Toukokuun meiningit

Ehdinpäs ennen Juhannusta saada tämän valmiiksi!

Yritys ja tekosyyt ovat pitäneet kiireisenä ja väliaikainen multitasking on vienyt mehut "tehdä mitään turhaa". Kuten vaikka kirjoittaa blogia omaksi iloksi. Ymppäsin kuitenkin pari postausluonnosta meiningeistä tähän samaan syssyyn lisukkeiden kanssa, joten olkaapa hyvät maalaisesta sillisalaatista.

Toukokuu meni vallan nopeasti kuvausinspiraatioiden kanssa. Kuvausjutuista kirjoitinkin ostikolla Toukokuun kuvausvisiot. Loimun kanssa kävimme uusissa kansallispuistoissa, josta kirjoittelin postauksen Loimun Road Trip.

Toukokuun alkuun ajoittunut kaupunkivisiitti menikin sitten vähän penkin alle. Kun en seuraa sen koommin lätkää kuin muitakaan tapahtumia, satuttiin iltalenkille ihan pahimpaan mahdolliseen aikaan. Oli sitten kertalaakista ärsyketulvaa vuosien rästien edestä niin itselle kuin koirille. Alkuperäinen idea oli kuvailla ja hengailla kaupungilla, mutta suunnitelmat siinä vähän typistyivät ja visiitti jäi lyhyeksi.

Kuvauspaikka kirsikkapuiden luona oli aika haasteellinen, joten kuvasin siiten lopulta pelkkää Savua. Savu olikin niin innoissaan kuvaussessiosta, että siltä saattoi ottaa kuviin valjaatkin pois. On näissä kuvaushommissa Savunkin kanssa työtunteja takana, vaikka nyt posetukset sujuivatkin sukkelien skuuttien ja ihmismassojen lähellä.

Tästä linkistä näet pari klippiä Loimusta. Videoilla näkyy tyypillisiä stressaantuneen ja jännittyneen koiran eleitä. Videot nyt sinällään eivät ole visuaalisesti hienoja, sellaisia harvoin suunnittelemattomat spontaanit videot ovat. Päätin kuitenkin kuvata kun tilanteissa jo oltiin, enkä tosiaan tämän tyyppisiä videoita suunnitellusti kuvaisi; en halua tahallani aiheuttaa koiralle ahdistusta ja stressiä.

• Korvat luimussa

• Leveämpi läähätys, joka ei johdu kuumasta

• Levoton olemus, tavallista veltommin heiluva häntä

Väkijoukossa stressaantunut koira ei vaadi ympärilleen lätkäpelistä innostunutta joukkoa. Mikä tahansa tapahtuma-alue vilkkaasta kaupungin keskustasta aina koiranäyttelyyn, voi olla koiralle stressaavaa ärsyketulvan ja ennakoimattomuuden vuoksi. En toistaiseksi ole koskaan nähnyt koiraa joka aidosti näyttäisi hälinässä rennolta. Vapaana liikkuva koira ei hakeutuisi hallitsemattoman ympäristön keskelle, mutta hihnaan kytkenyt koiran ei auta muu kuin seurata ihmistään ja selviytyä parhaalla mahdollisella tavalla.

Onkin siis koiran omistajan vastuulla, millaisiin tilanteisiin koiransa vie ja miten toimii virhearvion sattuessa. Kaupunkiympäristö nyt sinällään ei olisi ollut mikään katastrofi, mutta ajoituksemme poiketa keskustassa oli koirien kannalta tosi huono. Vierailumme ulkosalla Loimun kanssa kesti noin 20min.

Voimakkaampia stressin merkkejä olisivat olleet esim. syömättömyys ja ripuli (minulla on valitettavasti näistäkin kokemus, mutta eri koiran kanssa). Loimu pystyi kuitenkin koko kaupungissaoloajan syömään makupaloja ja kun lenkin lopuksi ulosti, tuotos oli ihan normaali. Stressi siis sinällään ei ole hengenvaarallista ja karkuun juostava asia, mutta kuitenkin huomioitava aihe. Miten voimakkaasti koira stressaantuu ja kuinka pitkäkestoista stressi on? Aiheesta voi opiskella mielin määrin lisää ja opetella huomioimaan stressiin vaikuttavia seikkoja paremmin. Mokailusta otetaan opiksi, mutta omia yöuniaan ei kannata kuitenkaan menettää.

Toukokuun lopulla meillä oli myös hoidossa ihana australianpaimenkoira Kida! Savu ilahtui suuresti kun vanha ystävä saapui Volvon takaluukussa meille. Loimu ei aivan ilahtunut, kun ei tietenkään muista tavanneensa Kidaa lainkaan (tapasi Kidan viime kesänä kerran). Vaan äkkiä oli australialainen hurmannut Loimunkin ja pihamaalla kirmasivat minkä kintuistaan pääsivät.

Tälle viikolle kun Kida oli meillä hoidossa, osui tietysti se reissussa hajonnut auto, reissutöihin lähtevä isäntä ja flunssaiset lapset. Eli oltiin kotona keskenämme ilman autoa ja pikkuväki oli alkuviikon oikein kunnon kuumeessa. Ei kuulostanut ihan herkulta, mutta kivaa meillä oli ja yksi extrakoira piristi arkea tosi paljon! Kidan pallonkoppaus taidot olivat etenkin lasten suosiossa, eikä etenkään Pipaa haitannut ollenkaan että hän sai ruokkia kolmattakin koiraa.

 

Koirat myös viihdyttivät hyvin toisiaan pihamaalla, kun vasta viikon kolmantena päivänä pääsimme metsään lenkille. Metsälenkki menikin erityisen kuraisissa tunnelmissa sateen jäljiltä, kun sekä lapset että Loimu ja Kida nauttivat kuraleikeistä. Lenkin jälkeen olikin pakko pestä koirat ihan kunnolla, kuivunut mutavelli kun ei varissut itsestään yhtään mihinkään.

Kuraleikit eivät sinänsä itseäni haittaa. Kaikki viihtyvät, jokaisella on mielekästä tekemistä eikä kuran roiskuttelu ole erityisen vaarallistakaan. Vähän sotkua joo, mutta hiekkaa ja rapaa tulee sisälle muutenkin saappaissa. Se on elämää maaseudulla.

Viikko meni kauhean nopeasti ja tokovalkkuun mennessä palautimme Kidan takaisin Essille. Näillä näkymin Kida saapuu iloksemme taas heinäkuussa 😍

   

Ympätään tähän samaan vielä kesäkuun alun kuulumiset, kun Savu kävi nyt toisen kerran koirahierojalla. Painokin oli tippunut hieman ja Savu painoi nyt tasa 20kg. Ei haittaa, vaikka puoli kiloa vielä tippuisi, mutta oli Savu nyt jo paljon paremmassa kunnossa kuin aiemmin keväällä. Painon pudotus hoitui niinkin helposti, kuin että pikkuväen koiranruokintahetkiä valvottiin vähän huolellisemmin... Mikäs sen hauskempaa kuin viskoa koirille holtittomasti ruokaa samalla kun koirat innoissaan hännät heiluen syövät. Tuttuja lapsuusmuistoja itsellekin 😄

Hieronnassa todettiin että Savun selkä ja muut lihasjumit ovat paremmassa kunnossa ja voidaan jatkaa kaikkea normaalisti. Anaalirauhaset tyhjennettiin samalla kertaa, kun Savu olikin juuri samana aamuna hinkannut takapuoltaan mattoon. Muuta ihmeellistä ei ollut, eivätkä anaalirauhasetkaan ole toistaiseksi tuon jälkeen itsestään ilmoitelleet.

Kirjoitusintoa olisi enemmänkin ja moni postausluonnos vain roikkuu, mutta sellaista on vaiherikas elämä 😄 Eiköhän sitä jonkun kuvaspämmin tänne ehdi tuutata vielä ennen, kuin ollaan keskikesässä.

Leppoisaa kesää lukijoille!