Tokoleiri Jämijärvellä

Perjantaina hoidettiin loppusilaus auton pakkaamisessa ja sitten suuntasin koirien kanssa Jämijärvelle. Luvassa oli tokoleiri ja viime hetken leiriytymispaikan vaihdon kun selvisi, että Jämillä on samaan aikaan Kankaanpää Custom show. Viime vuodesta viisastuneena äänekkäiden tapahtumien aikaan telttailijan paikka ei ole leirinätalueella jos mielii nukkua. No säästyipä rahat ja vaiva kikkailla telttaa asuntovaunujen sekaan, kun päädyin pystyttämään teltan treenikentän viereiseen metsään. Tosin puolikilometriä tapahtuma-alueelle ei ollut riittävä matka kaiken torven tööttäämisen häviämiseen, mutta saatiin kuitenkin nukutuksi.

Teltan pystytyksen jälkeen kävin koirien kanssa lenkillä, onhan Jämillä ihan ensiluokkaiset lenkkimaastot. Tarkastettiin Sormelan laavu ja todettiin se kelpopaikaksi pitää seuraavan iltana leirinuotio. Perjantai-illan ohjelmassa oli kokoontuminen mökillä toisten leiriläisten kanssa. Iltapalatarjoilut olivat varsin ruhtinaalliset, kiitos leivontataitoisille herkullisista kakuista. Leirin kouluttajina olivat tuttuun tapaan Riitta Kivimäki ja Piia Karinen. 

© Netta Elomaa

Iltalenkillä kierreltiin tapahtuma-alueella, jossa olikin jo kelpo määrä rekkoja näytillä. Savu ei erityisemmin humalaisista ihmisistä välitä, joten vähän väisteltiin kaikkia. Loimu suhtautui ympäristön hälinään ja musiikkiin tosi lunkisti, joten muutamien kuvien ottaminen sujui mukavasti. Kaikkinensa yllätyin positiivisesti molempien koirieni taidoista hälyisämmässä ympäristössä, meille kuitenkin aika harvinaista törmätä lenkkeillessä muihin.

Lyhyen mutta ärsyketäyteisen iltalenkin jälkeen koirille uni maittoi ja Loimukin asettui telttaan samantien. Sen verran oli lämmin, ettei Savu tarvinnut mukaan varalta pakattua Pomppaansa, ja itsekin tarkenin nukkua t-paidassa. 

Lauantaina nousimme jo aikaisin, sillä halusin ehtiä nauttimaan niistä kivoista lenkkimaastoista. Ennätinkin käydä koirien kanssa miltei tunnin lenkin ennen päivänohjelman läpikäymistä ja treenien aloittamista. Savu oli vuorossa ensimmäisenä; en itse tykkää olla ensimmäinen yleisön edessä, mutta viileässä aamussa Savu jaksoi pistää parastaan.

 

© Tytti Käyhkö

© Tytti Käyhkö

© Tytti Käyhkö

Jäävät

Koska Savun kanssa on tavoitteena voittajaluokka (hullu pitää olla), kysyin leirillä vinkkejä ensisijaisesti sitä silmällä pitäen. Savun liikkeestä seisominen on jo aika kiva, mutta istumista ei olla kauheasti tehty. Istumista kokeilimmekin nyt leirillä ja hassuna huomiona "istu" ei tarkoita Savulle selkeästi mitään. Se meni lähestulkoon aina makaamaan pelkällä sanallisella vihjeellä. Sen sijaan kaukokäskyistä tuttu "sit" oli selkeämpi ja Savu valitsi oikean asennon.

On mahdollista että meillä yleisessä käytössä oleva "istu" vihje on etenkin lasten aikana johtanut palkkioon riippumatta siitä mihin asentoon Savu on asettunut. Ensimmäinen oikaisu voidaan siis ottaa vihjeen muuttamisella, mutta aika paljon työtä jää silti tehtäväksi. Ihan alkaen omasta ryhdistä, tahdista ja käsien heilumisesta.

Muistiinpanoja

- harjoittele asentoa ja jäämistä erikseen, kiinnitä huomiota omaan vauhtiin ja ryhtiin; katse eteen (peili avuksi)

- seuraamisessa asentovihjeen sijaan jokin temppuvihje (esim pyörähdys), josta palkkio taakse heittäen samalla kun itse jatkan matkaa eteenpäin. Tää toimii Savulla kivasti heti kun se hoksaa että nami lentää taakse, nyt se juoksi aluksi eteenpäin 😂

- hyödynnä jo olemassa olevat temput sekä takapalkka jäävien harjoitteluun

- muista harjoitella myös vauhdinmuutokset

Tavoitteena on saada jäävät haltuun kesän aikana, kenties voittajan tyyliin. Videoita luvassa, koska oman toiminnan havainnoinnin suhteen treenit on pakko dokumentoida.

© Tytti Käyhkö

© Tytti Käyhkö

© Tytti Käyhkö

Kaukot

Kaukot on menneet hivenen eteenpäin vuodentakaisesta, mutta vähän uusia eväitä tarvittiin niihinkin. Olen jo aiemmin ottanut Savulle käyttöön vihjeen "kaukot", jolloin se tietää jäädän hiukan kuulolle eikä uppoudu ajatuksiinsa maatessaan. Voittajaluokassa kaukoihin tulee mukaan myös seisominen ja etäisyys kasvaa reippaamista alo ja avo luokista. Treeneissä oltiin taitotasomme mukaisia, kaukojahan on viime aikoina pääasiassa jumppailtu.

Saatiin Riittalta hyvä, itselle uusi ajatus kaukoista että varsinkaan Savun kanssa pysymistä ei kannata liiaksi vahvistaa. Kaukojen pointtihan on nimenomaan asentojen vaihtaminen, ei maahan liimautuminen. Savu kyllä pysyy hyvin asennoissa, mutta napakat vaihdot ovatkin ihan toinen juttu. Ja myönnettäköön, että olenhan minä sitä pysymistä ja olemista huomaamattani vahvistellut tosi paljon 😅

Muistiinpanoja

- palkitsemiseen vauhtia, ei namia suoraan suuhun

- säästä kaukoja, harjoittele etäisyyttä ja kuulolla olemista myös tempuilla

- harjoittele pyörähdys ja peruuttaminen siten, että Savu suorittaa ne minun ollessa koiraan selin

- kaukoissakin on monta osasta; jääminen, oleminen, vauhti, etäisyys, vihje tehtävään jne.

Ensi alkuun täytyy käydä kotona vihjeet läpi, että kaikki ovat Savulla varmasti hallussa. Samalla hiukan päivitetään meidän apuvälineitä takajalkatargetista muihin variaatioihin ja toisaalta kaukoja olisi hyvä harjoitella ihan tasamaallakin. Projektia riittää.

© Netta Elomaa© Netta Elomaa

Iltapäivällä oli vuorossa Loimu, jonka kanssa päästiin Piian oppiin. Loimu oli mukana tosi kivasti ja niinpä päädyin päästämään sen irti. Virhearvio! Loimu istui hetken kauniisti ja sitten se luvan saatuaan (tosin ihan muihin hommiin oli se lupa) ampaisi kentän toiseen päätyyn treenaavan koirakon luo. Tavallaan yllätti ja sitä tunsi itsensä vähän tyhmäksi omasta mokasta. "Kyllä Loimu tulee aina lelulle luo" ja kas ei tullut tällä kertaa. Pennut on pentuja jne. 😂

Mitään kamalaa ei onneksi sattunut, hain Loimun vain takaisin. Jälkiviisaus paras viisaus, ei Loimu välttämättä vieraan koiran luo olisikaan mennyt (toki en hetkeen uskalla kokeilla uusiksi), mutta samaan aikaan treenaavan koiran kanssa sillä oli ollut edellisiltana hyvät rallatusleikit. Ei siis sinänsä ihme, että Loimu kävi moikkaamassa. Lopputreenin Loimu oli hihnassa, eikä hihna häirinnyt sitä lainkaan niin paljon kuin minua.

Loimun kanssa kehitettävää on aloitusrutiineissa ulkokentillä ja saatiin muistinvirkistykseksi ohjeita myös kontaktiharjoituksiin. Kummasti sitä pitää perusasioita niin itsestäänselvyyksinä että jättää ne pennulleen opettamatta. Ensitöiksi työn alle vihje "vapaa", joka tarkoittaa ettei minua tarvitse kuunnella 😜 Tämän vihjeen myötä koiran on helpompi erottaa ne hetket, kun huomiotani kannattaa tavoitella ja ohjeita kuunnella.

Perusasento sujui alkukankeuden jälkeen kuten kotonakin, eli hyvin. Oli kiva saada Loimulle perusasentokokemus myös vieraassa paikassa. Perusasennon tapaan myös merkinkierto lähti vauhtiin kivasti.

Otettiin tehtävien väliin pieni siirtymä namien kanssa. Vähän kuin siirtymiä olen Loimun kanssa huomaamatta tehnytkin ja sehän lähtee hirmu reippaasti mukaani odottamaan mitä sitten tehdään. Myös sosiaaliseen palkkaan Loimu vastaa innoissaan. Täytyy vain muistaa pitää sosiaalista palkkaa yllä ja vahvistaa sitä. Kuitenkin tulevaisuuden koekehissä (ollaan nyt toiveikkaita ainakin) sosiaalinen palkka on ainoa, mitä kehään saa viedä, joten sitä kannattaa junnukoirien kanssa vaalia.

© Netta Elomaa

© Netta Elomaa

© Netta Elomaa© Netta Elomaa

Kaikkinensa ensimmäinen leiripäivä meni tosi kivasti! Savun kanssa treenatessa fiilis vähän herkistyi. Miten erilainen se olikaan kuin vuosi sitten. Nyt pidin sitä luottavaisin mielin irti treeneissä, palkkasin vapautuneemmin ja ylipäänsä osattiin enemmän ja olin paremmin tilanteen tasalla. Valtava motivaatio jatkaa tavoitteellista tahtia, jotta oltaisiin taas koevalmiita ja kenties jo tänä vuonna avoimeen.

Loimu oli treenivuorollaan parempi kuin odotin (kai tän kehtaa myöntää 😂) sillä olin varautunut esim. haukkumiseen. Loimu myös hillui kentän laidalla kanssani oikein maltillisesti ja tarjosi itse makaamista. Sen sijaan autossa odottaminen sille on haasteellista. Siinä missä Savu nukkui vuoronsa ulkopuolella kevythäkissä, Loimu haukkui välillä lähes taukoamatta autossa. Tiesin tämän toki ennakkoon, tehtiin se mitä voitiin ja jatketaan harjoituksia kotona. Loimu on autossa ihan hiljaa ja nukkuukin, jos se ei näe sieltä. En kuitenkaan saanut kaikkia ikkunoita peitettyä täysin, joten kun jotakin nähtävää oli, niin tokihan Loimu haukkui. Sille on myös vaikeaa se, että Savu pääsee autosta pois ja Loimu ei.

No niillä taidoilla mentiin mitä oli ja tilapäiseen unirästiin ei Loimun maailma kaadu. Ideaalitilanteessa sen tulisi nukkua autossa odotellessa, mutta toistaiseksi näin ei ole. Se kuitenkin noin muuten viihtyy autossa, mutta haukkuu lähelle tulijat tai jos joku muu koira leikkii. Loimu kun olisi mieluusti menoilla mukana. Kerrottakoon heti tähän väliin, että toisena päivänä Loimu nukkui, sen verran väsytti ettei kaikkea jaksanut seurata.

© Tytti Käyhkö

© Tytti Käyhkö

© Tytti Käyhkö

Sunnuntaina treenit alkoivat kentällä hieman aikaisemmin, joten nousin koirien kanssa jo kuudelta. Kävimme aamulenkillä keräilemässä tölkkejä Custom Show alueelta ja koko reissun tölkkisaaliilla tienasin miltei 20€. Kassit keräämistä varten loppuivat kesken, joten kenties tuplaten olisi voinut tienata. 

Aamun treeneissä olimme vuorossa toisina. Ryhmäpaikkani vaihtui ja koska epäilin päivästä tulevan kuuma, otin Savun aamun treeniin. Näin ollen Savu oli kahdesti Riittalla ja Loimu kahdesti Piialla, mutta ei se mitään. Päästiinpä jatkamaan siitä mihin oli lauantaina jääty.

Ensimmäisenä oli vuorossa kokeenomainen paikalla makaaminen. Oli ihan Savun näköinen suoritus. Se ennakoi istumaan nousun liikkurin osuessa kohdalle, mutta epäilen sitä ötököiden kiusanneen kun aiemmin vinkui paikkiksessa ja yritti raapia itseään. Pari puremaa mahastaan löytyikin, joten kenties ilman niitä olisi maannut loppuun. Liikkuri kävi meidän kohdalla vielä uudestaankin ja toisella kerralla Savu oli mallikas. Kehitystä siinä määrin että muut koirat tai muiden käskyt eivät Savua häirinneet 💙

Hyppynouto

Kun viime vuonna arvuuttelin leirillä tarttuisiko Savu kapulaan, niin kyllä hymyilytti kun tänä vuonna päästi tekemään hyppynouto ihan oikealla kapulalla. Kerroin vähän kuinka on hyppynoutoa harjoiteltu ja näytettiinkin sitten.

Ihan ensimmäisenä vinkkinä minun kannattaisi heittää kapula pidemmälle. Kun on riski että kapula menee vinoon, koiran on helpompi linjata takaisin hypylle kun matka no pidempi. Tämä näkyikin heti käytännössä. Jonkin verran hypyille linjaamista ollaan ehditty harjoitellakin, mutta on meillä siinä vielä tekemistä.

Hässäkkä

Tämä liike on minulle lähinnä hässäkkä nimellä tuttu ja jokusen suorituksen olen nähnyt. Olen kuitenkin päättänyt ottaa hässäkän meille kesäprojektiksi, joten kaikki viime hetken vinkit ja ohjeet kokeneemmalta tulivat tarpeen.

Savun kanssa ei ole tarkoitus mennä EVL:n (en usko että oma osaamistasoni kehittyy riittävän nopeasti ennen Savun eläkeikää), mutta ihan harjoituksen vuoksi sillekin voi laittaa hässäkkään kapulat. Savu osaa kiertää kartiot riittävältä etäisyydeltä ja sen voi ohjata hypyllekin (sitä ei nyt leirillä tehty), mutta pysäytykset puuttuvat täysin. Eikä se kiertokaan vielä hirveän vahva ole pitkältä matkalta häiriössä, sekin tuli taas todettua.

Kerroin bongauttaneeni merkkejä Savulla ja nyt viime aikoina näyttäneeni niitä. Vähän sain Savun treeneissä turhautumaan kun se jo katsoi merkkejä, otti kontaktin kuin lupaa kysyäkseen, mutta minä käskin katsoa merkkejä vielä uudestaan 😅 Ehkä tässä voisi luottaa koiraan enemmän ja vaikka se juostessaan merkit hukkaisikin niin ei se mihinkään kuuta kiertävälle radalle joudu.

Savu juoksee merkkiryhmälle hyvin, mutta vauhti hiipuu takaisin tullessa jos vain seison. Tiedän, että olen vahvistanut kartioiden taakse ehtimistä ihan x määrän liikaa ja samaten käsitargetin olen laittanut tarjolle todella ajoissa. Mikäli näitä kumpaakaan ei näy, Savu alkaa ravata. Nyt siis tehotreeniin pieni kestävyysharjoittelu, että takaisinkinpäin tulee juosta ihan loppuasentoon asti.

Seuraaminen

Kun vuosi sitten seuraamisemme leirillä meni aivan penkin alle, niin tämän vuoden treeneissä oli ilo huomata että Savu tarjosi seuraamista ja perusasentoa itsenäisestikin. Riitta liikkuroi meille alokkaan seuraamisen ja se näytti siltä miltä ajattelinkin, mutta tuntui silti hyvältä.

Pari kontaktin putoamista ja pysähtyessäni Savulla meni jokunen sekunti tajuta istua. Täytyykin ottaa taas vähän kuin kertausharjoituksiin tuo että pysähtyessäni Savu istuisi heti. Seuraamisen palkitsemiseen myös lisää vauhtia ja ylipäänsä motivaatiotreeniä siihen että Savu kestäisi kontaktissa läpi suorituksen.

Riitta vinkkasi meille BH-kokeeseen menemisestä. En ole koskaan asiaa ajatellut, mutta nyt aiheeseen hiukan tutustuneena BH-koe voisi olla Savun kanssa mielenkiintoinen. Ei muuta kuin koekalenteria selaamaan ja hiukan pikkujuttuja hiomaan 😄

© Tytti Käyhkö

© Tytti Käyhkö

© Tytti Käyhkö

Loimu oli iltapäivällä jo hiukan väsynyt, vaikka olikin nukkunut päivällä paremmin kuin lauantaina. Leirielämä oli junnukoiralle ihan uutta ja toki vähän jännittävääkin. Kentän laidalla odottelu sujui taas kivasti ja Loimu viihtyi nuuskumatollaan.

Katsottiin Piian kanssa Loimun kapulan pitoa, joka yhtäkkiä sujuikin niinkuin olisi aina sujunut. Loimu on alunpitäen tarttunut kaikkeen mielellään ja hakee kapulan kun sen sille heittää, tuoden sen käteeni. Kuitenkin paikallaan istuminen ja kapulaan tarttuminen ovat olleet ihan mahdoton yhtälö, kun Loimu on vain alkanut pomppia superpallon tapaan. Vaan nytpä sujui, ehkä Loimua väsytti sopivasti tai se on hiukan kypsynyt. Oli mitä oli niin päästiin ainakin vahvistamaan sitä mitä haluttiin.

Muistiinpanoja

- vahvista kapulan palautusta

- harjoittele kaikenlaisten tavaroiden nostamista

- muista palkita välillä myös lelulla

- tekniikan päätökseksi vähän jotain riehakasta, jotta asenne kapulaan säilyy

Luoksetuloharjoitukset menivät kivasti, Loimullahan on kova kiire perääni. Jalkojen välistä juoksemisen sijaan Loimu päätti hypätä syliini, se on siitä paras tyyli. Jalkojen välistä menoa harjoiteltiin sitten omana juttunaan ja ahkerasta treenistä huolimatta tämä vaatii edelleen paljon harjoitusta. Vastenhyppy on yksi vaihtoehto harjoitteluun, se on itselleni fine ja Loimulle ylivoimaisesti palkitsevin. Mikäs sen parempaa koiralle, kuin tehtävä joka palkitsee jo itsessään?

Jos lauantaina vähän huvitti "vapaa" vihjeen opettamisen unohtaminen, niin ei Loimu ole vielä kuullut takapalkastakaan. Kotiläksylistalle siis sekin, sentään lelupalkalle eteenpäin Loimu osaa juosta, mutta takapalkkakin on niin monikäyttöinen että treenilistalle ehdottomasti.

Vuoronsa lopuksi Loimu olikin jo ihan puhki ja kaikkensa antanut. Lämmin keli ja univelka saivan pienen islantilaisen haaveilemaan kauneusunista.

Päivät (tai myöhään valvovan ja aikaisin heräävän yöt myös) Jämijärvellä kuluivat tosi nopeasti erinomaisessa kelissä ja hyvässä seurassa. Taas on hyvä mieli, ylpeä saa olla koirista ja hirveästi motivaatiota jatkaa järjestelmällistä harjoittelua resurssien puitteissa. Väittäisin treenaamisen olevan pitkälti asenteesta kiinni. Pitää vain tarttua toimeen ja kumman paljon saa aikaan kotipihassa, leikkipuiston laidalla tai Pikku Kakkosen aikaan olkkarissa. Täytyy vain löytää omasta arjesta ne luontaiset ja helpot hetket, jotka sitten käyttää tehokkaasti asioiden harjoitteluun. Tässähän vain nälkä kasvaa syödessä, nyt on kyllä pakko antaa koirien levätä keskiviikon tokoihin asti.

Reissu vähän jännitti, kun telttailin ensi kertaa yksin kotipihan ulkopuolella (aiemmin ollut aina joku tuttu kaveri seurana) ja toki pohdin mikä hullunmylly reissusta tulee innokkaan Loimun kanssa. Mutta kaikki sujui hyvin! Ja oli kivaa, ihan tosi kivaa, ehdin tehdä kaikkea mistä tykkään. Enemmänkin olisi voinut lenkkeillä ja valokuvailla, mutta aika on rajallista.

Kiitos vetäjille ja muille leiriläisille viikonlopusta. Hyvillä mielin ja motivaatiorepun kanssa koti uusia kesätreenejä!

Tokotreenit ja fiiliksiä

Viime viikkoina on ollut treenin suhteen hiukan hiljaista (muutoin on ollut aika kiireistä) kun viime viikon tokot peruuntui migreenin takia eikä kotona olla ehditty oikein asettua treeninurkkaukseen. Savulle pieni tauko ei ole tehnyt huonoa, mutta Loimu on tullut suunnilleen hulluksi. Selvästi täytyy pitää kiinni Loimun päivittäisestä tempputuokiosta ja olen sitä toki itsekin kaivannut 😂

Eilen oli Canisport tokovalkku ja Loimun tokoykkönen ja voi miten hienoja kumpainenkin koira oli. Loimu varsinkin yllätti olemalla ihan unelma ja tarjoamalla kaikkea jo oppimaansa 😍

Aloitetaan kuitenkin Savun tokovalkun muistiinpanoista. Ensimmäiseksi on mainittava että Savun häiriönsieto (etenkin muut ihmiset) ja sitoutuminen harjoitukseen on parantuneet merkittävästi. Lähtee se kylmiltään välillä haistelemaan paikkoja, mutta kun se on valmis se ei enää keskeytä tehtävää ympäristö häiriöiden vuoksi. Aiemmin Savu on siis haukkunut hallilla kaikki ihmiset ja koirat, varsinkin jos joku liikkui. Nyt Savu tarjoaa ryhdikkäästi kontaktia ja monissa tilanteissa vain huokaisee aiemman haukahduksen tilalla 💙

Kouluttajan aihevalinta osui meille kuin nenä päähän, nimittäin motivaation rakentaminen seuraamiseen. Emme siis keskittyneet tekniikkaan tai kestoon, vaan pääasia oli että koiralla oli hyvä asenne ja motivaatio seuraamiseen. Tekemämme harjoitukset tuntuivat sopivan Savulle tosi hyvin ja me otetaan nää ehdottomasti viikottaisiin omatoimitreeneihin! Palaan seuraamisasioiden kanssa myöhemmin videon kera.

Tehtiin seuraamista silmällä pitäen myös kehätreeni, niin että helppo ja kiva liike palkatta alle ja siitä jatkettiin seuraamiseen, josta kunnolla palkkaa. Minä tietysti painelin kehään ensimmäisenä ja siitä vain kylmiltään ajattelin Savun kiertävän kartioryhmän. No ei toki yllättänyt, mutta Savuhan meni toki aluksi haistelemaan kehää koska se osa hallista oli siltä iltaa tutkimatta. Haistelutuokion jälkeen jätin Savun istumaan ja kävin näyttämässä sille kartiot (tää on toiminut sille treeneissä hyvin matkan lisäämisen kans) ja palasin lähemmäs koiraa. Savu kiersi kartiot virheettä ja otin sen lennosta seuruuseen (en viitsinyt alkaa sähläämään perusasentojen kanssa koska riski epäonnistumiseen olisi kohonnut reilusti) ja Savuhan lähti hienosti mukaan. Palkkiot ansaittu ja tän tyyppistä treeniä pitää alkaa ehdottomasti tekemään enemmän kokeita ajatellen.

Lopuksi mentiin vielä paikkisriviin, oltiin rivissä hetki ja sitten poistuttiin paikalta. Jos silloin tällöin yhdet omatoimitreenit menee penkin alle, niin Canisportin treeneistä jää aina hyvä mieli ja fiilis, että kyllä meistä vielä jotakin tulee! Tuskinpa tavoittelisin Savun kanssa voittajaluokan kokeita ilman Janikan valkkuja! Voin suositella.

Loimu tuli halliin hullunmoisella tarmolla ja asettui samantien nuuskumattohommiin. Harjoittelimme hiukan koirahäiriöitä mutta juuri eilen Loimulla oli niin hyvä flow ettei kurssin toinen koira ollutkaan mikään häiriö. Ehkä Loimu on haukkunut sen tarpeeksi monta kertaa aiemmin... 😅

Pitkästä aikaa tehtiin myös merkin kiertoa ja selvästi joku muistikuva Loimulla siitäkin oli. Ihanasti tarjosi kontaktia pienissä siirtymissä ja perusasentoa jos pysähdyi. Selvästi jotain on tehty oikein vaikka nyt on pientä taukoa ollutkin.

Seuraamisen tekniikkaa vilkaistimme Loimun kanssa, kun viime kerralla se jäi meillä välistä. Itselleni onkin ihan uusi juttu opettaa seuraamisen tekniikkaa paikallaan korokkeiden avulla, mutta Janikan perusteellisen selityksen jälkeen tässä on kyllä paljonkin järkeä. Seuraamisesta tämänkin suhteen lisää myöhemmin, ihan oman postauksensa verran.

Luoksetulon jäämistä harjoiteltiin lelun kanssa ja aikas kivasti päästiin alkuun. Luoksetulon vaihtoehtoisista palaamisista vasten hyppääminen on Loimulla kaikista vahvin, mutta jalkojen välistä juoksu ja käsikosketus sujuvat myös.

Kaikkinensa kurssi-ilta oli taas viikon piristys!

Viikonloppu meneekin tokoleirillä, jota oon odotellut ihan into piukassa. Viime vuonnakin oli niin huisin kivaa ja ollaan edistytty Savun kanssa paljon. Tänä vuonna on toki mukana Loimukin, joten tulee harjoiteltua samalla kahden koiran kanssa retkeilyä. 

Palaan alkuviikosta leirikuluumisin, hyvää loppuviikkoa lukijoille! 

Toukokuun treenikoosteet ja ratatreenit

Vauhdikas toukokuu on aivan lopuillaan, joten on aika jakaa treenifiilikset. Tarkasta suunnitelmastani huolimatta treenasimme sekalaisesti kaikkea, enkä lopulta käynyt kotiseuran kentällä lainkaan vaikka piti. No, tuurilla ja taidolla sitten viikonlopun rallytokokokeeseen sinne 😅 

Tänään meillä oli kuukausittaiset rallytokon ratatreenit. Vähän viime tippaan jäivät, mutta toukokuun ratatreeni on nyt kuitenkin tehtynä ja kivaa olikin! Savu oli aikas lennokkaalla tuulella ja sitä myötä vähän äänekäs. Toisella kierroksella rata meni kaikkinensa tosi hyvin vaikka kerran karkasi haukkumaan liikahtavan treenikaverin. 

Aikamoinen tuuli meidän treeneissä kävi ja vähän kylttitelineistä lähti laput kesken lentoon. Selvittiin kuitenkin. Eteen tuloissa Savu herkästi haukahtaa ja peruuttamisessa saa itse laskea askeleet tarkasti, mutta kyllä me kokeisiin mennään luottavaisin mielin. Pääasia on hyvä fiilis, ei se miten suoriudumme liikkeistä. Hurjasti on kuitenkin menty monessa asiassa eteenpäin, ihan viis siitä mitä mieltä joku ulkopuolinen on 😜

Alla video ratatreeneistä. Sama rata oli molemmilla kierroksilla, mutta kaksi kertaa tehtiin se. Suurkiitokset treeniseurasta Miralle ja Netalle 💙

Ja sitten toukokuun treenikoosteet!

Loimun muistiinpanot

Tauko- ja sitoutumisharjoitukset etenivät huomattavasti. Loimu osaa tarjota maahan menoa kentän laidalla ja selviää muiden koirien läsnäolosta kohtalaisesti.

Seuraamisen tekniikkaharjoitukset aloitettu, perusasento on tutuissa ympäristöissä tosi kiva

Noutokapulan pitämisen harjoittelu aloitettu, Loimu kun helposti vain juoksee kapula suussa. Nyt Loimulle alkaa olla myös selvää tuoda kapula käteeni, eikä rallatella sen kanssa ympäriinsä.

Kosketusalustaan aloimme tehdä vauhtia ja matkaa, mutta toistaiseksi tehtävä jää tauolle. Kun Loimuun tulee vauhtia, se vain hyökkää alustan kimppuun. Pienemmän alustan ja hieman lyhyemmän matkan kanssa tällaista ongelmaa ei ole, joten palaamme harjoituksissa hiukan taaksepäin.

Loimun kanssa jatkamme Canisportilla tokoykkösen kurssilla, joten varmasti kesäkuun aikana opitaan taas paljon uutta 💛

Savun muistiinpanot

Savun kanssa me otetaan tokon hässäkkä kesäprojektiksi sekä totta kai rallytokon koesuoritukset.

Ruutuun ja kartioryhmän kiertämiseen saimme toukokuun aikana kivasti lisämatkaa ilman, että Savu alkaa haukkua.

Paikalla makaamisessa ennakointi on jäänyt lähestulkoon kokonaan pois, tämä hyvä. Jatkamme paikkisharjoituksia osissa ja eri vieruskaverien kanssa.

Liikkeestä seisominen alkaa olla tosi kivalla mallilla! Vielä hiotaan tähän matkaa ja häiriöitä, mutta eiköhän kesäkuussa aleta harjoitella myös istumista kuntoon.

Koira- ja ihmishäiriöt alkavat monissa tilanteissa olla Savulle jo ihan ilmaa. Yksittäisiä karkaamisia sattumien seurauksena on sattunut, mutta Savu on hyvin nopeasti palannut takaisin  ja työskennellyt lopputreenin hienosti hetken haukkumisesta huolimatta. Ympäristöhäiriöiden kanssa jatkamme ahkerasti harjoituksia.

Hyppytekniikka- ja jumppatreenejä jatkamme. Harjoittelimme hyppyä tarjoamisen kautta ja Savu osaa jo hakeutua hypylle myös hieman vinosta linjasta. Helpottaa jo ihan rallytokoakin!

Noutokapulan kanssa tutut temput sujuvat jo kuin olisivat aina sujuneet. Alamme hioa hyppynoudon palautus perusasentoa kuntoon. Ja toki keskitytään harjoittelemaan myös kapulan suoraan heittoa ja toisaalta myös esteen yli hyppyä vaikka kapula ei olisikaan linjassa.

Suurkiitos toukokuun treeneistä meidän valkulla ja treenikavereille!

Ohjatut ja ot-tokot

© Iida Lähdekorpi

Tiistaina kävin molempien koirien kanssa omatoimi tokotreeneissä, paikalla oli lisäksemme kolme koirakkoa joten vuorot pyörivät sujuvasti. Savulle treeniolosuhteet olivat vähän poikkeuksellisen haastavat, sillä ensimmäisen kuuman päivän lisäksi paikalla oli kaksi juoksuista narttua. Savu ei ole reagoinut kastraation jälkeen narttuihin erityisen voimakkaasti, mutta selvästi pari tuntia juoksunarttujen tuoksuissa otti koville.

Kokonaisuus meni Savun kanssa kivasti, mutta se oli tavallista hitaampi. Lisäksi ensimmäisten onnistuneiden kaukojen jälkeen (olisi pitänyt lopettaa kaukotreeni niihin ensimmäisiin) se meinasi nousta koko ajan seisomaan tai muutoin vaihtoi asentoja miten sattuu. Minulle valkeni vähän viiveellä että Savu reagoi juoksunarttuihin ihan fyysisestikin 😁 Katsellaan istu-maahan vaihtoja toisella kerralla uudestaan.

Hyppy sujui ohi ajavasta moposta huolimatta. Savu jäi odottamaan, ei varastanut lähdössä, hyppäsi eikä kiertänyt ja tuli melko sujuvasti perusasentoon. Luoksetulot olivat näissä treeneissä aika fiasko, mutta laitettakoon hankalien olosuhteiden piikkiin.

Paikalla makaaminen meni tosi hyvin, vaikka Savu olikin rivin keskellä. Se ei ennakoinut tai reagoinut liikkurin tai muiden käskyihin. Onpahan tehokokeiltu kuinka Savu selviää juoksuihäiriöistä, ja hyvin selviää 😅 Se muuttuu hitaaksi ja vähän kuolaa, mutta ei kuitenkaan karkaa. 

Treenien perusteella Savu tulee menemään hoitoon siksi aikaa kun Loimulla joskus on juoksut. Vaikka Savu ei voi enää jälkikasvua saada, se reagoi juoksuihin sen verran voimakkaasti että mieluusti vältän turhaa koiran stressaamista. Treeneissä silloin tällöin häiriönä jees, mutta muutoin en koe tarpeelliseksi tuottaa Savulle lähinnä tuskastunutta oloa 😆

© Laura Gummerus

Loimu odotteli Savun vuoron ajan autossa (tässä onkin harjoiteltavaa ja ryhdyttiin heti kotipihassa toimeen, lisää myöhemmin) ja ennen omaa vuoroaan hengaili kentän laidalla. Meidän kentälle meno alkoi vähän huonosti kun Loimu sinkoili ympäriinsä ja onnettomasti astuin sen takajalan päälle ihan kunnolla. Pennusta lähti aika paha ääni mutta säikähdyksellä selvittiin molemmat. Täytyy katsoa itse tarkemmin jalkoihinsa 😒

Loimun hengailut menivät melko hyvin, huomattavaa kehitystä on havaittavissa. Se malttoi keskittyä nuuskumattoon ja tarjosi taukomatolle menemistä, sekä ympäristön tarkkailua myös hiljaa. Koirille se haukkui joitain kertoja, mutta mitään taukoamatonta ääntä siitä ei lähtenyt.

Videolla näkyy Loimun kahdet sitoutumisharjoitukset, joista jälkimmäiset tehtiin kentällä. Ennakkoon vielä juttelin treenikaverin kanssa, että pidän harjoituksen helppona enkä pyydä Loimulta ylimääräisiä tehtäviä. Vaan enpä malttanut olla ahnehtimatta, kun Loimu lähti hommiin ja leikkimään niin hyvin. Annetut tehtävät olivat uudessä ympäristössä kuitenkin liian hankalia ja Loimu lähti hetkeksi haistelemaan. Haistelutaukonsa jälkeen se palasi leikkimään ja saatiin lopetettua ehjään siirtymään.

Sitoutumisharjoituksissakin on tapahtunut kehitystä; kenttä on suht vilkkaalla paikalla ja meidän lähellä seisoi kaksi ihmistä. Loimun keskittymisen rakoillessa se ei sännännyt kentän toiseen päähän kuten olisi aiemmin voinut tehdä, vaan päätyi vain haistelemaan. Vaikka sähläsinkin itse, olen kokonaisuuteen tyytyväinen ja ensi kerralla huolellisempi.

Tokovalkku

Keskiviikkona oli sekä Savun tokovalkku, että Loimun tokoykkönen (joskin meinaan edelleen puhua tokoeskarista). Saatiin Savun kanssa hyviä vinkkejä ihan hässäkkään asti, mutta tunnilla treenattiin kiertoa ja hyppyjä.

Savu innostui kartioryhmän kierrosta kovasti myös matkaa lisätessä ja matkaa pitäisikin lisätä ihan reippaasti. Täytyy myös muistaa olla tarkkana mistä palkitsee, sillä usein merkkaan palkan jo siihen kun Savu on vasta kartioiden takana. On myönnettävä, että vuodessa en ole kehittynyt tämän asian suhteen kovinkaan kummoisesti, kenties tänä kesänä.

Hässäkän hyppyjä ajatellen alettiin opettaa Savulle käsimerkkiä siihen kumman hypyn se hyppää. Hyppytekniikan lisäksi Savulle on haastavaa linjata hypylle jos hyppy on siihen nähden vinotta tai jos itse olen vinossa hypyltä. Kokeiltiin tunnilla muutamaakin eri tekniikkaa ja kotona lähdimme harjoittelemaan tehtävää tarjoamisen kautta. Tavoitteena on saada Savusta sillä tapaa varma hyppääjä, että kun se näkee esteen jolle sitä ohjaan, se lähtökohtaisesti pyrkisi hyppäämään eikä kiertämään. 

Hyppy sellaisenaan on Savulla vahva liike, mutta vain tietynlaisena. Savu on tehnyt satoja, ellei tuhansia toistoja hyppyjä niin, että se jää istumaan esteen toiselle puolen suorassa linjassa hyppyyn, josta kutsun sen hyppäämään. Sillä ei ole (kuten ei minullakaan) mitään käsitystä hakeutua hypylle joka ei jo ole sen nenän edessä. Lisäksi Savun hyppytekniikassa riittää kehitettävää.

© Laura Gummerus

Tokoykkönen

Loimun tokoykkösellä jatkoimme sitoutumisharjoituksista seuraamisen alkeisiin. Ensimmäisessä setissä palkkasin Loimun huomaamattani siitä kun se avasi suunsa jalkani vieressä. Arvatakin saattaa, että toisessa setissä Loimu tarrasi samantien pohkeeseeni. Sitä saa mitä vahvistaa! Pätee Loimun kanssa oikein täsmällisesti ja oman työn tuloksen voi havaita välittömästi 😆 Pienen tauon jälkeen harjoitus sujui kuten pitikin, kun kutsuin Loimun hommiin hiukan rauhallisemmin ja palkkasin sen aiemmin, mutta maltillisesti. 

Aloimme harjoitella seuraamista myös tekniikkanäkökulmasta. Kaikki ohjeet tähän liittyen olivat minulle ihan uusia ja vaativat taas hiukan motorisia harjoituksia alati heiluville käsilleni. Kunhan saan omat kädet hallintaan, jaan tännekin videon miten harjoituksemme etenevät.

Taukoharjoituksien aikaan olimme Loimun kanssa jo molemmat melko väsyneitä. Loimu toki ilahtui lainatusta korokepedistä ja ampaisi sinne tämän tästä. Kesto oli väsyneen pennun kanssa vähän kehnonlaista, kun väsyneenä Loimu haluaisi vain riehua lelu suussa. Kirjasin kuitenkin vinkit kirppupelistä ja muista taukoharjoituksista ylös, jotta voimme jatkaa harjoituksia kotona 😄

© Iida Lähdekorpi

Rallytoko- ja tokotuumailuja

 Kuvituskuvat kotipihassa ulkoilulta (ei voi kirjoittaa tekstiä ilman kuvia) ja tänä viikonloppunahan meillä oli terrierinpuolikas Myykin hoidossa. Loimulla on riittänyt lystiä vakavan terrierin kesytyksessä ja Savu on nauttinut pienestä lomastaan kun Loimu ei kutsu sitä koko ajan leikkimään 😁

Meidän tokotreenit on molempien koirien osalta sillä mallilla, että täytyy kirjoitella itselle ylös jokusia asioita. Tällä viikolla oli Loimun tokoeskarin viimeinen kerta ja ensi viikolla jatkamme tokoykköselle. Tokoeskari osui meillä jokseenkin sellaiseen ajankohtaan että Loimu oli joka kerta kuin eri pentu. Joko se vain riehui ja haukkui tunnilla tai tarjosi erinomaisesti rauhoittumista ja harjoitteli annettuja tehtäviä. Toki en ollut itsekään joka keskiviikko klo 20 illalla missään ensiluokkaisessa vireystilassa, mikä tietysti vaikuttaa myös pentuun. Onneksi kurssilta opitut asiat toimivat kuitenkin kotona ja itsenäisestihän se kaikki työ tulee tehdäkin.

Varsinaisista tokoliikkeistä Loimu osaa vain jotenkuten perusasennon, vähän seuraamista ja kapulaan tarttumisen. Juurikaan muita liikkeitä emme ole tehneet liikkeinä, vaan muu treeni on ollut jumppaamista, erilaisia tukitaitoja ja sitoutumisharjoituksia. Sitoutumisen harjoittelu onkin Loimun kanssa tällä hetkellä tärkeintä. Mitään pientäkään tehtävää on mahdotonta opettaa, jos koira ei ole harjoitteluun sitoutunut. Koska Loimu on vilkas ja kiinnostunut kaikesta, tämä vaatii taas omien teknisten taitojen kehittämistä. Mutta kenties joskus tämä tahmaaminen muuttuu sujuvaksi 😄

Savun kanssa olemme koko talven treenanneet tokon avoimen luokan liikkeitä. Liikkeitä suurempi ongelma meillä on olleet ympäristön ja etenkin muiden ihmisten läsnäolon jännittäminen, mutta sen suhteen ollaan saatu suuria harppauksia. Liikkeistä etenkin seuraaminen on mennyt myös merkittävästi eteenpäin vaikka toki pilkuviilaus näkökulmasta meillä riittää tekemistä ihan kaikessa. Tämä kesä kisataan vielä toko alokkaassa, ihan koekokemuksen kannalta ja toki haluaisin koularin ennen avoimeen siirtymistä.

Sen verran on hullua päässä, että päätin alkaa treenaamaan Savun kanssa myös voittajan liikkeitä. Tämä on meille aika suuri harppaus siitä vuoden takaisesta ajatuksesta että "alokkaasta yksi ykköstulos ja sitten me lopetamme tokon". Toki meillä on erittäin paljon tekemistä paitsi voittaja luokan liikkeissä, myös pitkän koesuorituksen läpiviemiseksi niin että Savun motivaatio kannattelee sitä liikkeestä seuraavaan. Nähtäväksi jää, kilpaillaanko me lopulta koskaan voittajassa, mutta uuden opettelu on aina hyvästä.

Loimun kanssa on tarkoitus tähdätä suoraan erikoisvoittajaluokkaan (joka nyt tuntuu aika epärealistiselta haaveelta 😂) joten Savun kanssa liikkeiden harjoittelu oman kehittymisen osalta ei ole lainkaan huono juttu. Kesäkuun tokoleiriltä saamme takuulla uusia ideoita molempien koirien harjoittamiseen tavoitteitamme kohti.

Rallytokoon olemme panostaneet nyt toukokuussa hiukan enemmän vaikkakaan enempi ei olisi tässä yhteydessä pahitteeksi. Kesäkuun alussa mennään Savun kanssa voittajaluokan kokeeseen vähän kuin kokeilemaan, mikä tilanne. Edellisestä kokeesta on yli puoli vuotta. Silloin liikkeet sujuivat, mutta Savu karkasi haukkumaan kaikki ihmiset. Tavoitteeni on, että koetilanne olisi meille nyt sujuva eikä Savu enää reagoisi ihmisiin. Liikkeiden onnistuminen on sitten toinen juttu, kun treeneissäkin tuntuu etten aivan muista keksimiäni vihjeitä tai törmäilen itse kyltteihin. Toisaalta jos ympäristö alkaa olla meille ok, on puuttuvat ja heikot liikkeet kohtuullisen helppo harjoitella kesällä kuntoon.

Molempien koirien viikottaiset tokotreenit Canisportilla heinäkuulle ja sekä rallytokon ratatreeneistä että tokon omatoimitreeneistä pidän kuukausittain kiinni. Loppu harjoittelu jää sitten kotopuoleen itsenäisesti toteutettavaksi, joten ei muuta kuin itseä niskasta kiinni ja hommiin. "Hommiin", sanoisi kaksivuotias tyttärenikin pyytäessään koiria tasapainotyynylle.

P.S. Mikäli kirjoitat blogia itse tai etsit uutta luettavaa, niin tsekkaa Facebookin julkinen Koirabloggaajat ryhmä ja vinkkaa siitä kaverillekin 😊

Huhtikuun treenikoosteet +kuvia

Huhtikuu olikin kiireinen treenikuukausi, se tuli huomattua niin kalenterista kuin Loimun ylirasituksestakin. Nyt viimeisen viikon olemme melkolailla vain lorvineet, kun tämän päiväinen rallyepiskin peruuntui osaltamme syystä x. Vaikka on treenattu paljon, ei onneksi merkittävästi laadun kustannuksella. Kaikkinensa molempien koirien treeniyhteenvedosta tuli varsin hyvä mieli, tästä on taas hyvä jatkaa.

Savun huomiot

Tokon alokas liikkeet ihan seuraamista myöten alkavat olla vihdoin kivalla mallilla. Koularin saavuttaminen tänä vuonna tuntuu realistiselta tavoitteelta. Avoimen luokan liikkeistä ruutua ja kiertoa ollaan treenattu asenne edellä tosi paljon. Molempiin pitää ottaa vielä matkaa ja kokeenomaisuutta mukaan, mutta eiköhän kissanruoka ja pekoni kanna Savun näistäkin läpi.

Rallytokon ratatreenit menivät monilta osin kivasti, mutta tekemistä on useissa liikkeissä. Ilmoitin Savun kesäkuulle rallytokokokeisiin, joten toukokuu menee puuttuvia liikkeitä hioessa. Radalla on kuitenkin tapahtunut huima kehitys meidän kuplassa. Vaikka Savu ei ymmärtäisi annettua tehtävää, se selviää turhaumastaan melko vähäisellä haukahduksella ja on koko radan yhdessä kanssani. Se ei turhaudu enää varsinaisesti palkan viivästyessä tai häiriöistä, vaan lähinnä jos ohjaamiseni on epäselvää.

Toukokuun tavoitteet kallistuvat tokon kokeenomaisiin treeneihin sekä rallytokon yksittäisiin liikkeisiin (mm. peruutus ja sarjahyppy). Taidan myös ottaa ILOMME:n materiaaleista haltuun hyppytekniikkakurssin.

Loimun huomiot

Loimu treenaili tokojuttuja pääasiassa olohuoneessa tutussa ympäristössä. Perusasento alkaa olla jollakin mallilla käsiavun kanssa ja seuraamiseenkin ollaan saatu kauniimpi askellus aiemman pomppuhypyn tilalle. Noutokapulaan ollaan tutustuttu ja tokon tukitaitoja harjoiteltu.

Uusissa ympyröissä harjoittelimme hillumista ja sitoutumisleikkejä. Teen näistä myöhemmin erikseen videon. Treenien määrästä (meni ehkä kuitenkin vähän laadun kustannuksella) huolimatta Loimu ei ottanut huimia harppauksia. Oma ohjaamiseni oli vähän kömpelöä, sillä rohkea ja reipas Rakettikettu on kasvanut vielä rohkeammaksi ja nopeammaksi.

Alla kuvamättö joistakin treeneistämme.

© Mira Kaipainen

© Mira Kaipainen

© Mira Kaipainen

© Mira Kaipainen

© Mira Kaipainen

© Kiira Käyhkö

© Kiira Käyhkö

© Kiira Käyhkö

© Kiira Käytkö

© Kiira Käyhkö

© Kiira Käyhkö

© Riika Kivirinta

© Mira Kaipainen

Tokovalkku, ot-tokot ja tokoeskari

Treeniraportti on jo monta päivää myöhässä, mutta täältä pesee!

Lauantaina käytiin siis Canisport tokovalkussa, haikeasti viimeinen kerta. Aluksi oli ryhmätreeniä ja harjoiteltiin paikkista mukavasti osiin pilkottuna; riviin meneminen, siellä häiriökäskyt ja pysyminen.

Seuraaminen Savun kanssa tuntuu vihdota viimein hyvältä ja pitkälti myös näyttää siltä. Seuraamisen viilaamisessa riittää tekemistä varmasti ihan loppuiäksi, mutta tämän keväinen kehitys on ollut huima! Ja kyllä siitä saakin olla iloinen ja tyytyväinen, vaikka ei kokeesta kymppiä tulisikaan :) Mieltä on lämmittänyt myös niin treenikavereiden kuin valmentajankin antama palaute kehityksestä. On aina kannustavaa kuulla, että on osannut tehdä jotakin oikein.

Savun kanssa saatiin valmennuksessa taas hyvät vinkit peruuttamisen harjoitteluun. Rallytokon ratatreeneissä huomattiin ettei peruutus oikein suju. Otetaan peruuttelun nyt vähän jumpan kannalta.

Teimme valkussa myös hyppyä, kun Savu on viimei aikoina herkästi kiertänyt esteen. Kokonaisen liikkeen sijaan tulisikin vahvistaa nimenomaan hyppäämistä erilaisilla esteillä ja myös vinoista linjoista. Nyt toko ja rallytokohyppyjä Savulta katselleena, ei meille hyppytekniikka harjoittelu olisi lainkaan pahitteeksi!

Kaukoihin saimme jälleen lisää jumppaohjeita. Selvä kehitys Savun jumppavaihdoissa olikin kuukauden aikana tapahtunut. Olen panostanut jumppaan miltei joka aamu muutaman minuutin ja pohtinut onko sekin liian vähän, mutta näköjään riittävästi. Toki Savu olikin aivan rapakuntoinen jumpan kannalta, joten pienestä taisi olla järkevä aloittaa.

Tokovalkun jälkeen suuntasimme Haaviston kentälle tokon omatoimitreeneihin. Pitää vielä täällä blogissakin kuuluttaa miten iloinen oon tästä treeniporukasta! 💙

Savun kanssa tein seuraamista liikkuroidusti. Alku oli vähän tahmea, mutta Savu tsemppasi hienosti ja myös vauhdinmuutokset sujuivat. Juostiin jopa ihmisiä kohti ja heistä ohi onnistuneesti. Tämä on ollut meille aiemmin ihan sula mahdottomuus, mutta niin vaan on edistystä tapahtunut. Perusasennot Savulla oli hiukan hukassa, mutta treenikaverikin hoksasi että oon tainnut palkkailla paljon liikkeestä. Ja niin totta tosiaan olen, unohtanut perusasennot vallan, koska oon vaan tavoitellut hyvää kontaktia ja kestoa seuraamiseen 😂

Ahnehdittiin treeneissä vielä hyppynoutokin, joka suju perusasentojen osalta yllättävän hienosti! Kapulan kanssa temppuilut on selvästi auttaneet ja niitä jatketaan vielä lisää. Todennäköisesti nuotokapula treeneistä teen kokonaan oman postauksensa vielä. Hyppynoudossa pantiin merkille myös, että harjoittelua vaatii paitsi kapulan heittäminen, myös Savun linjaaminen hypylle.

Loimu oli lauantain treenireissulla mukana, mutta sen kanssa keskityin hengailuun. Poikkesimme pupukahvilassa kahvilla ja melko pitkän härväämisen jälkeen Loimu lopulta asettui makailemaan. Treenikentän laidalla Loimu oli tosi hieno! Siis siihen nähden että odotin sen kiljuvan muiden perään, niin ei. Loimu hiukan liikuskeli ympäriinsä, mutta pääasiassa katseli treenaajia rauhassa tai tarjosi makaamista. Kentän vieressä hengailua täytyy tehdä paljon, sillä hiljaa (ja myöhemmin yksin) odottaminen on ihan perustaito.

Eilen illalla Loimulla oli Canisportilla tokoeskari. Tällä kertaa otin Loimulle häkin mukaan, jotta se voi halutessaan taukoilla vähän kuin piilossa ärsykkeiltä. Verrattuna viikon takaiseen, meidän treenit meni tosi hyvin! Ollaan alkuviikko melkolailla vain laiskoteltu koirien osalta ja se on selvästi tehnyt sille hyvää. Ylirasittunut Loimu ei suinkaan nukahda pystyyn, vaan härvää ja riehuu vielä enemmän. Todennäköisesti Loimu oli liian väsynyt edellisissä treeneissä.

Loimu tarjosi tosi kivasti häkissä olemista ja tuli sieltä innoissaan hommiin. Aluksi harjoiteltiin lelusta namiin ja namista leluun vaihtoja, sekä pieniä tehtäviä välissä. Tämä sujui melko kivasti, vaikka Loimu kiihtyy nollasta sataan sekunnissa. Harjoittelu on kuitenkin auttanut tässä ja Loimu laantuu sadasta nollaan muutamassa sekunnissa 😁

Noutoliikkeen pohjatreenissä mokasin itse ja tämän johdosta Loimu puri housuihini reiän. Jatkoin tehtävää kuitenkin vain selkeämmin ja saatiin loppuun vielä ehjä setti. Tarkoitus oli siis leikittää Loimua, antaa sen voittaa lelu ja juosta itse karkuun. Epähuomiossa lähdin karkuun takaperin levittämällä käteni ja huutamalla "vau". Loimu reagoi tähän sosiaalisen palkan vihjeeseen kuten kuuluukin, eli pudotti lelun ja hyppi minua vasten. Kun sen reaktiosta ei seurannutkaan uusi leikki (kuten tavallisesti), se turhautui. Juoksin vain itse takaisin maahan jääneelle lelulle ja Loimun voitettua lähdin juoksemaan karkuun ja keskityin olemaan näyttämättä mitään ylimääräisiä vihjeitä. Loimu pääsi turhauman yli ja leikki ja juoksi oikein onnistuneesti.

Tokoeskarin lopuksi Loimu makasikin selällään kieli pitkällä, niin vauhdikasta meno oli 😂

Rallytokon ratareenit ja tokomättö

 

Viimeinen viikko on ollut niin treenitäyteinen että videoita on tässä nyt kootusti useampi, kuten myös treenimuistiinpanoja. Väliotsikoiden perusteella voit lukaista vain sen mikä sattuu kiinnostamaan tai paneutua ajan kanssa havainnoimaan videoita. Mikä lienee kenenkin motiivi toisten treenimuistiinpanojen selaamisessa, mutta itse haluan kerätä muistiinpanoni paperivihkon lisäksi myös tänne.

Omatoimitreenit Canisportilla

Maanantaina kävimme omatoimitreeneissä Canisportilla Kiiran ja collieiden kanssa. Savun kanssa katselin vähän seuraamisen tilannetta ja ollaan siinä menty kyllä hurjasti eteenpäin! Käännöksien sujuvuus nyt vaatii vielä viilausta, mutta suoraan seuraaminen sujuu nyt pitkälläkin matkalla ilman että kontakti putoaa. Olen myös vauhdin muutoksiin tyytyväinen.

Perusasennosta juoksemaan lähtöjä ollaan harjoiteltu sekä lelulle että namille. Perusasennosta juosten kierto sujuu joten kuten, ruutu ei vielä kovin hyvin. Ruutu on ruutuun menemisen osalta jo aika varma, ilman lätkää Savu jää aika etureunaan, mutta lätkän kanssa juoksee sinne missä lätkä on (paitsi jos pysäytän aiemmin). Lelu ruudun takana on Savulle vielä vähän hankala, sillä se mielellään juosisi suoraan lelulle. Pidän eteenpäin pyrkimistä Savulla kuitenkin ihan positiivisena ongelmana, joka on suhteellisen helppo harjoitella kuntoon.

Loimu harjoitelli taukohommia vähän huonolla menestyksellä. Pennulla oli pikkuisen hullua päässä koska jee halli ja toki Loimua kiinnosti kovasti mitä collie Kelmi puuhasi samaan aikaan. Kun Loimu pystyi hetkeksi jokseenkin asettumaan, pääsi se lopulta tositoimiinkin.

Harjoiteltiin tuttuja juttuja, kuten kosketusalustaa ja jonkin verran kontaktia. Kompuroimme myös testiksi perusasennon ja seuraamisen parissa, mutta niissä riittää kyllä vielä tekemistä. Loimun treenit ovat vähän hengästyttäviä itsellekin kun Rakettikettu sinkoaa joka suuntaan. Positiivista kehitystä kuitenkin havaittavissa, sillä kesken treenimme Loimu ei karannut Kiiran tai taukoilevan Kelmin luo! Kunhan saadaa pidettyä treenisetit ehjinä niin varmasti saadaan joskus laadukkaita suorituksiakin 😅

Maneesitreenit

Tiistai-iltana Savu pääsi maneesitreeneihin. Tehtiin seuraamista, ruutua ja merkin kiertoa, sekä tahmattiin jäävien kanssa. Itselle muistiin sen verran, että seuraaminen ei ole paras aloitusliike jos Savu on aivan virtaa täynnä. Aika hyvin selvittiin, mutta ruutu oli Savulle paha häiriö. Ruutua voisi ehkä käyttää välipalkkana hyvästä seuruusta?

Ruudussa maahan menoa täytyy harjoitella lisää, läheltä onnistuu, mutta kymmenestä metristä Savu ei enää ole varma pitikö sen mennä maahan vai ei. Ruutuun juokseminen sujuu kyllä, mutta toistoja olisi hyvä säästellä ja vähentää. Savu väsähtää ja turhautuu helposti, jolloin se alkaa haukkua.

Merkin kierto sujui kylmiltään perusasennosta perusasentoon yllättävän kivasti! Kun saadaan tähän kokonaisuuteen lisää varmuuta, saadaan vaihdettua Savun ravikin laukaksi.

Loppuun otettiin vielä paikkis ja Savu oli tosi kivalla mielentilalla. Paikkistreenit ovat tehneet selvästi hyvää, eikä Savu enää ennakoi tai reagoi toisten käskyihin niin vahvasti.

Tokoeskari ja DiuDiu kimppatreenit

Keskiviikkona oli jälleen Loimun tokoeskari. Saatiin onnistumisia ja hyviä ohjeita, enkä tuntenut itseäni treenin jälkee enää niin surkeaksi kuin ennen treenejä. Vilkas pentu pitää ohjaajan nöyränä jne 😂 Jatkamme valkkumme ohjeiden mukaan kehätreenejä ja sitoutumista! Tulee tarpeeseen paitsi tokokoiralle yleensä, niin meille ihan muutenkin.

Tokoeskarista jatkoin matkaa Diudiulle, jossa treenasimme Lauran ja Riepun kanssa. Savu oli kovasti mielissään iltaspesiaalista ja seuraaminen sekä näytti että tuntui hyvältä! Ruutua ei sille illalle ahnehdittu, sen sijaan kaukoja ja jääviä testailtiin. Jäävät on kyllä yksi työmaa, ainakin tämä alku tuntuu tosi kankealta. Videoilla ei nähdä mitään loistosuorituksia, mutta minun on tärkeä nähdä mitä niillä itse teen. Jatkamme harjoituksia kotona ja ainakin omiin vartaloapuihin (joita ei saisi edes olla) minun on kiinnitettävä reilusti huomiota.

Treenien lopuksi Laura vielä liikkuroi meille liikkeiden alkuja ja välejä. Kerran Savu pinkaisi moikkaamaan Lauran, mutta loppua kohden homma parani :)

Tokotreenit Valkeakoski

Perjantaina suuntasin molempien koirien kanssa Valkeakoskelle issikkatreeneihin. Loimu harjoitteli sujuvasti taukojuttuja häkissä. Epähuomiossa vapautin sen häkistä aivan vapaaksi ja sitten mentiin. Loimu juoksi ympäri kenttää, kun eihän tämä talvipentu ole ikinä mitään kenttää nähnyt. Siinä ihmettelin omaa älyn väläystäni, kun Loimu läträsi lätäkössä, kieri lumessa ja vaan sinkosi sataa ympäriinsä koska paljon tilaa ja vapaus. Kierroksensa jälkeen Loimu oli valmis syömään nameja ja sain sen kytketyksi, ensi kerralla toimin kenties viisaammin 😅

Loimu meni autoon odottelemaan, kun Savu pääsi välissä treenaamaan. Testimielessä (koska uusi kenttä ja vieras ihminen) otin Savulle ruudun riskillä ilman lätkää ja kyllä se ruutuun meni ja pysähtyi. Ei paras suorituksemme, mutta harvointa testikerralla ennätyksiä tehdään. Savu tarjosi oikein kaunista seuraamista ja paikalla makaaminen vieraan koiran kanssa häiriökäskyillä sujui mallikkaasti.

Loimu pääsi toiselle vuorolleen hihnassa ja olikin paremmin samalla aaltopituudella kanssani. Palkkailin kontaktista ja iisistä hillumisesta, myös leikkiminen onnistui. Kuivalla kohdalla temppuilimme hieman istu-maahan liikkeitä, mutta muuten vain hilluimme riittävän kaukana häiriöistä. Hiukan maltillisemman treenin jälkeen Loimu olikin jo aivan puhki.

Ulkokentät täytyy esitellä Loimulle jatkossa järkevämmin, mutta pääasiahan oli tietysti hauskanpito heti ensimmäisellä kerralla 😁

Rallytokon ratatreenit

Tänään oli rallytokon ratareenit Miran ja Netan kanssa. Jo vuosi mennyt siitä, kun Miran kanssa tavattiin ja treenattiin ensi kertaa. Siitä alkaen ollaan käyty rallytokoilemassa joka kuukausi ja lähes joka kerta Nettakin on ollut mukana. Oon kyllä hyvin onnekas ja onnellinen näistä treenikavereista! <3

Kivat treenit oli jälleen ja Savulla oli tosi hyvät vibat ulkotreeneistä. Se ei haistellut tai häiriintynyt ympäristöstä, haukkumista aiheutti vain hämmennys liikkeiden suorituksesta tai epäselvästä ohjaamisesta. Treenilistalle meneekin peruutus joka on hajonnut ihan täysin, sekä koira edessä ohjaajan peruuttaessa liikkeen harjoittelu kuntoon.

Molemmat samaan suuntaan täyskäännökset päädyin tämän päivän perusteella opettamaan uudelleen. Olen tehnyt käännöksiä Savun pyörähdysten kautta, mutta liikkeet ovat kovin epävarmat ja kankeat. Kukkasiin kiepit on toimineet, mutta tässä jotenkin ei.

Liikkeestä seisominen ja maahan meno pitää myös ottaa työn alle, nyt radalla emme seisomista tehneetkään. Maahan menossa työtää vaatii se, että Savu lähtisi mukaan heti.

Sarjahyppy, voi sentään mitä sähläämistä. Ei muuta kuin työn alle tämäkin. Toivon mukaan kotipiha on pian sula, niin saadaan ratatreeni viikottaiseksi kuukausittaisen sijaan. Nyt vain useampi liike varmasti ja muutama alusta asti uusiksi, niin ehkä tästä kokeisiinkin kehtaa mennä.