Oli Vilkun vuoro päästä retkeilemään ja niinpä tartuttiin tuumasta toimeen. Saimme ystäväni kanssa viimein aikataulut sovitettua ja retkipäivä koitti. Suuntasimme täysin uuteen paikkaan, Ruovedelle Siikanevan soidensuojelualueelle. Kartturi eli minä ohjasin meidät ensin hiukan huti, sitä pelättiin että auton öljypohja saa osumaa, että jäädään jumiin ja vaikka mitä, mutta onneksi hutitieltä selvittiin pois. Oikea tiekin sitten löytyi ja toivotusti se johti Siikanevalle, joten pääsimme pikkuongelmista huolimatta perille.
Koirat ulos autosta, varusteet selkään ja nopea vilkaisu karttaan. Suolla ei voi eksyä, kaikialle näkee ja siellä on ainoastaan kaksi merkittyä reittiä. Me kiersimme sen pidemmän, Siikanevan kierros 9,9km. Lähdimme matkaan hyvin innoikkaiden koiriemme kanssa, joilla oli kova kiire joka paikkaan. Vetovyö osoittautui Vilkun kanssa käteväksi, sain kädet vapaaksi. Vaikka Vilkku ei onneksi koko ajan kiskokaan, menee se kuitenkin remmituntumalla niin, etten ainakaan yleensä tallaa hihnaan. Reippaata menijästä voisi olla koirajuoksuun, kunhan hankin valjaat...
Maisemat olivat upeita, erilaisia, henkeäsalpaavia. Miten niitä nyt kuvailisi. Suota oli silmän kantamattomiin, en ole ennen nähnyt sellaista. Maantasalta suo ei niin kovin kummoiselta näyttänyt, mutta taukopaikan yhteydessä oli näköala. Alkujaan metsässä pienelle kalliolle noustessa näköalaa ei tuntunut olevan missään. Mutta kun oltiin oikeasti perillä, niin vau. Näkymä oli upea. Sytyteltiin nuotio, kytkettiin koirat ja alettiin evästämään.
Muiden retkeilijöiden saapuessa nuotiolle mekastamaan keräsimme romut kasaan ja matka jatkui. Pitkospuilla ei tullutkaan ketään vastaan ja oli ihana nauttia luonnonrauhasta. Sää suosi, mutta vaikka vaatetta oli paksulti, ei liian kuuma tullut kuitenkaan. Loppumatkasta alkoi tihutella vettä, mutta pääsimme juuri pilven reunan ohi, oli tosin pakko napsia "viereisestä kuurosta" kuvia. Autolle palattiin väsyneinä ja melko raatoja olivat koiratkin. Iso kiitos seurasta Millalle, oli tosi kiva reissu ♥
Muiden retkeilijöiden saapuessa nuotiolle mekastamaan keräsimme romut kasaan ja matka jatkui. Pitkospuilla ei tullutkaan ketään vastaan ja oli ihana nauttia luonnonrauhasta. Sää suosi, mutta vaikka vaatetta oli paksulti, ei liian kuuma tullut kuitenkaan. Loppumatkasta alkoi tihutella vettä, mutta pääsimme juuri pilven reunan ohi, oli tosin pakko napsia "viereisestä kuurosta" kuvia. Autolle palattiin väsyneinä ja melko raatoja olivat koiratkin. Iso kiitos seurasta Millalle, oli tosi kiva reissu ♥
Videoiden ystäville yritin saada parsittua nippuun kompaktimittaisen videon reissustamme.
Eikä, tuonne on päästävä! Käytiin paikallisella suolla samoilemassa mutta siellä vaellusreitin pituus on vain kilometri suuntaansa, joten olisi ihana päästä johonkin missä reitillä olisi oikeasti pituutta. :) Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaKauniita maisemia! Pitää muistaa tää paikka, kun joskus suunnittelee päiväreissua.
VastaaPoista