Piti mennä ensin loppukesän leirille, mutta tulikin päällekkäisyyksiä. Sitten onnettomasti myöhästyin kesäkuun leirin ilmoittautumisesta. Onnekkaasti pääsin sitten jonosta peruutuspaikalle ja kesäkuun alussa suuntasin koirien kanssa jo kolmatta kertaa jämille leireilemään. Tällä kertaa leirillä oli mahdollista tehdä sekä rallytokoa että tokoa ja tällainenhan kelpasi meille tosi hyvin!
Savu harvoin hötkyilee autossa, mutta kun viimeisistä mutkista käännyttiin kohti Jämillä olevaa kenttää, se alkoi haukkua takaluukussa. Ilman että ketään näkyi missään. Tämähän on Savulle kolmas leiri tuolla paikalla ja joka kerta meillä on ollut hauskaa. Ei siis ihme että koira riemastui, kun tajusi missä ollaan ja mitä tuleman pitää. Loimu nyt innostuu joka kerta kun se alkaa ounastella, että kohta ollaan jossakin perillä. Ja Loimulle tämä leiri olikin toinen kerta näiden treeniaiheiden parissa.
Kasattiin teltta pystyyn treenikentän viereen ja lähdettiin pienelle lenkille. Mökille suuntasin hyvissä ajoin ennen illan ohjelmaa. Illan keskusteluissa kävikin ilmi monipuolinen osallistujakunta. Olin saanut luvan kuvata jokaisen koiraa ja aika mahtavaa oli päästä tapaamaan ensi kertaa livenä myös itselle uudempia rotuja. Sekin mikä oli sopivan outoa oli, ettei leirillä ollut yhtäkään bordercollieta tai kelpietä 😂 Vaikka näillä leireillä on ollut aina hyvä ilmapiiri, niin tämän kertaiseen rotukirjoon sekarotuinen porokoira ja islanninlammaskoira istuivat tosi hyvin!
Iltaohjelmien jälkeen laahustelin koirien kanssa auringonlaskussa. Kamera ei ollut mukana ja auringonlaskut jäivätkin tällä reissulla kuvaamatta. Sen sijaan täysikuu purkitettiin kuudetta kertaa tälle vuotta! Jämillä oli huikeat kuvauspuitteet ja korkeuserojen turvin sain koirat "lähelle kuuta". Kuutamo kuvat otettiinkin tällä kertaa lopulta telezoomilla.
Erityisen tyytyväinen olen Loimuun kuvissa. Loimun vahvuuksia ei ole paikallaan pysyminen etenkään etäisyyden päästä, joten oli todella kiehtovaa nähdä sen pysyvän tässä yhteydessä paikallaan. Koirat voivat ehdollistua ympäristön ärsykkeisiin hyvin vahvasti ja Loimu on malliesimerkki tästä. Kun kaivan kameran ja jalustan etiin, Loimu ampaisee Savun viereen istumaan heti kun olen Savun sijoittanut paikalleen. Ja siinä Loimu sitten istuu häntä vispaten ja karkkia odottaen.
Iltapäivällä vuorossa oli tokoa ja Savu sai aloittaa sillä. Toissa vuonna, kun Savu oli leirillä ensi kertaa, en uskaltanut pitää sitä irti. Tänä vuonna sen kanssa ei tarvinnut juuri miettiä edes siirtymiä. Että jotakin rutiinia ja hyvää asennetta treeniä kohtaan on saatu aikaiseksi!
Tokoa koulutti Riitta Kivimäki, jonka koulutuksissa olenkin käynyt jo aiemmin kummankin koiran kanssa. Savun kanssa haettiin täsmävinkkejä ja ajatuksia ohjattuun noutoon, sekä hyppynoutoon. Hyppynoudossa on havaittavissa kivaa kehitystä, ohjatussa noudossa on työmaata sitten hiukan enemmän. Toistaiseksi Savu jää harjoittelemaan merkitystä suunnille ja erikseen seuruukaaviota liikkeen alkuun.
Ohjaajan next step olisi ostaa ohjatun noudon kapulat. En vaan tiedä millaiset ja pihinä haluaisin että samat kapulat menisi sitten Loimulla. Vaikka haluan treenata Savun kanssa ylempien luokkien liikkeitä, en pidä realistisena tai todennäköisenä, että koskaan niissä kisattaisiin.
Telttayöt koirien kanssa menivät erihyvin. Vähän jännittelin paleleeko Savu, kun yöksi oli luvattu aika vilakkaa. Tapansa mukaan Savu nukkui päälläni, eikä se yöllä erityisen levoton ollut joten kaiketi tarkeni ihan kivasti. Toinen yö olikin huomattavasti lämpimämpi, enkä herännyt poikkeuksellisesti kertaakaan.
Loimu asemoitui rutiininomaisesti teltan nurkkaan jonne Savu on sen sijoittanut. Savun alusta lojuikin sitten tyhjänä, sillä hyödyllisen retkikoirat nukkuvat ihmisensä päällä. Jalat pysyivät lämpiminä ja kaiketi jotakin lämpöä siirtyy sitten koiraankin, kun Savu mieluusti valitsee tämän sijainnin.
Sunnuntai aamuna aloitettiin Loimun kanssa tokohommat. Olimme aivan kentän toisessa päädyssä, jossa oli rauhallinen ympäristö. Päädyin päästämään Loimun irti, jotta hihna ei loisi turhia konflikteja ja kun Loimu oli edellispäivänäkin ollut kovin sitoutunut yhdessä tekemiseen.
Ja hienostihan Loimu oli! Kerran spurttasi pikkulinnun perään, mutta tuli heti vihellyksellä takaisin. Ei yhtään haukkumista, tai päätöntä säntäilyä. Edes silloin, kun Loimu ei ymmärtänyt tehtävän antoa lainkaan. Kaikki se, minkä kanssa viime talvena hakattiin päätä seinään, onkin nyt ainakin osittain vain muisto.
Sen sitten huomasikin, että kaikki panostus on valunut pelkkiin pohjataitoihin. Loimu ei tiennyt merkkiryhmästä tai kartioista sen koommin yhtään mitään. Targetin se sentään muisti ja etäisyyden kasvattamiseen saatiinkin hyvät ohjeet.
Merkkiryhmän kierron aloittelemme nyt vähän kuin alusta. Loimu yhdistää tehtävät tosi vahvasti ympäristöön ja meillä onkin monta tehtävää jotka sujuvat olohuoneen nurkassa. Pelkästään omaan pihaan siirtyessä Loimu onkin jo sitten ihan pihalla. Nyt kesäaikaan pitääkin ehdottomasti varioida ja yleistää tehtävät heti ulos sekä talon joka huoneeseen 😄
Savun rallytokovuorolla päätin että tehtäisiin voittajan rata. Tehtiin tosin yksi mestarinki kyltti ihan sujuvasti. Halusin tehdä meidän tavanomaisen ratatreenin niin, että kouluttaja (Marika on myös rallytokon tuomari) kertoisi siitä oman näkemyksensä mitä tehdä.
Ja voi että olikin muuten hyvä idea tämä!
Ensinnäkin, meen aivan liian lähelle niitä kylttejä. Ihan hui hai, ei mitään mahdollisuutta että Savu mahtuisi tekemään vaikka saksalaisen osumatta kylttiin. Tämä aiheuttaa haukahduksia ja Savu saattaa kiertää koko kyltin voidakseen suorittaa tehtävän. Nyt kovasti aivojumppaa itselle etäisyyden arvioimiseen.
Opin myös, että voin pysähtyä kun koira vaihtaa puolta takaani. Oli muuten heti helpompi itselle ja selkeämpi tehtävä koiralle. Tuntui paremmalta.
Vauhdinmuutoksen tein liian myöhään, kun lähdin juoksemaan vasta kyltin kohdalla. En ole tällaiseen tajunnut kiinnittää edes mitään huomiota, parempi nyt kuin ei koskaan.
Puolta vaihtaviin käännöksiin saimme ihan uusia ideoita. On niissä kyllä itsellä aika jumppaaminen etenkin oikealla puolella, mutta korokkeilla Savu hahmotti oman liikeratansa tosi hyvin.
Kaiken kaikkiaan Savun asenne oli radalla kiva ja suoritusvarmuus kyllä kasvaa kunhan sekin kokee kaikki liikkeet helpoiksi. Eli kun minä lakkaan sähläämästä niissä ja kävelyttämästä koiraani päin kylttiä.
Kyllä nousi taas oma treenimotivaatio, kun tuli vähän suuntaviivaa mitä olisi hyvä treenata. Ei sitä tiedä, vaikka Savun kanssa käytäisiin tänä vuonna vielä kokeessakin. Ainakaan oma jännitys ei nyt yhteistreeneissä ole syöpynyt epäterveen puolelle, joten kenties.
Treenikuvia ei itsestä tällä kertaa tullut, mutta leiri oli todella antoisa. Pitkät muistiinpanot tulee nykyään kirjoitettua reaaliaikaisena omaan vihkoon. Ja laiskimuksena ei sitten enää ehdi/jaksa rustata aivan kaikkea vippaskonstia tänne. Raporttia treeneistä seuraa kyllä, kun päästään tuossa omassa pihassa vauhtiin.
Kiitos koutseille ja leiriläisille kivasta viikonlopusta! 😊