26 maaliskuuta 2015

Mun koira harrastaa päästäiskokoelmia



Otsikko kertoo koirastani kaiken olennaisen. Kyse on tänään neljä vuotta täyttäneestä Tuikusta, joka todentotta harrastaa kylminä talvi-iltoina jäätyneiden päästäisten keräilyä. Se myös hörppää huikat wc-pöntöstä ja esittää joka toinen minuutti umpikuuroa.

Mun ensimmäinen oma koira, rautahermoinen lörppähuuli. Ei aina niin viisas, mutta elämänilohan korvaa puuttuvan älyn? Tämän kanssa on ollut hyvä kasvaa ja kompastella, märehtiä omia ongelmia ja turhautua ainakin sata kertaa. Aina se on sellainen, ettei kovin kauan jaksa olla vihainen. Tuikku ei edes ymmärrä, vaikka suuttuisin sille. Sitä ei vaan kiinnosta. "Tunteiden kuohuttelu negatiivisesti on turhaa", Tuikun elämänohje. Ainakin voisi olla. Koirassa ei ole yhtäkään taustatekijää tai rotua, josta erityisesti pitäisin, mutta yksilönä Tuikku on ylivoimaisesti maailman paras. Siihen voi luottaa ja tiedän sen heikkoudet. Kuka nyt olisi niin tyhmä ettei ajaisi jäniksiä?





Yritin tehdä tekstistä erilaisen, mutta sorrun kliseiseen lässyttelyyn. Aikahan on kulunut kovin nopeasti ja me on kohdattu paljon kaikkea. Syvimmästäkin suosta on yhdessä rämmitty ylös. Vaikka Tuikku tätänykyä on oikeastaan täydellinen hurtta meille, on meidän tie ollut kivinen. Koira ei todellakaan päästänyt helpolla ja meni aikaa löytää yhteinen sävel ja saada koira toimimaan. Nyt mulla on käsissäni kuitenkin varsin tasapainoinen, yksinkertainen ja sopivasti huumorintajuinen tessu.

Tuikku on saamassa nyt keväällä pennun kaverikseen, suojatikseen, laumakseen, pikkusiskokseen ja miksikä sitä nyt tahtoo nimittää. Toivon mukaan Tuikku on matkassani vielä monen monta vuotta. Alusta asti olen haaveillut, että mahdollisesti ensimmäinen lapseni ehtisi vielä nähdä mummo-Tuikun... Mutta takaisin tähän päivään, piskin synttäreitä juhlittiin jo viikolla lauantai-suunnitelmien vuoksi... Tuikku sai siis päättää ihan itse lenkkinsä, kuuliaisesti se katseli minua minne mennään ja kovin vaikutti hämmentyneeltä. Sitten kun hoksasi että saakin mennä melkein miten lystää, niin johan lähti liikenteeseen.

Postaus on koristeltu kuvin jotka lenkiltä napsin ja liitinpä tähän videotakin lenkiltä. Tuikku olisi lenkkiä vielä jatkanut, mutta koska alkoi tulla ilta ja mulla ei ollut mitään heijastimia mukana, ilkeästi käännytin koiran kotia kohti. Ojassa tuo yritti pyydystää vesirottaa ja minua se kahluutti yli kilometrin jossain pusikoissa ja hangessa. Sain sitten märät sukat ja housut, kun olin niin huonosti varustautunut. Hyvää synttäriä Tuikku ♥


9 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Hyvää syntymäpäivää Tuikku! :)

    VastaaPoista
  2. Onnea Tuikulle! :) Tolle anonyymin kommentille hieman hihkaisin. Koirahan pitää mukavasti liikkeellä, kun vähän "vetää" :') Mutta voihan se näyttää, että se vetää, mutta mun vanha koira veti siis ihan tosissaan remmissä. Toi ei ole vielä mitään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymeillä on aina niin monenlaisia ongelmia, joista yksi päänaukominen ja toinen omille virheille sokaistuminen ;) Mut joo, täällä blogissa ei ees oo sellasta videoo missä Tuikku vetäis hihnassa :D Henk.koht tykkään että etenkin isompi koira on tuntumalla remmissä :)

      Poista
  3. Hyvää synttäriä ja ehkä maailman paras lahjaidea!

    VastaaPoista
  4. Hassua ajatella et Tuikkukin on jo neljä, onnea piskille! Itelle iski shokki kun tajusin, että Kettu täyttää kesällä viis...vois sanoa et keski-ikäinen jo, vasta se oli parivuotias teini..aika menee ihan liian nopeasti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä hei vasta mä hain ton rääpäleen ladosta ja pääsin ripille :D Nyt valmistun ammattiin ja mun pitää opetella kutsuun Tuikkua aikuseks :D

      Poista

Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)