Koirakulut 2992,07 €

Vuosi on loppusuoralla ja suunnitellut kulut menneisyyttä. Oletamme ja toivomme siis että loppuvuodelle ei osu yllättäviä hankintoja tai eläinlääkärikuluja ja siten uskallan julkaista tämän vuoden kuluraportin. On tämän vuoden summa vähemmän kuin viime vuonna, mutta silti melko suuri summa! Vähempikin olisi riittänyt.

Harrastukset 1224,6 €

Kolmen seuran jäsenmaksut (kahdesta erosin nyt kun ei jouda joka paikassa ravata), vuoden lisenssi (kertalisenssikin ois riittänyt), valkut, leirit, taipparit, näyttelyt, koemaksut ja smartDOG testi. Osu monta kertaluontoista kulua samalle vuodelle kuten taipparit, smartDOG ja näyttelykäynti. Utelias luonne 😄

Terveys 1147,06 €

Pari käyntikertaa koirahierojalla ja Savun yllättävä silmätulehdus. Kummankin koiran rokotukset, Loimun terveystarkit ja loppuvuonna molempien koirien hammashuolto. Menihän siinä vaikka ilman terveysmurheita säästyttiin melko hyvin.

Ruoka 456,16 €

Tähän kului nyt enemmän kuin viime vuonna. Joskin tein treeninameja itse nyt vähemmän. Oikeastaan instaseuraajan (kiitos!) suosittelemat Koiramo treenimakkarat on olleet tosi käypiä myös kriittisen "minä en sitten sitä tätä" minunkin mielestäni. Kelpo vaihtoehto sisäelimille jos ei ehdi kokkailla tai jos säilyvyys pitää taata myös kesähelteillä. Noin muuten koirat söivät saatua hirvenroipetta, puoleen hintaan löytynyttä lammasta, ylämaan karjan luita ja nappulaa. Edellisvuoden toriostos nappulat loppuivat ja siirryimme paremman puutteessa käyttämään Alvarin nappuloita. Ollaan oltu tyytyväisiä Ötökkään ja Vakaaseen.

Ruokakuluihin vaikuttaa paitsi se mitä koira syö, myös se mikä koira on kyseessä. Meidän koirat ovat kastroitu uros 19 kg ja nuori narttu 9kg eli kohtuullisen pienet koirat. Ruokamäärä päivittäin ei siis ole kovin iso, etenkin jos meiltä ihmisiltä jää yli jotain koirille sopivaa. Ruokakuluja ei siis suoraan voi verrata toisten koirien ruokakuluihin eivätkä ruokakulut ole sinänsä säästökohde: ilman ruokaa koiraa ei voi jättää.

Varuste 198,9 €

Ostin meille hyppyesteet joita käytettiin kesällä pari kertaa kunnes kiinnikkeet hukkuivat. Odottavat korjausta ensi kesään ja ehkä sitä olisi taas voinut kahdesti harkita mikä on käyttöaste varmasti. Kaverilta ostin koirille Kainpon kahden koiran vetoliinan ja se oli hyvä ostos se! Vielä koittaa ne päivät, kun pääsen iltaisin juoksemaan aina kun haluan. Samoihin kuluihin on laskettu myös Loimulle ostetut vetovaljaat.

Ensi vuoden kulut ovat todennäköisesti pienemmät, ellei tapahdu jotakin katastrofia. Toistaiseksi en aio kisata, joten se laskee kuluja automaattisesti. Johonkin valkkuun yritämme päästä ja koiraleirejä odotan innolla. Kenties ensi vuonna aktivoidun taas maistuvien treeninamien tekemisessä, koska kyllähän koirien ilme loistaa kun palkkana on sisäelimiä. 😁

Laskiko joku lukijoista koiraan meneviä kuluja? Kysyttävää aiheesta?

Loimun SmartDog Kognitio testi

Loimu kävi smartDog kognitio testissä heti 2v synttäreidensä jälkeen. Samalla annettiin panoksemme suomalaiseen koiratutkimukseen. Osa tuloksista yllätti itseni, vaikka Loimu itse käyttäytyi testissä pitkälti kuten odotin. Tässä nyt suora kopio Loimun tuloksista ja lopussa omia kommentteja ja ajatuksia.

"KOKONAISARVIO TESTIN PERUSTEELLA 

Testin alussa Loimu suhtautui uuteen testaajaan avoimen ystävällisesti, ja se tutustui myös vauhdikkaasti uuteen tilaan. Loimu oli erittäin hyvin motivoitunut koko testin ajan ja se keskittyi myös hyvin tehtäviin. Sylinteritestissä Loimu osoitti kohtuullisen hyvää itsehillintää. Ihmisen eleiden lukukyky ei ollut testissä Loimun vahvuus, eikä se ole niillä johdettavissa harhaan (huijaus -osio). Parhaiten koira ymmärsi käsieleen, jossa keho kääntyy mukana. Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Loimulle helppo ja koira ratkaisi myös loogisen päättelyn tehtävän, joka on testin vaikein. Mahdottomassa tehtävässä Loimu oli enemmän ihmiseen tukeutuva ongelmanratkaisija, mutta sillä oli käytössä myös itsenäinen ongelmanratkaisustrategia. Loimu muisti kaksi toistoa (neljästä) muistitehtävästä oikein, mikä on keskiarvoinen suoritus. Muistitehtävässä odottaessaan Loimu äänteli ja oli levoton. Loimu painoi namikonetta sosiaalisen oppimisen tehtävässä kerran, mutta se saattoi painaa enemmänkin vahingossa. Selkeää todistetta ei sosiaalisesta oppimisesta nähty. Loimu teki kaikissa tehtävissä ratkaisut erittäin nopeasti ja se oli kaikessa tekemisessään hyvin nopea koira. Testin aikana Loimu käyttäytyy vilkkaan koiran tavoin. 

YKSITTÄISET OSA-ALUEET ITSEHILLINTÄ 

Itsehillintä on ominaisuus, joka on arkipäivässä hyödyllinen monella tavalla. Optimaalinen suoritus ongelmanratkaisussa tehdään usein kohtuullisen matalassa vireessä, kun taas liian kiihtynyt, tai passiivinen mielentila heikentää suoritusta. Itsehillintä on tärkeä ominaisuus luonnossa elävälle eläimelle ja se on myös osittain periytyvä ominaisuus. Hyvä itsehillintä on tärkeä myös koiran arkipäivässä sekä koulutuksessa. Koiran kyky hillitä ensimmäinen tunnereaktio helpottaa koiran hallintaa arkipäivän tilanteissa. Koira, joka kykenee kontrolloimaan omia impulssejaan, kykenee todennäköisesti paremmin esim. pitkäjänteiseen yhteistyöhön, kuin koira, jonka on vaikea kontrolloida omia mielihalujaan. Esimerkiksi laumassa metsästäminen vaatii susilta tarkkaa koordinoitua yhteistyötä, jossa yksilön on pidäteltävä suurtakin halua rynnätä liikkeelle, jotta metsästys onnistuisi. Toisaalta olemme tarkoituksella jalostaneet rotuja, joissa haluamme koiran reagoivan nopeasti esim. saaliseläimen liikkeeseen tai uhkaan. Tällaisia ovat monet metsästyskoirat ja työkoirarodut, ja usein koira, jolla on jonkin verran impulsiivisuutta saattaa olla erinomainen harrastuskoira – toisinaan arki koiran kanssa saattaa olla haastavaa, riippuen koiran muista ominaisuuksista. Hyvin impulsiivinen koira saattaa olla hyvä harrastus ja kilpakoira lyhyehköihin suorituksiin, mutta pitkissä työtehtävissä, jotka vaativat keskittymistä ja rauhoittumista, impulsiivisuus saattaa tuoda haasteita – ei kuitenkaan aina. Impulsiivinen koira kiihtyy helposti, ja voi täten havainnoida puutteellisesti informaatiota ympäristöstä, ja esim. käsillä olevasta tehtävästä. Impulsiivinen koira myös helposti innostuu asioista, ja sen vire nousee helposti, mikä on etu koulutuksessa. Impulsiivisuutta mitattiin testissä sylinteritestillä ja toisinaan impulsiivisuus ilmenee myös V-aita testissä. Sylinteritestissä koira opetettiin ensin syömään makupala päistä, ja sen jälkeen tilanne muuttui siten, että koira saikin nähdä palkkion. Hyvän itsehillinnän omaava koira pysyttelee pääasiassa juuri oppimassaan tavassa saada palkkio, kun taas koira, jonka on vaikea vastustaa impulsseja, innostuu helposti nähdessään palkkion ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä lasin läpi. Impulsiivisuus näyttää olevan koiralla voimakkaasti periytyvä ominaisuus. Tällä hetkellä ei ole olemassa yhtä testiä, joka luotettavasti toisi monitahoisen impulsiivisuuden kaikki puolet esille. smartDOG testissä käytetään sylinteritestiä, jonka etuina on lyhyt kesto ja soveltuvuus kaikille roduille. Sitä on käytetty tutkimuksissa useille eläinlajeille, koira mukaan luettuna, mutta sen soveltuvuudesta keskustellaan edelleen. Sylinteritesti ei aina kerro koko kuvaa koiran impulsiivisuudesta ja testissä tulee helpoimmin esiin voimakas, yhden tyyppinen impulsiivisuus, joka on usein yhteydessä koiran kiihtymykseen, aktiivisuuteen sekä myös rohkeuteen. Sylinteritestin tulos voi kertoa erityisesti juuri sen hetkisestä tunnetilasta. Esimerkiksi pelokkuus tekee koiran aina varovaiseksi, ja se hillitsee itsensä juuri sillä hetkellä. Impulsiivisuus on monitahoinen ominaisuus, niin ihmisellä kuin koirallakin. 

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Loimulla oli hyvä itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii suurelta osin siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häirinnyt koiraa ensimmäisten yritysten jälkeen. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79% ja susilla 77% - Loimulla tämä oli 70%. 

ELEET 

Eleiden lukukyky – osiossa testattiin miten hyvin koira löytää palkkion ihmisen eleiden vihjeen avulla. Koirien on yleisesti havaittu olemaan erinomaisia ihmisen eleiden lukijoita, jopa parempia kuin simpanssi, mutta tämä ominaisuus vaihtelee paljon koirien välillä. Ihmisen kommunikaation ymmärtämiseen ei aikaisempien tutkimusten mukaan vaikuta paljoakaan oppiminen tai intensiivinen koulutus, vaan se on kohtuullisen pysyvä ja periytyvä ominaisuus, mutta tästä tarvitaan lisää tutkimuksia. Iälläkään ei ole havaittu olevan suurta vaikutusta eleiden lukukykyyn, ja jo kuusi viikkoisten pentujen on havaittu löytävän hyvin ruoan ihmisen vihjeen avulla. Eri rodut eroavat toisistaan siinä, miten hyviä ne ovat lukemaan ihmisen eleitä, ja ihmisen kanssa tiiviiseen yhteistyöhön jalostettujen rotujen on havaittu olevan keskimääräistä parempia lukemaan ihmisen eleitä. Tästä tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta, koska rotujen välisiä eroja ei ole tutkittu kunnolla. Ihmisen eleiden ymmärtäminen näyttää olevan myös voimakkaasti periytyvä ominaisuus koiralla. 

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Ihmisen eleiden lukukyky ei ollut testissä Loimun vahvuus, koira sai keskimäärin 53 % oikein. Parhaiten Loimu ymmärsi kädellä osoituksen, jossa keho kääntyy mukana. Loimu sai tästä osiosta 100% oikein. 

ONGELMANRATKAISU - V-AITA 

V-aita tehtävässä koiran oli ratkaistava spatiaalinen eli tilaan liittyvä ongelma, V-aidan sisälle laitettiin ruokaa ja koiran on tajuttava, että menemällä poispäin palkkiosta, koiran on mahdollista saavuttaa se. Tehtävä mittaa paitsi ongelmanratkaisun nopeutta, myös ongelmanratkaisutapaa ja itsehillintää. Näkyvä ruoka lähellä on houkutteleva, ja vaatii itsehillintää edetä ruoasta poispäin. Testi mittaa samalla myös ongelmanratkaisutapaa - koira voi myös tässä tehtävässä keskittyä pyytämään apua ohjaajalta, sen sijaan että ratkaisisi sen itse. Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20—40 sekunnissa. Ongelmanratkaisukykyyn vaikuttaa aina myös aikaisempi kokemus ja oppiminen. 

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Loimu ratkaisi tehtävän huippunopeassa ajassa 3 sekunnissa. Koiraa ei häirinnyt näkyvillä oleva ruoka, vaan se ymmärsi nopeasti edetä poispäin palkkiosta ensin sen saadakseen. Koira ratkaisi tehtävän itsenäisesti eikä se pyytänyt apua ihmiseltä. 

ONGELMANRATKAISU - MAHDOTON TEHTÄVÄ 

Mahdottomassa tehtävässä testataan koiran ongelmanratkaisun strategiaa – itsenäinen vaiko ohjaajalta apua pyytävä. Tehtävä on aluksi helppo, mutta muuttuu lopulta mahdottomaksi ratkaista. Koiran tapaa ratkaista ongelma tarkkaillaan kahden minuutin ajan. Molemmat tavat ratkaista ongelma ovat hyviä, ja riippuukin lähinnä koiran käyttötarkoituksesta, kumpi tapa on parempi omistajan mielestä. Pääosin itsenäiseen työskentelyyn tulevan koiran olisi hyvä pyrkiä itsenäisesti ongelman ratkaisuun. Apua pyytävä strategia on erinomainen silloin, kun koiralta vaaditaan ohjattavuutta ja sitä, että se ongelmatilanteen kohdatessaan turvautuu ohjaajaan mieluummin kuin toimii itsenäisesti. Ihmiseen kohdistettu katse kertoo myös koiran yhteistyöhalukkuudesta. Koulutuksella pystytään vaikuttamaan jonkin verran ongelmanratkaisu -strategiaan, esim. koiralla pystytään vahvistamaan ohjaajan apuun luottavaa strategiaa, tekemällä yhteistyö ihmisen kanssa kannattavaksi. Ominaisuus on kuitenkin periytyvä ja eroaa paljon rotujen välillä. Mikäli koira hylkää rasian pitkäksi aikaa, kertoo se joko siitä, ettei rasiassa oleva palkkio ole tavoittelemisen arvoinen koiran näkökulmasta (ei jaksa ponnistella sen eteen paljonkaan), tai että muut asiat kiinnostavat enemmän. Toisinaan koira tulee tehtävässä epävarmaksi, ja hylkää rasian lähtien tekemään haistelua sijaistoimintona, vaikka tila ei muuten kiinnostaisikaan koiraa. 

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Loimu pyrki ratkaisemaan mahdottoman tehtävän enimmäkseen ihmisiltä apua pyytäen (45%). Koiralla oli kuitenkin molemmat 5 ongelmanratkaisustrategiat käytössä, sillä se pyrki myös ensin itsenäiseen ratkaisuun (18%). 38 % koira tekee muuta. 

LOOGINEN PÄÄTTELY Tämä tehtävä osio sisältää testin vaikeimman tehtävän. Loogisen päättelyn tehtävässä koiran on pääteltävä tyhjän astian perusteella palkkion sijainti (negaation kautta). Tämä on erittäin haastava tehtävä koiralle. Koiran omaa päättelykykyä vaikeuttaa koiran herkkyys ohjaajan eleille ja kommunikoinnille – eli tässä tehtävässä testaajan viimeksi koskettama astia saattaa olla koiralle houkuttelevin, vaikka se on tyhjä. Vain noin 39% koirista ymmärtää tehtävän. 

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Loimu ymmärsi selvästi loogisen päättelyn tehtävän. Se tarkoittaa, että koirasi ymmärsi ongelman ja ilmiön sen takana. Koirasta riippuen, saattaa olla, että tällainen koira turhautuu helppoihin harjoituksiin. Koira saattaa myös oppia keskimääräistä nopeammin. 

VIHJE VAI OMA PÄÄTTELY (HUIJAUS) Toiset koirat luottavat ihmisen vihjeisiin ja eleisiin suunnattomasti, ja muisti vs osoitus - tehtävä mittaa tätä. Testaaja vihjaa koiralle namin ”väärän” sijainnin. Tässä vaikuttaa osittain koulutus. 

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Loimua ei hämätty tässä tehtävässä ”väärillä” testaajan vihjeillä, vaan se päätteli itse näkemänsä perusteella missä palkkio on, eikä antanut osoitusten häiritä. Suurin osa koirista ei seuraa testaajan väärää vihjettä, vaan menee sinne, minne namin näki menevän. 

MUISTI 

Muistin kesto -tehtävässä koiran täytyy muistaa tarkalleen kohteen sijainti lähellä toisiaan sijaitsevasta kolmesta astiasta minuuttien odottelun jälkeen. Muisti- tehtävässä pisin aikaviive oli 2min 30s – käytännössä koiran muisti on paljon pidempi kuin tämä, ja se saattaa muistaa useita kuukausia, jopa vuosia tiettyjä asioita ja paikkoja – näin pitkiä viiveitä on vain hankala testata testiolosuhteissa, ja siksi vaikeus tehtävässä luotiin kolmella samankaltaisella muistipaikalla. Tehtävä on vaikea, koska samanlaisia astioita on 6 kolme ja ne ovat lähellä toisiaan. Koiran odotuksen kärsivällisyys tai kärsimättömyys saattaa myös vaikuttaa muistamiseen, ja monesti koiran kärsimätön ja levoton odotus ei edistä muistamista. Testissä muistitulokseen vaikuttaa myös koiran vireys, tunnetila ja motivaatio muistettavaa asiaa kohtaan - se saattaa siis vaihdella samalla koiralla eri päivinä. Koiran näköyhteys peitettiin – tämä siksi, että mikäli koira pitää katsekontaktin astiaan kokoajan, tehtävä ei mittaakaan muistia, joka tarkoittaa asian palauttamista uudelleen mieleen. Testissä oikein muistaminen vaatii, että koira käsittelee spatiaalista tietoa (oikean purkin sijainti), painaa sen mieleensä, sekä noutaa tiedon tietyn aika viiveen jälkeen. 

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Loimu muisti oikein kaksi (1min30s, 2min30s) aikaa neljästä (1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s) mikä on suunnilleen keskimääräinen suoritus tässä tehtävässä. Odottamisen aikana Loimu ääntelee paljon ja on levoton. 

SOSIAALINEN OPPIMINEN 

Koirat pystyvät oppimaan toisiltaan ja myös ihmiseltä. Tällaista toisen käyttäytymisen seuraamista ja sen matkimista kutsutaan nimellä sosiaalinen oppiminen, ja vaikka se on eläimillä yleinen oppimistapa, käytetään sitä harvoin hyväksi esim. koiran koulutuksessa. Esim. ”Do as I do” koulutustapa pohjautuu ihmisen käyttäytymisen matkimiseen. Tässä testissä koiran spontaania mallista matkimista testattiin laitteella, jossa testaaja näytti ensin viisi kertaa tavan, miten ruoka saadaan laitteesta ulos, ja sen jälkeen koira sai 3 min aikaa puuhastella laitteen kanssa. Tutkimusten mukaan jo 8vk ikäiset pennut pystyvät matkimaan ihmistä. Monesti tässä tehtävässä koira keskittyy pyytämään apua, sen sijaan että se itse lähtisi painelemaan nappuloita. Toisinaan koira kiihtyy, ja haluaa vain hajottaa koneen. 

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Loimu painoi oikeaa nappia, mutta se osui nappiin enemmänkin vahingossa kokeiltuaan ensin paljon muuta. Se, että koira yrittää ylipäätään selvittää tehtävää, kertoo paljon myös koiran luonteesta: koiralla oli halua selvittää, miten namit saadaan sekä rohkeutta manipuloida laitetta. Selkeää mallioppimista ei nähty. 

AKTIIVISUUS

Koiran aktiivisuus mitattiin testissä FitBark aktiivisuusmittarilla, joka antaa minuuttikohtaisen aktiivisuuden keskiarvon. Koiran aktiivisuus mitattiin keskiarvona koko 7 testissä oloajan. Testattujen koirien välillä on paljon eroa siinä, miten aktiivisia ne ovat testissä. Aktiivisuus käyttäytymisominaisuutena on yleensä hyvin voimakkaasti periytyvä ominaisuus, mutta se voi vaihdella paljon tilannekohtaisesti. Esim. vilkaskin koira saattaa olla hyvin rauhallinen uudessa tilanteessa, mikäli se kokee tilanteen pelottavana tai mikäli se rauhoittuu keskittymään tehtäviin. 

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Koirasi FitBark aktiivisuus testissä oli 51.

SUHTAUTUMINEN VIERAASEEN IHMISEEN – ARKUUS-ROHKEUS 

Suhtautuminen vieraaseen ihmiseen, eli sosiaalisuus/ystävällisyys-persoonallisuuspiirre, vaihtelee paljon koirien välillä. Sosiaalisuuteen vaikuttaa sekä geenit eli perimä, että koiran kokemukset koko elinajan aikana. Perimän lisäksi erityisen suuri painoarvo on koiran pentuajan kokemuksilla, niin positiivisilla kuin negatiivisilla. Rodut vaihtelevat paljon sosiaalisuudessaan, ja olemme jalostaneet rotuja, joista joissakin pääosin yksilöt suhtautuvat vieraisiin ihmisiin avoimen ystävällisesti, kun taas toisissa roduissa suhtautuminen on pääosin varauksellista, jopa pelokasta. Testin alussa katsottiin koiran ensisijaista reaktiota ja suhtautumista sille vieraaseen testaajaan. 

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Loimu suhtautui testin alussa vieraaseen ihmiseen ystävällisesti ja avoimesti – koira oli testissä avoin ja sosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan. 

TILAAN TUTUSTUMINEN - ARKUUS-ROHKEUS Testissä tulee esille paitsi koiran aktiivisuus (FitBark), myös koiran uteliaisuus sekä rohkeus uuteen tilaan tutustuttaessa. Mikäli koiraa tilanne pelottaa, se saattaa pysytellä testin alussa mielellään lähellä omistajaa ja on passiivinen. Tällöin koiran sen esim. kotioloissa näkyvä aktiivisuus ei tule näkyviin testissä, ja käytös kertoo, että koiraa aluksi jännittää uusi tilanne. 

KOIRASI KÄYTTÄYTYMINEN OSIOSSA: Loimu oli erittäin aktiivinen testin alussa, ja irti päästessään tutustui juosten koko huoneeseen."

Loimu oli testissä oma itsensä, pikkuisen vauhdikas täysiiiiiii ja jos ei saanut olla vauhdikas niin superäänekäs. Loimu oli todella motivoitunut tekemiseen, mutta odottelut se pääasiassa haukkui. Näin Loimu tekee arjessakin, jos se ei voi purkaa innostustaan tai turhaumaansa muuten. Esimerkiksi mahdottomassa tehtävässä Loimu oli vapaana ja selvästi turhautui --> se oli ihan hiljaa ja lähti vain juoksemaan ympäriinsä ja kierimään matolle. Tämän jälkeen se palasi tehtävälle.

Yllätyin erityisesti siitä että Loimu keskittyi vaikeaan loogisen päättelyn tehtävään ja ymmärsi sen! Näin tavan tallaajan silmään vilkas koira ei aina näyttäydy kovin älykkäänä, mutta onhan se! 

Loimun keskittymistä haittasi varmasti se että minun pitäessäni sitä valjaista kiinni se turhautui ja keskittyi pääasiassa haukkumaan. Olen kuitenkin sikäli aivan tyytyväinen testiin, että Loimu on juurikin niin vilkas ja vielä vähän fiksumpi kuin mitä kuvittelin.

Ostin pääsyn myös SmartDogin tietokantaan, jossa pääsin vertailemaan Loimun tuloksia islanninlammaskoirien ja kaikkien koirien keskiarvoon. Loimu on, no, ihan oikeasti aktiivinen. Ja vilkas, kansankielisesti. En siis ole vain kuvitellut näin, vaan tilastollisestikin Loimu on vähän vilpertti. 

Testikokemus oli hyvä ja tulen jatkossakin käyttämään koirani nimenomaan SmartDogin testeissä (Savukin on käynyt aikanaan pienessä persoonallisuusarviossa). Investoin rahan mieluummin suomalaiseen tutkimukseen ja tutkittuun tietoon perustuvaan koiran ominaisuuksien testaamiseen, kuin mutuun perustuviin historian kaikuihin. Minulle on myös erittäin tärkeää, ettei testatessa koiraa pelotella vaan testi tehdään nimenomaan palkintoja käyttäen (Loimu suosittelee keitettyjä hirven kappaleita). Toisaalta haluan koirastani myös jonkun asiantuntijan arvion pelkästään oman mutun ja näkemyksen lisäksi. Meistä useimmat kokevat sen oman koiran olevan kaikista eniten sitä ja tätä, koska perustamme käsityksemme yksittäisestä koirasta lähinnä siihen mitä olemme kokeneet koirien kanssa aiemmin.

Sekavat esimerkkini ovat taattua tajunnanvirtalaatua.

No mutta, nyt on Loimusta taas lisää mustaa valkoisella dataa.  On se mussukka 💛

Loimun junareissu

© Erja Valli

"Rogerille yökylään". Niin luki kalenterissa, kunnes alkoi vähän naurattaa ja raapustin ruutuun lisätiedon että Roger on collie. Minulla on tapana kirjata koiramenot koirien nimillä (menee aina vähän kauemmin oppia ihmisten nimet 😂) ja silloin tällöin pieni lisätieto on paikallaan että minne ja miksi käytännössä olen menossa.

Nyt meillä oli kuitenkin ohjelmassa junaretki Loimun kanssa Hattulaan (jota ensin Hämeenlinnaksikin kutsuin) ja teemana niin työ-, hupi- kuin koulutehtäväkuvaukset. Oli intensiivistä ja rentoa. 💛

Kuten arvelinkin, ei Tampereen rautatieasemalla hengailu ollut ihan meidän vahvuutemme. Sisätiloissa Loimu teputti reippain askelin mukanani ja haukahti ainoastaan toiselle koiralle. Ulkona hälinää oli kuitenkin vielä enemmän joka suunnassa, joten tunnin istuskelu naminheittopelien kanssa oli ihan paikallaan. "Ettäs kehtasivat soittaa pilliä" ulvoi Loimu kun huoltoauto ilmoitti tulostaan väenpaljoudessa. Koiran mielestä auto oli väärässä paikassa.

Junassa Loimu jatkoi levotonta oloaan. Se olisi halunnut sännätä joka paikkaan ja tyytyi sitten turhautuneena olemaan sylissäni. Ihan hiljaakaan Loimu ei kyennyt olemaan, mutta vähemmällä mölyämisellä selvittiin kuin mihin olin varautunut. Kyllähän sitä aina julkisiin mahtuu yhtä ja toista matkustajasorttia, jos haluaa taittaa matkaa omassa rauhassa, valinta on silloin yksityisautoilu.

Alle tunnin matka oli ensireissuksi just sopiva, ei ehtinyt ihan palaa käpy minulla, Loimulla tai kanssamatkustajilla - tai sitten viimeisimmät näyttelivät roolinsa erinomaisesti. Junasta noustiin pois kohtuullisen rauhallisin fiiliksi. Loimu katseli vähän ihmeissään ympärilleen, mutta tasaista vauhtia paineli eteenpäin. Kun se huomasi Rogerin, alkoi kaksjalkaloikka ja ääntely ja sinne se paineli Rakettikettu collieherransa syliin. On kyllä oikeesti niin liikkistä, miten keväällä Loimu säikähti ja alkuun vähän pelkäsikin Rogeria. Nyt muutamien tapaamisten jälkeen Loimu tykkää Rogerista ja ihmisistään ihan hirmuisesti 😍

Toista tuntia metsälenkkiä koirat taittoivat juosten, me muut kävellen. Asunnon tarkastuksen jälkeen Loimu oli paukkunsa käyttänyt ja ilta menikin mukavan rauhallisesti. Tosin nukkumaanmennessä Loimu sitten kotoisasti kävi kierimässä isäntäväen sängyssä ja meinasi että nukkuukin näiden välissä. Roger oli kuitenkin katsonut sen verran pahasti, että Loimu suljettiin lopulta portin taa ja se nukkuikin vieressäni sohvalla. Loimu ei mitenkään ymmärrä että muilla ihmisillä ja koirilla voi olla jonkinlainen oman tilan tarve, vaan Loimu haluaisi olla koko ajan liimaantuneena johonkin.

Yö meni rauhallisesti ja aamusella koirat jo kirmasivat ulkona. Taajamalenkki Loimun kanssa meni vallan hyvin, kun se tietysti keskittyi vain Rogeriin.

Ensimmäisiä kuvia suunnattiin ottamaan Aulankoon. Erja olikin minua nopeampi editoija, joten suurin osa kuvista on hänen ottamiaan. Oli kyllä superkiva kuvailla kimpassa ja aina yhtä mielenkiintoista nähdä toisen teokset ja ediittinäkemykset 💛

Villi visio oli saada Loimu halaamaan Rogeria. Tehtävänkuva oli molemmille koirille ennestään tuttu ja varsin vähällä harjoittelulla siitä tuli sujuva keskinäinen temppu. Halitemppu sinällään ei ole erityisen koiraystävällinen (toisen niskaan hyppy viestii herkästi konfliktin hakua), mutta koiralähtöisesti ja koirien tunnetilaa tarkkailemalla toteutettuna tämä temppu on yksi omia lemppareitani. Pohjataidot pitää olla hyvin hanskassa ennen kuvauksia ja "jos ei helposti onnistu" niin sitten ei onnistu. Mitään temppua, mutta etenkään usean koiran temppua ei pidä jäädä vääntämään väkisin.

Halikuvauksiimme osui tietysti kunnon lumipyry ja tarkentaminen oli vähintäänkin mielenkiintoista.

© Erja Valli © Erja Valli © Erja Valli 

Korukuviakin yritettiin ottaa Loimun kanssa. Jokusia onnistuikin (olisi pitänyt vähän harjotella kontaktitemppuja) ja spämmäilen niitä myöhemmin. Suosittelen kuitenkin heti kurkkaamaan Helykoru.com koruvalikoiman, vaikka joululahjaksi!

© Erja Valli

Aulangolla ulkoilun jälkeen suuntasimme syömään ja sitten hallille treenailemaan. Loimu nuuski hallissa intensiivisesti ja kun se oli 10 min nuuskinut, oli se valmis yhteistyöhön. Vain kerran se säntäsi kesken Rogerin luo, mutta sen jälkeen sitoutuminen oli mallikasta eikä kaverinkaan kehut houkuttaneet.

Loppuun otettiin paikkisrivi. Loimun targetiksi lainattiin lasinalusta ja olikin ensimmäinen toisen koiran vieressä istuminen, kun Loimun mielentila oli aika täydellinen. Toki se oli varmaan sopivan väsynyt myös, mutta paikkistreeni tuntui nyt vaihteluksi tosi helpolta. Siinä se istui, oli hiljaa eikä haikaillut perääni. Paikkistreeneissä toki turvallisuuden tunteella on valtava vaikutus ja koen tuttujen koirien kanssa harjoittelun erityisen tärkeänä - toki harjoitella täytyy vieraidenkin koirien kanssa, mutta ympäristön luotettavuudella on iso vaikutus omaankin mielentilaan.

Hyvät treenit oli ja siitä kelpasi siirtyä työteliäämpiin kuvauksiin, joista materiaalia julkaistaan vasta myöhemmin. Lenkkijatkot lumisessa metsässä oli hyvä idea ja koirillekin pieni tuuletun kuvauksiin keskittymisen jälkeen teki oikein hyvää. Loimu ja Roger on kyllä ihan tosi saumaton match ja näiden kahden leikkejä on ilo seurailla. Huvittavan näköistä kilpajuoksusta tekee sekin, että Roger on ainakin kolme kertaa Loimua isompi 😄

 

Illalla asemalla hengailut menivät kelvollisesti, olkoonkin että juna oli aika reilusti myöhässä. Oli kuitenkin kiva nähdä että Loimun taidot riittävät jo ihan mukavasti vähän citympäänkin retkeilyyn ja kotimatkan se nukkui junassa. Uusia kuvausvisioita ja -reissuja suunnittelemaan! Kiitos vielä Erja ja Eero majoituksesta ja yhteistyöstä! 💛

© Erja Valli

Syyskuvia ja mättö

Havahduin vuosikatsausta luonnostellessani että tänne on raapustettu koekertomus viimeksi lokakuussa ja siinäpä melkein olivatkin tämän syksyn raportit. Vaan kaikkea on ollut ja ehtinyt tapahtua! Vielä on vähän tasapainossa hakemista, kun työt ja opinnot vievät valokuvaamisestani ison ajan. Omaksi iloksi tulee kuvattua lähes entiseen malliin, mutta omien kuvien käsittely viiväästyy reilusti (siis on vielä kesäkuviakin joille en ole ehtinyt tehdä mitään). Tekstiä ei tule kirjoitettua jos ei ole kuvia tueksi, mutta tätäkin kootessa huomasin käsitelleeni pääasiassa pystykuvat valmiiksi - vaikka miltei jokaisesta paikasta on myös vaakakuva.

Mutta tällä mennään! Yritin raapia huolimattomalla järjestelmällisyydelläni kasaan syksyn kohokohtia, jotka olisivat ansainneet omat blogitekstinsä kokonaa. Ja tästähän puuttuu kokonaan vaikkapa kuutamokuvaukset - ne olen toteuttanut joka kuukausi, vaikka raportointi onkin jäänyt vähemmälle.

Yhteistyökuvaukset 

Heti syyskuun alussa meillä oli kuvaajakollega Jonnan kanssa kivat yhteistyökuvaukset! Ensitöiksemme kävimme kuvaamassa kuutamon, mutta pääpaino oli erilaisissa malliharjoitteluissani. Nyt kun osa kuvista on vihdoin blogissa, voinen kertoa että parin viikon päästä kuvataan taas. 😄

Nämä kuvat ehdittiin ottaa ennen opintojeni alkua ja nyt sitä on sitten todenteolla päässyt joutunut harjoittelemaan myös mallina oloa. Olen ensisijaisesti mieluummin valokuvaaja, mutta mallina oleminen antaa paljon oivalluksia miellyttävän tilanteen luomiseen ja selkeään mallin ohjaamiseen. Opinnoistani ei kaiketi pääse läpi jos kuvaa pelkkiä koiria... 😁 Toki ehdottomasti haluan saada perusteet kuntoon myös ihmisiä kuvatessa!

    

© Jonna Mäkinen Lohtukuvat

© Jonna Mäkinen Lohtukuvat

 

© Jonna Mäkinen Lohtukuvat  

 

© Jonna Mäkinen Lohtukuvat

Vahokoski

Meillä oli tosi kiva pienen porukan nuotioretki syksyllä - käsiteltyinä kaksi kuvaa koirista 😂 Mutta halusin kirjoittaa silti! Rakastan koskia ja niiden pauhua, sitä kuunnellessa oma mieli rauhoittuu ja loppujen lopuksi saatan vaikka nukkuakin hyvin. Päiväretkellä pikkuväen kanssa koski toi tietysti oman seikkailuntuntunsa, kun ensisijainen tavoite oli pitää kaikki kuivina. Lapset säästyivät, mutta Loimu pulahti uimaan, tietysti.

Koskikuvausvisiot onnistuivat kohtalaisesti ja uutta yritystä en tälle syksylle sitten ehtinyt viritellä. Nyt on kuitenkin jalansijat jo tuolta paikalta tutut, joten kenties keväällä lähdetään Savun kanssa kokeilemaan uusiksi. Nämä omat kuvausprojektit ovat olleet kyllä syksyn henkireikä. Riippumatta siitä, oliko lopputulos sellainen kuin tavoittelin. Pelkkä luonnossa oleminen ja oman koiran kanssa kuvan tekeminen on ihan mahdottoman lataavaa ja inspiroivaa samaan aikaan.

 

Yökuvauksia 

Joku lukija varmasti muistaa alkuvuoden kuutamokuvaukseni. Olenkin jatkanut kuukuvausprojektia sinnikkäästi ja toistaiseksi jokainen tämän vuoden kuutamo on ikuistettu koirieni kanssa samaan kuvaan. Toki tekoäly osaisi nykyään tehdä kuut ja muut taivaankappaleet puolestani, mutta minä olen päättänyt olla vanha jäärä ja pysyä tällä tiellä. 

Revontuletkin ennätin kertaallensa nähdä, mutta ei vielä tänäkään syksynä tullut niistä kuvaa. Linnunradan kuvaamista yritimme yksin ja ystävän kanssa. Voi hyvänen aika me ajeltiin puoleksi yöksi keskelle ei mitään totemaan että taivas meni pilveen. 😂 On se harrastus sekin! Ei muuta kuin nuotioon tulet ja yöpalaa syömään, jotta jaksettiin ajaa kotio. Vielä enemmän ois harmittanut jos taivas ois ajomatkalla kirkastunut, mutta eipä kirkastunut ei.

Tekemällä oppii ja kompastelemalla muistaa paremmin mitä ei pidä tehdä. Viimeisin kuva on lokakuun täysikuuta vasten otettu. Voi hyvänen aika en kestä miten hieno mallikoira Savu on ja tuolloin osui vielä virkistävän helpot kuvausolosuhteet - ei ollut pilvistä eikä kovaa tuulta. Onnistuneiden lokakuun kuukuvien jälkeen lähdettiin vielä maastoon yöksi nukkumaan. Taivasalla, totta kai.

Tokokoe 31.10 ja kisaamattomuus

Viimesimmästä tokokokeesta ei harmillisesti ole videota. Tehtiin Savun kanssa pisteiltään vahva kakkostulos, mutta kehässä oli ihan kamalaa. Ärsyynnyin odottelualueella ulkoisista tekijöistä ja Savu sitten reagoi tähän aika voimakkaasti välttelemällä kontaktia. Kokonaisuus oli tosi tahmeaa, Savu laahasi ihan jäljessä ja haukkui. 

Kapulan pito oli silti kymppi, paikkiksessa Savu pysyi kuten piti ja viimeisessä liikkeessä (seuraaminen) se nousi lopulta omaksi itsekseen. 💙 Oli kiva nähdä että epäoptimaalisissa fiiliksissäkin ne paljon vahvistetut tehtävät kantoivat läpi. Kaukot nollattiin, tämä liike tuntuu takkuavan vähän joka kokeessa ja nyt meillä tuli pohjalle vielä umpisurkea siirtymäkin.

Ei käynyt tuolloin kuitenkaan mielessä keskeyttää, koska vaikka Savu ei vastannut sosiaaliseen palkkaan se kulki mukana kuitenkin. Vähän oli epävireistä ja tahmeaa, mutta yritin kovasti tsempata koiraa. Samalla kuitenkin tiesin, että Savu reagoi siihen omaan ärsytykseeni. Tässä sitä oppii uutta, mutta enpä olisi arvannut Savun alkavan reagoimaan niin voimakkaasti pieneen ärsytykseen tmv negatiiviseen tunteeseen. Toki vuosi sitten koetilanteessa mieleni nyrjähti sitten niin huolella etten ollut uskoa itsekään, mutta Savu tiesi. Ja nyt se kaiketi ennakoi koemaisia olosuhteita ja pieniäkin mielenliikkeitä aivan kuin katastrofia odottaen.

Tässä loppusyksyn asiaa pohdiskelleena arvoin ilmoittaisinko Savun vielä sekä tokoon että rallyyn, vai kumpaankaan. Päädyin sitten siihen, että on koiralle reilumpaa olla kisaamatta. Vaikka vuoden takaiseen verrattuna voin hyvin, on minulla taas loppuvuonna pientä turnausväsymystä. Ärsyyntyminen on sinänsä niin normaali ja helposti tapahtuva tunne, että sitä on koepäivän aikana vaikea välttää kokonaan - ei sitä tarvitsisikaan välttää jos Savu ei olisi tuommoinen terveystutka 😅

Ja on se niinkin, ettei minun mieleni kestä kisaamista. Vielä. Viime vuonnahan ajattelin etten kisaisi tänä vuonna ollenkaan. Ylitin siis jo itseni käymällä kahdessa kokeessa musertumatta jännityksen alle. Ja saatiin Savun kanssa se yksi ykköstuloskin ja meillä oli silloin ihan mahdottoman kivaa. 

Olisi paljon helpompi sanoa ja hyväksyä ettei me kisata siksi että koiralla on syy x y z. Mutta ei auta itku markkinoilla, tämmösethän ei selviä ennen kuin kisaamista kokeilee. Optimaalitilanteissa kestän jännitystä ja muuta ihan hyvin, mutta se on tullut opittua ettei muun elämän aiheuttaman kuormituksen aikana minun paikkani ole tokokokeessa.

Onneksi harrastaa voi ilman kokeitakin! Käytännössähän siis mikään ei muutu, jatkamme kuten tähänkin asti mutta viikonloppujen kalenterimerkinnöissä ei vain lue koekäyntejä. Olen kuitenkin luottavaisin mielin, että joskus pystyn taas kisaamaan mutta en usko että Savua enää vaivaan aiheella. Savu on ihan uskomattoman hieno koira ja on todella epäreilua että koe jossa minun tulisi tukea koiraa, koira joutuukin kannattelemaan ohjaajaansa. Riippumatta koetuloksista Savu on jo oman elämäntä multivalio, arkisin oikea käteni ja kuvausvisioideni luottotyyppi 💙

Loimu 2v 

Marraskuun 2. päivä Loimu täytti kaksi vuotta! 🥳 Rakettikettu on ilahduttanut meitä melkein kaksi vuotta ja ottanut paikkansa sosiaalisissa kuvioissamme. Arki Loimun kanssa on mutkatonta ja treeneissä on tänä vuonna harppailtu mukavasti.

Aina iloisen koiran kanssa on ilo harrastaa ja onpa Loimu hieman kehittynyt kuvauksiakin ajatellen. Loimun parhaita ystäviä ovat bordercollie Mitsu ja collie Roger, sekä tietysti hoitokoiramme Kida. Näitä tavatessa Loimu sekoaa ihan täysin 😂

Myöhäistä synttärionnea muille F-pentueen sisaruksille! 💛

 

Alla mielin määrin kuvia lenkkien varrelta yksin ja kavereiden kanssa. Vaikka kuvia en ole ehtinyt käsitellä tai blogiin kirjoitella, niin syksyinen luonto ja uudet tuttavuudet on tänä vuonna pitäneet fiiliksen korkealla.

Nyt rasti ruutuun ettei blogia ole jätetty kuolemaan 😄

 

Koirien my day

Uusi, tämän syksyn my day video koirista. Omia havaintoja sitten aiempiin videoihin on etenkin lasten kasvaminen! He eivät keskeytä treenejä ja ulkoillessa he haluavat kävellä itse. Moni asia on helpompaa kuin ennen, mutta samalla tosi haikeaa. Siitä kuitenkin yhden päivän klipit koirien arjesta lapsiperheessä.

   

Tokokoe Tampere 30.9.

Ja niin tuli se hetki että koitti koepäivä. Vaikka ajattelin ettei tänä vuonna kisata ollenkaan. Vaihdoin hiukan koetaktiikkaani ja ilmoitin Savun mukaan kaikessa hiljaisuudessa. En ole kokenut paineita että oon kertonut kokeisiin menosta ennakkoon, mutta arvelen sen kuitenkin vaikuttavan alitajuiseen jännitykseen.

Koetta edeltävä yö vietettiin Hevonkuusen retkeilymetsässä (kun siihen osui se täysikuukin ja vuorokaudessa ehtii olla sekä retkeilijä että tokoilija). Savun treenit jäivät silmätulehdussaikun ja omien terveysmurheiden vuoksi vähän vähäiselle, mutta on meillä nyt suunnilleen tokon alokasliikkeet hanskassa.

Ainoa koetavoite oli se, että mulla pysyisi jännityksestä huolimatta jokseenkin hyvä mieli. Eikä sitä syöksylaskua mielen synkkyyksiin joista ei sitten pääsisi taas kuukausiin ylös. Itse tokokokeissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta voimakas jännitys meni aiemmin vähän epäterveisiin mittoihin muun kuormituksen vuoksi. Mutta mitäpä vielä, pysyi hyvä mieli! Jännitti normaalisti, mutta oli silti varma olo että kyllä me tästä selvitään. Jos ei selvitä niin voidaan possutella miten lystätään koska tästähän me maksetaan. 😂

Hyvä fiilis oli läpi suorituksen, eikä kentällä mitää ihan yllätyksiä tapahtunut. Alla pisteet ja video. Tämä oli nyt meidän toinen ykköstulos ja kaikkien haasteiden jälkeen tuli kyllä tosi hyvä mieli.

Tuomarina Ilkka Sten

Pisteet 170p

Paikalla makaaminen ryhmässä 1min 10

Ei mainittavaa. Melkein tuli huono olo kun hengittelin ihan epänormaalin syvään.

Seuraaminen 9

Tuntui tosi kivalta ja loppua kohden vaan paremmalta! Vähän törmättiin taas täyskäännöksessä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7

Tuplakäsky ja hauhau. Savu alkoi just nuuhkia ilmaa ja ensimmäinen käskytys meni ohi. Sitten kehoitin vähän painokkaammalla äänen sävyllä ja sain haukut. Mutta jäi makaamaan.

Luoksetulo 9

Vino perusasento ja varmaan käsikin liikahti.

Noutoesineen pitäminen 10

Voi liikutus. 💙

Kauko-ohjaus 5 

Makasi ja istui. Istui silloin vasta kun olisi jo pitänyt maata takaisin. Hajut vei mennessään.

Estehyppy 8

Kuka sitä nyt mitään ohjaajan käskyjä oottaisi kun liikkuri käski jo? Savu siis ennakoi liikkeen kokonaisuudessaan.

Kokonaisvaikutus 8

Ääntä riitti, volyymi pienemmälle niin hyvä tulee.

Jäi hyvä mieli ja itsensä voittanut olo! Me uskallettiin, pää kesti ja mitään kaaosta ei tapahtunut. Lisää treeniä ja eteenpäin!

Videosta kiitos treenikaveri Nelinda Kivimäki.

Kihniö RN 16.9.

© Mira Kaipainen

Ja niin koitti syyskuun sateinen lauantaiaamu, jolloin Savu alkoi huutaa louskottaa pihamaalla innoissaan. Savu on tarkka tunnistamaan autoja ja merkitykselliset autot saavat porokoiran puolikkaan laulamaan. Harmillisesti Miran ja Rudin saapuminen pihaamme ei nyt koskenut Savua (josta koiraparka olikin erityisen pettynyt), vaan Volvon perään pakattiin Loimu. Eläkeikäinen konkari Rudi lähti Loimun seuraksi mukaan ja onneksi saatiinkin ystävän mukaan, muuten oltaisiin oltu koiranäyttelyissä vielä enemmän hukassa kuin mitä nyt oltiin.

Suuntanamme oli Kihniön Ryhmänäyttely, jonne olin Loimun ilmoittanut. En ole näyttelyissä koskaan aiemmin käynyt ja kaikki käsitykseni näyttelyistä perustuivat näkemiini videoihin ja kuulopuheisiin. Tällä saralla osaavammat kaverit ovatkin ystävällisesti vastailleet kyselytulvaani pitkin kesää. Voiko sillain ja tälläin ja mitä pitää tolloilla jotta tulee hylky ja muut sata kysymystä. Mutta onneksi on kavereita, jotka jaksaa vastailla! 

Päästiin näyttelypaikalle täydellisen syyssateen aikaan. Itselle ihan uusia asioita oli vaikka se, ettei näyttelyissä ole varsinaista ilmoittautumista paikan päällä. Sinne saavutaan, suoritetaan oma vuoro ja puuhastellaan mitä lystätään. Rokotuksia ja rekisteripapereita tarkastetaan pistokokein - meiltä ei osuttu kysymään niitäkään. Jotenkin huvittavaa että pienissä epävirallisissa mätsäreissä ollaan tällaisissa asioissa paljon tarkempia 😁 En tietenkään varsinaisia syitä toistaiseksi tiedä, miksi näyttelyissä näin, mutta aiheutti kyllä ihan aidosti hämmästystä ensikertalaiselle.

© Mira Kaipainen  © Mira Kaipainen

Asemoiduttiin vaahteran alle istuskelemaan ja hetki hetkeltä ymmärsin paremmin miksi suuri osa oli raahannut mukanaan telttoja oleskelua varten. Märkää oli, mutta siihenhän me on totuttu. Loimun oleskelut meni aika kivasti, ottaen huomioon yleisen kaaostunnelman ympäristössä. Se kuitenkin asettui jopa selälleen makaamaan maharapsutuksia varten. Reaktion siinä aiheuttivat koirat jotka näyttivät minustakin välillä siltä että pääsevät tulemaan ihan syliin asti. Ei Loimu kuitenkaan kohti syöksynyt, vaan räyhäsi omalta paikaltaan ja tasaantui nopeasti.

Siirtymät näyttelyalueella sujuivat paremmin kuin odotin. Loimu tulee mielellään syliin, kun se jo itsekin tietää että menee kuppi nurin jostakin. Ja siinä se sitten pötkötti kainalossa kun pujoteltiin lenkin jälkeen koirien ohi takaisin oman kehän laidalle. Joskushan olen pitänyt koiran sylissä kantamista ihan naurettavana juttuna, mutta kyllä vain on kätevä taito harjoitella pienen koiran kanssa! Kaiken kaikkiaan Loimu oli vallan hiljainen ja kaikki sen reaktiot ympäristöä kohtaan tulivat ihan loogisista syistä - sehän on koira, eikä sohvatyyny.

Sosialisoinnit kehän laidalla jäivät vähän vähäiseksi - enhän minä tunnista ihmisiä enkä aina edes koiria. Luulin moikkaavani tuttua ja sain kyllä vastauksen, mutta taisi sittenkin olla väärä ihminen. No toisella kertaa paremmin, ensikertalaisena sitä sählää kaikkea ja rikkoo etikettejä.

Kehään meno jännitti niin että mikään ei mennyt aamulla kurkusta alas ja olin siinä vuoroakin odotellessa edelleen niin pihalla, että onneksi Mira tiesi paremmin koska me mennään. 😂 Siinä sitten mentiin kehään muiden perässä ja tultiin pois odottelemaan yksilöarvostelujen (vai miksi niitä kutsutaan) ajaksi.

Loimu meni paljon paremmin kuin odotin! Voi hyvänen aika että oon ylpeä Rakettiketusta, kun tietää mikä työmaa tämmöset karkelotaidot on sen kanssa olleet! 😍 Olisittepa paikan päällä nähneet, mitä moodin vaihto Loimussa tapahtui, kun laitoin sille kaulapannan. Meillä on kaulapanta aina treeneissä ja Loimu meni ihan eri asetuksille: se oli töissä ja ympäristöön reagoiminen loppui kuin seinään. Se alkoi tarjota oletuskäytöksiä ja yhteistyötä ja olikin sitten kaikenkaikkiaan tosi timanttinen. Oltiin kuitenkin ekaa kertaa tuollaisessa tilanteessa, kun ei tietenkään treeneihin ole saatu järjestettyä ihan näyttelyiden tasoista hälinää.

Mitä sitä enempää kehäsuorituksesta höpöttämään, alla video koko setistä. Yllätyin siitä, että Loimu ravasi hihna löysänä ja että se lopulta oli sitä mieltä että tämä oli varmaan jokin seuraamistehtävä. Se myös seisoi, eikä ehdottanut istumista kertaakaan ja vähän tyhjän päälle jäädessään se alkoi hyppiä vasten kuten kuuluukin. Erityisen tyytyväinen oon käsittelyyn; sen häntä vispasi koko ajan ja kun tuomari oli katsonut hampaat, Loimu käsitteli kokemuksensa ravistelemalla. Hampaiden katsomista on harjoiteltu koko kesä, sillä Loimu suhtautuu aikaa kärkkäästi kaikkeen kiinni pitoon ja käsittelyyn. Toki leukakosketus ei näyttelyissä toteutunut, mutta yleisesti positiivinen asenne kuonon koskemista kohtaan kantoi läpi. 💛

Videosta kiitos serkun tyttärelle! 💕

Tuomarina oli Paavo Mattila

Tulos EH

Loimun arvostelu: "Hieman lyhyeltä vaikuttava. Hyvänlainen pää. Hyvä kaula. Sopivan vahva runko, hyvä selkälinja. Hieman avoin häntä. Hyvät raajat. Hyvä karva. Kevyet liikkeet. Miellyttävä käytös."

© Mira Kaipainen

© Mira Kaipainen

Oon tyytyväinen meidän suoriutumiseen ja tulokseenkin. Tulipahan taas yksi uusi kokemus ja oma näkemys tästäkin harrastuksesta. Kiitos matkaseurasta ja kuvista Mira!

© Mira Kaipainen