26 syyskuuta 2016

Leikkipostaus

Ajatella, että jouduin opettelemaan leikkimisenkin 3/2016

Leikkipostausta toivottiin, saamanne pitää. Varsinaisia neuvoja en osaa antaa, olen itsekin aiheen parissa aika keltanokka, mutta voinen kirjoitella omista ajatuksistani ja etenemisestä. Videolle kuvasimme meidän kahden lelun leikkiä. Musiikki peittää kivasti oman kiljumisen, kun pentu rei'itti näppejäni. Oikea oppisessa kahden lelun leikissä lelut ovat kai samanlaiset, muttaah... Leikki päättyy siihen että kun koira on vaihtamassa lelun, se ei ehdikään tarttua seuraavaan. Koiralle luodaan mielikuva siitä, että se on liian hidas. Seuraavalla kerralla leikkiin lähdetään vielä hanakammin.

Savun vihjesana lelupalkkaan on oke. Namipalkkaa tulee jes vihjeen jälkeen. Savu vaihtaa hyvin namista leluun. Lelu-nami vaihtoa näkyy alla olevalla videolla. Jes vihjesanan Savu on sisäistänyt hyvin, on se ollut käytössäkin ehkä enempi. Savu irrottaa lelusta heti, kun palkkasana ruokaan kuuluu. Lelusta leluun vaihto onkin nihkeämpää, vielä ei ole oke mennyt ihan pennun korvien väliin asti. Tätä harjoitellaan vielä.



On tärkeä tutkailla oman pennun leikkitottumuksia. Vilkun kanssa pieleen meni, kun olin itse hirvittävän tylsä ja Vilkku vielä lisänä kohtelias ja ujo leikkijä. Vaan paljon siinä oppi ja vanhassa postauksessa on videota senkin leikistä, paljon eteenpäin päästiin. Savu onkin ihan eri maata. Se leikkisi maailman tappiin asti, puree sormet ja ei irrota leluista millään.

Itse olen oppinut olemaan jännittävä leikkikumppani. Pidän paljon erilaisia ääniä, juoksen karkuun ja olen opetellut tekemään joka lusikasta ihan superhyperjännän lelun. Isoin oppi on ollut se, että jos leikkiessä ei tullut kunnolla hiki, ei ole leikkinyt kunnolla! Turha odottaa koiralta mitään poweria menoa jos itse on ihan lahna.

Pennun kanssa on tärkeää leikkiä kaikenlaisilla leluilla, joka paikassa ja eri tunnetiloissa. Näin pennusta ei tule ronkeli lelujen suhteen, se pystyy rentoutumaan eri paikoissa ja omistajan eri tunnetiloissakin tapahtuu aina jotain hauskaa. Monipuolisuus kunniaan.



Minun leikkiharjoitteluni etenee hyvää tahtia ja jotenkin olen päässyt juonesta kiinni. Leikkimään oppii vain leikkimällä ja tekemällä täysiä. Ja kyllä, toisia koiria joutuu opettamaan enemmän kuin toisia, että oman ihmisen kanssa leikkiminen on parasta.

Onko jollain muulla ollut ongelmia itsensä kanssa leikkijänä? Muita ajatuksia leikkiaiheesta?

11 kommenttia:

  1. Täytyy sen verran kommata, että mun silmään ja mun makuun toi leikittäminen on vähän liian dominoivan oloista sun osalta, tai siis että sä viet ja pentu vikisee. Mä oon omani kanssa keskittynyt tosi paljon siihen, että koira on se aktiivisempi osapuoli joka vähän niinkun saa riepottaa mua. Toki tässä oli kahen lelun leikki kyseessä että ehkä et siihen keskittynytkään niin kovin vaan lähinnä siihen, että toi vaihto lennosta onnistuu. Mutta toisaalta, hyvin Savu näyttää tossa messissä olevan että en mä väitä, että toi ois jotenkin vääränlainen leikittämistyyli. Koirahan sen kertoo, mikä toimii ja mikä ei, ja kyllä Savulle näyttäis tuo vähän ehkä "ronskimmankin" oloinen leikki kelpaavan vallan hyvin.

    Ois kiva nähdä, miten se leikkii sun kaa yhellä lelulla, repiikö kunnolla jne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Videolle osui tosiaan sitä rajuinta leikkimistä, mutta Savu sen kun yltyy siitä lisää. Huomasin itsekin yhdessä kohtaa horjahtavani, näin horjuttaen myös koiran nurin. Savu kuitenkin puree tosi hyvin kiinni ja repii itsekin ihan kunnolla, jos kovin paljon tuossa pysähtelisin, alkaisi se mälväämään.

      Voisin joku päivä kuvailla yhdelläkin lelulla leikkimistä ja sen vaihtamista makupalaan :) Omalla tuntemuksella se kiskoo ja riehuu silloin ihan yhtä paljon, kuin kahden kanssa :D

      Poista
  2. Tähä vois viel lisää et lelu ei saa koskaan tulla koiraa kohti koska on luonnotonta että saalis tulee kohti. Ja ujomman koiran kans pitää repiä ja kiskoa aina ite vähemmän että koira tuntis olonsa vahvemmaks eikä arastelis sitä että ihminen repii myös lelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se jäikin mainitsematta! Ja jep, pitää tosi paljon tunnustella sitä omaa koiraa, Vilkkuahan ei voinut leikkiharjoitteluissa edes vilkaista, saati tarttua leluun läheltä, kun muuten se irrotti. Savun kanssa meno onkin ihan toista :D

      Poista
  3. Onko teillä ikinä leluja lojumassa lattialla vapaasti saatavilla vai rajoittuuko teillä kaikki leikkiminen näihin leikkihetkiin omistajan kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ehkä puhuisi rajoittamisesta, harva pentu innostuu passiivisena lattialla lojuvista leluista. Mutta varsinaiset treenilelut ovat erikseen ja ne ovat sitä parhaimmistoa, koska niillä leikitään yhdessä. Lattialla lojuu muutamia leluja, mutta yleensä Savu tuo nekin minulle.

      Poista
  4. Sanilla namivihjasusanana on hyvinkin yksinkertainen "nami" ja leluun "lelu".

    Treeneissä sattuu vaihtamaan tosi hyvin näiden välillä, kun toinen vaan koittaa ehkä sen lelun avulla vain saada sen namipalkalla menevän koiran kateeks.

    Mutta metsässä luoksetulon ottaa vauhdikkaammin namilla, lelulla vaan jos on ns. "heitettävä", että pääsee vähän taas vielä juoksemaan tyhmän käskyn jälkeen, kun bileet on viel kesken ;)

    Porokoiria voisi tosi hyvin verrata huskyihin. Huskyt on kyllä selvästikin nopeita, mutta kaverin husky on Sanin kanssa samaa maata leikkirintamalla. Yhtä rajuja ja hyppiskelevät selkään ja ääntä riittää ja tulee.

    Koita innostaa koiraa, kun sen huomio katoaa lähde juoksemaan karkuun. Käytä hassuja ääniä, murise sille ja työntele kylkiä sivuille kun se saa kunnon motin vetoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Savulla ei onneksi mielenkiinto lopu, tai hommia ei saa tehdä niin pitkään että ehtisi loppua :) Pientä pentua en vielä kovin voimakkaasti tönisi, se kun horjahtaa aika herkästi, kuten videollakin näkyi :D

      Poista
  5. Tildan kanssa oon tehny niin paljon hommia ton leikkimisen eteen ja vielä on tietä kuljettavana. Se on kuitenkin jo viisi, jos olisi aloittanut pentuna, meno olisi luultavasti toisenlaista :D Kirjoittelinkin vähä aika sitten postausta siitä miten se ekaa kertaa leikki mun kanssa jollain muulla kuin pallolla. Se puree semihyvin kiinni ja taistelee. Ei se mikään peto ole eikä koskaan tulekkaan mutta tässä tilanteessa oon erittäin tyytyväinen tähän. Sillä oli vähän sama kuin Vilkulla, heti kun tulin itse lähemmäs, se tiputti lelun. Nyt oon opettanut että vaan sillon kun oon itse kyykyssä sivuttain siihen nähden, lelu annetaan pois, muuten vaikka tulee mun luo niin ei irroteta.

    Itellä on oppimista ihan sikana. Kahden lelun leikkiä ei olla juuri tehty, kun Tilda ei vaihda lelua millään. Ihan sama mitä teen. Edes Salme Mujunen ei saanu sitä vaihtamaan :D Se on varmaan se noutaja geeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leikkiminen on kyllä loputonta harjoittelua, kehittymistä ja omaan koiraan tutustumista :)

      Poista
  6. Mä en itse tajua tästä leikkimisestä mitään ja oonkin ottanut jokasesta tekstistä jotain tietoa talteen, tulevaisuutta varten. Jotta osaisin pennun kanssa harjotella tuota leikkimistä.
    Veeti kun ei leiki, se ei ole milläänlailla kiinnostunut lelusta ulkona. Sisällä se kyllä antaa kaikkensa lelulle, mutta ulkona sillä ei ole minkäänlaista mielenkiintoa lelua kohtaan, vaikka sen kanssa on kouluttajankin kanssa kokeiltu vaikka ja mitä.

    VastaaPoista

Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)