Painosanalla, TULEE. Pennun elämä on käsikirjoitettu onnelliseen loppuun asti jo ennen, kuin se edes syntyy. Ennen kuin sitä on pantu suunnitelmia enemmän edes alulle. Niinpä, säästetään tästä osoiosta vuodatus johonkin toiseen postaukseen. Mutta mennään niihin suunnitelmiin ja muistilappuihin, jotka tähän kokoan. Postaus käsittelee Vilkun kantilta asioita, tällä hetkellä kaikki koulutukseni painottuu siihen. Vaikkakin tämä kaikki on opittu kantapään kautta Tuikulta.
Laumavietti
Meidän arkemme toimii nykyisin tällä. Pyrin vahvistamaan tätä alusta asti Vilkulla. Itsestäänselvistä asioista ei tipu ruokaa tai leluja, vaan niistä saa huomiota. Huomioni on alusta asti ollut Vilkulle arvokkaampaa, kuin Tuikulle koskaan. Tuikulle olen joutunut vieläkin arvottamaan huomiotani, mutta nyt on alkanut sujua. Laumavietillä palkattaviin arkiasioihin kuuluvat mm. odottaminen, luoksetulo, rauhoittuminen ja ylipäänsä sisällä oleminen minun säännöilläni. Minun asuntoni, minä määrään mitä ja miten tehdään, jos ei miellytä, niin voi ulkoilla tuossa pihassa yksin. Tuikulle tuo olisi toki palkinto, joten Tuikku hengaa sitten vessassa hetken aikaa yksin, jos se kohnottaa turhasta. Kun olen yksin, kumpikin saa tulla viereeni nukkumaan. Mutta vain jos minuun ei kosketa, ollaan hiljaa ja ei häiritä toista. Ja niinpä Vilkku nukkuukin usein lattialla, toistaiseksi. Meillä on takana yksi yö, kun Vilkku pystyi jättämään Tuikun rauhaan.
Saalisvietti
Pyh pah, ei pysty vielä käyttämään Vilkun kanssa. Vasta hitusen ollaan yhdessä leikkimistä harjoiteltu, mutta itselle vielä toistaiseksi vieraampi vietti. Tuikun kanssa leikkimistä myös harjoiteltu. Tuntuu vaikealta, koska ainakaan Tuikku ei edes halua leikkiä minun kanssani? Tosin, kaikki koirat eivät ole sen tyyppisiä, että leikkisivät ihmisen kanssa, kai. Vaatii harjoittelua minulta, emme ehkä ole löytäneet oikeaa tapaa, tai sitten tämä vietti ei vain Tuikun kanssa pelitä. Leikkimistä olen käyttänyt Tuikun kanssa lähinnä vireen nostossa, esim. vinkupallo tai riepu saavat tuon kikseihin. Ja sitten kun sen lelun ryöstää kesken hommien, niin tehdään töitä häntä tötteröllä. Vauhtisuorituksista ja isoista liikkeistä palkataan lelulla ja leikillä. Käytän tätä harvemmin, koska ikään kuin "raskas palkka". Ainakin Tuikku väsähtää harmittavan nopeasti.
Ruuanhankintavietti
Koulutuksen taso nousi ihan uusiin ulottuvuuksiin, kun aloitin taskuruokinnan. Koulutuspäivät ovat juustolla höystettyjä nappulapäiviä, jolloin tehdään töitä tai ollaan ilman ruokaa, käh käh. No joo, mutta siis kun se päiväruoka on palkkana, niin ihan eri moodi tehdä hommia. Tämä ei kummankaan kanssa vaadi vahvistamista, ahmattimatteja koko lauma. Ruokapalkkaa käytän naksuttimen kanssa (muuten en osaa) ja sehän meinaa sitä, että uutta opetellaan tai hiotaan tarkkuutta. Vilkun kanssa siis erittäin paljon käytössä, kun rohkaistaan pentua ehdottelemaan eri toimintoja ja käyttämään päätään. Tuikunkin kanssa uuden opettelussa ja liikkeiden pikkutarkassa hionnassa. Harmi, ettei norsusta kovin pikkutarkkaa toimijaa saa.
Toivon että pääsen näillä muistiinpanoillani eteenpäin. Ja että syksyllä voin lukea näitä hymy huulessa, lisää oppineena.
Ihan mielenkiinnosta, miten tuota laumaviettiä vahvistat? Miten käytännössä toimii? :D terveisin nimimerkillä _ensimmäien oma koira, ei mitään hajua mistään_
VastaaPoistaIhan ensimmäiseksi sun olemassa olo pitää arvottaa koiralle. Sun pitää olla ykkönen ja parasta mitä koira tietää. Eli pennun kanssa vietetään paljon yhteistä aikaa ja mukavia tuokioita. Myöhemmin aletaan vaatia tiettyä käytöstä, jolla huomiota saa. Koiralle kaikki huomio on palkintoa, myös se huutaminen. Pelleilyllä moni koira saa haluamansa huomion, vaikka se omistaja karjuisikin ärräpäitä.
PoistaMe on Vilkun kanssa nyt panostettu ihan vain suhteeseen. Luoksetulosta pidän bileet sille, leikittämällä sitä kanssani ja pitämällä hyvänä. Ei siis mitään pallon viskomista tai makupaloja. Ovista ensin menen minä, ellei koiralle erikseen lupaa anneta. Ja tosiaan paljon saadaan aikaan sillä, että vain odotan, että koira tarjoaa oikeaa käytöstä. Sen jälkeen "vapautan" sen omiin toimiinsa.
Tuikku aikuisena ja itsenäisenä koirana palkkaa itsensä ihan keskenään, kun sen kanssa on aiemmin mokailtu. Sen kanssa rangaistus esim. karkailusta on se, että en päästä sitä luokseni. Luoksetulon käsky tarkoittaa luoksetuloa, ei puolen tunnin haahuilua. Sama systeemi, kun Tuikku vahti minun ruokaani, siirsin sen oitin vessaan yksin. Jos ei osata käyttäytyä, ei tarvitse olla minun seurassani.
Nyt pennun tultua seurani on alkanut kiinnostaa Tuikkukin enemmän ja koirien välillä omaa arvoaan voikin kilpailuttaa. Mutta eli turha huomiointi, jutustelu ym. pois, niin koirasta on ihan huippu juttu, kun niitä huomiohetkiä sitten saa :) Tulipa sekavaa :D
Ei ollut yhtään sekavaa, hyvä selostus! Melkolailla ollaankin siis tätä tehty, ihan itse sitä tajuamatta :D Taas sitä tuli opittua uutta. Kiitos tästä!
PoistaMiten sä oot vahvistanu sitä että luokse tullessa -tullaan luokse-ei haahuilla-. Palkkaatko vaa luoksetulosta vai tuleeko sanktiota jos ei tulekkaan luokse? Ihan mielenkiinnosta kysyn ku kova halu kuulla eri mielipiteitä, ja muutenkin noi sun jutut kuulostaa hyvinki järkeen käyviltä.
VastaaPoistaVilkun luoksarit tässä kohtaa ovat sitä että vislaan kun se jo tulee kohti. Eli tiedän että se tulee. Se ei vielä häiriössä kovin hyvin luoksaria osaa, joten en turhaan edes huutele luokse, jos pentu ei ole edes tulossa.
PoistaTuikku sen sijaan tietää, mitä luoksari on, Tuikku vaan on Tuikku ja riista on kivaa. Huudan sitä tasan kaksi kertaa luokse ja jos sana ei mene perille, niin teen koiralle selväksi, että minua ei oikeastaan edes kiinnosta, ettei se tule. Tuikullehan pelkkä huomioimattomuus ei riitä, se kokee sen odottamiseksi "voin haahuilla, kyllä minua odotetaan". Niinpä runttasin metsälenkillä autosta tallan pohjaan ja lähdin ajamaan pois. Odottelin vähän matkan päässä ja sitä juostiin niin nöyränä autoon, ettei tosikaan. Jätin siinäkin kuitenkin luoksetulon huomioimatta, mitä nyt oven avasin. En halua että luoksetulon toteutuminen vaatii aina sen, että lähden autolla pois.
Kummasti meni Tuikulla perille, harrastan sen kanssa enemmänkin katoamistemppuja. On koiran tehtävä pitää minua silmällä, ei niin että minä huolehdin missä se menee.