Paljonko pentu saa maksaa?

Raha on olennainen osa koiran hankintaa, sillä mikään koira ei ole ilmainen. Viime vuosikymmenen aikana koirien hinnat ovat nousseet merkittävästi. Vertailuna voisi mainita, että ensimmäinen oma koirani kymmenen vuotta sitten maksoi 150€ ja vastaavan summa koiranpentuja oli myynnissä siellä ja täällä. Lisätietona, koira oli toki sekarotuinen. Usein sekarotuisten koirien hankkimista perustellaankin sillä, että se on rotukoiraa edullisempi eikä tarkoituksena ole harrastaa näyttelyitä. 

Tänä päivänä paperittoman ja paperillisen koiran hintaero on niin pieni, että kannattaa ehdottomasti ostaa samantien rotukoira vastuulliselta kasvattajalta - sekarotuisten vastuullisia kasvattajia on todella harvassa. Olen aiemmin kirjoittanut tekstin Millainen on hyvä kasvattaja 10/2019 joten en tässä tekstissä pureudu siihen aiheeseen vaan pitäydyn hintanäkökulmassa. Tiedän hyvin, että sekarotuisen ja rotukoiran välillä on vielä jonkinlainen hintaero ja että eri rodut pyörivät eri hintaluokissa ja vielä senkin, että saman rodun sisällä kasvattajien asettamat hinnat voivat poiketa toisistaan merkittävästi. Pitäydytään kuitenkin asian ytimessä; kannattaako pennusta maksaa rodusta ja taustasta riippumatta?

Nykypäivänä koira maksaa useammin yli kuin alle tonnin. Se on lähtökohtaisesti kohtuullisen suuri summa, jolloin olisi hyvä olla perillä siitä, mitä on ostamassa. Olisi perin erikoista sijoittaa tuhat euroa ostokohteeseen josta ei tiedä mitään ja josta ei lopulta haluakaan huolehtia. Siispä ostoaikeissa oleva koirakuumeinen, ota selvää asioista ja mieti mitä sinulla on koiralle tarjota. Siinä missä sohva on usean asunnon vakiovaruste, koira ei sitä ole. Olipa koiran rotuperimä mitä hyvänsä, koira on silti koira, jonka lajityypillisiin tarpeisiin on vastattava. Ostohinnan jälkeen rahaa kuluu vähintään koiran ruokaan ja eläinlääkäriin. Tämän lisäksi koiraan tulee sitoutua, jopa yli kymmeneksi vuodeksi. 

Myyjän kannalta etenkin sekarotuisten korkeampia hintoja voisi perustella sillä, että korkea hinta vähentää hutiostajia. Näin ei valitettavasti ole, sillä korkea tai matala tulotaso ei kerro ihmisten perehtymisen tai sitoutumisen tasosta koiraa kohtaan. Rahaa voi olla, mutta mielenkiintoa koiran kouluttamiseen tai edes perehtymiseen siitä mikä eläin koira on, ei välttämättä ole. Toisaalta taas ihminen voi olla hyvinkin motivoitunut perehtymään koiranpitoon, vaikka taskussa ei koko ajan seteleitä olisikaan. Koiran ei kuitenkaan tulisi olla hetken mielijohteen hankinta, vaan harkittu päätös. Ja siinä ohella rotua ja kasvattajaa selvittäessä, ehtii kyllä säästää hankintasumman.

Mielestäni jokainen koira on rahan arvoinen, mutta sillä on väliä millaista kasvatustyötä rahoitetaan. Kaupallisessa mielessähän koiranpentu on tuote, josta ostaja maksaa ja myyjä saa rahaa. Kysynnän ja tarjonnan laki sanelee etenkin sen, millaisia pentuja tehdään virallisten papereiden ulkopuolella. Siinä missä hyviä koirankasvattajia on harvassa, on pentutehtailijoita niin rotukoirien kuin sekarotuistenkin parissa. Olen aikanaan saanut perusteluksi hankkia rotukoira siksi että "se on helppoa". Toki rotukoirista tieto on kohtuullisen helposti saatavilla, suosittelen pennunostajaa tutustumaan Koiranet jalostustietojärjestelmään. Valitettavasti tuoltakaan ei aivan kaikkia terveysasioita löydy, mutta alkuun pääsee mainiosti.

Rahanäkökulmasta kannattaa selvittää, saatko rahoillesi vastinetta. Alla joitain kysymyksiä, joita kannattaa pohtia.

- Onko pentueen molemmat vanhemmat tiedossa? (tämä etenkin jos pentue on sekarotuinen)

- Onko kyseisiä koiria terveystutkittu? (myös sekarotuisia voidaan tutkia ja etenkin nykyisellä hintatasolla ne tulisi tutkia ennen astutusta. Useilla rotukoirilla on erilaisia painotuksia tutkimuksiin, hieman rodusta riippuen voit kysellä polvi- ja silmätarkkeja tai luustokuvia. Mikäli näitä ei ole, kannattaa etsiä jokin muu yhdistelmä.)

- Onko kyseessä rotukoira, jolla ei ole papereita? (jos näin on, kyseessä on poikkeuksetta jotakin hämärää ja rahat kannattaa sijoittaa muualle)

Riippumatta siitä, minkä rotuista tai rodutonta koiraa olet ostamassa, sinulla on oikeus saada kysymyksiin vastauksia. Mikäli myyjällä ei vastauksia ole tai vastauksissa on jotakin epäilyttävää, on paras pitää rahat itsellään. Mikäli samalla myyjällä on usein pentueita myynnissä, terveystulokset ovat puutteellisia, koirat paperittomia tai olot muutoin kyseenalaiset, olisi hälytyskellojen syytä soida. Yksittäisen koiranpennun ostaminen hämäristä puitteista ei ole pelastamista, vaan kyseenalaisen toiminnan kannattamista. 

Koira saa ja sen kuuluukin maksaa. Sillä on kuitenkin väliä, maksatko saman summan jostain sattumankaupan pennusta perävalotakuulla, vai vastuullisen ja harkitun yhdistelmän asianmukaisesti hoidetusta pennusta. 

Malttia on valttia. 

Lisäys 6.10 / Otsikon kysymykseen minulla ei varsinaisesti ole vastausta. Joskus ajattelin että 500€ olisi maksimihinta mistä tahansa koirasta, nykyään pidän sitä miniminä pennusta. Hintalapun sijaan minua kiinnostaa enemmän kyseinen yhdistelmä, koirayksilö ja kasvattajan/myyjän motiivit. Toivon ihmisten harkitsevan koiranostoa tarkemmin kuin yleensä on tapaan ja toisaalta myös myyjää selvittämään tarkemmin kenelle on koiraa myymässä. Raha kun ei ole tae siitä että pentu olisi vastuulliselta kasvattajalta tai että ostaja olisi riittävän valveutunut koiranomistajaksi.

Muistiinpanot omatoimitokoista

Videoin eilen omatoimiset tokotreenimme tarkempaa läpikäyntiä varten ja kyllähän se kannatti. Videolta näkyy taas kaikkea mitä en treenatessa huomannut. Menimme tutulle, yleensä hiljaiselle kentälle, jossa olikin nyt marjastajien auto ja satunnaisesti puskasta esiin tupsahtavia marjastajia. Outoa sekä minulle että Savulle, joten tällä erää pari ihmistä ja koira olivat tosi paha häiriö. Jossain yleensäkin vilkkaammalla kentällä näin ei olisi ollut. Alkuperäinen suunnitelmani oli tykittää palkaton kisatreeni, mutta koska keskiviikko oli lähtenyt käyntiin huonosti ja kentälläkin oli muita, laskin rimaa aika reilusti.

Treenailin yksittäisiä liikkeitä lämmittelyinä ja teille palkattomana muutaman liikkeen setin. Koko alokas luokan liikkeet kävimme läpi, mutta varmistelin onnistumisia palkkaamalla. Savu esimerkiksi oli fokusoitunut johonkin ihan muuhun kuin hyppyyn ja tarjosi ennen hyppyä kovasti maahanmenoa. Toki vahvistin sitten istumisen muutaman kerran.

Käsiapuja en mielestäni käytä, mutta kyllähän niitä videolla näkyy. Täytyy vain keskittyä paremmin. Noutoesineen pitoon oon tosi tyytyväinen, joskin huomasin vasta nyt että oon palkannut jokaisen kerran. Nyt aioin siirtyä vain seuraavaan liikkeeseen sosiaalisen palkan voimalla, joten sain osakseni haukut Savulta. Reilu viikon päästä meillä on koe, joten ei auta kuin vahvistella täsmällisesti siirtymää ja sosiaalista palkkiota kapulan pidon suhteen ja toivoa että se riittää tähän hätään.

Seuraaminen meni eilen tosi kivasti siihen nähden, miten se on viime aikoina laahannut. Satsasin toki palkkoihin (lihapullia) ja palkkasin pohjalle pari tosi onnistunutta kontaktia. Että eiköhän tämä kaikki tästä, vaikka minkä on taakseen jättänyt on edestään löytänyt ja sitä mukaa kun joku liike on kasassa, leviää homma jo toisesta päästä kiireesti 😂

Jos videolta löytyy jotakin huomautettavaa tai sulla on heittää mulle idea, niin otan palautetta mielelläni vastaan :)

Savun päivä - my day video

 

Joskus tein myday tyyppisiä videoita koiristani useinkin, mutta nyt takana on usean vuoden tauko. Pieni inspiraatio ja mielenkiinto kuvata Savun päivää, on kuitenkin kytenyt mielessäni jo jonkin aikaa. Ja kun sain idealleni kannatusta, rohkaistuin tarttumaan vanhaan kameraani ja työstämään videon kasaan Omppukoneella joka vie minua kuin pässiä narussa. Emme siis tämän läppärin kanssa tule kovin hyvin toimeen, mutta uuden opettelu ja aivohiki ovat aina paikallaan.

Kuvaaminen ajoittui tavanomaiselle arkipäivälle, jolloin meillä ei ollut erityistä ohjelmaa. Aamutoimien jälkeen lähdimme kävellen leikkipuistoon samalla kun veimme lasia ja metallia keräykseen. Lapset viihtyivät puistossa noin tunnin ja siinä ohella treenailin Savun kanssa tokon palasia. Matkaa aamulenkille kertyi noin 6km.

Lenkin ja lounaan jälkeen Savu oli noin tunnin yksin (erittäin todennäköisesti nukkunut) kun kävin lasten kanssa kaupassa. Savu nukkui palaamiseni jälkeen miltei kolme tuntia, hieman kauemmin kuin lapset päiväuniaan. Kunnollisen levon jälkeen Savu oli taas kiinnostunut lasten leikeistä ja touhuista, kerjäten näiltä rapsutuksia.

Päivällisen ja samalla päivän neljännen astiasarjan putsaamisen jälkeen Savu pääsi kanssamme kotipihaan. Ennätimme ulkoilla toista tuntia ennen kuin isäntä kotiutui töistä. Savu tietysti juoksee riemuhaukulla vastaan. Tämän jälkeen lähdin Savun kanssa vielä kahdestaan iltalenkille ja nautimme auringonpaisteesta noin tunnin.

Videolla ei näy kummemmin Savun ruokailuja, mutta aamulla puiden haun yhteydessä haen ulkorakennuksen pakastimesta sille mm. lohiöljyä. Ennen aamupalaamme Savu syö siis lisät ja usein vähän raejuustoa tai kananmunan. Huomattavan osan ruuasta Savu saa lenkillä ja treenatessa. Kotipihassa ollessa sille jäi etsittäviksi nameiksi ihan muutama nappula. Tämä huomiona siis siltä varalta, että näyttää siltä kuin Savu ei saisi lainkaan ruokaa 😊

Kiva oli videota tehdä ja mielenkiintoista havainnoida Savun päivää oikein huolellisesti. Aamupaijaamisten jälkeen sen ei ole kovin kiinnostunut lasten tekemisistä ja miltei heti lenkin jälkeen se hakeutui nukkumaan. Hyvien unien jälkeen se kuitenkin kiehnäsi lapsissa niin, että pikkuväkeä alkoi oikein ärsyttää legoleikkien sotkeminen 😅

Syyskuun treenikooste

Syyskuu olikin aktiivinen treenikuukausi; monet treenit takana ja uusia ideoita taskussa! Ei myöskään pelkästään ideoitu ja kokeiltu, vaan saatiin myös onnistumisia ja edistyttiin. Monipuolisessa ja aktiivisessa harrastamisessa on toki se käännepuoli, että Savu on ollut taas hiuksenhienosti yliväsynyt ja myös jumissa - minun tulee ahnehdittua liikaa tekemistä palautumisen kustannuksella. Lokakuulle siis malttia ja enemmän vapaapäiviä kalenteriin. Savun iloksi sille onkin tulossa ihan oikea loma muiden koirien luona!

Toko alokas liikkeet ovat aika kivalla mallilla taas montaa liikkurihäiriötäkin on jälleen harjoiteltu. Olen tehnyt paristi viikossa myös palkattomasti 2-4 liikettä siten, että palkkaan Savun vasta kentän laidalla. Tämä on toiminut kivasti ja uskon tämän kantavan myös kokeessa. Sosiaalista ja lelulla palkkaamista täytyy vielä vahvistaa. Seuraaminen oli levinnyt käsiin, mutta olen lähtenyt viilaamaan sitä uudestaan. Kehitystä on näkyvissä, mutta on tässä vielä työtä.

Ilmoitin Savun lokakuulle Seinäjoelle kokeeseen. Silloin tulee kuluneeksi suunnilleen tasan vuosi ensimmäisestä kokeestamme. Nyt otan ensimmäistä kertaa kokeeseen myös kapulan mukaan. Treenit kapulan suhteen ovat niin kivalla mallilla, että uskon voivamme onnistua sen kanssa kokeessakin. Saadaanpahan kokeesta taas listaa sen suhteen, mitä tulee harjoitella lisää.

Rallytoko vaatii työstämistä ratatreenien suhteen; pitkästä pitäisi jaksaa työskennellä palkatta ja ääneti, eikä häiriöihinkään saisi mennä. Syyskuussa ehdittiin käydä kerran porukalla ratatreeneissä ja niiden jälkeen treenasin uusin ideoin omatoimisesti. Lokakuun lopussa meillä alkaa Saara Uljaksen pitämä rallytokon valmennus. Ilmoitin meidät myös rallytokon ohjattuihin kisatreeneihin, sillä tavoitteena olisi marraskuussa korkata voittajaluokka.

Voittajaluokan liikkeet alkavat olla tosi kivasti kasassa. Savu oivalsi oikean puolen seuraamisen ja siltä puolelta myös ympärikierron sekä erilaiset puolen vaihdot. Toki näitä pitää vahvistaa vielä häiriöissä, mutta käytöksiin on kuitenkin saatu vihjeet yhdistettyä.

Hajutyöskentely etenki syyskuussa niinkin paljon, että Savu oppi ilmaisemaan kantarellin makaamalla. Oon todella iloinen että ollaan vihdoin tässä vaiheessa! Savu erottaa kantarellin suppilovahverosta, sekä tuoreen sienen homeisesta. Vielä ei olla treenattu metsässä, mutta eiköhän lokakuun aikana saada sinne purkit mukaan. Sen verran mutuilin sieniretkellä, että palkkioksi täytynee ottaa raakaa lihaa, jotta Savun motivaatio säilyy riistan hajujen seasta sienien haisteluun.

Näillä tekemisillä eteenpäin ja uusie treenejä kohti!

Savu osteopaatilla ja iisimpi viikko

Savu kävi alkuviikosta osteopaatilla. Viimeksi auottiin selän jumia ja tämä toinen kerta oli sitä varten myös. Savu ei ole ontunut, ollut kankea tai haluton liikkumaan, mitä oli viimeksi ennen osteopaattikäyntiä, joten en epäillyt siltä löytyvän mitään. Toisin kuitenkin kävi ja selän jumia auottiin taas vähän uudelleen. Lisäksi Savu oli kauttaaltan maitohapoilla ja vähän juntturassa.

Osteopaatti neuvoi takittamaan Savua nyt kun kelit ovat koleat, eikä sen turkki ole vielä kovin paksu. Myös lisäravinteista saimme suosituksia ja toki ei ole pahitteeksi lisätä alku- ja loppuverryttelyyn viisi minuuttia lisää. Tuli kyllä hölmö olo, kun en ole tajunnut Savua pukea. Se kuitenkin ulkoilee kanssamme todella paljon, joten varmasti lihakset ovat ottaneet itseensä viimasta. Nyt olenkin pukenut Savua ahkerasti ja tätä myötä alamme harjoitella takin puikemisesta mielekästä tekemistä.

Aiempaan verraten olen suhtautunut ruokintaan vähän puolihuolimattomasti ja liiaksi mutuillen. Nyt olen laskenut Savun energian- ja lisätarpeet vähän tarkemmin ja tilasinkin sille Vetcaren E-vitamiinia sekä jo loppumaan päässyttä sinkkiä lisää. Mittasin myös 5/5 jakauman uudelleen ja tarkemmin, jotta Savu söisi oikeasti puolet ateriastaan lihaa ja puolet nappulaa. Pienellä lisäviilaamisella ruokinta alkaa taas muistuttaa aktiivisen harrastuskoiran tarpeita vastaavaa.

Syyskuu on humahtanut aivan älyttömän nopeasti ja ensi viikolla on jo lokakuu. Täällä alkaa olla ruska kauneimmillaan ja pihankin väriloisto on kääntynyt syksyisemmäksi. Itselläni olisi valtava retkikuume, mutta toistaiseksi on tyytyminen päiväreissuihin. Onneksi aina voi suunnitella ja haaveilla, niin on sitten retkirunko valmiina kun lähdön hetki koittaa. Ensi viikolle olen suunnitellut päiväretkeä koko jengin kanssa johonkin Pirkanmaan kohteeseen, vielä ei olla lukkoon lyöty.

Ohitustreenien irtotunti Canisportilla

Kävimme Savun kanssa lauantai iltana Canisportin koirakeskuksessa ohitustreenien irtotunnilla. Meitä koulutti ja opasti Anu Nieminen, itselleni uusi tuttavuus. Meidän hihnalenkkiemme ohitukset ovat levinneet käsiin jo jokin aika sitten. Satunnaista kehitystä on tapahtunut, mutta toistaiseksi koen käyttäneeni kaikki vippaskonstit ja ässät hihhasta, mitä minulla on. Niinpä kouluttajan näkemys ja ajatukset tuntuivat tarpeellisilta ja ideoita me saatiinkin.

Kahden keskisillä lenkeillä Savu suhtautuu ympäristöön välinpitämättömästi tai joissain tilanteissa harmittomalla haukulla. Keskenään voimme tilanteen mukaan väistellä vastaantulijoita tai ottaa ohitukset treenin kannalta jo opittujen taitojen avulla. Asetelma muuttuu, kun lenkille mukaan tulevat Savun silmäterät ja rattaat. Itselläni on vähän enemmän kädet täynnä, rattaiden kanssa ei ole aina mahdollista väistää ja Savulle pikkuväki on valtava resurssi. Etenkin viimeisen vuoden aikana, kuopuksen syntymän jälkeen Savu on vihkiytynyt huolehtimaan pikkuväen turvallisuudesta sellaisella tarmolla, että se yllätti itsenikin. Savu kun ei noin muuten ole ollut mikään vahtikoira, tai tarkka esimerkiksi ruuistaan.

Nykyään ohitukset koko jengillä ovat aika stressaavia, sillä Savu jännittyy (joo, jännittää itseäni myös) ja viimeistään kohdalla rähisee. Välillä olen saanut tilanteen kasattua paremmaksi ja ohitukset sujuvat rennommin. Epäonnistuneet kohtaamiset (toiset vastaantulijat päästävät koiransa moikkaamaan lapsia ja haluavat jäädä juttelemaan...) saavat Savun kuitenkin kilahtamaan ja suhtautumaan seuraaviin vastaantulijoihin epäileväisemmin. Paletin pyörittämistä eivät ole helpottaneet pari irtokoiraa ja tosiaan satunnaisesti rattaisiin kurkottelevat vieraat koirat. Mitään fyysistä vahinkoa kenellekään ei ole käynyt, mutta tilanteet ovat ikäviä kun Savu jo valmiiksi kokee kaiken ulkopuolisen ihan oikeaksi uhkaksi lapsille.

Se niistä taustatiedoista, pohjataidoista ja turvallisuuden tunteen heilahtelusta. Irtotunnilta jäi kivasti eväitä käteen ja jälkiviisaana olisin tietysti voinut ottaa rattaat mukaan. Ensi kerralla paremmin. Savu rentoutui hallissa aika nopeasti, haukkui muutamia kertoja ja kouluttajan pari kertaa. Kun ympäristön kanssa oltiin sujut, Savu tuntui ihmettelevän etteikö me tosiaan treenata mitään oikeita asioita 😁

Muistiinpanot

- opeta vahvaksi puolen vaihto vihje rattaiden kanssa. Eli Savun voisi temppuna pyytää aina eri puolelle rattaita ja pysymään siellä. Pyöräilijöitä kohdatessa Savulla onkin jo aika vahva "tässä" ja se pysähtyy odottamaan minua ettei vain singahda pyörän eteen. Ohituksissa Savu on aina rattaiden eri puolella, kuin vastaantulija, mutta tätä voisi kyllä temppuna vahvistaa.

- niissä kohdissa, missä ohituksia on tullut, voisi Savun hihnaa kelata lyhyemmäksi ns turhaan ja palkita siitä. Meillä on osin käynyt niin että kun lyhennän hihnaa, Savukin jo valpastuu että mistäs suunnasta nyt hyökätään. Hihnan kelaamista voisi siis opettaa hieman neutraalimpaan suuntaan.

- erinäisiä tukitaitoja ja temppuja voisi harjoitella lenkillä rattaiden kanssa muutenkin, jotta niistä olisi apua ohituksissa. Helppojenkin ohitusten jälkeen kannattaa huolehtia koiran palautumisesta ja kiinnittää huomiota kaikkeen, millä Savun turvallisuuden tunnetta voisi lisätä.

Näillä ajatuksilla jatkamme harjoittelua järjestelmällisemmin, myönnän viime aikoina vain raahanneeni koko porukan jostakin ohi niillä taidoilla tai taidon puutteella, mitä on. On lannistavaa saada jonkin palanen paikalleen ja sitten joku jo ryntää pilaamaan sen. Ja kun joku sitten päästää koiransa pyytämättä rattaiden luo ja jää kenties juttelemaan säästä, saan kommentin karvat pystyssä räyhäävästä koirastani että "onpa sinulla vihainen koira lasten kanssa" 💩 Ymmärrän ajatuksen että kaukaa varmasti näytämme hauskalta porukalta jolla on aikaa rupatella niitä näitä, mutta toistaiseksi moiset tilanteet ovat Savun silmissä täysi katastrofi ja turvallisuudelle vakava uhka.

Onpahan tässä itselle taas uuttaa opeteltavaa ja toki myös tosiasioiden hyväksymistä, ettei kaikki mene aina kuten oppikirjoissa. Toistaiseksi voin vaikuttaa vain itseeni ja sitä kautta Savuun, mutta ohikulkijoiden tempauksille en jaksa hirveästi uhrata ajatuksia. Ohitusongelma ei haittaa elämäämme merkittävästi, sillä asumme niin syrjässä että voisimme lenkkeillä myös tapaamatta koskaan ketään. Toki haluan harvinaisistakin ohituksista hieman rennompia; Savu saa haukkua, mutta olisi kiva jos sen haukkusävy olisi muu kuin raivolla puolustautuva. Jos jotain positiivsta aiheen tiimoilta, niin ainakaan pikkuväellä ei ole ulkomaailmassa mitään hätää niin kauan kuin Savu kulkee heidän rinnallaan 😁

Mitä on hyvä treeniseura?

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt otsikon mukaista aihetta mielessäni ja nyt viimein tämä tuntuu julkaisukelpoiselta. (Pahoittelen kuitenkin ennakkoon mahdollisia kirjoitusvirheitä tai tekstistä välittyviä ajatuskatkoksia.) Aihe on puhututtanut koiraharrastajia myös muualla somessa, mutta minusta tuntui luontevalta pyhittää treeniseurapohdinnoille kokonainen blogiteksti. Postaus on vain minun näkökulmani ja mielipiteeni ja perustuu minun kokemuksiin noin kahdeksan vuoden ajalta. Sinä voit olla eri mieltä ja kunnioitan sitä, olemmehan erilaisia.

Mitä on treeniseura?

Jos joku lukee tätä tekstiä aivan uutena seuraajana, avaan hieman taustaa käyttämälleni sanalle. Treeniseurana en nyt tarkoita koirakerhoja tai yhdistyksiä, vaan yksittäisiä ihmisiä tai omatoimisia porukoita, jotka treenaavat keskenään. Tämä treenaaminen voi olla suunnilleen minkä vain koiraharrastuslajin harjoittelua. Itse olen treenannut muiden kanssa pääasiassa tokoa ja rallytokoa, mutta edellisten koirien kanssa myös vesipelastusta ja hakua.

Koiraharrastajat sopivat keskenään ajan ja paikan, jonne saavutaan harjoittelemaan, treenaamaan, kouluttamaan koiria, juttelemaan jne. Mitä treenit nyt ikinä sisältävätkään.

Millainen treenikaveri olen itse?

Vuosien varrella olen ehtinyt treenata jos kenenkin kanssa ja monenlaisissa eri porukoissa. On ollut kivoja treenejä, mutta myös ikäviä kääntöpuolia uusien tuttujen kanssa; ohareita, koirien sattuttamista, selän takana puhumista, suoranaista arvostelua ja haukkumista, tavoitteideni tai treenini vähättelyä ja koirani moittimista. Joinain kertoina treeniseura on osoittautunut täysin turhaksi; kukaan ei välttämättä vastaa kysymykseen, kaikki selaavat puhelimiaan tai poistuvat paikalta oman vuoronsa jälkeen. Itse olen kokenut kaikista ikävimmäksi sen, että minua on vähätelty tai halveksittu siksi että koirani ovat olleet sekarotuisia.

Ohareiden myötä olen tullut vähän laiskaksi lähtemään kovin kauas uusien treenikavereiden vuoksi, kun ei voi tietää varmaksi, tuleeko kukaan oikeasti edes paikalle. Toisaalta täysin asiattomien huomautusten tai "koulutusvinkkien" johdosta jännitän muiden nähden treenaamista nykyään tosi paljon. Minua jännittää epäonnistuminen ja koirani haukahtelu. Ei niinkään pelkästään siksi mitä minusta sitten ajateltaisiin, vaan että saanko niskaani jälleen lyttäävät kommentit.

Nykyisellään olen itsekin parempi treenikaveri kuin vaikka viisi vuotta sitten. Silloin otin vain kuvia ja puhuin paljon keskittymättä mihinkään 😅 Toisaalta en koe olevani ihan parhaimmillani, sillä joudun nykyään perumaan treenejä tai muuten säätämään aikataulujen kanssa. Haluaisin päästä treenaamaan aina kun joku ehtii ja ehdottaa, mutta toistaiseksi pääsen vain jos saan vastuullani olevan pikkuväen (uudelle lukijalle; Papu 3v ja Pipa1v) jonnekin hoitoon. Näin ollen päiväaikaan ilman lapsia treenaamaan pääseminen on aika tuuripeliä, joskaan minulle ei ole ongelma tokoilla muiden kanssa vaikka klo 22 illalla. Siihen aikaan treeniseuraa ei tosin ole kovin paljoa tarjolla.

Mikäli otan lapset mukaan treeneihin, pääsisin treenaamaan milloin vain. Koen kuitenkin epäreiluksi että minun kanssani treenaamaan tulevan pitäisi toimia vuoroni ajan lapsenvahtina. En olisi itse ennen omia lapsia ilahtunut tällaisesta, sillä minä menin treeneihin vain treenaamaan koiraa, en vahtimaan muiden lapsia. Lasten mukaan ottaminen asettaa myös vaatimuksia sijainnilla; pitää olla turvallista ja ei mielellään muita kulkijoita. Toki treenikaverin koirakaan ei saisi olla pelokas lasten suhteen ja toisaalta taas stressaisin itse sitä että sirkukseni pilaa toisten treenit. Niinpä en juurikaan automaationa ehdottele tai oleta, että pikkuväki olisi kimppatreeneihin tervetullut 😁 Olen kyllä saanut onnekkaasti yllättyä, että kavereiden koirat pitävät pientä sirkusta jo vakiovarusteena yhteisissä treeneissä.

No, ainakin olen sinnikäs sopimaan treenejä ja säätämään ajat ja paikat sopiviksi että pääsisin paikalle - ja ilmoittamaan ajoissa jos en pääsekään. Jos treeneihin saapuu useampi kaveri, käyn yleensä moikkaamassa jokaisen erikseen ja tarjoamassa apuani jos sille on tarvetta. Palautteen antamisessa haluaisin kehittyä, sillä helposti vain kerron mitä kaikkea hyvää koirakon tekemisessä näin. Kriittisen palautteen antaminen ääneen kuitenkin jännittää, sillä en halua loukata ketään. Tekemällä oppii ja harjoittelemalla kehittyy, joten toivottavasti olen vuoden kuluttua jälleen parempaa treeniseuraa. Kuvailisin itseäni kuitenkin reiluksi ja kannustavaksi. Kanssani treenanneet korjatkoon ja oikaiskoon, jos tämä ei pidä paikkaansa.

Kuka sitten on hyvä treenikaveri?

Tuntui loogisemmalta kuvailla itseään ennen, kuin asettaa vaatimuslistaa treenikavereista. Minulle henkilökohtaisesti on se ja sama millainen koira tai millaiset tavoitteet treenikaverilla on. Tärkeämpää on se, kuinka koiraa kohdellaan. Arvostan myös täsmällisyyttä aikataulujen suhteen ja ajoissa ilmoittamista peruutuksen osuessa kohdalle - on mälsää kiikuttaa lapset hoitoon ja ajaa 40km perille vain todetakseen ettei kukaan tulekaan.

Hyvä treenikaveri auttaa siinä missä pyydän; liikkuroi, on häiriönä, ottaa videota tai kiinnittää huomiota tiettyihin asioihin ja kertoo niistä näkemyksensä. Otan mielelläni vastaan myös kritiikkiä, mutta mielellään edes ratkaisun suuntaan olevan vinkin kanssa. Kuten minä, varmasti moni muukin tietää omat heikkoutensa ja puutteensa koiran ohjaamisessa. En siis hyödy Savun haukuskelua tai haistelua koskevista huomioista kovinkaan paljon, sen sijaan neuvot niiden ratkomiseen ovat erittäin tervetulleita.

Koska muiden kanssa treenaaminen on jännittänyt ja jännittää edelleen aika paljon, on hyvä palaute ollut kullan arvoista. Uudetkin treenikaverit ovat nähneet minussa ja koirassani hyvää, ja kiinnittäneet huomiota myös siihen, mitä jo osaamme. Erityisesti mieleen jäi muutaman viikon takaa kommentti Savun haukkumisesta, että sehän on "hyvin informatiivista" (jos tuon palautteen sanoja lukee tätä, niin kiitos paljon 💙). Ja tuo kommentti osui naulan kantaan, Savu ei hauku ilman syytä ja kun kaikki on balanssissa, se työskentelee hipihiljaa.

Sillä on väliä, miten treenikaverilleen puhuu. Ilkeät kommentit eivät vie ketään eteenpäin ja ensisijaisesti koirien takia siellä treenikentällä ollaan, tai ainakin pitäisi olla. Jokaisessa on jotakin hyvää ja jokaisella on täysi oikeus treenata ja oppia hyvillä mielin. Nauraa saa, mutta minusta olisi joskus ollut kiva tietää miksi suoritukseni herätti hilpeyttä. 

Sellainen treenikaveri ja porukka on hyvä, missä voi olla oma itsensä, fiilis on hyvä ja ajastusten vaihdolle ja keskustelulle on tilaa. Viis siitä, missä vaiheessa harrastusuraansa kukin on tai millaisella koiralla harrastaa (kaikki koirat ansaitsevat kivaa yhdessä tekemistä olivat rodultaan mitä vain). Hyvässä seurassa kehtaa epäonnistua ja jos tulee itku, sekin tulee ilosta. Kuvailisin treeniseuraa erinomaiseksi siinä vaiheessa, kun koiran kanssa on mokaillut kentällä oikein huolella, mutta poistuu silti treeneistä hymyssä suin. Ja ilokseni tällaisiin treenikavereihin olen tänä vuonna päässyt tutustumaan.

LISÄYS 16.9.2021 Olen erittäin otettu ja iloinen, että minun ehdottamiani kimppatreenejä varten muutkin ovat viilanneet aikataulujaan ja lähteneet vähän kotikenttäänsä edemmäs treenaamaan. Minulle tuollainen viitseliäisyys kertoo hyvästä asenteesta treenaamista kohtaan ja ajan myötä ahkera puurtaminen palkitaan 😊

Meitä saa kysyä treenaamaan jatkossakin tokoon tai rallytokoon, Pirkanmaalla.

Ota kaikki irti hyvästä treeniseurasta, porukassa on kivempi uskaltaa erehtyä ja oppia!

Kerro ihmeessä mitä ajatuksia tämä herätti, onko sinulla kokemuksia aiheesta tai oletko jo löytänyt erinomaisen treeniporukan jossa harrastaa 😊