31 joulukuuta 2020

Katsaus vuoteen 2020


Heti alkuvuodesta ennätimme retkeilemään (Vuoden eka retki - Riuttaskorpi 1/2020). Suuntasimme Savun, kaverin ja kahden muun koiran kanssa talven ainoaan myrskyyn yöpymään lähinnä sillä kannustimella, että viime hetket ennen synnytystä olivat käsillä. Mitä muutakaan raskaana oleva silloin tekisi, kuin lenkkeilisi koiransa kanssa ja nukkuisi laavun lattialla? Retki sujui oikein kivasti yhden lemppakohteeni ja luottoretkikaverini siivittämänä. 

Vaikka alkuvuodesta minulla ei ollut vapaaharkkaoikeuksia, treenailimme silti varsin ahkerasti. Kävimmekin tammikuun loppupuoliskolla vielä rallytokon avoimessa luokassa (Rallytoko AVO 18.1 1/2020). Pakkamme ei tuolloin oikein pysynyt kasassa ja jännitys yhdistettynä kömpelyyteeni poiki meidän tulosputkeen hylyn. Tuon kokeen jälkeen arvelin kilpailevani maksimissaan kertalisensseillä, jos ollenkaan. Pikkuvauva-ajalle kun ei uskaltanut ihan kohtuuttomia suunnitella.

Viimeisilläni raskaana, jouduin myös puntaroimaan, mitä Lounalle tehtäisiin. Ja kun mitään ei sitten ollutkaan tehtävissä, jouduin tekemään se rankimman ja surkeimman valinnan. Niinpä saatoin tuon ainutkertaisen koirapersoonan viimeiselle matkalleen. Lounan tulen aina muistamaan (kuten muutkin koirani) sen erikoisuuksista, joille maailmalla ei ollut paljoa tarjota.

Helmikuun lopulla Savu meni hoitoon ja meille syntyi tomera pieni tyttö. Muutama ensi viikko meni uutta arkea ihmetellessä mutta kaikista haasteista huolimatta arki solahti hyvin pyörimään. Haasteista johtuen Savu oli hoidossa liki kuukauden päivät, mutta kun se kotiutui, arki helpottui huomattavasti. Jälkiviisaus paras viisaus, mutta esikoisellemme Savu on niin tärkeä tyyppi, että koiran katoaminen pois vauvan tieltä järkytti pientä poikaa perusteellisesti. Ja niinpä kotiutuessaan Savu sai hyvin perusteellisen paijaushetken taaperolta.

Talven luetuin teksti oli Louna 27.4.2016-6.2.2020


Keväällä meidän oli tarkoitus lähteä Norjaan, mutta kuten kaikkien muidenkin, meidänkin reissu peruuntui. Näillä näkymin uutta reissua ei ole tiedossa, mutta onpahan Savulla passi valmiina. Ehkä lähivuosina päästään reissuun lopulta ihan kahden. 

Maaliskuun taittuessa kohti kesää, satsasimme ulkoiluun ja eritoten lenkkeilyyn. Treenatakin olisin halunnut, mutta käytännössä olemattomien yöunien johdosta aivokapasiteettini ei riittänyt (muutamia kimppatreenejä lukuunottamatta)  mihinkään aivonystyröitä vaativaan puuhaan. Niinpä me vietimme älyvapaata aikaa maastossa ja temppuilimme ohimennen valokuvausta ajatellen.

Kevään luetuin (ihan kuin niitä montaa olisikaan :D ) teksti oli Mikä koirarotu meille? - pohdintaa


Kesällä Savu yllätti kaikki ja alkoi yhtäkkiä uimaan! Jatkoimme myös aktiviisemmin niin toko- kuin rallytokotreenejämme. Ehdimme myös retkeilemään ja kävimme Kurjenrahkan kansallispuistossa, joka olikin meille uusi paikka (Koiravieraita, terveyshuolia ja Kurjenrahkan kansallispuisto 8/2020)

Yhtäkkiä Savu alkoi ontua epämääräisesti takajalkojaan, raapia itseään vimmatusti, minkä lisäksi sen naama turposi ja olemus muuttui vaisuksi. Oireet olivat sekalaisia ja aaltoilevia ja niinpä Savu tutkittiin varsin laajasti. Verikoetuloksissa ei ollut mitään poikkeavaa ja Savu oli päällisin puolin tutkittuna terve. Turvotus laski lopulta itsekseen ja kolmen viikon pesemiskuurilla kutinakin loppui. Varuiksi Savu sai myös kutinanestolääkettä, sekä ulkoloishäädön. Tulipahan kokeiltua turkinhoitorutiinia pesukuurilla, eikä ole kyllä yhtään meikäläisen puuhaa. Ei siis viikottain pestävää ja puunattavaa turkkikoiraa meille.

Savu tervehtyi yhtä nopeasti kuin "sairastuikin" ja niinpä me pääsimme jatkamaan retkiä ja treenejä. Loppukesästä jatkoimme rallytokouraamme, vähän heikolla alulla. Ennen koetta vauvanhoitokuviot muuttuivat ja niinpä koetunnelmani oli aivan hirveä, sillä erossa olomme viisikuisen vauvan kanssa eivät olleet kovin menestyksekkäitä. Mutta tulipa käytyä kokeessa ja sitä myötä ryhdistäydyttyä treeneissä (Kisapettymys takana, uudet haasteet edessä 9/2020). 

Ennätimme kertaalleen myös telttailemaan. Oli läkähdyttävä helle ja ison tapahtuman vuoksi vakioretkikohteemme olikin tupaten täynnä. Lopulta pystytimme teltat salaiselle sijainnilla ja vietimme lataavan vuorokauden auringon paahteessa hyttysten syötävinä.

Kesän kahdesta mättötekstistä eniten luettiin Haasteita ja yllätyksiä


Syksyllä hankin vihdoin vapaaharkkaoikeuden ja kävinkin hallilla 2-3 kertaa viikossa. Koko syksy olikin varsin vauhdikas multitasking kun kotiäitipuuhien lisäksi yritin treenata tarpeeksi ja käydä viikonloppuisin kokeissa. Välillä tahti oli vähän turhan reipas lepoon nähden mutta jokainen hetki Savun kanssa oli minulle parasta mahdollista akkujen lataamista arjen keskellä. Ilman luotettavaa ja avuliasta lähipiiriä treenaaminen ilman lapsia olisi ollut aivan mahdotonta ja sitä myötä eteneminen takkuisaa. Suurkiitokset siis lasteni tädeille ja enolle, sekä tietysti vanhemmilleni. 

Rallytokosta saimme lopulta hyväksytyn tuloksen ja työstettyä ongelmakohtiamme parempaan päin (Kaksi koetta ilman tulosta 10/2020). Rohkaistuimme myös tokon suhteen ja kävimme alokkaassa hakemassa kolmostuloksen (Alokkaat tokoilemassa 10/2020).  Tavoitteisiin päästiin siinä määrin, että käytiin tokokokeessa. Itseni yllätin reilusti sen suhteen, että kisasin enemmän kuin koskaan aiemmin, vaikka uskoin etten vauvavuonna "tee mitään". Helpompaa olisi toki ollut olla vähän vähemmällä tekemisellä, mutta sitä pitää tehdä mistä tykkää.

Treenailun ohella kävimme myös telttailemassa (Pakkasyön telttaretki, toisenlaiset lenkkikokemukset ja rallytokotreenit 11/2020). Lokakuinen pakkasyö takasi kauniin reissusään ja toki myöhäisemmälle syksylle en uskaltanut ulkona yöpymistä jättää - lähinnä vauvan vuoksi. Tälle vuodelle kertyi peräti kolme yönyli retkeä, rutkasti treenejä ja lopulta kuusi koekäyntiä.

Kaikkea aikomaani en ehtinyt kirjoittaa, mutta syksyn luetuin teksti oli Rallytoko AVO 15.11 Ylöjärvi

Koko vuoden suosituin postaus onkin hiukan vanhempaa kirjoitelmaa, nimittäin Naksutinkoulutus - mitä se on? 5/2017, teksti keräsi tänä vuonna peräti 920 katselukertaa!

Koiraharrastukseni suhteen vuosi oli yllättävän aktiivinen (mikä ei tosin näy täällä blogissa mitenkään) ja "onnistunut". Niinä aikoina kun treenaaminen oli vähäisempää, panostin arjen sisältöön. Metsässä liikkumista ja ulkoilua harrastimme taatusti enemmän kuin ikinä. Käsittelytoimet ovat edenneet enemmän kuin uskoinkaan. Kaikkinensa hyvä vuosi, vaikka onkin myönnettävä, että perusteellisen raskas ja kuluttava myös.

Tämän vuoden koirakulut olen kirjannut, mutta ne ovat vielä laskematta. Julkaisen kulut siis myöhemmin. Oikein hyvää ja menestyksekästä Uutta Vuotta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)