tai että lapset härnäisivät pentua.

Kuinka aika riittää kaikelle? Yllättävän hyvin. Ihminen on siitä jännä tyyppi että aikaa löytyy kaikelle tärkeälle vaikka kiven alta. Yksi merkittävin ero aiempiin pentuaikoihin on se, etten ehdi kuvata ja videoida yhtä aktiivisesti saati että ehtisin kirjoittaa blogiini monta kertaa viikossa - se ei myöskään ole minulle enää niin tärkeää kuin aiemmin. 

Jokainen voi pohtia omalla kohdallaan, sopiiko elämään mukaan koira ja jos, niin millainen? En ole mikään sanomaan juuta tai jaata sen suhteen, sopiiko koira jonkun toisen lapsiarkeen vai ei. Tärkeää on ottaa asioista etukäteen selvää, jolloin mahdolliset arjessa ilmenevät haasteetkin on helpompi kohdata.

Arki voisi tuntua kurjemmalta ja kaoottisemmalta jos en pitäisi koirista tai olisi selvittänyt yhtään mitä koiraa olen hankkimassa. Meille tuli kuitenkin juuri sellainen pentu jota olin toivonut ja joka ei vähästä hätkähdä vaan osallistuu kaikkeen. En malta odottaa, että Loimu kasvaa ja oppii uusia taitoja, jolloin esim. kahden koiran samalla kertaa treenaaminen helpottuu. Varmasti myös yhteiselo lasten ja pennun kanssa sujuvoituu, kun kaikki hieman kasvavat.

Loimu istuu meidän arkeen erinomaisesti 💛