25 heinäkuuta 2015

Retkeilyn ABC: Perusteita ja retken suunnittelua



Millainen koira, sellainen retki


Vilkaisepa mahdollista retkikumppaniasi ja mieti sen kannalta, minne olisi mukava lähteä. Ota huomioon jonkin verran myös vuodenaikaa. Ei kannata sitä kääpiörotua raahata tunturiin talven pakkasiin, eikä keväällä lintujen pesintäaikaan kannata viedä melskaavaa koiraa saaristoon tai soille. Pohdiskele mitä ja paljonko koirasi jaksaa. Retkeily on eri, kuin kotitiellä tai asfaltilla lenkkeily. Rasitus on psyykkistä ja fyysistä ja oudokseltaan voi rasittaa yllättävänkin paljon. Hyvä peruskunto on avainasia. Retkellä kilometrit eivät niinhään ratkaise, vaan se maasto. Kolme kilometriä liukkailla pitkospuilla tai rappusilla on huomattavasti raskaampi, kuin se kuusi kilometriä kohtuu siistillä ja helpolla polulla.

Kannattaa suunnitella retki koiran kannalta, paljonko uskot sen jaksavan ja millaisessa maastossa, ilman että koiraa tarvitsee kiskoa ja kantaa. Viittaan tässä lähinnä pieniin tai nuoriin koiriin. Pääsääntöisesti hyväkuntoinen koira jaksaa vähän rankemmankin reissun, enemmän huolissaan olisin omistajien kunnosta. Pidemmänkin retken jaksaa hyvin, kun muistaa pitää taukoja. Katso taukopaikat ennakkoon kartalta, samoin koko reitti. Pyri selvittämään, mitä kaikkea reitillä tulee vastaan. Meillä Helvetinjärven reissulla runsas määrä portaita oli pieni yllätys!



Mitä koiralle mukaan?

Koiralle ei päiväretkeä varten tarvitse mitään ihmeitä. Runsaasti vettä, mutta mikäli retkeilyalue on vetistä, voi pelkkä kuppi riittää. Taukopaikoille esim. rustot ovat hyvää ajankulua tai muu pureskeltava. Yön yli kestäville retkille tarvitaan jo ihan ruokaa. Raakaruoka säilyy vuorokauden ajan ihan hyvin matkassa syksyllä ja talvella. Talvipakkasilla pidempäänkin. Kesällä ja muuten lämpimällä ilmalla suosittelen nappulaa. Itse en ole kokenut koiran tarvitsevan mitään tujua lisäpaukkua retkellä, päivän tai parinkin retki on tosiasiassa vielä sen verran lyhyt, että koira ei mitään superia kuluta.

Huolehdi, että sinulla on hyvä hihna koiralle. Tukeva, mielellään parimetrinen, joustava talutin. Itse tein Tuikulle fleeceremmin, hyvä käteen ja joustaa. Kastuessaan ei niin kiva... Meillä on toistaiseksi Rukan panta ollut käytössä, vaikka oikeasti valjaat toimisivat paremmin. Tuikulla on ollut retkillä myös liina, sillä sitä ei voi pitää irti. Pidemmille retkille etenkin isolle koiralle kannattaa hankkia oma reppu. Koira saa kantaa omat tavaransa ja silläkin on tehtävä. Tuikku kantoi ruokansa ja ketjunsa Seitsemisen reissulla. Itse suosittelisin Ruffwearin reppua, jota Tuikku lainasi kaveriltani. Itse olen hankkimassa Tuikulle tätä, toivottavasti ajaa yhtälailla asiansa.

Sääolosuhteista riippuen koiralle voi olla tarpeen lämpöpeitto makuualustaksi, ehkä tossut tassuja suojaamaan ja muutenkin vaatetusta. Ensiapupakkausta ei voi liioin painottaa, retkellä voi sattua ja tapahtua. Kyypakkaus ja hiilitabletti on hyvä ottaa mukaan sidetarpeiden lisäksi. Itselle kannattaa kaiken varalta ottaa särkylääkettä, eikä kertakäyttöinen kylmäpakkauskaan ole huono idea.



Entä omistajalle?

Mitäs tosiaan omistajalle mukaan. Päiväretkelle riittää reppu, pidemmälle retkelle rinkka. Mulla itsellä on päiväretkille pilkkireppu. Jokainen tietää, että säänmukainen vaatetus. Kannattaa varuiksi ottaa lämmintä mukaan ja kesälläkin ne villasukat, sillä keli saattaa yllättää. Tauolla hiki laskee ja tulee nopeasti kylmä, kävellessä voikin mennä vähemmissä pukeissa. Hyvät jalkineet ovat ihan ehdoton. Päiväretken voi kiskaista vielä lenkkareissa, kumisaappaissa, talvella kuomissa. Mutta jos tarkoitus on kävellä ihan oikeata matkaa vaihtelevassa maastossa, on syytä panostaa kenkiin. Itse tallaan retket Merrel Daria Mid vaelluskengillä. Voin suositella. Talvisin kenkinä toimivat lämpimät gore-texit. Jos retkeä varten hankkii kengät, kannattaa niillä kävellä jo jonkin aikaa välttääkseen rakot jaloissa.

Omistajan eväspuoli onkin pitkälti sitä, mitä itse haluaa syödä. Maastossa ruuan täytyy säilyä hyvin, olla kevyttä ja energiapitoista ja helppoa valmistaa. Retkieväät ovat yleensä melko edullisia ja kuivaruoka säilyy hyvin. Edellisellä retkellä itselläni oli kylmätavaroina mukana vain pikkupaketti voita ja siivujuustoa. Hyvin säilyivät päivän ja vaikka loppua kohden kesälämpötilassa sulivatkin hiukan, niin ei niin pienestä määrästä mene vatsakaan sekaisin. Oma ruokalistani retkillä on pitkälti tätä runkoa noudattava, naposteluun mulla on suklaarusinoita, joita popsin aina juomatauoilla.

Aamiainen
- pussipuuroa, yleensä kaurapuuro puolukalla tmv
- ruisleipää, meetvurstia, siivujuustoa ja voita
- tee, kaakao tai kahvi

Lounas
- pussikeittoa, -pastaa tmv.
- ruisleipää, meetvurstia, siivujuustoa ja voita
- tonnikalaa, suklaata

Välipala
- ruisleipää, meetvurstia, siivujuustoa ja voita
- tonnikalaa, suklaata

Päivällinen/iltapala (usein yhdistyvät)
- pussikeittoa, -pastaa tmv.
- ruisleipää, meetvurstia, siivujuustoa ja voita
- tonnikalaa, suklaata
- käytännössä mätätään maha niin täyteen, että pystyy yön nukkumaan



Majoittuminen ja tauot?

Taukoja on hyvä pitää riittävän usein, aina ei toki tarvitse ruokaa valmistaa, mutta juoda ja haukata jotain pientä. Ainakin oudokseltaa rinkkaretkellä voi joutua heittämään rinkan useaankin otteeseen pois selästä. Näin kävi ainakin minulla... Myös sää voi yllättää ja joskus on parempi jäädä puiden suojaan odottamaan sateen rauhoittumista. Taukopaikoilla ja majoittuessa on hyvä huomioida muut. Vaikka moni pitääkin koirista, on syytä antaa reilusti tilaa muille ruuanlaittajille, kaikki eivät tahdo koiran karvoja eväisiinsä. Jos päätyy viemään koiransa sivummalle kiinni, on hyvä miettiä, pysyykö koira hiljaa. Tauotta louskuttava koira ja sille karjuva omistaja eivät ole taukopaikoille toivottuja vieraita.

Koira on hyvä kytkeä hiukan sivummalle tulisijasta, riittävän pitkään köyteen ja tukevaan pantaan. Tuikulla oli yön mittaisella reissulla kettinki, päiväretkillä riittää ihan liina. Tauoilla koirillekin voi antaa sapuskaa, jotta pysyvät hiljaa. Huomioi, että autiotupiin ei yleensä saa ottaa koiria. Näin ollen koira kannattaa mahdollisesti totuttaa telttaan, loueen tai nukkumaan makuupussissa. Tuikku nyt nukkuu tottuneesti ihan vaan maassa, mutta viileän sään reissuille meillä on hankintalistalla Tokmannilta lämpöpeitto. Tulisijojen yhteydessä voi olla suojia ja laavuja, joissa saattaa pystyä yöpymään. Joku ehkä muistaa, että me yövyimme puuliiterissä, kun muuta ei ollut, joten sellainenkin onnistuu.

Pääasia on, että koira on yöksi tukevasti kytketty ja pysyy lämpimänä. Oudokseltaa sisäkoirana ollut sesse saattaa syysiltana palella, etenkin jos on kastuttu. Toisaalta, kukaan ei halua märkää koiraa telttaan, joten säämiskä voi olla hyvä ottaa mukaan. Kokenut retkeilijäkoira erottaa jo itse tauot ja osaa rauhoittua tauon aikana. Tuikulla ensimmäisten retkien tauot olivat kauheaa kohnotusta ja sähläämistä, mutta nyt se vain makailee ja lepää. Ymmärtänyt tauon idean.



Minne mennään?

Kun on saatu teoriapohjaaa hiukan kuntoon, voidaan katsoa mihin mennään. Itse käytän paljon luontoon.fi retkikohdehakua. Syötän sinne haluamiani kriteerejä ja niiden perusteella katson sitten meille lähimpiä retkikohteita. Voinkin paljastaa, että tälle vuodelle on luvassa vielä yksi pidempi retki, sekä lyhyt päiväretki pennun kanssa. Tähän mennessä olemme katsastaneet Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistot. Olemme retkeilleet myös Kattilasaaressa, Pikku-Ahvenistolla ja Perämaassa. Ei siis tarvitse aina lähteä kansallispuistoon, kun pelkkä luonto riittää.

Mikäli unohdin jotain tai jäi askarruttamaan, niin kysykää. Teen jatko-osia myöhemmin. Toivottavasti pääsette näillä alkuun. Lisää retkeilypostauksia tulossa, saa toivoa aiheita, vaikka jo pari on suunnitteilla...

15 kommenttia:

  1. Nyt haluun entistä enemmän retkeilemään! Jospa syksyllä kävis ainakin parissa paikassa retkellä :) Hyvä postaus!

    VastaaPoista
  2. Tosi kiva postaus! Kattavasti, mutta kuitenkin tiiviisti kerrottu kaikki oleellinen. Helpotti meidänkin retkisuunnitteluja :)

    VastaaPoista
  3. Voi olla, että olet kuullut tai et, varmuuden vuoksi sanon kyypakkauksesta liittyen. Kyytablettia ei saisi antaa koiralle, sillä kyytabletin sisältämää kortisonia ei välttämättä tehoakaan koiralle, vaan siitä voi olla haittaa. Mutta ampiaisen pistoon voi antaa sen tabletin. Toki voit kysellä eläinlääkäriltä, mikäli haluat olla varma asiasta. Itse sain tietää asiasta kun eläinlääkäri kertoi siitä.

    Muuten kiva postaus, monesti on tehnyt mieli tehdä sellaisen kunnon reissun johonkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei koiraa, niin kannattaa itseä varten se kyypakkaus ottaa :D Keskellä erämaata kyypakkauksen voi hyvillä mielin antaa koirallekin, kun lääkinnällistä apua ei varmasti kovin pian saada. Kyytablettihan tulee antaa, jos kyynpurema on suun tai pään alueella, ei muuten, koska se tosiaan rasittaa munuaisia. Kyyn puremaan antaisin itse, kyyn myrkky on kuitenkin tujua, kun taas ampiainen vaan pistää eikä ole myrkyllinen, siihen en antaisi? Ellei koira ole superallergikko.

      Poista
    2. Koirasta puhuin kylläkin :) piti vielä tutkia asiaa paremmin, niin jos onkin sitten purema tosi pahassa paikassa, kuten pään alueella, nii voi se kyytabletti olla ok antaa ettei vaan tukkeudu hengitystietä, ja varsinkin kun keskellä erämaalla ei heti ehdi eläinlääkärille. Kortisoni lähinnä auttaa siihen turvotuksen rauhoittamiseen, muuten itse myrkkyyn ei kyytabletti auta, voi vaan pahentaa (nopeuttaa) myrkkyä entistä enemmän. Silloin erämaan reissulta tietty vaan kiire päästä eläinlääkärille kun kyytabletti ei kuitenkaan ole vastalääke siihen myrkkyyn.
      Ja ampiaisen pisto saa koiralla turpoamaan (tietysti ihan yksiöllistä kaikilla), siksi voi ihan hyvillä mielin antaa kyytabletin koiralle turvotuksen rauhoittamiseksi.

      www.univet.fi/ajankohtaista/mita-teen-jos-kaarme-puree-tai-ampiainen-pistaa-lemmikkiani.html

      Poista
    3. Kiitos tästä :) En ole aikoihi aiheeseen perehtynyt, silloin viimeksi kun omaa koiraa purtiin kurkkuun ja ilman muuta annoin tabletin, joka turvotusta laski. En sitten tiedä, miten tuju tuo lääke on esim. just pienemmälle koiralle, jolle jo pelkkä purema on kohtalokas.

      Poista
  4. Kiitos kattavasta postauksesta :) Odotan kyllä mielenkiinnolla seuraavia postauksia aiheesta.
    Ehkä ensi kesänä minäkin pääsen kunnolla retkeilemään koirien kanssa, jos talven aikana saan jalan kuntoon ja kuntoa kohotettua (itseltäni, ei koirilta, ne penteleet jaksaa kyllä!) :D

    VastaaPoista
  5. Jes, olipa kiva postaus! Todella hyvin tuotu esille kaikkia tärkeitä asioita, vaikka osa niistä olikin hieman yksinkertaisempia. Jostain syystä ne simppelit asiat välillä meinaavat unohtua, joten tällainen retkiopas on oikein kätevä.
    Tuli taas suurempi retkeilyinto. Itse haluaisin mennä täällä Skotlannissa kävelemään John Muir-reitin, vaikka se onkin hyvin pitkä. Ensin tosin täytyisi hankkia jostain retkiseuraa, mikä voikin olla hieman hankalaa (kuka nyt tuon mudassa rypevän piskin kanssa telttaan tahtoo... :P). Ehkä sitten joskus. Nyt täytyy tyytyä muutaman tunnin lenkkeihin luontopuistoissa.

    VastaaPoista
  6. Olipa hyvä postaus. Mennään kaverin (ja koiriemme) kanssa ensi kuussa vaeltamaan ja näitä asioita on tullut pyöriteltyä mielessä mitä tarvii itselle ja koiralle. Päiväretkiä on kyllä tullut tehtyä enemmänkin, mutta nyt on ensimmäinen pidempi useamman yön vaellus tiedossa. Eniten mietityttää et miten mitoittaa koiran ruoat, paljonko ottaa ylimääräistä mukaan. Ehkä osa kuivalihana mukaan. Onneksi on vielä muutama viikko aikaa miettiä ja suunnitella.

    VastaaPoista
  7. Hyvä postaus! Itse olen ollut kolmella lähes viikon lapinvaelluksella (ilman koiraa), joten kokemusta vaeltamisesta löytyy jonkin verran. Vaellusporukastani osalla on ollut saappaat ja niillä pärjää kyllä viikonkin vaelluksen (kunhan ovat kunnolliset saappaat), mutta saappaiden huonona puolena on se, että ne eivät tue nilkkoja. Jos on vähänkään taipumusta nyrjäytellä nilkkoja, niin silloin vaelluskengät ovat saappaita parempi vaihtoehto. Itse käytän tästä syystä vaelluskenkiä ja esim. louhikossa mennessä ne ovat kyllä etu.

    Kesävaelluksilla lapissa voi on pysynyt meillä kiinteänä. Se on ollut kuitenkin tiiviissä muovirasiassa varmuuden vuoksi. Voita enemmän suosittelisin kuitenkin sulatesuustoa. Se on myös hyvää leivän päällä ja sitä voi lisätä mausteeksi retkiruokaan. Pitkillä reissuilla ruisleipää kätevänpi on näkkäri, koska ruisleipä painaa aika paljon... Kaupassa myydään valmiita kiisselipusseja ja kiisselipussissa olenvan kiisselijauheen voi lisätä tavallisen kaura/neljänviljan puuron sekaan. Itse olen kokenut tämän käteväksi ja puurokin on maistunut hyvin.

    Mutta kaiken kaikkiaan postaus oli tosi hyvä ja nostatti taas omaa retkikuumetta. Olisi mukavaa päästä koiran kanssa reissuun jonnekkin, vaikka alkuun vaan lyhyelle reissulle kansallipuistoon ja sitten myöhemmin ihan lapinvaelluksille. Pitäisi vaan löytää ensiksi jostain retkiseuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vautsi! Kiitos palautteesta ja vinkeistä :) Sitten kun mulla joskus on lomia, niin lappi kyllä kiinnostaisi :)

      Poista
  8. Kiva postaus, nosti taas omaakin retkeilyintoa! On tullut partioharrastuksen kautta retkeiltyä ja vaellettua paljonkin ympäri Suomea, mm. tuolla Helvetinjärvellä käytiin kymmenisen vuotta sitten. Tosi hieno paikka, rappusten määrä kyllä yllätti meidätkin.

    Vinkkinä, protskua saa kätevästi ruokiin kuivattamalla lihaa (tai mitä tahansa tuoretta) mukaan, silloin se ei paina about mitään ja säilyykin koko reissun. Me ollaan kuivatettu jauhelihaa uunissa, ja hedelmiä yms. niille tarkoitetussa kuivurissa. Kuivatun lihan kanssa säästää myös sen paistamiseen käytetyn ajan, ja jos tekee vaikka italianpataa, niin voi viskata kaiken kerralla kattilaan. Meillä on aina trangia mukana, koska jos jonkun kattilan mukana roudaa, niin saman tien voi ottaa kunnon välineet joita voi käyttää myös muualla kuin tulisijojen luona.

    Voita meillä säilytetään kotonakin huoneenlämmössä esim. joulun yli, se on sen verran suolaista ettei mene miksikään :) Samoin vesipullon voi täyttää puroista jos jossain metsikössä mennään ja vesi on silmämääräisesti puhdasta, mun uralla ei kenelläkään ole mennyt maha sekaisin purovedestä. Keittämällä saa tietty varmasti juomakelpoista, talvella voi sulattaa luntakin käyttövedeksi. Joskus on jouduttu ottamaan järvestäkin juomavettä, silloin tosin porukan 5-vuotiaalle säästettiin kotihanasta otetut vedet ihan kaiken varalta :D

    Ja toisena vinkkinä, kansallis- ja luonnonpuistoissa ei koiria saa pitää irti missään, eli liina tai fleksi mukaan kaikille koirille jos haluaa vapaampaa menoa tarjota :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulle kans suositeltiin lihankuivaamista, mutta oon rakastunut itse tonnikalaan :D Tangia on jossakin kaapin perukoilla, pitää harjoitella sitä käyttämään :) Viimeksi join itse purovettä ja paska lensi kaaressa illalla. Ensi kerralla varoen ja keitän ilomielin...

      Harmittavan paljon tosiaan Helvetinjärvelläkin tuli irtokoiria vastaan :o Metsästyslakihan sielläkin pätee ja tosiaan noissa puistoissa ei saa koirat olla irti ollenkaan. Ymmärtääkseni kuitenkin alle 5kk saa olla, kuten lakikin sanoo? :) Vähän tulkinnanvaraisia nuo irtipitohommat, niistä on tulossa ajan kanssa oma postauksensa. Liinaa ja flexiä suosittelen itsekin :)

      Poista
    2. "Metsästyslain säätämä koirien kiinnipitoaika on 1.3.-19.8. Tuona aikana ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että koira on välittömästi kytkettävissä. Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa kuitenkaan pitää muulloinkaan irti toisen alueella. Koira saa olla vapaana ainoastaan luvallisena aikana ja silloinkin vain luvanvaraisessa tarkoituksessa." http://www.sll.fi/keski-suomi/luonto/lajit/muut-lajit/koirat-kissat507

      Eli koiran irtipitoon tarvii aina maanomistajan luvan. Tuo "välittömästi kytkettävissä" on tosi epämääräinen käsite, mutta käytännössä koiran pitäisi pysyä lähietäisyydellä, jotta sen voi välittömästi kytkeä. Ja tällöin on ihan se ja sama, vaikka se olisi sitten narussa kiinni, niin ei tarvitse vääntää kättä kenenkään kanssa asiasta. Luonnon- ja kansallispuistoissa ei saa pitää minkään ikäisiä koiria irti.

      Enkä siis itekkään oo mikään puhdas pulmunen, mun koira juoksee täällä taajaamassa kyllä vapaana parkkiksilla ja isoilla nurmialueilla pallon ja frisbeen perässä. Mutta täällä nyt ei muita elukoita olekaan kuin citykaneja ja paskahanhia, eikä tuo jahtaa niitä kun kieltää. Luonnonsuojelualueilla mennään sitten narussa :) Mutta hyvä jos on tulossa postausta!

      Poista
    3. Kiitos tarkennuksesta! :) Voisin nuo laittaa suoraan postaukseen ja korostaa näissä retkipostauksissakin :)

      Poista

Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)