Treeniraportti on jo monta päivää myöhässä, mutta täältä pesee!
Lauantaina käytiin siis Canisport tokovalkussa, haikeasti viimeinen kerta. Aluksi oli ryhmätreeniä ja harjoiteltiin paikkista mukavasti osiin pilkottuna; riviin meneminen, siellä häiriökäskyt ja pysyminen.
Seuraaminen Savun kanssa tuntuu vihdota viimein hyvältä ja pitkälti myös näyttää siltä. Seuraamisen viilaamisessa riittää tekemistä varmasti ihan loppuiäksi, mutta tämän keväinen kehitys on ollut huima! Ja kyllä siitä saakin olla iloinen ja tyytyväinen, vaikka ei kokeesta kymppiä tulisikaan :) Mieltä on lämmittänyt myös niin treenikavereiden kuin valmentajankin antama palaute kehityksestä. On aina kannustavaa kuulla, että on osannut tehdä jotakin oikein.
Savun kanssa saatiin valmennuksessa taas hyvät vinkit peruuttamisen harjoitteluun. Rallytokon ratatreeneissä huomattiin ettei peruutus oikein suju. Otetaan peruuttelun nyt vähän jumpan kannalta.
Teimme valkussa myös hyppyä, kun Savu on viimei aikoina herkästi kiertänyt esteen. Kokonaisen liikkeen sijaan tulisikin vahvistaa nimenomaan hyppäämistä erilaisilla esteillä ja myös vinoista linjoista. Nyt toko ja rallytokohyppyjä Savulta katselleena, ei meille hyppytekniikka harjoittelu olisi lainkaan pahitteeksi!
Kaukoihin saimme jälleen lisää jumppaohjeita. Selvä kehitys Savun jumppavaihdoissa olikin kuukauden aikana tapahtunut. Olen panostanut jumppaan miltei joka aamu muutaman minuutin ja pohtinut onko sekin liian vähän, mutta näköjään riittävästi. Toki Savu olikin aivan rapakuntoinen jumpan kannalta, joten pienestä taisi olla järkevä aloittaa.
Tokovalkun jälkeen suuntasimme Haaviston kentälle tokon omatoimitreeneihin. Pitää vielä täällä blogissakin kuuluttaa miten iloinen oon tästä treeniporukasta! 💙
Savun kanssa tein seuraamista liikkuroidusti. Alku oli vähän tahmea, mutta Savu tsemppasi hienosti ja myös vauhdinmuutokset sujuivat. Juostiin jopa ihmisiä kohti ja heistä ohi onnistuneesti. Tämä on ollut meille aiemmin ihan sula mahdottomuus, mutta niin vaan on edistystä tapahtunut. Perusasennot Savulla oli hiukan hukassa, mutta treenikaverikin hoksasi että oon tainnut palkkailla paljon liikkeestä. Ja niin totta tosiaan olen, unohtanut perusasennot vallan, koska oon vaan tavoitellut hyvää kontaktia ja kestoa seuraamiseen 😂
Ahnehdittiin treeneissä vielä hyppynoutokin, joka suju perusasentojen osalta yllättävän hienosti! Kapulan kanssa temppuilut on selvästi auttaneet ja niitä jatketaan vielä lisää. Todennäköisesti nuotokapula treeneistä teen kokonaan oman postauksensa vielä. Hyppynoudossa pantiin merkille myös, että harjoittelua vaatii paitsi kapulan heittäminen, myös Savun linjaaminen hypylle.
Loimu oli lauantain treenireissulla mukana, mutta sen kanssa keskityin hengailuun. Poikkesimme pupukahvilassa kahvilla ja melko pitkän härväämisen jälkeen Loimu lopulta asettui makailemaan. Treenikentän laidalla Loimu oli tosi hieno! Siis siihen nähden että odotin sen kiljuvan muiden perään, niin ei. Loimu hiukan liikuskeli ympäriinsä, mutta pääasiassa katseli treenaajia rauhassa tai tarjosi makaamista. Kentän vieressä hengailua täytyy tehdä paljon, sillä hiljaa (ja myöhemmin yksin) odottaminen on ihan perustaito.
Eilen illalla Loimulla oli Canisportilla tokoeskari. Tällä kertaa otin Loimulle häkin mukaan, jotta se voi halutessaan taukoilla vähän kuin piilossa ärsykkeiltä. Verrattuna viikon takaiseen, meidän treenit meni tosi hyvin! Ollaan alkuviikko melkolailla vain laiskoteltu koirien osalta ja se on selvästi tehnyt sille hyvää. Ylirasittunut Loimu ei suinkaan nukahda pystyyn, vaan härvää ja riehuu vielä enemmän. Todennäköisesti Loimu oli liian väsynyt edellisissä treeneissä.
Loimu tarjosi tosi kivasti häkissä olemista ja tuli sieltä innoissaan hommiin. Aluksi harjoiteltiin lelusta namiin ja namista leluun vaihtoja, sekä pieniä tehtäviä välissä. Tämä sujui melko kivasti, vaikka Loimu kiihtyy nollasta sataan sekunnissa. Harjoittelu on kuitenkin auttanut tässä ja Loimu laantuu sadasta nollaan muutamassa sekunnissa 😁
Noutoliikkeen pohjatreenissä mokasin itse ja tämän johdosta Loimu puri housuihini reiän. Jatkoin tehtävää kuitenkin vain selkeämmin ja saatiin loppuun vielä ehjä setti. Tarkoitus oli siis leikittää Loimua, antaa sen voittaa lelu ja juosta itse karkuun. Epähuomiossa lähdin karkuun takaperin levittämällä käteni ja huutamalla "vau". Loimu reagoi tähän sosiaalisen palkan vihjeeseen kuten kuuluukin, eli pudotti lelun ja hyppi minua vasten. Kun sen reaktiosta ei seurannutkaan uusi leikki (kuten tavallisesti), se turhautui. Juoksin vain itse takaisin maahan jääneelle lelulle ja Loimun voitettua lähdin juoksemaan karkuun ja keskityin olemaan näyttämättä mitään ylimääräisiä vihjeitä. Loimu pääsi turhauman yli ja leikki ja juoksi oikein onnistuneesti.
Tokoeskarin lopuksi Loimu makasikin selällään kieli pitkällä, niin vauhdikasta meno oli 😂