Ihana kevätkeli! Lähdettiin Tuikun kanssa metsään tallustelemaan ja kaikeksi onneksi oli liina mukana. Siinä pikkusen koiralle muistuteltiin, mitä meinaa odottaminen, paikallaan oleminen, pysähtyminen ja luoksetuleminen siitä käskystä... Sitten kun oli kunnon voimasanat karjuttu niin että koko tienoo sen kuuli, lönkytti sesse säyseästi kintussani kiinni. Varovasti katsoen pyysi lupaa ottaa pari askelta kauemmas. Niin sen pitääkin mennä, mettään ei lähdetä jos siellä vain p*rseillään.
Kuusimetsästä oli lumi sulanut ja maa oli jo pehmeähköä. Sinne mennään tällä viikkoa tekemään ensimmäiset namijäljet Maisalle ja nyt viimein sen lajin voisi Tuikunkin kanssa aloittaa. Voisi tästä hurtasta olla enemmän potentiaaliakin moiseen. Paikoin olikin sitten lunta polvea myöten, rämmittiin metsäaukealla ja siellä ne korvat taas katosivat. Ei siinä, viskasin liinan maahan ja lähdin itse kotia kohti. Sivusilmällä kuitenkin tarkkailin koiraa, joka ei reagoinut minuun mitenkään. Tuikku jäi kuitenkin liinallansa risukkoon jumiin, kiersi ja kaarsi ja solmi itsensä siistiin nippuun. Siinä kohtaa huikkasin heipat ja marssin tarmokkaasti kotia kohti. Ja voi sitä kiljumista ja ulvomista, mikä tuon muka kovan ja itsenäisen rakin kurkusta pääsi. Sitä oltiinkin sitten niin riemuissaan, kun se sieltä pöpeliköstä väänsin irti ja niin hienosti tultiin mukana ja vapaana vielä maantielläkin, siistissä seuruussa. Josko olisi asiat taas hetkeksi aikaa menneet jakeluun.
Pihassa sitten vähän vielä vesipelastukseen treeniä. Yritettiin taas niitä pitoja. Tuikku osaa nostaa patukan maasta, mutta pudottaa sen samalla nopeudella. Tuikku osaa ottaa patukan kädestäni ja laskea sen maahan. Jos en päästä patukasta irti, Tuikku puree sitä voimakkaasti nanosekunnin ajan. Olen yrittänyt naksutella, mutta koira vain ei ala pidentämään aikaa. Tuikku ei sitä itse tarjoa. Niinpä kokeilin että pidin sen kuonosta kiinni, se vain on niin hankalaa, kun kuono on melko massiivinen. Siinä koira kuitenkin rauhoittui. Onkos kellään parempia ideoita?
Otettiin sitten hyvän mielen takaamiseksi noutoja ja ne Tuikku osaa hyvin. Kun pääasiahan on se nouto ei se että se tulla jynssää siististi sivulleni ja yrittää olla pudottamatta patukkaa. Kerran varasti lähdössä, mutta tosi upeasti odotti muuten. Lähtee tykkinä luvan saatuaan liikkeelle, tarttuu voimakkaasti patukkaan ja tuo sen vauhdilla takaisin. Ei se sitä käteeni tuo, mutta jalkoihin ja mulle se riittää. Treenattiin taas lumihangessa, eihän se vesikään mikään kevyt elementti ole. Ah, odotan niin että päästään treeneihin ja kaikkea.
Ihana toi kolmas kuva! Ja voi Tuikkua, selvästi kevättä rinnassa :D
VastaaPoistaNo joo todellaki, kyllä mä sille vielä keväät näytän ;D
PoistaOnpa kivoja kuvia!
VastaaPoistaHauskoja toimintakuvia! :-)
VastaaPoistaOon Martan kanssa jo ottanut dummylla pientä suussapito-treeniä ja neiti alkaa hiffata ideaa hivenen. Siitä sitten pitäis pikkuhiljaa alkaa noutoa opettelemaan, kun alkaa paremmin tuo suussapito sujua..Kyllä mekin vielä joskus tää nouto osataan- ainakan toivottavasti :-D
Ai että, oikein hykertelin tyytyväisyydestä ajatellessani sitä, jos Aidan olisi tehnyt vastaavanlaisesti eli niputtanut itsensä metsikköön jumiin karkureissun jälkeen.. :D Sitä vahingonilon määrää, siitäs sai! Melkein harmitti, kun se pääsi kuukausi sitten karkaamaan vieraan koiran luo ekaa kertaa moneen vuoteen, ja koiran omistaja oli vaan "ei se haittaa, komee koira". Olis nyt edes ollut joku hullu, joka vetäisee hirveät raget ja antaa remmistä jos vieras koira tulee vapaana iholle..
VastaaPoistaOletko tehnyt pitoharjoituksia koiran istuessa vai sen seistessä? Joillekin koirille istuminen ja esineen pitäminen yhtä aikaa on sula mahdottomuus, ja toisaalta istuminen taas saattaa rauhoittaa vilkasta koiraa siihen, ettei se sylje esinettä heti pois. Kannattaa tehdä pitoharjoituksia myös vauhdissa, eli seuruutat koiraa esine suussa. Välillä voit pysähtyä, ja lähteä uudestaan liikkeelle, ennen kuin esine ehtii pudota koiran suusta. Seuraamisen ja pysähtelyjen kautta voisi alkaa rakentaa sitä esineen pitoa perusasennossa, jos se olisi helpompaa Tuikulle.
Hahah! :D Joo mä kans toivon että tolle sillain sopivasti sattus jotain pientä, kun karkaa. Saisi vaikka selkäänsä vähä joltain tai pikkusen kolhasisi itseään, että tulisi nöyränä itse kotio ;)
PoistaEn ole juurikaan kiinnittänyt huomiota miten koira on kun Tuikku kyllä rauhoittuu paikalleen joko istumaan tai seisomaan. Seisaallaan ottaa ehkä huolellisemmin kiinni, istuessa se on semmosta mälväämistä. Toi seuraaminen siltä voisi onnistuakin! Se kun hyvin mielellään liikkuu tuo suussa, osaa just ottaa esim. maasta sen ja lähteä liikkeelle sen kanssa. Ei vain jotenkin haltsaa sitä että neljä jalkaa paikallaan ja joku tavara suussa :D
Vau, neljäs kuvahan on mainio!
VastaaPoistaEn tiedä mistä johtuu, mutta minulle ei näy blogissassi olevat kuvat. Näkyy vain tyhjää kuvien paikalla, osaatko sanoa mistä moinen johtuu? :)
VastaaPoistaTodennäköisesti selaimesta :) Aiemmin IE ei ole näyttänyt kuviani, sillä ne on koodattu eri palvelimesta ja toisinaan blogger koodit eivät muutenkaan toimi Explorerilla. Kokeila Chromella tai Firefoxilla.
Poista