RT/Tokoleiri Jämillä

Piti mennä ensin loppukesän leirille, mutta tulikin päällekkäisyyksiä. Sitten onnettomasti myöhästyin kesäkuun leirin ilmoittautumisesta. Onnekkaasti pääsin sitten jonosta peruutuspaikalle ja kesäkuun alussa suuntasin koirien kanssa jo kolmatta kertaa jämille leireilemään. Tällä kertaa leirillä oli mahdollista tehdä sekä rallytokoa että tokoa ja tällainenhan kelpasi meille tosi hyvin!

Savu harvoin hötkyilee autossa, mutta kun viimeisistä mutkista käännyttiin kohti Jämillä olevaa kenttää, se alkoi haukkua takaluukussa. Ilman että ketään näkyi missään. Tämähän on Savulle kolmas leiri tuolla paikalla ja joka kerta meillä on ollut hauskaa. Ei siis ihme että koira riemastui, kun tajusi missä ollaan ja mitä tuleman pitää. Loimu nyt innostuu joka kerta kun se alkaa ounastella, että kohta ollaan jossakin perillä. Ja Loimulle tämä leiri olikin toinen kerta näiden treeniaiheiden parissa.

Kasattiin teltta pystyyn treenikentän viereen ja lähdettiin pienelle lenkille. Mökille suuntasin hyvissä ajoin ennen illan ohjelmaa. Illan keskusteluissa kävikin ilmi monipuolinen osallistujakunta. Olin saanut luvan kuvata jokaisen koiraa ja aika mahtavaa oli päästä tapaamaan ensi kertaa livenä myös itselle uudempia rotuja. Sekin mikä oli sopivan outoa oli, ettei leirillä ollut yhtäkään bordercollieta tai kelpietä 😂 Vaikka näillä leireillä on ollut aina hyvä ilmapiiri, niin tämän kertaiseen rotukirjoon sekarotuinen porokoira ja islanninlammaskoira istuivat tosi hyvin!

Iltaohjelmien jälkeen laahustelin koirien kanssa auringonlaskussa. Kamera ei ollut mukana ja auringonlaskut jäivätkin tällä reissulla kuvaamatta. Sen sijaan täysikuu purkitettiin kuudetta kertaa tälle vuotta! Jämillä oli huikeat kuvauspuitteet ja korkeuserojen turvin sain koirat "lähelle kuuta". Kuutamo kuvat otettiinkin tällä kertaa lopulta telezoomilla.

Erityisen tyytyväinen olen Loimuun kuvissa. Loimun vahvuuksia ei ole paikallaan pysyminen etenkään etäisyyden päästä, joten oli todella kiehtovaa nähdä sen pysyvän tässä yhteydessä paikallaan. Koirat voivat ehdollistua ympäristön ärsykkeisiin hyvin vahvasti ja Loimu on malliesimerkki tästä. Kun kaivan kameran ja jalustan etiin, Loimu ampaisee Savun viereen istumaan heti kun olen Savun sijoittanut paikalleen. Ja siinä Loimu sitten istuu häntä vispaten ja karkkia odottaen.

 

Lauantai aamupäivä aloitettiin rallytokolla. Loimu oli vuorossa toiseksi viimeinen ja jaoin sen vuoron kahteen varttiin - ajattelin että uusi ympäristö ja odottelualue lähellä olisi puolessa tunnissa vähän liikaa Loimulle. 

Rallytokoa koulutti Marika Mykrä ja voi miten hyviä ideoita ja ohjeita saatiin! Ei sitä varmaan pahasti huomannut etten ole koskaan käynyt rallytokokoulutuksissa 😂 Jälkiviisaus on joskus hyvästä ja jos harrastat rallytokoa, niin mene ihmeessä koulutuksiin! Monta sudenkuoppaa välttää sillä.

Loimu yllätti olemalla mukavasti sitoutunut ja melkoisen taitava takapään käytössä. Korokkeet onkin Loimulle tuttu juttu, mutta niin se vain käytti takapäätä hyvin ilman niitäkin. Paperille tuli kirjoitettua monta harjoitusta käännöksiin ja eteen tulemisiin liittyen, sekä tietysti ohjeita sitoutumisen vahvistamiseen. Joskus olisi kuitenkin tarkoitus olla valmis radalle ja se tarkoittaisi aika monen tehtävän opetellua ja suoritusvarmuuden pysymistä myös palkan viipyessä. Olkaa hyvät tosi selkeistä tajunnanvirtalauseista.

Iltapäivällä vuorossa oli tokoa ja Savu sai aloittaa sillä. Toissa vuonna, kun Savu oli leirillä ensi kertaa, en uskaltanut pitää sitä irti. Tänä vuonna sen kanssa ei tarvinnut juuri miettiä edes siirtymiä. Että jotakin rutiinia ja hyvää asennetta treeniä kohtaan on saatu aikaiseksi!

Tokoa koulutti Riitta Kivimäki, jonka koulutuksissa olenkin käynyt jo aiemmin kummankin koiran kanssa. Savun kanssa haettiin täsmävinkkejä ja ajatuksia ohjattuun noutoon, sekä hyppynoutoon. Hyppynoudossa on havaittavissa kivaa kehitystä, ohjatussa noudossa on työmaata sitten hiukan enemmän. Toistaiseksi Savu jää harjoittelemaan merkitystä suunnille ja erikseen seuruukaaviota liikkeen alkuun. 

Ohjaajan next step olisi ostaa ohjatun noudon kapulat. En vaan tiedä millaiset ja pihinä haluaisin että samat kapulat menisi sitten Loimulla. Vaikka haluan treenata Savun kanssa ylempien luokkien liikkeitä, en pidä realistisena tai todennäköisenä, että koskaan niissä kisattaisiin.

Telttayöt koirien kanssa menivät erihyvin. Vähän jännittelin paleleeko Savu, kun yöksi oli luvattu aika vilakkaa. Tapansa mukaan Savu nukkui päälläni, eikä se yöllä erityisen levoton ollut joten kaiketi tarkeni ihan kivasti. Toinen yö olikin huomattavasti lämpimämpi, enkä herännyt poikkeuksellisesti kertaakaan. 

Loimu asemoitui rutiininomaisesti teltan nurkkaan jonne Savu on sen sijoittanut. Savun alusta lojuikin sitten tyhjänä, sillä hyödyllisen retkikoirat nukkuvat ihmisensä päällä. Jalat pysyivät lämpiminä ja kaiketi jotakin lämpöä siirtyy sitten koiraankin, kun Savu mieluusti valitsee tämän sijainnin.

Sunnuntai aamuna aloitettiin Loimun kanssa tokohommat. Olimme aivan kentän toisessa päädyssä, jossa oli rauhallinen ympäristö. Päädyin päästämään Loimun irti,  jotta hihna ei loisi turhia konflikteja ja kun Loimu oli edellispäivänäkin ollut kovin sitoutunut yhdessä tekemiseen.

Ja hienostihan Loimu oli! Kerran spurttasi pikkulinnun perään, mutta tuli heti vihellyksellä takaisin. Ei yhtään haukkumista, tai päätöntä säntäilyä. Edes silloin, kun Loimu ei ymmärtänyt tehtävän antoa lainkaan. Kaikki se, minkä kanssa viime talvena hakattiin päätä seinään, onkin nyt ainakin osittain vain muisto.

Sen sitten huomasikin, että kaikki panostus on valunut pelkkiin pohjataitoihin. Loimu ei tiennyt merkkiryhmästä tai kartioista sen koommin yhtään mitään. Targetin se sentään muisti ja etäisyyden kasvattamiseen saatiinkin hyvät ohjeet.

Merkkiryhmän kierron aloittelemme nyt vähän kuin alusta. Loimu yhdistää tehtävät tosi vahvasti ympäristöön ja meillä onkin monta tehtävää jotka sujuvat olohuoneen nurkassa. Pelkästään omaan pihaan siirtyessä Loimu onkin jo sitten ihan pihalla. Nyt kesäaikaan pitääkin ehdottomasti varioida ja yleistää tehtävät heti ulos sekä talon joka huoneeseen 😄

Savun rallytokovuorolla päätin että tehtäisiin voittajan rata. Tehtiin tosin yksi mestarinki kyltti ihan sujuvasti. Halusin tehdä meidän tavanomaisen ratatreenin niin, että kouluttaja (Marika on myös rallytokon tuomari) kertoisi siitä oman näkemyksensä mitä tehdä.

Ja voi että olikin muuten hyvä idea tämä!

Ensinnäkin, meen aivan liian lähelle niitä kylttejä. Ihan hui hai, ei mitään mahdollisuutta että Savu mahtuisi tekemään vaikka saksalaisen osumatta kylttiin. Tämä aiheuttaa haukahduksia ja Savu saattaa kiertää koko kyltin voidakseen suorittaa tehtävän. Nyt kovasti aivojumppaa itselle etäisyyden arvioimiseen.

Opin myös, että voin pysähtyä kun koira vaihtaa puolta takaani. Oli muuten heti helpompi itselle ja selkeämpi tehtävä koiralle. Tuntui paremmalta.

Vauhdinmuutoksen tein liian myöhään, kun lähdin juoksemaan vasta kyltin kohdalla. En ole tällaiseen tajunnut kiinnittää edes mitään huomiota, parempi nyt kuin ei koskaan.

Puolta vaihtaviin käännöksiin saimme ihan uusia ideoita. On niissä kyllä itsellä aika jumppaaminen etenkin oikealla puolella, mutta korokkeilla Savu hahmotti oman liikeratansa tosi hyvin.

Kaiken kaikkiaan Savun asenne oli radalla kiva ja suoritusvarmuus kyllä kasvaa kunhan sekin kokee kaikki liikkeet helpoiksi. Eli kun minä lakkaan sähläämästä niissä ja kävelyttämästä koiraani päin kylttiä.

Kyllä nousi taas oma treenimotivaatio, kun tuli vähän suuntaviivaa mitä olisi hyvä treenata. Ei sitä tiedä,  vaikka Savun kanssa käytäisiin tänä vuonna vielä kokeessakin. Ainakaan oma jännitys ei nyt yhteistreeneissä ole syöpynyt epäterveen puolelle, joten kenties.

Treenikuvia ei itsestä tällä kertaa tullut, mutta leiri oli todella antoisa. Pitkät muistiinpanot tulee nykyään kirjoitettua reaaliaikaisena omaan vihkoon. Ja laiskimuksena ei sitten enää ehdi/jaksa rustata aivan kaikkea vippaskonstia tänne. Raporttia treeneistä seuraa kyllä, kun päästään tuossa omassa pihassa vauhtiin.

Kiitos koutseille ja leiriläisille kivasta viikonlopusta! 😊

 

Treenimättö toko/rt

Ja aivan järjetön treenimättö olkaat hyvä! Väliotsikoista voit pomppia rallytokon ratatreeneistä aina tokovalkkuun ja omatoimeiluun sadesäällä. Kuvista ja videoista kiitos ystävät Mira ja Janika!

  

Savun kanssa ratatreeneissä oli niin mukavaa, että kenties me tänä vuonna uskalletaan kokeisiinkin! Oltiin Miran kanssa suunniteltu kaksi minirataa ja harjoiteltiin samalla keikkaa sitten ulkoa muistamista kun kyltit olivat jääneet kotiin 😂 Treenit rallyiltiin tietysti ajankohtaisella cha cha cha teemalla ja rennolla otteella meillä olikin kaikkinensa tosi kivaa. Arvostan treenikavereiltä huumoripanostusta, eli tällä erää vihreitä kartioita. Ja kissaa houkutuksessa, me luultiin sitä molemmat Savun kanssa ensin oikeaksi kissaksi 😆

Savun rallyjutuissa oikean puolen seuraaminen ja tehtävät oikealla puolella, sekä miljoona puolen vaihto variaatioita ovat meille vaikeimmat. Ehkä näissä onkin kehityskohdetta riittämiin? Savun suorituskestävyys (eli ei kuole nälkään odottaessaan namia) on kasvanut ja se vain innostuu radasta aiemman lässähtämisen sijaan.

Rallytokon hypyssä meillä on kyllä vielä vähän tekemistä. Savuhan ei pyytämättä pompi ja annan vihjeen aika usein liian myöhässä. Tätä voidaan onneksi nyt taas harjoitella kotipihassakin, vähän sellaista erottelua koska hypylle irrotaan ja mistä kulmasta. Varmasti tähän kaikkeen pohtimiseen saadaan vinkkejä myös tulevalta leiriltä.

 

Loimu se meni ja yllätti olemalla kauhean kiva ja kuuliainen! Kiva Loimu on ollut aina mutta sillä on niin hirmuisesti luovia visioita ettei se nyt aina ole niin kiinnostunut yhteistyöstä ollut. Ensimmäinen kerta tänä vuonna kentällä meni kuitenkin aika sujuvasti.

Keskityttiin sitoutumiseen ja aika tiheään palkkailin. Hyppyä hömpöteltiin karkkien kanssa ja vähän varalta Loimu söikin aika paljon jotta se pysyisi varmasti lähelläni 😄 Illalla oli rauhallista, mutta tavallisesti tuo kenttä on sen verran vilkas että liinassa Loimu tulee siellä olemaan. Jos kentälle ei juokse peura tai fasaani, haluaa joku koiranulkoiluttaja tulla flexin ja Mustin kanssa moikkaamaan. Paras siis minimoida vahingot ja riskit auton alle jäämisestä nuoren koiran kanssa.

Hyvä mieli jäi Loimun treenistä! Vähän on oma tekeminen haparoivaa, mutta voi miten kivasti kaikki jutut kuitenkin pikkuhiljaa etenee. Kiitos ihanista rallykuvista ja iloisista treeneistä Mira! 💛

Tokovalkku

Tokovalkussa tehtiin Savun kanssa kaksi kertaa kokeenomaisesti tokon alokas luokka. Palkkailin Savua liikkeiden väleissä siirtymän jatkumisesta, seuraavan liikkeen alusta ja myös kesken liikkeen. Liikkeestä maahan meno ja kaukot olivat vähän heikot, niissä palkan viive näkyi selvimmin.

Olen ollut vähän laiska ja huolimaton suorituskeston kasvattamisessa ja toisaalta myös palkitsemisen satunnaistamisessa. Vastapainoksi Savu on sekunnilleen tarkka missä vaiheessa se mielestään tarvitsisi palkan ja jos palkkaa ei kuulu, sen usko tekemiseen lopahtaa heti. 

Nyt saatiin kuitenkin hyviä käytännön ohjeita ja informaatiota treenistä. Liikkuroituna voidaan siis vahvistaa etenkin kestoa tekemiseen, mutta myös perusasentoon tulemisia ja odottamaan jäämisiä. Täytyy tosiaan itsekin muistaa, että liikkeiden teknisiä osia hiotaan ja vahvistetaan eri kerroilla - toisella kertaa painopiste on suorituskeston lisäämisessä. 

Vähäisesti treenimäärästä huolimatta Savun hommat oli myös edenneet! Liikkuroidusti liikkeelle lähdöt oli ihan superhienot ilman käsiapua! Savu siis on vähän epäröinyt liikkeiden alussa kun liikkuri on lähellä ja muutaman kerran tätä sitten extrapalkattiin ja autoin koiraa käsitargetilla. Nyt Savulle vaikutti olevan päivänselvää lähteä skarppina seuraamaan.

Palkattomuus näkyy Savun työskentelyssä hidasteluna, ennakointina ja toisaalta myös yleisellä epäröinnillä että "näinkö se oli". Työstetään nyt kesä huolellisesti kokonaisuutta, jotta Savulla säilyy luotto siihen että safkaa tulee kyllä 😁

Loimu yllätti ihan ällikällä. Hain sen autosta poikkeamaan hallissa ennen vuoroamme ja siinä tuli vähän haukkua kun tuuli heilautti raolleen jäänyttä ovea. Kuitenkin omalle vuorolleen Loimu tuli halliin niin chillisti kuin nyt pieni islantilainen vain voi pystyä. Loimu oli nuuskumatolla sen aikaa, kun riisuin kengät ja sitten paineltiin kehään. Loimu asettui varsin itsenäisesti taukomatolle ja oli kyllä vallan täydellinen. Saatoin siinä heittää kouluttajallekin että en ole kyllä tällaiseen tottunut 😂

Loimun kanssa katseltiin vähän ideoita seuraamisessa kääntymisen opettamiseen. Saatiinkin ihan uusia ideoita, miten hyödyntää Loimun targettiosaamista käännöksiin. Palaan tähän harjoitteeseen myöhemmin videon kera.

Toinen asiani oli kapulan pito. Lähdetään tähänkin targetin avulla hakemaan malttia, eli rauhallista kestoa korokkeella istumiseen. Lisäksi harjoitellaan oikeasti leukakosketus, eikä sekopäistä tassu/leuka huitomista kuvia varten. Vähän on jäänyt kuvaustemput räiskimiseksi, mutta kapulanpitoa harjoitellessa oikeanlainen ja rauhallinen leukakosketus on oiva apu. Nämä kuntoon ensi kerraksi!

Tokon omatoimitreenit

Vettä tuli mukavasti taivaan täydeltä, mutta kolme reipasta oli treeneissä kuitenkin. Oli kyllä kosteat tokoilut ja spontaaneja muutoksia tuli treeniin tilanteen sitä vaatiessa.

Savun kanssa oli tarkoitus jatkaa koemaisia treenejä mutta hui hai. Kyllä meni ihan soveltamiseksi ja jälkiviisaana sitä olisi voinut tehdä ihan jotain muuta. Ei olleet nyt laadukkaimmat treenit mutta informatiiviset. Savu semmoinen mukavan viileän sään ystävä, mutta sateesta se ei ole välittänyt koskaan. Sateessa olisi silti ihan hyvä treenata ja jatkossa tehdäänkin iloista räiskimistreeniä asenteen kohottamiseksi.

Ruutu ja kierto temppuina menikin sateessa kivasti. Paikkista kun kuvittelimme tekevämme, tuli vettä jo siinä määrin vaakaan että Savu oli todella ihmeissään mitä me edes kentällä tehtiin. Oli lyhyt paikkisihmettelyt ne, haaveiksi jäivät 😂

Loimun treenit onkin kokonaisuudessaan videolla. Kivalta tuntui ja hyvä fiilis jäi! Vähän oli sellaista kokeilunmeininkiä sääolosuhteista johtuen, mutta eipä sade Loimua haitannut. Tauottamisessa täytyy olla huolellisempi, jotta Loimun mielenkiinto ei ehdi lässähtää. Pissatauon tarve sille tuli kesken kaiken, siitä luultavasti johtui haahuilu.

Erityisen iloinen oon yhteistyöstä kentälle siirtymisessä sekä toisen koiran haukkumiseen reagoinnista. Tai reagoimattomuudesta 😍 Vaikka koirahäiriöt on tuntuneet tosi vaikeilta, viime aikoina kehitys on ollut jotenkin tosi nopeaa. Jos videosta tulee mitään kysyttävää, niin sitte vain kommenttiboxiin tai sähköpostiin viestiä.

Näistä treenitunnelmista kelpaa pitää muutama päivä lepoa ja sitten toko/rallytokoleirille!

Huhtikuisia kuulumisia

Ja se huhtikuukin oli ja meni, toukokuukin ehti pitkälle ennen kuin tämä postaus valmistui. Älytön kuvaspämmi luvassa. Oli koiria, töitä, kuvauksia, retkiä ja kotipuuhia. Sitten alkoi Loimun juoksut ja kalenteri vähän harveni. Loimu vuotaa niin niukasti ettei me omisteta juoksupöksyjä, joten oon päättänyt juoksujen aikana pitää vain taukoa halleilta. Nyt tällä kertaa Savukaan ei oikein reagoinut juoksuihin, joten ei tarvinnut pohtia sen hoitoon laittamista.

Ensimmäisiin juoksuihin verrattuna Loimu on nyt merkkaillut normaalimmin. Viimeksi se pissasi ihan jatkuvasti ulkona, mutta laitoin juoksujen piikkiin. Nartuillahan on merkkailussakin yksilöllistä vaihtelua, mutta kyllä jälkiviisaana on myönnettävä, että en sitä sitten viime juoksuissa tunnistanut pissatulehdukseksi ajoissa. Oppia ikä kaikki ja jatkossa ollaan viisaampia.

Heti aprillipäivänä (tai aamuyöllä) heräsin koirien kanssa lenkille ikuistamaan vuoden neljännen täysikuun. Purkkiin saatiin ja luminen maisema peilasi kuunvaloa kivasti. Tämän kerran kuva onnistui ilman jalustaa.

Pääsiäisenä kävin työn puolesta kuvaamassa collie herra Rogeria ja Loimu pääsi mukaan. Roger kohteli Loimua juuri sopivin silkkihansikkain. Loimu lähtökohtaisesti tykkää muista koirista, mutta kun sen päästää kiihtyneenä autosta vapaaksi sen ensivaikutelma on räjähtelevä. Luulen että Loimu säntää riemuissaan vähän liian lähelle muita koiria ja sitten se kiljahtaa kun alkaakin jännittämään. Taas on hyvä olla jälkiviisas 😅 Jatkossa Loimu tuumailee muita koiria ensin hihnassa ja kun se on varmistunut siitä että kaikki on ihan turvallista, sen voi päästää juoksemaan.

Onneksi Roger oli kärsivällinen ja huumorintajuinen, eikä provosoitunut Loimun ensihetkien irvistyksistä. Ja lopultakan kaksikolla oli oikein mukavaa. Loimukin ihan surutta vain kieri kesken juoksuleikkien lumessa, ei tietoakaan jännityksestä.

Pääsiäispyhinä ehdittiin myös metsään yöksi nukkumaan. Siitä ennätinkin kirjoitella ajantasaisesti postauksen Yö ulkona 4/2023.

Kuvasin kotona myös materiaalia Polar Barksin yhteistyöpostaukseen. Loimu yllätti tässä mallioppimistaidoillaan! Kuvasin ensin Savua niin, että se makasi pedillä pää maassa. Vartin viiveen jälkeen kutsuin Loimun kuvattavaksi ja se ampaisi petiin makaamaan samoin päin ja laittoi leuan maahan. Loimu ei oikeasti osaa leuka maassa tehtävää!

Jos joskus ennätän ja muistan, niin yritän toistaa videolle koirien kuvaukset. Koirien mallioppiminen on minulle tuttua Do as I do konseptin kautta, mutta että koira oma-aloitteisesti seuraisi toisen koiran suoritusta ja kopioisi sen niin tarkasti kuin Loimu teki, yllätti minut. Odotan myös tosi innoissani loppuvuoden SmartDog testausta, jolloin Loimun ominaisuuksista saadaan tutkittuun tietoon pohjautuvaa dataa ja ulkopuolisen näkemys. Ihan smart Loimu on minusta joka tapauksessa, vaikka sen fiksuus välillä vähän jääkin hulinoinnin jalkoihin.

Huhtikuun lopulla ennätettiin ottaa myös ensimmäisiä auringonlaskukuvia.  Lumetkin sulivat lopulta tosi nopeasti ja se paikka metsässä jossa me hangella yövyttin, oli viikon päästä lätäkkö. En ikinä pysy keväisin kamerani kanssa luonnon tahdista, vaan myöhästyn jokaisesta hienosta jutusta mitä aioin kuvata. Auringonlasku kuviin kuitenkin ehdittiin, ennen kuin tuokin paikka on heinän peitossa.

Sitten oli kuukausittaiset kimppatreenit ystävän kanssa, josta kuvaspäm. 

 

Juuri ennen huhtikuun loppumista ennätimme myös rallytokon ratatreeneihin ja tokon kimppatreeneihin. Kuvamättöä niistä, olkaa hyvät.

Tekstiä ei ole kuvien jälkeen enempää, kiva jos luit tänne asti 😄

Kunhan saan ajatukseni ruodittua tekstiksi ja pari videoklippiä tueksi (eli viimeistään kesällä), saatte materiaalia ja ajatuksiani Loimun treeneistä autojen ohituksen suhteen.